diff options
author | Norbert Preining <norbert@preining.info> | 2023-01-05 03:01:20 +0000 |
---|---|---|
committer | Norbert Preining <norbert@preining.info> | 2023-01-05 03:01:20 +0000 |
commit | 7b266590db3f49ad361a129142e0531d2acc1b36 (patch) | |
tree | 43a40ae0b0e68120472e353d8092354f685ff9a7 /info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex | |
parent | b2ede2da5ece936a9be421f2b6fbdb6c65cb225a (diff) |
CTAN sync 202301050301
Diffstat (limited to 'info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex')
-rw-r--r-- | info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex | 281 |
1 files changed, 139 insertions, 142 deletions
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex index 761e81dc8b..be559b494d 100644 --- a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex +++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex @@ -28,7 +28,7 @@ Latexin lähdetiedostoissa kappaleen vaihtuminen ilmaistaan kirjoittamalla kappaleiden väliin vähintään yksi tyhjä rivi. Tätä merkintäkielen piirrettä käsitellään myös luvussa \ref{luku/kappaleen-vaihtuminen}. Kappale vaihtuu myös komennolla -\komentom{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen +\komento{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen määrittelyssä (luku \ref{luku/komennot}), kun halutaan varmistaa kappaleen vaihtuminen tietyssä kohdassa. @@ -61,7 +61,7 @@ reunasta: jotkin rivit yltävät palstan reunan yli; jotkin rivit jäävät vajaaksi. Näin käy usein varsinkin suomen kielessä, jonka sanat ovat usein pitkiä ja riveillä on vähänlaisesti sanavälejä. Suomen kielessä sanavälien venymisen yläraja on usein tarpeellista asettaa oletusarvoa -suuremmaksi. Se tehdään mitan \mittam{emergencystretch} avulla, +suuremmaksi. Se tehdään mitan \mitta{emergencystretch} avulla, esimerkiksi seuraavasti: \komentoi{setlength} @@ -72,14 +72,14 @@ esimerkiksi seuraavasti: \noindent Kaikenlaiset kappaleiden latomiseen liittyvät tekniset rajoitukset voi -poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komentom{sloppy}. Komento +poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komento{sloppy}. Komento asettaa muun muassa sanavälien venymisen ylärajaksi 3\,em. Tämän komennon käyttö ei ole kovin suositeltavaa, koska sillä on muitakin seurauksia ja se voi vaikuttaa myös sellaisiin kappaleisiin, jotka muuten saataisiin ladottua nätisti. Parempi on asettaa vain mitta \mitta{emergencystretch} riittävän suureksi. Sanavälien venymiseen ja kappaleiden tasaiseen latomiseen liittyvät asetukset voi palauttaa -oletusarvoihin komennolla \komentom{fussy}. +oletusarvoihin komennolla \komento{fussy}. Hyvin tavallista on tasata teksti pelkästään vasempaan reunaan, jolloin rivien pituudet vaihtelevat ja oikealla on niin sanottu liehureuna. @@ -125,7 +125,7 @@ komennot sallivat tavutuksen normaalisti. \label{luku/pystysuuntaiset-välit} Kappaleiden väliin ladottava pystysuuntainen tyhjä tila asetetaan mitan -\mittam{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä +\mitta{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä kuitenkin sallitaan, eli joissakin tilanteissa kappaleiden väliin voidaan latoa pieni tyhjä tila. Jos tyhjää tilaa ei haluta missään tilanteessa, asetetaan mitta vain nollaksi: @@ -158,7 +158,7 @@ olla rumannäköisiä. Tavallista kappaleväliä suurempien pystysuuntaisten välien tekemiseen on olemassa kolme valmista komentoa: suurimmasta pienimpään ne ovat -\komentom{bigskip}, \komentom{medskip} ja \komentom{smallskip}. Ne +\komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}. Ne sopivat käytettäväksi yksittäisiin tilainteisiin, joissa normaali kappaleväli on liian vähän. Jos sivunvaihto osuu näiden komentojen kohdalle, mitään väliä ei ladota sivun loppuun eikä seuraavan alkuun. @@ -180,18 +180,18 @@ mittojen määrittelemiseen ja samalla niiden oletusarvot: \noindent Komentojen \komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip} -sijasta voi käyttää myös komentoja \komentom{bigbreak}, -\komentom{medbreak} tai \komentom{smallbreak}. Nämä toimivat lähes +sijasta voi käyttää myös komentoja \komento{bigbreak}, +\komento{medbreak} tai \komento{smallbreak}. Nämä toimivat lähes samalla tavalla, mutta niihin sisältyy myös sivunvaihtovihje. Toisin sanoen ne vaikuttavat ladonta\-/algoritmiin siten, että komennon kohdalla todennäköisyys sivun vaihtumiselle kasvaa suhteessa muihin kohtiin. Sivu voi edelleen vaihtua muustakin kohdasta, jos algoritmi löytää omasta mielestään vielä paremman paikan. -Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komentom{vspace}, jolle +Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komento{vspace}, jolle annetaan argumentiksi välin suuruus ja mahdolliset venymisen rajat. Tämäkin komento jättää välin latomatta, jos se sattuu sivunvaihdon -kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komentom{vspace*} latoo välin +kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komento{vspace*} latoo välin joka tapauksessa, vaikka se olisi sivun lopussa tai alussa. \komentoi{vspace} @@ -203,7 +203,7 @@ Toinen tekstikappale. \end{koodilohkosis} \noindent -Komento \komentom{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace}, +Komento \komento{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace}, mutta se huomioi mahdolliset peräkkäiset \komento{addvspace}\-/ komennot ja varmistaa, että vain suurin väli toteutuu. Jos siis useita \komento{addvspace}\-/ komentoja sattuu peräkkäin, niiden määrittämiä @@ -234,7 +234,7 @@ Jotkin Latexin valmiit ympäristöt tekevät juuri näin eli käyttävät \komento{addvspace}\-/komentoa välien asettamiseen. Sivun alueella äärettömästi venyvän pystysuuntaisen välin saa komennolla -\komentom{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä +\komento{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä niin, että se täyttää kaiken tyhjän tilan sivulla. \komento{vfill}\-/ komento tarkoittaa käytännössä samaa kuin \komento{vspace}\komentoarg{0mm plus 1fill} \=/komento. Texin venyviä @@ -251,7 +251,7 @@ siitä, että tekstin sisällössä siirrytään seuraavaan asiaan. Oletusasetuksilla Latex latoo sisennyksen automaattisesti kappaleiden alkuun. -Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mittam{parindent} +Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mitta{parindent} avulla, seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö tähän tarkoitukseen on em, koska se viittaa suoraan nykyisen fontin kokoon. @@ -276,9 +276,9 @@ että kappale vaihtuu, joten sisennys on turha. \noindent \mitta{parindent}\-/ mitan levyisen välin voi tehdä mihin tahansa -komennolla \komentom{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita, +komennolla \komento{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita, koska kappaleet alkavat automaattisesti sen suuruisella sisennyksellä. -Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komentom{noindent}, joka +Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komento{noindent}, joka voidaan kirjoittaa kappaleen alkuun estämään