summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
blob: 4d0cf0f4027d44b2fd86b3c6ec07ab92abbf1239 (plain)
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
130
131
132
133
134
135
136
137
138
139
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
152
153
154
155
156
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
239
240
241
242
243
244
245
246
247
248
249
250
251
252
253
254
255
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296
297
298
299
300
301
302
303
304
305
306
307
308
309
310
311
312
313
314
315
316
317
318
319
320
321
322
323
324
325
326
327
328
329
330
331
332
333
334
335
336
337
338
339
340
341
342
343
344
345
346
347
348
349
350
351
352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
362
363
364
365
366
367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
378
379
380
381
382
383
384
385
386
387
388
389
390
391
392
393
394
395
396
397
398
399
400
401
402
403
404
405
406
407
408
409
410
411
412
413
414
415
416
417
418
419
420
421
422
423
424
425
426
427
428
429
430
431
432
433
434
435
436
437
438
439
440
441
442
443
444
445
446
447
448
449
450
451
452
453
454
455
456
457
458
459
460
461
462
463
464
465
466
467
468
469
470
471
472
473
474
475
476
477
478
479
480
481
482
483
484
485
486
487
488
489
490
491
492
493
494
495
496
497
498
499
500
501
502
503
504
505
506
507
508
509
510
511
512
513
514
515
516
517
518
519
520
521
522
523
524
525
526
527
528
529
530
531
532
533
534
535
536
537
538
539
540
541
542
543
544
545
546
547
548
549
550
551
552
553
554
555
556
557
558
559
560
561
562
563
564
565
566
567
568
569
570
571
572
573
574
575
576
577
578
579
580
581
582
583
584
585
586
587
588
589
590
591
592
593
594
595
596
597
598
599
600
601
602
603
604
605
606
607
608
609
610
611
612
613
614
615
616
617
618
619
620
621
622
623
624
625
626
627
628
629
630
631
632
633
634
635
636
637
638
639
640
641
642
643
644
645
646
647
648
649
650
651
652
653
654
655
656
657
658
659
660
661
662
663
664
665
666
667
668
669
670
671
672
673
674
675
676
677
678
679
680
681
682
683
684
685
686
687
688
689
690
691
692
693
694
695
696
697
698
699
700
701
702
703
704
705
706
707
708
709
710
711
712
713
714
715
716
717
718
719
720
721
722
723
724
725
726
727
728
729
730
731
732
733
734
735
736
737
738
739
740
741
742
743
744
745
746
747
748
749
750
751
752
753
754
755
756
757
758
759
760
761
762
763
764
765
766
767
768
769
770
771
772
773
774
775
776
777
778
779
780
781
782
783
784
785
786
787
788
789
790
791
792
793
794
795
796
797
798
799
800
801
802
803
804
805
806
807
808
809
810
811
812
813
814
815
816
817
818
819
820
821
822
823
824
825
826
827
828
829
830
831
832
833
834
835
836
837
838
839
840
841
842
843
844
845
846
847
848
849
850
851
852
853
854
855
856
857
858
859
860
861
862
863
864
865
866
867
868
869
870
871
872
873
874
875
876
877
878
879
880
881
882
883
884
885
886
887
888
889
890
891
892
893
894
895
896
897
898
899
900
901
902
903
904
905
906
907
908
909
910
911
912
913
914
915
916
917
918
919
920
921
922
923
924
925
926
927
928
929
930
931
932
933
934
935
936
937
938
939
940
941
942
943
944
945
946
947
948
949
950
951
952
953
954
955
956
957
958
959
960
961
962
963
964
965
966
967
968
969
970
971
972
973
974
975
976
977
978
979
980
981
982
983
984
985
986
987
988
989
990
991
992
993
994
995
996
997
998
999
1000
1001
1002
1003
1004
1005
1006
1007
1008
1009
1010
1011
1012
1013
1014
1015
1016
1017
1018
1019
1020
1021
1022
1023
1024
1025
1026
1027
1028
1029
1030
1031
1032
1033
1034
1035
1036
1037
1038
1039
1040
1041
1042
1043
1044
1045
1046
1047
1048
1049
1050
1051
1052
1053
1054
1055
1056
1057
1058
1059
1060
1061
1062
1063
1064
1065
1066
1067
1068
1069
1070
1071
1072
1073
1074
1075
1076
1077
1078
1079
1080
1081
1082
1083
1084
1085
1086
1087
1088
1089
1090
1091
1092
1093
1094
1095
1096
1097
1098
1099
1100
1101
1102
1103
1104
1105
1106
1107
1108
1109
1110
1111
1112
1113
1114
1115
1116
1117
1118
1119
1120
1121
1122
1123
1124
1125
1126
1127
1128
1129
1130
1131
1132
1133
1134
1135
1136
1137
1138
1139
1140
1141
1142
1143
1144
1145
1146
1147
1148
1149
1150
1151
1152
1153
1154
1155
1156
1157
1158
1159
1160
1161
1162
1163
1164
1165
1166
1167
1168
1169
1170
1171
1172
1173
1174
1175
1176
1177
1178
1179
1180
1181
1182
1183
1184
1185
1186
1187
1188
1189
1190
1191
1192
1193
1194
1195
1196
1197
1198
1199
1200
1201
1202
1203
1204
1205
1206
1207
1208
1209
1210
1211
1212
1213
1214
1215
1216
1217
1218
1219
1220
1221
1222
1223
1224
1225
1226
1227
1228
1229
1230
1231
1232
1233
1234
1235
1236
1237
1238
1239
1240
1241
1242
1243
1244
1245
1246
1247
1248
1249
1250
1251
1252
1253
1254
1255
1256
1257
1258
1259
1260
1261
1262
1263
1264
1265
1266
1267
1268
1269
1270
1271
1272
1273
1274
1275
1276
1277
1278
1279
1280
1281
1282
1283
1284
1285
1286
1287
1288
1289
1290
1291
1292
1293
1294
1295
1296
1297
1298
1299
1300
1301
1302
1303
1304
1305
1306
1307
1308
1309
1310
1311
1312
1313
1314
1315
1316
1317
1318
1319
1320
1321
1322
1323
1324
1325
1326
1327
1328
1329
1330
1331
1332
1333
1334
1335
1336
1337
1338
1339
1340
1341
1342
1343
1344
1345
1346
1347
1348
1349
1350
1351
1352
1353
1354
1355
1356
1357
1358
1359
1360
1361
1362
1363
1364
1365
1366
1367
1368
1369
1370
1371
1372
1373
1374
1375
1376
1377
1378
1379
1380
1381
1382
1383
1384
1385
1386
1387
1388
1389
1390
1391
1392
1393
1394
1395
1396
1397
1398
1399
1400
1401
1402
1403
1404
1405
1406
1407
1408
1409
1410
1411
1412
1413
1414
1415
1416
1417
1418
1419
1420
1421
1422
1423
1424
1425
1426
1427
1428
1429
1430
1431
1432
1433
1434
1435
1436
1437
1438
1439
1440
1441
1442
1443
1444
1445
1446
1447
1448
1449
1450
1451
1452
1453
1454
1455
1456
1457
1458
1459
1460
1461
1462
1463
1464
1465
1466
1467
1468
1469
1470
1471
1472
1473
1474
1475
1476
1477
1478
1479
1480
1481
1482
1483
1484
1485
1486
1487
1488
1489
1490
1491
1492
1493
1494
1495
1496
1497
1498
1499
1500
1501
1502
1503
1504
1505
1506
1507
1508
1509
1510
1511
1512
1513
1514
1515
1516
1517
1518
1519
1520
1521
1522
1523
1524
1525
1526
1527
1528
1529
1530
1531
1532
1533
1534
1535
1536
1537
1538
1539
1540
1541
1542
1543
1544
1545
1546
1547
1548
1549
1550
1551
1552
1553
1554
1555
1556
1557
1558
1559
1560
1561
1562
1563
1564
1565
1566
1567
1568
1569
1570
1571
1572
1573
1574
1575
1576
1577
1578
1579
1580
1581
1582
1583
1584
1585
1586
1587
1588
1589
1590
1591
1592
1593
1594
1595
1596
1597
1598
1599
1600
1601
1602
1603
1604
1605
1606
1607
1608
1609
1610
1611
1612
1613
1614
1615
1616
1617
1618
1619
1620
1621
1622
1623
1624
1625
1626
1627
1628
1629
1630
1631
1632
1633
1634
1635
1636
1637
1638
1639
1640
1641
1642
1643
1644
1645
1646
1647
1648
1649
1650
1651
1652
1653
1654
1655
1656
1657
1658
1659
1660
1661
1662
1663
1664
1665
1666
1667
1668
1669
1670
1671
1672
1673
1674
1675
1676
1677
1678
1679
1680
1681
1682
1683
1684
1685
1686
1687
1688
1689
1690
1691
1692
1693
1694
1695
1696
1697
1698
1699
1700
1701
1702
1703
1704
1705
1706
1707
1708
1709
1710
1711
1712
1713
1714
1715
1716
1717
1718
1719
1720
1721
1722
1723
1724
1725
1726
1727
1728
1729
1730
1731
1732
1733
1734
1735
1736
1737
1738
1739
1740
1741
1742
1743
1744
1745
1746
1747
1748
1749
1750
1751
1752
1753
1754
1755
1756
1757
1758
1759
1760
1761
1762
1763
1764
1765
1766
1767
1768
1769
1770
1771
1772
1773
1774
1775
1776
1777
1778
1779
1780
1781
1782
1783
1784
1785
1786
1787
1788
1789
1790
1791
1792
1793
1794
1795
1796
1797
1798
1799
1800
1801
1802
1803
1804
1805
1806
1807
1808
1809
1810
1811
1812
1813
1814
1815
1816
1817
1818
1819
1820
1821
1822
1823
1824
1825
1826
1827
1828
1829
1830
1831
1832
1833
1834
1835
1836
1837
1838
1839
1840
1841
1842
1843
1844
1845
1846
1847
1848
1849
1850
1851
1852
1853
1854
1855
1856
1857
1858
1859
1860
1861
1862
1863
1864
1865
1866
1867
1868
1869
1870
1871
1872
1873
1874
1875
1876
1877
1878
1879
1880
1881
1882
1883
1884
1885
1886
1887
1888
1889
1890
1891
1892
1893
1894
1895
1896
1897
1898
1899
1900
1901
1902
1903
1904
1905
1906
1907
1908
1909
1910
1911
1912
1913
1914
1915
1916
1917
1918
1919
1920
1921
1922
1923
1924
1925
1926
1927
1928
1929
1930
1931
1932
1933
1934
1935
1936
1937
1938
1939
1940
1941
1942
1943
1944
1945
1946
1947
1948
1949
1950
1951
1952
1953
1954
1955
1956
1957
1958
1959
1960
1961
1962
1963
1964
1965
1966
1967
1968
1969
1970
1971
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
1979
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
2017
2018
2019
2020
2021
2022
2023
2024
2025
2026
2027
2028
2029
2030
2031
2032
2033
2034
2035
2036
2037
2038
2039
2040
2041
2042
2043
2044
2045
2046
2047
2048
2049
2050
2051
2052
2053
2054
2055
2056
2057
2058
2059
2060
2061
2062
2063
2064
2065
2066
2067
2068
2069
2070
2071
2072
2073
2074
2075
2076
2077
2078
2079
2080
2081
2082
2083
2084
2085
2086
2087
2088
2089
2090
2091
2092
2093
2094
2095
2096
2097
2098
2099
2100
2101
2102
2103
2104
2105
2106
2107
2108
2109
2110
2111
2112
2113
2114
2115
2116
2117
2118
2119
2120
2121
2122
2123
2124
2125
2126
2127
2128
2129
2130
2131
2132
2133
2134
2135
2136
2137
2138
2139
2140
2141
2142
2143
2144
2145
2146
2147
2148
2149
2150
2151
2152
2153
2154
2155
2156
2157
2158
2159
2160
2161
2162
2163
2164
2165
2166
2167
2168
2169
2170
2171
2172
2173
2174
2175
2176
2177
2178
2179
2180
2181
2182
2183
2184
2185
2186
2187
2188
2189
2190
2191
2192
2193
2194
2195
2196
2197
2198
2199
2200
2201
2202
2203
2204
2205
2206
2207
2208
2209
2210
2211
2212
2213
2214
2215
2216
2217
2218
2219
2220
2221
2222
2223
2224
2225
2226
2227
2228
2229
2230
2231
2232
2233
2234
2235
2236
2237
2238
2239
2240
2241
2242
2243
2244
2245
2246
2247
2248
2249
2250
2251
2252
2253
2254
2255
2256
2257
2258
2259
2260
2261
2262
2263
2264
2265
2266
2267
2268
2269
2270
2271
2272
2273
2274
2275
2276
2277
2278
2279
2280
2281
2282
2283
2284
2285
2286
2287
2288
2289
2290
2291
2292
2293
2294
2295
2296
2297
2298
2299
2300
2301
2302
2303
2304
2305
2306
2307
2308
2309
2310
2311
2312
2313
2314
2315
2316
2317
2318
2319
2320
2321
2322
2323
2324
2325
2326
2327
2328
2329
2330
2331
2332
2333
2334
2335
2336
2337
2338
2339
2340
2341
2342
2343
2344
2345
2346
2347
2348
2349
2350
2351
2352
2353
2354
2355
2356
2357
2358
2359
2360
2361
2362
2363
2364
2365
2366
2367
2368
2369
2370
2371
2372
2373
2374
2375
2376
2377
2378
2379
2380
2381
2382
2383
2384
2385
2386
2387
2388
2389
2390
2391
2392
2393
2394
2395
2396
2397
2398
2399
2400
2401
2402
2403
2404
2405
2406
2407
2408
2409
2410
2411
2412
2413
2414
2415
2416
2417
2418
2419
2420
2421
2422
2423
2424
2425
2426
2427
2428
2429
2430
2431
2432
2433
2434
2435
2436
2437
2438
2439
2440
2441
2442
2443
2444
2445
2446
2447
2448
2449
2450
2451
2452
2453
2454
2455
2456
2457
2458
2459
2460
2461
2462
2463
2464
2465
2466
2467
2468
2469
2470
2471
2472
2473
2474
2475
2476
2477
2478
2479
2480
2481
2482
2483
2484
2485
2486
2487
2488
2489
2490
2491
2492
2493
2494
2495
2496
2497
2498
2499
2500
2501
2502
2503
2504
2505
2506
2507
2508
2509
2510
2511
2512
2513
2514
2515
2516
2517
2518
2519
2520
2521
2522
2523
2524
2525
2526
2527
2528
2529
2530
2531
2532
2533
2534
2535
2536
2537
2538
2539
2540
2541
2542
2543
2544
2545
2546
2547
2548
2549
2550
2551
2552
2553
2554
2555
2556
2557
2558
2559
2560
2561
2562
2563
2564
2565
2566
2567
2568
2569
2570
2571
2572
2573
2574
2575
2576
2577
2578
2579
2580
2581
2582
2583
2584
2585
2586
2587
2588
2589
2590
2591
2592
2593
2594
2595
2596
2597
2598
2599
2600
2601
2602
2603
2604
2605
2606
2607
2608
2609
2610
2611
2612
2613
2614
2615
2616
2617
2618
2619
2620
2621
2622
2623
2624
2625
2626
2627
2628
2629
2630
2631
2632
2633
2634
2635
2636
2637
2638
2639
2640
2641
2642
2643
2644
2645
2646
2647
2648
2649
2650
2651
2652
2653
2654
2655
2656
2657
2658
2659
2660
2661
2662
2663
2664
2665
2666
2667
2668
2669
2670
2671
2672
2673
2674
2675
2676
2677
2678
2679
2680
2681
2682
2683
2684
2685
2686
2687
2688
2689
2690
2691
2692
2693
2694
2695
2696
2697
2698
2699
2700
2701
2702
2703
2704
2705
2706
2707
2708
2709
2710
2711
2712
2713
2714
2715
2716
2717
2718
2719
2720
2721
2722
2723
2724
2725
2726
2727
2728
2729
2730
2731
2732
2733
2734
2735
2736
2737
2738
2739
2740
2741
2742
2743
2744
2745
2746
2747
2748
2749
2750
2751
2752
2753
2754
2755
2756
2757
2758
2759
2760
2761
2762
2763
2764
2765
2766
2767
2768
2769
2770
2771
2772
2773
2774
2775
2776
2777
2778
2779
2780
2781
2782
2783
2784
2785
2786
2787
2788
2789
2790
2791
2792
2793
2794
2795
2796
2797
2798
2799
2800
2801
2802
2803
2804
2805
2806
2807
2808
2809
2810
2811
2812
2813
2814
2815
2816
2817
2818
2819
2820
2821
2822
2823
2824
2825
2826
2827
2828
2829
2830
2831
2832
2833
2834
2835
2836
2837
2838
2839
2840
2841
2842
2843
2844
2845
2846
2847
2848
2849
2850
2851
2852
2853
2854
2855
2856
2857
2858
2859
2860
2861
2862
2863
2864
2865
2866
2867
2868
2869
2870
2871
2872
2873
2874
2875
2876
2877
2878
2879
2880
2881
2882
2883
2884
2885
2886
2887
2888
2889
2890
2891
2892
2893
2894
2895
2896
2897
2898
2899
2900
2901
2902
2903
2904
2905
2906
2907
2908
2909
2910
2911
2912
2913
2914
2915
2916
2917
2918
2919
2920
2921
2922
2923
2924
2925
2926
2927
2928
2929
2930
2931
2932
2933
2934
2935
2936
2937
2938
2939
2940
2941
2942
2943
2944
2945
2946
2947
2948
2949
2950
2951
2952
2953
2954
2955
2956
2957
2958
2959
2960
2961
2962
2963
2964
2965
2966
2967
2968
2969
2970
2971
2972
2973
2974
2975
2976
2977
2978
2979
2980
2981
2982
2983
2984
2985
2986
2987
2988
2989
2990
2991
2992
2993
2994
2995
2996
2997
2998
2999
3000
3001
3002
3003
3004
3005
3006
3007
3008
3009
3010
3011
3012
3013
3014
3015
3016
3017
3018
3019
3020
3021
3022
3023
3024
3025
3026
3027
3028
3029
3030
3031
3032
3033
3034
3035
3036
3037
3038
3039
3040
3041
3042
3043
3044
3045
3046
3047
3048
3049
3050
3051
3052
3053
3054
3055
3056
3057
3058
3059
3060
3061
3062
3063
3064
3065
3066
3067
3068
3069
3070
3071
3072
3073
3074
3075
3076
3077
3078
3079
3080
3081
3082
3083
3084
3085
3086
3087
3088
3089
3090
3091
3092
3093
3094
3095
3096
3097
3098
3099
3100
3101
3102
3103
3104
3105
3106
3107
3108
3109
3110
3111
3112
3113
3114
3115
3116
3117
3118
3119
3120
3121
3122
3123
3124
3125
3126
3127
3128
3129
3130
3131
3132
3133
3134
3135
3136
3137
3138
3139
3140
3141
3142
3143
3144
3145
3146
3147
3148
3149
3150
3151
3152
3153
3154
3155
3156
3157
3158
3159
3160
3161
3162
3163
3164
3165
3166
3167
3168
3169
3170
3171
3172
3173
3174
3175
3176
3177
3178
3179
3180
3181
3182
3183
3184
3185
3186
3187
3188
3189
3190
3191
3192
3193
3194
3195
3196
3197
3198
3199
3200
3201
3202
3203
3204
3205
3206
3207
3208
3209
3210
3211
3212
3213
3214
3215
3216
3217
3218
3219
3220
3221
3222
3223
3224
3225
3226
3227
3228
3229
3230
3231
3232
3233
3234
3235
3236
3237
3238
3239
3240
3241
3242
3243
3244
3245
3246
3247
3248
3249
3250
3251
3252
3253
3254
3255
3256
3257
3258
3259
3260
3261
3262
3263
3264
3265
3266
3267
3268
3269
3270
3271
3272
3273
3274
3275
3276
3277
3278
3279
3280
3281
3282
3283
3284
3285
3286
3287
3288
3289
3290
3291
3292
3293
3294
3295
3296
3297
3298
3299
3300
3301
3302
3303
3304
3305
3306
3307
3308
3309
3310
3311
3312
3313
3314
3315
3316
3317
3318
3319
3320
3321
3322
3323
3324
3325
3326
3327
3328
3329
3330
3331
3332
3333
3334
3335
3336
3337
3338
3339
3340
3341
3342
3343
3344
3345
3346
3347
3348
3349
3350
3351
3352
3353
3354
3355
3356
3357
3358
3359
3360
3361
3362
3363
3364
3365
3366
3367
3368
3369
3370
3371
3372
3373
3374
3375
3376
3377
3378
3379
3380
3381
3382
3383
3384
3385
3386
3387
3388
3389
3390
3391
3392
3393
3394
3395
3396
3397
3398
3399
3400
3401
3402
3403
3404
3405
3406
3407
3408
3409
3410
3411
3412
3413
3414
3415
3416
3417
3418
3419
3420
3421
3422
3423
3424
3425
3426
3427
3428
3429
3430
3431
3432
3433
3434
3435
3436
3437
3438
3439
3440
3441
3442
3443
3444
3445
3446
3447
3448
3449
3450
3451
3452
3453
3454
3455
3456
3457
3458
3459
3460
3461
3462
3463
3464
3465
3466
3467
3468
3469
3470
3471
3472
3473
3474
3475
3476
3477
3478
3479
3480
3481
3482
3483
3484
3485
3486
3487
3488
3489
3490
3491
3492
3493
3494
3495
3496
3497
3498
3499
3500
3501
3502
3503
3504
3505
3506
3507
3508
3509
3510
3511
3512
3513
3514
3515
3516
3517
3518
3519
3520
3521
3522
3523
3524
3525
3526
3527
3528
3529
3530
3531
3532
3533
3534
3535
3536
3537
3538
3539
3540
3541
3542
3543
3544
3545
3546
3547
3548
3549
3550
3551
3552
3553
3554
3555
3556
3557
3558
3559
3560
3561
3562
3563
3564
3565
3566
3567
3568
3569
3570
3571
3572
3573
3574
3575
3576
3577
3578
3579
3580
3581
3582
3583
3584
3585
3586
3587
3588
3589
3590
3591
3592
3593
3594
3595
3596
3597
3598
3599
3600
3601
3602
3603
3604
3605
3606
3607
3608
3609
3610
3611
3612
3613
3614
3615
3616
3617
3618
3619
3620
3621
3622
3623
3624
3625
3626
3627
3628
3629
3630
3631
3632
3633
3634
3635
3636
3637
3638
3639
3640
3641
3642
3643
3644
3645
3646
3647
3648
3649
3650
3651
3652
3653
3654
3655
3656
3657
3658
3659
3660
3661
3662
3663
3664
3665
3666
3667
3668
3669
3670
3671
3672
3673
3674
3675
3676
3677
3678
3679
3680
3681
3682
3683
3684
3685
3686
3687
3688
3689
3690
3691
3692
3693
3694
3695
3696
3697
3698
3699
3700
3701
3702
3703
3704
3705
3706
3707
3708
3709
3710
3711
3712
3713
3714
3715
3716
3717
3718
3719
3720
3721
3722
3723
3724
3725
3726
3727
3728
3729
3730
3731
3732
3733
3734
3735
3736
3737
3738
3739
3740
3741
3742
3743
3744
3745
3746
3747
3748
3749
3750
3751
3752
3753
3754
3755
3756
3757
3758
3759
3760
3761
3762
3763
3764
3765
3766
3767
3768
3769
3770
3771
3772
3773
3774
3775
3776
3777
3778
3779
3780
3781
3782
3783
3784
3785
3786
3787
3788
3789
3790
3791
3792
3793
3794
3795
3796
3797
3798
3799
3800
3801
3802
3803
3804
3805
3806
3807
3808
3809
3810
3811
3812
3813
3814
3815
3816
3817
3818
3819
3820
3821
3822
3823
3824
3825
3826
3827
3828
3829
3830
3831
3832
3833
3834
3835
3836
3837
3838
3839
3840
3841
3842
3843
3844
3845
3846
3847
3848
3849
3850
3851
3852
3853
3854
3855
3856
3857
3858
3859
3860
3861
3862
3863
3864
3865
3866
3867
3868
3869
3870
3871
3872
3873
3874
3875
3876
3877
3878
3879
3880
3881
3882
3883
3884
3885
3886
3887
3888
3889
3890
3891
3892
3893
3894
3895
3896
3897
3898
3899
3900
3901
3902
3903
3904
3905
3906
3907
3908
3909
3910
3911
3912
3913
3914
3915
3916
3917
3918
3919
3920
3921
3922
3923
3924
3925
3926
3927
3928
3929
3930
3931
3932
3933
3934
3935
3936
3937
3938
3939
3940
3941
3942
3943
3944
3945
3946
3947
3948
3949
3950
3951
3952
3953
3954
3955
3956
3957
3958
3959
3960
3961
3962
3963
3964
3965
3966
3967
3968
3969
3970
3971
3972
3973
3974
3975
3976
3977
3978
3979
3980
3981
3982
3983
3984
3985
3986
3987
3988
3989
3990
3991
3992
3993
3994
3995
3996
3997
3998
3999
4000
4001
4002
4003
4004
4005
4006
4007
4008
4009
4010
4011
4012
4013
4014
4015
4016
4017
4018
4019
4020
4021
4022
4023
4024
4025
4026
4027
4028
4029
4030
4031
4032
4033
4034
4035
4036
4037
4038
4039
4040
4041
4042
4043
4044
4045
4046
4047
4048
4049
4050
4051
4052
4053
4054
4055
4056
4057
4058
4059
4060
4061
4062
4063
4064
4065
4066
4067
4068
4069
4070
4071
4072
4073
4074
4075
4076
4077
4078
4079
4080
4081
4082
4083
4084
4085
4086
4087
4088
4089
4090
4091
4092
4093
4094
4095
4096
4097
4098
4099
4100
4101
4102
4103
4104
4105
4106
4107
4108
4109
4110
4111
4112
4113
4114
4115
4116
4117
4118
4119
4120
4121
4122
4123
4124
4125
4126
4127
4128
4129
4130
4131
4132
4133
4134
4135
4136
4137
4138
4139
4140
4141
4142
4143
4144
4145
4146
4147
4148
4149
4150
4151
4152
4153
4154
4155
4156
4157
4158
4159
4160
4161
4162
4163
4164
4165
4166
4167
4168
4169
4170
4171
4172
4173
4174
4175
4176
4177
4178
4179
4180
4181
4182
4183
4184
4185
4186
4187
4188
4189
4190
4191
4192
4193
4194
4195
4196
4197
4198
4199
4200
4201
4202
4203
4204
4205
4206
4207
4208
4209
4210
4211
4212
4213
4214
4215
4216
4217
4218
4219
4220
4221
4222
4223
4224
4225
4226
4227
4228
4229
4230
4231
4232
4233
4234
4235
4236
4237
4238
4239
4240
4241
4242
4243
4244
4245
4246
4247
4248
4249
4250
4251
4252
4253
4254
4255
4256
4257
4258
4259
4260
4261
4262
4263
4264
4265
4266
4267
4268
4269
4270
4271
4272
4273
4274
4275
4276
4277
4278
4279
4280
4281
4282
4283
4284
4285
4286
4287
4288
4289
4290
4291
4292
4293
4294
4295
4296
4297
4298
4299
4300
4301
4302
4303
4304
4305
4306
4307
4308
4309
4310
4311
4312
4313
4314
4315
4316
4317
4318
4319
4320
4321
4322
4323
4324
4325
4326
4327
4328
4329
4330
4331
4332
4333
4334
4335
4336
4337
4338
4339
4340
4341
4342
4343
4344
4345
4346
4347
4348
4349
4350
4351
4352
4353
4354
4355
4356
4357
4358
4359
4360
4361
4362
4363
4364
4365
4366
4367
4368
4369
4370
4371
4372
4373
4374
4375
4376
4377
4378
4379
4380
4381
4382
4383
4384
4385
4386
4387
4388
4389
4390
4391
4392
4393
4394
4395
4396
4397
4398
4399
4400
4401
4402
4403
4404
4405
4406
4407
4408
4409
4410
4411
4412
4413
4414
4415
4416
4417
4418
4419
4420
4421
4422
4423
4424
4425
4426
4427
4428
4429
4430
4431
4432
4433
4434
4435
4436
4437
4438
4439
4440
4441
4442
4443
4444
4445
4446
4447
4448
4449
4450
4451
4452
4453
4454
4455
4456
4457
4458
4459
4460
4461
4462
4463
4464
4465
4466
4467
4468
4469
4470
4471
4472
4473
4474
4475
4476
4477
4478
4479
4480
4481
4482
4483
4484
4485
4486
4487
4488
4489
4490
4491
4492
4493
4494
4495
4496
4497
4498
4499
4500
4501
4502
4503
4504
4505
4506
4507
4508
4509
4510
4511
4512
4513
4514
4515
4516
4517
4518
4519
4520
4521
4522
4523
4524
4525
4526
4527
4528
4529
4530
4531
4532
4533
4534
4535
4536
4537
4538
4539
4540
4541
4542
4543
4544
4545
4546
4547
4548
4549
4550
4551
4552
4553
4554
4555
4556
4557
4558
4559
4560
4561
4562
4563
4564
4565
4566
4567
4568
4569
4570
4571
4572
4573
4574
4575
4576
4577
4578
4579
4580
4581
4582
4583
4584
4585
4586
4587
4588
4589
4590
4591
4592
4593
4594
4595
4596
4597
4598
4599
4600
4601
4602
4603
4604
4605
4606
4607
4608
4609
4610
4611
4612
4613
4614
4615
4616
4617
4618
4619
4620
4621
4622
4623
4624
4625
4626
4627
4628
4629
4630
4631
4632
4633
4634
4635
4636
4637
4638
4639
4640
4641
4642
4643
4644
4645
4646
4647
4648
4649
4650
4651
4652
4653
4654
4655
4656
4657
4658
4659
4660
4661
4662
4663
4664
4665
4666
4667
4668
4669
4670
4671
4672
4673
4674
4675
4676
4677
4678
4679
4680
4681
4682
4683
4684
4685
4686
4687
4688
4689
4690
4691
4692
4693
4694
4695
4696
4697
4698
4699
4700
4701
4702
4703
4704
4705
4706
4707
4708
4709
4710
4711
4712
4713
4714
4715
4716
4717
4718
4719
4720
4721
4722
4723
4724
4725
4726
4727
4728
4729
4730
4731
4732
4733
4734
4735
4736
4737
4738
4739
4740
4741
4742
4743
4744
4745
4746
4747
4748
4749
4750
4751
4752
4753
4754
4755
4756
4757
4758
4759
4760
4761
4762
4763
4764
4765
4766
4767
4768
4769
4770
4771
4772
4773
4774
4775
4776
4777
4778
4779
4780
4781
4782
4783
4784
4785
4786
4787
4788
4789
4790
4791
4792
4793
4794
4795
4796
4797
4798
4799
4800
4801
4802
4803
4804
4805
4806
4807
4808
4809
4810
4811
4812
4813
4814
4815
4816
4817
4818
4819
4820
4821
4822
4823
4824
4825
4826
4827
4828
4829
4830
4831
4832
4833
4834
4835
4836
4837
4838
4839
4840
4841
4842
4843
4844
4845
4846
4847
4848
4849
4850
4851
4852
4853
4854
4855
4856
4857
4858
4859
4860
4861
4862
4863
4864
4865
4866
4867
4868
4869
4870
4871
4872
4873
4874
4875
4876
4877
4878
4879
4880
4881
4882
4883
4884
4885
4886
4887
4888
4889
4890
4891
4892
4893
4894
4895
4896
4897
4898
4899
4900
4901
4902
4903
4904
4905
4906
4907
4908
4909
4910
4911
4912
4913
4914
4915
4916
4917
4918
4919
4920
4921
4922
4923
4924
4925
4926
4927
4928
4929
4930
4931
4932
4933
4934
4935
4936
4937
4938
4939
4940
4941
4942
4943
4944
4945
4946
4947
4948
4949
4950
4951
4952
4953
4954
4955
4956
4957
4958
4959
4960
4961
4962
4963
4964
4965
4966
4967
4968
4969
4970
4971
4972
4973
4974
4975
4976
4977
4978
4979
4980
4981
4982
4983
4984
4985
4986
4987
4988
4989
4990
4991
4992
4993
4994
4995
4996
4997
4998
4999
5000
5001
5002
5003
5004
5005
5006
5007
5008
5009
5010
5011
5012
5013
5014
5015
5016
5017
5018
5019
5020
5021
5022
5023
5024
5025
5026
5027
5028
5029
5030
5031
5032
5033
5034
5035
5036
5037
5038
5039
5040
5041
5042
5043
5044
5045
5046
5047
5048
5049
5050
5051
5052
5053
5054
5055
5056
5057
5058
5059
5060
5061
5062
5063
5064
5065
5066
5067
5068
5069
5070
5071
5072
5073
5074
5075
5076
5077
5078
5079
5080
5081
5082
5083
5084
5085
5086
5087
5088
5089
5090
5091
5092
5093
5094
5095
5096
5097
5098
5099
5100
5101
5102
5103
5104
5105
5106
5107
5108
5109
5110
5111
5112
5113
5114
5115
5116
5117
5118
5119
5120
5121
5122
5123
5124
5125
5126
5127
5128
5129
5130
5131
5132
5133
5134
5135
5136
5137
5138
5139
5140
5141
5142
5143
5144
5145
5146
5147
5148
5149
5150
5151
5152
5153
5154
5155
5156
5157
5158
5159
5160
5161
5162
5163
5164
5165
5166
5167
5168
5169
5170
5171
5172
5173
5174
5175
5176
5177
5178
5179
5180
5181
5182
5183
5184
5185
5186
5187
5188
5189
5190
5191
5192
5193
5194
5195
5196
5197
5198
5199
5200
5201
5202
5203
5204
5205
5206
5207
5208
5209
5210
5211
5212
5213
5214
5215
5216
5217
5218
5219
5220
5221
5222
5223
5224
5225
5226
5227
5228
5229
5230
5231
5232
5233
5234
5235
5236
5237
5238
5239
5240
5241
5242
5243
5244
5245
5246
5247
5248
5249
5250
5251
5252
5253
5254
5255
5256
5257
5258
5259
5260
5261
5262
5263
5264
5265
5266
5267
5268
5269
5270
5271
5272
5273
5274
5275
5276
5277
5278
5279
5280
5281
5282
5283
5284
5285
5286
5287
5288
5289
5290
5291
5292
5293
5294
5295
5296
5297
5298
5299
5300
5301
5302
5303
5304
5305
5306
5307
5308
5309
5310
5311
5312
5313
5314
5315
5316
5317
5318
5319
5320
5321
5322
5323
5324
5325
5326
5327
5328
5329
5330
5331
5332
5333
5334
5335
5336
5337
5338
5339
5340
5341
5342
5343
5344
5345
5346
5347
5348
5349
5350
5351
5352
5353
5354
5355
5356
5357
5358
5359
5360
5361
5362
5363
5364
5365
5366
5367
5368
5369
5370
5371
5372
5373
5374
5375
5376
5377
5378
5379
5380
5381
5382
5383
5384
5385
5386
5387
5388
5389
5390
5391
5392
5393
5394
5395
5396
5397
5398
5399
5400
5401
5402
5403
5404
5405
5406
5407
5408
5409
5410
5411
5412
5413
5414
5415
5416
5417
5418
5419
5420
5421
5422
5423
5424
5425
5426
5427
5428
5429
5430
5431
5432
5433
5434
5435
5436
5437
5438
5439
5440
5441
5442
5443
5444
5445
5446
5447
5448
5449
5450
5451
5452
5453
5454
5455
5456
5457
5458
5459
5460
5461
5462
5463
5464
5465
5466
5467
5468
5469
5470
5471
5472
5473
5474
5475
5476
5477
5478
5479
5480
5481
5482
5483
5484
5485
5486
5487
5488
5489
5490
5491
5492
5493
5494
5495
5496
5497
5498
5499
5500
5501
5502
5503
5504
5505
5506
5507
5508
5509
5510
5511
5512
5513
5514
5515
5516
5517
5518
5519
5520
5521
5522
5523
5524
5525
5526
5527
5528
5529
5530
5531
5532
5533
5534
5535
5536
5537
5538
5539
5540
5541
5542
5543
5544
5545
5546
5547
5548
5549
5550
5551
5552
5553
5554
5555
5556
5557
5558
5559
5560
5561
5562
5563
5564
5565
5566
5567
5568
5569
5570
5571
5572
5573
5574
5575
5576
5577
5578
5579
5580
5581
5582
5583
5584
5585
5586
5587
5588
5589
5590
5591
5592
5593
5594
5595
5596
5597
5598
5599
5600
5601
5602
5603
5604
5605
5606
5607
5608
5609
5610
5611
5612
5613
5614
5615
5616
5617
5618
5619
5620
5621
5622
5623
5624
5625
5626
5627
5628
5629
5630
5631
5632
5633
5634
5635
5636
5637
5638
5639
5640
5641
5642
5643
5644
5645
5646
5647
5648
5649
5650
5651
5652
5653
5654
5655
5656
5657
5658
5659
5660
5661
5662
5663
5664
5665
5666
5667
5668
5669
5670
5671
5672
5673
5674
5675
5676
5677
5678
5679
5680
5681
5682
5683
5684
5685
5686
5687
5688
5689
5690
5691
5692
5693
5694
5695
5696
5697
5698
5699
5700
5701
5702
5703
5704
5705
5706
5707
5708
5709
5710
5711
5712
5713
5714
5715
5716
5717
5718
5719
5720
5721
5722
5723
5724
5725
5726
5727
5728
5729
5730
5731
5732
5733
5734
5735
5736
5737
5738
5739
5740
5741
5742
5743
5744
5745
5746
5747
5748
5749
5750
5751
5752
5753
5754
5755
5756
5757
5758
5759
5760
5761
5762
5763
5764
5765
5766
5767
5768
5769
5770
5771
5772
5773
5774
5775
5776
5777
5778
5779
5780
5781
5782
5783
5784
5785
5786
5787
5788
5789
5790
5791
5792
5793
5794
5795
5796
5797
5798
5799
5800
5801
5802
5803
5804
5805
5806
5807
5808
5809
5810
5811
5812
5813
5814
5815
5816
5817
5818
5819
5820
5821
5822
5823
5824
5825
5826
5827
5828
5829
5830
5831
5832
5833
5834
5835
5836
5837
5838
5839
5840
5841
5842
5843
5844
5845
5846
5847
5848
5849
5850
5851
5852
5853
5854
5855
5856
5857
5858
5859
5860
5861
5862
5863
5864
5865
5866
5867
5868
5869
5870
5871
5872
5873
5874
5875
5876
5877
5878
5879
5880
5881
5882
5883
5884
5885
5886
5887
5888
5889
5890
5891
5892
5893
5894
5895
5896
5897
5898
5899
5900
5901
5902
5903
5904
5905
5906
5907
5908
5909
5910
5911
5912
5913
5914
5915
5916
5917
5918
5919
5920
5921
5922
5923
5924
5925
5926
5927
5928
5929
5930
5931
5932
5933
5934
5935
5936
5937
5938
5939
5940
5941
5942
5943
5944
5945
5946
5947
5948
5949
5950
5951
5952
5953
5954
5955
5956
5957
5958
5959
5960
5961
5962
5963
5964
5965
5966
5967
5968
5969
5970
5971
5972
5973
5974
5975
5976
5977
5978
5979
5980
5981
5982
5983
5984
5985
5986
5987
5988
5989
5990
5991
5992
5993
5994
5995
5996
5997
5998
5999
6000
6001
6002
6003
6004
6005
6006
6007
6008
6009
6010
6011
6012
6013
6014
6015
6016
6017
6018
6019
6020
6021
6022
6023
6024
6025
6026
6027
6028
6029
6030
6031
6032
6033
6034
6035
6036
6037
6038
6039
6040
6041
6042
6043
6044
6045
6046
6047
6048
6049
6050
6051
6052
6053
6054
6055
6056
6057
6058
6059
6060
6061
6062
6063
6064
6065
6066
6067
6068
6069
6070
6071
6072
6073
6074
6075
6076
6077
6078
6079
6080
6081
6082
6083
6084
6085
6086
6087
6088
6089
6090
6091
6092
6093
6094
6095
6096
6097
6098
6099
6100
6101
6102
6103
6104
6105
6106
6107
6108
6109
6110
6111
6112
6113
6114
6115
6116
6117
6118
6119
6120
6121
6122
6123
6124
6125
6126
6127
6128
6129
6130
6131
6132
6133
6134
6135
6136
6137
6138
6139
6140
6141
6142
6143
6144
6145
6146
6147
6148
6149
6150
6151
6152
6153
6154
6155
6156
6157
6158
6159
6160
6161
6162
6163
6164
6165
6166
6167
6168
6169
6170
6171
6172
6173
6174
6175
6176
6177
6178
6179
6180
6181
6182
6183
6184
6185
6186
6187
6188
6189
6190
6191
6192
6193
6194
6195
6196
6197
6198
6199
6200
6201
6202
6203
6204
6205
6206
6207
6208
6209
6210
6211
6212
6213
6214
6215
6216
6217
6218
6219
6220
6221
6222
6223
6224
6225
6226
6227
6228
6229
6230
6231
6232
6233
6234
6235
6236
6237
6238
6239
6240
6241
6242
6243
6244
6245
6246
6247
6248
6249
6250
6251
6252
6253
6254
6255
6256
6257
6258
6259
6260
6261
6262
6263
6264
6265
6266
6267
6268
6269
6270
6271
6272
6273
6274
6275
6276
6277
6278
6279
6280
6281
6282
6283
6284
6285
6286
6287
6288
6289
6290
6291
6292
6293
6294
6295
6296
6297
6298
6299
6300
6301
6302
6303
6304
6305
6306
6307
6308
6309
6310
6311
6312
6313
6314
6315
6316
6317
6318
6319
6320
6321
6322
6323
6324
6325
6326
6327
6328
6329
6330
6331
6332
6333
6334
6335
6336
6337
6338
6339
6340
6341
6342
6343
6344
6345
6346
6347
6348
6349
6350
6351
6352
6353
6354
6355
6356
6357
6358
6359
6360
6361
6362
6363
6364
6365
6366
6367
6368
6369
6370
6371
6372
6373
6374
6375
6376
6377
6378
6379
6380
6381
6382
6383
6384
6385
6386
6387
6388
6389
6390
6391
6392
6393
6394
6395
6396
6397
6398
6399
6400
6401
6402
6403
6404
6405
6406
6407
6408
6409
6410
6411
6412
6413
6414
6415
6416
6417
6418
6419
6420
6421
6422
6423
6424
6425
6426
6427
6428
6429
6430
6431
6432
6433
6434
6435
6436
6437
6438
6439
6440
6441
6442
6443
6444
6445
6446
6447
6448
6449
6450
6451
6452
6453
6454
6455
6456
6457
6458
6459
6460
6461
6462
6463
6464
6465
6466
6467
6468
6469
6470
6471
6472
6473
6474
6475
6476
6477
6478
6479
6480
6481
6482
6483
6484
6485
6486
6487
6488
6489
6490
6491
6492
6493
6494
6495
6496
6497
6498
6499
6500
6501
6502
6503
6504
6505
6506
6507
6508
6509
6510
6511
6512
6513
6514
6515
6516
6517
6518
6519
6520
6521
6522
6523
6524
6525
6526
6527
6528
6529
6530
6531
6532
6533
6534
6535
6536
6537
6538
6539
6540
6541
6542
6543
6544
6545
6546
6547
6548
6549
6550
6551
6552
6553
6554
6555
6556
6557
6558
6559
6560
6561
6562
6563
6564
6565
6566
6567
6568
6569
6570
6571
6572
6573
6574
6575
6576
6577
6578
6579
6580
6581
6582
6583
6584
6585
6586
6587
6588
6589
6590
6591
6592
6593
6594
6595
6596
6597
6598
6599
6600
6601
6602
6603
6604
6605
6606
6607
6608
6609
6610
6611
6612
6613
6614
6615
6616
6617
6618
6619
6620
6621
6622
6623
6624
6625
6626
6627
6628
6629
6630
6631
6632
6633
6634
6635
6636
6637
6638
6639
6640
6641
6642
6643
6644
6645
6646
6647
6648
6649
6650
6651
6652
6653
6654
6655
6656
6657
6658
6659
6660
6661
6662
6663
6664
6665
6666
6667
6668
6669
6670
6671
6672
6673
6674
6675
6676
6677
6678
6679
6680
6681
6682
6683
6684
6685
6686
6687
6688
6689
6690
6691
6692
6693
6694
6695
6696
6697
6698
6699
6700
6701
6702
6703
6704
6705
6706
6707
6708
6709
6710
6711
6712
6713
6714
6715
6716
6717
6718
6719
6720
6721
6722
6723
6724
6725
6726
6727
6728
6729
6730
6731
6732
6733
6734
6735
6736
6737
6738
6739
6740
6741
6742
6743
6744
6745
6746
6747
6748
6749
6750
6751
6752
6753
6754
6755
6756
6757
6758
6759
6760
6761
6762
6763
6764
6765
6766
6767
6768
6769
6770
6771
6772
6773
6774
6775
6776
6777
6778
6779
6780
6781
6782
6783
6784
6785
6786
6787
6788
6789
6790
6791
6792
6793
6794
6795
6796
6797
6798
6799
6800
6801
6802
6803
6804
6805
6806
6807
6808
6809
6810
6811
6812
6813
6814
6815
6816
6817
6818
6819
6820
6821
6822
6823
6824
6825
6826
6827
6828
6829
6830
6831
6832
6833
6834
6835
6836
6837
6838
6839
6840
6841
6842
6843
6844
6845
6846
6847
6848
6849
6850
6851
6852
6853
6854
6855
6856
6857
6858
6859
6860
6861
6862
6863
6864
6865
6866
6867
6868
6869
6870
6871
6872
6873
6874
6875
6876
6877
6878
6879
6880
6881
6882
6883
6884
6885
6886
6887
6888
6889
6890
6891
6892
6893
6894
6895
6896
6897
6898
6899
6900
6901
6902
6903
6904
6905
6906
6907
6908
6909
6910
6911
6912
6913
6914
6915
6916
6917
6918
6919
6920
6921
6922
6923
6924
6925
6926
6927
6928
6929
6930
6931
6932
6933
6934
6935
6936
6937
6938
6939
6940
6941
6942
6943
6944
6945
6946
6947
6948
6949
6950
6951
6952
6953
6954
6955
6956
6957
6958
6959
6960
6961
6962
6963
6964
6965
6966
6967
6968
6969
6970
6971
6972
6973
6974
6975
6976
6977
6978
6979
6980
6981
6982
6983
6984
6985
6986
6987
6988
6989
6990
6991
6992
6993
6994
6995
6996
6997
6998
6999
7000
7001
7002
7003
7004
7005
7006
7007
7008
7009
7010
7011
7012
7013
7014
7015
7016
7017
7018
7019
7020
7021
7022
7023
7024
7025
7026
7027
7028
7029
7030
7031
7032
7033
7034
7035
7036
7037
7038
7039
7040
7041
7042
7043
7044
7045
7046
7047
7048
7049
7050
7051
7052
7053
7054
7055
7056
7057
7058
7059
7060
7061
7062
7063
7064
7065
7066
7067
7068
7069
7070
7071
7072
7073
7074
7075
7076
7077
7078
7079
7080
7081
7082
7083
7084
7085
7086
7087
7088
7089
7090
7091
7092
7093
7094
7095
7096
7097
7098
7099
7100
7101
7102
7103
7104
7105
7106
7107
7108
7109
7110
7111
7112
7113
7114
7115
7116
7117
7118
7119
7120
7121
7122
7123
7124
7125
7126
7127
7128
7129
7130
7131
7132
7133
7134
7135
7136
7137
7138
7139
7140
7141
7142
7143
7144
7145
7146
7147
7148
7149
7150
7151
7152
7153
7154
7155
7156
7157
7158
7159
7160
7161
7162
7163
7164
7165
7166
7167
7168
7169
7170
7171
7172
7173
7174
7175
7176
7177
7178
7179
7180
7181
7182
7183
7184
7185
7186
7187
7188
7189
7190
7191
7192
7193
7194
7195
7196
7197
7198
7199
7200
7201
7202
7203
7204
7205
7206
7207
7208
7209
7210
7211
7212
7213
7214
7215
7216
7217
7218
7219
7220
7221
7222
7223
7224
7225
7226
7227
7228
7229
7230
7231
7232
7233
7234
7235
7236
7237
7238
7239
7240
7241
7242
7243
7244
7245
7246
7247
7248
7249
7250
7251
7252
7253
7254
7255
7256
7257
7258
7259
7260
7261
7262
7263
7264
7265
7266
7267
7268
7269
7270
7271
7272
7273
7274
7275
7276
7277
7278
7279
7280
7281
7282
7283
7284
7285
7286
7287
7288
7289
7290
7291
7292
7293
7294
7295
7296
7297
7298
7299
7300
7301
7302
7303
7304
7305
7306
7307
7308
7309
7310
7311
7312
7313
7314
7315
7316
7317
7318
7319
7320
7321
7322
7323
7324
7325
7326
7327
7328
7329
7330
7331
7332
7333
7334
7335
7336
7337
7338
7339
7340
7341
7342
7343
7344
7345
7346
7347
7348
7349
7350
7351
7352
7353
7354
7355
7356
7357
7358
7359
7360
7361
7362
7363
7364
7365
7366
7367
7368
7369
7370
7371
7372
7373
7374
7375
7376
7377
7378
7379
7380
7381
7382
7383
7384
7385
7386
7387
7388
7389
7390
7391
7392
7393
7394
7395
7396
7397
7398
7399
7400
7401
7402
7403
7404
7405
7406
7407
7408
7409
7410
7411
7412
7413
7414
7415
7416
7417
7418
7419
7420
7421
7422
7423
7424
7425
7426
7427
7428
7429
7430
7431
7432
7433
7434
7435
7436
7437
7438
7439
7440
7441
7442
7443
7444
7445
7446
7447
7448
7449
7450
7451
7452
7453
7454
7455
7456
7457
7458
7459
7460
7461
7462
7463
7464
7465
7466
7467
7468
7469
7470
7471
7472
7473
7474
7475
7476
7477
7478
7479
7480
7481
7482
7483
7484
7485
7486
7487
7488
7489
7490
7491
7492
7493
7494
7495
7496
7497
7498
7499
7500
7501
7502
7503
7504
7505
7506
7507
7508
7509
7510
7511
7512
7513
7514
7515
7516
7517
7518
7519
7520
7521
7522
7523
7524
7525
7526
7527
7528
7529
7530
7531
7532
7533
7534
7535
7536
7537
7538
7539
7540
7541
7542
7543
7544
7545
7546
7547
7548
7549
7550
7551
7552
7553
7554
7555
7556
7557
7558
7559
7560
7561
7562
7563
7564
7565
7566
7567
7568
7569
7570
7571
7572
7573
7574
7575
7576
7577
7578
7579
7580
7581
7582
7583
7584
7585
7586
7587
7588
7589
7590
7591
7592
7593
7594
7595
7596
7597
7598
7599
7600
7601
7602
7603
7604
7605
7606
7607
7608
7609
7610
7611
7612
7613
7614
7615
7616
7617
7618
7619
7620
7621
7622
7623
7624
7625
7626
7627
7628
7629
7630
7631
7632
7633
7634
7635
7636
7637
7638
7639
7640
7641
7642
7643
7644
7645
7646
7647
7648
7649
7650
7651
7652
7653
7654
7655
7656
7657
7658
7659
7660
7661
7662
7663
7664
7665
7666
7667
7668
7669
7670
7671
7672
7673
7674
7675
7676
7677
7678
7679
7680
7681
7682
7683
7684
7685
7686
7687
7688
7689
7690
7691
7692
7693
7694
7695
7696
7697
7698
7699
7700
7701
7702
7703
7704
7705
7706
7707
7708
7709
7710
7711
7712
7713
7714
7715
7716
7717
7718
7719
7720
7721
7722
7723
7724
7725
7726
7727
7728
7729
7730
7731
7732
7733
7734
7735
7736
7737
7738
7739
7740
7741
7742
7743
7744
7745
7746
7747
7748
7749
7750
7751
7752
7753
7754
7755
7756
7757
7758
7759
7760
7761
7762
7763
7764
7765
7766
7767
7768
7769
7770
7771
7772
7773
7774
7775
7776
7777
7778
7779
7780
7781
7782
7783
7784
7785
7786
7787
7788
7789
7790
7791
7792
7793
7794
7795
7796
7797
7798
7799
7800
7801
7802
7803
7804
7805
7806
7807
7808
7809
7810
7811
7812
7813
7814
7815
7816
7817
7818
7819
7820
7821
7822
7823
7824
7825
7826
7827
7828
7829
7830
7831
7832
7833
7834
7835
7836
7837
7838
7839
7840
7841
7842
7843
7844
7845
7846
7847
7848
7849
7850
7851
7852
7853
7854
7855
7856
7857
7858
7859
7860
7861
7862
7863
7864
7865
7866
7867
7868
7869
7870
7871
7872
7873
7874
7875
7876
7877
7878
7879
7880
7881
7882
7883
7884
7885
7886
7887
7888
7889
7890
7891
7892
7893
7894
7895
7896
7897
7898
7899
7900
7901
7902
7903
7904
7905
7906
7907
7908
7909
7910
7911
7912
7913
7914
7915
7916
7917
7918
7919
7920
7921
7922
7923
7924
7925
7926
7927
7928
7929
7930
7931
7932
7933
7934
7935
7936
7937
7938
7939
7940
7941
7942
7943
7944
7945
7946
7947
7948
7949
7950
7951
7952
7953
7954
7955
7956
7957
7958
7959
7960
7961
7962
7963
7964
7965
7966
7967
7968
7969
7970
7971
7972
7973
7974
7975
7976
7977
7978
7979
% Tekijä:   Teemu Likonen <tlikonen@iki.fi>
% Lisenssi: Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen (CC BY-SA 4.0)
% https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/legalcode.fi

\chapter{Rakenne ja sisältö}
\label{luku/rakenne}

Tämä luku on oppaan kaikista luvuista kenties käytännönläheisin. Luku
keskittyy asioihin, joita kirjoittaja miettii erityisesti dokumentin
sisällön kirjoitusvaiheessa. Kirjoittaja tekee esimerkiksi valintoja
otsikoinnin ja muun jäsentämisen osalta. Hän miettii tiedon esittämistä
paitsi tekstin avulla myös esimerkiksi luetelmien, kuvien ja taulukoiden
avulla. Kirjoittaja tekee myös typografisia valintoja tekstin muotoilun
ja korostuskeinojen näkökulmasta. Edellä mainittuja ja muitakin
dokumentin rakenteen ja sisällön asioita käsitellään niin tekniikan kuin
typografiankin näkökulmasta.

