CTAN sync 202301050301

7 files changed, 252 insertions, 276 deletions

diff --git a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
index 3d949139c3..db8a13452c 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
+++ b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
index 632e584251..69924fb733 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
@@ -229,18 +229,12 @@ columnsep=1em]
 \newcommand{\marginaali}[1]{\marginpar{\RaggedRight\footnotesize #1}}
 
 \newcommand{\koodi}[1]{\texttt{#1}}
-% \newcommand{\koodimargin}[1]{\marginaali{\koodi{#1}}}
-\newcommand{\koodimargin}[1]{}
-\newcommand{\koodim}[1]{\koodi{#1}\koodimargin{#1}}
 \newcommand{\koodil}[1]{\enquote{\texttt{#1}}}
 \newcommand{\yipilkku}{\textsuperscript*{,}}
 
 \newcommand{\luokkax}[1]{\textcolor{luokka}{\textsf{#1}}}
 \newcommand{\luokkai}[1]{\index[dokumenttiluokat]{#1@\luokkax{#1}}}
 \newcommand{\luokka}[1]{\luokkax{#1}\luokkai{#1}}
-% \newcommand{\luokkamargin}[1]{\marginaali{\luokkax{#1}}}
-\newcommand{\luokkamargin}[1]{}
-\newcommand{\luokkam}[1]{\luokka{#1}\luokkamargin{#1}}
 \newcommand{\luokkactan}[1]{\luokka{#1}\avctan{#1}}
 
 \newcommand{\komentox}[1]{\textcolor{komento}{\koodi{\keno #1}}}
@@ -249,9 +243,6 @@ columnsep=1em]
 \newcommand{\komentojatko}[1]{\katk\textcolor{komento}{\koodi{#1}}}
 \newcommand{\komentoarg}[1]{\komentojatko{\{#1\}}}
 \newcommand{\komentoargv}[1]{\komentojatko{[#1]}}
-% \newcommand{\komentomargin}[1]{\marginaali{\komentox{#1}}}
-\newcommand{\komentomargin}[1]{}
-\newcommand{\komentom}[1]{\komento{#1}\komentomargin{#1}}
 
 \newcommand{\mkomentox}[1]{\textcolor{mkomento}{\koodi{\keno #1}}}
 \newcommand{\mkomentoi}[1]{\index[komennot]{#1@\mkomentox{#1}}}
@@ -263,9 +254,6 @@ columnsep=1em]
 \newcommand{\ymparistox}[1]{\textcolor{ymparisto}{\koodi{#1}}}
 \newcommand{\ymparistoi}[1]{\index[ymparistot]{#1@\ymparistox{#1}}}
 \newcommand{\ymparisto}[1]{\ymparistox{#1}\ymparistoi{#1}}
-% \newcommand{\ymparistomargin}[1]{\marginaali{\ymparistox{#1}}}
-\newcommand{\ymparistomargin}[1]{}
-\newcommand{\ymparistom}[1]{\ymparisto{#1}\ymparistomargin{#1}}
 
 \newcommand{\mymparistox}[1]{\textcolor{mymparisto}{\koodi{#1}}}
 \newcommand{\mymparistoi}[1]{\index[ymparistot]{#1@\mymparistox{#1}}}
@@ -274,23 +262,14 @@ columnsep=1em]
 \newcommand{\mittax}[1]{\textcolor{mitta}{\koodi{\keno #1}}}
 \newcommand{\mittai}[1]{\index[mitat]{#1@\mittax{#1}}}
 \newcommand{\mitta}[1]{\mittax{#1}\mittai{#1}}
-% \newcommand{\mittamargin}[1]{\marginaali{\mittax{#1}}}
-\newcommand{\mittamargin}[1]{}
-\newcommand{\mittam}[1]{\mitta{#1}\mittamargin{#1}}
 
 \newcommand{\laskurix}[1]{\textcolor{laskuri}{\koodi{#1}}}
 \newcommand{\laskurii}[1]{\index[laskurit]{#1@\laskurix{#1}}}
 \newcommand{\laskuri}[1]{\laskurix{#1}\laskurii{#1}}
-% \newcommand{\laskurimargin}[1]{\marginaali{\laskurix{#1}}}
-\newcommand{\laskurimargin}[1]{}
-\newcommand{\laskurim}[1]{\laskuri{#1}\laskurimargin{#1}}
 
 \newcommand{\pakettix}[1]{\textcolor{paketti}{\textsf{#1}}}
 \newcommand{\pakettii}[1]{\index[paketit]{#1@\pakettix{#1}}}
 \newcommand{\paketti}[1]{\pakettix{#1}\pakettii{#1}}
-% \newcommand{\pakettimargin}[1]{\marginaali{\pakettix{#1}}}
-\newcommand{\pakettimargin}[1]{}
-\newcommand{\pakettim}[1]{\paketti{#1}\pakettimargin{#1}}
 \newcommand{\pakettictan}[1]{\paketti{#1}\avctan{#1}}
 
 \newcommand{\tavukohta}{\textcolor{tavu}{\raisebox{-.2ex}{\rule{.6bp}{2ex}}}}
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
index d56978f117..6438272221 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
@@ -57,7 +57,7 @@ ulkopuolella, ja niiden ominaisuudet voivat muuttua ja kehittyä
 nopeammin ajan myötä.
 
 Normaalit paperisivuihin perustuvat dokumentit tehdään luokkien
-\luokkam{article}, \luokkam{report} tai \luokkam{book} avulla. Ne ovat
+\luokka{article}, \luokka{report} tai \luokka{book} avulla. Ne ovat
 keskenään hyvin samanlaisia, mutta niiden oletusasetukset poikkeavat
 toisistaan. Karkeasti jaoteltuna \luokka{article}\-/ luokka on
 tarkoitettu lyhyehköille artikkeleille ja yleiseksi perustaksi
@@ -89,7 +89,7 @@ valittaessa luokkien \luokka{article}, \luokka{report} ja \luokka{book}
 välillä. Dokumenttiluokkien asetuksia käsitellään luvussa
 \ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}.
 
-Muita perusdokumenttiluokkia ovat \luokkam{letter} ja \luokka{slides}.
+Muita perusdokumenttiluokkia ovat \luokka{letter} ja \luokka{slides}.
 Nimensä mukaisesti \luokka{letter} on kirjeiden kirjoittamista varten.
 Se sisältää kirjeen tyypilliseen rakenteeseen liittyviä komentoja ja
 soveltuu varsinkin tarpeisiin, joissa täytyy automaattisesti tuottaa
@@ -100,7 +100,7 @@ tietysti toivottavaa. \luokka{letter}\-/ luokkaa käsitellään tarkemmin
 luvussa \ref{luku/kirjeet}.
 
 Piirtoheittimien läpinäkyvien kalvojen ja sen kaltaisten dokumenttien
-tekemiseen on dokumenttiluokka \luokkam{slides}. Piirtoheittimet ovat
+tekemiseen on dokumenttiluokka \luokka{slides}. Piirtoheittimet ovat
 jääneet menneisyyteen, ja nykyään jokseenkin vastaavanlainen rooli on
 esitysgrafiikkaohjelmilla, joilla tehdään diaesityksiä esimerkiksi
 esitelmien havaintomateriaaliksi. \luokka{slides}\-/ luokkaa ei varmaan
@@ -138,7 +138,7 @@ dokumentin asetuksiin.
   \label{tlk/luokkavalitsimet}
 }
 
-Sivu on oletuksena pystyasennossa, mutta valitsin \koodim{landscape}
+Sivu on oletuksena pystyasennossa, mutta valitsin \koodi{landscape}
 asettaa sen vaaka\-/asentoon. Tämä asetus koskee dokumentin kaikkia
 sivuja, mutta jos haluaa asettaa vain yksittäisiä sivuja
 vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää \pakettictan{pdflscape}\-/ pakettia ja
@@ -149,8 +149,8 @@ Sivun koon ja muitakin mittoja voi määritellä monipuolisemmin
 \ref{luku/sivuasetukset}). Jos sitä pakettia käyttää, ei näitä
 dokumenttiluokan sivukokoasetuksia tarvita välttämättä lainkaan.
 
-Leipätekstin fontin koon voi määrittää valitsimilla \koodim{10pt},
-\koodim{11pt} ja \koodim{12pt}, joista ensin mainittu on oletus. Lyhenne
+Leipätekstin fontin koon voi määrittää valitsimilla \koodi{10pt},
+\koodi{11pt} ja \koodi{12pt}, joista ensin mainittu on oletus. Lyhenne
 pt tarkoittaa typografista pistemittaa, joita käsitellään luvussa
 \ref{luku/mitat}. Nämä asetukset vaikuttavat myös sivun marginaaleihin,
 koska fontin koko vaikuttaa tekstiriville mahtuvien merkkien määrään ja
@@ -167,7 +167,7 @@ halutun lopputuloksen. Fontteja käsitellään tarkemmin luvussa
 \ref{luku/kirjaintyypit}.
 
 Dokumentista voi latoa luonnosversion käyttämällä dokumenttiluokan
-valitsinta \koodim{draft}. Luonnoksena ladottuun dokumenttiin tulevat
+valitsinta \koodi{draft}. Luonnoksena ladottuun dokumenttiin tulevat
 merkityksi (musta suorakulmio) ainakin tekstipalstan yli pursuavat
 rivit, mikä voi auttaa tekstikappaleiden ulkoasun korjailussa (luku
 \ref{luku/kappale}). Eri paketit voivat hyödyntää \koodi{draft}\-/
@@ -179,13 +179,13 @@ paikalla on vain suorakulmio. Pdf\-/tiedoston ristiviitteistä huolehtiva
 sisällysluettelon tekemättä (luku \ref{luku/ristiviitteet}). Latominen
 voi nopeutua huomattavasti.
 
-Lopullinen ladontatila on \koodim{final}, joka tarkoittaa, että
+Lopullinen ladontatila on \koodi{final}, joka tarkoittaa, että
 dokumenttiin ladotaan kaikki sisältö ja ominaisuudet niin kuin se on
 tarkoitettu julkaistavaksi. Tätä valitsinta ei tarvitse käyttää, koska
 se on oletustila.
 
-Sivujen yksipuolisuus (\koodim{oneside}) ja kaksipuolisuus
-(\koodim{twoside}) ovat asetuksia, jotka vaikuttavat sivun marginaalien
+Sivujen yksipuolisuus (\koodi{oneside}) ja kaksipuolisuus
+(\koodi{twoside}) ovat asetuksia, jotka vaikuttavat sivun marginaalien
 asetuksiin ja mahdollisesti uuden pääluvun (\komento{chapter})
 aloitukseen. Oletus on yksipuolinen dokumentti kaikissa muissa
 perusdokumenttiluokissa paitsi \luokka{book}\-/ luokassa, jonka oletus
@@ -205,12 +205,12 @@ Marginaaleja ja muita sivun asetuksia käsitellään tarkemmin luvussa
 \ref{luku/sivuasetukset}.
 
 Jos dokumentti on määritetty kaksipuoliseksi (\koodi{twoside}), voidaan
-\koodim{open\-right}\-/ valitsimella määrittää pääluvut
+\koodi{open\-right}\-/ valitsimella määrittää pääluvut
 (\komento{chapter}) alkamaan aina oikeanpuoleiselta sivulta. Se onkin
-oletus dokumenttiluokassa \luokka{book}. Valitsin \koodim{open\-any}
+oletus dokumenttiluokassa \luokka{book}. Valitsin \koodi{open\-any}
 asettaa pääluvut alkamaan miltä tahansa seuraavalta sivulta.
 
-Valitsin \koodim{open\-bib} liittyy automaattiseen lähdeluettelon
+Valitsin \koodi{open\-bib} liittyy automaattiseen lähdeluettelon
 muotoiluun. Jos tämä valitsin on mukana, automaattisessa lähdeluettelon
 muotoilussa lisätään rivinvaihtoja lähdemerkinnän eri osien kuten
 teoksen tekijöiden ja teoksen nimen jälkeen. Lähdemerkintöjä ja
@@ -218,14 +218,14 @@ lähdeluettelon laatimista käsitellään luvussa \ref{luku/lähteet}.
 
 Matemaattisten kaavojen ladontaan liittyvässä \ymparisto{equation}\-/
 ympäristössä kaavat ladotaan normaalisti vaakasuunnassa sivun keskelle.
-Dokumenttiluokan valitsinta \koodim{fleqn} käyttämällä kaavat ladotaan
+Dokumenttiluokan valitsinta \koodi{fleqn} käyttämällä kaavat ladotaan
 kuitenkin sivun vasempaan reunaan. Kaavojen numerot sijoitetaan
-oletuksena sivun oikeaan reunaan, mutta valitsimella \koodim{leqno} ne
+oletuksena sivun oikeaan reunaan, mutta valitsimella \koodi{leqno} ne
 saa ladottua sivun vasempaan reunaan. Matematiikkatilaa käsitellään
 luvussa \ref{luku/matematiikka}.
 
 Nimiösivun tai dokumentin perustietojen esitystapaan vaikutetaan
-valitsimilla \koodim{title\-page} ja \koodim{no\-title\-page}. Latexissa
+valitsimilla \koodi{title\-page} ja \koodi{no\-title\-page}. Latexissa
 on yksinkertaiset komennot dokumentin perustietojen eli pääotsikon,
 tekijöiden nimien ja päiväyksen latomiseen (luku
 \ref{luku/dokumentin-perustiedot}), ja näillä valitsimilla vaikutetaan
@@ -234,13 +234,13 @@ vaiko ensimmäisen sisältösivun alkuun (\koodi{no\-title\-page}).
 Oletus\-asetus vaihtelee eri dokumenttiluokissa.
 
 Oletuksena sivun tekstit ladotaan yhdelle palstalle
-(\koodim{onecolumn}), mutta valitsimella \koodim{twocolumn} teksti
+(\koodi{onecolumn}), mutta valitsimella \koodi{twocolumn} teksti
 ladotaan kahdelle palstalle. Nämä valitsimet vaikuttavat myös sivun
 marginaaleihin. Latexin perusosat eivät hallitse useampaa kuin kaksi
 palstaa, mutta \paketti{multicol}\-/paketin avulla saa enemmänkin.
 Palstoja käsitellään luvussa \ref{luku/palstat}.
 
-Dokumenttiluokassa \luokka{slides} toimii \koodim{clock}\-/ valitsin,
+Dokumenttiluokassa \luokka{slides} toimii \koodi{clock}\-/ valitsin,
 joka latoo kellonajan piirtoheitinkalvon loppuun \komento{note}\-/
 komennon yhteydessä. Tämä valitsin kuulunee samaan paikkaan kuin
 piirtoheittimet ja \luokka{slides}\-/luokkakin: kierrätykseen tai
@@ -286,12 +286,13 @@ Latex\-/dokumentit muodostuvat aina peräkkäisistä sivuista, eli
 taustalla kummittelee paperiarkkeihin perustuva julkaisumuoto, vaikka
 dokumenttia ei varsinaisesti tulostettaisi tai painettaisi paperille.
 Tämän vuoksi melkein aina täytyy määrittää sivun asetukset kuten
-paperikoko ja marginaalit. Ne tehdään \pakettim{geometry}\-/ paketin
+paperikoko ja marginaalit. Ne tehdään \paketti{geometry}\-/ paketin
 avulla, jota käsitellään luvussa \ref{luku/sivun-mitat}. Joskus halutaan
 muokata sivun ylä- tai alatunnistetta eli verrattain pysyviä
 tunnistetietoja, jotka toistuvat joka sivulla ylä- tai alareunassa.
 Niiden muokkaamiseen käytetään \paketti{fancyhdr}\-/ pakettia, jonka
-ohjeita on luvussa \ref{luku/ylä-ala-tunnisteet}.
+ohjeita on luvussa \ref{luku/ylä-ala-tunnisteet}. Sivun taustavärin
+asettamista käsitellään luvussa \ref{luku/korostus-värit}.
 