kyseisen kappaleen alun sisentäminen. @@ -365,7 +365,7 @@ on sisennetty 2\,cm. Ei ole kovin vaikeaa. Helpoin tapa riippuvien sisennysten toteuttamiseen lienee \pakettictan{hanging}\-/ paketin käyttö. Paketti tuo uuden komennon -\komentom{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki +\komento{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki \ref{esim/riippuva-sis-hangpara} selventää. Komennon ensimmäinen argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta jätetään sisentämättä. Jos toinen @@ -373,7 +373,7 @@ argumentti on negatiivinen luku, on merkitys päinvastainen eli luvun itseisarvo määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta sisennetään. Komennon \komento{hangpara} vaihtoehtona on ympäristö -\ymparistom{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään +\ymparisto{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristölle annetaan samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/ komennollekin. @@ -491,9 +491,9 @@ ensin mainittua on tarkoitettu normaalilla tavalla juoksevalle tekstille, kun taas kolmas on tarkoitettu runon säkeiden ja säkeistöjen latomiseen. -\ymparistom{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden +\ymparisto{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden ensimmäisen rivin 1,5\,em:n verran, eikä kappaleiden välissä ole -pystysuuntaista tilaa. \ymparistom{quote}\-/ ympäristö ei sisennä +pystysuuntaista tilaa. \ymparisto{quote}\-/ ympäristö ei sisennä kappaleiden ensimmäistä riviä, ja se puolestaan erottaa kappaleet toisistaan pystysuuntaisen tilan avulla. \ymparisto{verse}\-/ ympäristöä käytetään siten, että lähdedokumentissa runon säkeet lopetetaan @@ -576,7 +576,7 @@ Latex\-/lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan sanaväleiksi siinä missä välilyönnitkin, eli ne rivinvaihdot eivät päädy ladottuun dokumenttiin (luvut \ref{luku/sanaväli} ja \ref{luku/rivinvaihtomerkit}). Sen sijaan ladottuun dokumenttiin saadaan -rivinvaihto käyttämällä komentoa \komentom{\keno} eli kaksi kenoviivaa. +rivinvaihto käyttämällä komentoa \komento{\keno} eli kaksi kenoviivaa. Komennon ei tarvitse sijaita lähdedokumentissa rivin lopussa. \komentoi{\keno} @@ -604,12 +604,12 @@ ensimmäinen \\ toinen \\[1.3ex] kolmas \end{tulossis} \noindent -Komennosta on olemassa tähtiversio \komentom{\keno *}, joka edellisten +Komennosta on olemassa tähtiversio \komento{\keno *}, joka edellisten ominaisuuksien lisäksi estää sivun vaihtumisen tämän rivinvaihdon kohdalla. Myös tähtiversiolle voi antaa valinnaiseksi argumentiksi mitan, ja sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin. -Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komentom{newline}, mutta tämä komento +Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komento{newline}, mutta tämä komento ei hyväksy valinnaista argumenttia eikä siitä ole tähdellistä versiota. Komennot \komento{newline} ja \komento{\keno} käyttäytyvät eri tavoin taulukoissa, joita käsitellään luvussa \ref{luku/taulukot}. @@ -633,12 +633,12 @@ välissä että sivun tai palstan vaihtumisen kohdalla. Latexissa leski- tai orporivit lienee käytännöllisintä estää \pakettictan{nowidow}\-/ paketin avulla. Paketin lataamisen jälkeen -käytetään komentoa \komentom{setnowidow}, joka estää leskirivit eli +käytetään komentoa \komento{setnowidow}, joka estää leskirivit eli pitää tekstikappaleen lopusta vähintään kaksi riviä yhdessä sivun tai palstan yläreunassa. Komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin (kokonaisluvun), joka ilmaisee, kuinka monta riviä täytyy vähintään pysyä yhdessä. Vastaavasti orporivit estetään komennolla -\komentom{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot +\komento{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot vaikuttavat koko dokumenttiin eli kaikkiin tekstikappaleisiin. \komentoi{usepackage} @@ -652,8 +652,8 @@ vaikuttavat koko dokumenttiin eli kaikkiin tekstikappaleisiin. \end{koodilohkosis} \noindent -Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komentom{nowidow} -ja \komentom{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen +Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komento{nowidow} +ja \komento{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen leski- ja orporiveihin. Nämä komennot täytyy sijoittaa tekstikappaleen loppuun, ja myös niille voi antaa hakasulkeissa valinnaiseksi argumentiksi luvun, joka kertoo yhdessä pidettävien rivien määrän. @@ -698,7 +698,7 @@ noudattaa -- on aukeaman ulkoreunoissa melko suuret marginaalit. Niitä voidaan käyttää eräänlaisina apupalstoina, joihin voi kirjoittaa lyhyehköjä huomautuksia ja lisätietoa. -Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komentom{marginpar}, jonka +Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komento{marginpar}, jonka argumentiksi annetaan marginaaliin tuleva teksti. Marginaalin teksti ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin sen mukaan, kumpi on aukeaman ulkoreunassa. Yksipuolisilla sivuilla teksti ladotaan @@ -773,9 +773,9 @@ esimerkki näiden mittojen asettamisesta: \end{koodilohkosis} \noindent -Kesken dokumentin komennolla \komentom{reversemarginpar} voidaan vaihtaa +Kesken dokumentin komennolla \komento{reversemarginpar} voidaan vaihtaa marginaalihuomautukset vastakkaiseen marginaaliin ja komennolla -\komentom{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset. +\komento{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset. Marginaalihuomautuksen ensimmäisen rivin peruslinja sijoittuu oletuksena samalle kohdalle kuin rivi, jolla \komento{marginpar}\-/ komento @@ -838,7 +838,7 @@ sitten muuten vain ilmaisee uuden luvun alkamista. Latexissa anfangien tekemistä varten on paketti \pakettictan{lettrine}, joka tarjoaa käyttöön samannimisen komennon. Jokainen anfangi on -erilainen, ja siksi \komentom{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita +erilainen, ja siksi \komento{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita asetuksia anfangin ulkoasun hienosäätöön. Komentoa käytetään seuraavalla tavalla: @@ -911,7 +911,7 @@ käyttämällä. \label{luku/peruskorostukset} Antiikvatyyppisen kirjainleikkauksen korostamiseen sopii yleensä -parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komentom{textit}). +parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komento{textit}). Lihavointi toimii huonommin antiikvan kanssa, koska pelkkä merkkien viivojen vahvistaminen ei tuo riittävää kontrastia. @@ -923,11 +923,11 @@ viivojen vahvistaminen ei tuo riittävää kontrastia. \end{tulossis} \noindent -\textbf{Lihavointi} (\komentom{textbf}) toimii huomattavasti paremmin +\textbf{Lihavointi} (\komento{textbf}) toimii huomattavasti paremmin groteskityyppisen kirjainperheen kanssa, koska lihavoitu leikkaus on usein selvästi vahvempi normaaliin verrattuna. Groteskin kursiivi sen sijaan ei monesti edes ole varsinainen kursiivileikkaus vaan pelkkä -lievä kallistus (\komentom{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo +lievä kallistus (\komento{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo riittävää muotokontrastia.