\section{Tekstikappaleet}
\label{luku/kappale}

Tekstikappale on tekstin osa, jonka pitäisi käsitellä suunnilleen yhtä
asiakokonaisuutta. Se voi olla esimerkiksi yksi aihe, näkökulma,
ajankohta tai henkilö. Tekstin seuraava kappale käsittelee jotakin
toista aihetta, näkökulmaa tms. Kappaleen vaihtuminen on lukijalle
merkki siitä, että tekstin sisällössäkin jokin muuttuu.

Latexin lähdetiedostoissa kappaleen vaihtuminen ilmaistaan
kirjoittamalla kappaleiden väliin vähintään yksi tyhjä rivi. Tätä
merkintäkielen piirrettä käsitellään myös luvussa
\ref{luku/kappaleen-vaihtuminen}. Kappale vaihtuu myös komennolla
\komentom{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen
määrittelyssä (luku \ref{luku/komennot}), kun halutaan varmistaa
kappaleen vaihtuminen tietyssä kohdassa.

Ladotuissa teksteissä kuten kirjoissa ja lehdissä kappaleen vaihtuminen
ilmaistaan melkein aina siten, että uuden kappaleen ensimmäinen rivi
sisennetään hieman. Niin on tässäkin oppaassa. Toisinaan tekstikappaleet
erotetaan pystysuuntaisella välillä, ja silloin kappaleiden ensimmäistä
riviä ei sisennetä. Kappaleiden välejä, sisennyksiä, rivien tasaamista
ja muita asetuksia käsitellään seuraavissa alaluvuissa.

Monissa kappaleisiin liittyvissä asetuksissa tarvitaan Texin mittoja ja
mittayksiköitä. Mittoihin liittyvää tekniikkaa käsitellään tarkemmin
luvussa \ref{luku/mitat}, joka on syytä tuntea ennen tämän alaluvun
lukemista.

\subsection{Tasaaminen ja palstan muoto}
\label{luku/kappaleen-tasaus}

Perusdokumenttiluokissa (luku \ref{luku/perusdokumenttiluokat})
tekstikappaleet tasataan oletuksena palstan molempiin reunoihin, ja tätä
palstan muotoa kutsutaan tasapalstaksi. Se tarkoittaa samalla sitä, että
rivillä olevia sanavälejä venytetään sopivasti, jotta jokainen rivi
näyttäisi yhtä pitkältä ja palstan molemmat reunat tasaiselta.

Käytännössä sanavälien venymiselle on määritelty yläraja, jonka yli
niitä ei venytetä. Ylärajan tarkoituksena on estää liian suuret ja rumat
sanavälit. Rajoitus on sinänsä järkevä, mutta se voi myös johtaa siihen,
että Tex ei saa tasattua kaikkia tekstikappaleita palstan oikeasta
reunasta: jotkin rivit yltävät palstan reunan yli; jotkin rivit jäävät
vajaaksi. Näin käy usein varsinkin suomen kielessä, jonka sanat ovat
usein pitkiä ja riveillä on vähänlaisesti sanavälejä. Suomen kielessä
sanavälien venymisen yläraja on usein tarpeellista asettaa oletusarvoa
suuremmaksi. Se tehdään mitan \mittam{emergencystretch} avulla,
esimerkiksi seuraavasti:

\komentoi{setlength}
\mittai{emergencystretch}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\emergencystretch}{1em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kaikenlaiset kappaleiden latomiseen liittyvät tekniset rajoitukset voi
poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komentom{sloppy}. Komento
asettaa muun muassa sanavälien venymisen ylärajaksi 3\,em. Tämän
komennon käyttö ei ole kovin suositeltavaa, koska sillä on muitakin
seurauksia ja se voi vaikuttaa myös sellaisiin kappaleisiin, jotka
muuten saataisiin ladottua nätisti. Parempi on asettaa vain mitta
\mitta{emergencystretch} riittävän suureksi. Sanavälien venymiseen ja
kappaleiden tasaiseen latomiseen liittyvät asetukset voi palauttaa
oletusarvoihin komennolla \komentom{fussy}.

Hyvin tavallista on tasata teksti pelkästään vasempaan reunaan, jolloin
rivien pituudet vaihtelevat ja oikealla on niin sanottu liehureuna.
Oikea liehureuna sopii pitkiin teksteihin yhtä hyvin kuin tasapalstakin,
mutta se on parempi valinta erityisesti silloin, kun palsta on kapea.
Nimittäin kapealla palstalla venyviä sanavälejä on käytettävissä hyvin
vähän ja oikean reunan tasaaminen vaatii sanavälien venyttämistä joskus
kohtuuttoman paljon. Tekstiin jää rumia aukkoja.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3]{\komento{#1} & \ymparisto{#2} & #3 \\}
  \begin{tabular}{lll}
    \toprule
    \ots{Komento} & \ots{Ympäristö} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{raggedright}{flushleft}{vasen tasaus, oikea liehu}
    \rivi{raggedleft}{flushright}{oikea tasaus, vasen liehu}
    \rivi{centering}{center}{keskitetty}
    \midrule
    \rivi{RaggedRight}{FlushLeft}
    {vasen tasaus, oikea liehu, tavutus (\paketti{ragged2e})}
    \rivi{RaggedLeft}{FlushRight}
    {oikea tasaus, vasen liehu, tavutus (\paketti{ragged2e})}
    \rivi{Centering}{Center}{keskitetty, tavutus (\paketti{ragged2e})}
    \rivi{justifying}{justify}{tasapalsta, tavutus (\paketti{ragged2e})}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Tekstikappaleen tasaamiseen ja palstan muotoon vaikuttavat
    komennot ja ympäristöt. Osa sisältyy \paketti{ragged2e}\-/pakettiin}
  \label{tlk/kappaleen-tasauskomennot}
}

Kappaleiden tasaamiseen ja palstan muotoon vaikuttavia komentoja ja
ympäristöjä on koottu taulukkoon \ref{tlk/kappaleen-tasauskomennot}.
Taulukossa on mainittu ensin Latexin omat komennot ja sitten
\pakettictan{ragged2e}\-/ paketin vastaavat. Latexin omat komennot
estävät sanojen tavuttamisen, kun taas \paketti{ragged2e}\-/ paketin
komennot sallivat tavutuksen normaalisti.

\subsection{Pystysuuntaiset välit}
\label{luku/pystysuuntaiset-välit}

Kappaleiden väliin ladottava pystysuuntainen tyhjä tila asetetaan mitan
\mittam{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä
kuitenkin sallitaan, eli joissakin tilanteissa kappaleiden väliin
voidaan latoa pieni tyhjä tila. Jos tyhjää tilaa ei haluta missään
tilanteessa, asetetaan mitta vain nollaksi:

\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{0ex}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Seuraava esimerkkikomento asettaa kappaleväliksi 1,3\,ex. Lisäksi se
sallii kappalevälin venyä 0,2\,ex:n verran tai kutistua 0,1\,ex:n
verran.

\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{1.3ex plus .2ex minus .1ex}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Silloin kun kappaleet ladotaan erilleen toisistaan, on yleensä hyvä
sallia kappalevälin venyä tai kutistua hieman, koska venyvät
pystysuuntaiset välit antavat Texille paremmat mahdollisuudet latoa
hyvännäköisiä sivuja. Venyvien välien avulla esimerkiksi sivujen
tekstialueen ylä- ja alareunat saadaan aina samalle kohdalle. Toisaalta
myös liian suuret ja toisistaan liiaksi poikkeavat kappalevälit voivat
olla rumannäköisiä.

Tavallista kappaleväliä suurempien pystysuuntaisten välien tekemiseen on
olemassa kolme valmista komentoa: suurimmasta pienimpään ne ovat
\komentom{bigskip}, \komentom{medskip} ja \komentom{smallskip}. Ne
sopivat käytettäväksi yksittäisiin tilainteisiin, joissa normaali
kappaleväli on liian vähän. Jos sivunvaihto osuu näiden komentojen
kohdalle, mitään väliä ei ladota sivun loppuun eikä seuraavan alkuun.

Edellä mainittujen komentojen latoman välin suuruuteen voi vaikuttaa
mittojen \mitta{bigskipamount}, \mitta{medskipamount} ja
\mitta{smallskipamount} avulla. Seuraavassa on esimerkkikomennot
mittojen määrittelemiseen ja samalla niiden oletusarvot:

\komentoi{setlength}
\mittai{bigskipamount}
\mittai{medskipamount}
\mittai{smallskipamount}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\bigskipamount} {12pt plus 4pt minus 4pt}
\setlength{\medskipamount}  {6pt plus 2pt minus 2pt}
\setlength{\smallskipamount}{3pt plus 1pt minus 1pt}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komentojen \komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}
sijasta voi käyttää myös komentoja \komentom{bigbreak},
\komentom{medbreak} tai \komentom{smallbreak}. Nämä toimivat lähes
samalla tavalla, mutta niihin sisältyy myös sivunvaihtovihje. Toisin
sanoen ne vaikuttavat ladonta\-/algoritmiin siten, että komennon
kohdalla todennäköisyys sivun vaihtumiselle kasvaa suhteessa muihin
kohtiin. Sivu voi edelleen vaihtua muustakin kohdasta, jos algoritmi
löytää omasta mielestään vielä paremman paikan.

Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komentom{vspace}, jolle
annetaan argumentiksi välin suuruus ja mahdolliset venymisen rajat.
Tämäkin komento jättää välin latomatta, jos se sattuu sivunvaihdon
kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komentom{vspace*} latoo välin
joka tapauksessa, vaikka se olisi sivun lopussa tai alussa.

\komentoi{vspace}
\begin{koodilohkosis}
Tekstikappale.
\vspace{5ex plus 1ex minus .5ex}

Toinen tekstikappale.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komento \komentom{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace},
mutta se huomioi mahdolliset peräkkäiset \komento{addvspace}\-/ komennot
ja varmistaa, että vain suurin väli toteutuu. Jos siis useita
\komento{addvspace}\-/ komentoja sattuu peräkkäin, niiden määrittämiä
välejä ei ladota peräkkäin vaan ainoastaan suurin niistä ladotaan.
Seuraava esimerkki latoo kappaleiden väliin 2\,ex:n suuruisen
pystysuuntaisen välin:

\komentoi{addvspace}
\begin{koodilohkosis}
Tekstikappale.

\addvspace{1ex} \addvspace{2ex} \addvspace{.5ex}
Toinen tekstikappale.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Jos edellisessä esimerkissä olisi käytetty \komento{vspace}\-/ komentoa,
pystysuuntaisen välin suuruus olisi 3,5\,ex, joka on välien
yhteenlaskettu suuruus.

\komento{addvspace}\-/komento soveltuu hyvin komentojen ja ympäristöjen
määrittelyyn (luvut \ref{luku/komennot} ja \ref{luku/ympäristöt}).
Esimerkiksi itse määritellyn ympäristön alussa ja lopussa voi
\komento{addvspace}\-/ komennolla varmistaa tietynsuuruisen välin, mutta
jos sama tai muu vastaava ympäristö on dokumentissa kahdesti peräkkäin,
huomioidaan pystysuuntainen väli vain kerran eli suurimman välin mukaan.
Jotkin Latexin valmiit ympäristöt tekevät juuri näin eli käyttävät
\komento{addvspace}\-/komentoa välien asettamiseen.

Sivun alueella äärettömästi venyvän pystysuuntaisen välin saa komennolla
\komentom{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä
niin, että se täyttää kaiken tyhjän tilan sivulla. \komento{vfill}\-/
komento tarkoittaa käytännössä samaa kuin
\komento{vspace}\komentoarg{0mm plus 1fill} \=/komento. Texin venyviä
mittoja ja välejä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/venyvät-mitat}.

\subsection{Ensimmäisen rivin sisennys}
\label{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}

Kirjojen ja lehtien typografiassa kappaleen ensimmäinen rivi on tapana
sisentää merkiksi siitä, että alkaa uusi kappale. Kappaleiden välissä ei
ole pystysuuntaista tilaa, vaan pelkkä sisennys on lukijalle merkki
siitä, että tekstin sisällössä siirrytään seuraavaan asiaan.
Oletusasetuksilla Latex latoo sisennyksen automaattisesti kappaleiden
alkuun.

Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mittam{parindent}
avulla, seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö tähän
tarkoitukseen on em, koska se viittaa suoraan nykyisen fontin kokoon.

\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parindent}{1em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainittu mitta pitäisi asettaa nollaan silloin, kun kappaleet
erotetaan pystysuuntaisen välin avulla. Välihän jo sinänsä ilmaisee,
että kappale vaihtuu, joten sisennys on turha.

\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{1.3ex plus .2ex minus .1ex}
\setlength{\parindent}{0em}  % Ei sisennystä.
\end{koodilohkosis}

\noindent
\mitta{parindent}\-/ mitan levyisen välin voi tehdä mihin tahansa
komennolla \komentom{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita,
koska kappaleet alkavat automaattisesti sen suuruisella sisennyksellä.
Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komentom{noindent}, joka
voidaan kirjoittaa kappaleen alkuun estämään kyseisen kappaleen alun
sisentäminen.

\komentoi{noindent}
\begin{koodilohkosis}
\noindent
Tämän tekstikappaleen ensimmäistä riviä ei sisennetä.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Suomenkielisissä julkaisuissa on tavallista, että leipätekstin
kappaleessa ei ole sisennystä, jos sitä ennen on pystysuuntainen väli.
Tällainen tilanne on aina otsikoiden jälkeen mutta myös kokonaan
sisennetyn tekstikappaleen jälkeen (esim. lohkolainaus, luku
\ref{luku/lohkolainaukset}) tai kuvan, taulukon, luetelman tai muun
vastaavan osan jälkeen, jos nämä ovat osa tekstivirtaa eivätkä leijuvia
osia (luku \ref{luku/leijuosat}). Käytäntöön on joskus poikkeuksia
suomenkielisessäkin typografiassa, mutta eri kielten välillä käytäntö
voi vaihdella enemmänkin.

Latex estää sisennyksen automaattisesti otsikoiden jälkeen mutta latoo
sisennyksen kuitenkin kaikkien muiden elementtien ja pystysuuntaisen
välin jälkeen. Jos sisennys halutaan estää, pitäisi kyseiset kappaleet
aloittaa aina \komento{noindent}\-/komennolla.

Toinen vaihtoehto on käyttää \pakettictan{noindentafter}\-/ pakettia ja
määritellä sen tarjoaman komennon avulla, minkä ympäristöjen jälkeen ei
haluta sisennystä. Seuraava esimerkki poistaa sisennyksen aina
\ymparisto{list}- ja \ymparisto{tabular}\-/ ympäristöjen jälkeen (luvut
\ref{luku/list-ympäristö} ja \ref{luku/taulukot}).

\komentoi{NoIndentAfterEnv}
\ymparistoi{list}
\ymparistoi{tabular}
\begin{koodilohkosis}
\NoIndentAfterEnv{list}
\NoIndentAfterEnv{tabular}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Tosin \paketti{noindentafter}\-/ paketti ei ole aina toiminut
luotettavasti yhdessä \paketti{polyglossia}\-/ kielipaketin kanssa. Jos
sisennyksen poistaminen ei tahdo toimia, kyse voi olla juuri tästä.

Kolmas keino kappaleen ensimmäisen rivin sisennyksen estämiseksi jonkin
ympäristön jälkeen on se, että aloittaa tekstikappaleen heti ympäristön
lopettavan \komento{end}\-/ komennon jälkeen -- ilman tyhjää riviä.

\subsection{Riippuva sisennys}
\label{luku/riippuva-sisennys}

Riippuva sisennys tarkoittaa tekstikappaleen muotoa, jossa sisennetään
kappaleen muita rivejä mutta ei ensimmäistä. Riippuvaa sisennystä
käytetään esimerkiksi kirjallisuus\-/{} ja lähdeluetteloissa, joissa on
tarpeellista saada henkilön nimi tai muu lähdemerkinnän hakusana
erottumaan selvästi vasemmassa reunassa. Tämän oppaan lopussa sivulla
\pageref{luku/kirjallisuutta} on esimerkki lähdemerkinnöistä.

Myös virallisten asiakirjojen muotoilussa käytetään riippuvaa
sisennystä. Niissä kappaleen ensimmäinen rivi voi sisältää otsikon, joka
on tasattu vasempaan reunaan. Otsikon perässä on sarkainhyppy
tekstikappaleen sisennyksen tasalle, ja kappaleen muut rivit on
sisennettynä samalla tasolle.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{hangpara}
  \pakettii{hanging}
  \komentoi{,}

\begin{koodilohko}
\hangpara{2cm}{1}Tässä tekstikappaleessa on riippuva sisennys. Kappale
alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä, ja kappaleen seuraavat rivit
on sisennetty 2\,cm. Ei ole kovin vaikeaa.
\end{koodilohko}
  \begin{tulos}
    \hangpara{2cm}{1}Tässä tekstikappaleessa on riippuva sisennys. Kappale
    alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä, ja kappaleen seuraavat rivit
    on sisennetty 2\,cm. Ei ole kovin vaikeaa.
  \end{tulos}
  \caption{Riippuva sisennys \paketti{hanging}\-/ paketin ja sen
    \komento{hangpara}\-/ komennon avulla}
  \label{esim/riippuva-sis-hangpara}
\end{esimerkki*}

Helpoin tapa riippuvien sisennysten toteuttamiseen lienee
\pakettictan{hanging}\-/ paketin käyttö. Paketti tuo uuden komennon
\komentom{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
\ref{esim/riippuva-sis-hangpara} selventää. Komennon ensimmäinen
argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti määrittää, kuinka
monta riviä kappaleen alusta jätetään sisentämättä. Jos toinen
argumentti on negatiivinen luku, on merkitys päinvastainen eli luvun
itseisarvo määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta sisennetään.

Komennon \komento{hangpara} vaihtoehtona on ympäristö
\ymparistom{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristölle annetaan
samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/ komennollekin.

\ymparistoi{hangparas}
\begin{koodilohkosis}
\begin{hangparas}{2cm}{1}
  ...
\end{hangparas}
\end{koodilohkosis}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{hangpara}
  \komentoi{makebox}
  \komentoi{,}

\begin{koodilohko}
\hangpara{2cm}{1}\makebox[2cm][l]{Otsikko}Tässä tekstikappaleessa on
riippuva sisennys. Kappale alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä,
joka sisältää näkymättömässä 2\,cm leveässä laatikossa olevan otsikon.
Kappaleen muut rivit on sisennetty 2\,cm.
\end{koodilohko}
  \begin{tulos}
    \hangpara{2cm}{1}\makebox[2cm][l]{Otsikko}Tässä tekstikappaleessa on
    riippuva sisennys. Kappale alkaa yhdellä sisentämättömällä rivillä,
    joka sisältää näkymättömässä 2\,cm leveässä laatikossa olevan otsikon.
    Kappaleen muut rivit on sisennetty 2\,cm.
  \end{tulos}
  \caption{Asiakirjan tyylisten tekstikappaleiden toteutus}
  \label{esim/riippuva-sis-asiakirja}
\end{esimerkki*}

\noindent
Asiakirjan tyylisen otsikon saa toteutettua \komento{makebox}\-/
komennon avulla esimerkin \ref{esim/riippuva-sis-asiakirja} tavoin.
Komento latoo näkymättömän laatikon, jonka leveys määritellään
sisennyksen levyiseksi ja jonka sisään kirjoitetaan otsikko. Jos
asiakirjatyylisiä tekstikappaleita tarvitaan useita, kannattaa
määritellä sarkainleveyttä ja sisennystä varten oma mitta ja
tekstikappaleen kirjoittamista varten oma komento. Seuraavassa on siitä
esimerkki:

\komentoi{newlength}
\komentoi{setlength}
\komentoi{newcommand}
\komentoi{makebox}
\komentoi{par}
\komentoi{hangpara}
\komentoi{ignorespaces}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\sarkain}
\setlength{\sarkain}{23mm}
\newcommand{\kappale}[1][]{\par\hangpara{2\sarkain}{1}%
  \makebox[2\sarkain][l]{\ignorespaces #1}\ignorespaces}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Tämän jälkeen voi komennolla \komentox{kappale} aloittaa asiakirjan
sisennetyn tekstikappaleen. Komennolle voi antaa hakasulkeissa
valinnaisen argumentin, joka on kappaleen otsikko. \komento{makebox}\-/
komentoa ja muita laatikoita käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/laatikot}.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{list}
  \komentoi{setlength}
  \mittai{leftmargin}
  \mittai{itemindent}
  \komentoi{item}
  \komentoi{,}

\begin{koodilohko}
\begin{list}{}{
    \setlength{\leftmargin}{2cm}
    \setlength{\itemindent}{-2cm}
  }
\item Tässä tekstikappaleessa on riippuva sisennys. Kappale alkaa
  yhdellä sisentämättömällä rivillä, ja kappaleen muut rivit on
  sisennetty 2\,cm.
\end{list}
\end{koodilohko}
  \caption{Riippuvan sisennyksen toteuttaminen \ymparisto{list}\-/
    ympäristön avulla}
  \label{esim/riippuva-sis-list}
\end{esimerkki*}

Riippuvan sisennyksen voi toteuttaa myös \ymparisto{list}\-/ ympäristön
avulla. Se on tarkoitettu luetelmien tekemiseen, mutta sopivilla
asetuksilla yksi ''luetelman'' kohta on riippuvasti sisennetty kappale.
Tarkemmin \ymparisto{list}\-/ ympäristöä käsitellään luetelmien
yhteydessä luvussa \ref{luku/list-ympäristö}, mutta oheisessa
esimerkissä \ref{esim/riippuva-sis-list} on sopivat asetukset riippuvan
sisennyksen toteuttamiseen. Kappale alkaa \komento{item}\-/ komennolla,
koska kyseessä on ikään kuin luetelman kohta.

\subsection{Vasen ja oikea sisennys sekä lohkolainaukset}
\label{luku/lohkolainaukset}

Dokumentteihin tarvitaan välillä kokonaisia sisennettyjä
tekstikappaleita, koska leipätekstin ohessa halutaan näyttää
muuntyyppistä sisältöä. Kyse voi olla teksti- tai kuvaesimerkeistä,
esimerkiksi muualta lainatusta tekstistä. Tässä oppaassa käytetään
paljon sisennettyjä tekstikappaleita Latex\-/koodien esimerkkeihin.

Kokonaan sisennettyjä tekstikappaleita kutsutaan lohkolainauksiksi,
koska ne ovat lainauksia, jotka käsittävät kokonaisen tekstilohkon.
Lainausmerkkejä ei tarvitse käyttää, koska lainaus ilmaistaan
typografisin keinoin. Sisennyksen lisäksi varsin yleistä on käyttää
hieman pienempää kirjainleikkausta ja riviväliä kuin leipätekstissä.
Joskus vasemman reunan sisennyksen lisäksi sisennetään myös oikeasta
reunasta.

Latexissa on tavallisille lohkolainauksille kolme erilaista ympäristöä:
\ymparisto{quotation}, \ymparisto{quote} ja \ymparisto{verse}. Kaksi
ensin mainittua on tarkoitettu normaalilla tavalla juoksevalle
tekstille, kun taas kolmas on tarkoitettu runon säkeiden ja säkeistöjen
latomiseen.

\ymparistom{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden
ensimmäisen rivin 1,5\,em:n verran, eikä kappaleiden välissä ole
pystysuuntaista tilaa. \ymparistom{quote}\-/ ympäristö ei sisennä
kappaleiden ensimmäistä riviä, ja se puolestaan erottaa kappaleet
toisistaan pystysuuntaisen tilan avulla. \ymparisto{verse}\-/ ympäristöä
käytetään siten, että lähdedokumentissa runon säkeet lopetetaan
rivinvaihtokomentoon (\komento{\keno}), lukuun ottamatta säkeistön
viimeistä säettä. Säkeistöt erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä, kuten
Latexissa tekstikappaleet muutenkin. Lopputuloksena on useimpiin
runoihin sopiva ladontatapa, jossa säkeistöjen vasen reuna on samalla
tasolla, oikealla on liehureuna ja säkeistöjen välissä on
pystysuuntaista tilaa.

Jos Latexin valmiit lohkolainausympäristöt eivät tuota haluttua
lopputulosta, voi sisennetyt tekstikappaleet toteuttaa myös luetelmien
tekemiseen tarkoitetun \ymparisto{list}\-/ ympäristön avulla (luku
\ref{luku/list-ympäristö}). Sopivilla asetuksilla ''luetelma'' sisältää
ihan tavallisen näköisiä tekstikappaleita, jotka vain on sisennetty
vasemmalta tai oikealta tai molemmista reunoista.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{list}
  \komentoi{setlength}
  \mittai{leftmargin}
  \mittai{rightmargin}
  \mittai{itemindent}
  \mittai{listparindent}
  \mittai{parindent}
  \mittai{parsep}
  \mittai{topsep}
  \mittai{partopsep}
  \komentoi{item}
  \komentoi{linespread}
  \komentoi{small}

\begin{koodilohko}
\newenvironment{lohkolainaus}{%
  \begin{list}{}{
      \setlength{\leftmargin}{1cm}
      \setlength{\rightmargin}{1cm}
      \setlength{\itemindent}{0bp}
      \setlength{\listparindent}{\parindent}
      \setlength{\parsep}{\parskip}
      \setlength{\topsep}{1em}
      \setlength{\partopsep}{0bp}
    }
  \item\linespread{1}\small
  }{\end{list}}
\end{koodilohko}
  \caption{Lohkolainausten eli tekstikappaleen vasemman ja oikean
    sisennyksen toteutus \ymparisto{list}\-/ ympäristön avulla.
    Esimerkkikoodi määrittelee uuden ympäristön nimeltä
    \ymparistox{lohkolainaus}}
  \label{esim/vasen-oikea-sisennys}
\end{esimerkki*}

Esimerkistä \ref{esim/vasen-oikea-sisennys} selviää, kuinka
\ymparisto{list}\-/ ympäristöä voi käyttää sisennyksen toteuttamiseen.
Esimerkki määrittelee uuden ympäristön nimeltä
\ymparistox{lohkolainaus}, jota voi hyödyntää myöhemmin dokumentissa.

\begin{koodilohkosis}
\begin{lohkolainaus}
  Tämä tekstikappale on sisennetty vasemmalta ja oikealta. Lisäksi
  kirjainleikkaus on hieman pienempi (\small) kuin leipätekstissä.
\end{lohkolainaus}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Omien ympäristöjen määrittelyä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/ympäristöt}. Esimerkin \ref{esim/vasen-oikea-sisennys} rivillä
11 oleva \komento{item}\-/ komento on pakollinen, koska se aloittaa
\ymparisto{list}\-/ ympäristöön kuuluvan luetelman kohdan. Sen perässä
olevat komennot \komento{linespread} ja \komento{small} sen sijaan ovat
vapaaehtoisia. Ne ovat mukana siksi, että on varsin tavallista latoa
lohkolainaukset pienemmällä rivivälillä (rivikorkeudella) ja pienemmällä
kirjainleikkauksella kuin leipäteksti.

\subsection{Rivinvaihtokomennot}
\label{luku/rivinvaihtokomennot}

Latex\-/lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan sanaväleiksi
siinä missä välilyönnitkin, eli ne rivinvaihdot eivät päädy ladottuun
dokumenttiin (luvut \ref{luku/sanaväli} ja
\ref{luku/rivinvaihtomerkit}). Sen sijaan ladottuun dokumenttiin saadaan
rivinvaihto käyttämällä komentoa \komentom{\keno} eli kaksi kenoviivaa.
Komennon ei tarvitse sijaita lähdedokumentissa rivin lopussa.

\komentoi{\keno}
\begin{koodilohkosis}
ensimmäinen \\ toinen \\
kolmas
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  ensimmäinen \\* toinen \\* kolmas
\end{tulossis}

\noindent
Rivinvaihtokomennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
joka ilmaisee rivien väliin ladottavan ylimääräisen pystysuuntaisen
tilan. Argumentin on siis oltava mitta.

\komentoi{\keno}
\begin{koodilohkosis}
ensimmäinen \\ toinen \\[1.3ex] kolmas
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  ensimmäinen \\* toinen \\*[1.3ex] kolmas
\end{tulossis}

\noindent
Komennosta on olemassa tähtiversio \komentom{\keno *}, joka edellisten
ominaisuuksien lisäksi estää sivun vaihtumisen tämän rivinvaihdon
kohdalla. Myös tähtiversiolle voi antaa valinnaiseksi argumentiksi
mitan, ja sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.

Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komentom{newline}, mutta tämä komento
ei hyväksy valinnaista argumenttia eikä siitä ole tähdellistä versiota.
Komennot \komento{newline} ja \komento{\keno} käyttäytyvät eri tavoin
taulukoissa, joita käsitellään luvussa \ref{luku/taulukot}.

\subsection{Lesket ja orvot}

Leski- ja orporivit tarkoittavat typografiassa rumannäköisiä yksinäisiä
rivejä. Leskirivi (\englanti{widow}) on tekstikappaleen viimeinen rivi,
joka on yksinään sivun tai palstan yläreunassa. Orporivi
(\englanti{orphan}) puolestaan on tekstikappaleen ensimmäinen rivi, joka
on yksin sivun tai palstan alareunassa. Molemmat voivat näyttää
ikävältä, mutta yleensä orporivejä ei pidetä kovin vakavana virheenä;
leskien välttämisessä ollaan enemmän tosissaan.

Ulkoasun lisäksi lesket ja orvot voivat olla ikäviä myös lukemisen
kannalta. Kun tekstikappale vaihtuu, lukija pitää pienen tauon ja
valmistautuu uuteen kappaleeseen. Sivun tai palstan olisi sopivaa
vaihtua samassa kohdassa eli tekstikappaleiden välissä, mutta leski- ja
orporivit aiheuttavat kaksi taukoa melkein peräkkäin: sekä kappaleiden
välissä että sivun tai palstan vaihtumisen kohdalla.

Latexissa leski- tai orporivit lienee käytännöllisintä estää
\pakettictan{nowidow}\-/ paketin avulla. Paketin lataamisen jälkeen
käytetään komentoa \komentom{setnowidow}, joka estää leskirivit eli
pitää tekstikappaleen lopusta vähintään kaksi riviä yhdessä sivun tai
palstan yläreunassa. Komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
argumentin (kokonaisluvun), joka ilmaisee, kuinka monta riviä täytyy
vähintään pysyä yhdessä. Vastaavasti orporivit estetään komennolla
\komentom{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot
vaikuttavat koko dokumenttiin eli kaikkiin tekstikappaleisiin.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{nowidow}
\komentoi{setnowidow}
\komentoi{setnoclub}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage{nowidow}
\setnowidow   % leskirivien esto
\setnoclub    % orporivien esto
\end{koodilohkosis}

\noindent
Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komentom{nowidow}
ja \komentom{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen
leski- ja orporiveihin. Nämä komennot täytyy sijoittaa tekstikappaleen
loppuun, ja myös niille voi antaa hakasulkeissa valinnaiseksi
argumentiksi luvun, joka kertoo yhdessä pidettävien rivien määrän.

Jos ei halua tai voi käyttää \paketti{nowidow}\-/pakettia, voi leski- ja
orporivit estää myös Texin matalan tason toimintojen avulla.
Ladonta\-/algoritmi käyttää leski- ja orporiveissä sisäisesti
haitallisuusarvoa tai sakkoarvoa (\englanti{penalty}), ja jos lesket ja
orvot halutaan estää, määritellään niiden haitallisuusarvo
mahdollisimman korkeaksi. Käytännössä arvo 10\,000 tarkoittaa samaa kuin
ääretön, eli silloin lesken tai orvon haitallisuus on niin suuri, ettei
sellaisia sallita.

\komentoi{widowpenalty}
\komentoi{clubpenalty}
\begin{koodilohkosis}
\widowpenalty 10000   % leskirivien esto
\clubpenalty  10000   % orporivien esto
\end{koodilohkosis}

\noindent
Leskien ja orpojen haitallisuusarvoiksi voi kokeilla hieman pienempiäkin
lukuja. Silloin leski- tai orporivit voidaan sallia joissakin
tilanteissa, jos ladonta\-/algoritmi ei löydä parempaakaan ratkaisua.

Orvoksi kutsutaan myös tavua, joka jää yksin kappaleen viimeiselle
riville. Se on häiritsevän näköinen ainakin silloin, kun tavu on
kapeampi kuin seuraavan kappaleen ensimmäisen rivin sisennys.
Orpotavujen estämiseen ei taida olla automaattisia keinoja, mutta
kappaleen sanamäärää ja sanajärjestystä muuttamalla voi tietenkin
vaikuttaa rivien latomiseen. Kappaleen viimeiseen sanaan voi kirjoittaa
myös tavutusvihjeitä (\komento{-}) mutta jättää vihje pois ennen
viimeistä tavua. Näin estetään lyhyen orpotavun muodostuminen.
Tavutusvihjeitä ja muita tavutuksen asetuksia käsitellään
luvussa~\ref{luku/tavutus}.

\subsection{Marginaalihuomautukset}
\label{luku/marginaalihuomautukset}

Klassisessa kirjatypografiassa -- jota tämäkin opas suunnilleen
noudattaa -- on aukeaman ulkoreunoissa melko suuret marginaalit. Niitä
voidaan käyttää eräänlaisina apupalstoina, joihin voi kirjoittaa
lyhyehköjä huomautuksia ja lisätietoa.

Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komentom{marginpar}, jonka
argumentiksi annetaan marginaaliin tuleva teksti. Marginaalin teksti
ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin sen mukaan, kumpi on
aukeaman ulkoreunassa. Yksipuolisilla sivuilla teksti ladotaan
oletuksena oikeaan marginaaliin. Mikäli sivu on kaksipalstaisessa
tilassa (luku \ref{luku/palstat}), marginaalihuomautus ladotaan
lähempänä olevaan marginaaliin.

\komentoi{marginpar}
\begin{koodilohkosis}
Tämä on leipätekstin tekstikappale,
\marginpar{Tämä ladotaan marginaaliin.}
joka ladotaan sivun normaalille tekstialueelle.
\end{koodilohkosis}

% Miten valinnainen argumentti toimii? \marginpar[left]{right}

\noindent
Yleensä marginaalihuomautukset kannattaa latoa erilaisella
kirjainleikkauksella kuin leipäteksti, jotta ne erottuvat toisistaan.
Jos leipätekstissä käytetään antiikvaa, voisi marginaalissa käyttää
esimerkiksi pienempää groteskia. Tämän toteutusta varten kannattaa
määritellä uusi komento, vaikkapa nimellä \komentox{huomautus}, jota
käyttämällä marginaalihuomautukset saa helposti yhdenmukaiseksi.
Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelystä:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{marginpar}
\komentoi{sffamily}
\komentoi{scriptsize}
\komentoi{RaggedRight}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\huomautus}[1]{%
  \marginpar{\sffamily\scriptsize\RaggedRight #1}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Omien komentojen määrittelyä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/komennot} ja fonttiasetuksia luvussa~\ref{luku/kirjaintyypit}.
Edellä olevassa komennon määrittelyssä on mukana myös palstan muotoon
vaikuttava komento \komento{RaggedRight}, josta on lisätietoa luvussa
\ref{luku/kappaleen-tasaus}.

Tämän \marginpar{\sffamily \linespread{1} \scriptsize \RaggedRight Tässä
  on pienellä groteskilla ladottu huomautus.} tekstikappaleen vieressä
on esimerkki edellä mainitun tyylisestä marginaalihuomautuksesta.
Kirjainleikkauksen on syytä olla selvästi pienempi ja riittävän
erilainen kuin leipätekstissä, jotta huomautus ei häiritse liikaa
leipätekstin lukemista. \noclub[3]

Sivun marginaalissa olevan huomautuspalstan leveys voidaan määrittää
sivun asetusten yhteydessä. Asetuksia hoitavan \pakettictan{geometry}\-/
paketin valitsimella \koodi{marginparwidth} asetetaan palstan leveys ja
valitsimella \koodi{marginparsep} palstan etäisyys leipätekstistä.
Valitsimella \koodi{reversemarginpar} siirretään marginaalihuomautukset
päinvastaiseen marginaaliin. Näitä ja muitakin sivun asetuksia
käsitellään luvussa~\ref{luku/sivuasetukset}.

Edellä mainittuja asetuksia voi muuttaa myös kesken dokumentin. Mitta
\mitta{marginparwidth} määrittää marginaalihuomautuspalstan leveyden ja
mitta \mitta{marginparsep} sen etäisyyden leipätekstistä. Lisäksi on
mitta \mitta{marginparpush}, jolla asetetaan peräkkäisten
marginaalihuomautusten vähimmäisetäisyys toisistaan. Seuraavassa on
esimerkki näiden mittojen asettamisesta:

\komentoi{setlength}
\mittai{marginparwidth}
\mittai{marginparsep}
\mittai{marginparpush}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\marginparwidth}{50bp}
\setlength{\marginparsep}  {10bp}
\setlength{\marginparpush}  {6bp}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kesken dokumentin komennolla \komentom{reversemarginpar} voidaan vaihtaa
marginaalihuomautukset vastakkaiseen marginaaliin ja komennolla
\komentom{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset.

\subsection{Anfangit eli suurikokoiset alkukirjaimet}

\lettrine[lines=3, loversize=.06, lhang=.02, findent=-5bp, nindent=4bp,
slope=4bp]{A}{nfangit} ovat suurikokoisia tekstin alkukirjaimia.
Tyypillisesti kirjaimen korkeus on kahdesta viiteen riviä ja se
upotetaan kappaleen sisään. Joskus anfangi sijoitetaan kokonaan
marginaalin puolelle tai se sijaitsee normaalisti tekstin peruslinjalla.
Anfangikirjain voidaan latoa erilaisella kirjainleikkauksella kuin
leipäteksti. Esimerkiksi vanhassa ja vanhantyylisessä typografiassa
anfangiin voi sopia erityisen koristeellinen kirjain.

\medskip

\lettrine[lines=2, lhang=1, nindent=0bp]{E\hspace{1.5bp}}{dellä
  olevaan}, tähän ja seuraavaan tekstikappaleeseen anfangit sopivat
huonosti, eikä niitä tavallisesti käytetä kirjan alalukujen alussa eikä
väliotsikon jälkeen. Tässä ne ovatkin vain esimerkin vuoksi. Anfangien
käytön varsinainen tarkoitus on osoittaa tekstin alkamiskohta
esimerkiksi artikkelin alussa tai kirjan päälukujen alussa. Varsinkin
aikakauslehden artikkelit sisältävät monenlaisia visuaalisia elementtejä
kuten pää- ja alaotsikon, erillisen johdantokappaleen eli ingressin,
kuvia ja tietolaatikoita. Anfangin avulla katse löytää artikkelin alun
helposti.

\lettrine[lines=1, loversize=.1, lhang=.02, findent=1.5bp]{K}{appaleen
  aloittava sana} tai pidempikin ilmaus ladotaan joskus lihavoidulla
kirjainleikkauksella tai pienversaalilla, kuten näissä esimerkeissä on
tehty. Tällainen kappaleen aloitus voi toimia hieman otsikon tavoin tai
sitten muuten vain ilmaisee uuden luvun alkamista.

Latexissa anfangien tekemistä varten on paketti \pakettictan{lettrine},
joka tarjoaa käyttöön samannimisen komennon. Jokainen anfangi on
erilainen, ja siksi \komentom{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita
asetuksia anfangin ulkoasun hienosäätöön. Komentoa käytetään seuraavalla
tavalla:

\komentoi{lettrine}
\begin{koodilohkosis}
\lettrine[lines=3, loversize=.06, lhang=.02, findent=-5bp,
  nindent=4bp, slope=4bp]{A}{nfangi} aloittaa tämän tekstikappaleen.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä oleva esimerkki tekee kolmerivisen upotetun A\-/anfangin, jonka
perässä oleva sanan osa ''nfangi'' ladotaan pienversaalilla.
Valitsimella \koodi{lover\-size} kasvatetaan hieman anfangikirjaimen
kokoa, ja \koodi{lhang}\-/ valitsimella siirretään kirjainta hieman
vasemmalle marginaalin puolelle. Valitsin \koodi{findent} määrittää
anfangikirjaimen rinnalla olevien rivien sisennyksen määrän suhteessa
kirjaimeen. \koodi{nindent} määrittää toisen ja sitä seuraavien rivien
sisennyksen suhteessa ensimmäiseen riviin, ja \koodi{slope} määrittää
sisennysportaan, joka kertautuu joka rivillä kolmannesta rivistä alkaen.
Näillä asetuksilla saadaan A\-/kirjaimen viistoa reunaa mukailevat
rivien alut.

Ennen \paketti{lettrine}\-/paketin käyttämistä kannattaa lukea paketin
ohjekirjasta tietoa \komento{lettrine}\-/ komennon valitsimista ja myös
teknisistä rajoituksista. Anfangit eivät toimi Latexissa teknisesti joka
paikassa -- ja typografisesti vielä harvemmassa.

\section{Tekstin korostaminen}
\label{luku/korostus}

Tekstin yksittäisten sanojen korostukset toteutetaan tavallisimmin
siten, että käytetään leipätekstin kirjainperheestä jotakin poikkeavaa
kirjainleikkausta, esimerkiksi \textit{kursiivia},
\textsl{kallistettua}, \textbf{lihavoitua} tai \textsc{pienversaalia}.
Joskus vaihdetaan koko kirjainperhe toiseksi, esimerkiksi ladotaan
\textrm{antiikvan} sekaan \textsf{groteskia} tai \texttt{tasalevyistä}.

Korostukset siis liittyvät läheisesti fonttien valintaan ja asetuksiin,
ja siksi korostusten teknistä toteuttamista ja Latex\-/komentoja
käsitellään pääasiassa fonttien yhteydessä luvussa
\ref{luku/fontit-korkea}. Siellä muun muassa neuvotaan, kuinka
kirjainperheet ja niiden eri kirjainleikkaukset valitaan. Sen sijaan nyt
käsillä olevassa luvussa keskitytään tekstin korostamisen typografisiin
käytäntöihin ja suosituksiin. Joitakin uusia komentojakin esitellään.

Tekstissä sanoja korostetaan siksi, että halutaan niiden erottuvan
ympäristöstään. Tärkeän avainsanan pitää ehkä erottua tekstipalstasta
niin, että sen huomaa nopeasti tekstiä silmäilemällä. Se voi helpottaa
tiedon löytämistä.

Sanoja tai ilmauksia korostetaan toisinaan myös siksi, että ne eivät ole
kielen sanoja tavallisessa merkityksessään vaan lainauksia kielestä tai
toisesta tekstityypistä. Ihmiskieltä käsittelevissä teksteissä on
tavallista kursivoida sanat silloin, kun viitataan itse sanoihin eikä
varsinaisesti käytetä kyseisiä sanoja. Sanoihin ja muuhun kieliainekseen
viitatessa voi tosin käyttää myös lainausmerkkejä. Tietotekniikan
koodikielen esimerkit ladotaan usein leipätekstistä poikkeavalla
fontilla, jotta käy selväksi, että kyse on koodikielisestä lainauksesta.
Tällöin hyvin tavallista on tasalevyisen fontin käyttö, koska se
jäljittelee tekstieditorien ja komentotulkkia suorittavien
pääteohjelmien fonttia.

Sopivan korostustavan valinnassa on olennaista saavuttaa riittävä
kontrasti ympäröivään tekstiin. Liian lievä muutos ei erotu; toisaalta
liian räikeä muutos voi olla häiritsevä. Yhteensopivat korostuskeinot
saadaankin lähes aina saman kirjainperheen sisältä, eri leikkauksia
käyttämällä.

\subsection{Kursiivi, kallistus ja lihavointi}
\label{luku/peruskorostukset}

Antiikvatyyppisen kirjainleikkauksen korostamiseen sopii yleensä
parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komentom{textit}).
Lihavointi toimii huonommin antiikvan kanssa, koska pelkkä merkkien
viivojen vahvistaminen ei tuo riittävää kontrastia.

\begin{tulossis}
  \rmfamily Antiikvaperheen \textit{kursiivileikkaus} tuo yleensä
  voimakkaan muotokontrastin ja on tyylillisesti yhteensopiva
  korostuskeino. Sen sijaan \textbf{lihavointi} erottuu antiikvassa
  huonommin.
\end{tulossis}

\noindent
\textbf{Lihavointi} (\komentom{textbf}) toimii huomattavasti paremmin
groteskityyppisen kirjainperheen kanssa, koska lihavoitu leikkaus on
usein selvästi vahvempi normaaliin verrattuna. Groteskin kursiivi sen
sijaan ei monesti edes ole varsinainen kursiivileikkaus vaan pelkkä
lievä kallistus (\komentom{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo
riittävää muotokontrastia.\footnote{Joissakin niin sanotuissa
  humanistisissa groteskiperheissä on mukana ihan käyttökelpoinen ja
  selvästi erottuva kursiivileikkaus.}

\begin{tulossis}
  \sffamily Groteskia on tavallista korostaa \textbf{lihavoinnilla} eli
  leikkauksella, joka on selvästi tavallista vahvempi. Sen sijaan
  \textit{kursiivi} tai \textsl{kallistus} ei kaikissa groteskiperheissä
  erotu riittävästi.
\end{tulossis}

\noindent
Joissakin kirjainperheissä on mukana useita erivahvuisia leikkauksia.
Silloin täytyy valita käyttöön riittävästi toisistaan poikkeavat
vahvuudet. Esimerkiksi kaksi vierekkäistä vahvuutta eivät välttämättä
poikkea toisistaan riittävästi, eikä selvää vahvuuskontrastia synny.

Mikäli leipätekstissä käytetään sulkeita ja niiden sisällä kursivoitua
ilmausta (\textit{kuten tässä}), ei itse suljemerkkejä pidä kursivoida,
koska ne kuuluvat ulompaan tekstiin. Jos sulkeiden ulkopuolellakin on
voimassa kursivointi, voi itse sulkeetkin kursivoida.

Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komentom{emph}, joka
huomioi ympärillä olevan korostustilan. Tavallisesti komento kursivoi
argumentiksi annetun tekstin, mutta jos kursivointi on jo päällä
komennon ympärillä, se latookin argumentiksi annetun tekstin
tavallisella pystyasentoisella kirjainleikkauksella. Komennon ajatuksena
on, että voidaan samalla komennolla korostaa sekä pystyasentoisen
tekstin että kursiivin keskellä, eikä tarvitse välittää tai tietää,
kumpi leikkaus on voimassa.

\komentoi{emph}
\begin{koodilohkosis}
tavallinen \emph{korostettu} tavallinen \\
\emph{korostettu \emph{kaksoiskorostettu} korostettu}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  tavallinen \emph{korostettu} tavallinen \\
  \emph{korostettu \emph{kaksoiskorostettu} korostettu}
\end{tulossis}

\subsection{Pienversaali eli kapiteeli}
\label{luku/korostus-pienversaali}

Melko rauhallinen typografinen keino on \textsc{pienversaali} eli
kapiteeli (\komentom{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät
versaalikirjaimilta mutta ovat suunnilleen gemenakirjainten eli pienten
kirjainten korkuisia. Pienversaali on fonttiin sisältyvä erillinen
suunnittelijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen mekaanisesti
pienentämä versio versaalikirjaimista.

Jos fonttiin ei sisälly pienversaalia ja sellaisen silti haluaa omaan
keinovalikoimaansa, voi yrittää vähemmän tyylikästä mekaanista
toteutusta luvussa \ref{luku/fontit-keinopienversaali} kerrotuilla
asetuksilla. Luvuissa \ref{luku/fontit-välistys} ja
\ref{luku/korostus-harvennus} puolestaan käsitellään merkkivälien
{\scshape\addfontfeatures{LetterSpace=6} harvennusta}, joka voi
maltillisesti käytettynä sopia pienversaaleihin.

Korostustarkoituksessa pienversaalia käytetään esimerkiksi pienissä
väliotsikoissa, koska sen avulla syntyy selvä muotokontrasti
leipätekstin kanssa. Toisinaan tekstikappaleen ensimmäisiä sanoja
ladotaan pienversaalilla, jolloin se toimii otsikon kaltaisessa
tehtävässä. Myös kirjallisuus\-/{} ja lähdeluetteloissa käytetään
välillä pienversaalia tekijöiden nimissä, koska se helpottaa nimen
mukaan aakkostetun luettelon silmäilyä.

Pienversaalia käytetään toisinaan versaalikirjainten sijasta. Silloin
tarkoituksena ei ole tekstin korostamiseen vaan päinvastoin häiritsevän
korostuksen välttäminen. Esimerkiksi versaalikirjaimiset lyhenteet (SPR,
HTML) voivat paljon käytettynä erottua leipätekstistä ikävän selvästi,
eikä tekstipalsta näytä tasaiselta. Pienversaalit sulautuvat muuhun
tekstiin paremmin (\textsc{spr}, \textsc{html}).

Typografisesta estetiikasta juontuu sekin, että pienversaali on sopiva
pari gemenanumeroiden kanssa erilaisiin teknisiin koodeihin ja muihin
ilmauksiin, jotka koostuvat kirjaimista ja numeroista. Sen sijaan
versaalikirjaimia ja gemenanumeroita ei sovi käyttää yhdessä, koska
merkkien kokoero on häiritsevän suuri. Kuten taulukosta
\ref{tlk/versaali-pienversaali-vertailu} näkyy, versaalit ovat joskus
miltei kaksinkertaisia gemenanumeroihin verrattuna, ja muutenkin
gemenanumerot asettuvat keskimäärin eri korkeustasolle.

\leijutlk{
  \setlength{\tabcolsep}{3bp}
  \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
  \begin{tabular}{llll}
    \toprule
    & \multicolumn{2}{l}{\ots{Esimerkit}}
    & \ots{Kirjainten ja numeroiden muoto} \\
    \midrule
    \otsrivi{Väärin:}
    & {\gemenanum ISO-8859-1}
    & {\gemenanum 2012 a.D.}
    & versaalikirjaimet ja gemenanumerot \\
    \otsrivi{Oikein:}
    & {\gemenanum\scshape iso-8859-1}
    & {\gemenanum\scshape 2012 a.d.}
    & pienversaalikirjaimet ja gemenanumerot \\
    \otsrivi{Oikein:}
    & {\versaalinum ISO-8859-1}
    & {\versaalinum 2012 A.D.}
    & versaalikirjaimet ja versaalinumerot \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Versaalikirjainten, pienversaalin sekä gemena\-/\ ja
    versaalinumeroiden vertailua. Versaalikirjaimet ja gemenanumerot
    eivät sovi yhteen}
  \label{tlk/versaali-pienversaali-vertailu}
}

Fontin näkökulmasta gemenanumerot ovat erillinen ominaisuus, jonka
fontin suunnittelija on toteuttanut. Ominaisuuden käyttöönottoa ja muita
numeroihin liittyviä fonttiasetuksia käsitellään luvussa
\ref{luku/fontit-numerot}.

\subsection{Alleviivaus ja yliviivaus}

Alleviivaus on käsin kirjoitetun tekstin ja mekaanisten
kirjoituskoneiden korostuskeino, mutta nykyajan typografiaan se ei
oikeastaan sovi. Alleviivaus nimittäin vaikeuttaa kirjainhahmojen
tunnistamista ja hidastaa lukemista. Parempia korostuskeinoja ovat
esimerkiksi kursiivi ja lihavointi. Alleviivaus voi kuitenkin joskus
olla kätevä keino ohjata lukijan huomio tiettyyn kohtaan esimerkiksi
pidemmässä esimerkkitekstissä.

Latexin oma alleviivauskomento \komentom{underline} piirtää viivan
tekstin tai muun argumentiksi annetun sisällön alapuolelle. Komennon
huono puoli on, että erilliset alleviivaukset eivät välttämättä osu
samalle korkeudelle. Seuraavassa esimerkissä toisen sanan alleviivaus on
alempana j- ja y\=/kirjainten alapidennyksen vuoksi.

\komentoi{underline}
\begin{koodilohkosis}
\underline{kone}, \underline{öljy}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \underline{kone}, \underline{öljy}
\end{tulossis}

\noindent
Toinen \komento{underline}\-/ komennon ongelma on, että se estää sanojen
tavuttamisen ja muutenkin tekstin katkaisemisen rivin lopussa. Komennon
argumentiksi annettua tekstiä ei katkaista edes sanavälien kohdalta.
Komennon hyvä puoli on, että se toimii myös matematiikkatilassa
(luku~\ref{luku/matematiikka}).

Käytännössä alleviivaukset on parempi toteuttaa esimerkiksi paketin
\pakettictan{ulem} avulla. Tavallisen alleviivauksen lisäksi se sisältää
kaksoisalleviivauksen, aaltoviivat, pisteviivat ja erilaisia
ylikirjoitusmerkintöjä. Taulukkoon \ref{tlk/ulem} on koottu paketin
sisältämiä komentoja.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2}
  \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
  \begin{tabular}{llll}
    \toprule
    \ots{Komento}
    & \ots{Merkitys} & \ots{Komento} & \ots{Merkitys} \\
    \cmidrule(r){1-2}
    \cmidrule(l){3-4}
    \rivi{uline}{\uline{alleviivaus}}
    & \rivi{uuline}{\uuline{kaksoisalleviivaus}} \\
    \rivi{uwave}{\uwave{aaltoviiva}}
    & \rivi{sout}{\sout{yliviivaus}} \\
    \rivi{dashuline}{\dashuline{katkoviiva}}
    & \rivi{xout}{\xout{poisto}} \\
    \rivi{dotuline}{\dotuline{pisteviiva}} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Alleviivaus- ja ylikirjoitusmerkintöjä \paketti{ulem}\-/
    paketin komentojen avulla}
  \label{tlk/ulem}
}

Oletuksena \paketti{ulem}\-/ paketti määrittelee Latexin
\komento{emph}\-/ korostuskomennon (luku \ref{luku/peruskorostukset})
uudelleen siten, että komento tuottaa kursiivin sijasta alleviivattua
tekstiä. Ajatuksena lienee se, että paketin avulla voi helposti muuttaa
typografisen peruskorostusten eli kursiivin tilalle kirjoituskoneen
korostustavan eli alleviivauksen. Käytännössä tällaista tuskin halutaan
koskaan, ja onneksi paketin lataamisen yhteydessä voi käyttää valitsinta
\koodi{nor\-mal\-em}, joka estää Latexin komentojen uudelleen
määrittelyn.