 \subsection{Sivun koko ja marginaalit}
 \label{luku/sivun-mitat}
@@ -310,7 +311,7 @@ oikean marginaalin pituus (\koodi{left}, \koodi{right}).
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Vaihtoehtoisesti asetukset voi ilmaista erikseen \komentom{geometry}\-/
+Vaihtoehtoisesti asetukset voi ilmaista erikseen \komento{geometry}\-/
 komennon avulla seuraavalla tavalla:
 
 \komentoi{usepackage}
@@ -322,8 +323,8 @@ komennon avulla seuraavalla tavalla:
 
 \noindent
 Mikäli myöhemmin dokumentissa täytyy vaihtaa sivun asettelua, käytetään
-komentoa \komentom{newgeometry}. Alkuperäiset asetukset palautetaan
-komennolla \komentom{restoregeometry}.
+komentoa \komento{newgeometry}. Alkuperäiset asetukset palautetaan
+komennolla \komento{restoregeometry}.
 
 \komentoi{newgeometry}
 \komentoi{restoregeometry}
@@ -344,7 +345,7 @@ yhdysvaltalaisia standardeja käyttämällä valitsimia kuten
 \koodi{letter\-paper}.
 
 Mikäli standardit koot eivät riitä, voi sivun mitat määrittää vapaasti
-\koodim{paper\-size}\-/ valitsimella, jolle annetaan arvoksi leveys- ja
+\koodi{paper\-size}\-/ valitsimella, jolle annetaan arvoksi leveys- ja
 korkeusmitta.
 
 \komentoi{geometry}
@@ -353,8 +354,8 @@ korkeusmitta.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Sivu on oletuksena pystyasennossa (\koodim{portrait}), mutta sen voi
-asettaa vaaka\-/asentoon valitsimella \koodim{landscape}. Tämä asetus on
+Sivu on oletuksena pystyasennossa (\koodi{portrait}), mutta sen voi
+asettaa vaaka\-/asentoon valitsimella \koodi{landscape}. Tämä asetus on
 voimassa koko dokumentin ajan. Jos sen sijaan haluaa asettaa vain
 yksittäisiä sivuja vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää
 \pakettictan{pdflscape}\-/ pakettia ja sen tarjoamaa
@@ -370,7 +371,7 @@ vaakasuuntaisille sivuille.
 
 \noindent
 Sivun asetusten suunnittelussa voi olla avuksi valitsin
-\koodim{show\-frame}, joka piirtää viivat marginaalien kohdalle ja
+\koodi{show\-frame}, joka piirtää viivat marginaalien kohdalle ja
 merkitsee myös ylä- ja alatunnisteiden sekä marginaalihuomautusten
 rajoja.
 
@@ -462,17 +463,17 @@ käytäntö tietokirjoissa.
 Marginaalihuomautukset (luku \ref{luku/marginaalihuomautukset})
 sijaitsevat oletuksena sivujen ulkomarginaalissa tai oikeanpuoleisessa
 marginaalissa. Huomautuspalstan leveys asetetaan valitsimella
-\koodim{marginparwidth}, ja palstan etäisyys sivun varsinaisesta
-tekstialueesta määritellään valitsimella \koodim{marginparsep}. Kumpikin
+\koodi{marginparwidth}, ja palstan etäisyys sivun varsinaisesta
+tekstialueesta määritellään valitsimella \koodi{marginparsep}. Kumpikin
 valitsin tarvitsee argumentiksi mitan. Jos haluaa vaihtaa huomautukset
 sivun vastakkaiseen marginaaliin, lisätään mukaan valitsin
 \koodi{reversemarginpar}.
 
 Perus Latex osaa latoa tekstin yhdelle tai kahdelle palstalle, ja
-\paketti{geometry}\-/ paketin valitsimella \koodim{onecolumn} tai
-\koodim{twocolumn} asetetaan, kumpi tila on oletuksena päällä.
+\paketti{geometry}\-/ paketin valitsimella \koodi{onecolumn} tai
+\koodi{twocolumn} asetetaan, kumpi tila on oletuksena päällä.
 Useampikin palsta on mahdollista laajennuspaketin avulla. Valitsimen
-\koodim{columnsep} avulla asetetaan palstojen välinen etäisyys.
+\koodi{columnsep} avulla asetetaan palstojen välinen etäisyys.
 Käytännössä tämä valitsin on asettaa mitan \mitta{columnsep}, jota voi
 muokata myös komennolla \komento{setlength}, kuten muitakin mittoja
 (luku \ref{luku/mitat}). Tarkempaa tietoa palstoista on luvussa
@@ -607,7 +608,7 @@ Latexin perusosat eivät sisällä kovin kummoista keinovalikoimaa ylä- ja
 alatunnisteiden muokkaamiseen, mutta pari hyödyllistä sivutyyliä on
 kuitenkin mukana. Ylä- ja alatunnisteet määräytyvät sivutyylin
 perusteella, ja haluttu tyyli asetetaan voimaan komennolla
-\komentom{pagestyle}:
+\komento{pagestyle}:
 
 \komentoi{pagestyle}
 \begin{koodilohkosis}
@@ -615,15 +616,15 @@ perusteella, ja haluttu tyyli asetetaan voimaan komennolla
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Edellä mainittu sivutyyli \koodim{plain} latoo alatunnisteeseen
+Edellä mainittu sivutyyli \koodi{plain} latoo alatunnisteeseen
 sivunumeron. Se on yleensä oletustyyli. Sivunumero on peräisin
 laskurista \laskuri{page} ja sen arvon tulostavasta komennosta
 \komento{thepage} (luku \ref{luku/laskurit}). Toinen hyödyllinen tyyli
-on \koodim{empty}, joka tarkoittaa tyhjää, eli ylä- eikä
+on \koodi{empty}, joka tarkoittaa tyhjää, eli ylä- eikä
 alatunnisteeseen ei ladota mitään.
 
 Yksittäiselle sivulle voi asettaa muusta dokumentista poikkeavan
-sivutyylin komennolla \komentom{thispagestyle}. Komento siis vaikuttaa
+sivutyylin komennolla \komento{thispagestyle}. Komento siis vaikuttaa
 vain sillä hetkellä ladottavan sivun tyyliin, ja sen jälkeen palataan
 taas voimassa olevaan tyyliin, joka on aiemmin määritelty komennolla
 \komento{pagestyle}.
@@ -634,7 +635,7 @@ taas voimassa olevaan tyyliin, joka on aiemmin määritelty komennolla
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Sivutyyli \koodim{headings} latoo ylätunnisteeseen aukeaman
+Sivutyyli \koodi{headings} latoo ylätunnisteeseen aukeaman
 vasemmanpuoleisille sivuille esimerkiksi kirjan pääluvun nimen ja
 oikeanpuoleisille sivuille meneillään olevan alaluvun nimen. Mainitut
 lukujen nimet tulevat sivun sisäreunaan; ulkoreunaan ladotaan
@@ -651,7 +652,7 @@ niin että se sisältää alaluvun nimen. Tämän komennon tulostama teksti
 ladotaan aukeaman oikeanpuoleisille sivuille.
 
 Jos haluaa itse vaikuttaa ylätunnisteen tekstiin, voi käyttää sivutyyliä
-\koodim{myheadings} sekä komentoa \komento{markboth}, jolla määritellään
+\koodi{myheadings} sekä komentoa \komento{markboth}, jolla määritellään
 aukeaman vasemmanpuoleisen ja oikeanpuoleisen sivun ylätunnisteen
 teksti. Tämä komento on tarkoitettu suoritettavaksi päälukujen
 yhteydessä. Komennolla \komento{markright} määritellään pelkästään
@@ -703,7 +704,7 @@ latomiseen. Lisätietoa sivunumeroista ja muista laskureista on luvussa
 
 Monipuolisemmin ylä- ja alatunnisteita voi muokata paketin
 \pakettictan{fancyhdr} toimintojen avulla. Silloin sivutyylinä voi olla
-myös \koodim{fancy}:
+myös \koodi{fancy}:
 
 \komentoi{usepackage}
 \komentoi{pagestyle}
@@ -714,7 +715,7 @@ myös \koodim{fancy}:
 
 \noindent
 Kun käytössä on sivutyyli \koodi{fancy}, voi ylä- ja alatunnisteiden
-sisällön asettaa vapaasti komennolla \komentom{fancyhf}. Komennon
+sisällön asettaa vapaasti komennolla \komento{fancyhf}. Komennon
 argumenttien merkitys on seuraavanlainen:
 
 \komentoi{fancyhf}
@@ -777,7 +778,7 @@ sivun keskelle (\koodi{C}):
 \noindent
 Paketin \paketti{fancyhdr} avulla voi myös määritellä Latexin
 sivutyylejä toisenlaiseksi tai luoda kokonaan omia sivutyylejä. Nämä
-tehdään komennolla \komentom{fancypagestyle}, jonka ensimmäinen
+tehdään komennolla \komento{fancypagestyle}, jonka ensimmäinen
 argumentti on sivutyylin nimi ja toinen argumentti on sivutyylin
 määritelmä. Määritelmä sisältää tarvittavat \komento{fancyhf}\-/
 komennot, joilla ylä- ja alatunnisteet määritellään.
@@ -806,7 +807,7 @@ Seuraava esimerkki määrittelee kokonaan oman sivutyylin:
 \noindent
 Ylä- ja alatunniste voidaan erottaa tekstipalstasta vaakasuuntaisella
 viivalla, jonka leveyttä on mahdollista muuttaa määrittelemällä
-uudelleen komennot \komentom{headrulewidth} ja \komentom{footrulewidth}.
+uudelleen komennot \komento{headrulewidth} ja \komento{footrulewidth}.
 Komennon määritelmäksi kirjoitetaan Texin mitta. Seuraavassa esimerkissä
 asetetaan yhden typografisen pisteen (1\,bp) levyiset viivat. Mitan
 voisi asettaa myös nollaksi (0\,bp), jolloin erotinviiva katoaa kokonaan
@@ -823,7 +824,7 @@ näkyvistä.
 \noindent
 Mikäli haluaa omiin ylätunnisteisiin esimerkiksi päälukujen ja
 alalukujen nimiä, täytyy tunnisteisiin sisällyttää aiemmin kuvatut
-\komentom{leftmark}- ja \komentom{rightmark}\-/komennot. Ensin mainittu
+\komento{leftmark}- ja \komento{rightmark}\-/komennot. Ensin mainittu
 sisältää pääluvun nimen ja jälkimmäinen alaluvun nimen.
 
 \komentoi{fancyhf}
@@ -837,8 +838,8 @@ sisältää pääluvun nimen ja jälkimmäinen alaluvun nimen.
 \noindent
 Latex latoo pää- ja alalukujen nimet oletuksena versaalikirjaimilla eli
 isoilla kirjaimilla. Jos ne haluaa johonkin toiseen muotoon, täytyy itse
-määritellä uudelleen komennot \komentom{chaptermark},
-\komentom{sectionmark} tai \komentom{subsectionmark} (vain kaksi näistä)
+määritellä uudelleen komennot \komento{chaptermark},
+\komento{sectionmark} tai \komento{subsectionmark} (vain kaksi näistä)
 ja käyttää määritelmässä komentoja \komento{markboth} ja
 \komento{markright}. Esimerkkiin \ref{esim/fancyhdr-koko} on koottu
 varsin kokonaisvaltainen koodi omien ylä- ja alatunnisteiden
@@ -930,7 +931,7 @@ tiedoston sisäisen sisällysluettelon merkistö ei välttämättä näy oikein.
 
 \paketti{hyperref}\-/ paketin asetuksia voi määritellä valitsimien
 avulla \komento{usepackage}\-/ komennon yhteydessä mutta myös
-erillisellä \komentom{hypersetup}\-/ komennolla. Komennolle annetaan
+erillisellä \komento{hypersetup}\-/ komennolla. Komennolle annetaan
 yksi argumentti, joka sisältää pilkuilla erotettuna erilaisia valitsimia
 ja niiden arvoja.
 
@@ -972,7 +973,7 @@ mukaan samat otsikot (luku \ref{luku/otsikot}) kuin ladottavaan
 sisällysluetteloonkin (luku \ref{luku/sisällysluettelo}). Pdf\-/
 tiedoston luetteloon voi kuitenkin itse lisäillä omia otsikoita, jotka
 eivät näy missään muualla. Se tehdään \paketti{hyperref}\-/ paketin
-komennolla \komentom{pdfbookmark}:
+komennolla \komento{pdfbookmark}:
 
 \komentoi{pdfbookmark}
 \begin{koodilohkosis}
@@ -1131,10 +1132,10 @@ asetuksia kuten ligatuureja, gemenanumeroita, optisia kokoja ja muita
 fontin ominaisuuksia. Edellisessä esimerkissä käytetään vain
 \koodi{Scale}\-/ valitsinta, jolla fontin voi skaalata haluttuun kokoon.
 
-Peruskirjainperheen (\komentom{setmainfont}) skaalaukseksi asetetaan
+Peruskirjainperheen (\komento{setmainfont}) skaalaukseksi asetetaan
 esimerkissä \koodi{Scale=1}, eli sille ei tehdä mitään, ja koko
 valitsimen voisi jättää pois. Sen sijaan kahdella muulla
-kirjainperheellä (\komentom{setsansfont}, \komentom{setmonofont})
+kirjainperheellä (\komento{setsansfont}, \komento{setmonofont})
 käytetään kerroinasetusta \koodi{MatchLowercase}, joka skaalaa fontin
 siten, että gemenakirjaimet eli pienet kirjaimet ovat yhtä korkeita kuin
 peruskirjainperheessä. Mikäli skaalausasetus \koodi{MatchLowercase} ei
@@ -1273,7 +1274,7 @@ muiden mittojen määrittämiseen on ohjeita luvussa
 Fonttiasetuksiin kuuluu fontin koon lisäksi toinenkin mitta: rivikorkeus
 (\mitta{baselineskip}). Se on peräkkäisten rivien peruslinjojen välinen
 etäisyys. Fontin koko ja rivikorkeus määritellään samanaikaisesti, koska
-ne ovat saman \komentom{fontsize}\-/ komennon argumentteja. Esimerkki:
+ne ovat saman \komento{fontsize}\-/ komennon argumentteja. Esimerkki:
 
 \komentoi{fontsize}
 \komentoi{selectfont}
@@ -1285,7 +1286,7 @@ ne ovat saman \komentom{fontsize}\-/ komennon argumentteja. Esimerkki:
 Ensimmäinen argumentti on fontin kokomitta ja toinen on rivikorkeus.
 Mittayksiköt voivat olla mitä tahansa Texin mittoja, ja oletuksena
 käytetään pt\-/pistemittaa, jos yksikköä ei ole mainittu. Komento
-\komentom{selectfont} on mukana, koska vasta sen myötä matalan tason
+\komento{selectfont} on mukana, koska vasta sen myötä matalan tason
 fonttikomennot tulevat voimaan. Korkean tason fonttikomennot (luku
 \ref{luku/fontit-korkea}) suorittavat sen automaattisesti.
 