\footnote{Joissakin niin sanotuissa humanistisissa groteskiperheissä on mukana ihan käyttökelpoinen ja selvästi erottuva kursiivileikkaus.} @@ -950,7 +950,7 @@ ilmausta (\textit{kuten tässä}), ei itse suljemerkkejä pidä kursivoida, koska ne kuuluvat ulompaan tekstiin. Jos sulkeiden ulkopuolellakin on voimassa kursivointi, voi itse sulkeetkin kursivoida. -Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komentom{emph}, joka +Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komento{emph}, joka huomioi ympärillä olevan korostustilan. Tavallisesti komento kursivoi argumentiksi annetun tekstin, mutta jos kursivointi on jo päällä komennon ympärillä, se latookin argumentiksi annetun tekstin @@ -974,7 +974,7 @@ tavallinen \emph{korostettu} tavallinen \\ \label{luku/korostus-pienversaali} Melko rauhallinen typografinen keino on \textsc{pienversaali} eli -kapiteeli (\komentom{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät +kapiteeli (\komento{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät versaalikirjaimilta mutta ovat suunnilleen gemenakirjainten eli pienten kirjainten korkuisia. Pienversaali on fonttiin sisältyvä erillinen suunnittelijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen mekaanisesti @@ -1056,7 +1056,7 @@ esimerkiksi kursiivi ja lihavointi. Alleviivaus voi kuitenkin joskus olla kätevä keino ohjata lukijan huomio tiettyyn kohtaan esimerkiksi pidemmässä esimerkkitekstissä. -Latexin oma alleviivauskomento \komentom{underline} piirtää viivan +Latexin oma alleviivauskomento \komento{underline} piirtää viivan tekstin tai muun argumentiksi annetun sisällön alapuolelle. Komennon huono puoli on, että erilliset alleviivaukset eivät välttämättä osu samalle korkeudelle. Seuraavassa esimerkissä toisen sanan alleviivaus on @@ -1253,7 +1253,7 @@ ole luonnollista kieltä lainkaan. Tasalevyinen kirjainperhe määritellään fonttiasetusten yhteydessä (luku \ref{luku/fontin-valinta}) ja valitaan käyttöön esimerkiksi komennolla -\komentom{texttt}. Tasalevyisellä fontilla ladottava teksti on +\komento{texttt}. Tasalevyisellä fontilla ladottava teksti on tavallisesti tietokonekoodia, joten sille on asetettu hieman toisenlaiset oletusasetukset kuin muille kirjainperheille. Oletuksena tekstiä ei tavuteta, ja esimerkiksi \komento{texttt}\-/ komennon @@ -1266,7 +1266,7 @@ merkintätapoja lainausmerkeille ja ajatusviivoille käsitellään luvuissa \ref{luku/lainausmerkit} ja \ref{luku/yhdys-ajatus-miinus}. Toinen vaihtoehto tasalevyisen tekstin tuottamiseen on -\komentom{verb}\-/ komento. Komennon nimi on lyhennetty englannin kielen +\komento{verb}\-/ komento. Komennon nimi on lyhennetty englannin kielen sanasta \englantik{verbatim}, joka tarkoittaa 'kirjaimellisesti' tai 'sananmukaisesti'. Niin se juuri toimiikin, eli \keno{verb}\-/ komennolle annettu argumentti tulkitaan kirjaimellisesti. @@ -1292,7 +1292,7 @@ kirjainperheellä. Seuraavassa on tästä kaksi esimerkkiä: \noindent Yksittäisiä sanoja pidempien tietokonekoodien latomiseen on olemassa -\ymparistom{verbatim}\-/ ympäristö, jonka sisällä kaikki teksti +\ymparisto{verbatim}\-/ ympäristö, jonka sisällä kaikki teksti tulkitaan kirjaimellisesti -- myös välilyönnit ja rivinvaihdot. \ymparistoi{verbatim} @@ -1312,7 +1312,7 @@ tieto- kone- \noindent Paljon monipuolisemman ympäristön tarjoaa paketti -\pakettictan{fancyvrb}. Sen mukana tuleva \ymparistom{Verbatim}\-/ +\pakettictan{fancyvrb}. Sen mukana tuleva \ymparisto{Verbatim}\-/ ympäristö ymmärtää monenlaisia asetuksia, joilla vaikutetaan tietokonekoodin latomiseen. Koodiin saa mukaan esimerkiksi rivinumerot, tai sen voi latoa kehyksen sisään. Myös koodin sisennykseen, fontin @@ -1362,13 +1362,13 @@ muokkaa joidenkin muualla määriteltyjen komentojen ominaisuuksia. \end{koodilohkosis} \noindent -Edellisen esimerkin komennolla \komentom{hypersetup} vaikutetaan +Edellisen esimerkin komennolla \komento{hypersetup} vaikutetaan paketin asetuksiin. Oletuksena esimerkiksi linkkien ympärille ladotaan värilliset kehykset, mutta valitsin \koodi{hide\-links} poistaa ne. Valitsimella \koodi{url\-color} voisi vaihtaa verkko\-/osoitteiden kehyksen väriä. -Esimerkin seuraava komento \komentom{urlstyle} määrittää, mitä +Esimerkin seuraava komento \komento{urlstyle} määrittää, mitä kirjainperhettä käytetään verkko\-/ osoitteiden latomiseen. Komennon argumentti \koodi{same} tarkoittaa, että käytetään samaa kirjainperhettä kuin ympärillä olevassa tekstissä. Tietty kiinteä kirjainperhe valitaan @@ -1376,7 +1376,7 @@ kuin ympärillä olevassa tekstissä. Tietty kiinteä kirjainperhe valitaan roman), \koodi{sf} (groteski, sans serif) tai \koodi{tt} (tasalevyinen). Oletusasetus on tasalevyinen kirjainperhe. -Verkko\-/ osoitteiden ilmaisemisen peruskomento on \komentom{href}, +Verkko\-/ osoitteiden ilmaisemisen peruskomento on \komento{href}, jolle annetaan kaksi pakollista argumenttia: ensimmäinen on varsinainen osoite ja toinen on dokumenttiin ladottava teksti. Linkin teksti voi siis olla mitä hyvänsä tekstiä, ja pdf\-/ lukijassa tekstiä @@ -1393,9 +1393,8 @@ napsauttamalla linkin osoittama sivusto avautuu. \noindent Kun halutaan latoa dokumenttiin itse verkko\-/osoite, käytetään komentoa -\komento{url}, \komentomargin{url} joka osaa katkaista osoitteet -järkevällä tavalla rivin lopussa. Komennolle annetaan vain yksi -argumentti, verkko\-/osoite. +\komento{url}, joka osaa katkaista osoitteet järkevällä tavalla rivin +lopussa. Komennolle annetaan vain yksi argumentti, verkko\-/osoite. \komentoi{url} \begin{koodilohkosis} @@ -1408,7 +1407,7 @@ argumentti, verkko\-/osoite. \noindent Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole pdf:ssä -napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komentom{nolinkurl}. +napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komento{nolinkurl}. Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite ainoastaan ladotaan osoitteiden tavoin. @@ -1485,7 +1484,7 @@ mahdollista käyttää värejä ilman etukäteismäärittelyäkin. \label{tlk/värimalleja} } -Omat värit määritellään komennolla \komentom{definecolor}. Se tarvitsee +Omat värit määritellään komennolla \komento{definecolor}. Se tarvitsee kolme argumenttia: värin nimen, värimallin ja värikoodin. Komennon argumenttien rakenne on seuraavanlainen: @@ -1512,7 +1511,7 @@ antamisesta esimerkki. Muista värimalleista voi lukea \paketti{xcolor}\-/ paketin ohjekirjasta. Kun värit on määritelty, niitä voi käyttää eri komentojen yhteydessä. -Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komentom{color}, josta on +Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komento{color}, josta on kaksi erilaista versiota. Komento vaihtaa värin pysyvästi nykyisen ympäristön (luku \ref{luku/ympäristöt}) tai aaltosulkeilla (luku \ref{luku/aaltosulkeet}) rajatun alueen sisällä. @@ -1524,7 +1523,7 @@ ympäristön (luku \ref{luku/ympäristöt}) tai aaltosulkeilla (luku \end{koodilohkosis} \noindent -Toinen vaihtoehto