\pakettii{ulem}
\komentoi{usepackage}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[normalem]{ulem}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Paketin \paketti{ulem} myötä on käytettävissä mitta \mitta{ULdepth},
joka on alleviivauksen etäisyys tekstin peruslinjasta. Mitta asetetaan
\komento{setlength}\-/ komennolla (luku \ref{luku/mitat}). Viivan
paksuus puolestaan sisältyy komennon \komento{ULthickness} määritelmään,
ja komennon voi halutessaan määritellä uudestaan. Seuraavassa on näistä
esimerkki:

\komentoi{setlength}
\mittai{ULdepth}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{ULthickness}
\komentoi{uline}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\ULdepth}{.2ex}        % viivan etäisyys
\renewcommand{\ULthickness}{.1ex} % viivan paksuus
\uline{kone}, \uline{öljy}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \setlength{\ULdepth}{.2ex}
  \renewcommand{\ULthickness}{.1ex}
  \uline{kone}, \uline{öljy}
\end{tulossis}

\noindent
Toinen paketti alleviivausten ja yliviivausten tekemiseen on
\pakettictan{soul}. Se ei sisällä erikoisempia korostustapoja kuten
aalto- ja katkoviivoja, mutta viivan etäisyyden ja paksuuden
määrittämiseen on hieman kätevämmät komennot.

Tekstin alleviivauksen lisäksi on olemassa pari komentoa, joilla saa
ladottua pelkän viivan ilman tekstiä. Komento \komento{hrulefill} latoo
kaiken tilan täyttävän alaviivan ja komento \komento{dotfill} kaiken
tilan täyttävän pisteviivan. Myös \komento{rule}\-/ komento voi soveltua
alaviivojen toteuttamiseen. Komentoa käsitellään erikoismerkkien
yhteydessä luvussa \ref{luku/tarkkeet}.

\komentoi{hrulefill}
\komentoi{dotfill}
\komentoi{rule}
\begin{koodilohkosis}
abc \hrulefill\ abc \dotfill\ abc \rule[-.3ex]{5em}{.4bp} abc
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  abc \hrulefill\ abc \dotfill\ abc \rule[-.3ex]{5em}{.4bp} abc
\end{tulossis}

\subsection{Harvennus ja tiivistys}
\label{luku/korostus-harvennus}

Merkkivälien harventaminen on tyyli- tai korostuskeino, joka juontuu
antiikin roomalaisten kiveen hakatuista teksteistä. Historiansa vuoksi
harvennus sopii luontevimmin antiikvan eli pääteviivallisen
kirjainperheen versaali\-/\ tai pienversaalikirjainten (luku
\ref{luku/korostus-pienversaali}) kanssa. Antiikin aikana
gemenakirjaimet eivät olleet vielä käytössä. Tässä alaluvussa
keskitytään harventamisen ja tiivistämisen typografiaan; teknisiä
ohjeita on luvussa \ref{luku/fontit-välistys}.

\komentoi{large}
\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
\large TAVALLINEN \\
{\addfontfeatures{LetterSpace=10} KLASSINEN HARVENNUS}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \large
  TAVALLINEN \\
  {\addfontfeatures{LetterSpace=10} KLASSINEN HARVENNUS}
\end{tulossis}

\noindent
Klassisesti eli antiikin tyyliin harvennetut (n.~10\,\%)
versaalikirjaimet voivat sopia joihinkin otsikoihin. Sen sijaan
pienversaalit lievästi {\addfontfeatures{LetterSpace=6}
  \textsc{harvennettuna}} (esim.~6\,\%) voivat olla tyylikäs
tehostuskeino leipätekstiin.

Edellisiä esimerkkejä suurempi harvennus on huomiota herättävä
korostus\-/\ tai tehokeino, joka voi sopia yksittäisiin sanoihin
leipätekstin ulkopuolella. Jos kirjaimet ovat hyvinkin kaukana
toisistaan, täytyy sanan ympärillä olla runsaasti tyhjää tilaa, jotta
sanahahmo pysyy visuaalisesti koossa.

\komentoi{sffamily}
\komentoi{bfseries}
\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
{\sffamily\bfseries\addfontfeatures{LetterSpace=40} SEIS!}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  {\sffamily\bfseries\addfontfeatures{LetterSpace=40} SEIS!}
\end{tulossis}

\noindent
Merkkivälien tiivistäminen on joskus tarpeen suurikokoisissa otsikoissa.
Fontin merkkivälit on ehkä suunniteltu ensisijaisesti pienten kokojen
ehdoilla, ja siksi reilusti suuremmilla fonttiko'oilla välit voivat olla
häiritsevän suuria. Erityisesti tämä pätee groteskiin eli
pääteviivattomaan kirjainperheeseen, kuten kuva
\ref{kuva/otsikon-tiivistys} osoittaa. Antiikvat eivät yleensä siedä
tiivistämistä, koska kirjainten pääteviivat asettuvat helposti
päällekkäin.

\leijukuva{
  \sffamily\fontsize{50bp}{50bp}\selectfont
  Tavallinen \\
  \addfontfeatures{LetterSpace=-5} Tiivistetty
}{
  \caption{Otsikoiden merkkivälien tiivistäminen voi olla tarpeen
    suurikokoisen groteskin kanssa -- varsinkin jos lihavointi ei ole
    käytössä}
  \label{kuva/otsikon-tiivistys}
}

\subsection{Tietokonekoodi ja tasalevyinen kirjainperhe}

Tietokonekoodi tai muu vastaava tekninen, koneelle syötettävä tai koneen
tulostama koodi on tapana esittää \texttt{tasalevyisellä} fontilla.
Kyseessä on ikään kuin lainaus toisenlaisesta tekstityypistä, joka ei
ole luonnollista kieltä lainkaan.

Tasalevyinen kirjainperhe määritellään fonttiasetusten yhteydessä (luku
\ref{luku/fontin-valinta}) ja valitaan käyttöön esimerkiksi komennolla
\komentom{texttt}. Tasalevyisellä fontilla ladottava teksti on
tavallisesti tietokonekoodia, joten sille on asetettu hieman
toisenlaiset oletusasetukset kuin muille kirjainperheille. Oletuksena
tekstiä ei tavuteta, ja esimerkiksi \komento{texttt}\-/ komennon
argumentiksi annettu teksti katkaistaan vain sanavälien ja yhdysmerkkien
kohdalta. Myös niin sanotut Tex\-/ligatuurit (esim. \koodi{''}
ja~\koodi{--}) on kytketty pois päältä. Fonttien oletusasetuksia ja
niiden muuttamista käsitellään luvussa
\ref{luku/fontit-oletusasetukset}. Tex\-/ligatuureja eli Texin
merkintätapoja lainausmerkeille ja ajatusviivoille käsitellään luvuissa
\ref{luku/lainausmerkit} ja \ref{luku/yhdys-ajatus-miinus}.

Toinen vaihtoehto tasalevyisen tekstin tuottamiseen on
\komentom{verb}\-/ komento. Komennon nimi on lyhennetty englannin kielen
sanasta \englantik{verbatim}, joka tarkoittaa 'kirjaimellisesti' tai
'sananmukaisesti'. Niin se juuri toimiikin, eli \keno{verb}\-/
komennolle annettu argumentti tulkitaan kirjaimellisesti.
Tex\-/järjestelmän omat merkintätavat kuten kenoviivalla (\koodi{\keno})
alkavat komennot eivät toimi tämän komennon argumentissa.

\komento{verb}\-/ komennon argumentti täytyy ilmaista tavallisesta
poikkeavalla tavalla. Välittömästi komennon nimen jälkeen tuleva merkki
on oleva argumentin aloitus- ja lopetusmerkki. Niiden välissä oleva
teksti tulkitaan kirjaimellisesti ja ladotaan tasalevyisellä
kirjainperheellä. Seuraavassa on tästä kaksi esimerkkiä:

\komentoi{verb}
\begin{koodilohkosis}
\verb.tasalevyinen.   % aloitus- ja lopetusmerkkinä piste
\verb|tasalevyinen|   % aloitus- ja lopetusmerkkinä pystyviiva
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \verb.tasalevyinen.
  \verb|tasalevyinen|
\end{tulossis}

\noindent
Yksittäisiä sanoja pidempien tietokonekoodien latomiseen on olemassa
\ymparistom{verbatim}\-/ ympäristö, jonka sisällä kaikki teksti
tulkitaan kirjaimellisesti -- myös välilyönnit ja rivinvaihdot.

\ymparistoi{verbatim}
\begin{koodilohkosis}
\begin{verbatim}
tieto-       kone-
       koodia
\end{verbatim}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
\begin{verbatim}
tieto-       kone-
       koodia
\end{verbatim}
\end{tulossis}

\noindent
Paljon monipuolisemman ympäristön tarjoaa paketti
\pakettictan{fancyvrb}. Sen mukana tuleva \ymparistom{Verbatim}\-/
ympäristö ymmärtää monenlaisia asetuksia, joilla vaikutetaan
tietokonekoodin latomiseen. Koodiin saa mukaan esimerkiksi rivinumerot,
tai sen voi latoa kehyksen sisään. Myös koodin sisennykseen, fontin
kokoon ja väreihin voi vaikuttaa.

\subsection{Verkko-osoitteet}

Verkko\-/osoitteiden eli internetin linkkien latominen voi olla
pienoinen typografinen ongelma: osoitteet ovat pitkiä, eivätkä ne
sisällä välilyöntejä, joista ne voisi luontevasti katkaista rivin
vaihtumisen kohdalla. Tavuviivojen lisääminen rivin loppuun voi olla
ongelmallista, koska kyse on teknisestä merkkijonosta, joka pitäisi
tulkita kirjaimellisesti.

Parasta olisi latoa verkko\-/osoitteet leipäteksti ulkopuolelle,
esimerkiksi sivun alareunaan alaviitteeksi (luku
\ref{luku/alaviitteet}). Tällä tavoin pitkät ja joskus rumat osoitteet
eivät häiritse leipätekstin lukemista mutta ovat silti lukijan
saatavilla.

Latexissa verkko\-/osoitteet kannattaa toteuttaa siihen tarkoitetun
paketin avulla. Paketti \pakettictan{hyperref} sisältää toimintoja
paitsi verkko\-/ osoitteiden latomiseen mutta myös pdf\-/tiedoston
asetusten (luku \ref{luku/pdf-asetukset}) ja ristiviitteiden (luku
\ref{luku/ristiviitteet}) hallintaan. Paketin avulla valmiin pdf\-/
tiedoston verkkolinkit toimivat, eli pdf\-/ lukijassa linkkiä
napsauttamalla pitäisi avautua verkkoselain ja linkin osoittama sivu.

Paketin käyttämisen typografinen hyöty on se, että rivin vaihdon
kohdalle sattuvat verkko\-/ osoitteet katkaistaan automaattisesti
luontevista kohdista eli vain tiettyjen välimerkkien jälkeen.
Tavuviivoja ei lisätä rivin loppuun. Myös typografiset ligatuurit (luku
\ref{luku/typo-liga}) kytketään pois päältä.

\paketti{hyperref}\-/paketin ohjekirja neuvoo lataamaan paketin
viimeisenä eli muiden pakettien lataamisen jälkeen, koska se
muokkaa joidenkin muualla määriteltyjen komentojen ominaisuuksia.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{hyperref}
\komentoi{hypersetup}
\komentoi{urlstyle}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage{hyperref}  % paketin lataaminen
\hypersetup{hidelinks} % linkeistä pois kehykset
\urlstyle{same}        % linkkien fontti
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisen esimerkin komennolla \komentom{hypersetup} vaikutetaan
paketin asetuksiin. Oletuksena esimerkiksi linkkien ympärille
ladotaan värilliset kehykset, mutta valitsin \koodi{hide\-links} poistaa
ne. Valitsimella \koodi{url\-color} voisi vaihtaa verkko\-/osoitteiden
kehyksen väriä.

Esimerkin seuraava komento \komentom{urlstyle} määrittää, mitä
kirjainperhettä käytetään verkko\-/ osoitteiden latomiseen. Komennon
argumentti \koodi{same} tarkoittaa, että käytetään samaa kirjainperhettä
kuin ympärillä olevassa tekstissä. Tietty kiinteä kirjainperhe valitaan
\komento{urlstyle}\-/ komennon argumentilla \koodi{rm} (antiikva,
roman), \koodi{sf} (groteski, sans serif) tai \koodi{tt} (tasalevyinen).
Oletusasetus on tasalevyinen kirjainperhe.

Verkko\-/ osoitteiden ilmaisemisen peruskomento on \komentom{href},
jolle annetaan kaksi pakollista argumenttia: ensimmäinen on varsinainen
osoite ja toinen on dokumenttiin ladottava teksti. Linkin teksti voi
siis olla mitä hyvänsä tekstiä, ja pdf\-/ lukijassa tekstiä
napsauttamalla linkin osoittama sivusto avautuu.

\komentoi{href}
\begin{koodilohkosis}
\href{https://www.ctan.org/}{CTAN-sivusto}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \href{https://www.ctan.org/}{CTAN-sivusto}
\end{tulossis}

\noindent
Kun halutaan latoa dokumenttiin itse verkko\-/osoite, käytetään komentoa
\komento{url}, \komentomargin{url} joka osaa katkaista osoitteet
järkevällä tavalla rivin lopussa. Komennolle annetaan vain yksi
argumentti, verkko\-/osoite.

\komentoi{url}
\begin{koodilohkosis}
\url{https://www.ctan.org/}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \url{https://www.ctan.org/}
\end{tulossis}

\noindent
Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole pdf:ssä
napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komentom{nolinkurl}.
Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite ainoastaan ladotaan
osoitteiden tavoin.

Linkkinä toimivien sähköpostiosoitteiden latominen vaatii
\komento{href}- ja \komento{nolinkurl}\-/ komentojen yhdistämistä.
Linkin alkuun täytyy lisätä sana \koodi{mailto:}, mutta tuota sanaa
tuskin halutaan näkyviin itse dokumenttiin. Niinpä sähköpostiosoite
kannattaa kirjoittaa seuraavalla tavalla:

\komentoi{href}
\komentoi{nolinkurl}
\begin{koodilohkosis}
\href{mailto:tunnus@osoite.net}{\nolinkurl{tunnus@osoite.net}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Osoite pitää siis kirjoittaa kaksi kertaa: itse linkkiä varten ja
dokumenttiin ladottavaa tekstiä varten. Omaa työtä kannattaa helpottaa
määrittelemällä sähköpostiosoitteita varten oma komento, esimerkiksi
seuraavalla tavalla:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{href}
\komentoi{nolinkurl}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\sposti}[1]{\href{mailto:#1}{\nolinkurl{#1}}}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Värit}
\label{luku/korostus-värit}

Eri värien käyttö voi sopia tekstin erilaisten osien korostamiseen.
Esimerkiksi otsikot, taulukot tai leijuvat osat saa erottumaan
selvemmin, kun niiden toteutuksessa käyttää värejä. Sen sijaan
leipätekstin sisällä värejä täytynee käyttää hillitysti, sillä värikäs
tekstipalsta näyttää rauhattomalta ja voi hidastaa lukemista.

Latexiin saa värit \pakettictan{xcolor}\-/ paketin
avulla.\footnote{Toinen vaihtoehto on yksinkertaisempi väripaketti
  \paketti{color}, joka sisältää värien käsittelyn perustoiminnot.} Se
tarjoaa muun muassa komentoja, joilla tekstin väriä, tekstin taustaväriä
tai sivun taustaväriä voi muuttaa. Lisäksi se sisältää värien
sekoittamiseen ja muuntamiseen liittyvää tekniikkaa. Paketin komentojen
avulla voi myös värittää taulukoiden (luku \ref{luku/taulukot}) rivit
vuorottelevin värein.

Omassa dokumentissa käytettävät värit on hyvä määritellä alussa.
Määrittely tarkoittaa sitä, että annetaan väreille nimet -- esimerkiksi
käyttötarkoituksen mukaan -- ja myöhemmin lähdedokumentissa viitataan
väreihin käyttämällä alussa määriteltyjä nimiä. Näin väri on määritelty
yhdessä paikassa ja sen muuttaminen on myöhemmin helppoa. On kyllä
mahdollista käyttää värejä ilman etukäteismäärittelyäkin.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3]{\koodi{#1} & #2 & \koodi{#3}
    & \textcolor[#1]{#3}{\rule{.9em}{.9em}} \\}
  \begin{tabular}{llll}
    \toprule
    \ots{Malli}
    & \ots{Parametrit}
    & \multicolumn{2}{l}{\ots{Esimerkki}} \\
    \midrule
    \rivi{rgb}{punainen, vihreä, sininen}{1,.7,.3}
    \rivi{HTML}{punainen vihreä sininen}{33aaf3}
    \rivi{cmyk}{syaani, magenta, keltainen, musta}{.1,1,.5,0}
    \rivi{hsb}{sävy, kylläisyys, kirkkaus}{.2,1,.6}
    \rivi{gray}{harmaa}{.55}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Erilaisia värimalleja ja niiden parametreja
    \paketti{xcolor}\-/ paketissa}
  \label{tlk/värimalleja}
}

Omat värit määritellään komennolla \komentom{definecolor}. Se tarvitsee
kolme argumenttia: värin nimen, värimallin ja värikoodin. Komennon
argumenttien rakenne on seuraavanlainen:

\komentoi{definecolor}
\begin{koodilohkosis}
\definecolor{nimi}{välimalli}{parametrit}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon argumentti \koodi{nimi} on kirjoittajan itse valitsema nimi,
ja se voi liittyä esimerkiksi värin käyttötarkoitukseen (''nuoli'') tai
värin yleiseen nimeen (''keltainen''). Argumentti \koodi{väri\-malli}
tarkoittaa värin ilmaisemisen tapaa. Niitä on useita erilaisia, mutta
yleisimmät on koottu taulukkoon \ref{tlk/värimalleja}.

Eri värimalleilla on eri määrä parametreja, joilla ilmaistaan värin
ominaisuuksia. Kunkin parametrin arvo on yleensä desimaaliluku 0\==1,
mutta \koodi{HTML}\-/ värimallissa parametrit ilmaistaan yhtenä kolmen
kaksinumeroisen heksadesimaaliluvun sarjana \textsc{html}\-/
merkintäkielen tavoin. Värin parametrit kirjoitetaan komennon
argumenttiin \koodi{para\-metrit} ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.
Taulukon \ref{tlk/värimalleja} Esimerkki\-/sarakkeessa on parametrien
antamisesta esimerkki. Muista värimalleista voi lukea
\paketti{xcolor}\-/ paketin ohjekirjasta.

Kun värit on määritelty, niitä voi käyttää eri komentojen yhteydessä.
Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komentom{color}, josta on
kaksi erilaista versiota. Komento vaihtaa värin pysyvästi nykyisen
ympäristön (luku \ref{luku/ympäristöt}) tai aaltosulkeilla (luku
\ref{luku/aaltosulkeet}) rajatun alueen sisällä.

\komentoi{color}
\begin{koodilohkosis}
\color{nimi}                  % väriksi ennalta määritelty ”nimi”
\color[värimalli]{parametrit} % värimallin ja parametrien avulla
\end{koodilohkosis}

\noindent
Toinen vaihtoehto on käyttää komentoa \komentom{textcolor}, jolle
annetaan edelliseen verrattuna vielä yksi argumentti lisää. Argumenttina
on teksti, johon värin halutaan vaikuttavan. Vaikutusalueena on siis
vain kyseinen teksti.

\komentoi{textcolor}
\begin{koodilohkosis}
\textcolor{nimi}{teksti}
\textcolor[värimalli]{parametrit}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komentom{colorbox} ja
\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri
on voimassa. Ensin mainittu komento vaihtaa vain taustavärin, ja
jälkimmäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille
määritellään kaksi väriä.

\begin{koodilohkosis}
\colorbox{nimi}{teksti} % taustaväriksi ennalta määritelty ”nimi”
\colorbox[värimalli]{parametrit}{teksti}
\fcolorbox{nimi(kehys)}{nimi(tausta)}{teksti}
\fcolorbox[värimalli]{parametrit(kehys)}{parametrit(tausta)}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kehystetyn laatikon kehysviivan leveys on mitassa \mittam{fboxrule} ja
kehyksen etäisyys sisällöstä mitassa \mitta{fboxsep}. Seuraavassa on
esimerkki useiden edellä mainittujen komentojen käytöstä. Tästä tuskin
kannattaa ottaa mallia vakavaan typografiseen työhön.

\komentoi{colorbox}
\komentoi{color}
\komentoi{definecolor}
\komentoi{fcolorbox}
\komentoi{setlength}
\komentoi{textcolor}
\mittai{fboxrule}
\mittai{fboxsep}
\begin{koodilohkosis}
\definecolor{pun}{rgb}{1,.2,.2}
\setlength{\fboxrule}{2bp} \setlength{\fboxsep}{1bp}
\fcolorbox[gray]{.4}{.2}{\color[gray]{1}Tekstiä}
\textcolor{pun}{voi korostaa} \colorbox{pun}{väreillä}.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \definecolor{pun}{rgb}{1,.2,.2}
  \setlength{\fboxrule}{2bp} \setlength{\fboxsep}{1bp}
  \fcolorbox[gray]{.4}{.2}{\color[gray]{1}Tekstiä}
  \textcolor{pun}{voi korostaa} \colorbox{pun}{väreillä}.
\end{tulossis}

\noindent
Sivulle voi määrittää taustavärin komennolla \komentom{pagecolor}.
Taustäväri vaihtuu nykyiselle ja seuraaville sivuille, kunnes väri
vaihdetaan toiseksi tai poistetaan. Komennolle annetaan samanlaiset
argumentit kuin muillekin värikomennoille. Komento
\komentom{nopagecolor} poistaa taustavärin kokonaan eli palauttaa
taustan oletustilaan.

\komentoi{pagecolor}
\komentoi{nopagecolor}
\begin{koodilohkosis}
\pagecolor{nimi} % sivun taustaväriksi ennalta määritelty ”nimi”
\pagecolor[värimalli]{parametrit}
\nopagecolor
\end{koodilohkosis}

\section{Sivunvaihdot ja sivujen tasaaminen}
\label{luku/sivunvaihdot}

Kirjoittajan ei normaalisti tarvitse huolehtia sivun vaihtumisesta
lainkaan, vaan järjestelmä pyrkii latomaan hyvännäköisiä sivuja
automaattisesti. Välillä tietenkin halutaan aloittaa jokin uusi aihe
puhtaalta sivulta, ja sitä varten Latexissa on muutama komento.
Mainittakoon kuitenkin heti aluksi, että otsikoiden yhteyteen saa
sivunvaihdon kätevimmin keinoilla, jotka neuvotaan otsikoiden yhteydessä
luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}.

Komento \komentom{clearpage} vaihtaa sivua, eli komennon jälkeinen
dokumentin osa alkaa aina puhtaalta sivulta. Lähes samanlainen komento
on \komentom{cleardoublepage}, joka kaksipuolisessa dokumentissa
aloittaa uuden sisällön aina parittomilta sivuilta. Jos seuraavana ei
satu olemaan pariton sivu, komento tekee väliin tyhjän sivun. Tätä
ominaisuutta on käytetty tässä oppaassa: pääluvut alkavat aina
oikeanpuoleiselta eli parittomalta sivulta.

\komento{cleardoublepage}\-/komennon aiheuttamalle tyhjälle sivulle
saatetaan kuitenkin latoa ylä- ja alatunnisteet, jos sellaiset on
määritelty (luku \ref{luku/ylä-ala-tunnisteet}). Täysin tyhjän sivun saa
käyttämällä apuna pakettia \pakettictan{titlesec} ja sen valitsinta
\koodi{clear\-empty}:

\komentoi{usepackage}
\pakettii{titlesec}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[clearempty]{titlesec}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainittu \paketti{titlesec}\-/ paketti sisältää monenlaisia
toimintoja otsikoiden muotoiluun, joten sitä käsitellään tarkemmin
otsikoiden yhteydessä luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}.

Komennoilla \komento{clearpage} ja \komento{cleardoublepage} on lisäksi
sellainen ominaisuus, että ne pakottavat aiemmin määritellyt leijuvat
osat (luku \ref{luku/leijuosat}) ladottavaksi ennen uutta puhdasta
sivua.

Hieman toisenlainen sivunvaihtokomento on \komentom{newpage}. Se sallii
aiempien leijuvien osien latomisen myös sivunvaihdon jälkeen.
\komento{newpage} eroaa edellisistä sivuvaihtokomennoista myös siten,
että kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}) se aloittaa
vain uuden palstan, ei välttämättä uutta sivua.

Sivunvaihdon todennäköisyyteen tietyssä kohdassa voi vaikuttaa
komennoilla \komentom{pagebreak} ja \komentom{nopagebreak}. Kummallekin
voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin, joka on luku 0\==4.
Nolla tarkoittaa pienintä todennäköisyyttä sivunvaihdolle
(\komento{pagebreak}\komentoargv{0}) tai sen välttämiselle
(\komento{nopagebreak}\komentoargv{0}). Luku neljä (joka on oletusarvo)
tarkoittaa, että sivunvaihto pakotetaan tai estetään siinä kohdassa.
Näiden komentojen tarkoitus on kertoa ladonta\-/ algoritmille vihje,
kuinka toivottavaa sivunvaihto on tietyssä kohdassa. Jos ei käytä
suurinta arvoa neljä~(4), algoritmi voi löytää omasta mielestään
paremmankin sivunvaihtokohdan.

\komentoi{pagebreak}
\komentoi{nopagebreak}
\begin{koodilohkosis}
\pagebreak[3]  % Lisätään sivunvaihdon todennäköisyyttä.
\nopagebreak   % Estetään sivunvaihto (oletusarvo 4).
\end{koodilohkosis}

\noindent
Jos \komento{pagebreak}\-/ komentoa käyttää tekstikappaleen sisällä,
sivunvaihto ei välttämättä satu juuri komennon kohdalle. Sivu vaihdetaan
kohdalle osuvan rivin lopussa.

Oletuksena Latex pyrkii latomaan kaikkien sivujen ylä- ja alareunan
tasaiseksi. Toisin sanoen se saattaa venyttää tai kutistaa sivulla
olevia pystysuuntaisia välejä niin, että kaikki sivut näyttävät yhtä
korkeilta. Tämä tila voidaan asettaa päälle komennolla
\komentom{flushbottom}, mutta se on jo oletuksena päällä ainakin Latexin
perusdokumenttiluokissa.

Vaihtoehtoinen tila asetetaan komennolla \komentom{raggedbottom}.
Komennon seurauksena sivujen alareunoja ei tasata. Toisin sanoen sivun
pystysuuntaisiin väleihin ei kosketa, joten eri sivujen alareunat voivat
sattua eri korkeudelle.

Dokumentin viimeistelyvaiheessa sivujen hienosäätöön sopinee komento
\komentom{enlargethispage}, jolla voi muuttaa käsillä olevan sivun
korkeutta, käytännössä \mitta{textheight}\-/mittaa. Komennolle annetaan
argumentiksi positiivinen tai negatiivinen mitta. Seuraavassa on
esimerkkejä:

\komentoi{enlargethispage}
\mittai{baselineskip}
\begin{koodilohkosis}
\enlargethispage{12bp}          % 12 pistettä korkemmaksi
\enlargethispage{-4bp}          % 4 pistettä matalammaksi
\enlargethispage{\baselineskip} % yksi tekstirivi lisää
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon tähtiversio \komentom{enlargethispage*} pyrkii lisäksi
tiivistämään sivun sisältöä pystysuunnassa niin paljon kuin mahdollista.
Sen tyypillisin käyttötarkoitus lienee se, että sivulle pyritään
mahduttamaan yksi ylimääräinen rivi. Tämäntyyppinen sivujen hienosäätö
kannattaa tehdä vasta viimeisenä eli siinä vaiheessa, kun kaikki sisältö
on valmiina ja muu typografinen asettelu tehty.

\section{Jäsennys}
\label{luku/jäsennys}

Tekstin jäsentäminen tarkoittaa sisällön järjestystä ja sen jakamista
sopiviin kokonaisuuksiin. Esimerkiksi laaja teos voi koostua osista,
osien sisäisistä pääluvuista ja niiden alaluvuista. Eri luvut ilmaistaan
eritasoisilla otsikoilla. Varsinaisten sisältölukujen jälkeen teoksessa
voi olla erilaisia liite- tai luettelosivuja, esimerkiksi lähdeluettelo
ja asiahakemisto. Toisaalta lyhyempi artikkeli sisältää ehkä vain yhden-
tai kahdentasoisia otsikoita -- muuta ei tarvita. Tässä alaluvussa
käsitellään juuri tämäntyyppisiä asioita eli tekstikappaletta suurempien
kokonaisuuksien jäsentämistä.

\subsection{Perustiedot, nimiösivu ja tiivistelmä}
\label{luku/dokumentin-perustiedot}

Latexissa on yksinkertainen toiminto dokumentin perustietojen latomiseen
dokumentin alkuun, mahdollisesti erilliselle nimiösivulle. Perustietoja
ovat teoksen nimi, tekijä ja päiväys. Lähdedokumentin alussa perustiedot
ilmaistaan seuraavilla komennoilla:

\komentoi{title}
\komentoi{author}
\komentoi{date}
\komentoi{and}
\komentoi{today}
\begin{koodilohkosis}
\title{Tieteellistä tiedettä}              % teoksen nimi
\author{Timo Tiedemies \and Tuija Tutkija} % tekijöiden nimet
\date{\today}                              % päiväys
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisen esimerkin komentojen argumentissa voi käyttää komentoa
\komento{thanks}, joka on tarkoitettu kiitosten osoittamiseen.
Komennolle annetaan argumentiksi lyhyehkö teksti eli kiitosviesti, joka
tulisi näkymään sivulla alaviitteessä.

Komennot eivät itse vielä lado mitään tekstiä dokumenttiin. Ne vain
tallentavat perustiedot muistiin mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Komennolla \komentom{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot.
Ne voivat näkyä ensimmäisen sisältösivun alussa tai erillisellä
nimiösivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista
\koodi{titlepage} ja \koodi{notitlepage}. Se, kumpi asetus on oletuksena
päällä, vaihtelee eri dokumenttiluokissa (luku
\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}). Yksittäiset perustiedot saa
ladottua seuraavilla komennoilla: \komento{thetitle},
\komento{theauthor} ja \komento{thedate}.

Perustietokomentoihin \komento{title}, \komento{author} ja
\komento{date} ei ole tarkoitus sisällyttää kovin monimutkaisia
muotoilukomentoja. Jos haluaa vaikuttaa perustietojen ulkoasuun,
kannattaa käyttää siihen tarkoitettua pakettia \pakettictan{titling}.
Toisaalta mikään ei estä muotoilemasta oman dokumentin perustietoja
ilman Latexin valmiita keinoja.

Hyödyllisiä ympäristöjä dokumentin alussa käytettäväksi voivat olla
\ymparistom{titlepage} ja \ymparistom{abstract}. Ensin mainittu luo
tyhjän sivun nimiösivun toteuttamista varten. Se myös aloittaa
sivunumeroinnin alusta eli nollaa \laskuri{page}\-/ laskurin arvon.
Ympäristö \ymparisto{abstract} toimii \luokka{article}\-/\ ja
\luokka{report}\-/ dokumenttiluokissa ja on tarkoitettu tieteellisen
artikkelin tiivistelmän kirjoittamiseen. Molempien edellä mainittujen
ympäristöjen käyttö on vapaaehtoista. Nimiösivun ja artikkelin
tiivistelmän voi aivan hyvin toteuttaa ilman näitäkin.

Teoksen nimiösivu -- jos sellainen on -- kannattanee lisätä pdf\-/
tiedoston sisäiseen sisällysluetteloon, jotta lukija voi helposti palata
alkuun myös luettelon kautta. Normaaliin ladottavaan sisällysluetteloon
tuskin koskaan merkitään nimiösivua. Pdf:n sisällysluetteloon saa oman
merkinnän esimerkiksi seuraavalla komennolla:

\komentoi{pdfbookmark}
\begin{koodilohkosis}
\pdfbookmark[0]{Nimiö}{sivu/nimiö}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainittu komento \komento{pdfbookmark} täytyy sijoittaa Latex\-/
lähdedokumentissa nimenomaan nimiösivulle, koska
sisällysluettelomerkintä on samalla linkki kyseiseen kohtaan
dokumentissa. Komento kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin, ja sitä
käsitellään tarkemmin pdf:n asetusten yhteydessä luvussa
\ref{luku/pdf-asetukset}.

\subsection{Otsikointi}
\label{luku/otsikot}

Otsikoiden tehtävänä on tietenkin jakaa sisältö mielekkäisiin osiin ja
ilmaista tekstikokonaisuuksien aihe. Ne auttavat lukijaa ennakoimaan,
mitä on tulossa. Otsikot havainnollistavat myös asioiden
hierarkkisuutta: ylemmäntasoiset otsikot nimeävät yläkäsitteitä tai
laajempia kokonaisuuksia, alemmantasoiset otsikot alakäsitteitä ja
pienempiä kokonaisuuksia.

Jos kirjoittaa Latexilla vähänkään otsikoita, kannattaa ladata mukaan
paketti \paketti{hyperref}. Se huolehtii, että Latexiin merkityt otsikot
tuodaan mukaan pdf\-/ tiedoston sisäiseen sisällysluetteloon ja että
dokumenttiin mahdollisesti ladottavassa sisällysluettelossa otsikot ovat
automaattisesti myös linkkejä, joilla voi hypätä kyseiseen lukuun.
Pdf\-/ tiedoston selailu on näin mukavampaa. \paketti{hyperref}\-/
pakettia ja pdf\-/ tiedoston ominaisuuksia käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/pdf-asetukset}.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[4]{\komento{#1} & #2 & #3 & #4 \\}
  \begin{tabular}{lccl}
    \toprule
    \multirow{2}{*}{\ots{Komento}}
    & \ots{Taso}
    & \ots{Taso}
    & \multirow{2}{*}{\ots{Merkitys}} \\
    & (\luokka{article}) & (\luokka{book}, \luokka{report}) \\
    \midrule
    \rivi{part}{0}{-1}{teoksen osa}
    \rivi{chapter}{}{0}{pääluku}
    \rivi{section}{1}{1}{otsikko 1, luku}
    \rivi{subsection}{2}{2}{otsikko 2, alaluku}
    \rivi{subsubsection}{3}{3}{otsikko 3, alaluvun alaluku}
    \rivi{paragraph}{4}{4}{kappaleotsikko 1}
    \rivi{subparagraph}{5}{5}{kappaleotsikko 2}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Otsikointikomennot ja niitä vastaavat tasot Latexin
    otsikkohierarkiassa. Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei ole
    päälukuja (\komento{chapter})}
  \label{tlk/otsikkotasot}
}

Latexissa eri otsikoiden tasoille on omat komentonsa, jotka on koottu
taulukkoon \ref{tlk/otsikkotasot} -- suurimmasta otsikosta pienimpään.
Ylin otsikkotaso on teoksen osa, ja sitä merkitään komennolla
\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi
osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena roomalaisilla
järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'', ''\partname~III''
jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden numerointiin, eli osan
vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa alemmantasoisten lukujen
laskuria.

Otsikkotaso \komentom{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa
oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen suoritetaan automaattisesti
sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai \komento{cleardoublepage}
(luku \ref{luku/sivunvaihdot}). \komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot
saavat oletuksena numeroinnin ''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'',
''\chaptername~3'' jne. Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä
otsikkotasoa ole lainkaan.

Seuraavat otsikkotasot \komentom{section}, \komentom{subsection} ja
\komentom{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin
saavat oletuksena numeroinnin, jossa pisteellä erotetaan mahdolliset
alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2, 1.3 yms.

Otsikoinnissa on tärkeää säilyttää suora hierarkkinen suhde
otsikkotasojen välillä: alemmantasoista otsikkoa ei saa käyttää ennen
kuin on käytetty yhtä astetta ylempää otsikkotasoa. Täytyy siis olla
ensin \komento{section} ennen kuin voi olla \komento{subsection}\-/
komentoja. Muuten otsikoiden numerointi ei toimi oikein. Poikkeus on
\komento{part}, joka ei vaikuta numerointiin ja jonka käyttö on
muutenkin vapaaehtoista.

Otsikkotasot \komentom{paragraph} ja \komentom{subparagraph} eivät ole
ihan perinteisiä otsikoita, vaan ne ladotaan tekstikappaleen alkuun.
Nekin kyllä erottuvat leipätekstistä ja voivat toimia otsikon
kaltaisessa tehtävässä. Oletuksena kappaleotsikoita ei numeroida eivätkä
ne tule mukaan sisällysluetteloon. Oletusasetuksia on kuitenkin
mahdollista muuttaa, ja tarvittaessa \komento{paragraph} ja
\komento{subparagraph} voivat toimia normaaleina otsikoina tason
\komento{subsubsection} jälkeen. Kovin syvää otsikkorakennetta ei
yleensä suositeta, koska lukijan voi olla vaikeaa hahmottaa monitasoisia
kokonaisuuksia.

Otsikkokomennoille annetaan tyypillisesti vain yksi argumentti, joka on
kyseisen otsikon teksti. Otsikkoon ei ole tarkoitus kirjoittaa kovin
monimutkaisia fontti- eikä muotoilukomentoja, vaan mieluiten ainoastaan
otsikon teksti. Typografinen muotoilu tehdään muilla keinoilla, joita
esitellään luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}. Yksinkertaiset
korostuskomennot ja tavutusvihjeet (\komento{-}) kuitenkin toimivat
yleensä. Otsikkokomennon argumentissa olevien hauraiden komentojen (luku
\ref{luku/komennot-hauraat}) eteen täytyy kirjoittaa komento
\komento{protect}.

\komentoi{section}
\begin{koodilohkosis}
\section{Tämä teksti on otsikko}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Otsikko tulee automaattisesti mukaan teoksen sisällysluetteloon, jos
sellainen on olemassa (luku \ref{luku/sisällysluettelo}). Otsikko näkyy
myös pdf\-/ tiedoston sisällysluettelossa, jos \paketti{hyperref}\-/
paketti on käytössä (luku \ref{luku/pdf-asetukset}). Lisäksi otsikon
tekstiä voi käyttää ristiviittauksissa (luku~\ref{luku/ristiviitteet}).

Otsikkokomennoille voi antaa yhden valinnaisen argumentin, jolla
ilmaistaan otsikosta lyhempi tai yksinkertaisempi versio. Tällöin
sisällysluettelossa ja ristiviitteissä näytetään lyhempi otsikko ja
tekstiin ladotaan varsinainen otsikko. Tätä ominaisuutta on syytä
hyödyntää myös silloin, kun varsinainen otsikko sisältää otsikkotekstin
lisäksi muotoilukomentoja. Silloin valinnaiseen argumenttiin
kirjoitetaan vain puhdasta tekstiä sisältävä versio otsikosta.

\komentoi{section}
\begin{koodilohkosis}
\section[Lyhyt otsikko]{Tämä tässä on pitkä otsikko}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kaikille otsikkokomennoille on olemassa myös tähtiversio eli
komentovaihtoehto, jonka nimen lopussa on tähti: \komento{part*},
\komento{chapter*}, \komento{section*}, \komento{subsection*},
\komento{subsubsection*}, \komento{paragraph*}, \komento{subparagraph*}.
Nämä vaihtoehdot latovat otsikon, jolla ei ole numerointia ja jota ei
lisätä sisällysluetteloon.

Pelkän otsikon numeroinnin poistamiseen ei ehkä kannata käyttää näitä
tähtiversioita, koska yleensä otsikko kuitenkin halutaan
sisällysluetteloon. Otsikoiden numeroinnin saa pois keinoilla, jotka
neuvotaan luvussa \ref{luku/otsikot-numerointi}. Jos kuitenkin haluaa
käyttää tähdellistä otsikkokomentoa ja haluaa otsikon myös
sisällysluetteloon, täytyy se tehdä seuraavalla tavalla:

\komentoi{section*}
\komentoi{addcontentsline}
\komentoi{phantomsection}
\begin{koodilohkosis}
\section*{Tässäpä numeroimaton otsikko}
\phantomsection
\addcontentsline{toc}{section}{Tässäpä numeroimaton otsikko}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä olevan esimerkin komento \komentom{addcontentsline} lisää
merkinnän sisällysluetteloon. Komennon ensimmäinen argumentti on
\koodi{toc} (\englanti{table of contents}), joka on sisällysluetteloiden
tekemisessä tarvittavan väliaikaistiedoston pääte. Esimerkissä lisättävä
sisällysluettelon merkintä on tasoltaan \koodi{section} eli vastaa muita
\komento{section}\-/ komennolla syntyviä sisällysluettelon kohtia.
Komento \komentom{phantomsection} kuuluu \paketti{hyperref}\-/
pakettiin, ja se lisää pdf\-/ tiedostoon näkymättömän ankkurin tähän
kohtaan dokumentissa. Sitä tarvitaan, jotta sisällysluettelon merkintä
viittaisi oikealle sivulle ja toimisi myös linkkinä, joka tuo juuri
tähän kohtaan.

\subsection{Otsikoiden numerointi}
\label{luku/otsikot-numerointi}

Oletusasetuksilla Latex numeroi otsikot (\komento{chapter},
\komento{section} jne.) automaattisesti, mutta kirjoittaja voi vaikuttaa
numerointiin monella tavalla, kuten siihen, mihin otsikkotasoon saakka
numerointi yltää ja millä tyylillä otsikoiden numerot ylipäätään
ladotaan.

Laskuri \laskurim{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan
asetettavaksi, ja sillä määritetään, mihin otsikkotasoon saakka otsikot
numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot}
(s.~\pageref{tlk/otsikkotasot}). Seuraava esimerkki määrittelee, että
vain tasoon~1 (\komento{section}) saakka otsikot numeroidaan.
Alemmantasoiset otsikot (\komento{subsection} ym.) eivät saa numeroa.

\komentoi{setcounter}
\laskurii{secnumdepth}
\begin{koodilohkosis}
\setcounter{secnumdepth}{1}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Asetusta voi muuttaa kesken dokumentin. Muuttaminen voi olla mielekästä
esimerkiksi laajan teoksen lopussa, jossa on mahdollisesti
lähdeluettelo, asiahakemistoja tai liitteitä, joille ei ehkä haluta
samanlaista otsikkonumerointia kuin varsinaisille sisältöluvuille.

Latexin otsikoiden numerointi noudattaa yleistä tietokirjallisuuden
käytäntöä, eli numeroinnissa käytetään arabialaisia numeroita ja eri
tasoja ilmaisevat numerot erotetaan toisistaan pisteellä: 1.1, 1.2,
1.2.1, 1.2.2 jne. Sisäisesti Latex käyttää laskureita, joilla on sama
nimi kuin vastaavalla otsikointikomennolla: \laskuri{part},
\laskuri{chapter}, \laskuri{section}, \laskuri{subsection},
\laskuri{subsubsection}, \laskuri{paragraph}, \laskuri{subparagraph}.

Laskureiden toimintaan voi perehtyä tarkemmin luvun \ref{luku/laskurit}
avulla, mutta kerrataan tässä yhteydessä yksi asia. Laskurin arvon voi
latoa dokumenttiin käyttämällä komentoa, joka alkaa kirjaimilla
\komentox{the} ja jatkuu laskurin nimellä. Niin otsikkokomennot juuri
tekevät: esimerkiksi \komento{section}\-/ otsikon kohdalla suoritetaan
automaattisesti \komento{thesection}, joka tuottaa otsikon numeron.
Vastaavasti \komento{subsection}\-/ komento latoo numeron käyttämällä
komentoa \komento{thesubsection} jne.

Kirjoittaja voi halutessaan määritellä nämä laskurin latomiskomennot
uudelleen. Jos esimerkiksi teoksen osat (\komento{part}) halutaan
ilmaista arabialaisin numeroin eikä roomalaisin (kuten on oletus),
tehdään se seuraavan esimerkin mukaisesti. Esimerkissä käytettävä
komento \komento{arabic} latoo laskurin arvon arabialaisilla numeroilla.

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{thepart}
\laskurii{part}
\komentoi{arabic}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\thepart}{\arabic{part}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Joskus ehkä halutaan, että otsikoissa eri tasojen numeroita ei eroteta
toisistaan pisteellä (2.1) vaan yhdysmerkillä tai ajatusviivalla
(2\==1). Tällainen asetus saadaan määrittelemällä alemmantasoisten
laskurien latomiskomennot uudelleen, esimerkiksi seuraavasti:

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{thesection}
\komentoi{thesubsection}
\komentoi{thesubsubsection}
\laskurii{subsection}
\laskurii{subsubsection}
\komentoi{arabic}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\thesubsection}{\thesection--\arabic{subsection}}
\renewcommand{\thesubsubsection}{%
  \thesubsection--\arabic{subsubsection}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Otsikkonumeroinnin poistamista ei pidä toteuttaa siten, että määrittelee
edellä mainitut \komentox{the}\-/ alkuiset komennot tyhjäksi. Numerointi
poistetaan laskurin \laskuri{secnumdepth} avulla määrittämällä sen arvo
tarpeeksi pieneksi. Sekin on syytä muistaa, että nämä \komentox{the}\-/
alkuiset komennot on tarkoitettu vain laskurien arvon latomiseen.
Komennon määritelmään ei pidä kirjoittaa typografiseen muotoiluun
liittyviä komentoja. Otsikoiden ulkoasuun vaikutetaan muilla keinoilla.

\subsection{Otsikoiden ulkoasu}
\label{luku/otsikot-ulkoasu}

Otsikoiden typografiaan eli esimerkiksi kirjainperheen ja \=/leikkauksen
valintaan ja välistyksiin on kätevintä käyttää \pakettictan{titlesec}\-/
pakettia. Perus Latexissakin on kyllä otsikoiden muotoiluun tarkoitettu
komento \komentox{@startsection}, mutta sen käyttö on hankalampaa eikä
se toimi kaikilla otsikkotasoilla. Tässä oppaassa keskitytään
\paketti{titlesec}\-/ pakettiin.

Otsikoiden perusmuotoilu on helpointa toteuttaa
\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi
otsikkokomento ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava esimerkki
vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen (\komento{sffamily}) ja
hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.

\komentoi{titleformat*}
\komentoi{section}
\komentoi{subsection}
\komentoi{subsubsection}
\komentoi{sffamily}
\komentoi{large}
\komentoi{Large}
\komentoi{normalsize}
\komentoi{bfseries}
\komentoi{itshape}
\begin{koodilohkosis}
\titleformat*{\section}      {\sffamily\bfseries\Large}
\titleformat*{\subsection}   {\sffamily\bfseries\itshape\large}
\titleformat*{\subsubsection}{\sffamily\bfseries\normalsize}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Monipuolisemmat muotoiluasetukset saa toteutettua komennon tähdettömällä
versiolla \komentom{titleformat}. Tämän komentoversion monista
argumenteista ja ominaisuuksista kannattaa lukea \paketti{titlesec}\-/
paketin ohjekirjasta, mutta esimerkistä \ref{esim/titleformat}
selvinnevät perustoiminnot.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{titleformat}
  \komentoi{section}
  \komentoi{sffamily}
  \komentoi{bfseries}
  \komentoi{Large}
  \komentoi{raggedright}
  \komentoi{thesection}

\begin{koodilohko}
\titleformat{\section}     % otsikkotaso: \section
[hang]                     % muoto: riippuva sisennys
{\sffamily\bfseries\Large  % ulkoasukomentoja
  \raggedright}
{\thesection}              % numerointi
{.8em}                     % numeroinnin ja otsikkotekstin väli (mitta)
{}                         % koodia ennen otsikkotekstiä
[]                         % koodia otsikon jälkeen
\end{koodilohko}
  \caption{Otsikoiden ulkoasuun voi vaikuttaa monipuolisesti
    \komento{titleformat}\-/ komennolla, joka kuuluu \paketti{titlesec}\-/
    pakettiin}
  \label{esim/titleformat}
\end{esimerkki*}

Luvun numeroinnin (1.1, 1.2 jne.) tyyliin voi vaikuttaa komennolla
\komentom{titlelabel}. Komento suoritetaan yleensä vain kerran, ja se
vaikuttaa kaikentasoisiin otsikoihin. Tätä komentoa ei tarvita, jos
käyttää edellä mainittua ''tähdetöntä'' \komento{titleformat}\-/
komentoa, koska se sisältää jo toiminnot myös lukujen numeroinnin
asetuksiin.

\komentoi{titlelabel}
\komentoi{hspace}
\begin{koodilohkosis}
\titlelabel{\thetitle\hspace{1em}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä olevan komennon argumentissa käytetty komento \komentox{thetitle}
on tarkoitettu vain tämän komennon ja \paketti{titlesec}\-/ paketin
sisäiseen käyttöön. Se latoo kyseisen luvun numeron, olipa otsikkotaso
mikä hyvänsä. Sen perään esimerkissä asetetaan 1\,em:n suuruinen väli
\komento{hspace}\-/ komennolla.

Otsikoiden yhteydessä ladottavaan sisennykseen ja pystysuuntaiseen
väliin vaikutetaan komennolla \komentom{titlespacing*}. Sille annetaan
argumenteiksi otsikkokomento ja halutut mitat järjestyksessä vasen
sisennys, yläpuolinen väli ja alapuolinen väli.

\komentoi{titlespacing*}
\komentoi{section}
\begin{koodilohkosis}
\titlespacing*{\section}{0mm}{3ex plus 2bp minus 1bp}{2ex plus 1bp}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Pystysuuntaiset mitat on yleensä hyvä asettaa venyviksi (luku
\ref{luku/venyvät-mitat}), jotta Tex saa pelivaraa sivujen latomiseen.
Otsikon yläpuolella pitäisi olla isompi väli kuin alapuolella, koska
otsikko kuuluu kiinteämmin sitä seuraavaan tekstiin. Pystysuuntaisten
välien määrittämisessä voi käyttää *\=/lyhennettä, joka tarkoittaa
oletuksena ex\-/mittayksikköä ja sallii hieman venymistä.

\komentoi{titlespacing*}
\komentoi{section}
\begin{koodilohkosis}
\titlespacing*{\section}{0mm}{*3}{*2}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Tähdellinen \komento{titlespacing*}\-/ komento poistaa otsikon jälkeen
tulevasta tekstikappaleesta ensimmäisen rivin sisennyksen (luku
\ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Tähdetön komentoversio
\komentom{titlespacing} sen sijaan säilyttää kappaleen sisennyksen. Sitä
ei liene tarvetta käyttää koskaan, sillä otsikoiden jälkeen tulevaa
tekstikappaletta ei kuulu sisentää.

Teoksen osien (\komento{part}) vaihtuessa sivulle ladotaan oletuksena
teksti kuten ''\partname~I'', ''\partname~II'' jne. Mainittu sana
''\partname'' tulee suomen kieliasetuksista ja komennosta
\komentom{partname}. Kaikkien kielten asetukset nimittäin määrittelevät
komennon \komento{partname} siten, että se sisältää ja latoo kyseiseen
kieleen sopivan ilmauksen. Vastaavasti päälukujen (\komento{chapter})
yhteydessä ladotaan suomen kieliasetuksilla ilmaus ''\chaptername~1'',
''\chaptername~2'' jne. Sana ''\chaptername'' tulee komennosta
\komentom{chaptername}.

Jos omassa dokumentissa haluaa kutsua teoksen osia tai päälukuja
joksikin muuksi, voi määritellä edellä mainitut komennot uudelleen.
Seuraavassa esimerkissä voisi olla jokin romaani, jossa teoksen osat
ovat ''kausia'' ja pääluvut ovat ''päiviä''.

\komentoi{addto}
\komentoi{captionsfinnish}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{partname}
\komentoi{chaptername}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
  \renewcommand{\partname}{Kausi}
  \renewcommand{\chaptername}{Päivä}
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisessä esimerkissä \komento{renewcommand}\-/ komennot sijoitettiin
\komento{addto}\-/ komennon toiseen argumenttiin. Komento
\komento{addto} täytyy suorittaa lähdedokumentin esittelyosassa, ja
tässä esimerkissä se lisää uusia komentoja suomen kielen asetuksiin
(\komento{captionsfinnish}), niin että ne tulevat voimaan samalla kun
suomen kieliasetuksetkin. \komento{addto} kuuluu
\paketti{polyglossia}\-/\ ja \paketti{babel}\-/ paketteihin, joita
käsitellään tarkemmin kieliasetusten yhteydessä luvussa
\ref{luku/kieliasetukset}.

Otsikoiden yhteyteen saa automaattisen sivunvaihdon määrittämällä
komennon, jonka nimen alussa on otsikkokomennon nimi ja lopussa sana
\koodi{break}. Tavallisin lienee \komentom{sectionbreak}. Komennon
määritelmään kirjoitetaan jokin sivuvaihtokomento kuten
\komento{clearpage}. Sivunvaihtokomentoja käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/sivunvaihdot}.

\komentoi{newcommand}
\komentoi{sectionbreak}
\komentoi{clearpage}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\sectionbreak}{\clearpage}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Esittely, pääluvut, liitteet ja luettelot}
\label{luku/frontmainbackmatter}

Dokumenttiluokassa \luokka{book} (luku \ref{luku/perusdokumenttiluokat})
on käytettävissä kolme lisäkomentoa dokumentin erilaisten osien
ilmaisemiseen: \komento{frontmatter}, \komento{mainmatter} ja
\komento{backmatter}. Niillä jaetaan laaja teos esittelysivuihin,
varsinaisiin sisältölukuihin ja loppuosaan kuten liitesivuihin ja
erilaisiin luetteloihin. Lisäksi muissakin dokumenttiluokissa on komento
\komento{appendix}, jolla voi aloittaa liitesivuja sisältävän osan
dokumentissa. Näiden komentojen käyttö on vapaaehtoista. Luvussa
\ref{luku/tyypillinen-tietokirja} käsitellään tyypillisen suomalaisen
tietokirjan rakennetta ja teknistä toteuttamista.

Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komentom{frontmatter}, joka
asettaa sivunumeroiden tyyliksi roomalaiset numerot (i, ii, iii jne.) ja
poistaa pääluvuilta (\komento{chapter}) numeroinnin. Tässä osassa ovat
teoksen nimiö ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai
tutkimuksen tiivistelmä ja mahdollisesti teoksen esipuhe tai muu
vastaava esittelyteksti, joka ei ole vielä varsinaista sisältöä.