@@ -1575,7 +1576,6 @@ voisi mahdollisesti \komento{fontsize}\-/ komennon sijasta käyttää
 \paketti{fontspec}\-/paketin tarjoamaa komentoa ja tilanteeseen sopivaa
 skaalauskerrointa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
 
-\komentomargin{addfontfeatures}
 \komentoi{addfontfeatures}
 \begin{koodilohkosis}
 {\addfontfeatures{Scale=3.2} Poikkeuksellisen isoa tekstiä}
@@ -1715,8 +1715,8 @@ erikseen.
 \label{luku/fontit-oletusasetukset}
 
 Oletuksena Latex\-/dokumentin peruskirjainperheessä
-(\komentom{setmainfont}) ja pääteviivattomassa kirjainperheessä
-(\komentom{setsansfont}) ovat päällä muun muassa seuraavat asetukset:%
+(\komento{setmainfont}) ja pääteviivattomassa kirjainperheessä
+(\komento{setsansfont}) ovat päällä muun muassa seuraavat asetukset:%
 
 \begin{koodilohkosis}
 Ligatures={TeX, Common}
@@ -1746,7 +1746,7 @@ Lualatexilla. Sen sijaan kaikilla kääntäjillä tavutuksen voi kytkeä
 kirjainperheeltä pois, kun antaa arvoksi \koodi{None}. Tavutusta
 käsitellään perusteellisemmin luvussa \ref{luku/tavutus}.
 
-Tasalevyinen kirjainperhe (\komentom{setmonofont}) toimii oletuksena
+Tasalevyinen kirjainperhe (\komento{setmonofont}) toimii oletuksena
 hieman eri tavalla. Niissä muun muassa ei ole lainausmerkkien ja
 ajatusviivojen kirjoittamiseen tarkoitetut Tex\-/ligatuurit päällä.
 Oletusasetuksia ovat muun muassa seuraavat:
@@ -1784,7 +1784,7 @@ seuraavasti:
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Komennolla \komentom{defaultfontfeatures} voi asettaa (joidenkin)
+Komennolla \komento{defaultfontfeatures} voi asettaa (joidenkin)
 kirjainperheiden oletusasetukset, kun komennon suorittaa ennen
 kirjainperheiden määrittelyä.
 
@@ -1850,7 +1850,7 @@ päättänyt meidän puolestamme, mitkä kirjainyhdistelmät on parasta latoa
 ligatuurin avulla, ja oletusasetuksilla Latex noudattaa niitä ohjeita.
 
 Jos kuitenkin yksittäisen ligatuurin muodostumisen haluaa estää, voi
-kirjainten väliin kirjoittaa komennon \komentom{textcompwordmark}, joka
+kirjainten väliin kirjoittaa komennon \komento{textcompwordmark}, joka
 tekee näkymättömän, juuri tähän tarkoitukseen olevan merkin
 \uctunnus{u+200c zero width non-joiner}.
 
@@ -1867,7 +1867,7 @@ fi f\textcompwordmark i
 Mikäli tavallisia ligatuureja ei halua käyttöön lainkaan, on parasta
 valita jo kirjainperheen tai \=/leikkauksen käyttöönotossa asetus
 \koodi{Liga\-tures=\katk No\-Com\-mon}. Väliaikaisesti fontin asetuksiin
-voi vaikuttaa komennolla \komentom{addfontfeatures}, joka sekin on
+voi vaikuttaa komennolla \komento{addfontfeatures}, joka sekin on
 \paketti{fontspec}\-/pakettiin sisältyvä komento.
 
 \komentoi{addfontfeatures}
@@ -1879,10 +1879,10 @@ voi vaikuttaa komennolla \komentom{addfontfeatures}, joka sekin on
 Tavallisten ligatuurien lisäksi \englanti{Open Type} \=/fontit voivat
 sisältää myös harvinaisempia ligatuureja, jotka täytyy erikseen kytkeä
 päälle. Niiden tarkoituksena on esimerkiksi erityinen koristeellisuus
-tai historiallisen kirjoitustavan jäljittely. Harvinaisia ligatuureja ei
-ole tarkoitus käyttää joka tilanteessa vaan ainoastaan erityisestä
-syystä. Kuvassa \ref{kuva/ligatuurit} ja tässäkin tekstikappaleessa
-olevat {%
+tai historiallisen kirjainleikkauksen jäljittely. Harvinaisia
+ligatuureja ei ole tarkoitus käyttää joka tilanteessa vaan ainoastaan
+erityisestä syystä. Kuvassa \ref{kuva/ligatuurit} ja tässäkin
+tekstikappaleessa olevat {%
   \newcommand{\hlig}[1]{{\addfontfeatures{Ligatures=Historic}#1}}%
   \hlig{st}- ja \hlig{ct}\-/ligatuurit%
 } on saatu fontin asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk His\-toric}.
@@ -1955,7 +1955,7 @@ Numbers=Proportional % vaihtelevan levyiset numerot (oletus)
 \subsection{Välistykset: harvennus ja tiivistys}
 \label{luku/fontit-välistys}
 
-Fontin kanssa käytettäviä sanavälejä voi säätää \koodim{Word\-Space}\-/
+Fontin kanssa käytettäviä sanavälejä voi säätää \koodi{Word\-Space}\-/
 valitsimella, jonka arvoksi annetaan desimaalilukukerroin eli suhdeluku
 normaaliin verrattuna. Arvona voi olla myös kolme eri kerrointa, jolloin
 mukana on lisäksi sanavälin venymisen rajat. Tämä asetus on tehtävä
@@ -1965,7 +1965,7 @@ tietoa sanaväleistä myös luvusta \ref{luku/sanaväli} tai
 tekstikappaleiden latomista käsittelevästä luvusta \ref{luku/kappale}.
 \noclub[2]
 
-Fonttiasetusten valitsimella \koodim{Letter\-Space} säädetään merkkien
+Fonttiasetusten valitsimella \koodi{Letter\-Space} säädetään merkkien
 välistystä eli niiden välistä tyhjää tilaa. Arvoksi annetaan
 positiivinen tai negatiivinen prosenttiluku, joka ilmaisee alkuperäiseen
 lisättävän osuuden. Asetus \koodi{Letter\-Space=\katk 6} tuottaa siis
@@ -1999,7 +1999,7 @@ kirjainperheeseen kuuluvaan pienversaaliin, käytetään valitsinta
 \subsection{Keinotekoinen venytys, lihavointi ja kallistus}
 \label{luku/fontit-venytys}
 
-Valitsimella \koodim{Fake\-Stretch} voi venyttää tai kutistaa merkkejä
+Valitsimella \koodi{Fake\-Stretch} voi venyttää tai kutistaa merkkejä
 leveyssuunnassa. Arvoksi annetaan desimaalilukukerroin, joka on
 suhdeluku alkuperäiseen leveyteen nähden. Seuraavassa havainnollistava
 esimerkki:
@@ -2029,7 +2029,7 @@ kohtuuttoman leveä ({\ttfamily\addfontfeatures{FakeStretch=1}
 
 Jos kirjainperheeseen ei sisälly sopivaa lihavoitua tai kaltevaa
 leikkausta, voi sellaiset koettaa tehdä myös keinotekoisesti
-\koodim{Fake\-Bold}- ja \koodim{Fake\-Slant}\-/ valitsimien avulla.
+\koodi{Fake\-Bold}- ja \koodi{Fake\-Slant}\-/ valitsimien avulla.
 Niille annetaan arvoksi desimaalilukukerroin. Valitettavasti
 \koodi{Fake\-Bold} toimii vain Xelatex\-/kääntäjän kanssa.
 
@@ -2745,7 +2745,7 @@ katkaisutilanteessa. Muitakin yleislainausmerkillä
 (\koodi{\textquotedbl}) alkavia erikoismerkkejä sisältyy
 kieliasetuksiin.
 
-Varsinainen tavutuksen peruskomento on \komentom{discretionary}, joka
+Varsinainen tavutuksen peruskomento on \komento{discretionary}, joka
 mahdollistaa omanlaisten tavutuskohtien määrittelyn. Komento
 kirjoitetaan sanassa juuri siihen kohtaan, johon tavutuskohta halutaan,
 ja komennon argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
@@ -2909,7 +2909,7 @@ Mieluummin ei kuitenkaan katkaista sanoja heittomerkin kohdalta.
 \subsection{Tavutus pois päältä}
 
 Tavutuksen voi kytkeä kokonaan pois päältä \paketti{polyglossia}\-/
-kielipaketin komennolla \komentom{disablehyphenation}. Tavutuksen saa
+kielipaketin komennolla \komento{disablehyphenation}. Tavutuksen saa
 takaisin päälle komennolla \komento{enablehyphenation}.
 
 Toinen vaihtoehto on käyttää fontin asetusta \koodi{Hyphen\-Char=\katk
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
index 0da3e91fda..4a1c5d23ae 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
@@ -99,12 +99,12 @@ Sanavälit eivät kuitenkaan veny loputtomasti, ainakaan
 oletusasetuksilla, koska kovin suuret sanavälit olisivat
 tekstikappaleessa rumia. Jos sanaväleille haluaa antaa
 ''hätätilanteissa'' lisää venymisvaraa, täytyy käyttää mittaa
-\mittam{emergencystretch}, jota käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden
+\mitta{emergencystretch}, jota käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden
 yhteydessä luvussa \ref{luku/kappale}. Mittoihin liittyvää tekniikkaa
 käsitellään puolestaan luvussa \ref{luku/mitat}.
 
 Matalatasoinen sanavälejä ja niiden venymistä säätelevä mitta on
-\mittam{spaceskip}, johon voi asettaa haluamansa leveyden ja mahdolliset
+\mitta{spaceskip}, johon voi asettaa haluamansa leveyden ja mahdolliset
 venymisen rajat. Tätä mittaa ei ole suositeltavaa käyttää tavallisen
 tekstin kanssa, mutta se sopii tilanteisiin, joihin tarvitaan hyvin
 poikkeukselliset sanavälit.
@@ -126,13 +126,13 @@ fonttien yhteydessä luvussa \ref{luku/fontit-välistys}.
 Lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan vain sanaväleiksi
 eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos ladottuun
 dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan lähdedokumenttiin kaksi
-kenoviivaa (\komentom{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
+kenoviivaa (\komento{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
 tekstikappaleiden yhteydessä luvussa \ref{luku/rivinvaihtokomennot}.
 
 On kuitenkin mahdollista saada myös lähdedokumentin rivinvaihdot
 toteutumaan automaattisesti ladotussa tekstissä. Sellainen tila
-kytketään päälle komennolla \komentom{obeycr}; normaaliin tilaan
-palataan taas komennolla \komentom{restorecr}. Näistä komennoista voi
+kytketään päälle komennolla \komento{obeycr}; normaaliin tilaan
+palataan taas komennolla \komento{restorecr}. Näistä komennoista voi
 olla hyötyä väliaikaisesti ja erityistilanteissa, mutta pysyväksi koko
 dokumentin tilaksi \komento{obeycr} ei yleensä sovi.
 
@@ -232,7 +232,7 @@ seuraavan sanan välissä, koska se väli ei saa venyä.
 \label{luku/ohuke}
 
 Ohuke on tavallista sanaväliä kapeampi väli, ja se tehdään
-komennolla~\komentom{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
+komennolla~\komento{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
 on \murtoluku{1}{6} typografisen neliön leveydestä eli em-mitasta (luku
 \ref{luku/mitat}). Ohuke on tasalevyinen ja sitova, eli se ei veny
 muiden sanavälien tavoin, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
@@ -289,11 +289,11 @@ esimerkki. Samoin on puolilainausmerkin kohdalla: `näin'.
 Latexissa voi käyttää Unicode\-/merkistöä ja lähdedokumenttiin voi
 kirjoittaa suoraan ne lainausmerkit, jotka halutaan ladottavaksi, mutta
 edellä mainituille merkeille on myös omat merkintätapansa.
-Näppäimistöltä kirjoitettava yleisheittomerkki (\koodim{'}) tuottaa
+Näppäimistöltä kirjoitettava yleisheittomerkki (\koodi{'}) tuottaa
 ladottuna automaattisesti oikean kaarevan heittomerkin ('). Kun
-kirjoittaa kaksi heittomerkkiä peräkkäin (\koodim{''}), on
+kirjoittaa kaksi heittomerkkiä peräkkäin (\koodi{''}), on
 lopputuloksena yksi kaareva lainausmerkki (''). Kahdella suurempi kuin
-\=/merkillä (\koodim{>>}) saadaan kulmalainausmerkki~(>>).
+\=/merkillä (\koodi{>>}) saadaan kulmalainausmerkki~(>>).
 
 \begin{koodilohkosis}
 ''Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.'' \\
@@ -308,15 +308,15 @@ lopputuloksena yksi kaareva lainausmerkki (''). Kahdella suurempi kuin
 \noindent
 Edellä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita
 kieliä varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
-kahdella gravisaksentilla (\koodim{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
-tehdään yhdellä aksentilla (\koodim{`}). Joissakin kielissä käytetään
+kahdella gravisaksentilla (\koodi{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
+tehdään yhdellä aksentilla (\koodi{`}). Joissakin kielissä käytetään
 erilaisia kulmalainausmerkkejä lainauksen alussa ja lopussa. Vasemmalle
 osoittava merkki (<<) tehdään kahdella pienempi kuin \=/merkillä
-(\koodim{<<}).
+(\koodi{<<}).
 
 Joskus todella halutaan latoa yleislainausmerkki (\textquotedbl) tai
 yleisheittomerkki (\textquotesingle). Ne saadaan komennoilla
-\komentom{textquotedbl} ja \komentom{textquotesingle}. Yksittäinen
+\komento{textquotedbl} ja \komento{textquotesingle}. Yksittäinen
 gravisaksentti (\`{}) tehdään komennolla \komento{`}\komentoarg{}.
 Lainausmerkkien merkintätapoja ja komentoja on koottu taulukkoon
 \ref{tlk/erikoismerkit-lainaus}
@@ -361,7 +361,7 @@ tarkemmin luvussa \ref{luku/kirjaintyypit}.
 \noindent
 Paketti \pakettictan{csquotes} sisältää lainausmerkkeihin liittyviä
 komentoja ja kielikohtaista logiikkaa. Paketissa olevan
-\komentom{enquote}\-/ komennon avulla voi jättää paketin huoleksi, miten
+\komento{enquote}\-/ komennon avulla voi jättää paketin huoleksi, miten
 aloittava ja lopettava lainausmerkki tai ulommat ja sisemmät
 lainausmerkit kirjoitetaan missäkin kielessä. Kielipaketti
 \paketti{polyglossia} tai \paketti{babel} täytyy olla ladattuna.
@@ -394,8 +394,8 @@ Ajatusviivaa tarvitaan esimerkiksi äärikohtien (27--29,
 Oulu--Rova\-niemi), luetelmien, vuorosanojen ja virkkeen irrallisen
 lisäysten merkitseminen. Suomen kielessä käytetään yleensä vain lyhyttä
 ajatusviivaa \mbox{(--)}, joka tehdään Latexissa kahdella peräkkäisellä
-yhdysmerkillä (\koodim{--}). Pitkä ajatusviiva \mbox{(---)} tehdään
-kolmella yhdysmerkillä (\koodim{---}). Ajatusviivat vaikuttavat sanan
+yhdysmerkillä (\koodi{--}). Pitkä ajatusviiva \mbox{(---)} tehdään
+kolmella yhdysmerkillä (\koodi{---}). Ajatusviivat vaikuttavat sanan
 tavutukseen samoin kuin yhdysmerkki.
 
 \begin{koodilohkosis}
@@ -446,7 +446,7 @@ eli ellipsille (\ldots) on oma merkkinsä, ja fontissa se saattaa näyttää
 hieman erilaiselta kuin kolme peräkkäistä pistemerkkiä. Tyypillisesti
 ellipsimerkissä pisteet ovat hieman harvemmassa ja erottuvat toisistaan
 paremmin kuin kolmena erillisenä merkkinä ladotut pisteet. Ellipsi
-tehdään Latexissa komennoilla \komentom{dots}, \komento{ldots},
+tehdään Latexissa komennoilla \komento{dots}, \komento{ldots},
 \komento{textellipsis} tai Unicode\-/merkillä \uctunnus{u+2026
   horizontal ellipsis}.
 