on käyttää komentoa \komentom{textcolor}, jolle +Toinen vaihtoehto on käyttää komentoa \komento{textcolor}, jolle annetaan edelliseen verrattuna vielä yksi argumentti lisää. Argumenttina on teksti, johon värin halutaan vaikuttavan. Vaikutusalueena on siis vain kyseinen teksti. @@ -1536,8 +1535,8 @@ vain kyseinen teksti. \end{koodilohkosis} \noindent -Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komentom{colorbox} ja -\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri +Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komento{colorbox} ja +\komento{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri on voimassa. Ensin mainittu komento vaihtaa vain taustavärin, ja jälkimmäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille määritellään kaksi väriä. @@ -1550,7 +1549,7 @@ määritellään kaksi väriä. \end{koodilohkosis} \noindent -Kehystetyn laatikon kehysviivan leveys on mitassa \mittam{fboxrule} ja +Kehystetyn laatikon kehysviivan leveys on mitassa \mitta{fboxrule} ja kehyksen etäisyys sisällöstä mitassa \mitta{fboxsep}. Seuraavassa on esimerkki useiden edellä mainittujen komentojen käytöstä. Tästä tuskin kannattaa ottaa mallia vakavaan typografiseen työhön. @@ -1578,12 +1577,11 @@ kannattaa ottaa mallia vakavaan typografiseen työhön. \end{tulossis} \noindent -Sivulle voi määrittää taustavärin komennolla \komentom{pagecolor}. +Sivulle voi asettaa taustavärin komennolla \komento{pagecolor}. Taustäväri vaihtuu nykyiselle ja seuraaville sivuille, kunnes väri vaihdetaan toiseksi tai poistetaan. Komennolle annetaan samanlaiset -argumentit kuin muillekin värikomennoille. Komento -\komentom{nopagecolor} poistaa taustavärin kokonaan eli palauttaa -taustan oletustilaan. +argumentit kuin muillekin värikomennoille. Komento \komento{nopagecolor} +poistaa taustavärin kokonaan eli palauttaa taustan oletustilaan. \komentoi{pagecolor} \komentoi{nopagecolor} @@ -1604,9 +1602,9 @@ Mainittakoon kuitenkin heti aluksi, että otsikoiden yhteyteen saa sivunvaihdon kätevimmin keinoilla, jotka neuvotaan otsikoiden yhteydessä luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}. -Komento \komentom{clearpage} vaihtaa sivua, eli komennon jälkeinen +Komento \komento{clearpage} vaihtaa sivua, eli komennon jälkeinen dokumentin osa alkaa aina puhtaalta sivulta. Lähes samanlainen komento -on \komentom{cleardoublepage}, joka kaksipuolisessa dokumentissa +on \komento{cleardoublepage}, joka kaksipuolisessa dokumentissa aloittaa uuden sisällön aina parittomilta sivuilta. Jos seuraavana ei satu olemaan pariton sivu, komento tekee väliin tyhjän sivun. Tätä ominaisuutta on käytetty tässä oppaassa: pääluvut alkavat aina @@ -1634,14 +1632,14 @@ sellainen ominaisuus, että ne pakottavat aiemmin määritellyt leijuvat osat (luku \ref{luku/leijuosat}) ladottavaksi ennen uutta puhdasta sivua. -Hieman toisenlainen sivunvaihtokomento on \komentom{newpage}. Se sallii +Hieman toisenlainen sivunvaihtokomento on \komento{newpage}. Se sallii aiempien leijuvien osien latomisen myös sivunvaihdon jälkeen. \komento{newpage} eroaa edellisistä sivuvaihtokomennoista myös siten, että kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}) se aloittaa vain uuden palstan, ei välttämättä uutta sivua. Sivunvaihdon todennäköisyyteen tietyssä kohdassa voi vaikuttaa -komennoilla \komentom{pagebreak} ja \komentom{nopagebreak}. Kummallekin +komennoilla \komento{pagebreak} ja \komento{nopagebreak}. Kummallekin voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin, joka on luku 0\==4. Nolla tarkoittaa pienintä todennäköisyyttä sivunvaihdolle (\komento{pagebreak}\komentoargv{0}) tai sen välttämiselle @@ -1668,16 +1666,16 @@ Oletuksena Latex pyrkii latomaan kaikkien sivujen ylä- ja alareunan tasaiseksi. Toisin sanoen se saattaa venyttää tai kutistaa sivulla olevia pystysuuntaisia välejä niin, että kaikki sivut näyttävät yhtä korkeilta. Tämä tila voidaan asettaa päälle komennolla -\komentom{flushbottom}, mutta se on jo oletuksena päällä ainakin Latexin +\komento{flushbottom}, mutta se on jo oletuksena päällä ainakin Latexin perusdokumenttiluokissa. -Vaihtoehtoinen tila asetetaan komennolla \komentom{raggedbottom}. +Vaihtoehtoinen tila asetetaan komennolla \komento{raggedbottom}. Komennon seurauksena sivujen alareunoja ei tasata. Toisin sanoen sivun pystysuuntaisiin väleihin ei kosketa, joten eri sivujen alareunat voivat sattua eri korkeudelle. Dokumentin viimeistelyvaiheessa sivujen hienosäätöön sopinee komento -\komentom{enlargethispage}, jolla voi muuttaa käsillä olevan sivun +\komento{enlargethispage}, jolla voi muuttaa käsillä olevan sivun korkeutta, käytännössä \mitta{textheight}\-/mittaa. Komennolle annetaan argumentiksi positiivinen tai negatiivinen mitta. Seuraavassa on esimerkkejä: @@ -1691,7 +1689,7 @@ esimerkkejä: \end{koodilohkosis} \noindent -Komennon tähtiversio \komentom{enlargethispage*} pyrkii lisäksi +Komennon tähtiversio \komento{enlargethispage*} pyrkii lisäksi tiivistämään sivun sisältöä pystysuunnassa niin paljon kuin mahdollista. Sen tyypillisin käyttötarkoitus lienee se, että sivulle pyritään mahduttamaan yksi ylimääräinen rivi. Tämäntyyppinen sivujen hienosäätö @@ -1738,7 +1736,7 @@ tulisi näkymään sivulla alaviitteessä. Komennot eivät itse vielä lado mitään tekstiä dokumenttiin. Ne vain tallentavat perustiedot muistiin mahdollista myöhempää käyttöä varten. -Komennolla \komentom{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot. +Komennolla \komento{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot. Ne voivat näkyä ensimmäisen sisältösivun alussa tai erillisellä nimiösivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista \koodi{titlepage} ja \koodi{notitlepage}. Se, kumpi asetus on oletuksena @@ -1755,7 +1753,7 @@ Toisaalta mikään ei estä muotoilemasta oman dokumentin perustietoja ilman Latexin valmiita keinoja. Hyödyllisiä ympäristöjä dokumentin alussa käytettäväksi voivat olla -\ymparistom{titlepage} ja \ymparistom{abstract}. Ensin mainittu luo +\ymparisto{titlepage} ja \ymparisto{abstract}. Ensin mainittu luo tyhjän sivun nimiösivun toteuttamista varten. Se myös aloittaa sivunumeroinnin alusta eli nollaa \laskuri{page}\-/ laskurin arvon. Ympäristö \ymparisto{abstract} toimii \luokka{article}\-/\ ja @@ -1832,14 +1830,14 @@ pakettia ja pdf\-/ tiedoston ominaisuuksia käsitellään tarkemmin luvussa Latexissa eri otsikoiden tasoille on omat komentonsa, jotka on koottu taulukkoon \ref{tlk/otsikkotasot} -- suurimmasta otsikosta pienimpään. Ylin otsikkotaso on teoksen osa, ja sitä merkitään komennolla -\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi +\komento{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena roomalaisilla järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'', ''\partname~III'' jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden numerointiin, eli osan vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa alemmantasoisten lukujen laskuria. -Otsikkotaso \komentom{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa +Otsikkotaso \komento{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen suoritetaan automaattisesti sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai \komento{cleardoublepage} (luku \ref{luku/sivunvaihdot}). \komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot @@ -1847,8 +1845,8 @@ saavat oletuksena numeroinnin ''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'', ''\chaptername~3'' jne. Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä otsikkotasoa ole lainkaan. -Seuraavat otsikkotasot \komentom{section}, \komentom{subsection} ja -\komentom{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin +Seuraavat otsikkotasot \komento{section}, \komento{subsection} ja +\komento{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin saavat oletuksena numeroinnin, jossa pisteellä erotetaan mahdolliset alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2, 1.3 yms. @@ -1860,7 +1858,7 @@ komentoja. Muuten otsikoiden numerointi ei toimi oikein. Poikkeus on \komento{part}, joka ei vaikuta numerointiin ja jonka käyttö on muutenkin vapaaehtoista. -Otsikkotasot \komentom{paragraph} ja \komentom{subparagraph} eivät ole +Otsikkotasot \komento{paragraph} ja \komento{subparagraph} eivät ole ihan perinteisiä otsikoita, vaan ne ladotaan tekstikappaleen alkuun. Nekin kyllä erottuvat leipätekstistä ja voivat toimia otsikon kaltaisessa tehtävässä. Oletuksena kappaleotsikoita ei numeroida eivätkä @@ -1931,13 +1929,13 @@ sisällysluetteloon, täytyy se tehdä seuraavalla tavalla: \end{koodilohkosis} \noindent -Edellä olevan esimerkin komento \komentom{addcontentsline} lisää +Edellä olevan esimerkin komento \komento{addcontentsline} lisää merkinnän sisällysluetteloon. Komennon ensimmäinen argumentti on \koodi{toc} (\englanti{table of contents}), joka on sisällysluetteloiden tekemisessä tarvittavan väliaikaistiedoston pääte. Esimerkissä lisättävä sisällysluettelon merkintä on tasoltaan \koodi{section} eli vastaa muita \komento{section}\-/ komennolla syntyviä sisällysluettelon kohtia. -Komento \komentom{phantomsection} kuuluu \paketti{hyperref}\-/ +Komento \komento{phantomsection} kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin, ja se lisää pdf\-/ tiedostoon näkymättömän ankkurin tähän kohtaan dokumentissa. Sitä tarvitaan, jotta sisällysluettelon merkintä viittaisi oikealle sivulle ja toimisi myös linkkinä, joka tuo juuri @@ -1952,7 +1950,7 @@ numerointiin monella tavalla, kuten siihen, mihin otsikkotasoon saakka numerointi yltää ja millä tyylillä otsikoiden numerot ylipäätään ladotaan. -Laskuri \laskurim{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan +Laskuri \laskuri{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan asetettavaksi, ja sillä määritetään, mihin otsikkotasoon saakka otsikot numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot} (s.~\pageref{tlk/otsikkotasot}). Seuraava esimerkki määrittelee, että @@ -2041,7 +2039,7 @@ se toimi kaikilla otsikkotasoilla. Tässä oppaassa keskitytään \paketti{titlesec}\-/ pakettiin. Otsikoiden perusmuotoilu on helpointa toteuttaa -\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi +\komento{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi otsikkokomento ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava esimerkki vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen (\komento{sffamily}) ja hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen. @@ -2064,7 +2062,7 @@ hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen. \noindent Monipuolisemmat muotoiluasetukset saa toteutettua komennon tähdettömällä -versiolla \komentom{titleformat}. Tämän komentoversion monista +versiolla \komento{titleformat}. Tämän komentoversion monista argumenteista ja ominaisuuksista kannattaa lukea \paketti{titlesec}\-/ paketin ohjekirjasta, mutta esimerkistä \ref{esim/titleformat} selvinnevät perustoiminnot. @@ -2095,7 +2093,7 @@ selvinnevät perustoiminnot. \end{esimerkki*} Luvun numeroinnin (1.1, 1.2 jne.) tyyliin voi vaikuttaa komennolla -\komentom{titlelabel}. Komento suoritetaan yleensä vain kerran, ja se +\komento{titlelabel}. Komento suoritetaan yleensä vain kerran, ja se vaikuttaa kaikentasoisiin otsikoihin. Tätä komentoa ei tarvita, jos käyttää edellä mainittua ''tähdetöntä'' \komento{titleformat}\-/ komentoa, koska se sisältää jo toiminnot myös lukujen numeroinnin @@ -2115,7 +2113,7 @@ mikä hyvänsä. Sen perään esimerkissä asetetaan 1\,em:n suuruinen väli \komento{hspace}\-/ komennolla. Otsikoiden yhteydessä ladottavaan sisennykseen ja pystysuuntaiseen -väliin vaikutetaan komennolla \komentom{titlespacing*}. Sille annetaan +väliin vaikutetaan komennolla \komento{titlespacing*}. Sille annetaan argumenteiksi otsikkokomento ja halutut mitat järjestyksessä vasen sisennys, yläpuolinen väli ja alapuolinen väli. @@ -2143,19 +2141,19 @@ oletuksena ex\-/mittayksikköä ja sallii hieman venymistä. Tähdellinen \komento{titlespacing*}\-/ komento poistaa otsikon jälkeen tulevasta tekstikappaleesta ensimmäisen rivin sisennyksen (luku \ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Tähdetön komentoversio -\komentom{titlespacing} sen sijaan säilyttää kappaleen sisennyksen. Sitä +\komento{titlespacing} sen sijaan säilyttää kappaleen sisennyksen. Sitä ei liene tarvetta käyttää koskaan, sillä otsikoiden jälkeen tulevaa tekstikappaletta ei kuulu sisentää. Teoksen osien (\komento{part}) vaihtuessa sivulle ladotaan oletuksena teksti kuten ''\partname~I'', ''\partname~II'' jne. Mainittu sana ''\partname'' tulee suomen kieliasetuksista ja komennosta -\komentom{partname}. Kaikkien kielten asetukset nimittäin määrittelevät +\komento{partname}. Kaikkien kielten asetukset nimittäin määrittelevät komennon \komento{partname} siten, että se sisältää ja latoo kyseiseen kieleen sopivan ilmauksen. Vastaavasti päälukujen (\komento{chapter}) yhteydessä ladotaan suomen kieliasetuksilla ilmaus ''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'' jne. Sana ''\chaptername'' tulee komennosta -\komentom{chaptername}. +\komento{chaptername}. Jos omassa dokumentissa haluaa kutsua teoksen osia tai päälukuja joksikin muuksi, voi määritellä edellä mainitut komennot uudelleen. @@ -2187,7 +2185,7 @@ käsitellään tarkemmin kieliasetusten yhteydessä luvussa Otsikoiden yhteyteen saa automaattisen sivunvaihdon määrittämällä komennon, jonka nimen alussa on otsikkokomennon nimi ja lopussa sana -\koodi{break}. Tavallisin lienee \komentom{sectionbreak}. Komennon +\koodi{break}. Tavallisin lienee \komento{sectionbreak}. Komennon määritelmään kirjoitetaan jokin sivuvaihtokomento kuten \komento{clearpage}. Sivunvaihtokomentoja käsitellään tarkemmin luvussa \ref{luku/sivunvaihdot}. @@ -2213,7 +2211,7 @@ dokumentissa. Näiden komentojen käyttö on vapaaehtoista. Luvussa \ref{luku/tyypillinen-tietokirja} käsitellään tyypillisen suomalaisen tietokirjan rakennetta ja teknistä toteuttamista. -Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komentom{frontmatter}, joka +Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komento{frontmatter}, joka