Jos dokumentissa käytetään \komento{frontmatter}\-/ komentoa, täytynee
varsinaisten sisältölukujen alkuun kirjoittaa komento
\komentom{mainmatter}, joka nollaa sivunumerolaskurin, asettaa
numeroinnin tyyliksi arabialaiset numerot (1, 2, 3 jne.) ja kytkee
päälle lukujen numeroinnin. Sen jälkeen ensimmäinen \komento{chapter}\-/
komennolla tehty luku on siis ''\chaptername~1''.

Sisältösivujen lopussa voi olla komento \komentom{appendix}. Se
ensinnäkin nollaa \luokka{book}- ja \luokka{report}\-/ luokissa
päälukujen laskurin \laskuri{chapter}. Sen sijaan \luokka{article}\-/
luokassa se nollaa \laskuri{section}\-/ laskurin. Sen lisäksi
\komento{appendix}\-/ komento muuttaa lukujen numerointityyliksi
kirjaimet (A, B, C jne.) ja päälukujen nimeksi ''\appendixname'', joka
tulee komennosta \komento{appendixname}. Näin teoksen lopussa
\komento{appendix}\-/ komennon jälkeen pääluvut tulevat nimetyksi
uudella tavalla: ''\appendixname~A'', ''\appendixname~B'' jne.

Sisältösivujen ja mahdollisten liitteiden jälkeen voi olla hyödyllistä
käyttää komentoa \komentom{backmatter}, joka lopettaa päälukujen
numeroinnin kokonaan. Tähän osaan voisi sijoittaa ainakin asiahakemistot
sekä kirjallisuus\-/\ tai lähdeluettelon.

\subsection{Tyypillinen tietokirjan rakenne}
\label{luku/tyypillinen-tietokirja}

Latexin komennot \komento{frontmatter} ja \komento{mainmatter} (luku
\ref{luku/frontmainbackmatter}) eivät ihan vastaa suomalaista
tietokirjojen käytäntöä. Suomessa teoksen alun sivunumeroita ei ole
tapana ilmaista roomalaisilla numeroilla eikä sivunumerointia nollata
sisältölukujen alkaessa. Esimerkkiin \ref{esim/tietokirjojen-rakenne} on
koottu varsin tyypillinen suomalainen tietokirjojen rakenne. Esimerkissä
ei käytetä lainkaan komentoja \komento{frontmatter},
\komento{mainmatter} eikä \komento{backmatter}, vaan lukujen
numerointiin vaikutetaan suoraan asettamalla laskuriin
\laskuri{secnumdepth} sopiva arvo. Tätä laskuria käsitellään otsikoiden
yhteydessä luvussa \ref{luku/otsikot-numerointi}.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{documentclass}
  \luokkai{book}
  \komentoi{pagestyle}
  \komentoi{cleardoublepage}
  \komentoi{setcounter}
  \laskurii{tocdepth}
  \laskurii{secnumdepth}
  \komentoi{tableofcontents}
  \komentoi{chapter}
  \komentoi{appendix}
  \komentoi{printbibliography}
  \komentoi{printindex}
  \ymparistoi{document}

\begin{koodilohko}
\documentclass{book}

\begin{document}

\pagestyle{empty} % sivunumerot pois näkyvistä
% nimiösivu yms.

\cleardoublepage
\setcounter{tocdepth}{2} % sisällysluettelon syvyys
\pagestyle{plain}        % sivunumerot näkyviin
\tableofcontents         % sisällysluettelo

\setcounter{secnumdepth}{-1} % lukujen numerointi pois

\chapter{Esipuhe}
% esipuheen teksti

\setcounter{secnumdepth}{2} % aloitetaan lukujen numerointi

\chapter{Ensimmäinen pääluku}
% ...
\chapter{Toinen pääluku}
% ...

% mahdollisesti liitteet
\appendix
\chapter{Tärkeä liite}
% ...
\chapter{Tosi tärkeä liite}
% ...

% Kirjallisuusluettelot, asiahakemistot yms.
\setcounter{secnumdepth}{-1} % lukujen numerointi pois

\chapter{Kirjallisuutta}
\printbibliography

\chapter{Asiahakemisto}
\printindex

\end{document}
\end{koodilohko}
  \caption{Tyypillinen suomalainen tietokirjojen rakenne sekä sivujen ja
    lukujen numerointikäytännöt}
  \label{esim/tietokirjojen-rakenne}
\end{esimerkki*}

Suomalaisissa kirjoissa sivunumeroinnin laskuri alkaa ensimmäiseltä
sivulta, johon on painettu jotakin, yleensä pelkkä teoksen nimi tai
kirjailijan nimi. Sivu~1 ei ole vielä kirjan kansi, koska kirjapainossa
kannet lisätään ikään kuin tekijöiden työn ympärille. Aikakauslehdissä
kansi on kuitenkin sivu~1.

Sivunumerot tulevat näkyviin hieman vaihtelevasti: joskus sivunumerot
näytetään sisällysluettelon alusta saakka; joskus ne näytetään vasta
sisällysluettelon jälkeen esipuheessa; joskus esipuhe on ennen
sisällysluetteloa ja sivunumerot näkyvät esipuheen alusta saakka.
Esimerkissä \ref{esim/tietokirjojen-rakenne} sivutyyli \koodi{plain}
kytketään päälle sisällysluettelon alkaessa, eli sivunumerotkin alkavat
sen myötä näkyä. Sivutyylejä ja muita ylä- ja alatunnisteisiin liittyviä
asioita käsitellään tarkemmin luvussa \ref{luku/ylä-ala-tunnisteet}.

Mikäli haluaa, että sisällysluettelossa ei vielä näytetä sivunumeroita,
joutuu dokumenttiluokissa \luokka{book} ja \luokka{report} käyttämään
vähän epätavallista keinoa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Sellainen neuvotaan sisällysluettelon käsittelyn yhteydessä esimerkissä
\ref{esim/sisällysluettelo-empty}
(s.~\pageref{esim/sisällysluettelo-empty}).

\section{Sisällysluettelo}
\label{luku/sisällysluettelo}

Dokumentin sisällysluettelo syntyy helposti yhdellä komennolla:
\komentom{tableofcontents}. Otsikkokomennoilla (luku \ref{luku/otsikot})
tehdyt otsikot tulevat automaattisesti sisällysluetteloon. Jos käytössä
on paketti \paketti{hyperref} (luku \ref{luku/pdf-asetukset}),
sisällysluettelon otsikot ovat myös linkkejä, jotka vievät kyseiseen
kohtaan dokumentissa. Oletuksena syntyvä sisällysluettelo on tyyliltään
neutraali, ja se sopinee sellaisenaan useimpiin töihin. Ulkoasua voi
kyllä muokatakin varsin helposti.

\komentoi{tableofcontents}
\begin{koodilohkosis}
% Ladotaan sisällysluettelo tähän kohtaan.
\tableofcontents
\end{koodilohkosis}

\noindent
Laskurin \laskurim{tocdepth} avulla kirjoittaja voi määritellä, mihin
tasoon saakka sisällysluettelossa näytetään otsikoita. Esimerkiksi
jonkin kuvitteellisen romaanin (dokumenttiluokka \luokka{book})
sisällysluettelossa voisi näyttää ainoastaan osat (\komento{part}) ja
pääluvut (\komento{chapter}) asettamalla laskurin arvoksi nolla. Arvo
nolla viittaa nimenomaan \komento{chapter}\-/ tasoisiin otsikoihin.
Otsikoiden tasonumerot voi tarkistaa taulukosta \ref{tlk/otsikkotasot}
(s.~\pageref{tlk/otsikkotasot}).

\komentoi{setcounter}
\laskurii{tocdepth}
\begin{koodilohkosis}
\setcounter{tocdepth}{0}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Sisällysluettelolle ladotaan automaattisesti otsikko, joka tulee
komennosta \komentom{contentsname}. Komento on määritelty
kieliasetuksissa, ja se latoo suomen kielessä sanan ''Sisältö'' tai
''Sisällys''.%
\footnote{Se, kumpi otsikko on käytössä, riippuu kielipakettien
  \paketti{polyglossia} ja \paketti{babel} versiosta. Vuonna 2020
  kumpaankin kielipakettiin on muutettu otsikoksi ''Sisällys'', joka on
  selvästi yleisin sisällysluettelon otsikko.} Jos otsikkoon ei ole
tyytyväinen, voi lähdedokumentin esittelyosassa \komento{addto}\-/
komennon avulla muuttaa kieliasetuksia. Seuraavassa esimerkissä
muutetaan sisällysluettelon otsikko suomen kielen osalta:

\komentoi{addto}
\komentoi{captionsfinnish}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{contentsname}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
  \renewcommand{\contentsname}{Sisällysluettelo}
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Dokumenttiluokissa \luokka{book} ja \luokka{report} (luku
\ref{luku/perusdokumenttiluokat}) on sellainen ominaisuus tai
kummallisuus, että sisällysluettelon alkusivulla suoritetaan
automaattisesti komento \komento{thispagestyle}\komentoarg{plain}. Tämän
vuoksi sisällysluettelon ensimmäinen sivu on aina \koodi{plain}\-/
tyylinen eli alatunnisteessa näkyy sivunumero, vaikka ennen
sisällysluetteloa olisikin asettanut sivutyyliksi jonkin muun.
Monisivuisen sisällysluettelon seuraavilla sivuilla sen sijaan
noudatetaan aiemmin \komento{pagestyle}\-/ komennolla asetettua
sivutyyliä.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{pagestyle}
  \komentoi{renewcommand}
  \komentoi{thispagestyle}
  \komentoi{tableofcontents}

\begin{koodilohko}
\pagestyle{empty}
{
  \renewcommand{\thispagestyle}[1]{} % tyhjä määritelmä
  \tableofcontents
}
\end{koodilohko}
  \caption{Sisällysluettelon sivutyylin muuttaminen kokonaan
    \koodi{empty}\-/ tyyliseksi. Komento \komento{thispagestyle} pitää
    määritellä väliaikaisesti uudestaan dokumenttiluokissa \luokka{report}
    ja \luokka{book}}
  \label{esim/sisällysluettelo-empty}
\end{esimerkki*}

Jotta edellä mainitusta kummallisuudesta pääsisi eroon, täytyy
määritellä väliaikaisesti \komento{thispagestyle}\-/ komento
toisenlaiseksi. Väliaikainen komennon määrittely saadaan aikaan
aaltosulkeilla (luku \ref{luku/aaltosulkeet}), joiden sisään komennon
uudelleen määrittely ja sisällysluettelon latomiskomento sijoitetaan.
Esimerkistä \ref{esim/sisällysluettelo-empty} selviää, miten se tehdään.
Tässä esimerkissä komennon määritelmä jätettiin tyhjäksi, koska sen ei
haluta tekevän mitään. Näin ollen aiemmin annettu \komento{pagestyle}\-/
komento vaikuttaa koko sisällysluetteloon.

Normaalit otsikot tulevat mukaan sisällysluetteloon itsestään, mutta
joskus voi joutua lisäämään luetteloon kohtia myös keinotekoisesti. Se
tehdään komennolla \komentom{addcontentsline}, jonka käytöstä on
esimerkki luvussa \ref{luku/otsikot}. Pelkkään pdf\-/ tiedoston
sisäiseen sisällysluetteloon voi lisätä kohtia komennolla
\komentom{pdfbookmark}, joka kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin.
Tätä komentoa käsitellään luvussa \ref{luku/pdf-asetukset}.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{addvspace}
  \komentoi{bfseries}
  \komentoi{contentslabel}
  \komentoi{contentspage}
  \komentoi{hspace}
  \komentoi{large}
  \komentoi{normalsize}
  \komentoi{rmfamily}
  \komentoi{small}
  \komentoi{titlecontents}
  \komentoi{titlerule*}
  \komentoi{titlerule}

\begin{koodilohko}
\titlecontents{chapter}                     % otsikon taso: chapter
[8mm]                                       % vasen sisennys (mitta)
{\addvspace{1.5ex}\rmfamily\bfseries\large} % yläpuolinen koodi
{\contentslabel{8mm}}                       % numeroitu kohta
{\hspace{-8mm}}                             % numeroimaton kohta
{\small\titlerule[0bp]\contentspage}  % pisteviiva (pois) ja sivunumero
[\addvspace{.5ex}]                    % alapuolinen koodi

\titlecontents{section}                     % otsikon taso: section
[8mm]                                       % vasen sisennys (mitta)
{\addvspace{.5ex}\rmfamily\normalsize}      % yläpuolinen koodi
{\contentslabel{8mm}}                       % numeroitu kohta
{}                                          % numeroimaton kohta
{~\small\titlerule*[3mm]{.}\contentspage}   % pisteviiva ja sivunumero
[\addvspace{.2ex}]                          % alapuolinen koodi

\titlecontents{subsection}                  % otsikon taso: subsection
[18mm]                                      % vasen sisennys (mitta)
{\rmfamily\small}                           % yläpuolinen koodi
{\contentslabel{10mm}}                      % numeroitu kohta
{}                                          % numeroimaton kohta
{~\small\titlerule*[3mm]{.}\contentspage}   % pisteviiva ja sivunumero
[]                                          % alapuolinen koodi
\end{koodilohko}
  \caption{Sisällysluettelon ulkoasua muokataan \komento{titlecontents}\-/
    komennolla, joka on peräisin \paketti{titletoc}\-/ paketista}
  \label{esim/titlecontents}
\end{esimerkki*}

Sisällysluettelon ulkoasun muokkaamista varten on paketti
\pakettictan{titletoc}, jonka tärkeimmän komennon
(\komentom{titlecontents}) käyttöä esitellään esimerkissä
\ref{esim/titlecontents}. Komennolla voi muokata paitsi
sisällysluettelon kohtia mutta myös leijuvien osien (luku
\ref{luku/leijuosat}) kuten kuvien ja taulukoiden luetteloita.

Esimerkistä selviää, miten \komento{titlecontents}\-/ komennolla
määritellään luettelokohdan vasemman sisennyksen mitta, yläpuolinen ja
alapuolinen väli (\komento{addvspace}, luku
\ref{luku/pystysuuntaiset-välit}), mahdolliset kirjainperheeseen ja
\=/leikkaukseen vaikuttavat komennot kuten \komento{rmfamily},
\komento{bfseries} ja \komento{large} (luku \ref{luku/fontit-korkea}).

\komento{titlecontents}\-/ komennon argumenteissa käytetään jonkin
verran muita komentoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan tämän komennon
argumentteihin. Komento \komento{contentslabel} latoo kyseisen otsikon
numeron (1.2, 1.3 tms.) tietynlevyiseen tilaan ja sisennystason
vasemmalle puolelle (riippuva sisennys). Komento \komento{contentspage}
latoo sivunumeron. Komennolla \komento{titlerule} voi tehdä katsetta
ohjaavan viivan tai pisteviivan otsikkotekstin ja sivunumeron väliin.

Paketin \paketti{titletoc} ohjekirjassa on paljon muitakin
toimintoja ja esimerkkejä sisällysluetteloiden ehostamiseen. Ohjeisiin
kannattaa tutustua, mikäli kaipaa erikoisempia sisällysluettelomalleja.

\section{Luetelmat}
\label{luku/luetelmat}

Latexissa on helppokäyttöiset ympäristöt kolmelle erilaiselle luetelman
perustyypille: numeroimaton (\ymparisto{itemize}), numeroitu
(\ymparisto{enumerate}) ja määritelmäluetelma (\ymparisto{description}).
Ne riittänevät perustarpeisiin ja ovat hieman myös muokattavissa
typografisesti. Näitä luetelmien perusympäristöjä käsitellään luvussa
\ref{luku/luetelma-perus}.

Perusluetelmien lisäksi on olemassa yleinen luetelmien rakenteluun
tarkoitettu ympäristö \ymparisto{list}, jolla voi toteuttaa suunnilleen
mitä tahansa luetelmiin tai tekstikappaleisiin liittyviä rakenteita.
Teknisesti \ymparisto{list}\-/ ympäristö sisältää kaikki tarvittavat
luetelmiin liittyvät ominaisuudet, joten kirjoittaja voi aivan hyvin
käyttää pelkästään sitä. Ympäristöä käsitellään luvussa
\ref{luku/list-ympäristö}.

\subsection{Perusympäristöt}
\label{luku/luetelma-perus}

Ympäristö \ymparistom{itemize} tekee numeroimattoman luetelman, jonka
jokainen kohta merkitään samanlaisella merkillä, esimerkiksi
luetelmaympyrällä~(\textbullet). \ymparistom{enumerate} puolestaan on
numeroitu luetelma, eli luetelman kohdat saavat järjestysnumeron tai
muun järjestystä ilmaisevan merkinnän kuten kirjaimen tai roomalaisen
numeron. Ympäristö \ymparistom{description} luo määritelmäluetelman,
jossa luetellaan käsitteitä ja niiden määritelmiä. Tämä on käytännössä
sama kuin tekstikappaleen riippuva sisennys (luku
\ref{luku/riippuva-sisennys}), jossa kappale alkaa määriteltävällä
ilmauksella.

Lähdetiedostossa kaikkien luetelmatyyppien rakenne on samanlainen:
luetelmaympäristön sisällä käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka
aloittaa uuden luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia,
vaan komennon jälkeinen teksti muodostaa luetelman kohdan. Seuraavassa
on esimerkki \ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta
\ymparisto{enumerate}\-/ ympäristöäkin käytetään samalla tavalla:

\ymparistoi{itemize}
\komentoi{item}
\begin{koodilohkosis}
\begin{itemize}
\item Luetelman ensimmäinen kohta.
\item Toinen kohta heti perään.
\item Kolmaskin kohta on tarpeen.
\end{itemize}
\end{koodilohkosis}

\noindent
\komento{item}\-/ komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
argumentin. Silloin ei ladota tavanomaista luetelmamerkkiä vaan
argumentin sisältämä teksti.

\komentoi{item}
\begin{koodilohkosis}
\item[--] Tässä kohdassa onkin ajatusviiva.
\end{koodilohkosis}

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{description}
  \komentoi{item}

\begin{koodilohko}
\begin{description}
\item[Tex] Tekstidokumenttien ladontaan erikoistunut ohjelmointikieli.
\item[Latex] Dokumenttien kirjoittajille tarkoitettu merkintäkieli.
\item[Lualatex] Latex-muotoisten lähdedokumenttien kääntäjäohjelma.
  Sisältää Lua-nimisen ohjelmointikielen.
\end{description}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \begin{description}
    \item[Tex] Tekstidokumenttien ladontaan erikoistunut ohjelmointikieli.
    \item[Latex] Dokumenttien kirjoittajille tarkoitettu merkintäkieli.
    \item[Lualatex] Latex-muotoisten lähdedokumenttien kääntäjäohjelma.
      Sisältää Lua-nimi\-sen ohjelmointikielen.
    \end{description}
  \end{tulos}
  \caption{Käsitteiden määritelmiä ja sen kaltaisia luetelmia voi
    toteuttaa \ymparisto{description}\-/ ympäristön avulla. Käsitteet
    kirjoitetaan \komento{item}\-/ komennon valinnaiseen argumenttiin}
  \label{esim/description}
\end{esimerkki*}

\noindent
Komennon valinnaista argumenttia hyödynnetään varsinkin
\ymparisto{description}\-/ ympäristössä, jossa luetellaan sanoja tai
käsitteitä ja niiden määritelmiä. Esimerkistä \ref{esim/description}
selviää, kuinka määriteltävät käsitteet ilmaistaan \komento{item}\-/
komennon valinnaisessa argumentissa.

Edellä mainittuja luetelmaympäristöjä voi kirjoittaa sisäkkäin: yksi
luetelman kohta (\komento{item}) voi siis aloittaa uuden
luetelmaympäristön. Latex osaa käsitellä neljä sisäkkäistä luetelmaa.

Latex sisentää sisäkkäiset luetelmat automaattisesti loogisella tavalla
ja vaihtaa eri tasoilla luetelmakohtien merkkiä tai numerointitapaa.
Esimerkiksi uloimmainen \ymparisto{itemize}\-/ ympäristö käyttää
luetelmaympyrää~(\textbullet), mutta sen sisällä oleva käyttää
ajatusviivaa~(\==). Uloimmainen \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristö
käyttää arabialaisia numeroita (1, 2, 3 jne.) mutta sen sisällä oleva
kirjaimia (a, b, c jne.).

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{renewcommand}
  \komentoi{labelitemi}
  \komentoi{labelitemii}
  \komentoi{labelitemiii}
  \komentoi{labelitemiv}
  \komentoi{textbullet}
  \komentoi{normalfont}
  \komentoi{bfseries}
  \komentoi{textendash}
  \komentoi{textasteriskcentered}
  \komentoi{textperiodcentered}
  \komentoi{labelenumi}
  \komentoi{labelenumii}
  \komentoi{labelenumiii}
  \komentoi{labelenumiv}
  \komentoi{arabic}
  \komentoi{alph}
  \komentoi{Alph}
  \komentoi{roman}
  \laskurii{enumi}
  \laskurii{enumii}
  \laskurii{enumiii}
  \laskurii{enumiv}

\begin{koodilohko}
% itemize-ympäristön luetelmamerkki
\renewcommand{\labelitemi}  {\textbullet} % uloimmainen luetelma
\renewcommand{\labelitemii} {\normalfont\bfseries\textendash}
\renewcommand{\labelitemiii}{\textasteriskcentered}
\renewcommand{\labelitemiv} {\textperiodcentered}

% enumerate-ympäristön numerointitapa
\renewcommand{\labelenumi}  {\arabic{enumi}.} % uloimmainen luetelma
\renewcommand{\labelenumii} {(\alph{enumii})}
\renewcommand{\labelenumiii}{\roman{enumiii}.}
\renewcommand{\labelenumiv} {\Alph{enumiv}.}
\end{koodilohko}
  \caption{Luetelmamerkkien ja numerointitapojen muuttaminen
    \ymparisto{itemize}\-/\ ja \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristöissä.
    Esimerkissä näkyvät oletusarvot}
  \label{esim/labelitem-labelenum}
\end{esimerkki*}

Luetelmamerkit ja luetelmien numerointitavat ovat kirjoittajan
muutettavissa. Ympäristössä \ymparisto{itemize} luetelmamerkit tulevat
komennosta, joka alkaa sanoilla \komentox{label\-item} ja jatkuu
luetelman tasoa ilmaisevalla roomalaisella numerolla
\koodi{i}\==\koodi{iv}. Komennot voi määritellä uudelleen haluamallaan
tavalla, kuten esimerkki \ref{esim/labelitem-labelenum} osoittaa.

\ymparisto{enumerate}\-/ ympäristössä numeroidut kohdat tulevat
komennosta, joka alkaa sanoilla \komentox{label\-enum} ja jatkuu
luetelman tasoa ilmaisevalla roomalaisella numerolla
\koodi{i}\==\koodi{iv}. Numeroidussa luetelmassa käytetään laskureita
\laskuri{enumi}, \laskuri{enumii}, \laskuri{enumiii} ja
\laskuri{enumiv}, joten luetelmakohtien täytyy latoa näiden laskurien
arvo jossakin muodossa. Esimerkki \ref{esim/labelitem-labelenum}
selventää asiaa.

Numeroiduista luetelmakohdista huolehtivat laskurit nollataan
automaattisesti aina ympäristön alussa. Joskus voi kuitenkin olla
tarpeen aloittaa luetelmakohdat jostain muusta kuin luvusta~1 tai
kirjaimesta~\textit{a}. Silloin kirjoittajan täytyy asettaa laskuri
haluamaansa arvoon \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristön sisällä. Seuraava
esimerkki asettaa uloimman luetelman \laskuri{enumi}\-/ laskurin
arvoon~3, joten ensimmäiseksi luetelmakohdaksi tulee~4.

\ymparistoi{enumerate}
\komentoi{setcounter}
\komentoi{item}
\laskurii{enumi}
\begin{koodilohkosis}
\begin{enumerate}
  \setcounter{enumi}{3}
\item Tämä on luetelmakohta numero 4.
\end{enumerate}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kirjoittaja voi vaikuttaa myös luetelmakohtien sisennykseen ja
pystysuuntaisiin väleihin. Sisennykseen vaikuttavat mitat alkavat
sanoilla \mittax{leftmargin} ja jatkuvat roomalaisella numerolla
\koodi{i}\==\koodi{iv}, joka ilmaisee luetelman tasoa. Uloimmaisen
luetelman sisennys ilmaistaan suhteessa sivun tekstialueen reunaan;
sisempien luetelmien sisennys ilmaistaan suhteessa edellisen tason
sisennykseen. Oletuksena Latexin sisennykset ovat melko suuria, joten
niitä on usein tarpeen pienentää, esimerkiksi seuraavan esimerkin
mukaisesti:

\komentoi{setlength}
\mittai{leftmargini}
\mittai{leftmarginii}
\mittai{leftmarginiii}
\mittai{leftmarginiv}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\leftmargini}  {1.5em} % uloimmainen luetelma
\setlength{\leftmarginii} {1.5em}
\setlength{\leftmarginiii}{1.5em}
\setlength{\leftmarginiv} {1.5em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä olevat sisennysasetukset toimivat ympäristöissä
\ymparisto{itemize}, \ymparisto{enumerate} ja \ymparisto{description}.
Mainituissa ympäristöissä voi säätää pystysuuntaisia välejä mittojen
\mitta{parsep}, \mitta{itemsep} ja \mitta{parskip} avulla. Mittojen
sijainti luetelmassa on nähtävissä kuvassa \ref{kuva/list-mitat}
(s.~\pageref{kuva/list-mitat}). Mittojen asettamiskomennot on syytä
sijoittaa luetelmaympäristön sisään heti \komento{begin}\-/ komennon
jälkeen.

\komentoi{setlength}
\mittai{parsep}
\mittai{itemsep}
\mittai{parskip}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parsep} {0bp}   % kappaleiden väli
\setlength{\itemsep}{3bp}   % luetelmakohtien väli
\setlength{\parskip}{1.2ex} % väli luetelman alussa ja lopussa
\end{koodilohkosis}

\subsection{Omat luetelmat (list)}
\label{luku/list-ympäristö}

Ympäristö \ymparistom{list} on yleistyökalu, joka soveltuu moniin
asioihin: se on tarkoitettu erilaisten luetelmien rakentamiseen, mutta
sen avulla muotoilla mitä tahansa tekstikappaleita. Esimerkiksi luvussa
\ref{luku/luetelma-perus} käsitellyt luetelmat voi toteuttaa myös
\ymparisto{list}\-/ ympäristön avulla -- samoin luvuissa
\ref{luku/riippuva-sisennys} ja \ref{luku/lohkolainaukset} käsitellyt
riippuvat sisennykset ja lohkolainaukset.

Tyypillisesti \ymparisto{list}\-/ ympäristöä ei käytetä dokumentin
kirjoittamisessa sellaisenaan, vaan kirjoittaja määrittelee oman
helppokäyttöisen luetelma\-/\ tai muun ympäristön, ja
\ymparisto{list}\-/ ympäristöä hyödynnetään ympäristön
määrittelemisessä. Omien ympäristöjen tekemistä käsitellään yleisesti
luvussa \ref{luku/ympäristöt}, mutta tämän alaluvun loppupuolella on
esimerkki, joka liittyy nimenomaan \ymparisto{list}\-/ ympäristöön.

Seuraavassa on esimerkki \ymparisto{list}\-/ ympäristön rakenteesta. Se
muistuttaa luvussa \ref{luku/luetelma-perus} käsiteltyjä perusluetelmia,
mutta lisäksi sille täytyy antaa kaksi argumenttia. Niiden avulla
vaikutetaan luetelman asetuksiin.

\begin{koodilohkosis}
\begin{list}{merkki}{asetukset}
\item ...
\end{list}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisen esimerkin argumentti \koodi{merk\-ki} sisältää tekstiä tai
koodia, joka muodostaa luetelmakohdan merkin. Numeroimattomassa
luetelmassa siihen voi laittaa esimerkiksi luetelmaympyrän eli komennon
\komento{textbullet} tai ajatusviivan (\koodi{--}). Numeroidussa
luetelmassa siihen kirjoitetaan komento, joka latoo jonkin laskurin
arvon.

\ymparisto{list}\-/ ympäristön toinen argumentti \koodi{ase\-tuk\-set}
sisältää mitä hyvänsä koodia, jolla vaikutetaan ympäristön asetuksiin.
Tyypillisesti siinä määritellään käytettävä luetelmalaskuri sekä
asetetaan luetelman ulkoasuun vaikuttavat mitat sopivaksi. Mahdollisesti
siinä myös määritellään luetelmamerkkien latomiseen vaikuttava komento
\komento{makelabel}.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{list}
  \komentoi{arabic}
  \komentoi{setlength}
  \komentoi{usecounter}
  \mittai{leftmargin}
  \mittai{itemsep}
  \mittai{parsep}
  \laskurii{enumi}

\begin{koodilohko}
\begin{list}{\arabic{enumi})}{
    \usecounter{enumi}             % käytetään enumi-laskuria
    \setlength{\leftmargin}{1.5em} % vasen sisennys
    \setlength{\itemsep}{.2ex}     % luetelmakohtien väli
    \setlength{\parsep}{0ex}       % luetelmakappaleiden väli
  }
\item Luetelman ensimmäinen kohta.
\item Tässä on vielä toinen
\item ja kolmas kohta.
\end{list}
\end{koodilohko}
  \begin{tulos}
    \begin{list}{\arabic{enumi})}{
        \usecounter{enumi}             % käytetään enumi-laskuria
        \setlength{\leftmargin}{1.5em} % vasen sisennys
        \setlength{\itemsep}{.2ex}     % luetelmakohtien väli
        \setlength{\parsep}{0ex}       % luetelmakappaleiden väli
      }
    \item Luetelman ensimmäinen kohta.
    \item Tässä on vielä toinen
    \item ja kolmas kohta.
    \end{list}
  \end{tulos}
  \caption{\ymparisto{list}\-/ ympäristön argumenttien avulla vaikutetaan
    luetelmakohtien merkintätapaan ja mittoihin}
  \label{esim/list-perus}
\end{esimerkki*}

Esimerkissä \ref{esim/list-perus} on yksinkertainen numeroitu luetelma,
joka hyödyntää olemassa olevaa \laskuri{enumi}\-/ laskuria (luku
\ref{luku/luetelma-perus}). Laskurin arvo ladotaan arabialaisilla
numeroilla (\komento{arabic}). Laskurin \laskuri{enumi} sijasta voi
käyttää mitä tahansa omaakin laskuria, kunhan luo sen etukäteen
komennolla \komento{newcounter} (luku \ref{luku/laskurit}). Esimerkissä
asetetaan myös eräitä luetelman sisäisiä mittoja, joista on lisätietoa
myöhemmin tässä alaluvussa sekä kuvassa \ref{kuva/list-mitat}.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{list}
  \komentoi{renewcommand}
  \komentoi{makelabel}
  \komentoi{textsc}
  \komentoi{setlength}
  \komentoi{item}
  \mittai{leftmargin}
  \mittai{labelwidth}
  \mittai{labelsep}
  \mittai{itemindent}
  \mittai{itemsep}

\begin{koodilohko}
\begin{list}{}{
    \renewcommand{\makelabel}[1]{\textsc{#1:}}
    \setlength{\leftmargin}{1.5em}
    \setlength{\labelwidth}{1.5em}
    \setlength{\itemindent}{1em}
    \setlength{\labelsep}{1em}
    \setlength{\itemsep}{.2ex}
  }
\item[Tex] Tekstidokumenttien ladontaan erikoistunut ohjelmointikieli.
\item[Latex] Dokumenttien kirjoittajille tarkoitettu merkintäkieli.
\item[Lualatex] Latex-muotoisten lähdedokumenttien kääntäjäohjelma.
  Sisältää Lua-nimi\-sen ohjelmointikielen.
\end{list}
\end{koodilohko}
  \begin{tulos}
    \begin{list}{}{
        \renewcommand{\makelabel}[1]{\textsc{#1:}}
        \setlength{\leftmargin}{1.5em}
        \setlength{\labelwidth}{1.5em}
        \setlength{\itemindent}{1em}
        \setlength{\labelsep}{1em}
        \setlength{\itemsep}{.2ex}
      }
    \item[Tex] Tekstidokumenttien ladontaan erikoistunut ohjelmointikieli.
    \item[Latex] Dokumenttien kirjoittajille tarkoitettu merkintäkieli.
    \item[Lualatex] Latex-muotoisten lähdedokumenttien kääntäjäohjelma.
      Sisältää Lua-nimi\-sen ohjelmointikielen.
    \end{list}
  \end{tulos}
  \caption{Määritelmäluetelmien tekeminen \ymparisto{list}\-/ ympäristön
    avulla. Sisäisesti komento \komento{makelabel} huolehtii
    luetelmamerkkien eli tässä käsitteiden nimien latomisesta}
  \label{esim/list-makelabel}
\end{esimerkki*}

Luetelmamerkit \ymparisto{list}\-/ ympäristö latoo siten, että se
suorittaa aina komennon \komento{makelabel} ja antaa sille argumentiksi
kulloisenkin luetelmamerkin eli \ymparisto{list}\-/ ympäristön
ensimmäisenä argumenttina annetun tekstin tai \komento{item}\-/ komennon
valinnaisena argumenttina olevan tekstin. Luetelmamerkki ladotaan sille
varatun alueen oikeaan reunaan. Oletuksena \komento{makelabel}\-/
komento toimii ikään kuin se olisi määritelty seuraavalla tavalla:

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{makelabel}
\komentoi{hfill}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\makelabel}[1]{\hfill #1}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kirjoittaja voi määritellä \komento{makelabel}\-/ komennon uudelleen
sellaiseksi kuin haluaa. Se on tarpeen esimerkiksi silloin, kun täytyy
latoa kaikki luetelmamerkit eri fontilla kuin muu teksti. Varsinkin
määritelmäluetelmissa (luku \ref{luku/luetelma-perus}), joissa
luetellaan käsitteitä ja niiden määritelmiä, on usein hyödyllistä, että
käsitteet erottuvat muusta tekstistä selvästi. Esimerkki
\ref{esim/list-makelabel} selventää tätä asiaa.

\leijukuva{
  \begin{tikzpicture}
    [x=.01\textwidth, y=.01\textwidth, line width=1bp, rounded corners=2bp]

    \newcommand{\kpl}[1]{\draw (15,#1) -- ++(70,0) -- ++(0,15)
      -- ++(-60,0) -- ++(0,-5) -- ++(-10,0) -- cycle}
    \newcommand{\nuoli}[2]{\draw [color=mittanuoli, <->] (#1) -- (#2)}
    \newcommand{\kyltti}[2]{\draw (#1) node [anchor=west] {#2}}

    \newcommand{\katko}[2]{\draw [color=apuviiva, densely dotted, line
      width=.7bp] (#1) -- (#2)}

    \katko{0,10}{0,110};
    \katko{100,10}{100,110};

    \kpl{80};
    \kpl{55};
    \kpl{25};

    \draw (0,10) rectangle ++(100,-7);
    \node at (50,6) {alapuolinen teksti};

    \draw (0,110) rectangle ++(100,7);
    \node at (50,113) {yläpuolinen teksti};

    \nuoli{50,110}{50,95};
    \kyltti{51,102.5}{\mitta{topsep} + \mitta{parskip} (+ \mitta{partopsep})};

    % Ylin kappale
    \node at (50,87) {luetelmakohta 1};
    \draw (5,91) rectangle ++(15,4);
    \katko{5,98}{5,95};
    \katko{20,98}{20,95};
    \katko{25,98}{25,95};
    \nuoli{5,98}{20,98}; \kyltti{2,102}{\mitta{labelwidth}};
    \nuoli{20,98}{25,98}; \kyltti{20,102}{\mitta{labelsep}};
    \katko{25,90}{25,87};
    \nuoli{15,87}{25,87}; \kyltti{15,84}{\mitta{itemindent}};

    \nuoli{50,70}{50,80};
    \kyltti{51,75}{\mitta{parsep}};

    % Keskimmäinen kappale
    \node at (50,62) {toinen tekstikappale};
    \nuoli{0,57}{15,57};
    \kyltti{0,52}{\mitta{leftmargin}};
    \nuoli{85,57}{100,57};
    \kyltti{82,52}{\mitta{rightmargin}};
    \katko{15,70}{15,65};
    \nuoli{15,70}{25,70};
    \kyltti{13,74}{\mitta{listparindent}};

    \nuoli{50,40}{50,55};
    \kyltti{51,47}{\mitta{itemsep} + \mitta{parsep}};

    % Alin kappale
    \node at (50,32) {luetelmakohta 2};
    \draw (5,36) rectangle ++(15,4);

    \nuoli{50,25}{50,10};
    \kyltti{51,17.5}{\mitta{topsep} + \mitta{parskip} (+ \mitta{partopsep})};
  \end{tikzpicture}
}{
  \caption{Luetelmien tekemiseen tarkoitetun \ymparisto{list}\-/
    ympäristön mitat}
  \label{kuva/list-mitat}
}

Luetelmiin liittyviä mittoja on useita, ja ne voi asettaa sopiviin
arvoihin \ymparisto{list}\-/ ympäristön toisen argumentin sisällä.
Mittojen sijainnit on koottu kuvaan \ref{kuva/list-mitat}, ja
seuraavassa on lisätietoa niiden merkityksestä.

\begin{maaritelma}{\mitta{#1}}
\item [parskip] Pystysuuntainen mitta ja väli, joka ei liity pelkästään
  \ymparisto{list}\-/ ympäristöön vaan on yleinen tekstikappaleiden
  välinen etäisyysmitta (luku \ref{luku/pystysuuntaiset-välit}). Mitta
  on vaikuttaa kuitenkin myös \ymparisto{list}\-/ ympäristöön, ja sen
  voi määritellä väliaikaisesti uudelleen ympäristön yhteydessä.
\item [topsep] Pystysuuntainen väli, joka ladotaan ennen ja jälkeen
  \ymparisto{list}\-/ ympäristön, yhdessä mittojen \mitta{parskip} ja
  \mitta{partopsep} kanssa.
\item [partopsep] Pystysuuntainen väli, joka lisätään
  \ymparisto{list}\-/ ympäristöä ennen ja sen jälkeen silloin, kun
  ympäristö aloittaa uuden tekstikappaleen eli sitä ennen on tyhjä rivi.
\item [parsep] Pystysuuntainen väli, joka tulee luetelman sisällä
  kaikkien luetelmakohtien väliin sekä saman luetelmakohdan eri
  tekstikappaleiden väliin.
\item [itemsep] Pystysuuntainen väli, joka tulee luetelman sisällä
  luetelmakohtien väliin.
\item [leftmargin] Luetelman kappaleiden vasen sisennys.
\item [rightmargin] Luetelman kappaleiden oikea sisennys. Oletusarvo on
  nolla.
\item [labelwidth] Luetelmamerkin leveys. Merkki ladotaan oletuksena
  tämän alueen oikeaan reunaan, mutta se riippuu \komento{makelabel}\-/
  komennon on määrittelystä. Jos luetelmamerkki on leveämpi kuin
  \mitta{labelwidth}\-/ mitta, luetelmamerkin jälkeinen teksti siirtyy
  oikealle siten, että merkki mahtuu kokonaan. Luetelmamerkin alueen
  vasen reuna sijaitsee kohdassa, jonka voi laskea seuraavasta kaavasta:
  \mitta{leftmargin} − \mitta{labelwidth} + \mitta{itemindent} −
  \mitta{labelsep}. Mikäli haluaa, että luetelmamerkin vasen reuna on
  sisennyksen nollakohdassa, täytyy edellä mainitut mitat asettaa siten,
  että mittojen yhteistulos on nolla. Esimerkissä
  \ref{esim/list-makelabel} on tehty juuri näin.
\item [labelsep] Vaakasuuntainen väli luetelmamerkin jälkeen, ennen
  luetelman sisältötekstiä. Oletusarvo on 0,5\,em.
\item [itemindent] Ylimääräinen luetelmakohtien ensimmäisen rivin
  sisennys. Tätä voi tarvita, kun haluaa säätää luetelmamerkin vasemman
  reunan tiettyyn kohtaan. Katso mitta \mitta{labelwidth} edellä.
  Oletusarvo on nolla.
\item [listparindent] Luetelmakohtien toisen ja sitä seuraavien
  tekstikappaleiden ensimmäisen rivin sisennys. Oletusarvo on nolla.
\end{maaritelma}

\noindent
Kun on lopulta saanut \ymparisto{list}\-/ ympäristön asetukset
kohdalleen ja luetelmat ovat sellaisia kuin pitääkin, on varmaankin hyvä
aika luoda oma ympäristö, joka piilottaa asetukset yhden
ympäristömäärittelyn sisään. Omaa ympäristöä on sitten helppoa käyttää
useitakin kertoja omassa lähdedokumentissa.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newenvironment}
  \komentoi{setlength}
  \komentoi{textbullet}
  \mittai{itemsep}
  \mittai{labelsep}
  \mittai{leftmargin}
  \mittai{parsep}
  \ymparistoi{list}

\begin{koodilohko}
\newenvironment{numeroimaton}[1][\textbullet]{%
  \begin{list}{#1}{
      \setlength{\leftmargin}{1.1em}
      \setlength{\labelsep}{.2em}
      \setlength{\itemsep}{.4ex plus .1ex}
      \setlength{\parsep}{.2ex}
    }
  }{\end{list}}
\end{koodilohko}
  \caption{Oman numeroimattoman luetelman tekeminen \ymparisto{list}\-/
    ympäristön avulla}
  \label{esim/list-oma-numeroimaton}
\end{esimerkki*}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{arabic}
  \komentoi{bfseries}
  \komentoi{hfill}
  \komentoi{large}
  \komentoi{makelabel}
  \komentoi{newenvironment}
  \komentoi{renewcommand}
  \komentoi{setcounter}
  \komentoi{setlength}
  \komentoi{usecounter}
  \laskurii{enumi}
  \mittai{itemsep}
  \mittai{labelsep}
  \mittai{leftmargin}
  \mittai{parsep}
  \ymparistoi{list}

\begin{koodilohko}
\newenvironment{numeroitu}[1][0]{%
  \begin{list}{\arabic{enumi}.}{
      \usecounter{enumi}
      \setcounter{enumi}{#1}
      \renewcommand{\makelabel}[1]{\hfill\bfseries\large ##1}
      \setlength{\leftmargin}{2em}
      \setlength{\labelsep}{.5em}
      \setlength{\itemsep}{.4ex plus .1ex}
      \setlength{\parsep}{.2ex}
    }
  }{\end{list}}
\end{koodilohko}
  \caption{Oman numeroidun luetelman tekeminen \ymparisto{list}\-/
    ympäristön avulla}
  \label{esim/list-oma-numeroitu}
\end{esimerkki*}

Esimerkissä \ref{esim/list-oma-numeroimaton} on vinkkejä oman
numeroimattoman luetelman tekemiseen. Luetelma on nimeltään
\ymparistox{numeroimaton}, ja sille voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
argumentin, jolla valitaan luetelmamerkki. Oletuksena se on
luetelmaympyrä (\komento{textbullet}).

Esimerkki \ref{esim/list-oma-numeroitu} tekee numeroidun ympäristön
nimeltä \ymparistox{numeroitu}. Tälle ympäristölle voi antaa valinnaisen
argumentin, jolla ilmaistaan numerointilaskurin alkukohta. Oletuksena se
on nolla, eli luetelmakohtien numerointi alkaa luvusta~1. Tämä ympäristö
määrittelee myös \komento{makelabel}\-/ komennon siten, että
luetelmanumerot ladotaan lihavoituna (\komento{bfseries}) ja suuremmalla
fontilla (\komento{large}). Numerot myös tasataan luetelmamerkille
varatun tilan oikeaan reunaan (\komento{hfill}). Huomaa, että parametri
\koodi{\#1} kuuluu \ymparistox{numeroitu}\-/ ympäristön määritelmään ja
parametri \koodi{\#\#1} kuuluu sisempään, \komento{makelabel}\-/
komennon määritelmään. Katso lisätietoa komentojen määrittelemistä
käsittelevästä luvusta \ref{luku/komennot-määrittely}.

\section{Taulukot}
\label{luku/taulukot}

Taulukoiden tekemiseen on perus Latexissa kaksi ympäristöä,
\ymparisto{tabular} ja \ymparisto{tabular*}, joskin jälkimmäisen tilalle
sopii yleensä paremmin \paketti{tabularx}\-/ paketin ympäristö
\ymparisto{tabularx}. Ennen kuin käsitellään taulukoiden teknisiä
ohjeita on kuitenkin syytä puhua niiden sijoittelusta ja typografiasta.

Taulukon voi sijoittaa dokumenttiin eri tavoin. Yksi mahdollisuus on
sijoittaa ne normaalin tekstivirran sekaan omiksi tekstikappaleikseen.
Pieni pystysuuntainen väli on silloin tarpeen ennen ja jälkeen taulukon.
Jos tekstikappaleiden välissä ei ole normaalisti väliä
(\mitta{parskip}), täytyy sellainen lisätä käsin. Pystysuuntaisia välejä
käsitellään luvussa \ref{luku/pystysuuntaiset-välit}. Taulukolle tulee
oletuksena sama sisennys kuin tekstikappaleiden ensimmäisellä rivillä on
eli mitta \mitta{parindent} (luku
\ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Jos sisennyksen haluaa pois,
täytyy käyttää komentoa \komento{noindent}.

Toinen tyypillinen vaihtoehto on sijoittaa taulukko vaakasuunnassa sivun
keskelle, jolloin se erottuu muusta tekstistä vielä selvemmin. Tämän voi
toteuttaa kirjoittamalla taulukkoympäristö \ymparisto{center}\-/
ympäristön sisään (\ref{luku/kappaleen-tasaus}).

Kolmas vaihtoehto on tehdä taulukosta leijuva eli antaa Latexin
sijoittaa se sopivaan paikkaan. Samalla taulukolle annetaan kuvateksti
ja yksilöllinen tunniste, niin että siihen voi viitata tekstistä.
Leijuvia osia ja ristiviitteitä käsitellään luvuissa
\ref{luku/leijuosat} ja \ref{luku/ristiviitteet}.

Taulukkojen ulkoasua ja helppolukuisuutta käsittelevät ohjeet yleensä
neuvovat, että pystyviivoja ei pitäisi juuri käyttää. Ne häiritsevät
vasemmalta oikealle lukemista ja vaikeuttavat katseen tarkentamista
solujen sisältöön. Tavallinen sarakkeiden välinen tyhjä tila on yleensä
riittävä erottamaan solut toisistaan.

Se on hyvä yleisohje, mutta sitä tuskin kannattaa pitää ihan ehdottomana
sääntönä. Joskus on tarpeen jakaa sarakkeet mielekkäisiin ryhmiin ja
nimenomaan ohjata katsetta pystysuunnassa tiettyjä sarakkeita pitkin.
Katseen ei välttämättä haluta lipsuvan tietyn kohdan yli, ja pystyviiva
sopii hyvin siihen tarkoitukseen. Tämän luvun esimerkeissä käytetään
paljon vaaka- ja pystyviivoja, jotta lukija hahmottaa helposti, miten
esimerkkikoodin solut ovat yhteydessä ladottuun taulukkoon. Käytännössä
viivoja ei kannata käyttää niin paljon, vaan pari vaakaviivaa yleensä
riittää.

\subsection{Perustoiminnot}

Taulukoiden perusympäristö on \ymparisto{tabular}, jolle täytyy antaa
ainakin yksi argumentti. Ympäristön rakenne on seuraavanlainen:

\komentoi{\keno}
\ymparistoi{tabular}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tabular}[sijainti]{sarakkeet}
  solu 1 & solu 2 \\
  solu 3 & solu 4 \\
\end{tabular}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ympäristön valinnainen argumentti \koodi{sijainti} määrittelee
taulukkoympäristön sijainnin pystysuunnassa, jos se on samassa
kappaleessa muun tekstin kanssa. Oletusarvo on \koodi{c}
(\englanti{center}), joka tarkoittaa, että pystysuunnassa taulukon
peruslinja on sen keskellä. Muut vaihtoehdot ovat \koodi{t}
(\englanti{top}), eli taulukon peruslinja on yläreunassa, ja \koodi{b}
(\englanti{bottom}), eli taulukon peruslinja on sen alareunassa.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Tyyppi} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{l}{vasemmalle tasattu sarake (\englanti{left})}
    \rivi{c}{keskitetty sarake (\englanti{center})}
    \rivi{r}{oikealle tasattu sarake (\englanti{right})}
    \rivi{p\{m\}}{sarake, jonka leveys on mitta \koodi{m}}
    \midrule
    \rivi{|}{sarakkeiden välissä pystyviiva}
    \rivi{@\{…\}}{sarakkeiden välissä olevaa tekstiä tai komentoja}
    \rivi{*\{n\}\{s\}}{toistetaan \koodi{n} kertaa sarakkeet \koodi{s}}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Taulukoiden saraketyyppien ja sarakkeiden välien määrittely}
  \label{tlk/taulukko-sarakemerkit}
}

Pakollinen argumentti \koodi{sarakkeet} määrittelee taulukon sarakkeiden
määrän ja tyypin. Ne ilmaistaan tietyillä kirjaimilla tai muilla
merkeillä, jotka on koottu taulukkoon \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}.
Taulukon neljä ensimmäistä tyyppiä \koodi{lcrp} määrittelevät,
millaisesta sarakkeesta on kyse. Syntyvässä taulukossa tulee olemaan
niin monta saraketta kuin näitä on ympäristön \koodi{sarakkeet}\-/
argumentissa. Kolme ensin mainittua luovat sarakkeen, jonka leveys
määräytyy sarakkeen leveimmän solun perusteella. Neljäs eli saraketyyppi
\koodi{p} tarvitsee aaltosulkeissa argumentiksi mitan (luku
\ref{luku/mitat}), ja sillä ilmaistaan sarakkeen kiinteä leveys. Tässä
saraketyypissä teksti tasataan solun molemmista reunoista eli sanavälit
voivat venyä.

Merkit \koodi{|} ja \koodi{@} voi sijoittaa edellä mainittujen
saraketyyppien väliin tai ennen ensimmäistä saraketta tai viimeisen
sarakkeen jälkeen. Ensin mainittu tekee sarakkeiden väliin pystyviivan.
Viiva yltää taulukon kaikille riveille, mutta komennolla
\komento{multicolumn} voi tehdä rivikohtaisia poikkeuksia. Tätä komentoa
käsitellään myöhemmin. Merkki \koodi{@} tarvitsee argumentin
aaltosulkeissa. Se voi olla mitä hyvänsä tekstiä tai komentoja, jotka
halutaan suorittaa joka rivillä sarakkeiden välissä.

Sarakemerkki \koodi{*} on vain keino toistaa tiettyjä sarakemäärityksiä
useamman kerran. Se tarvitsee aaltosulkeissa kaksi argumenttia:
ensimmäinen on luku, ja toinen sisältää mitä hyvänsä edellä mainittuja
saraketyyppejä. Nämä sarakkeet toistuvat luvun ilmaiseman määrän.
Esimerkiksi \koodi{*\{3\}\{rl|\}} tarkoittaa samaa kuin
\koodi{rl|rl|rl|}.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{\keno}
  \komentoi{arraystretch}
  \komentoi{cline}
  \komentoi{hline}
  \komentoi{hspace}
  \komentoi{renewcommand}
  \ymparistoi{tabular}

\begin{koodilohko}
\begin{tabular}{|l@{\hspace{4em}}r|c|}
  \hline
  Vasen & Oikea & Keskitetty \\[.5ex]
  \hline
  16 & 32 & 11732 \\
  \cline{1-2}
  71 & 87235 & 2 \\
  \cline{3-3}
  1235 & 238 & 982 \\
  \hline
\end{tabular}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \versaalinum
    \renewcommand{\arraystretch}{1.3}
    \begin{tabular}{|l@{\hspace{4em}}r|c|}
      \hline
      Vasen & Oikea & Keskitetty \\[.5ex]
      \hline
      16 & 32 & 11732 \\
      \cline{1-2}
      71 & 87235 & 2 \\
      \cline{3-3}
      1235 & 238 & 982 \\
      \hline
    \end{tabular}
  \end{tulos}

  \caption{Taulukoiden erilaisia saraketyyppejä ja viivoja}
  \label{esim/taulukkomäärityksiä}
\end{esimerkki*}

Esimerkki \ref{esim/taulukkomäärityksiä} havainnollistaa taulukon
ominaisuuksia ja eri saraketyyppejä. Sitä tuskin kannattaa pitää
typografisena esimerkkinä, mutta tarkoituksena on osoittaa eri
saraketyyppien toiminta käytännössä. Sarakkeiden välissä on yleensä
pystyviiva, mutta yhdessä välissä on \koodi{@\{\dots\}}\=/ merkeillä
määritelty komento \komento{hspace}, jolla tehdään poikkeuksellisen
leveä (4\,em) tyhjä tila sarakkeiden väliin.

Rivillä olevat peräkkäiset solut erotetaan toisistaan \koodi{\&}\=/
merkillä, ja taulukon rivi täytyy päättää aina \komento{\keno}\=/
komentoon. Tälle rivinvaihtokomennolle voi antaa hakasulkeissa yhden
argumentin. Se on mitta ja tarkoittaa, kuinka paljon ylimääräistä
pystysuuntaista tyhjää tilaa halutaan rivin jälkeen, esimerkiksi
\komento{\keno}\komentoargv{.5ex}.

Vaakasuuntainen, koko taulukon levyinen viiva tehdään komennolla
\komento{hline} ja määrämittaisia viivoja komennolla \komento{cline}.
Tälle komennolle täytyy antaa yksi argumentti, joka sisältää kaksi
yhdysmerkillä erotettua lukua. Luvuilla ilmaistaan, mistä sarakkeesta
mihin sarakkeeseen viiva yltää.

\subsection{Asetuksia}

Taulukon rivit saatetaan latoa oletuksena vähän liian lähelle toisiaan
-- varsinkin jos käytetään vaakaviivoja. Sen korjaamiseksi on
taulukoille olemassa oma rivivälikerroin, joka on komennossa
\komentom{arraystretch}. Kerroin on desimaaliluku, jolla normaali
rivikorkeus kerrotaan taulukoiden sisällä. Sopiva kerroin lienee yleensä
1\==1,3. Oletusarvo on~1. Kerroinkomennon voi määritellä milloin hyvänsä
uudelleen, ja se tehdään seuraavan esimerkin mukaisesti:

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{arraystretch}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\arraystretch}{1.3}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Sarakkeiden määrittelyssä voi kirjoittaa useita pystyviivoja eli
\koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja myös ladotaan
taulukkoon useita vierekkäin. Ladottujen viivojen väliseen etäisyyteen
voi vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on
2\,pt. Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa
\mittam{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt.