@@ -454,8 +454,8 @@ tehdään Latexissa komennoilla \komentom{dots}, \komento{ldots},
 \label{luku/ylä-alaindeksit}
 
 Yläindeksit (a\textsuperscript{2}) tehdään komennolla
-\komentom{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
-komennolla \komentom{textsubscript}.
+\komento{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
+komennolla \komento{textsubscript}.
 
 \komentoi{textsuperscript}
 \komentoi{textsubscript}
@@ -530,7 +530,7 @@ Unicode\-/merkistön avulla sellaisenaan. Lopputulos on sama.
 
 \subsection{Tavutusvihje}
 
-Komento \komentom{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
+Komento \komento{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
 algoritmille, että sanan voi katkaista tästä kohdasta rivin lopussa.
 Tavutusvihje voi estää sanan katkaisemisen muista kohdista.
 
@@ -965,11 +965,11 @@ annetaan samanlaiset argumentit. Komennot ovat seuraavat:
 
 \noindent
 Ensimmäinen pakollinen argumentti on komennon nimi (\komentox{nimi}), ja
-se voi koostua vain kirjaimista. Komento \komentom{newcommand}
+se voi koostua vain kirjaimista. Komento \komento{newcommand}
 määrittelee uuden komennon. Mikäli komento on jo olemassa, annetaan
-virheilmoitus. Toinen komento \komentom{renewcommand} määrittelee
+virheilmoitus. Toinen komento \komento{renewcommand} määrittelee
 olemassa olevan komennon uudelleen. Se antaa virheilmoituksen, jos
-komentoa ei ollut olemassa. Kolmas komento \komentom{providecommand}
+komentoa ei ollut olemassa. Kolmas komento \komento{providecommand}
 puolestaan määrittelee uuden komennon vain siinä tapauksessa, että
 sellaista ei ollut ennen olemassa. Se ei anna virheilmoitusta.
 
@@ -1144,7 +1144,7 @@ oleva komennon nimi ilman aaltosulkeita.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Komennon määrittelyssä on välillä hyötyä \komentom{ignorespaces}\-/
+Komennon määrittelyssä on välillä hyötyä \komento{ignorespaces}\-/
 komennosta, joka jättää sanavälit huomioimatta komennon jälkeen. Ilman
 tätä komentoa tulisi seuraavassa esimerkissä sanojen väliin yksi
 välilyönti.
@@ -1190,15 +1190,15 @@ komennon uusi määritelmä lakkaa ja komento palautuu alkuperäiseksi.
 
 Monimutkaisiin komentoihin voidaan tarvita ehtorakenteita. Ne saa
 toteutettua \pakettictan{ifthen}\-/ paketin tarjoaman
-\komentom{ifthenelse}\-/ komennon avulla. Se on ohjelmointikielistä
+\komento{ifthenelse}\-/ komennon avulla. Se on ohjelmointikielistä
 tuttu ehtorakenne: jos annettu ehtolauseke on tosi, käsitellään
 then\-/haara; muussa tapauksessa käsitellään else-haara.
 
 \section{Ympäristöt}
 \label{luku/ympäristöt}
 
-Ympäristöt ovat rakenteita, joilla on aloittava \komentom{begin}\-/
-komento ja lopettava \komentom{end}\-/ komento sekä nimi. Ympäristöjen
+Ympäristöt ovat rakenteita, joilla on aloittava \komento{begin}\-/
+komento ja lopettava \komento{end}\-/ komento sekä nimi. Ympäristöjen
 ajatuksena on, että jokin ominaisuus tai jotkin toiminnot ovat voimassa
 vain ympäristön sisällä ja asiat palautuvat ennalleen ympäristön
 jälkeen. Tässä mielessä ne toimivat samalla tavalla kuin aaltosulkeet
@@ -1218,7 +1218,7 @@ kyseisessä ympäristössä.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Yleisin ympäristö on nimeltään \ymparistom{document}, jonka sisään koko
+Yleisin ympäristö on nimeltään \ymparisto{document}, jonka sisään koko
 dokumentin sisältö kirjoitetaan. Muita ympäristöjä käytetään
 tavallisesta leipätekstistä poikkeavien rakenteiden ilmaisemiseen,
 esimerkiksi luetelmiin ja taulukoihin (luvut \ref{luku/luetelmat} ja
@@ -1233,9 +1233,9 @@ tarkoitukseen. Niitä määritellään seuraavilla komennoilla:
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Komento \komentom{newenvironment} määrittelee uuden ympäristön. Se antaa
+Komento \komento{newenvironment} määrittelee uuden ympäristön. Se antaa
 virheilmoituksen, jos samanniminen ympäristö on jo olemassa. Komento
-\komentom{renewenvironment} puolestaan määrittelee uudelleen ympäristön,
+\komento{renewenvironment} puolestaan määrittelee uudelleen ympäristön,
 joka on jo olemassa. Se antaa virheilmoituksen, jos ympäristöä ei
 ollutkaan olemassa.
 
@@ -1302,7 +1302,7 @@ ympäristön aloittavan \komento{begin}\-/ komennon yhteydessä.
 
 \noindent
 Ympäristön määrittelykomennoille on myös tähdelliset versiot
-\komentom{newenvironment*} ja \komentom{renewenvironment*}. Ne toimivat
+\komento{newenvironment*} ja \komento{renewenvironment*}. Ne toimivat
 samoin kuin edellä kuvatut tavallisetkin komentoversiot, mutta ne eivät
 salli, että määritellylle ympäristölle annetut argumentit sisältävät
 enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Toiminta on siis sama kuin
@@ -1343,9 +1343,9 @@ komentojenkin määrittelyn tähdellisissä versioissa (luku
 
 \noindent
 Joskus ympäristöjen määrittelyyn on hyödyllistä sisällyttää komento
-\komentom{ignorespaces}, joka jättää huomioimatta tämän komennon
+\komento{ignorespaces}, joka jättää huomioimatta tämän komennon
 jälkeiset sanavälit. Toinen hyödyllinen on
-\komentom{ignorespacesafterend}, joka jättää huomioimatta ympäristön
+\komento{ignorespacesafterend}, joka jättää huomioimatta ympäristön
 lopettavan \komento{end}\-/ komennon jälkeiset sanavälit. Esimerkki
 \ref{esim/ignorespacesafterend} selventää näiden toimintaa.
 
@@ -1398,7 +1398,7 @@ millimetreissä.
 Latexin mittojen mittaluvuissa desimaalierottimena on piste, ja
 mittayksikön lyhenne kirjoitetaan kiinni mittalukuun. Seuraavassa
 esimerkissä tehdään vaakasuuntaisia ja pystysuuntaisia välejä
-komennoilla \komentom{hspace} ja \komentom{vspace}:
+komennoilla \komento{hspace} ja \komento{vspace}:
 
 \komentoi{hspace}
 \komentoi{vspace}
@@ -1436,9 +1436,9 @@ tekstialueen leveys nykyisellä sivulla. Komentomaisesta ulkoasustaan
 huolimatta mittoja ei voi suorittaa komentoina; ne sopivat vain komennon
 argumentiksi, silloin kun tarvitaan mitta.
 
-Uusia mittoja luodaan komennolla \komentom{newlength} ja olemassa olevia
-mittoja asetetaan esimerkiksi komennoilla \komentom{setlength} ja
-\komentom{addtolength}. Omien mittoja on tarpeen luoda silloin, kun
+Uusia mittoja luodaan komennolla \komento{newlength} ja olemassa olevia
+mittoja asetetaan esimerkiksi komennoilla \komento{setlength} ja
+\komento{addtolength}. Omien mittoja on tarpeen luoda silloin, kun
 halutaan määritellä tietynsuuruinen mitta, jota käytetään Latex\-/
 koodissa useita kertoja.
 
@@ -1466,9 +1466,9 @@ komento luo vaakasuuntaisen välin, jonka pituus on 0,7 kertaa
 \noindent
 Vaakasuuntaisten välien tekeminen on typografiassa varsin tavallista,
 joten niitä varten on olemassa omia komentoja. Typografisen neliön
-levyisen (1\,em) välin voi tehdä komennolla \komentom{quad}. Sen
-puolikkaan (\murtoluku{1}{2}\,em) saa komennolla \komentom{enspace}.
-Ohuke eli \murtoluku{1}{6}\,em-väli tehdään \komentom{,}\-/ komennolla,
+levyisen (1\,em) välin voi tehdä komennolla \komento{quad}. Sen
+puolikkaan (\murtoluku{1}{2}\,em) saa komennolla \komento{enspace}.
+Ohuke eli \murtoluku{1}{6}\,em-väli tehdään \komento{,}\-/ komennolla,
 josta on tarkempaa tietoa luvussa \ref{luku/ohuke}.
 
 Perus Latexissa ei voi tehdä laskutoimituksia mittojen avulla, mutta
@@ -1579,7 +1579,7 @@ tallennetaan merkkien mitat.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Mitat saa näkyviin kirjoittamalla mitan eteen komennon \komentom{the}.
+Mitat saa näkyviin kirjoittamalla mitan eteen komennon \komento{the}.
 Näin mitan pituus ladotaan dokumenttiin. Yksikkönä on typografinen piste
 (pt).
 
@@ -1685,7 +1685,7 @@ kirjoittaja tai muu koodi syrjäyttää asetuksen; \koodi{filll} on ehdoton
 sääntö, joka syrjäyttää muut.
 
 Käytännöllisyyssyistä äärettömästi venyvä pituus \koodi{0mm plus 1fill}
-on jo valmiiksi asetettu mittaan \mittam{fill}. Sitä on kätevää käyttää
+on jo valmiiksi asetettu mittaan \mitta{fill}. Sitä on kätevää käyttää
 esimerkiksi vaaka- ja pystysuuntaisia välejä latovien komentojen
 \komento{hspace} ja \komento{vspace} kanssa:
 
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
index 761e81dc8b..be559b494d 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
@@ -28,7 +28,7 @@ Latexin lähdetiedostoissa kappaleen vaihtuminen ilmaistaan
 kirjoittamalla kappaleiden väliin vähintään yksi tyhjä rivi. Tätä
 merkintäkielen piirrettä käsitellään myös luvussa
 \ref{luku/kappaleen-vaihtuminen}. Kappale vaihtuu myös komennolla
-\komentom{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen
+\komento{par}, joka sopii käytettäväksi esimerkiksi komentojen
 määrittelyssä (luku \ref{luku/komennot}), kun halutaan varmistaa
 kappaleen vaihtuminen tietyssä kohdassa.
 
@@ -61,7 +61,7 @@ reunasta: jotkin rivit yltävät palstan reunan yli; jotkin rivit jäävät
 vajaaksi. Näin käy usein varsinkin suomen kielessä, jonka sanat ovat
 usein pitkiä ja riveillä on vähänlaisesti sanavälejä. Suomen kielessä
 sanavälien venymisen yläraja on usein tarpeellista asettaa oletusarvoa
-suuremmaksi. Se tehdään mitan \mittam{emergencystretch} avulla,
+suuremmaksi. Se tehdään mitan \mitta{emergencystretch} avulla,
 esimerkiksi seuraavasti:
 
 \komentoi{setlength}
@@ -72,14 +72,14 @@ esimerkiksi seuraavasti:
 
 \noindent
 Kaikenlaiset kappaleiden latomiseen liittyvät tekniset rajoitukset voi
-poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komentom{sloppy}. Komento
+poistaa tai asettaa hyvin suuriksi komennolla \komento{sloppy}. Komento
 asettaa muun muassa sanavälien venymisen ylärajaksi 3\,em. Tämän
 komennon käyttö ei ole kovin suositeltavaa, koska sillä on muitakin
 seurauksia ja se voi vaikuttaa myös sellaisiin kappaleisiin, jotka
 muuten saataisiin ladottua nätisti. Parempi on asettaa vain mitta
 \mitta{emergencystretch} riittävän suureksi. Sanavälien venymiseen ja
 kappaleiden tasaiseen latomiseen liittyvät asetukset voi palauttaa
-oletusarvoihin komennolla \komentom{fussy}.
+oletusarvoihin komennolla \komento{fussy}.
 
 Hyvin tavallista on tasata teksti pelkästään vasempaan reunaan, jolloin
 rivien pituudet vaihtelevat ja oikealla on niin sanottu liehureuna.
@@ -125,7 +125,7 @@ komennot sallivat tavutuksen normaalisti.
 \label{luku/pystysuuntaiset-välit}
 
 Kappaleiden väliin ladottava pystysuuntainen tyhjä tila asetetaan mitan
-\mittam{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä
+\mitta{parskip} avulla. Se on oletuksena nolla, mutta pientä venymistä
 kuitenkin sallitaan, eli joissakin tilanteissa kappaleiden väliin
 voidaan latoa pieni tyhjä tila. Jos tyhjää tilaa ei haluta missään
 tilanteessa, asetetaan mitta vain nollaksi:
@@ -158,7 +158,7 @@ olla rumannäköisiä.
 
 Tavallista kappaleväliä suurempien pystysuuntaisten välien tekemiseen on
 olemassa kolme valmista komentoa: suurimmasta pienimpään ne ovat
-\komentom{bigskip}, \komentom{medskip} ja \komentom{smallskip}. Ne
+\komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}. Ne
 sopivat käytettäväksi yksittäisiin tilainteisiin, joissa normaali
 kappaleväli on liian vähän. Jos sivunvaihto osuu näiden komentojen
 kohdalle, mitään väliä ei ladota sivun loppuun eikä seuraavan alkuun.
@@ -180,18 +180,18 @@ mittojen määrittelemiseen ja samalla niiden oletusarvot:
 
 \noindent
 Komentojen \komento{bigskip}, \komento{medskip} ja \komento{smallskip}
-sijasta voi käyttää myös komentoja \komentom{bigbreak},
-\komentom{medbreak} tai \komentom{smallbreak}. Nämä toimivat lähes
+sijasta voi käyttää myös komentoja \komento{bigbreak},
+\komento{medbreak} tai \komento{smallbreak}. Nämä toimivat lähes
 samalla tavalla, mutta niihin sisältyy myös sivunvaihtovihje. Toisin
 sanoen ne vaikuttavat ladonta\-/algoritmiin siten, että komennon
 kohdalla todennäköisyys sivun vaihtumiselle kasvaa suhteessa muihin
 kohtiin. Sivu voi edelleen vaihtua muustakin kohdasta, jos algoritmi
 löytää omasta mielestään vielä paremman paikan.
 
-Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komentom{vspace}, jolle
+Pystysuuntaisten välien yleiskomento on \komento{vspace}, jolle
 annetaan argumentiksi välin suuruus ja mahdolliset venymisen rajat.
 Tämäkin komento jättää välin latomatta, jos se sattuu sivunvaihdon
-kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komentom{vspace*} latoo välin
+kohdalle. Sen sijaan tähdellinen versio \komento{vspace*} latoo välin
 joka tapauksessa, vaikka se olisi sivun lopussa tai alussa.
 