asettaa sivunumeroiden tyyliksi roomalaiset numerot (i, ii, iii jne.) ja poistaa pääluvuilta (\komento{chapter}) numeroinnin. Tässä osassa ovat teoksen nimiö ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai @@ -2222,12 +2220,12 @@ vastaava esittelyteksti, joka ei ole vielä varsinaista sisältöä. Jos dokumentissa käytetään \komento{frontmatter}\-/ komentoa, täytynee varsinaisten sisältölukujen alkuun kirjoittaa komento -\komentom{mainmatter}, joka nollaa sivunumerolaskurin, asettaa +\komento{mainmatter}, joka nollaa sivunumerolaskurin, asettaa numeroinnin tyyliksi arabialaiset numerot (1, 2, 3 jne.) ja kytkee päälle lukujen numeroinnin. Sen jälkeen ensimmäinen \komento{chapter}\-/ komennolla tehty luku on siis ''\chaptername~1''. -Sisältösivujen lopussa voi olla komento \komentom{appendix}. Se +Sisältösivujen lopussa voi olla komento \komento{appendix}. Se ensinnäkin nollaa \luokka{book}- ja \luokka{report}\-/ luokissa päälukujen laskurin \laskuri{chapter}. Sen sijaan \luokka{article}\-/ luokassa se nollaa \laskuri{section}\-/ laskurin. Sen lisäksi @@ -2238,7 +2236,7 @@ tulee komennosta \komento{appendixname}. Näin teoksen lopussa uudella tavalla: ''\appendixname~A'', ''\appendixname~B'' jne. Sisältösivujen ja mahdollisten liitteiden jälkeen voi olla hyödyllistä -käyttää komentoa \komentom{backmatter}, joka lopettaa päälukujen +käyttää komentoa \komento{backmatter}, joka lopettaa päälukujen numeroinnin kokonaan. Tähän osaan voisi sijoittaa ainakin asiahakemistot sekä kirjallisuus\-/\ tai lähdeluettelon. @@ -2346,7 +2344,7 @@ Sellainen neuvotaan sisällysluettelon käsittelyn yhteydessä esimerkissä \label{luku/sisällysluettelo} Dokumentin sisällysluettelo syntyy helposti yhdellä komennolla: -\komentom{tableofcontents}. Otsikkokomennoilla (luku \ref{luku/otsikot}) +\komento{tableofcontents}. Otsikkokomennoilla (luku \ref{luku/otsikot}) tehdyt otsikot tulevat automaattisesti sisällysluetteloon. Jos käytössä on paketti \paketti{hyperref} (luku \ref{luku/pdf-asetukset}), sisällysluettelon otsikot ovat myös linkkejä, jotka vievät kyseiseen @@ -2361,7 +2359,7 @@ kyllä muokatakin varsin helposti. \end{koodilohkosis} \noindent -Laskurin \laskurim{tocdepth} avulla kirjoittaja voi määritellä, mihin +Laskurin \laskuri{tocdepth} avulla kirjoittaja voi määritellä, mihin tasoon saakka sisällysluettelossa näytetään otsikoita. Esimerkiksi jonkin kuvitteellisen romaanin (dokumenttiluokka \luokka{book}) sisällysluettelossa voisi näyttää ainoastaan osat (\komento{part}) ja @@ -2378,7 +2376,7 @@ Otsikoiden tasonumerot voi tarkistaa taulukosta \ref{tlk/otsikkotasot} \noindent Sisällysluettelolle ladotaan automaattisesti otsikko, joka tulee -komennosta \komentom{contentsname}. Komento on määritelty +komennosta \komento{contentsname}. Komento on määritelty kieliasetuksissa, ja se latoo suomen kielessä sanan ''Sisältö'' tai ''Sisällys''.% \footnote{Se, kumpi otsikko on käytössä, riippuu kielipakettien @@ -2443,10 +2441,10 @@ komento vaikuttaa koko sisällysluetteloon. Normaalit otsikot tulevat mukaan sisällysluetteloon itsestään, mutta joskus voi joutua lisäämään luetteloon kohtia myös keinotekoisesti. Se -tehdään komennolla \komentom{addcontentsline}, jonka käytöstä on +tehdään komennolla \komento{addcontentsline}, jonka käytöstä on esimerkki luvussa \ref{luku/otsikot}. Pelkkään pdf\-/ tiedoston sisäiseen sisällysluetteloon voi lisätä kohtia komennolla -\komentom{pdfbookmark}, joka kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin. +\komento{pdfbookmark}, joka kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin. Tätä komentoa käsitellään luvussa \ref{luku/pdf-asetukset}. \begin{esimerkki*} @@ -2495,7 +2493,7 @@ Tätä komentoa käsitellään luvussa \ref{luku/pdf-asetukset}. Sisällysluettelon ulkoasun muokkaamista varten on paketti \pakettictan{titletoc}, jonka tärkeimmän komennon -(\komentom{titlecontents}) käyttöä esitellään esimerkissä +(\komento{titlecontents}) käyttöä esitellään esimerkissä \ref{esim/titlecontents}. Komennolla voi muokata paitsi sisällysluettelon kohtia mutta myös leijuvien osien (luku \ref{luku/leijuosat}) kuten kuvien ja taulukoiden luetteloita. @@ -2540,19 +2538,19 @@ käyttää pelkästään sitä. Ympäristöä käsitellään luvussa \subsection{Perusympäristöt} \label{luku/luetelma-perus} -Ympäristö \ymparistom{itemize} tekee numeroimattoman luetelman, jonka +Ympäristö \ymparisto{itemize} tekee numeroimattoman luetelman, jonka jokainen kohta merkitään samanlaisella merkillä, esimerkiksi -luetelmaympyrällä~(\textbullet). \ymparistom{enumerate} puolestaan on +luetelmaympyrällä~(\textbullet). \ymparisto{enumerate} puolestaan on numeroitu luetelma, eli luetelman kohdat saavat järjestysnumeron tai muun järjestystä ilmaisevan merkinnän kuten kirjaimen tai roomalaisen -numeron. Ympäristö \ymparistom{description} luo määritelmäluetelman, +numeron. Ympäristö \ymparisto{description} luo määritelmäluetelman, jossa luetellaan käsitteitä ja niiden määritelmiä. Tämä on käytännössä sama kuin tekstikappaleen riippuva sisennys (luku \ref{luku/riippuva-sisennys}), jossa kappale alkaa määriteltävällä ilmauksella. Lähdetiedostossa kaikkien luetelmatyyppien rakenne on samanlainen: -luetelmaympäristön sisällä käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka +luetelmaympäristön sisällä käytetään \komento{item}\-/ komentoa, joka aloittaa uuden luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia, vaan komennon jälkeinen teksti muodostaa luetelman kohdan. Seuraavassa on esimerkki \ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta @@ -2749,7 +2747,7 @@ jälkeen. \subsection{Omat luetelmat (list)} \label{luku/list-ympäristö} -Ympäristö \ymparistom{list} on yleistyökalu, joka soveltuu moniin +Ympäristö \ymparisto{list} on yleistyökalu, joka soveltuu moniin asioihin: se on tarkoitettu erilaisten luetelmien rakentamiseen, mutta sen avulla muotoilla mitä tahansa tekstikappaleita. Esimerkiksi luvussa \ref{luku/luetelma-perus} käsitellyt luetelmat voi toteuttaa myös @@ -3303,7 +3301,7 @@ mihin sarakkeeseen viiva yltää. Taulukon rivit saatetaan latoa oletuksena vähän liian lähelle toisiaan -- varsinkin jos käytetään vaakaviivoja. Sen korjaamiseksi on taulukoille olemassa oma rivivälikerroin, joka on komennossa -\komentom{arraystretch}. Kerroin on desimaaliluku, jolla normaali +\komento{arraystretch}. Kerroin on desimaaliluku, jolla normaali rivikorkeus kerrotaan taulukoiden sisällä. Sopiva kerroin lienee yleensä 1\==1,3. Oletusarvo on~1. Kerroinkomennon voi määritellä milloin hyvänsä uudelleen, ja se tehdään seuraavan esimerkin mukaisesti: @@ -3318,13 +3316,13 @@ uudelleen, ja se tehdään seuraavan esimerkin mukaisesti: Sarakkeiden määrittelyssä voi kirjoittaa useita pystyviivoja eli \koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja myös ladotaan taulukkoon useita vierekkäin. Ladottujen viivojen väliseen etäisyyteen -voi vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on +voi vaikuttaa mitan \mitta{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on 2\,pt. Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa -\mittam{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt. +\mitta{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt. Jos sarakkeiden välissä ei ole \koodi{@}\=/ merkillä tehtyjä poikkeuksia, ladotaan joka solun vasempaan ja oikeaan reunaan väli, joka -on määritelty mitassa \mittam{tabcolsep}. Tämän mitan suuruinen väli +on määritelty mitassa \mitta{tabcolsep}. Tämän mitan suuruinen väli siis ladotaan kerran taulukon vasempaan ja oikeaan reunaan ja kaksi kertaa jokaisen sarakkeen väliin. Oletusarvo on 6\,pt. Seuraavassa on koonti edellä mainittujen mittojen asettamisesta ja niiden oletusarvot. @@ -3361,8 +3359,8 @@ normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa Taulukkoympäristön argumenteissa määritellään taulukon sarakkeiden määrä ja tyypit, mutta niihin on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia taulukon sisällä. Sarakekohtaiset poikkeukset tehdään komennolla -\komentom{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla -\komentom{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}. +\komento{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla +\komento{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}. \begin{esimerkki*} \komentoi{\keno} @@ -3434,7 +3432,7 @@ tietyissä tilanteissa yhteen soluun voidaan latoa useampia rivejä. Saraketyyppi~\koodi{p} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}) on leveydeltään kiinteä, ja jos solun sisältö ei mahdu kyseiseen tilaan, se jaetaan useammalle riville ja sanoja mahdollisesti katkaistaan -tavurajojen kohdalta. Myös \komentom{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa +tavurajojen kohdalta. Myös \komento{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa riviä yksittäisen solun sisällä. Sekin toimii vain kiinteäleveyksisillä \koodi{p}\-/ tyypin sarakkeilla. @@ -3461,7 +3459,7 @@ kasva, vaan muihin saman taulukkorivin soluihin tulee tyhjää tilaa. \noindent Joskus puolestaan halutaan, että yksi solu levittäytyy useamman rivin alueelle verrattuna taulukon muihin riveihin. Tämän toteutukseen -tarvitaan \pakettim{multirow}\-/ pakettia ja sen \komentom{multirow}\-/ +tarvitaan \paketti{multirow}\-/ pakettia ja sen \komento{multirow}\-/ komentoa. Komennon pakolliset argumentit ovat seuraavat: \komentoi{multirow} @@ -3535,7 +3533,7 @@ alapuolelta täytyy jättää riittävä määrä soluja tyhjäksi. \subsection{Kiinteälevyiset taulukot} -Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparistom{tabular*} toimii muuten +Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparisto{tabular*} toimii muuten samalla tavalla kuin \ymparisto{tabular}, mutta se tarvitsee yhden argumentin enemmän, taulukon leveysmitan: @@ -3563,7 +3561,7 @@ vaan ainoastaan niiden välissä oleva tyhjä tila. Usein olisi kuitenkin hyödyllisempää, että joidenkin sarakkeiden leveys olisi venyvä ja ne mukautuisivat koko taulukon leveyteen. Tämä ominaisuus saadaan \pakettictan{tabularx}\-/ paketin avulla. Se määrittelee uuden -taulukkoympäristön \ymparistom{tabularx}, joka on käytännössä parempi +taulukkoympäristön \ymparisto{tabularx}, joka on käytännössä parempi versio \ymparisto{tabular*}\-/ ympäristöstä. Sen käyttö on samanlaista: \ymparistoi{tabularx} @@ -3626,7 +3624,7 @@ saraketyyppejä. Hyödyllisiä tyyppejä voisivat olla esimerkiksi \koodi{LCR}, jotka toimisivat lähes samoin kuin perus Latexin saraketyypit \koodi{lcr} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}) mutta olisivat kuitenkin leveydeltään venyviä. Omia saraketyyppejä -tehdään komennolla \komentom{newcolumntype}, ja edellä mainitut tyypit +tehdään komennolla \komento{newcolumntype}, ja edellä mainitut tyypit voisi määritellä seuraavasti: \komentoi{arraybackslash} @@ -3670,7 +3668,7 @@ käytännössä toimi: \noindent Edellä mainitun puutteen saa korjattua käyttämällä oman ympäristön määrittelyssä \ymparisto{tabularx}\-/ ympäristön aloitukseen komentoa -\komentom{tabularx} ja lopetukseen komentoa \komentom{endtabularx}. Ei +\komento{tabularx} ja lopetukseen komentoa \komento{endtabularx}. Ei siis käytetä normaaleja aloitus\-/\ ja lopetuskomentoja \komento{begin} ja \komento{end}. @@ -3693,7 +3691,7 @@ muun muassa sisältää valmiiksi uudet saraketyypit \koodi{LCRJ}. Edellä esitellyt taulukkoympäristöt ladotaan aina kokonaisena eli vain yhden sivun alueelle. Useammalle sivulle jakautuvia taulukoita voi tehdä \pakettictan{longtable}\-/ paketin taulukkoympäristön -\ymparistom{longtable} avulla. Sitä voi käyttää kuten +\ymparisto{longtable} avulla. Sitä voi käyttää kuten \ymparisto{tabular}\-/ ympäristöä, mutta lisäksi se sisältää komentoja, joiden avulla saa joka sivulla toistumaan automaattisesti tietyt otsikkorivit tai yhteenvetorivit. Toinen mahdollisuus yli sivurajan @@ -3953,7 +3951,7 @@ kuten ''kuvassa~1''. Näissä hyödynnetään Latexin ristiviittaustoimintoja (luku \ref{luku/ristiviitteet}). Perus Latex sisältää kaksi erityyppistä leijuvaa osaa, kuvat ja taulukot -(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \pakettim{floatrow}\-/ paketin +(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \paketti{floatrow}\-/ paketin avulla voi tehdä muunkinlaisia (luku \ref{luku/leijuosat-omat}). Esimerkiksi tässä oppaassa on käytössä myös tyyppi ''Esimerkki'', jota käytetään leijuvien Latex\-/ koodiesimerkkien toteuttamiseen. @@ -3974,8 +3972,8 @@ se voi vaikuttaa asiaan. Käytännössä leijuvat osat ovat ympäristöjä, joiden sijoittelusta vastaa Latex eikä kirjoittaja. Tosin kirjoittajakin voi hieman vaikuttaa asiaan, ja tätä käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-sijoittelu}. -Ympäristö \ymparistom{table} on tarkoitettu taulukoille, ja ympäristö -\ymparistom{figure} on kuville. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-perus} +Ympäristö \ymparisto{table} on tarkoitettu taulukoille, ja ympäristö +\ymparisto{figure} on kuville. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-perus} ilmenee leijuvan taulukon toteuttamisen perusasiat. Muuntyyppiset leijuvat osat tehdään samalla tavalla, ympäristö on vain eri. @@ -4040,7 +4038,7 @@ lisätään omia komentoja tietyn kielen asetuksiin, tässä suomen kieliasetuksiin (\komento{captionsfinnish}). Kieliasetuksia käsitellään tarkemmin luvussa \ref{luku/kieliasetukset}. -Kuvatekstit tehdään komennolla \komentom{caption}, joka sijoitetaan +Kuvatekstit tehdään komennolla \komento{caption}, joka sijoitetaan leijuvan ympäristön sisälle, kuten esimerkissä \ref{esim/leijuosat-perus} on tehty. Komennolle annetaan yksi argumentti eli haluttu kuvateksti. Siihen ei pidä kirjoittaa leijuvan osan tyyppiä @@ -4063,7 +4061,7 @@ ristiviittausta varten. Komentoa käsitellään ristiviitteiden yhteydessä luvussa \ref{luku/ristiviitteet}. Leijuvista ympäristöistä on olemassa myös tähdelliset versiot, -\ymparistom{table*} ja \ymparistom{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla +\ymparisto{table*} ja \ymparisto{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla on merkitystä