summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat (limited to 'info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex')
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex54
1 files changed, 41 insertions, 13 deletions
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
index 4d0cf0f402..761e81dc8b 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
@@ -719,10 +719,16 @@ joka ladotaan sivun normaalille tekstialueelle.
Yleensä marginaalihuomautukset kannattaa latoa erilaisella
kirjainleikkauksella kuin leipäteksti, jotta ne erottuvat toisistaan.
Jos leipätekstissä käytetään antiikvaa, voisi marginaalissa käyttää
-esimerkiksi pienempää groteskia. Tämän toteutusta varten kannattaa
-määritellä uusi komento, vaikkapa nimellä \komentox{huomautus}, jota
-käyttämällä marginaalihuomautukset saa helposti yhdenmukaiseksi.
-Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelystä:
+esimerkiksi pienempää groteskia. Tämän \marginpar{\sffamily
+ \linespread{1} \scriptsize \RaggedRight Tässä on pienellä groteskilla
+ ladottu huomautus.} tekstikappaleen vieressä on esimerkki edellä
+mainitun tyylisestä marginaalihuomautuksesta. Kirjainleikkauksen on
+syytä olla selvästi pienempi ja riittävän erilainen kuin leipätekstissä,
+jotta huomautus ei häiritse liikaa leipätekstin lukemista. Tällaisen
+toteutusta varten kannattaa määritellä uusi komento, vaikkapa nimellä
+\komentox{huomautus}, jota käyttämällä marginaalihuomautukset saa
+helposti yhdenmukaiseksi. Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon
+määrittelystä:
\komentoi{newcommand}
\komentoi{marginpar}
@@ -741,13 +747,6 @@ Edellä olevassa komennon määrittelyssä on mukana myös palstan muotoon
vaikuttava komento \komento{RaggedRight}, josta on lisätietoa luvussa
\ref{luku/kappaleen-tasaus}.
-Tämän \marginpar{\sffamily \linespread{1} \scriptsize \RaggedRight Tässä
- on pienellä groteskilla ladottu huomautus.} tekstikappaleen vieressä
-on esimerkki edellä mainitun tyylisestä marginaalihuomautuksesta.
-Kirjainleikkauksen on syytä olla selvästi pienempi ja riittävän
-erilainen kuin leipätekstissä, jotta huomautus ei häiritse liikaa
-leipätekstin lukemista. \noclub[3]
-
Sivun marginaalissa olevan huomautuspalstan leveys voidaan määrittää
sivun asetusten yhteydessä. Asetuksia hoitavan \pakettictan{geometry}\-/
paketin valitsimella \koodi{marginparwidth} asetetaan palstan leveys ja
@@ -758,7 +757,7 @@ käsitellään luvussa~\ref{luku/sivuasetukset}.
Edellä mainittuja asetuksia voi muuttaa myös kesken dokumentin. Mitta
\mitta{marginparwidth} määrittää marginaalihuomautuspalstan leveyden ja
-mitta \mitta{marginparsep} sen etäisyyden leipätekstistä. Lisäksi on
+mitta \mitta{marginparsep} palstan etäisyyden leipätekstistä. Lisäksi on
mitta \mitta{marginparpush}, jolla asetetaan peräkkäisten
marginaalihuomautusten vähimmäisetäisyys toisistaan. Seuraavassa on
esimerkki näiden mittojen asettamisesta:
@@ -778,6 +777,35 @@ Kesken dokumentin komennolla \komentom{reversemarginpar} voidaan vaihtaa
marginaalihuomautukset vastakkaiseen marginaaliin ja komennolla
\komentom{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset.
+Marginaalihuomautuksen ensimmäisen rivin peruslinja sijoittuu oletuksena
+samalle kohdalle kuin rivi, jolla \komento{marginpar}\-/ komento
+sijaitsee. Huomautukset ovat kuitenkin ovat jossain määrin leijuvia, eli
+samaan kohtaan sattuvat huomautukset ladotaan allekkain, ja niiden
+välissä on mitan \mitta{marginparpush} suuruinen pystysuuntainen tila.
+
+Valitettavasti Latex ei osaa aina latoa marginaalihuomautuksia
+siististi. Esimerkiksi sivun lopussa oleva monirivinen huomautus saattaa
+sijoittua ikävän alas alamarginaaliin. Parempi olisi latoa se
+kokonaisena seuraavan sivun alkuun. Sivun loppuun sattuva
+\komento{marginpar}\-/ komento saattaa myös aiheuttaa kaksipuolisessa
+asettelussa (luku \ref{luku/sivun-mitat}) sen, että huomautus ladotaan
+seuraavalle sivulle mutta väärään marginaaliin -- ei siis aukeaman
+ulkomarginaaliin, kuten yleensä pitäisi. Käytännössä kirjoittaja ei voi
+luottaa siihen, että huomautukset ladotaan aina tyylikkäästi, vaan
+lopputulosta täytyy vähän tarkkailla.
+
+Vaihtoehto Latexin omille marginaalihuomautukselle on
+\pakettictan{marginnote}\-/ paketin komento \komento{marginnote}. Se ei
+tee leijuvia huomautuksia, vaan huomautus ladotaan juuri siihen kohtaan
+kuin missä komento sijaitsee. Kirjoittaja voi siis tarkemmin vaikuttaa
+huomautuksen sijoitteluun. Toisaalta komennosta puuttuu samaan kohtaan
+sattuvien huomautuksen automaattinen sijoittaminen allekkain, eli
+huomautukset voivat sijoittua myös toistensa päälle.
+\komento{marginnote}\-/ komennon etuna on se, että sitä voi käyttää
+leijuvien osien sisällä (luku \ref{luku/leijuosat}) ja alaviitteissäkin
+(luku \ref{luku/alaviitteet}). Paketin ohjekirjassa kerrotaan muutamasta
+hyödyllisestä huomautusten sijoitteluun vaikuttavasta asetuksesta.
+
\subsection{Anfangit eli suurikokoiset alkukirjaimet}
\lettrine[lines=3, loversize=.06, lhang=.02, findent=-5bp, nindent=4bp,
@@ -789,7 +817,7 @@ Anfangikirjain voidaan latoa erilaisella kirjainleikkauksella kuin
leipäteksti. Esimerkiksi vanhassa ja vanhantyylisessä typografiassa
anfangiin voi sopia erityisen koristeellinen kirjain.
-\medskip
+\medbreak
\lettrine[lines=2, lhang=1, nindent=0bp]{E\hspace{1.5bp}}{dellä
olevaan}, tähän ja seuraavaan tekstikappaleeseen anfangit sopivat