 \komentoi{vspace}
@@ -203,7 +203,7 @@ Toinen tekstikappale.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Komento \komentom{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace},
+Komento \komento{addvspace} toimii lähes samoin kuin \komento{vspace},
 mutta se huomioi mahdolliset peräkkäiset \komento{addvspace}\-/ komennot
 ja varmistaa, että vain suurin väli toteutuu. Jos siis useita
 \komento{addvspace}\-/ komentoja sattuu peräkkäin, niiden määrittämiä
@@ -234,7 +234,7 @@ Jotkin Latexin valmiit ympäristöt tekevät juuri näin eli käyttävät
 \komento{addvspace}\-/komentoa välien asettamiseen.
 
 Sivun alueella äärettömästi venyvän pystysuuntaisen välin saa komennolla
-\komentom{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä
+\komento{vfill}. Mitan luonnollinen arvo on nolla, mutta se voi venyä
 niin, että se täyttää kaiken tyhjän tilan sivulla. \komento{vfill}\-/
 komento tarkoittaa käytännössä samaa kuin
 \komento{vspace}\komentoarg{0mm plus 1fill} \=/komento. Texin venyviä
@@ -251,7 +251,7 @@ siitä, että tekstin sisällössä siirrytään seuraavaan asiaan.
 Oletusasetuksilla Latex latoo sisennyksen automaattisesti kappaleiden
 alkuun.
 
-Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mittam{parindent}
+Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mitta{parindent}
 avulla, seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö tähän
 tarkoitukseen on em, koska se viittaa suoraan nykyisen fontin kokoon.
 
@@ -276,9 +276,9 @@ että kappale vaihtuu, joten sisennys on turha.
 
 \noindent
 \mitta{parindent}\-/ mitan levyisen välin voi tehdä mihin tahansa
-komennolla \komentom{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita,
+komennolla \komento{indent}. Tätä komentoa ei tavallisesti tarvita,
 koska kappaleet alkavat automaattisesti sen suuruisella sisennyksellä.
-Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komentom{noindent}, joka
+Tarpeellisempi komento on sen vastakohta \komento{noindent}, joka
 voidaan kirjoittaa kappaleen alkuun estämään kyseisen kappaleen alun
 sisentäminen.
 
@@ -365,7 +365,7 @@ on sisennetty 2\,cm. Ei ole kovin vaikeaa.
 
 Helpoin tapa riippuvien sisennysten toteuttamiseen lienee
 \pakettictan{hanging}\-/ paketin käyttö. Paketti tuo uuden komennon
-\komentom{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
+\komento{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
 \ref{esim/riippuva-sis-hangpara} selventää. Komennon ensimmäinen
 argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti määrittää, kuinka
 monta riviä kappaleen alusta jätetään sisentämättä. Jos toinen
@@ -373,7 +373,7 @@ argumentti on negatiivinen luku, on merkitys päinvastainen eli luvun
 itseisarvo määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta sisennetään.
 
 Komennon \komento{hangpara} vaihtoehtona on ympäristö
-\ymparistom{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
+\ymparisto{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
 riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristölle annetaan
 samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/ komennollekin.
 
@@ -491,9 +491,9 @@ ensin mainittua on tarkoitettu normaalilla tavalla juoksevalle
 tekstille, kun taas kolmas on tarkoitettu runon säkeiden ja säkeistöjen
 latomiseen.
 
-\ymparistom{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden
+\ymparisto{quotation}\-/ ympäristö sisentää tekstikappaleiden
 ensimmäisen rivin 1,5\,em:n verran, eikä kappaleiden välissä ole
-pystysuuntaista tilaa. \ymparistom{quote}\-/ ympäristö ei sisennä
+pystysuuntaista tilaa. \ymparisto{quote}\-/ ympäristö ei sisennä
 kappaleiden ensimmäistä riviä, ja se puolestaan erottaa kappaleet
 toisistaan pystysuuntaisen tilan avulla. \ymparisto{verse}\-/ ympäristöä
 käytetään siten, että lähdedokumentissa runon säkeet lopetetaan
@@ -576,7 +576,7 @@ Latex\-/lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan sanaväleiksi
 siinä missä välilyönnitkin, eli ne rivinvaihdot eivät päädy ladottuun
 dokumenttiin (luvut \ref{luku/sanaväli} ja
 \ref{luku/rivinvaihtomerkit}). Sen sijaan ladottuun dokumenttiin saadaan
-rivinvaihto käyttämällä komentoa \komentom{\keno} eli kaksi kenoviivaa.
+rivinvaihto käyttämällä komentoa \komento{\keno} eli kaksi kenoviivaa.
 Komennon ei tarvitse sijaita lähdedokumentissa rivin lopussa.
 
 \komentoi{\keno}
@@ -604,12 +604,12 @@ ensimmäinen \\ toinen \\[1.3ex] kolmas
 \end{tulossis}
 
 \noindent
-Komennosta on olemassa tähtiversio \komentom{\keno *}, joka edellisten
+Komennosta on olemassa tähtiversio \komento{\keno *}, joka edellisten
 ominaisuuksien lisäksi estää sivun vaihtumisen tämän rivinvaihdon
 kohdalla. Myös tähtiversiolle voi antaa valinnaiseksi argumentiksi
 mitan, ja sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.
 
-Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komentom{newline}, mutta tämä komento
+Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komento{newline}, mutta tämä komento
 ei hyväksy valinnaista argumenttia eikä siitä ole tähdellistä versiota.
 Komennot \komento{newline} ja \komento{\keno} käyttäytyvät eri tavoin
 taulukoissa, joita käsitellään luvussa \ref{luku/taulukot}.
@@ -633,12 +633,12 @@ välissä että sivun tai palstan vaihtumisen kohdalla.
 
 Latexissa leski- tai orporivit lienee käytännöllisintä estää
 \pakettictan{nowidow}\-/ paketin avulla. Paketin lataamisen jälkeen
-käytetään komentoa \komentom{setnowidow}, joka estää leskirivit eli
+käytetään komentoa \komento{setnowidow}, joka estää leskirivit eli
 pitää tekstikappaleen lopusta vähintään kaksi riviä yhdessä sivun tai
 palstan yläreunassa. Komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
 argumentin (kokonaisluvun), joka ilmaisee, kuinka monta riviä täytyy
 vähintään pysyä yhdessä. Vastaavasti orporivit estetään komennolla
-\komentom{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot
+\komento{setnoclub}, joka toimii samalla tavalla. Molemmat komennot
 vaikuttavat koko dokumenttiin eli kaikkiin tekstikappaleisiin.
 
 \komentoi{usepackage}
@@ -652,8 +652,8 @@ vaikuttavat koko dokumenttiin eli kaikkiin tekstikappaleisiin.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komentom{nowidow}
-ja \komentom{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen
+Paketti \paketti{nowidow} määrittelee myös komennot \komento{nowidow}
+ja \komento{noclub}, joilla voi vaikuttaa yksittäisen tekstikappaleen
 leski- ja orporiveihin. Nämä komennot täytyy sijoittaa tekstikappaleen
 loppuun, ja myös niille voi antaa hakasulkeissa valinnaiseksi
 argumentiksi luvun, joka kertoo yhdessä pidettävien rivien määrän.
@@ -698,7 +698,7 @@ noudattaa -- on aukeaman ulkoreunoissa melko suuret marginaalit. Niitä
 voidaan käyttää eräänlaisina apupalstoina, joihin voi kirjoittaa
 lyhyehköjä huomautuksia ja lisätietoa.
 
-Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komentom{marginpar}, jonka
+Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komento{marginpar}, jonka
 argumentiksi annetaan marginaaliin tuleva teksti. Marginaalin teksti
 ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin sen mukaan, kumpi on
 aukeaman ulkoreunassa. Yksipuolisilla sivuilla teksti ladotaan
@@ -773,9 +773,9 @@ esimerkki näiden mittojen asettamisesta:
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Kesken dokumentin komennolla \komentom{reversemarginpar} voidaan vaihtaa
+Kesken dokumentin komennolla \komento{reversemarginpar} voidaan vaihtaa
 marginaalihuomautukset vastakkaiseen marginaaliin ja komennolla
-\komentom{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset.
+\komento{normalmarginpar} palautetaan oletusasetukset.
 
 Marginaalihuomautuksen ensimmäisen rivin peruslinja sijoittuu oletuksena
 samalle kohdalle kuin rivi, jolla \komento{marginpar}\-/ komento
@@ -838,7 +838,7 @@ sitten muuten vain ilmaisee uuden luvun alkamista.
 
 Latexissa anfangien tekemistä varten on paketti \pakettictan{lettrine},
 joka tarjoaa käyttöön samannimisen komennon. Jokainen anfangi on
-erilainen, ja siksi \komentom{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita
+erilainen, ja siksi \komento{lettrine}\-/ komentokin sisältää useita
 asetuksia anfangin ulkoasun hienosäätöön. Komentoa käytetään seuraavalla
 tavalla:
 
@@ -911,7 +911,7 @@ käyttämällä.
 \label{luku/peruskorostukset}
 
 Antiikvatyyppisen kirjainleikkauksen korostamiseen sopii yleensä
-parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komentom{textit}).
+parhaiten saman perheen \textit{kursiivi} (\komento{textit}).
 Lihavointi toimii huonommin antiikvan kanssa, koska pelkkä merkkien
 viivojen vahvistaminen ei tuo riittävää kontrastia.
 
@@ -923,11 +923,11 @@ viivojen vahvistaminen ei tuo riittävää kontrastia.
 \end{tulossis}
 
 \noindent
-\textbf{Lihavointi} (\komentom{textbf}) toimii huomattavasti paremmin
+\textbf{Lihavointi} (\komento{textbf}) toimii huomattavasti paremmin
 groteskityyppisen kirjainperheen kanssa, koska lihavoitu leikkaus on
 usein selvästi vahvempi normaaliin verrattuna. Groteskin kursiivi sen
 sijaan ei monesti edes ole varsinainen kursiivileikkaus vaan pelkkä
-lievä kallistus (\komentom{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo
+lievä kallistus (\komento{textsl}). Sellainen ei välttämättä tuo
 riittävää muotokontrastia.\footnote{Joissakin niin sanotuissa
   humanistisissa groteskiperheissä on mukana ihan käyttökelpoinen ja
   selvästi erottuva kursiivileikkaus.}
@@ -950,7 +950,7 @@ ilmausta (\textit{kuten tässä}), ei itse suljemerkkejä pidä kursivoida,
 koska ne kuuluvat ulompaan tekstiin. Jos sulkeiden ulkopuolellakin on
 voimassa kursivointi, voi itse sulkeetkin kursivoida.
 
-Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komentom{emph}, joka
+Latexissa kursiivin voi toteuttaa myös komennolla \komento{emph}, joka
 huomioi ympärillä olevan korostustilan. Tavallisesti komento kursivoi
 argumentiksi annetun tekstin, mutta jos kursivointi on jo päällä
 komennon ympärillä, se latookin argumentiksi annetun tekstin
@@ -974,7 +974,7 @@ tavallinen \emph{korostettu} tavallinen \\
 \label{luku/korostus-pienversaali}
 
 Melko rauhallinen typografinen keino on \textsc{pienversaali} eli
-kapiteeli (\komentom{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät
+kapiteeli (\komento{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät
 versaalikirjaimilta mutta ovat suunnilleen gemenakirjainten eli pienten
 kirjainten korkuisia. Pienversaali on fonttiin sisältyvä erillinen
 suunnittelijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen mekaanisesti
@@ -1056,7 +1056,7 @@ esimerkiksi kursiivi ja lihavointi. Alleviivaus voi kuitenkin joskus
 olla kätevä keino ohjata lukijan huomio tiettyyn kohtaan esimerkiksi
 pidemmässä esimerkkitekstissä.
 
-Latexin oma alleviivauskomento \komentom{underline} piirtää viivan
+Latexin oma alleviivauskomento \komento{underline} piirtää viivan
 tekstin tai muun argumentiksi annetun sisällön alapuolelle. Komennon
 huono puoli on, että erilliset alleviivaukset eivät välttämättä osu
 samalle korkeudelle. Seuraavassa esimerkissä toisen sanan alleviivaus on
@@ -1253,7 +1253,7 @@ ole luonnollista kieltä lainkaan.
 
 Tasalevyinen kirjainperhe määritellään fonttiasetusten yhteydessä (luku
 \ref{luku/fontin-valinta}) ja valitaan käyttöön esimerkiksi komennolla
-\komentom{texttt}. Tasalevyisellä fontilla ladottava teksti on
+\komento{texttt}. Tasalevyisellä fontilla ladottava teksti on
 tavallisesti tietokonekoodia, joten sille on asetettu hieman
 toisenlaiset oletusasetukset kuin muille kirjainperheille. Oletuksena
 tekstiä ei tavuteta, ja esimerkiksi \komento{texttt}\-/ komennon
@@ -1266,7 +1266,7 @@ merkintätapoja lainausmerkeille ja ajatusviivoille käsitellään luvuissa
 \ref{luku/lainausmerkit} ja \ref{luku/yhdys-ajatus-miinus}.
 
 Toinen vaihtoehto tasalevyisen tekstin tuottamiseen on
-\komentom{verb}\-/ komento. Komennon nimi on lyhennetty englannin kielen
+\komento{verb}\-/ komento. Komennon nimi on lyhennetty englannin kielen
 sanasta \englantik{verbatim}, joka tarkoittaa 'kirjaimellisesti' tai
 'sananmukaisesti'. Niin se juuri toimiikin, eli \keno{verb}\-/
 komennolle annettu argumentti tulkitaan kirjaimellisesti.
@@ -1292,7 +1292,7 @@ kirjainperheellä. Seuraavassa on tästä kaksi esimerkkiä:
 
 \noindent
 Yksittäisiä sanoja pidempien tietokonekoodien latomiseen on olemassa
-\ymparistom{verbatim}\-/ ympäristö, jonka sisällä kaikki teksti
+\ymparisto{verbatim}\-/ ympäristö, jonka sisällä kaikki teksti
 tulkitaan kirjaimellisesti -- myös välilyönnit ja rivinvaihdot.
 
 \ymparistoi{verbatim}
@@ -1312,7 +1312,7 @@ tieto-       kone-
 
 \noindent
 Paljon monipuolisemman ympäristön tarjoaa paketti
-\pakettictan{fancyvrb}. Sen mukana tuleva \ymparistom{Verbatim}\-/
+\pakettictan{fancyvrb}. Sen mukana tuleva \ymparisto{Verbatim}\-/
 ympäristö ymmärtää monenlaisia asetuksia, joilla vaikutetaan
 tietokonekoodin latomiseen. Koodiin saa mukaan esimerkiksi rivinumerot,
 tai sen voi latoa kehyksen sisään. Myös koodin sisennykseen, fontin
@@ -1362,13 +1362,13 @@ muokkaa joidenkin muualla määriteltyjen komentojen ominaisuuksia.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Edellisen esimerkin komennolla \komentom{hypersetup} vaikutetaan
+Edellisen esimerkin komennolla \komento{hypersetup} vaikutetaan
 paketin asetuksiin. Oletuksena esimerkiksi linkkien ympärille
 ladotaan värilliset kehykset, mutta valitsin \koodi{hide\-links} poistaa
 ne. Valitsimella \koodi{url\-color} voisi vaihtaa verkko\-/osoitteiden
 kehyksen väriä.
 
-Esimerkin seuraava komento \komentom{urlstyle} määrittää, mitä
+Esimerkin seuraava komento \komento{urlstyle} määrittää, mitä
 kirjainperhettä käytetään verkko\-/ osoitteiden latomiseen. Komennon
 argumentti \koodi{same} tarkoittaa, että käytetään samaa kirjainperhettä
 kuin ympärillä olevassa tekstissä. Tietty kiinteä kirjainperhe valitaan
@@ -1376,7 +1376,7 @@ kuin ympärillä olevassa tekstissä. Tietty kiinteä kirjainperhe valitaan
 roman), \koodi{sf} (groteski, sans serif) tai \koodi{tt} (tasalevyinen).
 Oletusasetus on tasalevyinen kirjainperhe.
 