vain kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}), jossa normaaliversio (esim. \ymparisto{table}) ladotaan yhden palstan sisään ja tähdellinen versio (esim. \ymparisto{table*}) sijoitetaan @@ -4074,7 +4072,7 @@ palstojen ulkopuolelle, koko sivun tilaan. Omia, itse nimettyjä leijuvia osia tehdään \pakettictan{floatrow}\-/ paketin avustuksella. Se sisältää komennon on -\komentom{DeclareNewFloatType}, jonka argumentit ovat seuraavanlaiset: +\komento{DeclareNewFloatType}, jonka argumentit ovat seuraavanlaiset: \komentoi{DeclareNewFloatType} \begin{koodilohkosis} @@ -4160,8 +4158,8 @@ ulkoasun muokkaamista käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-ulkoasu}. \label{luku/leijuosat-luettelot} Dokumentin leijuvista osista voi latoa automaattisesti luetteloita: -komennolla \komentom{listoftables} syntyy taulukkoluettelo ja komennolla -\komentom{listoffigures} kuvaluettelo. Omien leijuvien osien (luku +komennolla \komento{listoftables} syntyy taulukkoluettelo ja komennolla +\komento{listoffigures} kuvaluettelo. Omien leijuvien osien (luku \ref{luku/leijuosat-omat}) luettelo tehdään \paketti{floatrow}\-/ paketin komennolla \komento{listof}, jolle annetaan argumentiksi leijuvan osan tyyppi sekä luettelon otsikko. @@ -5393,8 +5391,8 @@ Lopputuloksena lähdemerkinnät näyttävät esimerkiksi seuraavanlaisilta: \end{tulossis} \noindent -Lähdeluettelo kirjoitetaan \ymparistom{thebibliography}\-/ ympäristön ja -\komentom{bibitem}\-/ komentojen avulla esimerkin +Lähdeluettelo kirjoitetaan \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristön ja +\komento{bibitem}\-/ komentojen avulla esimerkin \ref{esim/thebibliography} tavoin. Ympäristön aloittavan komennon (rivi~1) yhteydessä on argumentti \koodi{00}, jolla ei ole tässä yhteydessä merkitystä. Jos lähdeviittauksen tyylinä olisi @@ -5483,8 +5481,8 @@ esimerkkiteos on peräisin esimerkistä \ref{esim/thebibliography}. \label{tlk/natbib-cite} } -Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mittam{bibhang} ja -\mittam{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen +Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mitta{bibhang} ja +\mitta{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen riippuvan sisennyksen suuruus, ja jälkimmäinen on lähdemerkintöjen välinen pystysuuntainen tila. @@ -5500,7 +5498,7 @@ välinen pystysuuntainen tila. \noindent Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen -komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut +komennon \komento{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut komennot kyseisen komennon määritelmään. \komentoi{renewcommand} @@ -5536,7 +5534,7 @@ Esimerkissä hyödynnetään \komento{addto}\-/ komentoa, joka sisältyy \noindent On myös mahdollista määritellä koko komentosarja, joka suoritetaan lähdeluettelon otsikoinnin yhteydessä. Se tehdään määrittelemällä -uudelleen komento \komentom{bibsection}. +uudelleen komento \komento{bibsection}. \komentoi{renewcommand} \komentoi{bibsection} @@ -5676,26 +5674,26 @@ näyttää. Todellista käyttöä vastaava tietokanta tai sen osa on esimerkissä \ref{esim/bib-tiedosto}, jossa on neljä erityyppistä teostietuetta: -\koodim{book}, \koodi{incollection}, \koodi{article} ja \koodi{online}. +\koodi{book}, \koodi{incollection}, \koodi{article} ja \koodi{online}. Ensin mainittu teostyyppi \koodi{book} sopii tavallisille kirjoille, joissa tietyt tekijät (\koodi{author}) vastaavat suunnilleen koko teoksen sisällöstä ja teoksella on jokin julkaisijataho (\koodi{publisher}). -Teostyyppi \koodim{incollection} tarkoittaa esimerkiksi +Teostyyppi \koodi{incollection} tarkoittaa esimerkiksi artikkelikokoelmaa, jonka yksittäiseen artikkeliin (\koodi{title}) ja sen kirjoittajaan (\koodi{author}) on tarkoitus viitata. Voidaan mainita myös artikkelin alku- ja loppusivut (\koodi{pages}). Kokoelmalla on toimittaja (\koodi{editor}) ja yhteinen nimi (\koodi{book\-title}). -Tyyppi \koodim{article} sopii säännöllisesti julkaistavan aikakaus- tai +Tyyppi \koodi{article} sopii säännöllisesti julkaistavan aikakaus- tai muun lehden artikkeleihin. Viittauskohteena on yksittäinen artikkeli ja sen kirjoittaja. Julkaisutiedoissa mainitaan lehden nimi (\koodi{jour\-nal\-title}), julkaisukausi (\koodi{vol\-ume}), kauteen kuuluvan julkaisun järjestysnumero (\koodi{num\-ber}) sekä mahdollisesti artikkelin sivut (\koodi{pages}). -Verkkolähteiden merkitsemiseen sopii \koodim{online}\-/ teostyyppi, +Verkkolähteiden merkitsemiseen sopii \koodi{online}\-/ teostyyppi, joissa on tavanomaisten kenttien lisäksi ainakin verkko\-/osoite eli \koodi{url}\-/kenttä ja mahdollisesti viittauspäivä (\koodi{url\-date}) osoittamassa, milloin viitatut tiedot olivat saatavilla. @@ -5945,7 +5943,7 @@ latexmk -lualatex teksti.tex % tai: -xelatex Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa muutaman eri mitan avulla, joista esitellään tässä yhteydessä vain osa. Lähdemerkinnän riippuvan -sisennyksen suuruus määräytyy mitan \mittam{bibhang} avulla. Yleensä +sisennyksen suuruus määräytyy mitan \mitta{bibhang} avulla. Yleensä lienee sopivaa asettaa se samaksi kuin tekstikappaleiden ensimmäisen rivin sisennys \mitta{parindent}. @@ -5959,17 +5957,16 @@ rivin sisennys \mitta{parindent}. \noindent Mitta \mitta{bibitemsep} on lähdemerkintöjen välinen pystysuuntainen -tila. \mittamargin{bibitemsep} Sen avulla voi harventaa lähdeluetteloa, -jolloin lähdemerkinnät erottuvat paremmin toisistaan. Mitan -\mittam{bibnamesep} avulla voi tehdä suuremman pystysuuntaisen välin -lähdemerkintöjen väliin silloin, kun teoksen tekijä vaihtuu -(\koodi{author} tai \koodi{editor}). Toisin sanoen tämän mitan avulla -voi ryhmitellä saman tekijän teokset tiiviimmin yhteen ja jättää väliä -seuraavan tekijän teoksiin. Vastaavanlainen mitta on -\mittam{bibinitsep}, jota käytetään silloin, kun lähdemerkinnän -aloittava kirjain vaihtuu. Tämän avulla voi ryhmitellä lähdemerkinnät -aakkosittain eli tehdä suuremman välin aina lähdemerkinnän alkukirjaimen -vaihtuessa. +tila. Sen avulla voi harventaa lähdeluetteloa, jolloin lähdemerkinnät +erottuvat paremmin toisistaan. Mitan \mitta{bibnamesep} avulla voi tehdä +suuremman pystysuuntaisen välin lähdemerkintöjen väliin silloin, kun +teoksen tekijä vaihtuu (\koodi{author} tai \koodi{editor}). Toisin +sanoen tämän mitan avulla voi ryhmitellä saman tekijän teokset +tiiviimmin yhteen ja jättää väliä seuraavan tekijän teoksiin. +Vastaavanlainen mitta on \mitta{bibinitsep}, jota käytetään silloin, kun +lähdemerkinnän aloittava kirjain vaihtuu. Tämän avulla voi ryhmitellä +lähdemerkinnät aakkosittain eli tehdä suuremman välin aina +lähdemerkinnän alkukirjaimen vaihtuessa. \komentoi{setlength} \mittai{bibitemsep} @@ -5984,7 +5981,7 @@ vaihtuessa. \subsubsection{Muita asetuksia} Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen -komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut +komennon \komento{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut komennot kyseisen komennon määritelmään. \komentoi{renewcommand} |