Jos sarakkeiden välissä ei ole \koodi{@}\=/ merkillä tehtyjä
poikkeuksia, ladotaan joka solun vasempaan ja oikeaan reunaan väli, joka
on määritelty mitassa \mittam{tabcolsep}. Tämän mitan suuruinen väli
siis ladotaan kerran taulukon vasempaan ja oikeaan reunaan ja kaksi
kertaa jokaisen sarakkeen väliin. Oletusarvo on 6\,pt. Seuraavassa on
koonti edellä mainittujen mittojen asettamisesta ja niiden oletusarvot.

\komentoi{setlength}
\mittai{doublerulesep}
\mittai{arrayrulewidth}
\mittai{tabcolsep}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\doublerulesep}{2pt}
\setlength{\arrayrulewidth}{.4pt}
\setlength{\tabcolsep}{6pt}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Sarakemääritelmässä voi \koodi{@}\=/ merkillä säätää sarakkeiden välit
haluamansa laiseksi. Merkeillä \koodi{@\{\}} sarakeväli poistetaan
kokonaan. Jos \koodi{@\{\dots\}}\=/ määrittelyyn halutaan mukaan
normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa
\komento{vline}, esimerkiksi seuraavasti:

\komentoi{\keno}
\komentoi{hspace}
\komentoi{vline}
\ymparistoi{tabular}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tabular}{|l@{\hspace{1em}\vline\hspace{1em}}l|}
  ensimmäinen & toinen \\
\end{tabular}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Poikkeuksellisia sarakkeita ja rivejä}

Taulukkoympäristön argumenteissa määritellään taulukon sarakkeiden määrä
ja tyypit, mutta niihin on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia
taulukon sisällä. Sarakekohtaiset poikkeukset tehdään komennolla
\komentom{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla
\komentom{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{\keno}
  \komentoi{multicolumn}
  \ymparistoi{tabular}

\begin{koodilohko}
\begin{tabular}{|r@{}l|}
  \multicolumn{2}{l}{Tulokset} \\
  \hline
  425 & ,34 \\
    4 & ,021 \\
   32 & \\
    0 & ,75 \\
  \hline
\end{tabular}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
    \versaalinum
    \begin{tabular}{|r@{}l|}
      \multicolumn{2}{l}{Tulokset} \\
      \hline
      425 & ,34 \\
      4 & ,021 \\
      32 & \\
      0 & ,75 \\
      \hline
    \end{tabular}
  \end{tulos}

  \caption{Desimaalilukujen tasaaminen pilkun kohdalta, ja
    poikkeuksellisten sarakkeiden tekeminen \komento{multicolumn}\-/
    komennolla}
  \label{esim/taulukko-desimaalipilkku}
\end{esimerkki*}

Esimerkissä \ref{esim/taulukko-desimaalipilkku} on taulukoitu lukuja,
jotka halutaan latoa samaan linjaan desimaalipilkun kohdalta.
Tasaamisessa hyödynnetään kahden sarakkeen rajakohtaa: luvun
kokonaislukuosa ja desimaaliosa tasataan tätä rajakohtaa vasten --
toinen oikealle~(\koodi{r}), toinen vasemmalle~(\koodi{l}). Sarakeväli
on poistettu tästä kohdasta kokonaan \koodi{@\{\}}\=/ merkeillä.

Esimerkkitaulukon otsikko ''Tulokset'' halutaan kuitenkin sijoittaa
desimaalilukujen koko leveydelle eli kahden sarakkeen päälle. Lisäksi
otsikkoriviltä halutaan poistaa pystyviivat, jotka muutoin ladotaan
taulukon reunoille. Näihin asioihin tarvitaan komentoa
\komento{multicolumn}, joka on tarkoitettu poikkeuksellisten
sarakemääritysten tekemiseen. Komentoa käytetään seuraavasti:

\komentoi{multicolumn}
\begin{koodilohkosis}
\multicolumn{n}{sarakkeet}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon \komento{multicolumn} voi sijoittaa mihin hyvänsä taulukon
soluun. Komennon ensimmäinen argumentti \koodi{n} on luku ja ilmaisee,
kuinka monen sarakkeen alueeseen vaikutetaan. Toinen argumentti
\koodi{sarak\-keet} sisältää uuden sarakemäärittelyn tälle alueelle, ja
se tehdään taulukon \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit} merkkien avulla.
Kolmas argumentti on teksti, joka ladotaan tähän uudella tavalla
määriteltyyn alueeseen.

Edellä on käsitelty vain soluja, joissa on yksirivinen teksti, mutta
tietyissä tilanteissa yhteen soluun voidaan latoa useampia rivejä.
Saraketyyppi~\koodi{p} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}) on
leveydeltään kiinteä, ja jos solun sisältö ei mahdu kyseiseen tilaan, se
jaetaan useammalle riville ja sanoja mahdollisesti katkaistaan
tavurajojen kohdalta. Myös \komentom{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa
riviä yksittäisen solun sisällä. Sekin toimii vain kiinteäleveyksisillä
\koodi{p}\-/ tyypin sarakkeilla.

Seuraavassa on esimerkki, kuinka yhden solun sisältö voi jakautua
kahdelle riville. Teknisessä mielessä taulukkorivien määrä ei kuitenkaan
kasva, vaan muihin saman taulukkorivin soluihin tulee tyhjää tilaa.

\komentoi{\keno}
\komentoi{hline}
\ymparistoi{tabular}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tabular}{|l|p{6.5em}|l|}
  \hline solu & Tämä ei mahdu yhdelle riville. & solu \\ \hline
\end{tabular}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
  \begin{tabular}{|l|p{6.5em}|l|}
    \hline solu & Tämä ei mahdu yhdelle riville. & solu \\ \hline
  \end{tabular}
\end{tulossis}

\noindent
Joskus puolestaan halutaan, että yksi solu levittäytyy useamman rivin
alueelle verrattuna taulukon muihin riveihin. Tämän toteutukseen
tarvitaan \pakettim{multirow}\-/ pakettia ja sen \komentom{multirow}\-/
komentoa. Komennon pakolliset argumentit ovat seuraavat:

\komentoi{multirow}
\begin{koodilohkosis}
\multirow{n}{leveys}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ensimmäinen argumentti \koodi{n} on luku, joka ilmaisee, kuinka monen
rivin alueelle solu levitetään. Toinen argumentti \koodi{leveys} on
tekstin leveyttä ilmaiseva mitta. Argumentiksi voi kirjoittaa pelkän
tähden (\koodi{*}), jolloin käytetään tekstin luonnollista leveyttä.
Kolmas argumentti on teksti, joka ladotaan tähän pystysuunnassa
laajennettuun soluun.

Komennolla on myös valinnaisia argumentteja, jotka ilmaistaan
hakasulkeiden avulla. Tässä niistä tärkeimmät:

\komentoi{multirow}
\begin{koodilohkosis}
\multirow[sijainti]{n}{leveys}[pysty]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisen esimerkin valinnainen argumentti \koodi{sijainti} on kirjain,
jolla ilmaistaan solun sisällön pystysuuntainen asemointi ylös, keskelle
tai alas: \koodi{t} (\englanti{top}), \koodi{c} (\englanti{center},
oletus) tai \koodi{b} (\englanti{bottom}). Valinnainen argumentti
\koodi{pysty} on mitta, jolla hienosäädetään solun sisällön sijaintia
pystysuunnassa. Positiivinen mitta siirtää sisältöä ylöspäin,
negatiivinen alaspäin.

Komennon muista mahdollisuuksista kannattaa lukea \paketti{multirow}\-/
paketin ohjekirjasta. Esimerkki \ref{esim/taulukko-multirow}
havainnollistaa komennon peruskäyttöä. \komento{multirow}\-/ komento
kirjoitetaan siihen soluun, josta monirivinen solu alkaa. Sen
alapuolelta täytyy jättää riittävä määrä soluja tyhjäksi.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{\keno}
  \komentoi{cline}
  \komentoi{hline}
  \komentoi{multirow}
  \ymparistoi{tabular}

\begin{koodilohko}
\begin{tabular}{|l|l|l|}
  \hline
  \multirow{2}{*}{kaksirivinen solu} & tavallisia & soluja \\
  \cline{2-3}
                                     & kahdella   & rivillä \\
  \hline
\end{tabular}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \renewcommand{\arraystretch}{1.3}
    \begin{tabular}{|l|l|l|}
      \hline
      \multirow{2}{*}[-1bp]{kaksirivinen solu} & tavallisia & soluja \\
      \cline{2-3}
                                               & kahdella & rivillä \\
      \hline
    \end{tabular}
  \end{tulos}

  \caption{\paketti{multirow}\-/ paketin \komento{multirow}\-/
    komennolla voi levittää yhden solun useamman rivin alueelle}
  \label{esim/taulukko-multirow}
\end{esimerkki*}

\subsection{Kiinteälevyiset taulukot}

Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparistom{tabular*} toimii muuten
samalla tavalla kuin \ymparisto{tabular}, mutta se tarvitsee yhden
argumentin enemmän, taulukon leveysmitan:

\ymparistoi{tabular*}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tabular*}{leveys}[sijainti]{sarakkeet}
  ...
\end{tabular*}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Valitettavasti taulukon leveysmittaa voi hyödyntää vain rajallisesti. Se
vaikuttaa taulukon leveyteen silloin, kun sarakkeiden välit on
määritelty venyviksi käyttämällä seuraavanlaista sarakevälin määritystä:

\komentoi{extracolsep}
\mittai{fill}
\begin{koodilohkosis}
@{\extracolsep{\fill}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisestä on tärkeää huomata, että sarakkeiden leveydet eivät veny
vaan ainoastaan niiden välissä oleva tyhjä tila. Usein olisi kuitenkin
hyödyllisempää, että joidenkin sarakkeiden leveys olisi venyvä ja ne
mukautuisivat koko taulukon leveyteen. Tämä ominaisuus saadaan
\pakettictan{tabularx}\-/ paketin avulla. Se määrittelee uuden
taulukkoympäristön \ymparistom{tabularx}, joka on käytännössä parempi
versio \ymparisto{tabular*}\-/ ympäristöstä. Sen käyttö on samanlaista:

\ymparistoi{tabularx}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tabularx}{leveys}[sijainti]{sarakkeet}
  ...
\end{tabularx}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ympäristö \ymparisto{tabularx} sisältää yhden uuden
saraketyypin:~\koodi{X} (vrt. taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}).
Tämä saraketyyppi toimii kuten tyyppi~\koodi{p}, mutta sille ei anneta
argumentiksi mittaa, vaan sen leveys on äärettömästi venyvä.
Tämäntyyppiset sarakkeet täyttävät siis kaiken vapaana olevan tilan, ja
jos niitä on useita, ne ovat oletuksena keskenään yhtä leveitä. Tämä
ilmenee seuraavasta esimerkistä:

\komentoi{hline}
\mittai{linewidth}
\ymparistoi{tabularx}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tabularx}{\linewidth}{|l|X|X|}
  \hline luonnollinen & venyvä & venyvä \\ \hline
\end{tabularx}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
  \begin{tabularx}{\linewidth}{|l|X|X|}
    \hline luonnollinen & venyvä & venyvä \\ \hline
  \end{tabularx}
\end{tulossis}

\noindent
Saraketyypissä \koodi{X} teksti tasataan oletuksena solujen
molemmista reunoista, mutta siihen on mahdollista vaikuttaa
sijoittamalla sarakemäärittelyssä \koodi{>}\=/ merkki ja sen
aaltosulkeissa olevat argumentit ennen \koodi{X}\=/ merkkiä.
Argumentiksi kirjoitetaan sopivia asetuskomentoja. Seuraava
sarakemäärittely tekee vasemmalle tasatun \koodi{X}\=/ sarakkeen:

\komentoi{raggedright}
\komentoi{arraybackslash}
\begin{koodilohkosis}
>{\raggedright\arraybackslash}X
\end{koodilohkosis}

\noindent
Sarakkeen solujen tasaaminen vasemmalle tulee komennon
\komento{raggedright} vaikutuksesta (luku \ref{luku/kappaleen-tasaus}).
Sen perään tarvitaan myös komento \komento{arraybackslash}, koska
\komento{raggedright} määrittelee \komento{\keno}\=/ rivinvaihtokomennon
uudelleen tavalla, joka on ristiriidassa taulukon rivien lopussa
tarvittavan vastaavan komennon kanssa. \komento{arraybackslash}
palauttaa määritelmän sellaiseksi, että se toimii taulukossa.

\paketti{tabularx}\-/ paketin myötä voi määritellä omiakin
saraketyyppejä. Hyödyllisiä tyyppejä voisivat olla esimerkiksi
\koodi{LCR}, jotka toimisivat lähes samoin kuin perus Latexin
saraketyypit \koodi{lcr} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit})
mutta olisivat kuitenkin leveydeltään venyviä. Omia saraketyyppejä
tehdään komennolla \komentom{newcolumntype}, ja edellä mainitut tyypit
voisi määritellä seuraavasti:

\komentoi{arraybackslash}
\komentoi{centering}
\komentoi{newcolumntype}
\komentoi{raggedleft}
\komentoi{raggedright}
\begin{koodilohkosis}
\newcolumntype{L}{>{\raggedright\arraybackslash}X}
\newcolumntype{C}{>{\centering\arraybackslash}X}
\newcolumntype{R}{>{\raggedleft\arraybackslash}X}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Mitä hyvänsä saraketyyppejä voi tehdä vastaavalla tavalla. Esimerkiksi
taulukon ensimmäiseen, otsikoita ilmaisevaan saraketyyppiin \koodi{O}
voitaisiin laittaa fonttikomento, jotta koko sarake ladotaan
automaattisesti eri kirjainleikkauksella kuin muu taulukko.

\komentoi{newcolumntype}
\komentoi{bfseries}
\begin{koodilohkosis}
\newcolumntype{O}{>{\bfseries}l} % lihavoitu otsikkosarake
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ympäristön \ymparisto{tabularx} käyttöön liittyy tiettyjä rajoituksia:
sitä ei voi käyttää normaalisti omien ympäristöjen määrittelyssä (luku
\ref{luku/ympäristöt}). Esimerkiksi seuraava ympäristön määrittely ei
käytännössä toimi:

\komentoi{newenvironment}
\ymparistoi{tabularx}
\mittai{linewidth}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment{omataulukko}[1]
{\begin{tabularx}{\linewidth}{#1}}
{\end{tabularx}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainitun puutteen saa korjattua käyttämällä oman ympäristön
määrittelyssä \ymparisto{tabularx}\-/ ympäristön aloitukseen komentoa
\komentom{tabularx} ja lopetukseen komentoa \komentom{endtabularx}. Ei
siis käytetä normaaleja aloitus\-/\ ja lopetuskomentoja \komento{begin}
ja \komento{end}.

\komentoi{newenvironment}
\komentoi{tabularx}
\komentoi{endtabularx}
\mittai{linewidth}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment{omataulukko}[1]
{\tabularx{\linewidth}{#1}}
{\endtabularx}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Muita paketteja}

\paketti{tabularx}\-/ paketin kanssa samankaltainen on paketti
\pakettictan{tabulary}, jossa on joitakin erilaisia ominaisuuksia. Se
muun muassa sisältää valmiiksi uudet saraketyypit \koodi{LCRJ}.

Edellä esitellyt taulukkoympäristöt ladotaan aina kokonaisena eli vain
yhden sivun alueelle. Useammalle sivulle jakautuvia taulukoita voi tehdä
\pakettictan{longtable}\-/ paketin taulukkoympäristön
\ymparistom{longtable} avulla. Sitä voi käyttää kuten
\ymparisto{tabular}\-/ ympäristöä, mutta lisäksi se sisältää komentoja,
joiden avulla saa joka sivulla toistumaan automaattisesti tietyt
otsikkorivit tai yhteenvetorivit. Toinen mahdollisuus yli sivurajan
yltävien taulukon kaltaisten rakenteiden tekemiseen ovat sarkaimet,
joita käsitellään luvussa \ref{luku/sarkaimet}.

Hyödyllinen taulukoiden apupaketti on \pakettictan{booktabs}, jonka
avulla saa erilaisia ja tyylikkäämpiä vaakaviivoja. Paketin komennot
\komento{toprule}, \komento{midrule}, \komento{bottomrule} ja
\komento{cmidrule} piirtävät rivien väliin erivahvuisia viivoja ja
huolehtivat myös niiden ylä- ja alapuolisesta välistä paremmin kuin
Latexin omat viivakomennot.

Taulukon rivien taustan voi värittää \pakettictan{xcolor}\-/ paketin
(luku \ref{luku/korostus-värit}) komentojen avulla. Varsinkin leveiden
taulukoiden lukemista voi helpottaa, jos rivien eri taustavärit
vuorottelevat. Tarkemmat tiedot selviävät paketin ohjekirjasta, mutta
seuraavan esimerkin avulla ominaisuutta pääsee kokeilemaan:

\komentoi{rowcolors}
\komentoi{usepackage}
\pakettii{xcolor}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[table]{xcolor}     % lähdedokumentin esittelyosaan
\rowcolors{1}{blue!10}{red!10} % ennen taulukkoympäristöjä
\end{koodilohkosis}

\section{Sarkaimet}
\label{luku/sarkaimet}

Sarkaimet ovat ennalta määritettyjä vaakasuuntaisia sisennys\-/\ tai
tasauskohtia. Niitä voi hyödyntää tekstin tasaamisessa tiettyihin
kohtiin rivillä. Suomenkielisissä asiakirjoissa sarkainkohdat ovat 23
millimetrin välein, mutta jos ei ole kirjoittamassa virallista
asiakirjaa, voi kirjoittaja määrittää sarkainkohdat niin kuin haluaa.

Ajatus sarkaimista on vanha, sillä mekaanisissa kirjoituskoneissakin oli
sarkainnäppäin (\englanti{tab, tabular}), joka siirsi telaa eteenpäin
seuraavaan sarkainkohtaan. Se helpotti tekstin tasaamista tiettyyn
kohtaan ja sen myötä taulukoiden kirjoittamista.

Latexissa on taulukoita varten omatkin ympäristönsä (luku
\ref{luku/taulukot}), mutta jos ei tarvitse varsinaista taulukkoa vaan
ainoastaan yksittäisiä tasauskohtia, voi olla kätevämpää käyttää
\ymparisto{tabbing}\-/ sarkainympäristöä tai rakentaa tasaukset
näkymättömien laatikoiden avulla. Näitä käsitellään seuraavissa
alaluvuissa.

\subsection{Sarkainympäristö}

Sarkaimet voi toteuttaa niitä varten tehdyn ympäristön eli
\ymparisto{tabbing}\-/ ympäristön avulla. Esimerkki
\ref{esim/tabbing-perus} havainnollistaa ympäristön peruskäyttöä.
Rivillä~2 asetetaan kaikki sarkainkohdat eli tehdään vaakasuuntaisia
välejä \komento{hspace}\-/ komennolla ja merkitään sarkainkohdat
\komento{=}\=/ komennoilla. Sen rivin lopussa on komento \komento{kill},
joka hylkää rivin eli jättää sen latomatta. Seuraavien rivien lopussa on
\komento{\keno}\-/ komento -- paitsi viimeisellä rivillä ennen
ympäristön lopetuskomentoa. Rivin sisällä seuraavaan sarkainkohtaan
hypätään \komento{>}\-/ komennolla.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{tabbing}
  \komentoi{hspace}
  \komentoi{kill}
  \komentoi{=}
  \komentoi{>}

\begin{koodilohko}
\begin{tabbing}
  \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \kill
  Tässä \> on \\
  \> eri \> tavoin \\
  \>\> sisennettyä \\
  \>\>\> tekstiä.
\end{tabbing}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \begin{tabbing}
      \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \kill
      Tässä \> on \\
      \> eri \> tavoin \\
      \>\> sisennettyä \\
      \>\>\> tekstiä.
    \end{tabbing}
  \end{tulos}
  \caption{Sarkainkohtien määrittely ja käyttö \ymparisto{tabbing}\-/
    ympäristössä}
  \label{esim/tabbing-perus}
\end{esimerkki*}

\ymparisto{tabbing}\-/ ympäristön sisällä on käytettävissä muutama
muukin erityiskomento, joilla vaikutetaan sarkainten käsittelyyn.
Seuraavassa kerrotaan ympäristön kaikkien erityiskomentojen merkitys, ja
esimerkissä \ref{esim/tabbing-erikois} havainnollistetaan joidenkin
komentojen käyttöä.

\begin{maaritelma}{\komento{#1}}
\item [\keno] Rivinvaihto, joka täytyy kirjoittaa jokaisen rivin
  loppuun, lukuun ottamatta viimeistä riviä ennen ympäristön
  lopetuskomentoa \komento{end}.
\item [kill] Rivinvaihto, joka hylkää kyseisen rivin. Tämä on
  käyttökelpoinen sarkainkohtien määrittelyrivillä, jota itsessään ei
  haluta latoa näkyviin.
\item [=] Sarkainkohdan määrittäminen komennon kohdalle.
\item [>] Hyppää seuraavaan sarkainkohtaan nykyisellä rivillä.
\item [+] Siirtää seuraavan rivin aloituskohtaa yhden sarkaimen verran
  oikealle siitä, missä se oli ennestään.
\item [-] Siirtää seuraavan rivin aloituskohtaa yhden sarkaimen verran
  vasemmalle siitä, missä se oli ennestään.
\item [<] Siirtää nykyisen rivin aloituskohdan yhden sarkaimen verran
  vasemmalla. Tätä komentoa voi käyttää vain rivin alussa ja vain
  silloin, kun rivin aloituskohtaa on sisennetty aiemmin \komento{+}\-/
  komennolla. Tämä komento ei muuta pysyvästi rivin aloituskohdan
  asetusta, joka on tehty komennoilla \komento{+} ja \komento{-}.
\item ['] Latoo komentoa edeltävän tekstin nykyisen sarkainkohdan
  vasemmalle puolelle ja tasaa tekstin oikeasta reunasta. Tekstin oikean
  reunan ja sarkainkohdan väliin tulee mitan \mitta{tabbingsep}
  suuruinen väli.
\item [`] Tasaa komennon jälkeisen tekstin sivun oikeaan reunaan.
\item [pushtabs] Tallentaa nykyiset sarkainkohdat muistiin. Tämän
  jälkeen sarkainasetuksia voi muuttaa ja alkuperäiset asetukset
  palauttaa \komento{poptabs}\-/ komennolla.
\item [poptabs] Palauttaa aiemmin \komento{pushtabs}\-/ komennolla
  tallennetut sarkainkohdat käyttöön.
\item [a'] Latoo akuuttiaksentin (\'a) seuraavaan kirjaimeen. Vastaa
  \komento{'}\-/ komentoa \ymparisto{tabbing}\-/ ympäristön ulkopuolella
  (taulukko \ref{tlk/tarkkeet}, s.~\pageref{tlk/tarkkeet}).
\item [a`] Latoo gravisaksentin (\`a) seuraavaan kirjaimeen. Vastaa
  \komento{`}\-/ komentoa \ymparisto{tabbing}\-/ ympäristön
  ulkopuolella.
\item [a=] Latoo pituusmerkin (\=a) seuraavaan kirjaimeen. Vastaa
  \komento{=}\-/ komentoa \ymparisto{tabbing}\-/ ympäristön
  ulkopuolella.
\end{maaritelma}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{'}
  \komentoi{+}
  \komentoi{-}
  \komentoi{<}
  \komentoi{=}
  \komentoi{>}
  \komentoi{`}
  \komentoi{a'}
  \komentoi{a`}
  \komentoi{a=}
  \komentoi{hspace}
  \komentoi{kill}
  \komentoi{setlength}
  \mittai{tabbingsep}
  \ymparistoi{tabbing}

\begin{koodilohko}
\setlength{\tabbingsep}{0mm}
\begin{tabbing}
  \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \kill
  tässäpä \> kaikki \> eri \> sarkainkohdat \+ \\
  valmiiksi sisennetty \+ \\
  vielä enemmän sisennetty \- \\
  vähemmän sisennetty \>\> oikealle\' \\
  \< poikkeuksellisesti sisennetty vähemmän \` täysin oikealla \\
  paluu aiempaan sisennystasoon ja tarkkeita: \a'{a}\a`{a}\a={a}
\end{tabbing}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \setlength{\tabbingsep}{0mm}
    \begin{tabbing}
      \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \hspace{23mm} \= \kill
      tässäpä \> kaikki \> eri \> sarkainkohdat \+ \\
      valmiiksi sisennetty \+ \\
      vielä enemmän sisennetty \- \\
      vähemmän sisennetty \>\> oikealle\' \\
      \< poikkeuksellisesti sisennetty vähemmän \` täysin oikealla \\
      paluu aiempaan sisennystasoon ja tarkkeita: \a'{a}\a`{a}\a={a}
    \end{tabbing}
  \end{tulos}

  \caption{Erikoisempia sarkaintoimintoja \ymparisto{tabbing}\-/
    ympäristössä}
  \label{esim/tabbing-erikois}
\end{esimerkki*}

\subsection{Laatikkototeutus}

Sarkainkohtia sisältävän rivin voi varsin helposti toteuttaa laatikoiden
(luku \ref{luku/laatikot}) avulla. Varsinkin \komento{makebox}\-/
komento soveltuu hyvin, koska laatikolla ei ole reunaviivoja ja laatikon
leveyden ja sisällön tasauksen voi asettaa. Katso lisätietoa
\komento{makebox}\-/ komennon argumenteista luvusta
\ref{luku/laatikot-pienet}.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newlength}
  \komentoi{setlength}
  \komentoi{newcommand}
  \komentoi{makebox}
  \komentoi{ignorespaces}
  \komentoi{noindent}

\begin{koodilohko}
\newlength{\sarkainleveys}
\setlength{\sarkainleveys}{23mm}
\newcommand{\sarkain}[3][l]{%
  \makebox[#2\sarkainleveys][#1]{#3}\ignorespaces}

\noindent
\sarkain{1}{ensin} \sarkain{1}{kaikki} \sarkain{1}{eri} sarkainkohdat \\
\sarkain{1}{} sarkaimen verran sisennetty rivi \\
\sarkain{2}{jotain tekstiä} \sarkain[r]{1}{oikealle} \\
\sarkain{1}{} \sarkain[c]{2}{keskitetty}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \newlength{\sarkainleveys}
    \setlength{\sarkainleveys}{23mm}
    \newcommand{\sarkain}[3][l]{%
      \makebox[#2\sarkainleveys][#1]{#3}\ignorespaces}

    \noindent
    \sarkain{1}{ensin} \sarkain{1}{kaikki} \sarkain{1}{eri} sarkainkohdat \\
    \sarkain{1}{} sarkaimen verran sisennetty rivi \\
    \sarkain{2}{jotain tekstiä} \sarkain[r]{1}{oikealle} \\
    \sarkain{1}{} \sarkain[c]{2}{keskitetty}
  \end{tulos}

  \caption{Sarkainten toteutus laatikoiden avulla}
  \label{esim/sarkain-laatikot}
\end{esimerkki*}

Esimerkissä \ref{esim/sarkain-laatikot} määritetään riveillä 1--2
sarkainten leveysmitta \mittax{sarkainleveys} ja riveillä 3--4 komento
\komentox{sarkain}, jolla tekstiä voi kirjoittaa tietyn levyiseen
laatikkoon. Näin määritelty \komentox{sarkain}\-/ komento tarvitsee
ainakin kaksi argumenttia: ensimmäinen argumentti on kerroin, kuinka
monen sarkaimen levyinen laatikko tehdään; toinen argumentti on teksti,
joka ladotaan tähän laatikkoon. Ennen pakollisia argumentteja voi antaa
myös valinnaisen argumentin hakasulkeissa: se on laatikon sisällön
tasaus, ja oletus on vasempaan reunaan. Esimerkki
\ref{esim/sarkain-laatikot} havainnollistaa sarkainten toteuttamista
laatikoiden avulla.

\section{Leijuvat osat}
\label{luku/leijuosat}

Leijuvat osat ovat sellaisia dokumentin osia -- käytännössä
ympäristöjä~--, joita ei ladota normaalin leipätekstin sekaan tiettyyn
kohtaan. Ne ''leijuvat'' irrallaan tavallisesta tekstivirrasta, ja Latex
huolehtii niiden sijoittelusta. Leijuvilla osilla on yleensä kuvateksti,
jonka alussa on sen tyyppi ja numero, esimerkiksi ''\figurename~1'' tai
''\tablename\ 4.2''. Näiden perässä on varsinainen kuvateksti, joka
kertoo kyseisen leijuvan osan sisällöstä tai merkityksestä.
Leipätekstistä usein viitataan leijuviin osiin käyttämällä ilmauksia
kuten ''kuvassa~1''. Näissä hyödynnetään Latexin ristiviittaustoimintoja
(luku \ref{luku/ristiviitteet}).

Perus Latex sisältää kaksi erityyppistä leijuvaa osaa, kuvat ja taulukot
(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \pakettim{floatrow}\-/ paketin
avulla voi tehdä muunkinlaisia (luku \ref{luku/leijuosat-omat}).
Esimerkiksi tässä oppaassa on käytössä myös tyyppi ''Esimerkki'', jota
käytetään leijuvien Latex\-/ koodiesimerkkien toteuttamiseen.

Koska Latex huolehtii leijuvien osien sijoittamisesta, niiden lopullinen
järjestyskin voi hieman poiketa siitä, miten ne ovat lähdetiedostossa.
Tosin samantyyppiset leijuvat osat, esimerkiksi kuvat, ladotaan aina
siinä järjestyksessä kuin ne ovat lähdetiedostossa. Sen sijaan
erityyppiset leijuvat osat saatetaan latoa eri järjestyksessä:
esimerkiksi jokin taulukko saatetaan latoa ennen tiettyä kuvaa, vaikka
ne olisivat lähdedokumentissa päinvastaisessa järjestyksessä. Latex
pyrkii latomaan hyvännäköisiä sivuja, ja leijuvien osien sijoittelulla
se voi vaikuttaa asiaan.

\subsection{Leijuvat taulukot ja kuvat}
\label{luku/leijuosat-latex}

Käytännössä leijuvat osat ovat ympäristöjä, joiden sijoittelusta vastaa
Latex eikä kirjoittaja. Tosin kirjoittajakin voi hieman vaikuttaa
asiaan, ja tätä käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-sijoittelu}.
Ympäristö \ymparistom{table} on tarkoitettu taulukoille, ja ympäristö
\ymparistom{figure} on kuville. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-perus}
ilmenee leijuvan taulukon toteuttamisen perusasiat. Muuntyyppiset
leijuvat osat tehdään samalla tavalla, ympäristö on vain eri.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{arraystretch}
  \komentoi{caption}
  \komentoi{hline}
  \komentoi{renewcommand}
  \ymparistoi{center}
  \ymparistoi{table}
  \ymparistoi{tabular}

\begin{koodilohko}
\begin{table}
  \begin{center}
    \renewcommand{\arraystretch}{1.3}
    \begin{tabular}{ll}
      Upeita & Lukuja \\
      \hline
      324 & 33 \\
      2   & 49 \\
      \hline
    \end{tabular}
  \end{center}
  \caption{Upea kuvateksti.}
\end{table}
\end{koodilohko}

  \caption{Leijuvan taulukon toteuttaminen \ymparisto{table}\-/
    ympäristön avulla. Varsinainen taulukko syntyy ympäristön
    \ymparisto{tabular} avulla}
  \label{esim/leijuosat-perus}
\end{esimerkki*}

Latex ei sinänsä ota kantaa siihen, mitä leijuva ympäristö sisältää, eli
\ymparisto{table}\-/ ympäristön sisällä ei tarvitse olla
taulukkoympäristöä (luku \ref{luku/taulukot}), eikä
\ymparisto{figure}\-/ ympäristön sisällä ole pakko olla kuvaa (luku
\ref{luku/grafiikka}). Valitut ympäristöt vaikuttavat kuitenkin
kuvatekstiin: \ymparisto{table}\-/ ympäristön kuvatekstiin tulee suomen
kieliasetuksilla sana ''\tablename'', ja \ymparisto{figure}\-/
ympäristössä se on ''\figurename''. Nimet tulevat komennoista
\komento{tablename} ja \komento{figurename}, jotka kirjoittaja voi
määrittää uudelleen. Se kannattaa tehdä dokumentin esittelyosassa
seuraavalla tavalla:

\komentoi{addto}
\komentoi{captionsfinnish}
\komentoi{figurename}
\komentoi{tablename}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
  \renewcommand{\tablename}{Hökötys}
  \renewcommand{\figurename}{Himmeli}
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä käytettiin \komento{addto}\-/ komentoa, joka kuuluu
kielipaketteihin \paketti{polyglossia} ja \paketti{babel}. Sillä
lisätään omia komentoja tietyn kielen asetuksiin, tässä suomen
kieliasetuksiin (\komento{captionsfinnish}). Kieliasetuksia käsitellään
tarkemmin luvussa \ref{luku/kieliasetukset}.

Kuvatekstit tehdään komennolla \komentom{caption}, joka sijoitetaan
leijuvan ympäristön sisälle, kuten esimerkissä
\ref{esim/leijuosat-perus} on tehty. Komennolle annetaan yksi argumentti
eli haluttu kuvateksti. Siihen ei pidä kirjoittaa leijuvan osan tyyppiä
eikä numeroa (esim. ''\tablename~3''), sillä nämä Latex tekee
automaattisesti. \komento{caption}\-/ komennolle voi antaa myös
valinnaisen argumentin, jolla ilmaistaan kuvatekstistä lyhempi versio:

\komentoi{caption}
\begin{koodilohkosis}
\caption[Lyhyt kuvateksti.]{Varsinainen pitkä kuvateksti.}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Varsinainen (pitkä) kuvateksti ladotaan aina leijuvan osan yhteyteen ja
lyhempää versiota käytetään mahdollisesti luettelossa (luku
\ref{luku/leijuosat-luettelot}) ja ristiviitteissä. Kuvatekstin eli
\komento{caption}\-/ komennon jälkeen leijuvaan ympäristöön lisätään
usein \komento{label}\-/ komennolla yksilöllinen tunniste
ristiviittausta varten. Komentoa käsitellään ristiviitteiden yhteydessä
luvussa \ref{luku/ristiviitteet}.

Leijuvista ympäristöistä on olemassa myös tähdelliset versiot,
\ymparistom{table*} ja \ymparistom{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla
on merkitystä vain kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}),
jossa normaaliversio (esim. \ymparisto{table}) ladotaan yhden palstan
sisään ja tähdellinen versio (esim. \ymparisto{table*}) sijoitetaan
palstojen ulkopuolelle, koko sivun tilaan.

\subsection{Muut leijuvat osat}
\label{luku/leijuosat-omat}

Omia, itse nimettyjä leijuvia osia tehdään \pakettictan{floatrow}\-/
paketin avustuksella. Se sisältää komennon on
\komentom{DeclareNewFloatType}, jonka argumentit ovat seuraavanlaiset:

\komentoi{DeclareNewFloatType}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareNewFloatType{tyyppi}{valitsimet}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon ensimmäinen argumentti \koodi{tyyppi} on leijuvan osan tyyppi
ja käytännössä myös ympäristön nimi. Jos tyypiksi antaa sanan
\koodi{esimerkki}, syntyy leijuvat ympäristöt \ymparistox{esimerkki} ja
\ymparistox{esimerkki*}. Argumentin \koodi{valitsimet} avulla voi
vaikuttaa tarkemmin leijuvan osan ominaisuuksiin. Mahdolliset valitsimet
on koottu taulukkoon \ref{tlk/declarenewfloat}. Eri valitsimet erotetaan
toisistaan pilkulla, eli komentoa käytetään esimerkin
\ref{esim/declarenewfloat} tavoin.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{\englanti{#1}} & #2 \\}
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{name}{kuvateksteissä näkyvä tyyppi}
    \rivi{placement}{sijoitteluasetukset}
    \rivi{fileext}{väliaikaistiedoston pääte}
    \rivi{within}{ylemmäntasoinen laskuri}
    % \rivi{relatedcapstyle}{??}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon valitsimia, joilla
    vaikutetaan leijuvan osan ominaisuuksiin}
  \label{tlk/declarenewfloat}
}

\begin{esimerkki*}
\komentoi{DeclareNewFloatType}

\begin{koodilohko}
\DeclareNewFloatType{esimerkki}{
  name=Esimerkki,
  placement=tbp,
  fileext=loesim,
  within=chapter
}
\end{koodilohko}

\caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon käyttö}
\label{esim/declarenewfloat}
\end{esimerkki*}

Valitsimen \koodi{name} arvo näkyy kuvateksteissä leijuvan osan
tyyppinä. Valitsimella \koodi{placement} tehdään sijoitteluasetuksia,
joita käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-sijoittelu}. Käytännössä
ne ovat tiettyjä kirjaimia, joilla vaikutetaan leijuvan osan
sijoitteluun. Oletusarvo on \koodi{tbp}.

Valitsin \koodi{file\-ext} määrittelee tiedoston päätteen. Nimittäin
leijuvien osien luetteloita tehtäessä Latex käyttää väliaikaistiedostoa,
ja sen päätteen voi valita tällä valitsimella. Luetteloissa on tapana
käyttää tiedostopäätettä, joka alkaa kirjaimilla \koodi{lo}
(\englanti{list of}). Latexin omissa leijuvissa osissa päätteet ovat
\koodi{lot} (\englanti{list of tables}) ja \koodi{lof} (\englanti{list
  of figures}). Oletuksena omille leijuville osille tulee päätteeksi
\koodi{lo}, jonka perässä on osan tyyppi.

Valitsimen \koodi{within} avulla vaikutetaan leijuvien osien numeroinnin
riippuvuuteen muista laskureista. Oletuksena leijuvan osan laskuri ei
ole riippuvainen muista laskureista eli osat numeroidaan dokumentin
alusta saakka yhdellä luvulla. Arvoksi voi antaa myös Latexin laskurin
nimen: mielekkäitä arvoja ovat esimerkiksi \laskuri{chapter} ja
\laskuri{section}. Vaikutus on se, että leijuvan osan laskuri on
riippuvainen näistä laskureista ja nollautuu aina, kun toisen laskurin
arvo kasvaa. Lisäksi kuvateksteissä näkyy kaksiosainen numerointi (4.1,
4.2 jne.), jossa ensimmäinen luku on ylemmäntasoisen laskurin arvo --
esimerkiksi kirjan pääluvun numero -- ja toinen on leijuvan osan
laskurin arvo. Tällaisia hierarkkisia laskureita käsitellään tarkemmin
luvussa \ref{luku/hierarkkiset-laskurit}. Leijuvan osan numeroinnin
ulkoasun muokkaamista käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-ulkoasu}.

\subsection{Leijuvien osien luettelot}
\label{luku/leijuosat-luettelot}

Dokumentin leijuvista osista voi latoa automaattisesti luetteloita:
komennolla \komentom{listoftables} syntyy taulukkoluettelo ja komennolla
\komentom{listoffigures} kuvaluettelo. Omien leijuvien osien (luku
\ref{luku/leijuosat-omat}) luettelo tehdään \paketti{floatrow}\-/
paketin komennolla \komento{listof}, jolle annetaan argumentiksi
leijuvan osan tyyppi sekä luettelon otsikko.

\komentoi{listoftables}
\komentoi{listoffigures}
\komentoi{listof}
\begin{koodilohkosis}
\listoftables                  % taulukkoluettelo (table)
\listoffigures                 % kuvaluettelo (figure)
\listof{esimerkki}{Esimerkit}  % luettelo esimerkki-tyyppisistä osista
\end{koodilohkosis}

\noindent
Leijuvien osien luettelot muistuttavat sisällysluetteloita (luku
\ref{luku/sisällysluettelo}), eli niille tulee automaattisesti otsikko
kuten ''\listtablename'' tai ''\listfigurename'' ja automaattisesti
sisältö eli kaikki \komento{caption}\-/ komennolla ilmaistut (lyhyet)
kuvatekstit sekä tietysti sivunumerot.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{addvspace}
  \komentoi{contentslabel}
  \komentoi{contentspage}
  \komentoi{rmfamily}
  \komentoi{small}
  \komentoi{titlecontents}
  \komentoi{titlerule*}

\begin{koodilohko}
\titlecontents{table}                       % tyyppi: table
[8mm]                                       % vasen sisennys (mitta)
{\addvspace{3bp}\rmfamily\small}            % yläpuolinen koodi
{\contentslabel{8mm}}                       % numeroitu kohta
{}                                          % numeroimaton kohta
{~\small\titlerule*[3mm]{.}\contentspage}   % pisteviiva ja sivunumero
[]                                          % alapuolinen koodi
\end{koodilohko}
  \caption{Leijuvien osien luettelon ulkoasua muokataan
    \komento{titlecontents}\-/ komennolla, joka on peräisin
    \paketti{titletoc}\-/ paketista}
  \label{esim/leijuosat-titlecontents}
\end{esimerkki*}

Leijuvien osien luettelojen ulkoasua voi muokata samalla tavalla kuin
sisällysluetteloidenkin: käytetään pakettia \pakettictan{titletoc} ja
määritellään sen \komento{titlecontents}\-/ komennolla luettelokohtien
ulkoasu. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-titlecontents} selvinnee
perusajatus, ja lisätietoa on sisällysluetteloita käsittelevässä luvussa
\ref{luku/sisällysluettelo} sekä tietysti paketin ohjekirjassa.

Latexin omien leijuvien osien luetteloiden otsikot tulevat
kieliasetuksista ja komennoista \komento{listtablename} ja
\komento{listfigurename}, jotka kirjoittaja voi määritellä uudestaan.
Järkevää on tehdä se lähdedokumentin esittelyosassa ja käyttää
\komento{addto}\-/ komentoa, jolla asetukset lisätään tietyn kielen
asetuksiin.

\komentoi{addto}
\komentoi{captionsfinnish}
\komentoi{listfigurename}
\komentoi{listtablename}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
  \renewcommand{\listtablename}{Taulukkoluettelo}
  \renewcommand{\listfigurename}{Kuvaluettelo}
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Luetteloihin saa lisättyä omia rivejä samoilla keinoilla kuin
sisällysluetteloihinkin eli komennolla \komento{addcontentsline}.
Komennon ensimmäinen argumentti on luettelon tyyppiä vastaavan tiedoston
pääte. Tyyppi \koodi{lot} (\englanti{list of tables}) on taulukoille ja
tyyppi \koodi{lof} (\englanti{list of figures}) on kuville. Omilla
leijuvilla osilla (luku \ref{luku/leijuosat-omat}) tiedoston pääte on
jotakin muuta ja valitaan osan määrittelyn yhteydessä.

\komentoi{addcontentsline}
\begin{koodilohkosis}
\addcontentsline{lot}{table}{Ylimääräinen taulukko}
\addcontentsline{lof}{figure}{Ylimääräinen kuva}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon toinen argumentti tarkoittaa luettelomerkinnän tasoa (vrt.
otsikkotasot). Leijuvien osien luetteloissa on vain yksi taso, ja siihen
kirjoitetaan kyseisen leijuvan osan tyyppi eli ympäristön nimi,
esimerkiksi \ymparisto{table} tai \ymparisto{figure}. Komennon kolmas
argumentti on luetteloon lisättävä merkintä.

\subsection{Sijoittelu sivulle}
\label{luku/leijuosat-sijoittelu}

Latex sijoittaa leijuvat osat yleensä sivun yläosaan, joskus alaosaan
tai omalle sivulleen, jossa ei ole leipätekstiä lainkaan. Yksittäisen
ympäristön sijoitteluun voi vaikuttaa valinnaisen argumentin avulla:

\ymparistoi{figure}
\begin{koodilohkosis}
\begin{figure}[sijainti]
  ...
\end{figure}
\end{koodilohkosis}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabular}{cl}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{t}{sivun yläosaan (\englanti{top})}
    \rivi{b}{sivun alaosaan (\englanti{bottom})}
    \rivi{p}{leijuvien osien sivulle (\englanti{page})}
    \rivi{h}{mieluiten tähän kohtaan (\englanti{here})}
    \rivi{H}{ehdottomasti tähän kohtaan (\englanti{here},
    \paketti{floatrow})}
    \rivi{!}{ei huomioida tiettyjä sijoittelurajoituksia}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Leijuvien osien sijoitteluun voi vaikuttaa ympäristön
    valinnaisen argumentin avulla. Valitsin \koodi{H} on
    \paketti{floatrow}\-/ paketin ominaisuus}
  \label{tlk/leijuosat-sijoittelukirjaimet}
}

\noindent
Valinnainen argumentti \koodi{sijainti} on tietty merkki tai merkkien
yhdistelmä, jolla vaikutetaan leijuvan osan sijoitteluun. Taulukossa
\ref{tlk/leijuosat-sijoittelukirjaimet} ovat mahdolliset vaihtoehdot.
Oletusarvo on \koodi{tbp}, eli sen mukaan leijuva osa pyritään
sijoittamaan ensisijaisesti sivun yläosaan (\koodi{t}) mutta
mahdollisesti myös alaosaan (\koodi{b}) tai omalle sivulleen (\koodi{p})
mahdollisesti muiden leijuvien osien kanssa.

Vaihtoehto \koodi{h} pyrkii latomaan leijuvan osan siihen kohtaan kuin
se on lähdetiedostossa. Se on kuitenkin vain ehdotus eikä useinkaan
toteudu: Latex lisää automaattisesti aina \koodi{h}\=/ valitsimen perään
\koodi{t}:n eli sivun yläosaan sijoittamisen. Latex käyttää sitä, jos se
saa sillä tavoin omasta mielestään paremman lopputuloksen. Lataamalla
paketin \pakettictan{floatrow} voi käyttää myös myös valitsinta
\koodi{H}. Se tarkoittaa ehdotonta vaatimusta, että juuri tähän kohtaan
leijuva osa pitää sijoittaa. Tätä valitsinta ei voi yhdistää muiden
valitsimien kanssa.

Valitsinta \koodi{!} käytetään yhdessä edellä mainittujen valitsimien
\koodi{tbp} kanssa. Se poistaa tietyt sijoitteluun vaikuttavat säännöt
tai rajoitukset. Niitä käsitellään seuraavaksi.

Leijuvien osien automaattisessa sijoittelussa vaikuttaa kymmenen
erilaista parametria, joihin kirjoittaja voi vaikuttaa: kolme laskuria,
kolme mittaa ja neljä komentoa. Joillekin asetuksille on olemassa
rinnakkainen versio, jota käytetään kahden palstan tilassa (luku
\ref{luku/palstat}). Ne koskevat leijuvien ympäristöjen tähdellisiä
versiota, kuten \ymparisto{table*} ja \ymparisto{figure*}, eli
tilannetta, jossa leijuva osa ei ole palstojen sisällä, vaan koko sivun
leveys on käytettävissä.

Seuraavat kolme laskuria vaikuttavat sivulle ladottavien leijuvien osien
enimmäismäärään. Ne koskevat tilannetta, jossa sivulla on myös
tavallista leipätekstiä tai muuta sisältöä. Laskureille asetetaan uusi
arvo komennolla \komento{setcounter} (luku \ref{luku/laskurit}). Näiden
laskurien vaikutuksen voi poistaa kokonaan käyttämällä leijuvan
ympäristön valitsinta \koodi{!} (taulukko
\ref{tlk/leijuosat-sijoittelukirjaimet}).

\begin{maaritelma}{\laskuri{#1}}
\item [topnumber] Sivun yläosaan sijoitettavien leijuvien osien
  enimmäismäärä. Oletusarvo on~2. Kahden palstan tilassa käytetään
  laskuria \laskuri{dbltopnumber}.
\item [bottomnumber] Sivun alaosaan sijoitettavien leijuvien osien
  enimmäismäärä. Oletusarvo on~1. Kahden palstan tilassa leijuvia osia
  ei sijoiteta sivun alaosaan täysilevyisenä.
\item [totalnumber] Samalla sivulla olevien leijuvien osien
  enimmäismäärä, kun sivulla on myös tavallista leipätekstiä. Oletusarvo
  on~3.
\end{maaritelma}

\noindent
Seuraavat kolme mittaa vaikuttavat leijuvien osien pystysuuntaisiin
väleihin. Mitat asetetaan komennolla \komento{setlength} (luku
\ref{luku/mitat}).

\begin{maaritelma}{\mitta{#1}}
\item [floatsep] Samalla sivulla kahden peräkkäisen leijuvan osan
  pystysuuntainen väli. Oletusarvo on venyvä mitta \koodi{12pt plus 2pt
    minus 2pt}. Kahden palstan tilassa käytetään mittaa
  \mitta{dblfloatsep}.
\item [textfloatsep] Leijuvan osan ja leipätekstin välinen
  pystysuuntainen väli. Oletusarvo on venyvä mitta \koodi{20pt plus 2pt
    minus 4pt}. Kahden palstan tilassa käytetään mittaa
  \mitta{dbltextfloatsep}.
\item [intextsep] Pystysuuntainen väli leipätekstin ja leijuvan osan
  välissä silloin, kun leijuva osa sijoitetaan osaksi tekstivirtaa. Tämä
  koskee sijoitteluasetuksia \koodi{h} ja \koodi{H} (taulukko
  \ref{tlk/leijuosat-sijoittelukirjaimet}). Oletusarvo vaihtelee
  dokumenttiluokan fonttikokoasetusten (luku
  \ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}) perusteella. Jos
  dokumenttiluokan valitsin on \koodi{10pt} (oletus) tai \koodi{11pt},
  oletusmitta on \koodi{12pt plus 2pt minus 2pt}. Dokumenttiluokan
  valitsimella \koodi{12pt} oletus on \koodi{14pt plus 4pt minus 4pt}.
\end{maaritelma}

\noindent
Seuraavat neljä komentoa sisältävät pelkän desimaaliluvun 0\==1. Luku
kertoo leijuvien osien tai leipätekstin viemän suhteellisen tilan
samalla sivulla. Komennot määritellään uudelleen komennolla
\komento{renewcommand} (luku \ref{luku/komennot-määrittely}). Näiden
vaikutuksen voi poistaa kokonaan leijuvan ympäristön valitsimella
\koodi{!} (taulukko \ref{tlk/leijuosat-sijoittelukirjaimet}).

\begin{maaritelma}{\komento{#1}}
\item [topfraction] Sivun yläosaan sijoitettavien leijuvien osien viemä
  enimmäistila suhteessa sivun tekstialueen korkeuteen. Oletusarvo
  on~\koodi{0.7}, mikä tarkoittaa, että leijuvat osat voivat viedä
  korkeintaan 0,7\=/ kertaisesti (70\,\%) sivulla olevan pystysuuntaisen
  tilan. Kahden palstan tilassa käytetään komentoa
  \komento{dbltopfraction}.
\item [bottomfraction] Sivun alaosaan sijoitettavien leijuvien osien
  viemä enimmäistila suhteessa sivun tekstialueen korkeuteen. Oletusarvo
  on~\koodi{0.3} (30\,\%). Kahden palstan tilassa leijuvia osia ei
  koskaan sijoiteta sivun alaosaan.
\item [textfraction] Leipätekstin vähimmäistila sivulla, kun samalla
  sivulla on myös leijuvia osia. Oletusarvo on \koodi{0.2} (20\,\%).
\item [floatpagefraction] Omalle sivulleen sijoitettavien leijuvien
  osien vähimmäistila sivun tekstialueen korkeudesta. Toisin sanoen
  leijuvien osien täytyy viedä vähintään tämän verran tilaa sivulta,
  jotta ne voidaan sijoittaa omalle sivulleen, jossa ei ole leipätekstiä
  lainkaan. Oletusarvo on~\koodi{0.5} (50\,\%). Kahden palstan tilassa
  käytetään komentoa \komento{dblfloatpagefraction}.
\end{maaritelma}

\noindent
Sivunvaihtokomennot \komento{clearpage} ja \komento{cleardoublepage}
(luku \ref{luku/sivunvaihdot}) pakottavat kaikki aiemmin
lähdetiedostossa olleet leijuvat osat ladottavaksi. Osanvaihtokomento
\komento{part} ja otsikkokomento \komento{chapter} (luku
\ref{luku/otsikot}) tekevät saman automaattisesti joissakin
dokumenttiluokissa.

Paketin \pakettictan{placeins} avulla voi tehdä omiakin rajakohtia,
jonka yli leijuvat osat eivät voi siirtyä. Paketin komennolla
\komento{FloatBarrier} tehdään raja kyseiseen kohtaan lähdedokumentissa.
Jos paketin lataamisessa antaa argumentin \koodi{section}, asetetaan
tällainen raja automaattisesti \komento{section}\-/ otsikoille.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{placeins}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[section]{placeins}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Ulkoasu}
\label{luku/leijuosat-ulkoasu}

Leijuvan osan sisäisen asettelun, ulkoasun ja muun typografian
hallintaan ja muokkaamiseen tarvitaan yleensä paketteja
\pakettictan{floatrow} ja \pakettictan{caption}. Jälkimmäisen avulla
muokataan kuvatekstin fonttia ja rivitystä, ja sitä käsitellään
myöhemmin tässä alaluvussa.

Paketti \paketti{floatrow} tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia leijuvien
osien sijoitteluun: osat voi kehystää laatikolla, kuvatekstin voi
sijoittaa ylös, alas tai sivulle, useita leijuvia osia voi sijoittaa
vierekkäin ym. Tässä oppaassa käsitellään ainoastaan peruskäyttöä.

Jotta \paketti{floatrow}\-/ paketin ominaisuudet saisi käyttöönsä,
täytyy leijuvat osat toteuttaa sen oman \komento{floatbox}\-/ komennon
avulla. Komento sijoitetaan leijuvan ympäristön sisään. Sen
argumenteiksi annetaan ainakin leijuvan osan tyyppi, kuvatekstikomento
ja varsinainen leijuva sisältö. Seuraavassa esimerkissä käytetään
\ymparisto{table}\-/ ympäristöä, mutta muut tyypit toimivat samalla
tavalla.