-Verkko\-/ osoitteiden ilmaisemisen peruskomento on \komentom{href},
+Verkko\-/ osoitteiden ilmaisemisen peruskomento on \komento{href},
 jolle annetaan kaksi pakollista argumenttia: ensimmäinen on varsinainen
 osoite ja toinen on dokumenttiin ladottava teksti. Linkin teksti voi
 siis olla mitä hyvänsä tekstiä, ja pdf\-/ lukijassa tekstiä
@@ -1393,9 +1393,8 @@ napsauttamalla linkin osoittama sivusto avautuu.
 
 \noindent
 Kun halutaan latoa dokumenttiin itse verkko\-/osoite, käytetään komentoa
-\komento{url}, \komentomargin{url} joka osaa katkaista osoitteet
-järkevällä tavalla rivin lopussa. Komennolle annetaan vain yksi
-argumentti, verkko\-/osoite.
+\komento{url}, joka osaa katkaista osoitteet järkevällä tavalla rivin
+lopussa. Komennolle annetaan vain yksi argumentti, verkko\-/osoite.
 
 \komentoi{url}
 \begin{koodilohkosis}
@@ -1408,7 +1407,7 @@ argumentti, verkko\-/osoite.
 
 \noindent
 Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole pdf:ssä
-napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komentom{nolinkurl}.
+napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komento{nolinkurl}.
 Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite ainoastaan ladotaan
 osoitteiden tavoin.
 
@@ -1485,7 +1484,7 @@ mahdollista käyttää värejä ilman etukäteismäärittelyäkin.
   \label{tlk/värimalleja}
 }
 
-Omat värit määritellään komennolla \komentom{definecolor}. Se tarvitsee
+Omat värit määritellään komennolla \komento{definecolor}. Se tarvitsee
 kolme argumenttia: värin nimen, värimallin ja värikoodin. Komennon
 argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
 
@@ -1512,7 +1511,7 @@ antamisesta esimerkki. Muista värimalleista voi lukea
 \paketti{xcolor}\-/ paketin ohjekirjasta.
 
 Kun värit on määritelty, niitä voi käyttää eri komentojen yhteydessä.
-Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komentom{color}, josta on
+Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komento{color}, josta on
 kaksi erilaista versiota. Komento vaihtaa värin pysyvästi nykyisen
 ympäristön (luku \ref{luku/ympäristöt}) tai aaltosulkeilla (luku
 \ref{luku/aaltosulkeet}) rajatun alueen sisällä.
@@ -1524,7 +1523,7 @@ ympäristön (luku \ref{luku/ympäristöt}) tai aaltosulkeilla (luku
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Toinen vaihtoehto on käyttää komentoa \komentom{textcolor}, jolle
+Toinen vaihtoehto on käyttää komentoa \komento{textcolor}, jolle
 annetaan edelliseen verrattuna vielä yksi argumentti lisää. Argumenttina
 on teksti, johon värin halutaan vaikuttavan. Vaikutusalueena on siis
 vain kyseinen teksti.
@@ -1536,8 +1535,8 @@ vain kyseinen teksti.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komentom{colorbox} ja
-\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri
+Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komento{colorbox} ja
+\komento{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri
 on voimassa. Ensin mainittu komento vaihtaa vain taustavärin, ja
 jälkimmäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille
 määritellään kaksi väriä.
@@ -1550,7 +1549,7 @@ määritellään kaksi väriä.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Kehystetyn laatikon kehysviivan leveys on mitassa \mittam{fboxrule} ja
+Kehystetyn laatikon kehysviivan leveys on mitassa \mitta{fboxrule} ja
 kehyksen etäisyys sisällöstä mitassa \mitta{fboxsep}. Seuraavassa on
 esimerkki useiden edellä mainittujen komentojen käytöstä. Tästä tuskin
 kannattaa ottaa mallia vakavaan typografiseen työhön.
@@ -1578,12 +1577,11 @@ kannattaa ottaa mallia vakavaan typografiseen työhön.
 \end{tulossis}
 
 \noindent
-Sivulle voi määrittää taustavärin komennolla \komentom{pagecolor}.
+Sivulle voi asettaa taustavärin komennolla \komento{pagecolor}.
 Taustäväri vaihtuu nykyiselle ja seuraaville sivuille, kunnes väri
 vaihdetaan toiseksi tai poistetaan. Komennolle annetaan samanlaiset
-argumentit kuin muillekin värikomennoille. Komento
-\komentom{nopagecolor} poistaa taustavärin kokonaan eli palauttaa
-taustan oletustilaan.
+argumentit kuin muillekin värikomennoille. Komento \komento{nopagecolor}
+poistaa taustavärin kokonaan eli palauttaa taustan oletustilaan.
 
 \komentoi{pagecolor}
 \komentoi{nopagecolor}
@@ -1604,9 +1602,9 @@ Mainittakoon kuitenkin heti aluksi, että otsikoiden yhteyteen saa
 sivunvaihdon kätevimmin keinoilla, jotka neuvotaan otsikoiden yhteydessä
 luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}.
 
-Komento \komentom{clearpage} vaihtaa sivua, eli komennon jälkeinen
+Komento \komento{clearpage} vaihtaa sivua, eli komennon jälkeinen
 dokumentin osa alkaa aina puhtaalta sivulta. Lähes samanlainen komento
-on \komentom{cleardoublepage}, joka kaksipuolisessa dokumentissa
+on \komento{cleardoublepage}, joka kaksipuolisessa dokumentissa
 aloittaa uuden sisällön aina parittomilta sivuilta. Jos seuraavana ei
 satu olemaan pariton sivu, komento tekee väliin tyhjän sivun. Tätä
 ominaisuutta on käytetty tässä oppaassa: pääluvut alkavat aina
@@ -1634,14 +1632,14 @@ sellainen ominaisuus, että ne pakottavat aiemmin määritellyt leijuvat
 osat (luku \ref{luku/leijuosat}) ladottavaksi ennen uutta puhdasta
 sivua.
 
-Hieman toisenlainen sivunvaihtokomento on \komentom{newpage}. Se sallii
+Hieman toisenlainen sivunvaihtokomento on \komento{newpage}. Se sallii
 aiempien leijuvien osien latomisen myös sivunvaihdon jälkeen.
 \komento{newpage} eroaa edellisistä sivuvaihtokomennoista myös siten,
 että kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}) se aloittaa
 vain uuden palstan, ei välttämättä uutta sivua.
 
 Sivunvaihdon todennäköisyyteen tietyssä kohdassa voi vaikuttaa
-komennoilla \komentom{pagebreak} ja \komentom{nopagebreak}. Kummallekin
+komennoilla \komento{pagebreak} ja \komento{nopagebreak}. Kummallekin
 voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin, joka on luku 0\==4.
 Nolla tarkoittaa pienintä todennäköisyyttä sivunvaihdolle
 (\komento{pagebreak}\komentoargv{0}) tai sen välttämiselle
@@ -1668,16 +1666,16 @@ Oletuksena Latex pyrkii latomaan kaikkien sivujen ylä- ja alareunan
 tasaiseksi. Toisin sanoen se saattaa venyttää tai kutistaa sivulla
 olevia pystysuuntaisia välejä niin, että kaikki sivut näyttävät yhtä
 korkeilta. Tämä tila voidaan asettaa päälle komennolla
-\komentom{flushbottom}, mutta se on jo oletuksena päällä ainakin Latexin
+\komento{flushbottom}, mutta se on jo oletuksena päällä ainakin Latexin
 perusdokumenttiluokissa.
 
-Vaihtoehtoinen tila asetetaan komennolla \komentom{raggedbottom}.
+Vaihtoehtoinen tila asetetaan komennolla \komento{raggedbottom}.
 Komennon seurauksena sivujen alareunoja ei tasata. Toisin sanoen sivun
 pystysuuntaisiin väleihin ei kosketa, joten eri sivujen alareunat voivat
 sattua eri korkeudelle.
 
 Dokumentin viimeistelyvaiheessa sivujen hienosäätöön sopinee komento
-\komentom{enlargethispage}, jolla voi muuttaa käsillä olevan sivun
+\komento{enlargethispage}, jolla voi muuttaa käsillä olevan sivun
 korkeutta, käytännössä \mitta{textheight}\-/mittaa. Komennolle annetaan
 argumentiksi positiivinen tai negatiivinen mitta. Seuraavassa on
 esimerkkejä:
@@ -1691,7 +1689,7 @@ esimerkkejä:
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Komennon tähtiversio \komentom{enlargethispage*} pyrkii lisäksi
+Komennon tähtiversio \komento{enlargethispage*} pyrkii lisäksi
 tiivistämään sivun sisältöä pystysuunnassa niin paljon kuin mahdollista.
 Sen tyypillisin käyttötarkoitus lienee se, että sivulle pyritään
 mahduttamaan yksi ylimääräinen rivi. Tämäntyyppinen sivujen hienosäätö
@@ -1738,7 +1736,7 @@ tulisi näkymään sivulla alaviitteessä.
 
 Komennot eivät itse vielä lado mitään tekstiä dokumenttiin. Ne vain
 tallentavat perustiedot muistiin mahdollista myöhempää käyttöä varten.
-Komennolla \komentom{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot.
+Komennolla \komento{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot.
 Ne voivat näkyä ensimmäisen sisältösivun alussa tai erillisellä
 nimiösivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista
 \koodi{titlepage} ja \koodi{notitlepage}. Se, kumpi asetus on oletuksena
@@ -1755,7 +1753,7 @@ Toisaalta mikään ei estä muotoilemasta oman dokumentin perustietoja
 ilman Latexin valmiita keinoja.
 
 Hyödyllisiä ympäristöjä dokumentin alussa käytettäväksi voivat olla
-\ymparistom{titlepage} ja \ymparistom{abstract}. Ensin mainittu luo
+\ymparisto{titlepage} ja \ymparisto{abstract}. Ensin mainittu luo
 tyhjän sivun nimiösivun toteuttamista varten. Se myös aloittaa
 sivunumeroinnin alusta eli nollaa \laskuri{page}\-/ laskurin arvon.
 Ympäristö \ymparisto{abstract} toimii \luokka{article}\-/\ ja
@@ -1832,14 +1830,14 @@ pakettia ja pdf\-/ tiedoston ominaisuuksia käsitellään tarkemmin luvussa
 Latexissa eri otsikoiden tasoille on omat komentonsa, jotka on koottu
 taulukkoon \ref{tlk/otsikkotasot} -- suurimmasta otsikosta pienimpään.
 Ylin otsikkotaso on teoksen osa, ja sitä merkitään komennolla
-\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi
+\komento{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi
 osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena roomalaisilla
 järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'', ''\partname~III''
 jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden numerointiin, eli osan
 vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa alemmantasoisten lukujen
 laskuria.
 
-Otsikkotaso \komentom{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa
+Otsikkotaso \komento{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa
 oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen suoritetaan automaattisesti
 sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai \komento{cleardoublepage}
 (luku \ref{luku/sivunvaihdot}). \komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot
@@ -1847,8 +1845,8 @@ saavat oletuksena numeroinnin ''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'',
 ''\chaptername~3'' jne. Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä
 otsikkotasoa ole lainkaan.
 
-Seuraavat otsikkotasot \komentom{section}, \komentom{subsection} ja
-\komentom{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin
+Seuraavat otsikkotasot \komento{section}, \komento{subsection} ja
+\komento{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin
 saavat oletuksena numeroinnin, jossa pisteellä erotetaan mahdolliset
 alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2, 1.3 yms.
 
@@ -1860,7 +1858,7 @@ komentoja. Muuten otsikoiden numerointi ei toimi oikein. Poikkeus on
 \komento{part}, joka ei vaikuta numerointiin ja jonka käyttö on
 muutenkin vapaaehtoista.
 
-Otsikkotasot \komentom{paragraph} ja \komentom{subparagraph} eivät ole
+Otsikkotasot \komento{paragraph} ja \komento{subparagraph} eivät ole
 ihan perinteisiä otsikoita, vaan ne ladotaan tekstikappaleen alkuun.
 Nekin kyllä erottuvat leipätekstistä ja voivat toimia otsikon
 kaltaisessa tehtävässä. Oletuksena kappaleotsikoita ei numeroida eivätkä
@@ -1931,13 +1929,13 @@ sisällysluetteloon, täytyy se tehdä seuraavalla tavalla:
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Edellä olevan esimerkin komento \komentom{addcontentsline} lisää
+Edellä olevan esimerkin komento \komento{addcontentsline} lisää
 merkinnän sisällysluetteloon. Komennon ensimmäinen argumentti on
 \koodi{toc} (\englanti{table of contents}), joka on sisällysluetteloiden
 tekemisessä tarvittavan väliaikaistiedoston pääte. Esimerkissä lisättävä
 sisällysluettelon merkintä on tasoltaan \koodi{section} eli vastaa muita
 \komento{section}\-/ komennolla syntyviä sisällysluettelon kohtia.
-Komento \komentom{phantomsection} kuuluu \paketti{hyperref}\-/
+Komento \komento{phantomsection} kuuluu \paketti{hyperref}\-/
 pakettiin, ja se lisää pdf\-/ tiedostoon näkymättömän ankkurin tähän
 kohtaan dokumentissa. Sitä tarvitaan, jotta sisällysluettelon merkintä
 viittaisi oikealle sivulle ja toimisi myös linkkinä, joka tuo juuri
@@ -1952,7 +1950,7 @@ numerointiin monella tavalla, kuten siihen, mihin otsikkotasoon saakka
 numerointi yltää ja millä tyylillä otsikoiden numerot ylipäätään
 ladotaan.
 
-Laskuri \laskurim{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan
+Laskuri \laskuri{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan
 asetettavaksi, ja sillä määritetään, mihin otsikkotasoon saakka otsikot
 numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot}
 (s.~\pageref{tlk/otsikkotasot}). Seuraava esimerkki määrittelee, että
@@ -2041,7 +2039,7 @@ se toimi kaikilla otsikkotasoilla. Tässä oppaassa keskitytään
 \paketti{titlesec}\-/ pakettiin.
 
 Otsikoiden perusmuotoilu on helpointa toteuttaa
-\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi
+\komento{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi
 otsikkokomento ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava esimerkki
 vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen (\komento{sffamily}) ja
 hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.
@@ -2064,7 +2062,7 @@ hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.
 
 \noindent
 Monipuolisemmat muotoiluasetukset saa toteutettua komennon tähdettömällä
-versiolla \komentom{titleformat}. Tämän komentoversion monista
+versiolla \komento{titleformat}. Tämän komentoversion monista
 argumenteista ja ominaisuuksista kannattaa lukea \paketti{titlesec}\-/
 paketin ohjekirjasta, mutta esimerkistä \ref{esim/titleformat}
 selvinnevät perustoiminnot.
@@ -2095,7 +2093,7 @@ selvinnevät perustoiminnot.
 \end{esimerkki*}
 
 Luvun numeroinnin (1.1, 1.2 jne.) tyyliin voi vaikuttaa komennolla
-\komentom{titlelabel}. Komento suoritetaan yleensä vain kerran, ja se
+\komento{titlelabel}. Komento suoritetaan yleensä vain kerran, ja se
 vaikuttaa kaikentasoisiin otsikoihin. Tätä komentoa ei tarvita, jos
 käyttää edellä mainittua ''tähdetöntä'' \komento{titleformat}\-/
 komentoa, koska se sisältää jo toiminnot myös lukujen numeroinnin
@@ -2115,7 +2113,7 @@ mikä hyvänsä. Sen perään esimerkissä asetetaan 1\,em:n suuruinen väli
 \komento{hspace}\-/ komennolla.
 