\komentoi{floatbox}
\ymparistoi{table}
\begin{koodilohkosis}
\begin{table}
  \floatbox{table}[leveys]{kuvatekstit}{sisältö}
\end{table}
\end{koodilohkosis}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{caption}
  \komentoi{floatbox}
  \komentoi{label}
  \mittai{FBwidth}
  \ymparistoi{table}
  \ymparistoi{tabular}

\begin{koodilohko}
\begin{table}
  \floatbox{table}[\FBwidth]{
    \caption{Upea taulukko}    % kuvateksti
    \label{tlk/upea-taulukko}  % tunniste ristiviittausta varten
  }{
    \begin{tabular}{ll}
      jotain & soluja \\
      esimerkin & vuoksi \\
    \end{tabular}
  }
\end{table}
\end{koodilohko}
  \caption{\komento{floatbox}\-/ komennon peruskäyttö}
  \label{esim/floatbox-perus}
\end{esimerkki*}

\noindent
Valinnaisen \koodi{leveys}\-/ argumentin voi jättää poiskin, jolloin
leijuva osa varaa itselleen sivun (tai palstan) leveyden verran tilaa.
Argumentiksi on joskus hyödyllistä antaa mitta \mitta{FBwidth}, joka on
leijuvan osan sisällön levyinen. Käyttämällä tätä mittaa kuvatekstit
rivitetään sisällön levyiseksi. Esimerkki \ref{esim/floatbox-perus}
selventää, miten \komento{floatbox}\-/ komento toimii käytännössä.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{caption}
  \komentoi{floatbox}
  \mittai{FBwidth}
  \ymparistoi{floatrow}
  \ymparistoi{table}

\begin{koodilohko}
\begin{table}
  \begin{floatrow}[2]  % kaksi rinnakkain
    \floatbox{table}[\FBwidth]{\caption{Vasen}}{…}
    \floatbox{table}[\FBwidth]{\caption{Oikea}}{…}
  \end{floatrow}
\end{table}
\end{koodilohko}
  \caption{Rinnakkaisten leijuvien osien toteutus
    \ymparisto{floatrow}\-/ ympäristön ja \komento{floatbox}\-/ komennon
    avulla. Kohdassa ''\koodi{\ldots}'' olisi varsinainen sisältö eli
    taulukon toteutus}
  \label{esim/floatrow-floatbox}
\end{esimerkki*}

Yksi leijuva ympäristö voi sisältää rinnakkain useampia taulukoita,
kuvia tms., joilla jokaisella on oma kuvatekstinsä. Se tehdään
ympäristöllä \ymparisto{floatrow}, jonka valinnainen argumentti
ilmaisee, kuinka monta kuvaa tms. ladotaan rinnakkain. Oletusarvo on~2.
Ympäristön sisällä täytyy olla yhtä monta \komento{floatbox}\-/
komentoa. Esimerkistä \ref{esim/floatrow-floatbox} selviää perusajatus
kahden taulukon latomiseksi rinnakkain.

Kun leijuvat osat on toteutettu \komento{floatbox}\-/ komennon avulla,
voi niiden ulkoasuun vaikuttaa komennolla \komento{floatsetup}. Sille
annetaan ainakin yksi argumentti, joka voi sisältää useita pilkulla
toisistaan erotettuja valitsimia ja niiden arvoja.

\komentoi{floatsetup}
\begin{koodilohkosis}
\floatsetup[tyyppi]{valitsimet}
\end{koodilohkosis}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabularx}{\linewidth}{lL}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys ja vaihtoehtoja} \\
    \midrule

    \rivi{style}{tyyli: \koodi{plain}, \koodi{ruled}, \koodi{boxed} ym.}

    \rivi{capposition}{kuvatekstin sijainti: \koodi{top}, \koodi{bottom}
      ym.}

    \rivi{captionskip}{kuvatekstin etäisyys sisällöstä (mitta)}

    \rivi{font}{fonttiasetukset: \koodi{rm}, \koodi{sf}, \koodi{tt},
      \koodi{md}, \koodi{bf}, \koodi{up}, \koodi{it}, \koodi{sl},
      \koodi{sc}, \koodi{scriptsize}, \koodi{footnotesize},
      \koodi{small}, \koodi{normalsize}, \koodi{large}, \koodi{Large}}

    \rivi{margins}{leijuvan osan sijainti: \koodi{centering},
      \koodi{raggedright}, \koodi{raggedleft} ym.}

    \rivi{justification}{sisällön tasaus: \koodi{justified},
      \koodi{centering}, \koodi{raggedright}, \koodi{raggedleft},
      \koodi{RaggedRight} (\paketti{ragged2e}), \koodi{RaggedLeft}
      (\paketti{ragged2e})}

    \bottomrule
  \end{tabularx}
}{
  \caption{Muutama \komento{floatsetup}\-/ komennon valitsin, joilla
    vaikutetaan leijuvien osien ulkoasuun. Osa asetuksista tarvitsee
    paketin \paketti{ragged2e}}
  \label{tlk/floatsetup-valitsimia}
}

\noindent
Valinnainen argumentti \koodi{tyyppi} on leijuvan osan tyyppi,
esimerkiksi \ymparisto{table} tai \ymparisto{figure}. Jos se on annettu,
asetukset vaikuttavat vain kyseiseen tyyppiin; muuten asetukset koskevat
kaikentyyppisiä leijuvia osia. Asetukset tehdään erilaisten valitsimien
avulla, joista muutama on koottu taulukkoon
\ref{tlk/floatsetup-valitsimia}.

Valitsin \koodi{font} asettaa leijuvan ympäristön fontin mutta ei
vaikuta kuvatekstiin. Fonttiasetukset ovat käytännössä avainsanoja,
jotka vastaavat lähes samannimisiä fonttikomentoja. Niitä käsitellään
luvussa \ref{luku/fontit-korkea}. Omiakin fonttien avainsanoja voi luoda
komennolla \komento{DeclareFloatFont}. Valitsimen \koodi{justification}
arvoksi annetaan myös tietty sana, joka vastaava samannimisiä palstan
tasauskomentoja (luku \ref{luku/kappaleen-tasaus}). Käytännössä leijuvan
osan asetukset voisivat näyttää vaikka seuraavanlaiselta:

\komentoi{floatsetup}
\begin{koodilohkosis}
\floatsetup{ style=plain, capposition=bottom, font={sf, small},
  justification=centering, captionskip=2ex }
\floatsetup[figure]{ style=boxed }
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kuvatekstien fonttia ja rivittämistä hallitaan \pakettictan{caption}\-/
paketin avulla. Tärkein komento on \komento{captionsetup}, joka yleensä
sijoitetaan dokumentin esittelyosaan tai muuten alkuun, koska silloin se
vaikuttaa koko dokumentissa. Komennon voi sijoittaa myös yksittäisen
leijuvan ympäristön sisään, jolloin se vaikuttaa vain kyseisessä
ympäristössä.

\komentoi{captionsetup}
\begin{koodilohkosis}
\captionsetup[tyyppi]{valitsimet}
\end{koodilohkosis}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabularx}{\linewidth}{lL}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys ja vaihtoehtoja} \\
    \midrule

    \rivi{font}{kuvatekstin fontti: \koodi{normalfont}, \koodi{rm},
      \koodi{sf}, \koodi{tt}, \koodi{md}, \koodi{bf}, \koodi{up},
      \koodi{it}, \koodi{sl}, \koodi{sc}, \koodi{scriptsize},
      \koodi{footnotesize}, \koodi{small}, \koodi{normalsize},
      \koodi{large}, \koodi{Large}}

    \rivi{labelfont}{leijuvan osan tyypin ja numeroinnin fontti}

    \rivi{textfont}{varsinaisen kuvatekstin fontti}

    \rivi{format}{kappaleen tyyppi, tavallinen \koodi{plain} vai
      riippuva \koodi{hang}}

    \rivi{indentation}{sisennysmitta kuvatekstin toisesta rivistä
      alkaen}

    \rivi{labelformat}{leijuvan osan tyypin muoto: \koodi{default},
      \koodi{empty}, \koodi{simple}, \koodi{brace}, \koodi{parens}}

    \rivi{labelsep}{leijuvan osan tyypin erotinmerkki: \koodi{none},
      \koodi{colon}, \koodi{period}, \koodi{space}, \koodi{quad},
      \koodi{newline}, \koodi{endash}}

    \rivi{textformat}{kuvatekstin lopetusmerkki: \koodi{simple},
      \koodi{period}}

    \rivi{justification}{kuvatekstin tasaus: \koodi{justified},
      \koodi{centering}, \koodi{centerlast}, \koodi{centerfirst},
      \koodi{raggedright}, \koodi{RaggedRight} (\paketti{ragged2e}),
      \koodi{raggedleft}}

    \rivi{singlelinecheck}{yksirivisten kuvatekstien poikkeuksellinen
      tasaus: \koodi{true} (oletus), \koodi{false}}

    \rivi{margin}{kuvatekstin marginaalit: yksi mitta tai kaksi pilkulla
      erotettua mittaa (vasen ja oikea marginaali)}

    \rivi{width}{kuvatekstikappaleen leveys (mitta)}

    \bottomrule
  \end{tabularx}
}{
  \caption{Tärkeimpiä \komento{captionsetup}\-/ komennon valitsimia}
  \label{tlk/captionsetup-valitsimia}
}

\noindent
Komennon valinnainen \koodi{tyyppi}\-/ argumentti on leijuvan osan
tyyppi, esimerkiksi \ymparisto{table} tai \ymparisto{figure}, johon
halutaan vaikuttaa. Jos sen jättää pois, asetukset vaikuttavat kaikkien
leijuvien osien kuvateksteihin. Pakollinen argumentti on
\koodi{valitsimet}, johon kirjoitetaan valitsimia ja niiden arvoja.
Tärkeimpiä valitsimia on koottu taulukkoon
\ref{tlk/captionsetup-valitsimia}. Käytännössä komento voisi näyttää
esimerkiksi seuraavanlaiselta:

\komentoi{captionsetup}
\begin{koodilohkosis}
\captionsetup{ font={small, sf}, labelfont={bf}, textfont={},
  textformat=period, margin={.5em,0em}, justification=raggedright,
  singlelinecheck=false }
\end{koodilohkosis}

\noindent
Oletuksena Latex käsittelee yksiriviset kuvatekstit poikkeuksellisella
tavalla eli keskittää ne. Sen vuoksi tasausvalitsin
\koodi{justification} ei vaikuta yksirivisiin kuvateksteihin. Tämän
poikkeuksen saa pois päältä käyttämällä asetusta
\koodi{singlelinecheck=\katk false}, jolloin sama
\koodi{justification} pätee yhtä lailla niin yksi- kuin monirivisiinkin
kuvateksteihin.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{table}
  \komentoi{caption}
  \komentoi{ContinuedFloat}

\begin{koodilohko}
\begin{table}                 % kokonaisuuden 1. leijuva ympäristö
  \caption{Hieno taulukko}
  ...
\end{table}
...
\begin{table}                 % kokonaisuuden 2. leijuva ympäristö
  \ContinuedFloat             % sama numerointi kuin edelliselle
  \caption{Hieno taulukko (jatkuu)}
  ...
\end{table}
\end{koodilohko}

  \caption{Usealle leijuvalle osalle saa saman numeron käyttämällä
    jälkimmäisissä ympäristöissä komentoa \komento{ContinuedFloat}}
  \label{esim/continuedfloat}
\end{esimerkki*}

Joskus halutaan, että useampi taulukko, kuva tai muu leijuva osa
muodostaa kokonaisuuden, jolla on sama numero, esimerkiksi
''\tablename~3''. Ajatuksena on, että sama sisältö on jakautunut
useampaan osaan. Se onnistuu sijoittamalla \paketti{caption}\-/ paketin
komento \komento{ContinuedFloat} ensimmäisen jälkeisiin leijuviin
ympäristöihin. Komento pitäisi sijoittaa heti ympäristön alkuun.
Esimerkki \ref{esim/continuedfloat} havainnollistaa sen käyttöä.

Kuvatekstissä oleva leijuvan osan numero tulee laskurista, ja
erityyppisellä osilla on oma laskurinsa. Laskurin nimi on sama kuin
vastaavan leijuvan ympäristön nimi, eli esimerkiksi \ymparisto{table}\-/
ympäristöt numeroidaan laskurin \laskuri{table} avulla.

Käytännössä laskurien arvo ladotaan \komentox{the}\-/ alkuisella
komennolla, jonka perässä on laskurin nimi, esimerkiksi
\komento{thetable}. Oletuksena nämä komennot latovat laskurin
arabialaisilla numeroilla. Jos laskuri on riippuvainen teoksen
pääluvuista (\komento{chapter}), ladotaan ensin pääluvun numero,
erotinpiste ja leijuvan osan numero: 2.1, 2.2 jne.

Kirjoittaja voi määritellä laskurien latomiskomennon haluamallaan
tavalla. Seuraavassa esimerkissä leijuville kuville (\ymparisto{figure})
määritellään numerointitapa, jossa on pääluvun numero, ajatusviiva (\==)
ja leijuvan kuvan numero:

\komentoi{arabic}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{thechapter}
\komentoi{thefigure}
\laskurii{figure}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\thefigure}{\thechapter--\arabic{figure}}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Upottaminen tekstipalstaan}

Pienikokoisia leijuvia osia on jotenkuten mahdollista upottaa
tekstipalstan vasempaan tai oikeaan reunaan siten, että teksti kiertää
kyseisen kuvan tai taulukon (kuva \ref{kuva/wrapfig-esimerkki}). Tähän
tarvitaan \pakettictan{wrapfig}\-/ pakettia ja sen ympäristöjä
\ymparisto{wrapfigure} (kuvat) tai \ymparisto{wraptable} (taulukot).
Niitä käytetään seuraavalla tavalla:

\ymparistoi{wrapfigure}
\komentoi{caption}
\begin{koodilohkosis}
\begin{wrapfigure}{sijainti}{leveys}
  % kuvan sisältökoodi
  \caption{Kuvateksti.}
\end{wrapfigure}
\end{koodilohkosis}

\begin{wrapfigure}{R}{5em}
  \begin{tikzpicture}[x=.5em, y=.5em]
    \draw [draw=black, fill=yellow, line width=1bp] (0,0) ellipse [x
    radius=4, y radius=2, rotate=30];
  \end{tikzpicture}
  \caption{Tekstipalstaan upotettu kuva}
  \label{kuva/wrapfig-esimerkki}
\end{wrapfigure}

\noindent
Ympäristön pakollinen argumentti \koodi{sijainti} määrittää kuvan
sijoittelun, ja se on yhden kirjaimen koodi: \koodi{L} (\englanti{left},
vasen), \koodi{R} (\englanti{right}, oikea), \koodi{I}
(\englanti{inside}, sisäreuna) tai \koodi{O} (\englanti{outside},
ulkoreuna). Jos kuvaa ei halua leijuvaksi eli Latexin sijoittamaksi vaan
se halutaan sijoittaa täsmälleen ympäristön kohdalle, käytetään
vastaavia kirjainkoodeja mutta pieniä kirjaimia: \koodi{lrio}.

Toinen pakollinen ympäristölle annettava argumentti \koodi{leveys}
määrittää upotetun osan leveyden. Se on mitta, jonka levyinen tila
palstasta varataan ympäristön sisällölle ja mahdolliselle kuvatekstille.
Ympäristölle voi antaa myös valinnaisia argumentteja, jolloin
argumenttien rakenne on seuraavanlainen:

\ymparistoi{wrapfigure}
\begin{koodilohkosis}
\begin{wrapfigure}[rivit]{sijainti}[siirto]{leveys}
  ...
\end{wrapfigure}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ensimmäinen valinnainen argumentti \koodi{rivit} on rivimäärä: näin
monen tekstirivin korkuinen tila varataan upotettavalle kuvalle. Latex
laskee tämän automaattisesti, joten argumenttia ei peruskäytössä
tarvita. Toinen valinnainen argumentti \koodi{siirto} on mitta, jolla
ilmaistaan, kuinka paljon kuvaa siirretään sivun marginaalin suuntaan.
Tässä argumentissa voi käyttää apuna mittaa \mitta{width}, joka on
upotettavan kuvan leveys. Esimerkiksi \koodi{siirto}\-/ argumenttiin
voisi kirjoittaa \koodi{0.5\keno width}, jolloin kuva siirtyy puoliksi
marginaalin puolelle.

Tekstipalstaan upotetun kuvan ylä- ja alapuolelle jätetään mitan
\mitta{intextsep} suuruinen väli. Vasemmalle tai oikealle puolelle
jätetään mitan \mitta{columnsep} suuruinen väli. Samaa mittaa käytetään
palstojen välissä (luku \ref{luku/palstat}).

Valitettavasti Latexin tekniikka ei sovellu kovin hyvin tekstipalstaan
upotettavien elementtien käsittelyyn, ja siksi \paketti{wrapfig}\-/
paketinkaan avulla ei saa toteutettua mitä tahansa upotuksia.
Esimerkiksi luetelmien (luku \ref{luku/luetelmat}) tai muiden
erikoisempien ympäristöjen rinnalle ei voi upottaa kuvaa. Lähinnä vain
tavallinen teksti toimii upotuksen rinnalla. Paketin ohjekirjassa
kerrotaan rajoituksista tarkemmin.

\section{Ristiviittaukset}
\label{luku/ristiviitteet}

Ristiviittaukset tarkoittavat dokumentin sisäisiä viittauksia eli
viittauksia toisiin kohtiin samassa dokumentissa. Lukijalle ne ilmenevät
ilmauksina kuten ''luvussa 4.2'' tai ''kuvassa~5''. Kirjoittajan ei
kuitenkaan kannata naputella luvun numeroa (esim. 4.2) käsin
lähdedokumenttiin, koska lukujen järjestys ja numerointi voi muuttua
kirjoittamisen edetessä. Joutuisi korjaamaan muuttuneet numerot
mahdollisesti useitakin kertoja ennen kuin työ on valmis.

Latex numeroi dokumentin otsikot (luvut) ja leijuvat osat
automaattisesti, eli se tietää, minkä numeron mikäkin dokumentin osa
saa. Niinpä Latex osaa myös -- kirjoittajan pienellä avustuksella --
ylläpitää ajantasaisia ristiviittauksia dokumentin eri osiin. Teknisesti
tämä toteutetaan siten, että otsikoille ja leijuville osille annetaan
yksilöllinen tunniste ja viittaamisessa käytetään samoja tunnisteita.
Tunnisteet annetaan \komento{label}\-/ komennolla, joka sijoitetaan heti
otsikkokomennon (\komento{section}, \komento{subsection} ym.) tai
leijuvan osan kuvatekstikomennon (\komento{caption}) jälkeen:

\komentoi{section}
\komentoi{label}
\begin{koodilohkosis}
\section{Jokin otsikko}
\label{tunniste}
\end{koodilohkosis}

\noindent
\komento{label}\-/ komennon argumentti \koodi{tunniste} voi olla
suunnilleen mitä tahansa tekstiä. Sen täytyy olla yksilöllinen, eli sama
tunniste ei saa olla käytössä missään toisessa \komento{label}\-/
komennossa. Jos sama tunniste sattuu olemaan useassa paikassa, vain
viimeinen jää käytännössä voimaan.

Järkevää on kirjoittaa tunnisteeseen sana tai sanoja, jotka kertovat
jotakin kyseisen osan sisällöstä. Hyödyllistä voi olla myös liittää
mukaan tieto, onko kyse luvusta, taulukosta, kuvasta vai muusta
leijuvasta osasta, koska erityyppiset osat voivat käsitellä samaa
aihetta. Seuraavassa on esimerkkejä \komento{label}\-/ komennoista:

\komentoi{label}
\begin{koodilohkosis}
\label{luku/fonttien-valinta}    % otsikkokomennon jälkeen
\label{tlk/fonttikomentoja}      % taulukon \caption-komennon jälkeen
\label{kuva/kirjainleikkauksia}  % kuvan \caption-komennon jälkeen
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ristiviittauksissa vähimmällä vaivalla selviää, kun huomioi kaksi asiaa:
1)~kirjoittaa \komento{label}\-/ komentoja vain niihin kohtiin, joihin
täytyy viitata muualta, 2)~yrittää valita tunnisteet siten, ettei niitä
tarvitse muuttaa enää sen jälkeen, kun ne on kerran valinnut.

Tavallisimmat ristiviittaukset tehdään \komento{ref}\-/ komennolla,
jonka argumentiksi annetaan sama tunniste kuin jossakin dokumentin
\komento{label}\-/ komennossa. Latex latoo \komento{ref}\-/ komentojen
kohdalle kyseisen luvun tai leijuvan osan numeron. Toinen tarpeellinen
ristiviittauskomento on \komento{pageref}, joka kääntämisvaiheessa
korvautuu kyseisen kohteen sivunumerolla. Näitä voi hyödyntää
lähdedokumentissa esimerkiksi seuraavasti:

\komentoi{ref}
\komentoi{pageref}
\begin{koodilohkosis}
Katso taulukko \ref{tlk/fonttimallikomennot} sivulla
\pageref{tlk/fonttimallikomennot}.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Katso taulukko \ref{tlk/fonttimallikomennot} sivulla
  \pageref{tlk/fonttimallikomennot}.
\end{tulossis}

\noindent
Jos ladattuna on paketti \paketti{hyperref} (luku
\ref{luku/pdf-asetukset}), on ristiviittauksiin käytettävissä myös
komento \komento{nameref}. Sillekin annetaan argumentiksi jokin
\komento{label}\-/ komennolla määritetty tunniste, ja kääntämisvaiheessa
komennon tilalle ladotaan kyseisen kohteen teksti eli otsikko tai
kuvateksti. Ristiviittauksissa ladotaan otsikon tai kuvatekstin lyhempi
versio, jos sellainen on annettu. Otsikkokomentojen ja
kuvatekstikomennon argumentteja käsitellään luvuissa \ref{luku/otsikot}
(\nameref{luku/otsikot}) ja \ref{luku/leijuosat-latex}
(\nameref{luku/leijuosat-latex}).

Ristiviittaukset vaativat, että Latex\-/ lähdedokumentti käännetään
kahdesti. Ensimmäisellä kääntämiskerralla \komento{label}\-/ komennolla
mainittujen kohteiden tiedot kirjoitetaan muistiin väliaikaistiedostoon.
Toisella kääntämiskerralla hyödynnetään väliaikaistiedostoa ja
\komento{ref}-, \komento{pageref}\-/\ ja \komento{nameref}\-/ komentojen
tilalle ladotaan viittauskohteen oikeat tiedot.

\section{Alaviitteet}
\label{luku/alaviitteet}

Alaviitteet ovat sivun alareunassa olevia numeroituja tai muulla tavalla
merkittyjä huomautuksia. Niihin viitataan sanojen tai virkkeiden perässä
olevalla yläindeksinumerolla, \=/kirjaimella tai
\=/symbolilla.\footnote{Tässä on esimerkki alaviitteestä.} Alaviitteiden
tarkoituksena on lisätä tekstiin lähes huomaamaton lisätieto, joka ei
häiritse lukemista. Se sopii asioille, joilla ei ole suurta merkitystä
useimmille lukijoille tai jotka muuten sopivat huonosti leipätekstiin.
Varsin usein myös tiedonlähteet ilmaistaan alaviitteiden
avulla.\footcites[162]{kt_oik}[127--128]{typokk}

Alaviite tehdään komennolla \komento{footnote}, jonka argumentiksi
kirjoitetaan alaviitteeseen tuleva teksti. Oletuksena Latex latoo
komennon paikalle yläindeksinumeron, joka tulee automaattisesti
laskurista \laskuri{footnote}. Komennolle voi antaa myös valinnaisen
argumentin, joka on kyseisen alaviitteen numero. Tässä tapauksessa
komento ei kasvata \laskuri{footnote}\-/ laskuria.

\komentoi{footnote}
\begin{koodilohkosis}
\footnote{Alaviitteen teksti.}
\footnote[numero]{Alaviitteen teksti.}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Itse alaviite ladotaan samalla kirjaintyypillä kuin leipätekstikin mutta
selvästi pienempänä: sen koko tulee komennosta \komento{footnotesize}
(luku \ref{luku/fontit-korkea}). Alaviitteet erotetaan leipätekstistä
pienellä pystysuuntaisella välillä sekä oletuksena myös lyhyellä
vaakaviivalla. Samalle sivulle voi sattua useampikin alaviite. Jos
alaviitteen tekee leijuvaan osaan (luku \ref{luku/leijuosat}) tai
\ymparisto{minipage}\-/ ympäristöön (luku \ref{luku/laatikot-isot}), se
merkitään oletuksena kirjaimen avulla, ja alaviitteen teksti ladotaan
kyseisen osan alapuolelle.

\komento{footnote}\-/ komennon toiminnan voi jakaa kahteen erilliseen
osaan komentojen \komento{footnotemark} ja \komento{footnotetext}
avulla. Ensin mainittu komento latoo pelkän yläindeksinumeron, joka
tulee alaviitelaskurista. Komento ei lado varsinaista alaviitettä.
Jälkimmäinen komento puolestaan latoo pelkän alaviitteen. Kummallekin
komennolle voi antaa valinnaisen argumentin, jolla ilmaistaan kyseisen
alaviitteen numero.

\komentoi{footnotemark}
\komentoi{footnotetext}
\begin{koodilohkosis}
\footnotemark[numero]                      % yläindeksinumero
\footnotetext[numero]{Alaviitteen teksti.} % alaviite
\end{koodilohkosis}

\noindent
Alaviitteiden numerointi on laskurissa \laskuri{footnote}, mutta sen
arvo ladotaan komennon \komento{thefootnote} avulla. Tämän komennon
määritelmässä on oletuksena komento
\komento{arabic}\komentoarg{footnote}, eli laskuri ladotaan
arabialaisilla numeroilla. Kirjoittaja voi kuitenkin määritellä komennon
uudestaan. Seuraavassa esimerkissä määritellään komento siten, että
alaviitteet ilmaistaan symbolien avulla:

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{thefootnote}
\komentoi{fnsymbol}
\laskurii{footnote}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\thefootnote}{\fnsymbol{footnote}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Laskurien symboliesitys toimii vain lukualueella 1\==9, joten samaan
dokumenttiin ei mahdu kovin monta alaviitettä, ellei laskuria nollaa
välillä. Laskurin voi määritellä riippuvaiseksi toisesta laskurista,
jolloin se nollautuu itsestään, kun toisen laskurin arvo kasvaa.
Esimerkiksi dokumenttiluokassa \luokka{book} alaviitteiden laskuri
nollautuu oletuksena aina päälukujen (\komento{chapter}) vaihtuessa.

Joskus voi olla tarpeen tehdä alaviitteiden laskuri sivukohtaiseksi eli
riippuvaiseksi \laskuri{page}\-/ laskurista. Sen voi toteuttaa
esimerkiksi paketin \paketti{footmisc} ja valitsimen \koodi{perpage}
avulla. Näitä käsitellään myöhemmin tässä luvussa. Toinen vaihtoehto
sivukohtaiseen alaviitenumerointiin on \paketti{chngcntr}\-/ paketin
komento \komento{counterwithin*} (luku
\ref{luku/hierarkkiset-laskurit}). Seuraavassa on siitä esimerkki:

\komentoi{counterwithin*}
\laskurii{footnote}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
\counterwithin*{footnote}{page}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisissä esimerkeissä on käsitelty koko dokumentin alaviitelaskuria
\laskuri{footnote}, mutta leijuvissa osissa ja \ymparisto{minipage}\-/
ympäristöissä (luku \ref{luku/laatikot-isot}) alaviitteet numeroidaan
laskurin \laskuri{mpfootnote} avulla. Tämän laskurin arvo ladotaan
käytännössä komennolla \komento{thempfootnote}, jonka kirjoittaja voi
määritellä uudelleen tarpeen mukaan.

Leipäteksti ja alaviitteet erotetaan pystysuuntaisella välillä, jonka
voi asettaa sivun asetusten yhteydessä (luku \ref{luku/sivuasetukset}).
Asetus on \paketti{geometry}\-/ paketin valitsin \koodi{footnotesep},
jota käytetään esimerkiksi \komento{geometry}\-/ komennon kanssa:

\komentoi{geometry}
\begin{koodilohkosis}
\geometry{footnotesep=14bp}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Välin täytyy olla ainakin niin suuri, ettei lukija sekoita alaviitteitä
leipätekstin kappaleeseen. Riittävä väli on noin yhden rivikorkeuden
verran tai vähän enemmän. Sopivan välin suuruus voi riippua siitäkin,
erotetaanko leipäteksti ja alaviitteet toisistaan myös vaakaviivalla.

Muunlaiset alaviitteisiin vaikuttavat asetukset täytyy tehdä paketin
\pakettictan{footmisc} avustuksella. Sen avulla voi esimerkiksi poistaa
alaviitteiden erotinviivan ja muotoilla alaviitekappaleita. Paketin
lataamisen yhteydessä voi antaa useita pilkulla erotettuja valitsimia,
joita on koottu taulukkoon \ref{tlk/footmisc-valitsimet}. Erotinviiva
poistetaan paketin valitsimella \koodi{norule}. Samalla pystysuuntainen
väli hieman kasvaa.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{norule}{vaakasuuntainen erotinviiva pois}
    \rivi{perpage}{numerointi sivukohtaiseksi}
    \rivi{bottom}{alaviite aina sivun alareunaan}
    \rivi{hang}{luetelmatyyppiset alaviitteet, riippuva sisennys}
    \rivi{multiple}{useat peräkkäiset yläindeksinumerot}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{\paketti{footmisc}\-/ paketin asetusten avulla muotoillaan
    alaviitteitä}
  \label{tlk/footmisc-valitsimet}
}

\pakettii{footmisc}
\komentoi{usepackage}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[norule]{footmisc}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Valitsin \koodi{perpage} numeroi alaviitteet sivukohtaisesti, eli niiden
laskuri nollautuu aina sivun vaihtuessa. Valitsin \koodi{bottom}
pakottaa alaviitteen aina sivun alareunaan. Oletusasetuksilla alaviite
voi sijoittua joskus ylemmäksi, jos sivun alaosaan ladotaan leijuva osa
tai jos sivun alareunan tasaaminen on pois päältä
(\komento{raggedbottom}, luku \ref{luku/sivunvaihdot}).

Oletuksena alaviitekappaleet ladotaan samalla tavalla kuin
tekstikappaleet oletuksena muutenkin, eli alaviitteen ensimmäinen rivi
on sisennetty, ja sen alussa on alaviitteen numero. Seuraavia rivejä ei
sisennetä. Tällainen asetus sopii pitkien alaviitetekstien latomiseen.
Usein viitteet ovat kuitenkin lyhyitä, ja silloin voi sopia paremmin
luetelmatyyppiset alaviitekappaleet (riippuva sisennys), joissa
alaviitteen numero on omalla alueellaan ja varsinainen alaviiteteksti on
sisennetty. Tällainen asetus tehdään \paketti{footmisc}\-/ paketin
valitsimella \koodi{hang}. Sisennyksen suuruuteen voi vaikuttaa mitan
\mitta{footnotemargin} avulla:

\komentoi{setlength}
\komentoi{usepackage}
\mittai{footnotemargin}
\pakettii{footmisc}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[hang]{footmisc}
\setlength{\footnotemargin}{1.5em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Valitsin \koodi{multiple} mahdollistaa peräkkäisten
\komento{footnote}\-/ komentojen kirjoittamisen helposti. Peräkkäin
olevien yläindeksinumeroiden väliin ladotaan automaattisesti pilkku,
kuten seuraava esimerkki osoittaa:

\komentoi{footnote}
\begin{koodilohkosis}
sana\footnote{…}\footnote{…}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  sana\textsuperscript{7}%
  \yipilkku%
  \textsuperscript{8}
\end{tulossis}

\noindent
Toisaalta yläindeksiin voi sijoittaa pilkun tai muuta tekstiä käsinkin
komennolla \komento{textsuperscript} (luku \ref{luku/ylä-alaindeksit}).
\koodi{multiple}\-/ valitsin vaatii toimiakseen tietyn
\paketti{hyperref}\-/ paketin valitsimen, joka käsitellään seuraavaksi.

Jos ladattuna on \paketti{hyperref}\-/ paketti (luku
\ref{luku/pdf-asetukset}), alaviitteisiin liittyvistä
yläindeksinumeroista tulee myös hiirellä napsautettavia linkkejä. Tästä
ominaisuudesta on harvoin mitään hyötyä, koska alaviite on melkein aina
samalla sivulla. Linkkitoiminto myös häiritsee \paketti{footmisc}\-/
paketin \koodi{multiple}\-/ valitsimen toimintaa. Alaviitteiden linkit
voi kytkeä pois \paketti{hyperref}\-/ paketin lataamisen yhteydessä
seuraavalla asetuksella:

\komentoi{usepackage}
\pakettii{hyperref}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[hyperfootnotes=false]{hyperref}
\end{koodilohkosis}

\noindent
\paketti{footmisc}\-/ paketti sisältää muitakin toimintoja alaviitteiden
ulkoasun säätämiseen. Lisätietoa saa paketin ohjekirjasta.

\section{Palstat}
\label{luku/palstat}

Latex pystyy usean palstan käsittelyn perusasioihin, mutta mihinkään
sanoma\-/\ tai aikakauslehden kaltaiseen monipuoliseen tekstin, kuvien
ja muiden osien sommitteluun se ei kykene. Verrattain yksinkertaiset
monipalstaiset tekstit kuitenkin onnistuvat Latexissakin varsin
mukavasti.

Perus Latexissa on kaksi palstoihin liittyvää tilaa: normaali eli yhden
palstan tila sekä kahden palstan tila, joka täytyy erikseen kytkeä
päälle. Tätä tilaa käsitellään luvussa \ref{luku/kahden-palstan-tila}.
Toinen palstojen toteuttamisen vaihtoehto on paketti
\paketti{multicol}. Sen kanssa käytetään Latexin yhden palstan tilaa ja
erityistä palstaympäristöä \ymparisto{multicols}. Ympäristön sisällä
teksti rivitetään kahdelle tai useammalle palstalle. Tätä vaihtoehtoa
käsitellään luvussa \ref{luku/multicol}.

\subsection{Kahden palstan tila}
\label{luku/kahden-palstan-tila}

Perus Latexin yhden tai kahden palstan tilan voi valita jo
dokumenttiluokan (luku \ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset})
lataamisen yhteydessä tai sivun asetuksissa (luku
\ref{luku/sivuasetukset}) käyttämällä valitsinta \koodi{onecolumn}
(oletus) tai \koodi{twocolumn}. Dokumentin keskellä tilaa voi vaihtaa
komennoilla \komento{onecolumn} ja \komento{twocolumn}. Kumpikin komento
aloittaa uuden sivun, josta alkaen valittu tila on voimassa. Komennolle
\komento{twocolumn} voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
jolla ilmaistaan sivun alkuun ladottava koko sivun levyinen sisältö:

\komentoi{twocolumn}
\begin{koodilohkosis}
\twocolumn[yksipalstaista sisältöä]
\end{koodilohkosis}

\noindent
\komento{twocolumn}\-/ komennon valinnainen argumentti mahdollistaa sen,
että sivun alkuun voi sijoittaa esimerkiksi koko sivun levyisen otsikon,
kuvan tai muun osan. Sen jälkeen lähes kaikki sisältö on ladotaan
kahdelle palstalle, eli teksti täyttää ensin vasemmanpuoleisen palstan
ja sen jälkeen oikeanpuoleisen.

Leijuvat osat (luku \ref{luku/leijuosat}) ja ympäristöt kuten
\ymparisto{table} ja \ymparisto{figure} sijoitetaan palstan sisään, eli
niiden sisältö täytyy suunnitella yhden palstan levyiseksi. Ympäristöjen
tähdelliset versiot kuten \ymparisto{table*} ja \ymparisto{figure*}
ladotaan koko sivun levyisenä sivun yläosaan tai kokonaan omalle
sivulleen, jossa on vain leijuvia osia. Leijuvien osien sijoitteluun
kahden palstan tilassa voi vaikuttaa tiettyjen laskurien, mittojen ja
komentojen avulla. Niitä käsitellään luvussa
\ref{luku/leijuosat-sijoittelu}.

Palstojen välissä olevan tyhjän tilan leveys on mitassa
\mitta{columnsep}, ja sen voi asettaa haluamakseen
\komento{setlength}\-/ komennolla tai \paketti{geometry}\-/ paketin
asetuksista (luku \ref{luku/sivun-mitat}). Oletusasetus on 35\,pt.
Palstojen väliin saa myös pystyviivan, jonka leveys on mitassa
\mitta{columnseprule}. Sen oletusarvo on nolla, eli pystyviivaa ei
ladota.

\komentoi{setlength}
\mittai{columnsep}
\mittai{columnseprule}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\columnsep}{6mm}       % palstojen väli
\setlength{\columnseprule}{.2mm}  % pystyviivan leveys
\end{koodilohkosis}

\noindent
Latex laskee automaattisesti palstan leveyden ja asettaa sen mittaan
\mitta{columnwidth}. Tätä mittaa ei siis tarvitse eikä pidä itse
asettaa, mutta sitä voi hyödyntää esimerkiksi taulukoiden tai kuvien
sovittamisessa koko palstan levyiseksi. Käytännössä kahden palstan
tilassa palstan leveys on mittojen \mitta{textwidth} ja
\mitta{columnsep} erotus jaettuna kahdella. Tilannekohtainen rivin
pituus on mitassa \mitta{linewidth}.

\subsection{Palstaympäristö}
\label{luku/multicol}

Perus Latex osaa vain yhden ja kahden palstan tilan, ja ne ovat voimassa
koko sivulla. Paketti \pakettictan{multicol} tuo käyttöön myös
ympäristön \ymparisto{multicols}, jonka sisällä tietty palstamäärä on
voimassa. Samallakin sivulla voi olla eri tavoin palstoitettua sisältöä.
Esimerkki \ref{esim/multicols} havainnollistaa ympäristön käyttöä ja
ladottua lopputulosta. Oleelliset tiedot ovat seuraavat:

\ymparistoi{multicols}
\begin{koodilohkosis}
\begin{multicols}{palstamäärä}
  ...
\end{multicols}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentti \koodi{palstamäärä} on kokonaisluku, joka ilmaisee, kuinka
monelle palstalle ympäristön sisältö ladotaan. Palstojen korkeus
pyritään tasaamaan automaattisesti, niin että kaikki palstat ovat yhtä
korkeita. Käytännössä palstaympäristön viimeisen sivun viimeinen palsta
jää hieman vajaaksi. Jos käyttää ympäristön tähtiversiota
\ymparisto{multicols*}, ei viimeisen sivun palstojen korkeuksia tasata,
vaan ensin täytetään vasemmanpuoleinen palsta kokonaan, sitten seuraava
jne.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{multicols}
  \komentoi{noindent}

\begin{koodilohko}
\begin{multicols}{3}  % kolme palstaa
  \noindent Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen
  pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on
  kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo
  oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu,
  apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se
  heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla
  avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen
  perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi
  jo ison jaon käydessä entisinä aikoina.
\end{multicols}
\end{koodilohko}
  \begin{tulos}
    \footnotesize
    \setlength{\columnsep}{1em}
    \setlength{\multicolsep}{0bp}
    \begin{multicols}{3}
      \noindent Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen
      pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö
      on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin
      talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on
      niittu, api\-la\-äyräi\-nen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja
      runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän
      karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita,
      jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan
      kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison jaon käydessä
      entisinä aikoina.
    \end{multicols}
  \end{tulos}

  \caption{Palstojen toteutus \paketti{multicol}\-/ paketin
    \ymparisto{multicols}\-/ ympäristön avulla. Teksti on Aleksis Kiven
    \emph{Seitsemän veljestä} \=/romaanin alusta}
  \label{esim/multicols}
\end{esimerkki*}

Ympäristölle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin, joka voi
sisältää mitä tahansa tekstiä tai koodia. Se on tarkoitettu otsikolle
(\komento{section} ym.) tai muulle sisällölle, joka ladotaan ennen
palstoja ja jonka täytyy päätyä samalle sivulle kuin palstasisällön
alku.

\ymparistoi{multicols}
\begin{koodilohkosis}
\begin{multicols}{palstamäärä}
  [tekstiä tai koodia ennen palstoja]
  ...
\end{multicols}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ennen palstaympäristöä ja sen jälkeen ladotaan mitan \mitta{multicolsep}
suuruinen pystysuuntainen väli. Väliä ei kuitenkaan ladota, jos se
sattuu sivunvaihdon kohdalle. Palstojen välissä oleva vaakasuuntainen
tyhjä tila asetetaan mitan \mitta{columnsep} avulla, ja väliin
mahdollisesti ladottavan pystyviivan leveys on mitassa
\mitta{columnseprule}. Tämän mitan oletusarvo on nolla, eli pystyviivaa
ei ladota.

\komentoi{setlength}
\mittai{multicolsep}
\mittai{columnsep}
\mittai{columnseprule}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\multicolsep}{.5ex plus .2ex}  % väli ennen ja jälkeen
\setlength{\columnsep}{6mm}               % palstojen väli
\setlength{\columnseprule}{.2mm}          % pystyviivan leveys
\end{koodilohkosis}

\noindent
Oletuksena palstojen alareuna pyritään joka sivulla pitämään tarkasti
samalla tasolla. Tämä toteutuu siten, että palstoilla olevia
pystysuuntaisia välejä voidaan venyttää, jotta niiden viimeiset rivit
saataisiin samalle tasolle. Tämä on yhdenmukainen sivujen
tasaamiskäytännön kanssa, jota käsitellään luvussa
\ref{luku/sivunvaihdot}. Palstojen alareunan tasaamisen ja
pystysuuntaisten välien venyttämisen saa pois komennolla
\komento{raggedcolumns}. Oletustilaan palataan komennolla
\komento{flushcolumns}. Palstanvaihdon voi pakottaa tiettyyn kohtaan
komennolla \komento{columnbreak}. Jos komento sijaitsee tekstikappaleen
sisällä, palsta vaihtuu nykyisen rivin lopussa.

Leijuvat osat (luku \ref{luku/leijuosat}) toimivat
\ymparisto{multicols}\-/ ympäristössä hieman toisin kuin muualla.
Leijuvien ympäristöjen tähdellisiä versioita kuten \ymparisto{table*} ja
\ymparisto{figure*} ei koskaan ladota samalle sivulle kuin missä ne
esiintyvät. Ensimmäinen mahdollinen paikka on seuraavan sivun yläosassa.

Leijuvien osien sijoitteluun vaikuttavat tavalliset yhden palstan tilan
asetukset kuten laskuri \laskuri{topnumber}, mitta \mitta{floatsep} ja
komento \komento{topfraction}. \ymparisto{multicols}\-/ ympäristössä ei
käytetä \koodi{dbl}\-/ alkuisia kahden palstan tilan laskureita, mittoja
eikä komentoja, kuten \laskuri{dbltopnumber}, \mitta{dblfloatsep} ja
\komento{dbltopfraction}. Lisätietoa leijuvien osien sijoittelusta on
luvussa \ref{luku/leijuosat-sijoittelu}.

\section{Lähdeluettelo ja lähdeviitteet}
\label{luku/lähteet}

Lähdeluettelossa mainittuihin teoksiin on tapana viitata muualta
tekstistä, ja Latex osaa auttaa viittausten hallinnassa. Ajatus on se,
että lähdeluettelo laaditaan tiettyjen komentojen avulla niin, että
jokainen lähdeteos saa yksilöllisen tunnisteen. Muualta tekstistä
viitataan lähdeteoksiin käyttämällä samoja tunnisteita, ja Latex osaa
automaattisesti poimia lähdeluettelosta esimerkiksi teoksen tekijöiden
nimet ja vuosiluvun.

Lähdeviittauksiin ja lähdemerkintöihin on useita käytäntöjä, jotka
vaihtelevat eri ammatti\-/\ ja tieteenaloilla, oppilaitoksilla tai
julkaisijoilla. Tässä yhteydessä käsitellään melko vakiintuneita
suomalaisia käytäntöjä, jotka kuvataan \emph{Kielitoimiston
  oikeinkirjoitusoppaassa} \parencite{kt_oik}. Samalla käsitellään
joitakin asetuksia, joilla kukin voi muokata viittausten ulkoasua omiin
tarpeisiin sopivaksi.

Latex sisältää lähdeluetteloiden ja \=/viittausten perustoiminnot, mutta
niiden avulla ei saa yleisen suomalaisen käytännön mukaisia
lähdeviittauksia. Siksi usein tarvitaan avuksi paketti, jolla
viittausten ja lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa. Ensin käsiteltävä
paketti \paketti{natbib} (luku \ref{luku/natbib}) soveltuu
perustarpeisiin ja lienee sopivin valinta useimmille kirjoittajille.
Laajoja tieteellisiä teoksia kirjoittavan kannattanee opetella
käyttämään monipuolista \paketti{biblatex}\-/pakettia (luku
\ref{luku/biblatex}) ja ylläpitää yhteistä lähdeteosten tietokantaa,
josta tarvittavat teokset poimitaan kunkin dokumentin lähdeluetteloon
automaattisesti.

\subsection{Peruskäyttöön (natbib)}
\label{luku/natbib}

Paketti \pakettictan{natbib} laajentaa Latexin lähdeviittausten
perustoimintoja sen verran, että lähteisiin voidaan viitata teoksen
tekijöiden nimen ja vuosiluvun avulla. Seuraava esimerkki
havainnollistaa paketin käyttöönottoa ja asetuksia.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{natbib}
\komentoi{setcitestyle}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage{natbib}
\setcitestyle{authoryear,aysep={},notesep={: }}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisessä esimerkissä viittaustyyli valitaan \komento{setcitestyle}\-/
komennon argumentissa valitsimella \koodi{author\-year}
(tekijä\--vuosi). Valitsimella \koodi{aysep} määritetään, mikä
välimerkki ladotaan tekijän nimen ja vuosiluvun väliin. Tässä se
jätetään tyhjäksi. \koodi{note\-sep}\-/ valitsimella asetetaan merkit,
jotka ladotaan vuosiluvun ja sitä seuraavan huomautuksen kuten
sivunumeroiden väliin; tässä tapauksessa määritettiin kaksoispiste ja
väli \koodi{\{:~\}}, mutta pilkkukin on yleinen käytäntö.

\komento{setcitestyle}\-/ komennon valitsimet erotetaan toisistaan
pilkulla, eikä erotinpilkkujen ympärillä saa olla välilyöntejä.
Lopputuloksena lähdemerkinnät näyttävät esimerkiksi seuraavanlaisilta:

\komentoi{citet*}
\begin{koodilohkosis}
\citet*[27--29]{johdatus} % Viittaus teokseen ”johdatus”.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen \& Teikäläinen (2020: 27--29)
\end{tulossis}

\noindent
Lähdeluettelo kirjoitetaan \ymparistom{thebibliography}\-/ ympäristön ja
\komentom{bibitem}\-/ komentojen avulla esimerkin
\ref{esim/thebibliography} tavoin. Ympäristön aloittavan komennon
(rivi~1) yhteydessä on argumentti \koodi{00}, jolla ei ole tässä
yhteydessä merkitystä. Jos lähdeviittauksen tyylinä olisi
\koodi{numbers} (eikä \koodi{author\-year}), lähdeluettelon teokset
numeroitaisiin, ja silloin \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristön
argumentti ilmaisee, kuinka leveän sisennyksen numeroidut teokset
tarvitsevat. Argumentiksi voi kirjoittaa mitä tahansa merkkejä, ja Latex
mittaa niiden leveyden. Kannattaa kirjoittaa leveitä numeroita kuten
nollia (\koodi{0}) niin monta kappaletta kuin on numeroita suurimmassa
lähdemerkinnän luvussa. Yksi nolla riittää, jos lähteitä on 1\==9
kappaletta, kaksi jos lähteitä on kaksinumeroinen määrä eli 10\==99
kappaletta jne.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{thebibliography}
  \komentoi{bibitem}

\begin{koodilohko}
\begin{thebibliography}{00}

\bibitem[Meikäläinen ym.(2020)Meikäläinen \& Teikäläinen]{johdatus}
  Meikäläinen, Matti \& Teikäläinen, Teija (2020): Johdatus alkeiden
  perusteisiin. Toinen painos. Kustantaja oy.

\bibitem[Itkonen(2019)]{typografia} Itkonen, Markus (2019): Typografian
  käsikirja. Viides, tarkistettu painos. Typoteekki. Graafinen
  suunnittelu Markus Itkonen oy.

\end{thebibliography}
\end{koodilohko}
  \caption{Lähdeluettelon kirjoittaminen \ymparisto{thebibliography}\-/
    ympäristön ja \komento{bibitem}\-/ komentojen avulla.}
  \label{esim/thebibliography}
\end{esimerkki*}

Komennolla \komento{bibitem} tehdään varsinaiset teosmerkinnät. Samalla
määritetään teoksen yksilöllinen tunniste ja mitä tietoja
lähdeviittauksissa näytetään. Yleinen muoto on seuraavanlainen:

\komentoi{bibitem}
\begin{koodilohkosis}
\bibitem[lyhyt(vuosi)pitkä]{tunniste} Lähdeluettelon tekstit.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Valinnaisen argumentin aluksi kirjoitetaan lähdeviittauksen lyhyt
merkintä, joka tulisi näkymään lähdeviittauksissa esimerkiksi muodossa
''Meikäläinen ym.''. Heti sen perään kirjoitetaan sulkeissa teoksen
vuosiluku ja sen perään vapaavalintainen lähdeviittauksen pitkä
merkintä, joka näkyisi esimerkiksi tekstinä ''Meikäläinen \&
Teikäläinen''. Vuosiluvun sulkeiden ympärillä ei saa olla välilyöntejä.

\komento{bibitem}\-/ komennon pakollinen argumentti on kyseisen
lähdeteoksen yksilöllinen tunniste, jonka avulla teokseen viitataan.
Komennon argumenttien jälkeen kirjoitetaan samaan tekstikappaleeseen
teksti, joka tulee näkymään lähdeluettelossa.

Lähdeteoksiin viittaamiseen on useita eri komentoja, jotka eroavat
toisistaan siinä, mitä tietoa lähdeviittauksessa näytetään ja onko
lähdeviittaus tai sen osa sulkeissa vai ei. Taulukossa
\ref{tlk/natbib-cite} on joitakin \paketti{natbib}\-/paketin
viittauskomentoja sekä esimerkki viittauksen ulkoasusta. Kuviteltu
esimerkkiteos on peräisin esimerkistä \ref{esim/thebibliography}.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2 \\}
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Komento} & \ots{Esimerkki} \\
    \midrule
    \rivi{citet}{Meikäläinen ym. (2020)}
    \rivi{citet*}{Meikäläinen \& Teikäläinen (2020)}
    \rivi{citep}{(Meikäläinen ym. 2020)}
    \rivi{citep*}{(Meikäläinen \& Teikäläinen 2020)}
    \rivi{citealt}{Meikäläinen ym. 2020}
    \rivi{citealt*}{Meikäläinen \& Teikäläinen 2020}
    \rivi{citeauthor}{Meikäläinen ym.}
    \rivi{citeauthor*}{Meikäläinen \& Teikäläinen}
    \rivi{citeyear}{2020}
    \rivi{citeyearpar}{(2020)}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{\paketti{natbib}\-/paketin lähdeviittauskomentoja}
  \label{tlk/natbib-cite}
}

Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mittam{bibhang} ja
\mittam{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen
riippuvan sisennyksen suuruus, ja jälkimmäinen on lähdemerkintöjen
välinen pystysuuntainen tila.

\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
\mittai{bibhang}
\mittai{bibsep}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parindent}{1.1em} % tekstikappaleiden 1. rivin sisennys
\setlength{\bibhang}{\parindent}
\setlength{\bibsep}{.5ex plus .1ex minus .1ex}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen
komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
komennot kyseisen komennon määritelmään.

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{bibfont}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\bibfont}{\sffamily\small}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Oletuksena \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristö latoo
lähdeluettelolle otsikon, ja otsikon teksti määräytyy kieliasetusten
(luku \ref{luku/kieliasetukset}) ja dokumenttiluokan perusteella (luku
\ref{luku/dokumenttiluokat}). Suomenkielisen lähdeluettelon otsikon voi
määrittää dokumentin esittelyosassa seuraavan esimerkin tavoin.
Esimerkissä hyödynnetään \komento{addto}\-/ komentoa, joka sisältyy
\paketti{polyglossia}\-/{} ja \paketti{babel}\-/ paketteihin.

\komentoi{addto}
\komentoi{captionsfinnish}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{refname}
\komentoi{bibname}
\luokkai{article}
\luokkai{book}
\luokkai{report}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{%
  \renewcommand{\refname}{Lähteet} % article-dokumenttiluokka
  \renewcommand{\bibname}{Lähteet} % report- ja book-luokat
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
On myös mahdollista määritellä koko komentosarja, joka suoritetaan
lähdeluettelon otsikoinnin yhteydessä. Se tehdään määrittelemällä
uudelleen komento \komentom{bibsection}.

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{bibsection}
\komentoi{setcounter}
\laskurii{secnumdepth}
\komentoi{section}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\bibsection}{%
  \setcounter{secnumdepth}{-1}
  \section{Lähteet}
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisessä esimerkissä komennolla \komento{setcounter} määritetään,
mille otsikkotasolle dokumentin otsikoiden eli lukujen numerointi yltää.
Pieni arvo \mbox{(\koodi{-1})} käytännössä tarkoittaa, että seuraaviin
otsikoihin ei tule numerointia. Komento \komento{section} tekee itse
otsikon.

Jos ei halua, että \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristö tekee
otsikon automaattisesti, voi \komento{bibsection}\-/ komennon määrittää
tyhjäksi.

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{bibsection}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\bibsection}{}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Paketti \paketti{natbib} sisältää edellä kuvattujen lisäksi muitakin
ominaisuuksia, joihin voi tutustua paketin ohjekirjan avulla. On muun
muassa mahdollista tehdä lähdeteoksista tietokanta Bibtex\-/
järjestelmän avulla. Jos kuitenkin siihen suuntaan haluaa edetä, ei ehkä
kannata käyttää \paketti{natbib}\-/ pakettia eikä vanhaa Bibtexiä vaan
monipuolisempaa pakettia \paketti{biblatex}, jota käsitellään
seuraavassa alaluvussa.

\subsection{Vaativaan käyttöön (biblatex)}
\label{luku/biblatex}

Suurten lähde- ja kirjallisuusluetteloiden ylläpito voi olla aika
työlästä: pitää jatkuvasti varmistaa, että kaikki viitatut teokset ovat
luettelossa ja että luettelo on pilkulleen yhdenmukainen. Paketti
\pakettictan{biblatex} on vastaus sellaisiin tarpeisiin.