 Otsikoiden yhteydessä ladottavaan sisennykseen ja pystysuuntaiseen
-väliin vaikutetaan komennolla \komentom{titlespacing*}. Sille annetaan
+väliin vaikutetaan komennolla \komento{titlespacing*}. Sille annetaan
 argumenteiksi otsikkokomento ja halutut mitat järjestyksessä vasen
 sisennys, yläpuolinen väli ja alapuolinen väli.
 
@@ -2143,19 +2141,19 @@ oletuksena ex\-/mittayksikköä ja sallii hieman venymistä.
 Tähdellinen \komento{titlespacing*}\-/ komento poistaa otsikon jälkeen
 tulevasta tekstikappaleesta ensimmäisen rivin sisennyksen (luku
 \ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Tähdetön komentoversio
-\komentom{titlespacing} sen sijaan säilyttää kappaleen sisennyksen. Sitä
+\komento{titlespacing} sen sijaan säilyttää kappaleen sisennyksen. Sitä
 ei liene tarvetta käyttää koskaan, sillä otsikoiden jälkeen tulevaa
 tekstikappaletta ei kuulu sisentää.
 
 Teoksen osien (\komento{part}) vaihtuessa sivulle ladotaan oletuksena
 teksti kuten ''\partname~I'', ''\partname~II'' jne. Mainittu sana
 ''\partname'' tulee suomen kieliasetuksista ja komennosta
-\komentom{partname}. Kaikkien kielten asetukset nimittäin määrittelevät
+\komento{partname}. Kaikkien kielten asetukset nimittäin määrittelevät
 komennon \komento{partname} siten, että se sisältää ja latoo kyseiseen
 kieleen sopivan ilmauksen. Vastaavasti päälukujen (\komento{chapter})
 yhteydessä ladotaan suomen kieliasetuksilla ilmaus ''\chaptername~1'',
 ''\chaptername~2'' jne. Sana ''\chaptername'' tulee komennosta
-\komentom{chaptername}.
+\komento{chaptername}.
 
 Jos omassa dokumentissa haluaa kutsua teoksen osia tai päälukuja
 joksikin muuksi, voi määritellä edellä mainitut komennot uudelleen.
@@ -2187,7 +2185,7 @@ käsitellään tarkemmin kieliasetusten yhteydessä luvussa
 
 Otsikoiden yhteyteen saa automaattisen sivunvaihdon määrittämällä
 komennon, jonka nimen alussa on otsikkokomennon nimi ja lopussa sana
-\koodi{break}. Tavallisin lienee \komentom{sectionbreak}. Komennon
+\koodi{break}. Tavallisin lienee \komento{sectionbreak}. Komennon
 määritelmään kirjoitetaan jokin sivuvaihtokomento kuten
 \komento{clearpage}. Sivunvaihtokomentoja käsitellään tarkemmin luvussa
 \ref{luku/sivunvaihdot}.
@@ -2213,7 +2211,7 @@ dokumentissa. Näiden komentojen käyttö on vapaaehtoista. Luvussa
 \ref{luku/tyypillinen-tietokirja} käsitellään tyypillisen suomalaisen
 tietokirjan rakennetta ja teknistä toteuttamista.
 
-Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komentom{frontmatter}, joka
+Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komento{frontmatter}, joka
 asettaa sivunumeroiden tyyliksi roomalaiset numerot (i, ii, iii jne.) ja
 poistaa pääluvuilta (\komento{chapter}) numeroinnin. Tässä osassa ovat
 teoksen nimiö ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai
@@ -2222,12 +2220,12 @@ vastaava esittelyteksti, joka ei ole vielä varsinaista sisältöä.
 
 Jos dokumentissa käytetään \komento{frontmatter}\-/ komentoa, täytynee
 varsinaisten sisältölukujen alkuun kirjoittaa komento
-\komentom{mainmatter}, joka nollaa sivunumerolaskurin, asettaa
+\komento{mainmatter}, joka nollaa sivunumerolaskurin, asettaa
 numeroinnin tyyliksi arabialaiset numerot (1, 2, 3 jne.) ja kytkee
 päälle lukujen numeroinnin. Sen jälkeen ensimmäinen \komento{chapter}\-/
 komennolla tehty luku on siis ''\chaptername~1''.
 
-Sisältösivujen lopussa voi olla komento \komentom{appendix}. Se
+Sisältösivujen lopussa voi olla komento \komento{appendix}. Se
 ensinnäkin nollaa \luokka{book}- ja \luokka{report}\-/ luokissa
 päälukujen laskurin \laskuri{chapter}. Sen sijaan \luokka{article}\-/
 luokassa se nollaa \laskuri{section}\-/ laskurin. Sen lisäksi
@@ -2238,7 +2236,7 @@ tulee komennosta \komento{appendixname}. Näin teoksen lopussa
 uudella tavalla: ''\appendixname~A'', ''\appendixname~B'' jne.
 
 Sisältösivujen ja mahdollisten liitteiden jälkeen voi olla hyödyllistä
-käyttää komentoa \komentom{backmatter}, joka lopettaa päälukujen
+käyttää komentoa \komento{backmatter}, joka lopettaa päälukujen
 numeroinnin kokonaan. Tähän osaan voisi sijoittaa ainakin asiahakemistot
 sekä kirjallisuus\-/\ tai lähdeluettelon.
 
@@ -2346,7 +2344,7 @@ Sellainen neuvotaan sisällysluettelon käsittelyn yhteydessä esimerkissä
 \label{luku/sisällysluettelo}
 
 Dokumentin sisällysluettelo syntyy helposti yhdellä komennolla:
-\komentom{tableofcontents}. Otsikkokomennoilla (luku \ref{luku/otsikot})
+\komento{tableofcontents}. Otsikkokomennoilla (luku \ref{luku/otsikot})
 tehdyt otsikot tulevat automaattisesti sisällysluetteloon. Jos käytössä
 on paketti \paketti{hyperref} (luku \ref{luku/pdf-asetukset}),
 sisällysluettelon otsikot ovat myös linkkejä, jotka vievät kyseiseen
@@ -2361,7 +2359,7 @@ kyllä muokatakin varsin helposti.
 \end{koodilohkosis}
 
 \noindent
-Laskurin \laskurim{tocdepth} avulla kirjoittaja voi määritellä, mihin
+Laskurin \laskuri{tocdepth} avulla kirjoittaja voi määritellä, mihin
 tasoon saakka sisällysluettelossa näytetään otsikoita. Esimerkiksi
 jonkin kuvitteellisen romaanin (dokumenttiluokka \luokka{book})
 sisällysluettelossa voisi näyttää ainoastaan osat (\komento{part}) ja
@@ -2378,7 +2376,7 @@ Otsikoiden tasonumerot voi tarkistaa taulukosta \ref{tlk/otsikkotasot}
 
 \noindent
 Sisällysluettelolle ladotaan automaattisesti otsikko, joka tulee
-komennosta \komentom{contentsname}. Komento on määritelty
+komennosta \komento{contentsname}. Komento on määritelty
 kieliasetuksissa, ja se latoo suomen kielessä sanan ''Sisältö'' tai
 ''Sisällys''.%
 \footnote{Se, kumpi otsikko on käytössä, riippuu kielipakettien
@@ -2443,10 +2441,10 @@ komento vaikuttaa koko sisällysluetteloon.
 
 Normaalit otsikot tulevat mukaan sisällysluetteloon itsestään, mutta
 joskus voi joutua lisäämään luetteloon kohtia myös keinotekoisesti. Se
-tehdään komennolla \komentom{addcontentsline}, jonka käytöstä on
+tehdään komennolla \komento{addcontentsline}, jonka käytöstä on
 esimerkki luvussa \ref{luku/otsikot}. Pelkkään pdf\-/ tiedoston
 sisäiseen sisällysluetteloon voi lisätä kohtia komennolla
-\komentom{pdfbookmark}, joka kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin.
+\komento{pdfbookmark}, joka kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin.
 Tätä komentoa käsitellään luvussa \ref{luku/pdf-asetukset}.
 
 \begin{esimerkki*}
@@ -2495,7 +2493,7 @@ Tätä komentoa käsitellään luvussa \ref{luku/pdf-asetukset}.
 
 Sisällysluettelon ulkoasun muokkaamista varten on paketti
 \pakettictan{titletoc}, jonka tärkeimmän komennon
-(\komentom{titlecontents}) käyttöä esitellään esimerkissä
+(\komento{titlecontents}) käyttöä esitellään esimerkissä
 \ref{esim/titlecontents}. Komennolla voi muokata paitsi
 sisällysluettelon kohtia mutta myös leijuvien osien (luku
 \ref{luku/leijuosat}) kuten kuvien ja taulukoiden luetteloita.
@@ -2540,19 +2538,19 @@ käyttää pelkästään sitä. Ympäristöä käsitellään luvussa
 \subsection{Perusympäristöt}
 \label{luku/luetelma-perus}
 
-Ympäristö \ymparistom{itemize} tekee numeroimattoman luetelman, jonka
+Ympäristö \ymparisto{itemize} tekee numeroimattoman luetelman, jonka
 jokainen kohta merkitään samanlaisella merkillä, esimerkiksi
-luetelmaympyrällä~(\textbullet). \ymparistom{enumerate} puolestaan on
+luetelmaympyrällä~(\textbullet). \ymparisto{enumerate} puolestaan on
 numeroitu luetelma, eli luetelman kohdat saavat järjestysnumeron tai
 muun järjestystä ilmaisevan merkinnän kuten kirjaimen tai roomalaisen
-numeron. Ympäristö \ymparistom{description} luo määritelmäluetelman,
+numeron. Ympäristö \ymparisto{description} luo määritelmäluetelman,
 jossa luetellaan käsitteitä ja niiden määritelmiä. Tämä on käytännössä
 sama kuin tekstikappaleen riippuva sisennys (luku
 \ref{luku/riippuva-sisennys}), jossa kappale alkaa määriteltävällä
 ilmauksella.
 
 Lähdetiedostossa kaikkien luetelmatyyppien rakenne on samanlainen:
-luetelmaympäristön sisällä käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka
+luetelmaympäristön sisällä käytetään \komento{item}\-/ komentoa, joka
 aloittaa uuden luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia,
 vaan komennon jälkeinen teksti muodostaa luetelman kohdan. Seuraavassa
 on esimerkki \ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta
@@ -2749,7 +2747,7 @@ jälkeen.
 \subsection{Omat luetelmat (list)}
 \label{luku/list-ympäristö}
 
-Ympäristö \ymparistom{list} on yleistyökalu, joka soveltuu moniin
+Ympäristö \ymparisto{list} on yleistyökalu, joka soveltuu moniin
 asioihin: se on tarkoitettu erilaisten luetelmien rakentamiseen, mutta
 sen avulla muotoilla mitä tahansa tekstikappaleita. Esimerkiksi luvussa
 \ref{luku/luetelma-perus} käsitellyt luetelmat voi toteuttaa myös
@@ -3303,7 +3301,7 @@ mihin sarakkeeseen viiva yltää.
 Taulukon rivit saatetaan latoa oletuksena vähän liian lähelle toisiaan
 -- varsinkin jos käytetään vaakaviivoja. Sen korjaamiseksi on
 taulukoille olemassa oma rivivälikerroin, joka on komennossa
-\komentom{arraystretch}. Kerroin on desimaaliluku, jolla normaali
+\komento{arraystretch}. Kerroin on desimaaliluku, jolla normaali
 rivikorkeus kerrotaan taulukoiden sisällä. Sopiva kerroin lienee yleensä
 1\==1,3. Oletusarvo on~1. Kerroinkomennon voi määritellä milloin hyvänsä
 uudelleen, ja se tehdään seuraavan esimerkin mukaisesti:
@@ -3318,13 +3316,13 @@ uudelleen, ja se tehdään seuraavan esimerkin mukaisesti:
 Sarakkeiden määrittelyssä voi kirjoittaa useita pystyviivoja eli
 \koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja myös ladotaan
 taulukkoon useita vierekkäin. Ladottujen viivojen väliseen etäisyyteen
-voi vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on
+voi vaikuttaa mitan \mitta{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on
 2\,pt. Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa
-\mittam{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
+\mitta{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
 
 Jos sarakkeiden välissä ei ole \koodi{@}\=/ merkillä tehtyjä
 poikkeuksia, ladotaan joka solun vasempaan ja oikeaan reunaan väli, joka
-on määritelty mitassa \mittam{tabcolsep}. Tämän mitan suuruinen väli
+on määritelty mitassa \mitta{tabcolsep}. Tämän mitan suuruinen väli
 siis ladotaan kerran taulukon vasempaan ja oikeaan reunaan ja kaksi
 kertaa jokaisen sarakkeen väliin. Oletusarvo on 6\,pt. Seuraavassa on
 koonti edellä mainittujen mittojen asettamisesta ja niiden oletusarvot.
@@ -3361,8 +3359,8 @@ normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa
 Taulukkoympäristön argumenteissa määritellään taulukon sarakkeiden määrä
 ja tyypit, mutta niihin on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia
 taulukon sisällä. Sarakekohtaiset poikkeukset tehdään komennolla
-\komentom{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla
-\komentom{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}.
+\komento{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla
+\komento{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}.
 
 \begin{esimerkki*}
   \komentoi{\keno}
@@ -3434,7 +3432,7 @@ tietyissä tilanteissa yhteen soluun voidaan latoa useampia rivejä.
 Saraketyyppi~\koodi{p} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}) on
 leveydeltään kiinteä, ja jos solun sisältö ei mahdu kyseiseen tilaan, se
 jaetaan useammalle riville ja sanoja mahdollisesti katkaistaan
-tavurajojen kohdalta. Myös \komentom{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa
+tavurajojen kohdalta. Myös \komento{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa
 riviä yksittäisen solun sisällä. Sekin toimii vain kiinteäleveyksisillä
 \koodi{p}\-/ tyypin sarakkeilla.
 
@@ -3461,7 +3459,7 @@ kasva, vaan muihin saman taulukkorivin soluihin tulee tyhjää tilaa.
 \noindent
 Joskus puolestaan halutaan, että yksi solu levittäytyy useamman rivin
 alueelle verrattuna taulukon muihin riveihin. Tämän toteutukseen
-tarvitaan \pakettim{multirow}\-/ pakettia ja sen \komentom{multirow}\-/
+tarvitaan \paketti{multirow}\-/ pakettia ja sen \komento{multirow}\-/
 komentoa. Komennon pakolliset argumentit ovat seuraavat:
 
 \komentoi{multirow}
@@ -3535,7 +3533,7 @@ alapuolelta täytyy jättää riittävä määrä soluja tyhjäksi.
 