Ajatuksena on, että kaikki tiedonlähteet ja kirjallisuus kirjoitetaan
tietokantaan, josta \paketti{biblatex}\-/paketin komennot hakevat tiedot
automaattisesti. Kirjoittaja tai työryhmä voi ylläpitää yhtä
kirjallisuustietokantaa, joka voi olla saatavilla oman laitoksen
verkkopalvelimella tai julkisella verkkosivullakin. Dokumentin tekstissä
viitataan teoksiin yksilöllisen tunnisteen avulla, ja pelkän viittauksen
perusteella oikeat teokset ilmestyvät lähdeluetteloon automaattisesti
aakkosjärjestyksessä ja yhdenmukaisessa muodossa. Yhtään tiedonlähdettä
ei tarvitse kirjoittaa lopulliseen lähdeluetteloon käsin.

\paketti{biblatex}\-/paketin käyttö vaatii hieman opettelua -- varsinkin
jos on tarve muokata lähdeluettelon ja lähdeviittausten ulkoasua.
Muutaman tiedonlähteen ylläpito on todennäköisesti paljon helpompaa ja
nopeampaa \ref{luku/natbib}\-/ paketin keinoilla (luku
\ref{luku/natbib}). Sen sijaan laajoja tieteellisiä artikkeleita
kirjoittaville \paketti{biblatex} voi olla suuri apu, koska
artikkeleissa on yleensä paljon lähteitä ja useissakin artikkeleissa
viitataan yleensä samoihin lähteisiin.

\subsubsection{Teostietokanta}

Lähdeteosten tietokanta on erillinen tekstitiedosto, joka tavallisesti
nimetään \koodi{bib}\-/päätteiseksi, esimerkiksi \koodi{teokset.bib}.
Tiedosto koostuu \koodi{@}\=/merkillä ja teostyypin nimellä alkavista
tietueista, joiden yleinen muoto on seuraavanlainen:

\begin{koodilohkosis}
@teostyyppi{tunniste,
  author = {...},
  title  = "..."
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Teostyypin nimen jälkeen aaltosulkeiden sisään kirjoitetaan teoksen
kaikki tiedot. Ne alkavat teoksen yksilöllisellä tunnisteella, jota
käytetään lähdeviittauksissa. Tunnisteen jälkeen tulevat muut kentät.
Eri kentät kuten \koodi{author} ja \koodi{title} erotetaan toisistaan
pilkulla. Kentän nimi ja sen sisältö erotetaan toisistaan
yhtäsuuruusmerkillä (\koodi{=}), ja kentän sisältö kirjoitetaan
aaltosulkeiden tai lainausmerkkien sisään, kuten edellinen esimerkki
näyttää.

\begin{esimerkki*}
\begin{koodilohko}
@book{itkonen_typogr,
  author = {Itkonen, Markus},
  title = {Typografian käsikirja},
  date = {2019},
  edition = {5},
  publisher = {Typoteekki. Graafinen suunnittelu Markus Itkonen Oy}
}

@incollection{likonen_teams,
  author = {Likonen, Teemu and Riskilä, Kaisa},
  title = {Verkkoyhteistyö Teams-ympäristössä},
  editor = {Tammi, Tuomo and Horila, Mikko},
  booktitle = {Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittäminen
    harjoittelukouluissa II},
  booksubtitle = {Tilat ja tekniikka pedagogisen kehittämisen tukena},
  publisher = {E-norssi. Opettajankouluttajien yhteistyöverkosto},
  date = {2020},
  pages = {85-92},
  url = {http://www.enorssi.fi/oppimisymparistojulkaisu2020/}
}

@article{likonen_tietokanta,
  author = {Likonen, Teemu},
  title = {Tietoa kantaan ja takaisin},
  journaltitle = {Skrolli},
  journalsubtitle = {Tietokonekulttuurin erikoislehti},
  date = {2015},
  volume = {2015},
  number = {4},
  pages = {52-55},
  url = {https://skrolli.fi/numerot/2015-4/}
}

@online{ctan,
  title = {Comprehensive TeX Archive Network},
  shorttitle = {CTAN},
  date = {1992/},
  url = {https://www.ctan.org/},
  urldate = {2021-07-14}
}
\end{koodilohko}
  \caption{Lähdeteosten tietokantatiedosto}
  \label{esim/bib-tiedosto}
\end{esimerkki*}

Todellista käyttöä vastaava tietokanta tai sen osa on esimerkissä
\ref{esim/bib-tiedosto}, jossa on neljä erityyppistä teostietuetta:
\koodim{book}, \koodi{incollection}, \koodi{article} ja \koodi{online}.
Ensin mainittu teostyyppi \koodi{book} sopii tavallisille kirjoille,
joissa tietyt tekijät (\koodi{author}) vastaavat suunnilleen koko
teoksen sisällöstä ja teoksella on jokin julkaisijataho
(\koodi{publisher}).

Teostyyppi \koodim{incollection} tarkoittaa esimerkiksi
artikkelikokoelmaa, jonka yksittäiseen artikkeliin (\koodi{title}) ja
sen kirjoittajaan (\koodi{author}) on tarkoitus viitata. Voidaan mainita
myös artikkelin alku- ja loppusivut (\koodi{pages}). Kokoelmalla on
toimittaja (\koodi{editor}) ja yhteinen nimi (\koodi{book\-title}).

Tyyppi \koodim{article} sopii säännöllisesti julkaistavan aikakaus- tai
muun lehden artikkeleihin. Viittauskohteena on yksittäinen artikkeli ja
sen kirjoittaja. Julkaisutiedoissa mainitaan lehden nimi
(\koodi{jour\-nal\-title}), julkaisukausi (\koodi{vol\-ume}), kauteen
kuuluvan julkaisun järjestysnumero (\koodi{num\-ber}) sekä mahdollisesti
artikkelin sivut (\koodi{pages}).

Verkkolähteiden merkitsemiseen sopii \koodim{online}\-/ teostyyppi,
joissa on tavanomaisten kenttien lisäksi ainakin verkko\-/osoite eli
\koodi{url}\-/kenttä ja mahdollisesti viittauspäivä (\koodi{url\-date})
osoittamassa, milloin viitatut tiedot olivat saatavilla.

Teostyyppejä ja teoksiin liittyviä tietokenttiä on olemassa paljon
muitakin. Niiden merkitystä ja käyttöä neuvotaan tarkemmin
\paketti{biblatex}\-/paketin ohjeissa. Seuraavassa on kuitenkin pari
huomiota tietokannan ja kenttien kieliopillisista asioista.

Tietueissa joidenkin kenttien sisältö voi koostua useasta osasta kuten
saman teoksen eri tekijöistä. Eri tekijöiden nimet erotetaan
\koodi{author}- ja \koodi{editor}\-/kentissä toisistaan
\koodi{and}\-/sanalla. Oletuksena \paketti{biblatex} katsoo, että
tekijät ovat henkilöitä, ja käsittelee esimerkiksi etu- ja sukunimet
tietyllä tavalla: jos mukana on pilkku, sitä ennen on sukunimi, ja
etunimet tulevat pilkun jälkeen; jos pilkkua ei ole, etunimet ovat
ensin, ja sukunimi on lopussa.

Jos kuitenkin teoksen tekijänä on yritys tai yhteisö, täytyy sen nimi
kirjoittaa kokonaan aaltosulkeisiin, jottei sitä tulkittaisi henkilön
nimeksi. Tällaisten aaltosulkeiden sisällä voi käyttää \koodi{and}\-/
sanaa normaalisti, eikä sitä tulkita eri tekijöiden erottimeksi.
Seuraavassa on näistä esimerkit:

\begin{koodilohkosis}
author = {Meikäläinen, Matti and Teikäläinen, Teija}
author = {{Org. of Latex and Typography} and Meikäläinen, Matti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Muunkinlaisia useasta osasta koostuvia kenttiä on olemassa.
Asiasanakentän (\koodi{keywords}) eri sanat erotetaan toisistaan
pilkulla, ja sivunumeroissa (\koodi{pages}) voi olla myös lukualueita,
jotka ilmaistaan yhdysmerkillä.

\begin{koodilohkosis}
keywords = {eri, sanoja, peräkkäin}
pages = {15-19}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Teostietokantaan voi määrittää vakiosisältöisiä muuttujia käyttämällä
\koodi{@string}\-/ rakennetta. Vakioihin voi sitten viitata
teostietueiden kentistä esimerkin \ref{esim/bib-muuttujat} tavoin.
Vakiot ovat hyödyllisiä silloin, kun sama kentän sisältö toistuu useissa
teoksissa, kuten tässä esimerkissä sama tekijä (\koodi{author}) ja
aikakauslehden nimi (\koodi{jour\-nal\-title}). Vakioita voi yhdistää
saman kentän muuhun sisältöön käyttämällä \koodi{\#}\=/merkkiä, kuten
esimerkin rivillä 13 on tehty.

\begin{esimerkki*}
\begin{koodilohko}
@string{
  itse = {Meikäläinen, Matti},
  lehti = {Hienon hieno aikakauslehti}
}

@article{hieno_artikkeli,
  author = itse,
  journaltitle = lehti,
  ...
}

@article{toinen_artikkeli,
  author = itse # { and Teikäläinen, Teija},
  journaltitle = lehti,
  ...
}
\end{koodilohko}
  \caption{Muuttujien käyttö ja \koodi{@string}\-/rakenne}
  \label{esim/bib-muuttujat}
\end{esimerkki*}

\subsubsection{Käyttöönotto}

\paketti{biblatex}\-/paketti otetaan käyttöön esimerkin
\ref{esim/biblatex-käyttöönotto} rivien avulla. Mukana on myös
kielipaketti sekä \paketti{csquotes}, joka sisältää lainausmerkkeihin
liittyvää logiikkaa (luku \ref{luku/lainausmerkit}). Ilman sitä
\paketti{biblatex} ei saa eri kielten erilaisia lainausmerkkejä oikein
vaan käyttää pelkästään amerikkalaisia (``~'').

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{usepackage}
  \pakettii{polyglossia}
  \pakettii{csquotes}
  \pakettii{biblatex}

\begin{koodilohko}
% Kielipaketti polyglossia tai babel on ladattava ennen biblatexia.
\usepackage{polyglossia} \setdefaultlanguage{finnish}
%\usepackage[main=finnish]{babel}

% Kielikohtaiset lainausmerkit oikein csquoten avulla.
\usepackage{csquotes}

\usepackage[style=authoryear]{biblatex}
\end{koodilohko}
  \caption{\paketti{biblatex}\-/ paketin käyttöönotto ja asetuksia}
  \label{esim/biblatex-käyttöönotto}
\end{esimerkki*}

Paketin asetuksissa käytetään valitsinta \koodi{style} ja sen asetusta
\koodi{author\-year}, joka asettaa lähdeviittausten ja lähdeluettelon
tyyliksi tekijän ja vuosiluvun. Se on yleinen käytäntö suomenkielisissä
teksteissä. Vastaavia tyylejä ovat myös \koodi{author\-year-comp},
\koodi{author\-year-ibid} ja \koodi{author\-year-icomp}, jotka lisäksi
tiivistävät peräkkäisiä lähdeviittauksia, jos teoksen tekijä on sama.

Numerointiin tai kirjainlyhenteisiin perustuvat lähdeluettelo\-/{} ja
viittaustyylit ovat nimeltään \koodi{nu\-mer\-ic} ja
\koodi{al\-pha\-bet\-ic}. Muitakin tyylejä on olemassa, mutta tämän
oppaan esimerkeissä käsitellään tekijä--vuosi-tyyliä.

Paketin omien lähdeluettelo\-/\ ja viittaustyylien lisäksi Latex\-/
jakelupaketissa on todennäköisesti mukana myös ulkopuolisten tahojen
tekemiä tyylejä. Tyylikokonaisuus nimeltä \pakettictan{biblatex-ext}
laajentaa \paketti{biblatex}\-/ paketin tavallisten tyylien
ominaisuuksia. Laajennustyylien käyttäminen ei vaadi erillisen paketin
lataamista, vaan tyylin saa käyttöön yksinkertaisesti vain
kirjoittamalla sen nimen \paketti{biblatex}\-/ paketin lataamisen
yhteydessä. Laajennetut tyylit alkavat kirjaimilla \mbox{\koodi{ext-},}
esimerkiksi \koodi{ext-author\-year} tai \koodi{ext-author\-year-comp}.

Kaikki käyttöön otettavat teostietokantatiedostot täytyy esitellä
komennolla \komento{addbibresource}. Tietokantatiedostoja voi olla
useampiakin, ja tietokanta voi olla myös verkko\-/ osoitteen takana
oleva tiedosto. \komento{addbibresource}\-/ komennot täytyy kirjoittaa
Latex\-/ lähdedokumentin esittelyosaan.

\komentoi{addbibresource}
\begin{koodilohkosis}
\addbibresource{teokset.bib}
\addbibresource{~/texmf/omat_kirjoitukset.bib}
\addbibresource[location=remote]{http://osoite.netissä/yhteiset.bib}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Lähdeluettelo ladotaan dokumenttiin komennolla
\komento{printbibliography}. Komennolle voi antaa valinnaisen
argumentin, jonka valitsimilla vaikutetaan esimerkiksi lähdeluettelon
otsikon tekstiin tai poistetaan automaattinen otsikointi kokonaan. On
myös olemassa erilaisia lähdeteosten rajaamisvalitsimia, joiden avulla
voi määrittää, mitä teoksia kyseiseen luetteloon halutaan. Sen avulla
voidaan esimerkiksi rajata painetut lähteet yhteen luetteloon,
julkaisemattomat toiseen ja verkkolähteet kolmanteen. Seuraavassa on
erilaisia esimerkkejä:

\komentoi{printbibliography}
\begin{koodilohkosis}
\printbibliography
\printbibliography[title={Lähteet}]
\printbibliography[heading=none,  % Ei automaattista otsikkoa,
  type=online]           % ja rajataan vain online-tyyppisiin.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Lähdeluetteloon tulevat mukaan vain ne teokset, joihin on viitattu.
Mitään ei siis näy, jos ei ole lähdeviittauksia. Seuraavassa alaluvussa
käsitellään lähdeviittauskomentoja ja myös ''näkymätöntä''
viittauskomentoa, jolla teoksia saadaan mukaan luetteloon ilman näkyvää
viittausta.

\subsubsection{Lähdeviittaukset}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2 \\}
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Komento} & \ots{Esimerkki} \\
    \midrule
    \rivi{cite}{Meikäläinen 2020}
    \rivi{textcite}{Meikäläinen (2020)}
    \rivi{parencite}{(Meikäläinen 2020)}
    \rivi{citeauthor}{Meikäläinen}
    \rivi{citeyear}{2020}
    \rivi{citetitle}{[teoksen nimi]}
    \rivi{footcite}{Meikäläinen 2020 [alaviitteessä]}
    \rivi{nocite}{[näkymätön viittaus]}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{\paketti{biblatex}\-/paketin lähdeviittauskomentoja}
  \label{tlk/biblatex-cite}
}

Taulukkoon \ref{tlk/biblatex-cite} on koottu tavallisimpia
\paketti{biblatex}\-/paketin viittauskomentoja. Komennon argumentiksi
annetaan teoksen yksilöllinen tunniste. Komennoille voi antaa myös
valinnaisen argumentin, jolla kerrotaan täsmentävää tietoa
lähdeviittauksesta. Yleensä se on viitattavan teoksen sivunumero.
Viittaus näkyy dokumentissa esimerkiksi seuraavalla tavalla:

\komentoi{textcite}
\begin{koodilohkosis}
\textcite[27--29]{johdatus} % Viittaus teokseen ”johdatus”.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen ja Teikäläinen (2020, s. 27--29)
\end{tulossis}

\noindent
Jos halutaan sisällyttää lähdeluetteloon teoksia, joihin ei ole
välttämättä viitattu, käytetään dokumentissa kerran ''näkymätöntä''
viittauskomentoa \komento{nocite}. Sille annetaan argumentiksi
tunnisteet niistä teoksista, jotka halutaan mukaan luetteloon.
Argumentti~\koodi{*} (tähti) valitsee kaikki teokset.

\komentoi{nocite}
\begin{koodilohkosis}
\nocite{meikäläinen, teikäläinen} % Nämä teokset mukaan.
\nocite{*}                        % Kaikki mukaan.
\end{koodilohkosis}

\subsubsection{Lähdetiedostojen kääntäminen}

Latexin kääntäjäohjelmat Lualatex tai Xelatex eivät yksinään riitä,
sillä teostietokanta ei ole tavallinen Latex\-/muotoinen tiedosto.
Tarvitaan myös Latex\-/jakelun mukana tulevaa komentoa \koodi{biber},
joka käsittelee teostietokantaan liittyviä tiedostoja. Lopulta
Latex\-/kääntäjääkin täytyy kutsua kaksi kolme kertaa, jotta kaikki
ristiviitteet saadaan kuntoon. Komentojen suoritusjärjestys on
seuraavanlainen:

\begin{koodilohkosis}
lualatex teksti.tex
biber teksti.bcf
lualatex teksti.tex
lualatex teksti.tex
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisen esimerkin komennoissa voi tiedoston nimistä jättää päätteet
pois (\koodi{.tex}, \koodi{.bcf}). \koodi{lualatex}\-/ ohjelman paikalla
voi olla myös \koodi{xelatex}. Kääntäminen on vielä helpompaa, kun
käyttää \koodi{latexmk}\-/ ohjelmaa (luku \ref{luku/latexmk}), joka osaa
automaattisesti suorittaa myös \koodi{biber}\-/ ohjelman ja tarvittavat
uudelleen kääntämiset. Yksi komento riittää:

\begin{koodilohkosis}
latexmk -lualatex teksti.tex    % tai: -xelatex
\end{koodilohkosis}

\subsubsection{Lähdeluettelon mittoja}

Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa muutaman eri mitan avulla, joista
esitellään tässä yhteydessä vain osa. Lähdemerkinnän riippuvan
sisennyksen suuruus määräytyy mitan \mittam{bibhang} avulla. Yleensä
lienee sopivaa asettaa se samaksi kuin tekstikappaleiden ensimmäisen
rivin sisennys \mitta{parindent}.

\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
\mittai{bibhang}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parindent}{1.1em} % tekstikappaleiden 1. rivin sisennys
\setlength{\bibhang}{\parindent}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Mitta \mitta{bibitemsep} on lähdemerkintöjen välinen pystysuuntainen
tila. \mittamargin{bibitemsep} Sen avulla voi harventaa lähdeluetteloa,
jolloin lähdemerkinnät erottuvat paremmin toisistaan. Mitan
\mittam{bibnamesep} avulla voi tehdä suuremman pystysuuntaisen välin
lähdemerkintöjen väliin silloin, kun teoksen tekijä vaihtuu
(\koodi{author} tai \koodi{editor}). Toisin sanoen tämän mitan avulla
voi ryhmitellä saman tekijän teokset tiiviimmin yhteen ja jättää väliä
seuraavan tekijän teoksiin. Vastaavanlainen mitta on
\mittam{bibinitsep}, jota käytetään silloin, kun lähdemerkinnän
aloittava kirjain vaihtuu. Tämän avulla voi ryhmitellä lähdemerkinnät
aakkosittain eli tehdä suuremman välin aina lähdemerkinnän alkukirjaimen
vaihtuessa.

\komentoi{setlength}
\mittai{bibitemsep}
\mittai{bibnamesep}
\mittai{bibinitsep}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\bibitemsep}{.5ex plus .1ex minus .1ex}
\setlength{\bibnamesep}{1em  plus .2ex minus .1ex}
\setlength{\bibinitsep}{2em  plus .2ex minus .1ex}
\end{koodilohkosis}

\subsubsection{Muita asetuksia}

Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen
komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
komennot kyseisen komennon määritelmään.

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{bibfont}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\bibfont}{\sffamily\small}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Lähdemerkinnät itsessään muodostetaan automaattisesti tiettyjen
tyyliasetusten perusteella. Omiakin tyylejä voi tehdä, mutta yleensä
riittää vain yksittäisen asetusten muuttaminen. Niistä käsitellään tässä
yhteydessä muutama. Asetusten muuttamiseen tarvitaan yleensä
\paketti{biblatex}\-/ paketin omia asetuskomentoja.

Lähdeluettelon nimet näkyvät oletusasetuksilla siten, että teoksen
ensimmäisen tekijän sukunimi mainitaan ensin (luettelon
aakkosjärjestyksen vuoksi) mutta saman teoksen muiden tekijöiden etunimi
mainitaan ensin. Tekijöiden nimet näkyvät siis seuraavalla tavalla:
''Meikäläinen, Matti ja Teija Teikäläinen''. Suomessa on kuitenkin
tapana kirjoittaa kaikki nimet samalla tavalla ja mainita sukunimi aina
ensin. Tämä saadaan toteutettua seuraavilla komennolla:

\komentoi{DeclareNameAlias}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareNameAlias{default} {family-given}
\DeclareNameAlias{sortname}{family-given}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen, Matti ja Teikäläinen, Teija (2020). --~--
\end{tulossis}

\noindent
Saman teoksen eri tekijöiden nimet erotetaan oletuksena toisistaan
pilkuilla paitsi kahden viimeisen nimen välissä on \textit{ja}-sana.
Usein on kuitenkin tapana käyttää \&\=/merkkiä ainakin lähdeluettelossa.
Seuraavat esimerkkikomennot asettavat lähdeluettelon kaikkien nimien
erottimeksi \&\=/merkin.

\komentoi{DeclareDelimFormat}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareDelimFormat[bib]{multinamedelim}{\space\&\space}
\DeclareDelimFormat[bib]{finalnamedelim}{\space\&\space}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen, Matti \& Teikäläinen, Teija \& Tutkija, Tuija (2020).
  --~--
\end{tulossis}

\noindent
Erotinmerkkiasetuksen nimi \koodi{multi\-name\-delim} tarkoittaa muiden
kuin kahden viimeisen tekijän nimen välissä olevaa erotinta. Kahden
viimeisen nimen erotin määritellään asetuksella
\koodi{final\-name\-delim}.

Edellisten esimerkkikomentojen valinnainen argumentti \koodi{bib}
tarkoittaa, että vaikutetaan vain lähdeluetteloon. Argumentti voi olla
myös esimerkiksi \koodi{cite}, \koodi{textcite} tai \koodi{parencite},
jolloin vaikutetaan samannimisillä komennoilla tehtyihin
lähdeviittauksiin: \komento{cite}, \komento{textcite} ja
\komento{parencite}. Katso lähdeviittauskomennot taulukosta
\ref{tlk/biblatex-cite}. Seuraava esimerkki vaihtaa
\komento{parencite}\-/ komentoon asetuksen, niin että kahden viimeisen
henkilön nimen väliin ladotaan \&\=/merkki. Oletuksena viittauksissa
käytetään \textit{ja}\-/sanaa.

\komentoi{DeclareDelimFormat}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareDelimFormat[parencite]{finalnamedelim}{\space\&\space}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  (Meikäläinen, Teikäläinen \& Tutkija 2020)
\end{tulossis}

\noindent
Useiden saman teoksen tekijöiden luettelot lyhennetään automaattisesti
esimerkiksi muotoon ''Meikäläinen et~al.'', ja lyhentämisen säännöt
määritellään tiettyjen \koodi{max}- ja \koodi{min}\-/ alkuisten paketin
valitsimien avulla. Lähdeluettelossa teoksen tekijäluetteloon
vaikutetaan valitsimilla \koodi{max\-bib\-names} ja
\koodi{min\-bib\-names}, kun taas lähdeviittausten tekijäluetteloon
vaikutetaan valitsimilla \koodi{max\-cite\-names} ja
\koodi{min\-cite\-names}. Asetukset toimivat siten, että jos
enimmäismäärä (\englanti{max}) ylittyy, typistetään tekijäluettelo
vähimmäismäärään (\englanti{min}) ja lisätään ilmaus ''et al.'' tms.

Tekijäluetteloa ei kuitenkaan välttämättä lyhennetä, jos luettelosta
tulisi täsmälleen samanlainen kuin jollakin toisella teoksella. Tähän
asiaan puolestaan vaikutetaan valitsimella \koodi{unique\-list}, joka on
oletuksena päällä viittaustyylissä \koodi{author\-year}.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{biblatex}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[style=authoryear, maxbibnames=99, minbibnames=3,
  maxcitenames=3, mincitenames=1, uniquelist=true]{biblatex}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kun halutaan näyttää lähdeluettelossa vain tekijän etunimen alkukirjain
eikä koko etunimeä, käytetään paketin valitsinta \koodi{given\-inits}.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{biblatex}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[…, giveninits]{biblatex}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen, M. (2020). -- --
\end{tulossis}

\noindent
Lähdeluettelossa näytetään teoksen tekijän nimen kohdalla ajatusviiva,
jos tekijä on sama kuin luettelon edelliselläkin teoksella. Mikäli tätä
(sinänsä yleistä) käytäntöä ei haluta, täytyy käyttää paketin asetusta
\koodi{dash\-ed=\katk false}.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{biblatex}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[…, dashed=false]{biblatex}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Joskus on tapana latoa lähdeluettelossa tekijöiden nimet esimerkiksi
pienversaalilla, jotta ne erottuvat luettelosta paremmin. Tällainen
muutos vaatii, että määritellään uudelleen henkilön nimiin liittyvät
latomiskomennot \komento{mkbibnamefamily}, \komento{mkbibnamegiven},
\komento{mkbibnameprefix} ja \komento{mkbibnamesuffix}. Se saadaan
automaattiseksi seuraavilla komennoilla:

\komentoi{AtBeginBibliography}
\komentoi{mkbibnamefamily}
\komentoi{mkbibnamegiven}
\komentoi{mkbibnameprefix}
\komentoi{mkbibnamesuffix}
\begin{koodilohkosis}
\AtBeginBibliography{%
  \renewcommand{\mkbibnamefamily}[1]{\textsc{#1}}
  \renewcommand{\mkbibnamegiven} [1]{\textsc{#1}}
  \renewcommand{\mkbibnameprefix}[1]{\textsc{#1}}
  \renewcommand{\mkbibnamesuffix}[1]{\textsc{#1}}
}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \textsc{Meikäläinen}, \textsc{Matti} \& \textsc{Teikäläinen},
  \textsc{Teija} (2020). -- --
\end{tulossis}

\noindent
Lähdeluettelossa yhden lähdemerkinnän eri osien erottimena on piste.
Joskus kuitenkin tekijöiden nimien ja vuosiluvun jälkeen halutaan
kaksoispiste. Se saadaan toteutettua seuraavalla komennolla:

\komentoi{DeclareDelimFormat}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareDelimFormat[bib]{nametitledelim}{\addcolon\space}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen, Matti (2020): -- --
\end{tulossis}

\noindent
Oletuksena \paketti{biblatex} kursivoi \koodi{book}\-/ tyyppisten
teosten nimen (\koodi{title}). Sen sijaan artikkelikokoelmissa
(\koodi{incollection}) ja aikakauslehdissä (\koodi{article})
kursivoidaan julkaistun kokoelman nimi (\koodi{book\-title}) ja
aikakauslehden nimi (\koodi{jour\-nal\-title}). Näissä teostyypeissä
viitatun artikkelin nimi (\koodi{title}) kirjoitetaan lainausmerkkeihin.
Käytäntö tuntuu järkevältä, sillä kursivoituna on aina julkaistu
kokonainen teos eikä sen osa. Käytännössähän tiedonlähde joudutaan
hakemaan teoksen nimen perusteella. Joku voi silti haluta muuttaa näiden
ulkoasua ja esimerkiksi kursivoida aina viittauksen kohteena olevan
artikkelin. Seuraavassa on esimerkkikomennot edellä mainittujen
lähdeluettelon kenttien muuttamiseen.

\komentoi{DeclareFieldFormat}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareFieldFormat[article,incollection]{title}{\emph{#1}}
\DeclareFieldFormat[article]{journaltitle}{#1}
\DeclareFieldFormat[incollection]{booktitle}{#1}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä olevissa esimerkkikomennoissa on valinnaisena argumenttina ne
teostyypit, joihin halutaan vaikuttaa. Jos valinnaisen argumentin jättää
pois, vaikutetaan kaikkiin teostyyppeihin, ellei tarkempaa
teostyyppikohtaista määritelmää ole olemassa. Ensimmäinen pakollinen
argumentti on kentän nimi teostietokannassa, ja toinen pakollinen
argumentti on sisältö, joka ladotaan lähdemerkintään kyseisen tiedon
kohdalle. Teostietokannasta tulevan kentän sisältö on parametrissa
\koodi{\#1}.

Mikäli haluaa jonkin teoksen tiedon lainausmerkkeihin tai sulkeisiin,
kannattaa käyttää komentoa \komento{mkbibquote} tai
\komento{mkbibparens}. Ne ymmärtävät ottaa huomioon eri kielten
lainausmerkkikäytännöt ja mahdolliset sisäkkäiset sulkeet.

\komentoi{DeclareFieldFormat}
\komentoi{mkbibquote}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareFieldFormat[incollection]{booktitle}{\mkbibquote{#1}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Oletuksena teoksen vuosiluku tai muu päiväys ladotaan lähdeluetteloon
sulkeissa. Joissakin lähdeluettelokäytännöissä sulkeita ei kuitenkaan
ole, joten seuraavaksi käsitellään keino sulkeiden poistamiseen.
Tavallisessa \paketti{biblatex}\-/paketin lähdeluettelotyylissä
\koodi{author\-year} ei ole omaa asetusta teoksen päiväyksen ulkoasun
muuttamiseen, mutta jos käyttää tyyliä \koodi{ext-author\-year} (tms.),
sekin puute korjaantuu, ja voi käyttää \koodi{bib\-label\-date}\-/
asetusta.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{biblatex}
\komentoi{DeclareFieldFormat}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[style=ext-authoryear]{biblatex}

\DeclareFieldFormat{biblabeldate}{#1}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen, Matti 2020. -- --
\end{tulossis}

\noindent
Artikkelikokoelmissa (teostyyppi \koodi{incollection}) mainitaan
oletuksena kokoelman nimi ja toimittajat seuraavassa muodossa:
''Teoksessa: \textit{Hieno artikkelikokoelma.} Toim. Kirjailija,
Kaisa''. Ensin siis mainitaan julkaisun nimi ja sen jälkeen toimittajien
nimet. Suomessa on tapana kirjoittaa nämä tiedot toisinpäin ja laittaa
toimittajarooli sulkeisiin. Tällaiset asetukset saa käyttämällä tyyliä
\koodi{ext-author\-year} (tms.), paketin asetusta
\koodi{in\-name\-before\-title=\katk true} ja seuraavia komentoja:

\komentoi{usepackage}
\pakettii{biblatex}
\komentoi{DeclareFieldFormat}
\komentoi{DeclareDelimFormat}
\komentoi{mkbibparens}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[style=ext-authoryear, innamebeforetitle=true]{biblatex}

\DeclareFieldFormat{editortype}{\mkbibparens{#1}}
\DeclareDelimFormat{editortypedelim}{\addspace}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  -- -- Teoksessa: Kirjailija, Kaisa (toim.). \textit{Hieno
    artikkelikokoelma}. -- --
\end{tulossis}

\noindent
Lähdeviittauksissa vuosiluvun ja sivunumeroiden välissä käytetään
toisinaan pilkkua ja toisinaan kaksoispistettä. Sivunumeroiden
yhteydessä voi olla lyhenne ''s.'' tai se voidaan jättää pois.
Seuraavilla komennoilla vaikutetaan näihin asetuksiin:

\komentoi{DeclareFieldFormat}
\komentoi{DeclareDelimFormat}
\komentoi{textcite}
\begin{koodilohkosis}
\DeclareFieldFormat{postnote}{#1} % Lyhenne ”s.” pois.
\DeclareDelimFormat{postnotedelim}{\addcolon\space} % Kaksoispiste.

\textcite[15--16]{tunniste} toteaa artikkelissaan -- --
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen (2020: 15--16) toteaa artikkelissaan -- --
\end{tulossis}

\noindent
Kun saman teoksen usean tekijän luettelo lyhennetään, käytetään
oletuksena latinankielistä ilmausta pois jäävien nimien tilalla:
''Meikäläinen et al.''. Ilmauksen voi muuttaa suomenkieliseksi
seuraavalla komennolla:

\komentoi{DefineBibliographyStrings}
\begin{koodilohkosis}
\DefineBibliographyStrings{finnish}{
  andothers = {ym.},
}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Meikäläinen ym. (2020)
\end{tulossis}

\noindent
\pakettictan{biblatex}\-/ paketti sisältää valtavan paljon asetuksia ja
mahdollisuuksia lähdeluettelon ja \=/viitteiden ulkoasun säätämiseen.
Esimerkiksi komennolla \komento{DeclareBibliographyDriver} voi ottaa
täysin haltuun, miten tietty teostyyppi ladotaan lähdeluetteloon.
Komennolla \komento{DeclareSortingTemplate} voi määritellä omia
aakkostustapoja. Lisätietoa saa paketin ohjekirjasta.

\section{Asiahakemistot}
\label{luku/asiasanat}

Asiahakemistot ovat asiasanojen eli tärkeiden käsitteiden tai
henkilöiden luetteloita, ja ne ovat yleensä tietokirjan viimeisillä
sivuilla. Kunkin hakemiston asiasanat ovat aakkosjärjestyksessä, ja
jokaisen sanan perässä luetellaan sivunumerot, joilla kyseistä asiaa
käsitellään. Asiahakemistojen tarkoituksena on helpottaa tiedon
löytämistä. Tämän oppaan luku \enquote{\nameref{luku/asiahakemisto}}
alkaa sivulta \pageref{luku/asiahakemisto}.

Latex tarvitsee asiahakemistojen tekemiseen paketin. Niitä on tehty
useampia, mutta parhaita taitavat olla \pakettictan{indextools} ja
\pakettictan{imakeidx}, joihin tämä opas keskittyy. Paketit ovat
käytännössä lähes samanlaisia: \paketti{indextools} perustuu
\paketti{imakeidx}\-/ pakettiin ja korjaa joitakin sen puutteita.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{documentclass}
  \komentoi{index}
  \komentoi{makeindex}
  \komentoi{printindex}
  \komentoi{usepackage}
  \luokkai{article}
  \pakettii{indextools}
  \ymparistoi{document}

\begin{koodilohko}
\documentclass{article}
\usepackage{indextools}
\makeindex

\begin{document}

\index{erilaisia} \index{asiasanoja}

...

\printindex

\end{document}
\end{koodilohko}
  \caption{Asiahakemistojen toteutuksen perusteet}
  \label{esim/asiasanat-perus}
\end{esimerkki*}

Asiahakemiston toteutuksen perusajatus on yksinkertainen: Lähdetiedoston
alussa komennolla \komento{makeindex} määritellään asiahakemistot.
Dokumentin sisältösivuilla \komento{index}\-/ komennolla lisätään
haluttuja asiasanoja hakemistoihin. Dokumentin lopussa komennolla
\komento{printindex} ladotaan varsinaiset hakemistot. Näitä komentoja
käsitellään tarkemmin erillisissä alaluvuissa, mutta esimerkissä
\ref{esim/asiasanat-perus} ovat perusasiat tiiviisti.

\subsection{Asiahakemistojen määrittely}
\label{luku/asiasanat-määrittely}

Ennen asiasanojen ja \=/hakemistojen käyttöä täytyy hakemistot
määritellä. Yksinkertaisimmillaan määrittelyksi riittää pelkkä yksi
\komento{makeindex}\-/ komento lähdedokumentin esittelyosassa, kuten
esimerkissä \ref{esim/asiasanat-perus} on tehty. Jos dokumenttiin
tarvitaan useampia asiahakemistoja tai jos haluaa vaikuttaa yksittäisten
hakemistojen asetuksiin, täytyy tietää \komento{makeindex}\-/ komennosta
enemmän. Sen sijaan yleisiä, kaikkien hakemistojen latomiseen liittyviä
asetuksia käsitellään luvussa \ref{luku/asiasanat-asetukset}.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabularx}{\linewidth}{lL}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{name}{asiahakemiston tekninen nimi}
    \rivi{title}{asiahakemistolle ladottava otsikko}
    \rivi{intoc}{sisällysluetteloon lisääminen}
    \rivi{columns}{asiahakemiston palstojen lukumäärä}
    \rivi{columnsep}{asiahakemiston palstojen väli (mitta)}
    \rivi{columnseprule}{pystyviiva palstojen väliin}
    \rivi{program}{asiahakemiston tekemisestä vastaava ohjelma:
      \koodi{makeindex} (oletus), \koodi{xindy} ym.}
    \rivi{options}{ohjelman komentorivin valitsimia}
    \bottomrule
  \end{tabularx}
}{
  \caption{\komento{makeindex}\-/ komennon valitsimia}
  \label{tlk/makeindex-valitsimia}
}

\komento{makeindex}\-/ komennolle voi antaa yhden valinnaisen
argumentin, joka voi sisältää useita pilkulla toisistaan erotettuja
valitsimia ja niiden arvoja. Valitsimia on koottu taulukkoon
\ref{tlk/makeindex-valitsimia}.

Valitsin \koodi{name} on asiahakemiston tekninen nimi, jota käytetään
Latexissa sisäisesti. Valitsinta ei tarvitse käyttää, jos tarvitaan vain
yksi asiahakemisto. Tällöin nimeksi tulee sama kuin Latex\-/
lähdedokumentin tiedoston nimi. Jos asiahakemistoja tarvitaan useita, on
järkevää nimetä jokainen erikseen \koodi{name}\-/ valitsimen avulla.
Seuraavassa esimerkissä määritellään kolme eri hakemistoa, jotka
voisivat olla Latexin komennoille, mitoille ja laskureille:

\komentoi{makeindex}
\begin{koodilohkosis}
\makeindex[name=komennot, title=Komennot, columns=2, intoc]
\makeindex[name=mitat,    title=Mitat,    columns=2, intoc]
\makeindex[name=laskurit, title=Laskurit, columns=2, intoc]
\end{koodilohkosis}

\noindent
\komento{makeindex}\-/ komennon valitsin \koodi{title} nimeää otsikon
hakemistolle, joka ladotaan \komento{printindex}\-/ komennolla (luku
\ref{luku/asiasanat-asetukset}). Jos \koodi{title}\-/ valitsinta ei ole
annettu, otsikko tulee komennosta \komento{indexname}, joka puolestaan
määräytyy kieliasetusten perusteella (luku \ref{luku/kieliasetukset}).
Se on suomen kieliasetuksilla ''\indexname''.

Jos valitsin \koodi{intoc} on mukana, kyseisen asiahakemiston otsikko
lisätään myös sisällysluetteloon. Valitsimella \koodi{columns} asetetaan
hakemiston palstojen lukumäärää ja valitsimella \koodi{columnsep} mitta,
joka on palstojen välinen tyhjä tila. Palstojen väliin saa pystyviivan
antamalla valitsimen \koodi{columnseprule}. Teknisesti palstat
toteutetaan \paketti{multicol}\-/ paketin avulla, joten sen paketin
mitat ovat käytettävissä myös asiahakemistojen latomisessa. Katso
lisätietoa palstoista ja \paketti{multicol}\-/ paketista luvusta
\ref{luku/multicol}.

Asiahakemiston järjestelystä vastaa erillinen tietokoneohjelma, joka
suoritetaan automaattisesti lähdedokumentin kääntämisen yhteydessä.
Ohjelmalle on olemassa pari vaihtoehtoa, ja sen voi valita valitsimella
\koodi{program}. Tärkeimmät vaihtoehdot ovat
\koodi{makeindex}\footnote{\koodi{program=\katk makeindex} on
  oletusasetus, mutta yleisen oletusasetuksen voi vaihtaa paketin
  lataamisen yhteydessä. Katso luku \ref{luku/asiasanat-asetukset}.} ja
\koodi{xindy}, joka käytännössä suorittaa \koodi{texindy}\-/ nimisen
ohjelman. Näillä ohjelmilla on omat ohjekirjansa, joita pääsee lukemaan
\textsc{gnu}/\katk Linux\-/ järjestelmissä \koodi{man}\-/ komennolla.
Jos käyttää vaihtoehtoa \koodi{program=\katk xindy}, täytyy Latexin
kääntäjälle (\koodi{lualatex} tai \koodi{xelatex}) antaa
komentorivivalitsin \koodi{\=/shell-escape}, joka kytkee päälle erään
lisäominaisuuden.\footnote{Lisätietoa \koodi{tex}\-/ komennon
  ohjekirjasta, komennolla \koodi{man tex}.}

Valitsimella \koodi{options} annetaan edellä mainitulle ohjelmalle
komentorivivalitsimet. Tätä tarvitaan lähinnä silloin, kun kirjoittaja
on tehnyt oman tyylitiedoston tai muita erikoisempia asetuksia
asiahakemistolle. Varsinkin \koodi{xindy} on monipuolinen ohjelma, jonka
toimintaan voi vaikuttaa monella tavalla. Lisätietoa saa
\koodi{makeindex}\-/{} ja \koodi{xindy}\-/ ohjelmien ohjekirjoista.

\subsection{Asiasanojen lisääminen}
\label{luku/asiasanat-lisääminen}

Asiasanat lisätään komennolla \komento{index}, joka sijoitetaan
lähdedokumentissa juuri siihen kohtaan, jossa kyseistä asiaa
käsitellään. Komento itsessään ei lado mitään; se vain kirjaa asiasanan
ja sivunumeron muistiin. Komentoa käytetään esimerkiksi seuraavalla
tavalla:

\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
Yhteen \index{kirjainperhe} kirjainperheeseen kuuluu tavallisesti
useita \index{kirjainleikkaus} leikkauksia.
\end{koodilohkosis}

\noindent
\komento{index}\-/ komennolle voi antaa yhden valinnaisen argumentin.
Sitä tarvitaan silloin, kun asiasana halutaan lisätä tiettyyn,
määrittelyn yhteydessä \koodi{name}\-/ valitsimella nimettyyn
hakemistoon (luku \ref{luku/asiasanat-määrittely}). Jos esimerkiksi
dokumentissa on määritelty asiahakemisto
\komento{makeindex}\komentoargv{name=\katk henkilöt}, lisättäisiin
asiasana kyseiseen hakemistoon seuraavasti:

\begin{koodilohkosis}
\index[henkilöt]{Waltari, Mika}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Tämän luvun muissa esimerkeissä ei yleensä käytetä \komento{index}\-/
komennon valinnaista argumenttia. Argumentti on kuitenkin tarpeen aina,
kun halutaan lisätä asiasanoja tiettyyn, määrittelyn yhteydessä
nimettyyn hakemistoon.

Asiahakemistot aakkostetaan automaattisesti, mutta yksittäisten sanojen
aakkostustapaan voi vaikuttaa käyttämällä \koodi{@}\=/ merkkiä
\komento{index}\-/ komennon argumentissa. Ennen \koodi{@}\=/ merkkiä on
asiasana siinä muodossa kuin se aakkostetaan; \koodi{@}\=/ merkin
jälkeen annetaan asiasana siinä muodossa kuin se ladotaan
asiahakemistoon.

Seuraavassa esimerkissä asiahakemistoon lisätään kolme eri henkilöä,
joiden sukunimet ovat joko Vuori tai Wuori. Kaikki nimet aakkostetaan
nimen Vuori mukaisesti, eli \emph{v} ja \emph{w} katsotaan aakkostuksen
kannalta samaksi kirjaimeksi. Tämä on tavallinen käytäntö suomalaisten
sanojen ja nimien aakkostuksessa.

\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\index{Vuori, Lauri}
\index{Vuori, Anita@Wuori, Anita}
\index{Vuori, Yrjö@Wuori, Yrjö}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Wuori, Anita, \arabic{page} \\*
  Vuori, Lauri, \arabic{page} \\*
  Wuori, Yrjö, \arabic{page}
\end{tulossis}

\noindent
Edellä mainittua aakkostustoimintoa tarvitaan myös silloin, kun
hakemiston sanojen latomisessa käytetään Latex\-/ komentoja eli asiasana
ei ole pelkkää tekstiä. Seuraavassa esimerkissä asiahakemistoon lisätään
Latex\-/ komento \komento{textbullet}. Se aakkostetaan sanan
''\englanti{textbullet}'' mukaan mutta hakemistoon se ladotaan
tasalevyisellä fontilla (\komento{texttt}) ja alkuun lisätään kenoviiva
(\komento{textbackslash}).

\komentoi{index}
\komentoi{texttt}
\komentoi{textbackslash}
\begin{koodilohkosis}
\index{textbullet@\texttt{\textbackslash textbullet}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Käytännössä \komento{index}\-/ komentoja ei kannata aina kirjoittaa
lähdedokumenttiin sellaisenaan, vaan komennon voi sisällyttää jonkin
toisen komennon määritelmään. Tästä on esimerkki luvussa
\ref{luku/komennot-abst}.

Asiasanat voi järjestää hakemistoon hierarkkisesti eli aihepiirien
mukaisesti. Se toteutetaan \komento{index}\-/ komennon argumentissa
\koodi{!}\=/ merkin avulla, jolla erotetaan ylemmäntasoiset käsitteet
alemmantasoisista. Seuraava esimerkki lisää asiahakemistoon sanan
''fontit'' ja sen alle kaksi asiasanaa sivunumeroineen:

\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\index{fontit!kirjainperhe}
\index{fontit!kirjainleikkaus}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  fontit \\*
  \makebox[\sisennys]{}kirjainleikkaus, \arabic{page} \\*
  \makebox[\sisennys]{}kirjainperhe, \arabic{page}
\end{tulossis}

\noindent
Asiasanahierarkiassa voi olla korkeintaan kolme tasoa, ja tasot
erotetaan toisistaan \koodi{!}\=/ merkillä. Jokainen \koodi{!}\=/
merkillä erotettu osa voi sisältää \koodi{@}\=/ merkin, jolla voi
vaikuttaa sanan aakkostamiseen: ensin mainitaan hakusanasta
aakkostamisessa käytetty versio ja \koodi{@}\=/ merkin jälkeen annetaan
hakemistoon ladottava versio.

Kirjoittaja voi vaikuttaa asiasanojen sivunumeroiden latomiseen
käyttämällä \komento{index}\-/ komennon argumentissa asiasanan perässä
\koodi{|}\=/ merkkiä ja antamalla sen jälkeen komennon nimen.
Seuraavassa esimerkissä asiasanan sivunumero ladotaan kursiivilla:

\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\index{asiasana|textit}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  asiasana, \textit{\arabic{page}}
\end{tulossis}

\noindent
\komento{index}\-/ komennon argumenttiin ei kirjoiteta varsinaista
komentoa (\komento{textit}) vaan ainoastaan komennon nimi \koodi{|}\=/
merkin jälkeen. Komento voi olla mikä hyvänsä ja sen pitäisi hyväksyä
ainakin yksi argumentti: sivunumero. Asiahakemistoissa on joskus tapana
merkitä asiasanan pääasiallinen käsittelysivu eri tavalla, esimerkiksi
kursiivilla tai lihavoinnilla, ja tämä \koodi{|}\=/ ominaisuus sopii
siihen.

Yksi hyödyllinen käyttökohde \koodi{|}\=/ ominaisuudelle on viittaus
toiseen asiasanaan. On määritelty jo valmiiksi komennot \komento{see} ja
\komento{seealso}, joita voi käyttää \komento{index}\-/ komennossa
seuraavasti:

\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\index{fontit}
\index{kirjainleikkaus|see{fontit}}
\index{kirjainperhe|seealso{fontit}}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  fontit, \arabic{page} \\*
  kirjainleikkaus, \textit{\seename} fontit \\*
  kirjainperhe, \textit{\alsoname} fontit
\end{tulossis}

\noindent
Molemmat komennot hyväksyvät kaksi argumenttia, mutta edellisessä
esimerkissä annettiin vain yksi: \koodi{fontit}. Viimeiseksi
argumentiksi tulee automaattisesti aina sivunumero, mutta nämä komennot
jättävät sen huomioimatta. Sivunumeroa ei haluta näkyviin, koska
tarkoitus on vain lisätä asiahakemistoon viittaus toiseen
asiasanaan.

Suomen kieliasetuksilla edellä mainitut komennot latovat kursivoidun
ilmauksen \textit{\seename} tai \textit{\alsoname}. Kielikohtaisen
määritelmän voi muuttaa kielipaketteihin \paketti{polyglossia} ja
\paketti{babel} kuuluvan \komento{addto}\-/ komennon avulla. Seuraavassa
esimerkissä vaikutetaan suomen kieliasetuksiin
(\komento{captionsfinnish}). Komennot täytyy sijoittaa dokumentin
esittelyosaan:

\komentoi{addto}
\komentoi{captionsfinnish}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{seename}
\komentoi{alsoname}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
  \renewcommand{\seename}{katso}
  \renewcommand{\alsoname}{katso myös}
}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Toisaalta kirjoittaja voi määritellä ihan oman komentonsa
asiasanaviittausten tekemiseen. Oman komennon avulla lopputulokseen voi
vaikuttaa enemmän. Esimerkissä \ref{esim/see-katso-komento} määritellään
komento \komentox{katso}, jolla voi toteuttaa viittauksia toisiin
asiasanoihin. Komento hyväksyy kaksi argumenttia mutta jälkimmäinen eli
sivunumero jätetään käsittelemättä.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newcommand}
  \komentoi{textrightarrow}
  \komentoi{index}

\begin{koodilohko}
\newcommand{\katso}[2]{\textrightarrow\ #1}

% Seuraavat komennot tarvitaan vain kerran dokumentissa, koska ne vain
% viittaavat toisiin asiasanoihin.
\index{kirjainleikkaus|katso{fontit}}
\index{kirjainperhe|katso{fontit}}

% Seuraavassa on esimerkki varsinaisista asiasanoista. Komennot
% sijoitetaan paikkoihin, joissa aihetta käsitellään.
\index{fontit!kirjainleikkaus}
\index{fontit!kirjainperhe}
\end{koodilohko}

\begin{tulos}
  fontit \\*
  \makebox[\sisennys]{}kirjainleikkaus, \arabic{page} \\*
  \makebox[\sisennys]{}kirjainperhe, \arabic{page} \\*
  kirjainleikkaus, \textrightarrow\ fontit \\*
  kirjainperhe, \textrightarrow\ fontit
\end{tulos}

\caption{Oman \komentox{katso}\-/ komennon määrittely. Komennon nimeä
  käytetään \komento{index}\-/ komennon argumentissa ja sillä viitataan
  toisiin asiasanoihin}
\label{esim/see-katso-komento}
\end{esimerkki*}

Tavallisesti \komento{index} kirjaa muistiin vain sen sivun, jolla
komento esiintyy. Jos komento esiintyy usealla peräkkäisellä sivulla,
hakemistoon ladotaan automaattisesti sivualue, esimerkiksi 53--55.

Aina ei kuitenkaan ole mielekästä ilmaista aiheen käsittelyä
yksittäisten \komento{index}\-/ komentojen avulla. Toisinaan voi olla
sopivampaa määrittää aiheen käsittelyn alku- ja loppukohta. Alkukohta
ilmaistaan \komento{index}\-/ komennon argumentissa merkkien \koodi{|(}
avulla ja loppukohta merkkien \koodi{|)} avulla. Jos aloitus ja lopetus
sattuvat samalle sivulle, hakemistoon ladotaan vain yksi sivunumero.
Muussa tapauksessa ladotaan sivualue. Seuraavassa on esimerkki aiheen
käsittelyn alun ja lopun merkitsemiseen:

\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\index{asiasana|(}  % aiheen käsittely alkaa
...
\index{asiasana|)}  % aiheen käsittely loppuu
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  asiasana, 53--55
\end{tulossis}

\noindent
Edellä mainittujen aloitusmerkkien \koodi{|(} perään voi kirjoittaa
komennon nimen, jos haluaa vaikuttaa sivunumeroiden latomiseen. Tätä
käsiteltiin jo edellä, mutta seuraavassa on käytännön esimerkki:

\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\index{asiasana|(textit}  % aiheen käsittely alkaa
...
\index{asiasana|)}        % aiheen käsittely loppuu
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  asiasana, \textit{53--55}
\end{tulossis}

\noindent
Jos itse asiasanaan täytyy sisällyttää edellä mainittuja
\komento{index}\-/ komennon erikoismerkkejä (\koodi{@!|}), pitää niiden
eteen kirjoittaa yleislainausmerkki (\koodi{\textquotedbl}). Se estää
seuraavan merkin tulkitsemisen \komento{index}\-/ komennon
erikoismerkiksi.

\subsection{Hakemiston latominen ja asetukset}
\label{luku/asiasanat-asetukset}

Hakemistot ladotaan komennolla \komento{printindex}. Tyypillisesti
komento sijaitsee dokumentin lopussa eli esimerkiksi artikkelin tai
tietokirjan viimeisillä sivuilla. Jos komennon suorittaa ilman
argumentteja, se latoo oletushakemiston eli sen, jolle ei ole annettu
teknistä nimeä \komento{makeindex}\-/ komennon \koodi{name}\-/
valitsimella (luku \ref{luku/asiasanat-määrittely}). Komennolle voi
antaa hakasulkeissa yhden valinnaisen argumentin, joka ilmaisee
ladottavan hakemiston teknisen nimen, esimerkiksi:

\komentoi{printindex}
\begin{koodilohkosis}
\printindex            % Latoo nimeämättömän hakemiston.
\printindex[henkilöt]  % Latoo hakemiston nimeltä ”henkilöt”.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Luvussa luku \ref{luku/asiasanat-määrittely} käsitellään yksittäisten
hakemistojen asetuksia, mutta \komento{indexsetup}\-/ komennolla voi
määrittää kaikkia hakemistoja koskevia yleisempiä asetuksia. Komennolle
annetaan yksi argumentti, joka voi sisältää useita pilkuilla erotettuja
valitsimia ja niiden arvoja. Valitsimia on koottu taulukkoon
\ref{tlk/indexsetup-valitsimia}, ja seuraavassa on käytännön esimerkki:

\begin{koodilohkosis}
\indexsetup{level=\section*, noclearpage}
\end{koodilohkosis}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabularx}{\linewidth}{lL}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys ja vaihtoehtoja} \\
    \midrule
    \rivi{level}{Hakemistojen otsikkokomento: \komento{chapter*},
      \komento{chapter}, \komento{section*}, \komento{section} ym.}
    \rivi{toclevel}{Hakemiston taso sisällysluettelossa:
      \koodi{chapter}, \koodi{section} ym.}
    \rivi{noclearpage}{Ei automaattista sivunvaihtoa hakemistojen
      alussa.}
    \rivi{firstpagestyle}{Hakemiston ensimmäisen sivun sivutyyli:
      \koodi{plain}, \koodi{empty} ym.}
    \bottomrule
  \end{tabularx}
}{
  \caption{\komento{indexsetup}\-/ komennon valitsimia, joilla
    vaikutetaan kaikkien asiahakemistojen latomiseen}
  \label{tlk/indexsetup-valitsimia}
}

\noindent
Valitsimen \koodi{level} arvoksi annetaan tyypillisesti otsikkokomento,
joka suoritetaan kunkin hakemiston alussa. Itse otsikon tekstin voi
määritellä \komento{makeindex}\-/ komennon \koodi{title}\-/ valitsimella
kullekin hakemistolle erikseen. \koodi{level}\-/ valitsimelle oletusarvo
on dokumenttiluokkakohtainen korkein otsikkotaso eli \komento{chapter*}
tai \komento{section*}. Jos arvoksi antaa tähdettömän otsikkokomennon
kuten \komento{chapter}, se luo automaattisesti merkinnän
sisällysluetteloon. Silloin ei kannata käyttää \komento{makeindex}\-/
komennon \koodi{intoc}\-/ valitsinta.