 \subsection{Kiinteälevyiset taulukot}
 
-Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparistom{tabular*} toimii muuten
+Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparisto{tabular*} toimii muuten
 samalla tavalla kuin \ymparisto{tabular}, mutta se tarvitsee yhden
 argumentin enemmän, taulukon leveysmitan:
 
@@ -3563,7 +3561,7 @@ vaan ainoastaan niiden välissä oleva tyhjä tila. Usein olisi kuitenkin
 hyödyllisempää, että joidenkin sarakkeiden leveys olisi venyvä ja ne
 mukautuisivat koko taulukon leveyteen. Tämä ominaisuus saadaan
 \pakettictan{tabularx}\-/ paketin avulla. Se määrittelee uuden
-taulukkoympäristön \ymparistom{tabularx}, joka on käytännössä parempi
+taulukkoympäristön \ymparisto{tabularx}, joka on käytännössä parempi
 versio \ymparisto{tabular*}\-/ ympäristöstä. Sen käyttö on samanlaista:
 
 \ymparistoi{tabularx}
@@ -3626,7 +3624,7 @@ saraketyyppejä. Hyödyllisiä tyyppejä voisivat olla esimerkiksi
 \koodi{LCR}, jotka toimisivat lähes samoin kuin perus Latexin
 saraketyypit \koodi{lcr} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit})
 mutta olisivat kuitenkin leveydeltään venyviä. Omia saraketyyppejä
-tehdään komennolla \komentom{newcolumntype}, ja edellä mainitut tyypit
+tehdään komennolla \komento{newcolumntype}, ja edellä mainitut tyypit
 voisi määritellä seuraavasti:
 
 \komentoi{arraybackslash}
@@ -3670,7 +3668,7 @@ käytännössä toimi:
 \noindent
 Edellä mainitun puutteen saa korjattua käyttämällä oman ympäristön
 määrittelyssä \ymparisto{tabularx}\-/ ympäristön aloitukseen komentoa
-\komentom{tabularx} ja lopetukseen komentoa \komentom{endtabularx}. Ei
+\komento{tabularx} ja lopetukseen komentoa \komento{endtabularx}. Ei
 siis käytetä normaaleja aloitus\-/\ ja lopetuskomentoja \komento{begin}
 ja \komento{end}.
 
@@ -3693,7 +3691,7 @@ muun muassa sisältää valmiiksi uudet saraketyypit \koodi{LCRJ}.
 Edellä esitellyt taulukkoympäristöt ladotaan aina kokonaisena eli vain
 yhden sivun alueelle. Useammalle sivulle jakautuvia taulukoita voi tehdä
 \pakettictan{longtable}\-/ paketin taulukkoympäristön
-\ymparistom{longtable} avulla. Sitä voi käyttää kuten
+\ymparisto{longtable} avulla. Sitä voi käyttää kuten
 \ymparisto{tabular}\-/ ympäristöä, mutta lisäksi se sisältää komentoja,
 joiden avulla saa joka sivulla toistumaan automaattisesti tietyt
 otsikkorivit tai yhteenvetorivit. Toinen mahdollisuus yli sivurajan
@@ -3953,7 +3951,7 @@ kuten ''kuvassa~1''. Näissä hyödynnetään Latexin ristiviittaustoimintoja
 (luku \ref{luku/ristiviitteet}).
 
 Perus Latex sisältää kaksi erityyppistä leijuvaa osaa, kuvat ja taulukot
-(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \pakettim{floatrow}\-/ paketin
+(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \paketti{floatrow}\-/ paketin
 avulla voi tehdä muunkinlaisia (luku \ref{luku/leijuosat-omat}).
 Esimerkiksi tässä oppaassa on käytössä myös tyyppi ''Esimerkki'', jota
 käytetään leijuvien Latex\-/ koodiesimerkkien toteuttamiseen.
@@ -3974,8 +3972,8 @@ se voi vaikuttaa asiaan.
 Käytännössä leijuvat osat ovat ympäristöjä, joiden sijoittelusta vastaa
 Latex eikä kirjoittaja. Tosin kirjoittajakin voi hieman vaikuttaa
 asiaan, ja tätä käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-sijoittelu}.
-Ympäristö \ymparistom{table} on tarkoitettu taulukoille, ja ympäristö
-\ymparistom{figure} on kuville. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-perus}
+Ympäristö \ymparisto{table} on tarkoitettu taulukoille, ja ympäristö
+\ymparisto{figure} on kuville. Esimerkistä \ref{esim/leijuosat-perus}
 ilmenee leijuvan taulukon toteuttamisen perusasiat. Muuntyyppiset
 leijuvat osat tehdään samalla tavalla, ympäristö on vain eri.
 
@@ -4040,7 +4038,7 @@ lisätään omia komentoja tietyn kielen asetuksiin, tässä suomen
 kieliasetuksiin (\komento{captionsfinnish}). Kieliasetuksia käsitellään
 tarkemmin luvussa \ref{luku/kieliasetukset}.
 
-Kuvatekstit tehdään komennolla \komentom{caption}, joka sijoitetaan
+Kuvatekstit tehdään komennolla \komento{caption}, joka sijoitetaan
 leijuvan ympäristön sisälle, kuten esimerkissä
 \ref{esim/leijuosat-perus} on tehty. Komennolle annetaan yksi argumentti
 eli haluttu kuvateksti. Siihen ei pidä kirjoittaa leijuvan osan tyyppiä
@@ -4063,7 +4061,7 @@ ristiviittausta varten. Komentoa käsitellään ristiviitteiden yhteydessä
 luvussa \ref{luku/ristiviitteet}.
 
 Leijuvista ympäristöistä on olemassa myös tähdelliset versiot,
-\ymparistom{table*} ja \ymparistom{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla
+\ymparisto{table*} ja \ymparisto{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla
 on merkitystä vain kaksipalstaisessa tilassa (luku \ref{luku/palstat}),
 jossa normaaliversio (esim. \ymparisto{table}) ladotaan yhden palstan
 sisään ja tähdellinen versio (esim. \ymparisto{table*}) sijoitetaan
@@ -4074,7 +4072,7 @@ palstojen ulkopuolelle, koko sivun tilaan.
 
 Omia, itse nimettyjä leijuvia osia tehdään \pakettictan{floatrow}\-/
 paketin avustuksella. Se sisältää komennon on
-\komentom{DeclareNewFloatType}, jonka argumentit ovat seuraavanlaiset:
+\komento{DeclareNewFloatType}, jonka argumentit ovat seuraavanlaiset:
 
 \komentoi{DeclareNewFloatType}
 \begin{koodilohkosis}
@@ -4160,8 +4158,8 @@ ulkoasun muokkaamista käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-ulkoasu}.
 \label{luku/leijuosat-luettelot}
 
 Dokumentin leijuvista osista voi latoa automaattisesti luetteloita:
-komennolla \komentom{listoftables} syntyy taulukkoluettelo ja komennolla
-\komentom{listoffigures} kuvaluettelo. Omien leijuvien osien (luku
+komennolla \komento{listoftables} syntyy taulukkoluettelo ja komennolla
+\komento{listoffigures} kuvaluettelo. Omien leijuvien osien (luku
 \ref{luku/leijuosat-omat}) luettelo tehdään \paketti{floatrow}\-/
 paketin komennolla \komento{listof}, jolle annetaan argumentiksi
 leijuvan osan tyyppi sekä luettelon otsikko.
@@ -5393,8 +5391,8 @@ Lopputuloksena lähdemerkinnät näyttävät esimerkiksi seuraavanlaisilta:
 \end{tulossis}
 
 \noindent
-Lähdeluettelo kirjoitetaan \ymparistom{thebibliography}\-/ ympäristön ja
-\komentom{bibitem}\-/ komentojen avulla esimerkin
+Lähdeluettelo kirjoitetaan \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristön ja
+\komento{bibitem}\-/ komentojen avulla esimerkin
 \ref{esim/thebibliography} tavoin. Ympäristön aloittavan komennon
 (rivi~1) yhteydessä on argumentti \koodi{00}, jolla ei ole tässä
 yhteydessä merkitystä. Jos lähdeviittauksen tyylinä olisi
@@ -5483,8 +5481,8 @@ esimerkkiteos on peräisin esimerkistä \ref{esim/thebibliography}.
   \label{tlk/natbib-cite}
 }
 
-Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mittam{bibhang} ja
-\mittam{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen
+Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mitta{bibhang} ja
+\mitta{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen
 riippuvan sisennyksen suuruus, ja jälkimmäinen on lähdemerkintöjen
 välinen pystysuuntainen tila.
 
@@ -5500,7 +5498,7 @@ välinen pystysuuntainen tila.
 
 \noindent
 Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen
-komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
+komennon \komento{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
 komennot kyseisen komennon määritelmään.
 
 \komentoi{renewcommand}
@@ -5536,7 +5534,7 @@ Esimerkissä hyödynnetään \komento{addto}\-/ komentoa, joka sisältyy
 \noindent
 On myös mahdollista määritellä koko komentosarja, joka suoritetaan
 lähdeluettelon otsikoinnin yhteydessä. Se tehdään määrittelemällä
-uudelleen komento \komentom{bibsection}.
+uudelleen komento \komento{bibsection}.
 
 \komentoi{renewcommand}
 \komentoi{bibsection}
@@ -5676,26 +5674,26 @@ näyttää.
 
 Todellista käyttöä vastaava tietokanta tai sen osa on esimerkissä
 \ref{esim/bib-tiedosto}, jossa on neljä erityyppistä teostietuetta:
-\koodim{book}, \koodi{incollection}, \koodi{article} ja \koodi{online}.
+\koodi{book}, \koodi{incollection}, \koodi{article} ja \koodi{online}.
 Ensin mainittu teostyyppi \koodi{book} sopii tavallisille kirjoille,
 joissa tietyt tekijät (\koodi{author}) vastaavat suunnilleen koko
 teoksen sisällöstä ja teoksella on jokin julkaisijataho
 (\koodi{publisher}).
 
-Teostyyppi \koodim{incollection} tarkoittaa esimerkiksi
+Teostyyppi \koodi{incollection} tarkoittaa esimerkiksi
 artikkelikokoelmaa, jonka yksittäiseen artikkeliin (\koodi{title}) ja
 sen kirjoittajaan (\koodi{author}) on tarkoitus viitata. Voidaan mainita
 myös artikkelin alku- ja loppusivut (\koodi{pages}). Kokoelmalla on
 toimittaja (\koodi{editor}) ja yhteinen nimi (\koodi{book\-title}).
 
-Tyyppi \koodim{article} sopii säännöllisesti julkaistavan aikakaus- tai
+Tyyppi \koodi{article} sopii säännöllisesti julkaistavan aikakaus- tai
 muun lehden artikkeleihin. Viittauskohteena on yksittäinen artikkeli ja
 sen kirjoittaja. Julkaisutiedoissa mainitaan lehden nimi
 (\koodi{jour\-nal\-title}), julkaisukausi (\koodi{vol\-ume}), kauteen
 kuuluvan julkaisun järjestysnumero (\koodi{num\-ber}) sekä mahdollisesti
 artikkelin sivut (\koodi{pages}).
 
-Verkkolähteiden merkitsemiseen sopii \koodim{online}\-/ teostyyppi,
+Verkkolähteiden merkitsemiseen sopii \koodi{online}\-/ teostyyppi,
 joissa on tavanomaisten kenttien lisäksi ainakin verkko\-/osoite eli
 \koodi{url}\-/kenttä ja mahdollisesti viittauspäivä (\koodi{url\-date})
 osoittamassa, milloin viitatut tiedot olivat saatavilla.
@@ -5945,7 +5943,7 @@ latexmk -lualatex teksti.tex    % tai: -xelatex
 
 Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa muutaman eri mitan avulla, joista
 esitellään tässä yhteydessä vain osa. Lähdemerkinnän riippuvan
-sisennyksen suuruus määräytyy mitan \mittam{bibhang} avulla. Yleensä
+sisennyksen suuruus määräytyy mitan \mitta{bibhang} avulla. Yleensä
 lienee sopivaa asettaa se samaksi kuin tekstikappaleiden ensimmäisen
 rivin sisennys \mitta{parindent}.
 
@@ -5959,17 +5957,16 @@ rivin sisennys \mitta{parindent}.
 
 \noindent
 Mitta \mitta{bibitemsep} on lähdemerkintöjen välinen pystysuuntainen
-tila. \mittamargin{bibitemsep} Sen avulla voi harventaa lähdeluetteloa,
-jolloin lähdemerkinnät erottuvat paremmin toisistaan. Mitan
-\mittam{bibnamesep} avulla voi tehdä suuremman pystysuuntaisen välin
-lähdemerkintöjen väliin silloin, kun teoksen tekijä vaihtuu
-(\koodi{author} tai \koodi{editor}). Toisin sanoen tämän mitan avulla
-voi ryhmitellä saman tekijän teokset tiiviimmin yhteen ja jättää väliä
-seuraavan tekijän teoksiin. Vastaavanlainen mitta on
-\mittam{bibinitsep}, jota käytetään silloin, kun lähdemerkinnän
-aloittava kirjain vaihtuu. Tämän avulla voi ryhmitellä lähdemerkinnät
-aakkosittain eli tehdä suuremman välin aina lähdemerkinnän alkukirjaimen
-vaihtuessa.
+tila. Sen avulla voi harventaa lähdeluetteloa, jolloin lähdemerkinnät
+erottuvat paremmin toisistaan. Mitan \mitta{bibnamesep} avulla voi tehdä
+suuremman pystysuuntaisen välin lähdemerkintöjen väliin silloin, kun
+teoksen tekijä vaihtuu (\koodi{author} tai \koodi{editor}). Toisin
+sanoen tämän mitan avulla voi ryhmitellä saman tekijän teokset
+tiiviimmin yhteen ja jättää väliä seuraavan tekijän teoksiin.
+Vastaavanlainen mitta on \mitta{bibinitsep}, jota käytetään silloin, kun
+lähdemerkinnän aloittava kirjain vaihtuu. Tämän avulla voi ryhmitellä
+lähdemerkinnät aakkosittain eli tehdä suuremman välin aina
+lähdemerkinnän alkukirjaimen vaihtuessa.
 
 \komentoi{setlength}
 \mittai{bibitemsep}
@@ -5984,7 +5981,7 @@ vaihtuessa.
 \subsubsection{Muita asetuksia}
 
 Lähdemerkintöjen fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä uudelleen
-komennon \komentom{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
+komennon \komento{bibfont} ja sijoittamalla halutut fontti- tai muut
 komennot kyseisen komennon määritelmään.
 
 \komentoi{renewcommand}
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
index 954dc6a4f8..13e465a94b 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
@@ -332,7 +332,7 @@ asetusten kokoelma, jonka perustalle aletaan rakentaa omaa dokumenttia.
 Luokka \luokka{article} on tyypillinen valinta lyhyehköille teksteille.
 Lisätietoa dokumenttiluokista on luvussa \ref{luku/dokumenttiluokat}.
 
-Riveillä 2--4 käytetään komentoa \komentom{usepackage}, jonka avulla
+Riveillä 2--4 käytetään komentoa \komento{usepackage}, jonka avulla
 otetaan käyttöön sivun asetuksista huolehtiva \paketti{geometry}\-/
 paketti, fonttiasetuksia hoitava \paketti{fontspec}\-/ paketti ja
 kieliasetuksista vastaava \paketti{polyglossia}\-/ paketti. Näitä kolmea
@@ -385,7 +385,7 @@ Dokumentin alkuosaa riville 9 saakka kutsutaan esittelyosaksi
 (\englanti{preamble}). Tässä osassa ladataan tarvittavat paketit ja
 määritetään dokumentin asetuksia ja taustatietoja. Riviltä 10 alkaa
 varsinainen tekstiosa eli dokumentin sivuille ladottava sisältö. Se osa
-kirjoitetaan \ymparistom{document}\-/ ympäristön sisään eli riveillä 10
+kirjoitetaan \ymparisto{document}\-/ ympäristön sisään eli riveillä 10
 ja 14 olevien ympäristön aloitus\-/\ ja lopetuskomentojen väliin
 (\komento{begin}, \komento{end}).
 
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/versio.tex b/info/kaytannollista-latexia/versio.tex
index 362bb54056..e406893ade 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/versio.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/versio.tex
@@ -1 +1 @@
-\newcommand{\versio}{2022.9}
+\newcommand{\versio}{2023}