Käytännössä \koodi{level}\-/ valitsimen arvoksi voi antaa minkä hyvänsä
komennon, joka hyväksyy yhden argumentin eli kyseisen hakemiston
otsikkotekstin. Kirjoittaja voi siis asettaa tähän oman komentonsa,
jonka määritelmässä mahdollisesti suoritetaan muutakin kuin pelkkä
otsikkokomento. \koodi{toclevel}\-/ valitsimella ilmaistaan hakemistojen
taso sisällysluettelossa. Valitsimen arvoksi annetaan otsikkokomentojen
nimi kuten \koodi{section} tai \koodi{subsection}.

Oletuksena jokaisen asiahakemiston alussa suoritetaan sivunvaihtokomento
\komento{clearpage}. Käyttämällä valitsinta \koodi{noclearpage} estetään
automaattinen sivunvaihto. Valitsimella \koodi{firstpagestyle} asetetaan
kunkin asiahakemiston ensimmäisen sivun sivutyyli (luku
\ref{luku/ylä-ala-tunnisteet}). Oletusarvo on \koodi{plain} eli
tavallinen, oletuksena pelkän sivunumeron sisältävä sivutyyli. Tämä
valitsin ei ole käytössä, jos ladattuna on paketti \paketti{fancyhdr}.

Ennen \komento{printindex}\-/ komentoa voi käyttää komentoa
\komento{indexprologue}, jolla määritetään johdantoteksti asiahakemiston
alkuun. Komento vaikuttaa seuraavaksi ladottavaan asiahakemistoon, eli
se kannattaa sijoittaa juuri ennen \komento{printindex}\-/ komentoa.
Komentoa käytetään seuraavasti:

\komentoi{indexprologue}
\begin{koodilohkosis}
\indexprologue[väli]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Pakollinen argumentti \koodi{teksti} on hakemiston johdannoksi
tarkoitettu teksti. Valinnainen argumentti \koodi{väli} on tarkoitettu
komennolle, joka latoo pystysuuntaisen välin johdantotekstin jälkeen,
ennen asiasanojen luetteloa. Oletuksena väliksi tulee komennon
\komento{bigskip} latoma väli, mutta muunlaisen välin saa kirjoittamalla
valinnaiseen argumenttiin esimerkiksi \komento{vspace}\-/ komennon ja
sen argumentiksi halutun mitan.

Asiahakemistopaketin (\paketti{indextools} tai \paketti{imakeidx})
lataamisen yhteydessä voi määrittää asetuksia tiettyjen valitsimien
avulla. Asetusvalitsimet kirjoitetaan \komento{usepackage}\-/ komennon
valinnaiseen argumenttiin ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.

Esimerkiksi valitsin \koodi{xindy} aiheuttaa sen, että
\komento{makeindex}\-/ komennoilla määritellyille asiahakemistoille
tulee oletuksena asetus \koodi{program=\katk xindy}. Muutoin oletus on
\koodi{program=\katk makeindex} (luku \ref{luku/asiasanat-määrittely}).

\komentoi{usepackage}
\pakettii{indextools}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[xindy]{indextools}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Jos omassa dokumentissa tarvitaan useita asiahakemistoja, saatetaan
joskus tarvita valitsinta \koodi{splitindex}. Se kiertää erästä Latexin
tiedostojen käsittelyn puutetta. Nimittäin Latex ei voi kääntämisen
yhteydessä kirjoittaa kovin moneen tiedostoon, ja jokainen asiahakemisto
tarvitsisi omansa. Rajoitukset saattavat tulla vastaan useiden
asiahakemistojen käsittelyssä.

Käyttämällä valitsinta \koodi{splitindex} kierretään edellä mainittua
rajoitusta siten, että ensin kaikki asiahakemistot kirjoitetaan yhteen
väliaikaistiedostoon ja myöhemmin ne erotetaan automaattisesti
toisistaan suorittamalla \koodi{splitindex}\-/ niminen ohjelma. Tämän
valitsimen käyttö vaatii, että Latexin kääntäjäohjelmalle
(\koodi{lualatex} tai \koodi{xelatex}) annetaan komentorivivalitsin
\koodi{\=/shell-escape}.

\section{Kuvat}
\label{luku/grafiikka}

Perus Latex ei pysty juuri minkäänlaiseen kuvien eli tietokonegrafiikan
käsittelyyn, mutta avuksi on tehty monipuolisia paketteja. Niiden avulla
voidaan esimerkiksi ladata ja latoa kuvatiedostoja sekä piirtää
vektorigrafiikkakuvia Latex\-/ komentojen avulla.

\subsection{Kuvatiedostot}

Paketti \pakettictan{graphicx} sisältää toiminnot kuvatiedostojen
käsittelyyn sekä tekstin tai muun sisällön kääntelyyn ja skaalaamisen.
Kuvatiedostojen peruskäyttö sujuu komennolla \komento{includegraphics}
seuraavasti:

\komentoi{includegraphics}
\begin{koodilohkosis}
\includegraphics[width=6cm]{kuvatiedosto.jpg}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Tällä tavoin lisätty kuvatiedosto käyttäytyy tekstikappaleessa kuin mikä
tahansa kirjain tai laatikko. Edellisen esimerkin pakollisessa
argumentissa oleva \koodi{kuvatiedosto.\katk jpg} on tiedoston nimi. Se
voi sisältää myös hakemistopolun, jos tiedosto ei sijaitse samassa
hakemistossa Latex\-/ lähdetiedostojen kanssa. Kaikki käyttöjärjestelmän
hyväksymät tiedostonnimet eivät Latexissa toimi, vaan kannattaa jättää
välilyönnit pois ja pitäytyä suppeassa latinalaisessa
merkkivalikoimassa.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{\koodi{#1} & #2 \\}
  \begin{tabularx}{\linewidth}{lL}
    \toprule
    \ots{Valitsin} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{width}{leveysmitta}
    \rivi{height}{korkeusmitta}
    \rivi{angle}{kääntökulma asteina}
    \rivi{origin}{kääntämisen keskipiste:
      \koodi{c} (keskikohta),
      \koodi{l} (vasen),
      \koodi{r} (oikea),
      \koodi{t} (ylä),
      \koodi{b} (ala),
      \koodi{B} (rivin peruslinja)
    }

    \rivi{trim}{reunojen siirto: vasen, ala, oikea, ylä}
    \rivi{clip}{leikkaminen reunojen ulkopuolelta}
    \bottomrule
  \end{tabularx}
}{
  \caption{\komento{includegraphics}\-/ komennon valinnaiseen
    argumenttiin sopivia valitsimia}
  \label{tlk/includegraphics-valitsimia}
}

\komento{includegraphics}\-/ komennon valinnaiseen argumenttiin voi
kirjoittaa monenlaisia pilkulla toisistaan erotettuja valitsimia ja
niiden arvoja. Joitakin valitsimia on koottu taulukkoon
\ref{tlk/includegraphics-valitsimia}. Tavallisimpia ovat varmaankin
\koodi{width} ja \koodi{height}, joilla määritetään, minkä levyisenä tai
korkuisena kuva halutaan latoa. Näistä voi asettaa vain jommankumman, ja
toinen mitta määräytyy alkuperäiskuvan mittasuhteiden perusteella.
Asettamalla sekä leveyden että korkeuden kuva skaalataan juuri kyseisiin
mittoihin.

Kuvan kääntämisessä käytetään \koodi{angle}\-/ valitsinta ja astelukua.
Kuva kääntyy \koodi{origin}\-/ valitsimella määritetyn pisteen kautta,
ja valitsimen arvoksi annetaan taulukossa
\ref{tlk/includegraphics-valitsimia} mainittuja kirjaimia tai niiden
yhdistelmiä. Esimerkiksi \koodi{origin=\katk lt} tarkoittaa vasenta
(\koodi{l}) ylänurkkaa (\koodi{t}).

Kuvaa voi rajata käyttämällä yhdessä valitsimia \koodi{trim} ja
\koodi{clip}. \koodi{trim}\-/ valitsimen arvoksi annetaan neljä
välilyönnillä erotettua mittaa, joiden järjestys on seuraava: vasen,
ala, oikea, ylä. Tämä valitsin vain siirtää kuvan reunoja sisäänpäin,
mutta kun mukaan ottaa valitsimen \koodi{clip}, kuvasta myös leikataan
reunojen ulkopuolinen alue pois. Seuraavassa esimerkissä kuvaa leikataan
vasemmalta 1\,mm, alhaalta 2\,mm, oikealta 3\,mm ja ylhäältä 4\,mm.
Kuvan lopulliseksi leveydeksi tulee 40\,mm.

\komentoi{includegraphics}
\begin{koodilohkosis}
\includegraphics[width=40mm,
  clip, trim={1mm 2mm 3mm 4mm}]{kuvatiedosto.jpg}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Vektorigrafiikka}

Paketti \pakettictan{tikz} tuo Latexiin monipuolisen apukielen, jolla
kirjoittaja voi piirtää vektorigrafiikkaa. Paketin taustalla toimii
toinen paketti ja grafiikkajärjestelmä \paketti{pgf} eli
\englantik{portable graphics format}, mutta kirjoittajan ei yleensä
tarvitse välittää taustalla olevasta matalan tason tekniikasta.

Tässä oppaassa käsitellään vain joitakin \paketti{tikz}\-/ paketin
perustoimintoja. Paketin omassa ohjekirjassa on yli 1\,300 sivua, eli
valtavan paljon hienoja ominaisuuksia jää lukijan itse selvitettäväksi.
Runsasta sivumäärää ei kannata säikähtää: ei opasta tarvitse kokonaan
lukea, ja alkupuolella teksti johdattelee lukijaa eteenpäin helppojen ja
käytännöllisten esimerkkien avulla.

Vektorigrafiikka toteutetaan ympäristön \ymparisto{tikzpicture} sisällä.
Se ei ole tavallinen Latexin ympäristö, vaan se on tarkoitettu vain
piirtokomennoille, joilla on oma, muusta Latexista hieman poikkeava
kielioppinsa. Seuraavassa on pieni esimerkki:

\ymparistoi{tikzpicture}
\komentoi{draw}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
  \draw (0,0) -- (25,5) -- (50,0) -- cycle;
  \draw (25,0) -- (25,5);
\end{tikzpicture}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
    \draw (0,0) -- (25,5) -- (50,0) -- cycle;
    \draw (25,0) -- (25,5);
  \end{tikzpicture}
\end{tulossis}

\noindent
Edellisessä esimerkissä ympäristön alussa määritellään hakasulkeissa
perusasetuksia. Tässä asetetaan x- ja y\=/ akselien suuntaiset
yksikkömitat 1\,mm:n pituiseksi. Piirtokomentojen koordinaatit käyttävät
sen jälkeen näitä yksiköitä. Jos yksiköitä ei määritellä, käytetään
oletusyksikköä, joka on 10\,mm. On myös mahdollista antaa
piirtokomentojen koordinaateissa suoraan Latexin mittayksiköt,
esimerkiksi \koodi{(25mm,5mm)} tai \koodi{(10bp,20bp)}, jolloin
koordinaatit tulevat juuri näiden mittojen mukaiseksi. Piirustusalustan
origo eli koordinaatti (0,~0) sijaitsee vasemmassa alanurkassa, ja
koordinaatisto kasvaa ylös ja oikealle.

Edellä olevassa esimerkissä piirretään komennolla \komento{draw}
viivakuvio, jonka välipisteiden koordinaatit ilmaistaan sulkeissa.
Lopussa oleva \koodi{cycle} piirtää viivan takaisin saman
\komento{draw}\-/ komennon alkupisteeseen. Tätä kokonaisuutta kutsutaan
poluksi, ja sen lopussa täytyy olla puolipiste
(\koodi{;}).\footnote{Polkujen luomisen peruskomento on \komento{path},
  joka ei piirrä mitään, ellei sille anna valinnaista argumenttia
  \koodi{draw}. Komento \komento{draw} on itse asiassa sama kuin
  \komento{path}\komentoargv{draw}.} Esimerkissä on toinenkin polku eli
toinen \komento{draw}\-/ komento, joka piirtää pystyviivan suuren
kolmion keskelle ja jakaa sen kahdeksi pienemmäksi kolmioksi.

Koordinaatit voi ilmaista suhteessa polun edelliseen pisteeseen
lisäämällä koordinaattisulkeiden eteen kaksi plusmerkkiä. Seuraavassa
esimerkissä havainnollistetaan sitä. Kuvion (polun) neljä ensimmäistä
pistettä ilmaistaan x- ja y\=/ koordinaateilla mutta viimeinen piste
ilmaistaan kulman (25°) ja pituuden (8) avulla.

\ymparistoi{tikzpicture}
\komentoi{draw}
\begin{koodilohkosis}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
  \draw (0,0) -- ++(0,5) -- ++(10,0) -- ++(0,-5) -- ++(25:8);
\end{tikzpicture}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
    \draw (0,0) -- ++(0,5) -- ++(10,0) -- ++(0,-5) -- ++(25:8);
  \end{tikzpicture}
\end{tulossis}

\noindent
Viivojen lisäksi on olemassa komentoja muillekin geometrisille
peruskuvioille. Esimerkissä \ref{esim/tikz-kuvioita} piirretään
suorakulmio, ympyrä, ellipsi, sektorin kaari (0--90°) ja taivutettu
viiva. Viimeksi mainittu (rivi~6) sisältää alkupisteen, kaksi
näkymätöntä ohjauspistettä (\koodi{controls}, \koodi{and}), joiden
suuntaan viivaa taivutetaan, sekä loppupisteen.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{tikzpicture}
  \komentoi{draw}

\begin{koodilohko}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
  \draw (0,0) rectangle (10,5);
  \draw (20,2.5) circle [radius=2.5];
  \draw (35,2.5) ellipse [x radius=4, y radius=2, rotate=30];
  \draw (55,0) arc [start angle=0, end angle=90, radius=5];
  \draw (65,0) .. controls (75,7) and (80,7) .. (80,0);
\end{tikzpicture}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
      \draw (0,0) rectangle (10,5);
      \draw (20,2.5) circle [radius=2.5];
      \draw (35,2.5) ellipse [x radius=4, y radius=2, rotate=30];
      \draw (55,0) arc [start angle=0, end angle=90, radius=5];
      \draw (65,0) .. controls (75,7) and (80,7) .. (80,0);
    \end{tikzpicture}
  \end{tulos}

  \caption{Erilaisia geometrisia kuvioita: suorakulmio, ympyrä, ellipsi,
    ympyrän kaari ja taivutettu viiva}
  \label{esim/tikz-kuvioita}
\end{esimerkki*}

Kuten esimerkki \ref{esim/tikz-kuvioita} osoittaa, piirtokomennoille voi
antaa hakasulkeissa lisätietoja. Mahdollisuuksia on valtavan paljon:
esimerkiksi värit, viivojen paksuus, nuolenkärjet ja kulmien pyöristys
ilmaistaan tällaisten lisätietojen avulla. Esimerkki
\ref{esim/tikz-asetuksia} havainnollistaa tavallisimpia valinnaisia
argumentteja. Värivalitsimien \koodi{draw} ja \koodi{fill} arvoksi voi
antaa mitä hyvänsä nimettyjä värejä, joita käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/korostus-värit}.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{tikzpicture}
  \komentoi{draw}

\begin{koodilohko}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm,
  nuoli/.style={line width=1bp, draw=red}]

  % Nuolia
  \draw [nuoli, ->] (0,0) -- (10,5);
  \draw [nuoli, <<-, draw=blue] (10,0) -- (20,5);
  \draw [nuoli, <->] (20,0) -- (30,5);

  % Täytetty nelikulmio, viivan paksuus ja kulmien pyöristys
  \draw [draw=black, fill=yellow, line width=1.5bp, rounded
    corners=3bp] (40,0) -- ++(3,5) -- ++(20,0) -- ++(3,-5) -- cycle;
\end{tikzpicture}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm,
      nuoli/.style={line width=1bp, draw=red}]

      % Nuolia
      \draw [nuoli, ->] (0,0) -- (10,5);
      \draw [nuoli, <<-, draw=blue] (10,0) -- (20,5);
      \draw [nuoli, <->] (20,0) -- (30,5);

      % Täytetty nelikulmio, viivan paksuus ja kulmien pyöristys
      \draw [draw=black, fill=yellow, line width=1.5bp, rounded
      corners=3bp] (40,0) -- ++(3,5) -- ++(20,0) -- ++(3,-5) -- cycle;
    \end{tikzpicture}
  \end{tulos}

\caption{Erilaisia piirtokomentojen argumentteja: nuolenkärjet, värit,
  viivan paksuus ja kulmien pyöristys}
\label{esim/tikz-asetuksia}
\end{esimerkki*}

Esimerkissä \ref{esim/tikz-asetuksia} olevan \ymparisto{tikzpicture}\-/
ympäristön valinnaisessa argumentissa määritellään rivillä~2 oma
tyyliasetus nimeltä \koodi{nuoli}. Asetukseen kuuluu viivan leveys
(\koodi{line width}) ja väri (\koodi{draw}). Näin määriteltyä
\koodi{nuoli}\-/ tyyliä käytetään rivien 5\==7 \komento{draw}\-/
komennoissa. Tällä tavoin omia tyylejä määrittelemällä säästää
todennäköisesti aikaa ja vaivaa, koska tyyliasetuksia voi sen jälkeen
muuttaa yhdestä paikasta.

Usein tarvittavat \komento{draw}\-/ polut ja komentosarjat kannattanee
piilottaa omien komentojen sisään. Kirjoittaja voi siis tehdä
\komento{newcommand}\-/komennolla (luku \ref{luku/komennot}) ja muilla
vastaavilla omia, mahdollisesti kokeamman tason piirtokomentoja, jotka
piirtävät usein tarvittavia kuvan osia.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{tikzpicture}
  \komentoi{node}

\begin{koodilohko}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
  \node at (0,0) [draw=red, rectangle, rounded corners=3bp] {vasen};
  \node [color=blue] at (20,0) {keski};
  \node at (40,0) [draw, circle, inner sep=0bp, fill=yellow] {oikea};
\end{tikzpicture}
\end{koodilohko}

  \begin{tulos}
    \begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
      \node at (0,0) [draw=red, rectangle, rounded corners=3bp] {vasen};
      \node [color=blue] at (20,0) {keski};
      \node at (40,0) [draw, circle, inner sep=0bp, fill=yellow] {oikea};
    \end{tikzpicture}
  \end{tulos}

  \caption{Solmuja tehdään \komento{node}\-/ komennolla}
  \label{esim/tikz-solmut}
\end{esimerkki*}

Kuvaan voi sisällyttää myös tekstiä tai muuta Latexin sisältöä. Se
tapahtuu helpoimmin komennolla \komento{node}, joka tekee niin sanottuja
solmuja. Komento tarvitsee ainakin solmun sijaintikoordinaatit ja
ladottavan sisällön. Esimerkissä \ref{esim/tikz-solmut} on kolme
erityyppistä solmua.

Kuten esimerkistä näkyy, solmulle voi määrittää kehykset ja niiden
värin, (\koodi{draw}), täyttövärin (\koodi{fill}), sisällön värin
(\koodi{color}), kehyksen kulmien pyöristyksen (\koodi{\englanti{rounded
    corners}}) ja sisäisen tyhjän tilan suuruuden (\koodi{inner sep}).
Kaikenlaista muutakin voi tehdä valinnaiseen argumenttiin
sisällytettävien valitsimien avulla, mutta niistä täytyy lukea lisää
paketin omasta ohjekirjasta.

\begin{esimerkki*}
  \ymparistoi{tikzpicture}
  \komentoi{node}
  \komentoi{draw}

\begin{koodilohko}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
  \node (ympyrä)      at  (0,0) [draw, circle]    {vasen};
  \node (suorakulmio) at (20,0) [draw, rectangle] {oikea};
  \draw [->, shorten >=1mm] (ympyrä) to [out=45, in=135] (suorakulmio);
\end{tikzpicture}
\end{koodilohko}

  \begin{tulossis}
    \begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
      \node (ympyrä) at (0,0) [draw, circle] {vasen};
      \node (suorakulmio) at (20,0) [draw, rectangle] {oikea};
      \draw [->, shorten >=1mm] (ympyrä) to [out=45, in=135] (suorakulmio);
    \end{tikzpicture}
  \end{tulossis}

  \caption{Solmujen nimeäminen ja kytkeminen viivan avulla}
  \label{esim/tikz-solmujen-yhdistäminen}
\end{esimerkki*}

Solmulle voi määrittää yksilöllisen nimen, jota voi sitten käyttää
esimerkiksi viivojen piirtämiseen solmujen välille. Ei siis tarvitse
käyttää tavallisia \komento{draw}\-/ komennon koordinaatteja vaan voi
käyttää solmulle annettua nimeä. Tätä havainnollistetaan esimerkissä
\ref{esim/tikz-solmujen-yhdistäminen}, jossa esitellään myös
\komento{draw}\-/ komennon \koodi{to}\-/ operaatio. Se mahdollistaa
solmujen välisen viivan lähtö- ja tulokulman valinnan valitsimilla
\koodi{out} ja \koodi{in}. Esimerkissä myös lyhennetään nuolta
loppupäästä käyttämällä valitsinta \koodil{shorten~>}.

Tämän alaluvun ohjeiden avulla pääsee aika mukavasti alkuun
\paketti{tikz}\-/ paketin käytössä ja saa toteutettua tavallisimmat
vektorigrafiikkakuviot. Paketin omaan ohjekirjaan kannattaa silti
tutustua, sillä \ymparisto{tikzpicture}\-/ ympäristön mahdollisuudet
ovat valtavat.

\section{Matematiikka}
\label{luku/matematiikka}

Latexin matematiikkatila on suunniteltu matemaattisten kaavojen
latomiseen eli matematiikan syntaksia varten. Se on aivan oma
todellisuutensa, joka ei tunnu noudattavan samoja sääntöjä kuin
tekstitila. Matematiikkatilassa ovat voimassa eri komennot, eri fontit,
erilainen merkkien käyttäytyminen ja erilaiset välistykset. Tässä
luvussa käsitellään tilan käyttöä ja matemaattisen syntaksin
kirjoittamista. Fonttiasetuksia käsitellään luvussa
\ref{luku/matematiikka-fontit}.

\subsection{Matematiikkatilan käyttö}
\label{luku/matematiikka-käyttö}

Matematiikkatila voidaan kytkeä päälle joko tavallisen, tekstitilassa
toimivan rivin sisällä tai omassa tekstikappaleessaan. Tekstirivillä
matemaattiset kaavat lisätään komentojen \komento{(} ja \komento{)}
väliin, kahden \koodi{\$}\-/ merkin väliin tai ympäristön
\ymparisto{math} sisälle. Seuraavassa on esimerkki kaikista kolmesta:

\begin{koodilohkosis}
Kaava \( y = 2x + 3 \) on suoran yhtälö.
Kaava $y = 2x + 3$ on suoran yhtälö.
Kaava \begin{math} y = 2x + 3 \end{math} on suoran yhtälö.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
Kaava \( y = 2x + 3 \) on suoran yhtälö.
Kaava $y = 2x + 3$ on suoran yhtälö.
Kaava \begin{math} y = 2x + 3 \end{math} on suoran yhtälö.
\end{tulossis}

\noindent
Kuten edellä olevasta esimerkistä näkyy, matematiikkatilassa kirjaimet
ladotaan kursiivilla. Tavalliset lähdetiedostoon kirjoitetut kirjaimet
on tarkoitettu muuttujien nimiksi, kuten tässä esimerkissä $x$ ja~$y$.

Jos matemaattiset kaavat ovat pitkiä tai vievät pystysuuntaista tilaa
enemmän kuin tavallisen rivikorkeuden verran, on parasta latoa ne omaksi
kappaleekseen. Se toteutetaan esimerkiksi kirjoittamalla kaavat
ympäristön \ymparisto{displaymath} sisään tai komentojen \komento{[} ja
\komento{]} väliin. Molemmat toimivat samalla tavalla.

\komentoi{[}
\komentoi{]}
\mkomentoi{left}
\mkomentoi{right}
\mkomentoi{frac}
\begin{koodilohkosis}
\[ \left(\frac{1}{x}\right)^2 = \frac{1}{x^2} \]
\end{koodilohkosis}
\[ \left(\frac{1}{x}\right)^2 = \frac{1}{x^2} \]

\noindent
Ympäristö \ymparisto{equation} toimii muuten samalla tavalla, mutta se
latoo kaavan viereen myös järjestysnumeron ristiviittauksia varten.
Ympäristön sisälle voi kirjoittaa \komento{label}\-/ komennon, jonka
argumentissa annetaan kaavalle yksilöllinen tunniste. Tekstistä voi
viitata kaavaan \komento{ref}\-/ komennolla, jonka argumenttina on
kaavan tunniste. Ristiviittauksia käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/ristiviitteet}.

Kaavojen numerot tulevat laskurista \laskuri{equation}, ja numeron
latomiseen voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen komennon
\komento{theequation}. Seuraavassa esimerkissä kaavan numeroon asetetaan
ensiksi \komento{section}\-/ tasoisen otsikon numero, piste erottimeksi
ja lopuksi kyseisen kaavan numero.

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{theequation}
\komentoi{thesection}
\komentoi{arabic}
\laskurii{equation}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\theequation}{\thesection.\arabic{equation}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Latexin lähdedokumentissa matematiikkatilassa kaavojen täytyy sisältyä
yhteen kappaleeseen eli tyhjiä rivejä ei sallita. Matemaattiset kaavat
ladotaan oletuksena sivun keskelle vaakasuunnassa, mutta jos asettaa
Latexin dokumenttiluokalle (luku
\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}) valitsimen \koodi{fleqn}, ne
ladotaan sivun vasempaan reunaan. Kaavojen numerot ladotaan oletuksena
sivun oikeaan reunaan, mutta vasemmalle ne saa käyttämällä
dokumenttiluokan valitsinta \koodi{leqno}.

Matematiikkaympäristössä on käytettävissä taulukkoympäristö
\mymparisto{array}, joka toimii pitkälti samalla tavalla kuin
tekstitilan taulukotkin (luku \ref{luku/taulukot}). Pelkästään
matematiikkatilassa toimiva \mymparisto{array}\-/ ympäristö mahdollistaa
useiden kaavarivien latomisen ja kohdistamisen vaakasuunnassa tietylle
kohdalle. Esimerkiksi yhtälöt on mielekästä sijoittaa samalle tasalle
yhtäsuuruusmerkin kohdalta.

\mymparistoi{array}
\begin{koodilohkosis}
\[ \begin{array}{r@{~}l}
     4x - 2 &= 6 \\
     x      &= 2 \\
   \end{array} \]
\end{koodilohkosis}
\[ \begin{array}{r@{~}l}
     4x - 2 &= 6 \\
     x      &= 2 \\
   \end{array} \]

\noindent
Pidemmälle kehitettyjä matematiikkaympäristöjä on paketissa
\pakettictan{amsmath}. Esimerkiksi \ymparisto{align}\-/\ ja
\ymparisto{align*}\-/ ympäristöt pystyvät tasaamaan allekkaiset kaavat
tietystä kohdasta, eikä taulukon sarakkeita tarvitse erikseen
määritellä. Tasauskohta ilmaistaan lähdedokumentissa \koodi{\&}\=/
merkillä normaalien taulukoiden tavoin. Ympäristön tähtiversio
\ymparisto{align*} ei lado kaavan numeroa mukaan. Edellä olleen
yhtälöesimerkin voi toteuttaa yksinkertaisemmin seuraavasti:

\ymparistoi{align*}
\begin{koodilohkosis}
\begin{align*}
  4x - 2 &= 6 \\
  x      &= 2
\end{align*}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainittuja \ymparisto{align}\-/\ ja \ymparisto{align*}\-/
ympäristöjä ei kirjoiteta komentojen \komento{[} ja \komento{]} sisään,
eli nämä ympäristöt on tarkoitettu tekstitilassa käytettäväksi.
Ympäristön sisältö on matematiikkatilassa.

Paketti \paketti{amsmath} sisältää paljon muitakin hyödyllisiä
ympäristöjä ja komentoja matematiikan latomiseen. Paketin ohjekirjaan on
erittäin suositeltavaa tutustua.

\subsection{Matematiikkatilan kielioppia}

Matematiikan kirjoittaminen Latexissa on tehty varsin luonnolliseksi.
Esimerkiksi tavalliset operaattorit ja kokonaisluvut kirjoitetaan
näppäimistöltä sellaisenaan, ja jos desimaalierottimena on piste, sekin
syötetään näppäimistöltä suoraan. Suomessa käytetään desimaalierottimena
kuitenkin pilkkua, joka toimii Latexin matematiikkatilassa välimerkkinä:
sen jälkeen ladotaan pieni väli. Suomalaisen desimaalierottimen saa
kirjoittamalla pilkun ympärille aaltosulkeet.

\mkomentoi{pi}
\mkomentoi{approx}
\begin{koodilohkosis}
\[ \pi \approx 3{,}142 \]
\end{koodilohkosis}
\[ \pi \approx 3{,}142 \]

\noindent
Toinen vaihtoehto pilkun käyttämiseen desimaalierottimana on ladata
paketti \pakettictan{icomma}. Paketti määrittelee matematiikkatilan
pilkun toimimaan jokseenkin älykkäästi: jos lähdetiedostossa on pilkun
jälkeen väli, pilkku ladotaan välimerkkinä; jos väliä ei ole, pilkku
katsotaan desimaalierottimeksi.

Plus-, jako- ja yhtäsuuruusmerkki sekä pienempi kuin ja suurempi kuin
\=/merkit ($+ : / = \; < \; >$) kirjoitetaan näppäimistöltä
sellaisenaan. Miinusmerkki ($-$) kirjoitetaan yhdysmerkin (\koodi{-})
avulla, eli yhdysmerkki ladotaan dokumenttiin Unicode\-/ merkistön
miinusmerkkinä \uctunnus{u+2212 minus sign}. Kertomerkit voi kirjoittaa
lähdedokumenttiin sellaisenaan mutta myös komennoilla \mkomento{cdot}
($\cdot$) ja \mkomento{times} ($\times$).

Pienet sulkeetkin voi kirjoittaa näppäimistöltä suoraan, mutta
matematiikassa tarvitaan usein erikokoisia, tilanteeseen mukautuvia
sulkeita. Ne tehdään komentojen \mkomento{left} (vasen) ja
\mkomento{right} (oikea) avulla. Komentojen jälkeen kirjoitetaan haluttu
suljemerkki, esimerkiksi \mkomento{left}\mkomentojatko{(} ja
\mkomento{right}\mkomentojatko{)}. Itseisarvoa merkitsevät pystyviivat
tehdään samoilla komennoilla, mutta suljemerkkien tilalle kirjoitetaan
pystyviiva~(\koodi{|}).

\mkomentoi{left}
\mkomentoi{right}
\mkomentoi{frac}
\begin{koodilohkosis}
\[ \left| a + \left( \frac{b}{c \left( d-1 \right)} \right) \right| \]
\end{koodilohkosis}
\[ \left| a + \left( \frac{b}{c \left( d-1 \right)} \right) \right| \]

\noindent
Komentoja \mkomento{left} ja \mkomento{right} täytyy käyttää pareittain,
jotta Latex osaa latoa oikeankokoiset sulkeet. Jos ei halua
suljemerkille paria, kirjoitetaan toisen suljekomennon ''sulkeeksi''
piste. Seuraavassa esimerkissä ladotaan vasemmalle aaltosulje
(\mkomento{left}\mkomentojatko{\keno\{}) mutta oikealle ei mitään
(\mkomento{right}\mkomentojatko{.}).

\mkomentoi{left}
\mkomentoi{right}
\mymparistoi{array}
\begin{koodilohkosis}
\[ \left\{ \begin{array}{r@{~}l}
             x &= 4 \\
             y &= -2 \\
           \end{array} \right. \]
\end{koodilohkosis}
\[ \left\{ \begin{array}{l@{~}l}
             x &= 4 \\
             y &= -2 \\
           \end{array} \right. \]

\noindent
Matematiikkatilan ylä- ja alaindeksit toteutetaan sirkumfleksin
(\koodi{\^{}}) ja alaviivan (\koodi{\_}) avulla. Välittömästä merkin
jälkeen oleva merkki ladotaan ylä- tai alaindeksiksi, ja jos indeksi
sisältää enemmän kuin yhden merkin, kirjoitetaan kokonaisuus
aaltosulkeisiin. Joidenkin matemaattisten operaattorikomentojen
yhteydessä indeksit ladotaan poikkeuksellisella tavalla, esimerkiksi
kokonaan operaattorin ylä- tai alapuolelle.

\mkomentoi{sum}
\mkomentoi{int}
\mkomentoi{lim}
\mkomentoi{to}
\mkomentoi{infty}
\mkomentoi{qquad}
\begin{koodilohkosis}
\[ x^{n-1} \qquad x_i \qquad \sum_{i=1}^n \qquad
  \int_0^\infty \qquad \lim_{n \to \infty} \]
\end{koodilohkosis}
\[ x^{n-1} \qquad x_i \qquad \sum_{i=1}^n \qquad
  \int_0^\infty \qquad \lim_{n \to \infty} \]

\noindent
Lausekkeen osia voi ryhmitellä ylä- tai alapuolisella aaltosulkeella,
jotka tehdään komennoilla \mkomento{overbrace} ja \mkomento{underbrace}.
Jos näiden komentojen jälkeen käyttää ylä- tai alaindeksiä, se ladotaan
sulkeen keskelle. Seuraavassa on esimerkki:

\mkomentoi{overbrace}
\mkomentoi{underbrace}
\begin{koodilohkosis}
\[ \overbrace{3x + x}^{4x} - \underbrace{5y - 2y}_{3y} = 4x - 3y \]
\end{koodilohkosis}
\[ \overbrace{3x + x}^{4x} - \underbrace{5y - 2y}_{3y} = 4x - 3y \]

\noindent
Muuttujien, funktion nimien tai muiden symbolien jäljessä oleva
$'$\=/merkki tehdään yleisheittomerkin (\koodi{'}) avulla.
Matematiikassa se voi tarkoittaa esimerkiksi funktion
derivaattafunktiota, ja Unicode\-/ merkistössä merkin tunnus
\uctunnus{u+2032 prime}.

\mkomentoi{quad}
\begin{koodilohkosis}
\[ f(x) = 3x^2 - 2x \quad f'(x) = 6x - 2 \]
\end{koodilohkosis}
\[ f(x) = 3x^2 - 2x \quad f'(x) = 6x - 2 \]

\noindent
Murtoluvuille ja jakoviivan latomiseen on komento \mkomento{frac}, jolle
annetaan kaksi argumenttia: osoittaja ja nimittäjä. Neliö- ja muut
juuret tehdään \mkomento{sqrt}\-/ komennolla, jolle annetaan ainakin
yksi argumentti. Komennolle voi antaa hakasulkeissa toisenkin
argumentin, joka ilmaisee juuriluvun. Seuraavassa on esimerkki
murtoluvun, neliöjuuren ja kuutiojuuren toteuttamisesta:

\mkomentoi{frac}
\mkomentoi{sqrt}
\mkomentoi{quad}
\begin{koodilohkosis}
\[ \frac{1}{3x + 1} \quad \sqrt{9} = \sqrt[3]{27} \]
\end{koodilohkosis}
\[ \frac{1}{3x + 1} \quad \sqrt{9} = \sqrt[3]{27} \]

\noindent
Vektorien nimien latomiseen eli merkkien yläpuoliselle nuolelle on oma
komento \mkomento{vec}, joka toimii yhden kirjaimen kanssa. Kahden
merkin mittaiseen nuoleen tarvitaan komentoa \mkomento{overrightarrow}
(tai \mkomento{overleftarrow}).

\mkomentoi{vec}
\mkomentoi{overrightarrow}
\mkomentoi{quad}
\begin{koodilohkosis}
\[ \vec{a} \quad \overrightarrow{AB} \]
\end{koodilohkosis}
\[ \vec{a} \quad \overrightarrow{AB} \]

\noindent
Matriisit voi toteuttaa luvussa \ref{luku/matematiikka-käyttö} esitellyn
\mymparisto{array}\-/ ympäristön avulla, mutta kätevämpää on käyttää
\paketti{amsmath}\-/ paketin ympäristöjä. Kullekin erilaiselle
suljetyypille on oma ympäristönsä: \mymparisto{matrix},
\mymparisto{pmatrix}~$(\,)$, \mymparisto{bmatrix}~$[\,]$,
\mymparisto{Bmatrix}~$\{\,\}$, \mymparisto{vmatrix}~$|$ ja
\mymparisto{Vmatrix}~$\|$. Ympäristön sisällä matriisin rivin solut
erotetaan toisistaan samoin kuin taulukoissakin eli \koodi{\&}\=/
merkillä ja rivinvaihto tehdään \mkomento{\keno}\=/ komennolla.
Seuraavassa on esimerkki kahdesta eri ympäristöstä:

\mymparistoi{matrix}
\mymparistoi{bmatrix}
\mkomentoi{qquad}
\begin{koodilohkosis}
\[ \begin{matrix} 1 & 2 \\ 3 & 4 \\ \end{matrix} \qquad
   \begin{bmatrix}
     1 & 2 & 3 \\ 4 & 5 & 6 \\ 7 & 8 & 9 \\
   \end{bmatrix} \]
\end{koodilohkosis}
\[ \begin{matrix} 1 & 2 \\ 3 & 4 \\ \end{matrix} \qquad
  \begin{bmatrix}
    1 & 2 & 3 \\ 4 & 5 & 6 \\ 7 & 8 & 9 \\
  \end{bmatrix} \]

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3]{\mkomento{#1} & $#2$ & #3 \\}

  \begin{tabular}{lll}
    \toprule
    \ots{Komento}
    & \ots{Esimerkki}
    & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \rivi{mathrm}{\mathrm{ABC~abc}}{antiikva, serif, roman}
    \rivi{mathsf}{\mathsf{ABC~abc}}{groteski, sans serif, gothic}
    \rivi{mathtt}{\mathtt{ABC~abc}}{tasalevyinen, typewriter}
    \rivi{mathcal}{\mathcal{ABC}}{kalligrafinen}
    \midrule
    \rivi{mathbf}{\mathbf{ABC~abc}}{lihavoitu, bold}
    \rivi{mathit}{\mathit{ABC~abc}}{kursiivi, italic}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Tekstin latominen matematiikkatilassa vaatii erityisen
    komennon}
  \label{tlk/matem-teksti}
}

\noindent
Kuten on jo todettu, tavalliset kirjaimet on matematiikkatilassa
tarkoitettu muuttujien nimiksi. Kun täytyy latoa varsinaista tekstiä --
tekstitilan tavoin -- täytyy käyttää erityisiä komentoja. Taulukkoon
\ref{tlk/matem-teksti} on koottu matematiikkatilan
tekstinlatomiskomentoja. Komentojen argumenttina oleva teksti ladotaan
kuin tekstitilassa.

Vaakasuuntaisten välien tekemiseen on matematiikkatilassa muutama
komento. Komento \mkomento{quad} latoo typografisen neliön (1\,em)
levyisen välin. Se on sama kuin nykyisen fontin koko. Komento
\mkomento{qquad} latoo 2\,em:n levyisen välin. Pienempiä välejä saa
komennoilla \mkomento{,} (\murtoluku{3}{18}\,em), \mkomento{:}
(\murtoluku{4}{18}\,em) ja \mkomento{;} (\murtoluku{5}{18}\,em). Komento
\mkomento{!} puolestaan tuottaa negatiivisen välin, jonka mitta on
−\murtoluku{3}{18}\,em. Negatiivista väliä voi käyttää liian suuren
välin pienentämiseen.

\subsection{Erikoismerkkejä}

Matematiikkatilassa voi käyttää Unicode\-/ merkistöä, eli monet
matemaattiset symbolit voi kirjoittaa lähdedokumenttiin sellaisenaan.
Voi silti olla helpompaa käyttää erityisiä komentoja sellaisten
kirjainten ja symbolien kirjoittamiseen, joita ei ihan helposti pysty
tuottamaan näppäimistöltä tai tekstieditorin toimintojen avulla.
Matematiikkatilan erikoismerkkejä on koottu oheisiin taulukoihin
(\ref{tlk/matem-kreikk}--). Lisää symboleja on paketeissa
\pakettictan{latexsym} ja \pakettictan{amsmath}.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{$#1$ & \mkomento{#2}}

  \begin{tabular}{*{4}{cl}}
    \toprule

    \rivi{\alpha}{alpha}
    & \rivi{\Alpha}{Alpha}
    & \rivi{\beta}{beta}
    & \rivi{\Beta}{Beta} \\

    \rivi{\gamma}{gamma}
    & \rivi{\Gamma}{Gamma}
    & \rivi{\delta}{delta}
    & \rivi{\Delta}{Delta} \\

    \rivi{\epsilon}{epsilon}
    & \rivi{\varepsilon}{varepsilon}
    & \rivi{\Epsilon}{Epsilon}
    & \rivi{\zeta}{zeta} \\

    \rivi{\Zeta}{Zeta}
    & \rivi{\eta}{eta}
    & \rivi{\Eta}{Eta}
    & \rivi{\theta}{theta} \\

    \rivi{\vartheta}{vartheta}
    & \rivi{\Theta}{Theta}
    & \rivi{\iota}{iota}
    & \rivi{\Iota}{Iota} \\

    \rivi{\kappa}{kappa}
    & \rivi{\Kappa}{Kappa}
    & \rivi{\lambda}{lambda}
    & \rivi{\Lambda}{Lambda} \\

    \rivi{\mu}{mu}
    & \rivi{\Mu}{Mu}
    & \rivi{\nu}{nu}
    & \rivi{\Nu}{Nu} \\

    \rivi{\xi}{xi}
    & \rivi{\Xi}{Xi}
    & \rivi{\pi}{pi}
    & \rivi{\varpi}{varpi} \\

    \rivi{\Pi}{Pi}
    & \rivi{\rho}{rho}
    & \rivi{\varrho}{varrho}
    & \rivi{\Rho}{Rho} \\

    \rivi{\sigma}{sigma}
    & \rivi{\varsigma}{varsigma}
    & \rivi{\Sigma}{Sigma}
    & \rivi{\tau}{tau} \\

    \rivi{\Tau}{Tau}
    & \rivi{\upsilon}{upsilon}
    & \rivi{\Upsilon}{Upsilon}
    & \rivi{\phi}{phi} \\

    \rivi{\varphi}{varphi}
    & \rivi{\Phi}{Phi}
    & \rivi{\chi}{chi}
    & \rivi{\Chi}{Chi} \\

    \rivi{\psi}{psi}
    & \rivi{\Psi}{Psi}
    & \rivi{\omega}{omega}
    & \rivi{\Omega}{Omega} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Kreikkalaisten kirjainten latominen matematiikkatilassa}
  \label{tlk/matem-kreikk}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3][a]{$#2{#1}$ & \mkomento{#3}\mkomentoarg{#1}}

  \begin{tabular}{*{3}{cl}}
    \toprule

    \rivi{\grave}{grave}
    & \rivi{\ddot}{ddot}
    & \rivi{\hat}{hat} \\

    \rivi{\acute}{acute}
    & \rivi{\check}{check}
    & \rivi[aaa]{\widehat}{widehat} \\

    \rivi{\breve}{breve}
    & \rivi{\dot}{dot}
    & \rivi{\tilde}{tilde} \\

    \rivi{\bar}{bar}
    & \rivi{\mathring}{mathring}
    & \rivi[aaa]{\widetilde}{widetilde} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Matematiikkatilan tarkekomentoja}
  \label{tlk/matem-tarkkeita}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3][AB]{$#2{#1}$ & \mkomento{#3}\mkomentoarg{#1}}
  \renewcommand{\arraystretch}{1.5}

  \begin{tabular}{*{2}{cl}}
    \toprule

    \rivi{\overrightarrow}{overrightarrow}
    & \rivi{\overleftarrow}{overleftarrow} \\

    \rivi{\underrightarrow}{underrightarrow}
    & \rivi{\underleftarrow}{underleftarrow} \\

    \rivi{\overleftrightarrow}{overleftrightarrow}
    & \rivi{\underleftrightarrow}{underleftrightarrow} \\

    \rivi{\overline}{overline}
    & \rivi{\underline}{underline} \\

    \rivi[abc]{\overbrace}{overbrace}
    & \rivi[abc]{\underbrace}{underbrace} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Ylä- ja alamerkintöjä}
  \label{tlk/matem-yla-ala-merk}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{$#1$ & \mkomento{#2}}

  \begin{tabular}{*{4}{cl}}
    \toprule

    $<$
    & \koodi{<}
    & $>$
    & \koodi{>}
    & $=$
    & \koodi{=}
    & $:$
    & \koodi{:} \\

    $\leq$
    & \mkomento{leq}, \mkomento{le}
    & $\geq$
    & \mkomento{geq}, \mkomento{ge}
    & \rivi{\ll}{ll}
    & \rivi{\gg}{gg} \\

    \rivi{\equiv}{equiv}
    & \rivi{\doteq}{doteq}
    & \rivi{\prec}{prec}
    & \rivi{\preceq}{preceq} \\

    \rivi{\succ}{succ}
    & \rivi{\succeq}{succeq}
    & \rivi{\sim}{sim}
    & \rivi{\simeq}{simeq} \\

    \rivi{\subset}{subset}
    & \rivi{\subseteq}{subseteq}
    & \rivi{\supset}{supset}
    & \rivi{\supseteq}{supseteq} \\

    \rivi{\approx}{approx}
    & \rivi{\cong}{cong}
    & \rivi{\sqsubset}{sqsubset}
    & \rivi{\sqsubseteq}{sqsubseteq} \\

    \rivi{\sqsupset}{sqsupset}
    & \rivi{\sqsupseteq}{sqsupseteq}
    & \rivi{\bowtie}{bowtie}
    & \rivi{\in}{in} \\

    \rivi{\ni}{ni}
    & \rivi{\propto}{propto}
    & \rivi{\vdash}{vdash}
    & \rivi{\dashv}{dashv} \\

    \rivi{\models}{models}
    & \rivi{\mid}{mid}
    & \rivi{\parallel}{parallel}
    & \rivi{\perp}{perp} \\

    \rivi{\smile}{smile}
    & \rivi{\frown}{frown}
    & \rivi{\asymp}{asymp}
    & \rivi{\notin}{notin} \\

    $\neq$
    & \mkomento{neq}, \mkomento{ne} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Relaatioita. Negaation saa kirjoittamalla komennon eteen
    \mkomento{not}}
  \label{tlk/matem-relaatioita}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{$#1$ & \mkomento{#2}}
  \renewcommand{\arraystretch}{1.1}

  \begin{tabular}{*{4}{cl}}
    \toprule

    $+$
    & \koodi{+}
    & $-$
    & \koodi{-}
    & \rivi{\pm}{pm}
    & \rivi{\mp}{mp} \\

    \rivi{\cdot}{cdot}
    & \rivi{\div}{div}
    & \rivi{\times}{times}
    & \rivi{\setminus}{setminus} \\

    \rivi{\cup}{cup}
    & \rivi{\cap}{cap}
    & \rivi{\sqcup}{sqcup}
    & \rivi{\sqcap}{sqcap} \\

    \rivi{\vee}{vee}
    & \rivi{\wedge}{wedge}
    & \rivi{\oplus}{oplus}
    & \rivi{\ominus}{ominus} \\

    \rivi{\odot}{odot}
    & \rivi{\oslash}{oslash}
    & \rivi{\uplus}{uplus}
    & \rivi{\otimes}{otimes} \\

    \rivi{\sum}{sum}
    & \rivi{\prod}{prod}
    & \rivi{\coprod}{coprod}
    & \rivi{\int}{int} \\

    \rivi{\oint}{oint}
    & \rivi{\lim}{lim}
    & \rivi{\bigoplus}{bigoplus}
    & \rivi{\bigotimes}{bigotimes} \\

    \rivi{\bigodot}{bigodot}
    & \rivi{\bigvee}{bigvee}
    & \rivi{\bigwedge}{bigwedge}
    & \rivi{\bigcup}{bigcup} \\

    \rivi{\bigcap}{bigcap}
    & \rivi{\biguplus}{biguplus}
    & \rivi{\bigsqcup}{bigsqcup} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Operaattoreita}
  \label{tlk/matem-operaattoreita}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{$#1$ & \mkomento{#2}}

  \begin{tabular}{*{2}{cl}}
    \toprule

    $\leftarrow$
    & \mkomento{leftarrow}, \mkomento{gets}
    & $\rightarrow$
    & \mkomento{rightarrow}, \mkomento{to} \\

    \rivi{\longleftarrow}{longleftarrow}
    & \rivi{\longrightarrow}{longrightarrow} \\

    \rivi{\leftrightarrow}{leftrightarrow}
    & \rivi{\longleftrightarrow}{longleftrightarrow} \\

    \rivi{\Leftarrow}{Leftarrow}
    & \rivi{\Rightarrow}{Rightarrow} \\

    \rivi{\Longleftarrow}{Longleftarrow}
    & \rivi{\Longrightarrow}{Longrightarrow} \\

    \rivi{\Leftrightarrow}{Leftrightarrow}
    & \rivi{\Longleftrightarrow}{Longleftrightarrow} \\

    \rivi{\mapsto}{mapsto}
    & \rivi{\longmapsto}{longmapsto} \\

    \rivi{\hookleftarrow}{hookleftarrow}
    & \rivi{\hookrightarrow}{hookrightarrow} \\

    \rivi{\leftharpoonup}{leftharpoonup}
    & \rivi{\rightharpoonup}{rightharpoonup} \\

    \rivi{\leftharpoondown}{leftharpoondown}
    & \rivi{\rightharpoondown}{rightharpoondown} \\

    \rivi{\rightleftharpoons}{rightleftharpoons}
    & \rivi{\iff}{iff} \\

    \rivi{\uparrow}{uparrow}
    & \rivi{\downarrow}{downarrow} \\

    \rivi{\updownarrow}{updownarrow}
    & \rivi{\Updownarrow}{Updownarrow} \\

    \rivi{\Uparrow}{Uparrow}
    & \rivi{\Downarrow}{Downarrow} \\

    \rivi{\nearrow}{nearrow}
    & \rivi{\searrow}{searrow} \\

    \rivi{\swarrow}{swarrow}
    & \rivi{\nwarrow}{nwarrow} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Nuolia}
  \label{tlk/matem-nuolia}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{$#1$ & \mkomento{#2}}

  \begin{tabular}{*{4}{cl}}
    \toprule

    \rivi{\langle}{langle}
    & \rivi{\rangle}{rangle}
    & \rivi{\lfloor}{lfloor}
    & \rivi{\rfloor}{rfloor} \\

    \rivi{\rceil}{rceil}
    & \rivi{\lceil}{lceil}
    & $|$
    & \koodi{|}, \mkomento{vert}
    & $\|$
    & \mkomentox{|}, \mkomento{Vert} \\

    \rivi{\lgroup}{lgroup}
    & \rivi{\rgroup}{rgroup}
    & \rivi{\lmoustache}{lmoustache}
    & \rivi{\rmoustache}{rmoustache} \\

    $/$
    & \koodi{/}
    & \rivi{\backslash}{backslash} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Sulkeita ja erotinmerkkejä}
  \label{tlk/matem-erottimia}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[2]{$#1$ & \mkomento{#2}}

  \begin{tabular}{*{3}{cl}}
    \toprule

    $\neg$
    & \mkomento{neg}, \mkomento{lnot}
    & \rivi{\angle}{angle}
    & \rivi{\emptyset}{emptyset} \\

    \rivi{\infty}{infty}
    & $'$
    & \koodi{'}
    & \rivi{\prime}{prime} \\

    \rivi{\forall}{forall}
    & \rivi{\exists}{exists}
    & \rivi{\wr}{wr} \\

    \rivi{\bot}{bot}
    & \rivi{\top}{top}
    & \rivi{\surd}{surd} \\

    \rivi{\dots}{dots}
    & \rivi{\cdots}{cdots}
    & \rivi{\vdots}{vdots} \\

    \rivi{\ddots}{ddots}
    & \rivi{\triangle}{triangle}
    & \rivi{\triangleleft}{triangleleft} \\

    \rivi{\triangleright}{triangleright}
    & \rivi{\nabla}{nabla}
    & \rivi{\star}{star} \\

    \rivi{\ast}{ast}
    & \rivi{\circ}{circ}
    & \rivi{\bigcirc}{bigcirc} \\

    \rivi{\bullet}{bullet}
    & \begin{tikzpicture} % \diamond puuttuu fontista
      \draw [rotate=45] (0,0) rectangle (.5ex,.5ex);
    \end{tikzpicture}
    & \mkomento{diamond}
    & \rivi{\amalg}{amalg} \\

    \rivi{\bigtriangleup}{bigtriangleup}
    & \rivi{\bigtriangledown}{bigtriangledown}
    & \rivi{\dagger}{dagger} \\

    \rivi{\ddagger}{ddagger}
    & \rivi{\diamondsuit}{diamondsuit}
    & \rivi{\heartsuit}{heartsuit} \\

    \rivi{\clubsuit}{clubsuit}
    & \rivi{\spadesuit}{spadesuit}
    & \rivi{\flat}{flat} \\

    \rivi{\natural}{natural}
    & \rivi{\sharp}{sharp}
    & \rivi{\hbar}{hbar} \\

    \rivi{\imath}{imath}
    & \rivi{\jmath}{jmath}
    & \rivi{\ell}{ell} \\

    \rivi{\Re}{Re}
    & \rivi{\Im}{Im}
    & \rivi{\aleph}{aleph} \\

    \rivi{\wp}{wp} \\

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Sekalaisia symboleja}
  \label{tlk/matem-sekalaisia}
}