summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/info
diff options
context:
space:
mode:
authorNorbert Preining <norbert@preining.info>2022-01-07 03:01:08 +0000
committerNorbert Preining <norbert@preining.info>2022-01-07 03:01:08 +0000
commitf69513397ac0e1f02c6b4a5f50588d411413271a (patch)
treebfc0fc24255cb74e53aab1a6e7ac644f2952b9af /info
parent55032f1ad7128dcf6493e798424f4ade02c923a7 (diff)
CTAN sync 202201070301
Diffstat (limited to 'info')
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/README.md74
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdfbin875011 -> 874286 bytes
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex16
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib18
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex561
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex124
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex6
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex300
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex1148
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex16
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex8
-rw-r--r--info/kaytannollista-latexia/versio.tex2
12 files changed, 1166 insertions, 1107 deletions
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/README.md b/info/kaytannollista-latexia/README.md
index 37a7b60035..db39cb7443 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/README.md
+++ b/info/kaytannollista-latexia/README.md
@@ -20,35 +20,39 @@ perusasiat. Opas sisältää käytännönläheiset ohjeet esimerkiksi
dokumentin sivu-, fontti- ja kieliasetusten tekemiseen. Se sisältää
teknisiä ohjeita ja typografisia vinkkejä tavallisimpiin
tekstidokumentin kirjoittamisen tarpeisiin. Oppaan avulla pitäisi
-pärjätä niin hyvin, että makropakettien ohjeita tarvitsee lukea vain
+pärjätä niin hyvin, että laajennuspakettien ohjeita tarvitsee lukea vain
harvoin.
Edellisessä kappaleessa mainostettu nykyaikaisuus tarkoittaa esimerkiksi
sitä, että tässä oppaassa keskitytään Open Type -fontteihin,
Unicode-merkistöön ja PDF-tiedostoihin. Latexin vanha fonttitekniikka
-sivuutetaan, eikä merkistörajoitusten kanssa enää kamppailla. Oppaan
-ohjeet siis sopivat nykyaikaiselle tietokoneen käyttäjälle.
+sivuutetaan, eikä kummallisten fonttitiedostojen ja merkistörajoitusten
+kanssa kamppailla. Oppaan ohjeet siis sopivat nykyaikaiselle tietokoneen
+käyttäjälle.
Saatavuus
---------
-Oppaasta on saatavilla valmiiksi ladottu PDF-tiedosto Githubissa
-[julkaisusivulla](https://github.com/tlikonen/latex-opas/releases). Myös
-Latex-lähdetiedostot ovat saatavilla Githubissa osoitteessa
-<<https://github.com/tlikonen/latex-opas>>.
+Oppaan PDF-tiedosto ja lähdetiedostot ovat saatavilla
+[CTAN][CTAN]-arkistossa. PDF-tiedosto on myös Githubissa
+[julkaisusivulla](https://github.com/tlikonen/latex-opas/releases), ja
+lähdetiedostot ovat versionhallintajärjestelmässä [Githubissa][Github].
+
+[CTAN]: https://ctan.org/pkg/kaytannollista-latexia
+[Github]: https://github.com/tlikonen/latex-opas
Versionumerointi
----------------
-Oppaan versionumerot tulevat julkaisuajan vuosiluvusta sekä
-mahdollisesti kuukaudesta ja päivästä. Vuoden ensimmäinen tai ainoa
-julkaisu saa versionumeronsa pelkästä vuosiluvusta, esimerkiksi versio
-”2022”. Jos samana vuonna julkaistaan oppaasta uusi versio, lisätään
-versionumeroon kyseisen kuukauden numero, esimerkiksi versio ”2022.4”
-(huhtikuu 2022). Saman kuun aikana toinen julkaisu saa versionumeroonsa
-vielä päivänkin numeron, esimerkiksi ”2022.4.15” (15. huhtikuuta 2022).
+Versionumerot tulevat julkaisuajan vuosiluvusta sekä mahdollisesti
+kuukaudesta ja päivästä. Vuoden ensimmäinen tai ainoa julkaisu saa
+versionumeronsa pelkästä vuosiluvusta, esimerkiksi versio ”2022”. Jos
+samana vuonna julkaistaan oppaasta uusi versio, lisätään versionumeroon
+kyseisen kuukauden numero, esimerkiksi versio ”2022.4” (huhtikuu 2022).
+Saman kuun aikana toinen julkaisu saa versionumeroonsa vielä päivänkin
+numeron, esimerkiksi ”2022.4.15” (15. huhtikuuta 2022).
Tekijänoikeus ja lisenssi
@@ -80,41 +84,30 @@ tarkoitukseen, myös kaupallisesti. Ehdot ovat seuraavat:
Kääntäminen ja asentaminen
--------------------------
-Oppaan Latex-lähdetiedostojen kääntäminen eli latominen PDF-dokumentiksi
-vaatii useita Latexin makropaketteja ja pari fonttia. Latexin
-jakelukokonaisuus [Texlive](https://tug.org/texlive/) sisältää kaiken
-tarvittavan. Esimerkiksi [Debian](https://www.debian.org) Linux
--käyttöjärjestelmässä asennuspaketti `texlive-full` asentaa koko
-Texliven.
-
-Oppaan voi latoa julkaisupaketin ja asennettujen tiedostojen avulla tai
-versionhallinnan tiedostojen pohjalta.
-
+Latex-lähdetiedostojen kääntäminen eli latominen PDF-dokumentiksi vaatii
+useita Latexin makropaketteja ja pari fonttia. Latexin jakelukokonaisuus
+[Texlive](https://tug.org/texlive/) sisältää kaiken tarvittavan.
+Esimerkiksi [Debian](https://www.debian.org) Linux -käyttöjärjestelmässä
+asennuspaketti `texlive-full` asentaa koko Texliven.
-### Julkaisupaketti
-
-Oppaan julkaisupaketin lähdetiedostot voi latoa PDF-tiedostoksi
-komennoilla `lualatex` ja `biber`. Komennot täytyy suorittaa seuraavassa
-järjestyksessä:
+[CTAN][CTAN]-arkistossa julkaistut lähdetiedostot käännetään
+PDF-tiedostoksi komennoilla `lualatex` ja `biber` seuraavasti:
lualatex -shell-escape kaytannollista-latexia
biber kaytannollista-latexia
lualatex -shell-escape kaytannollista-latexia
lualatex -shell-escape kaytannollista-latexia
-
-### Versionhallinta (Git)
-
-Git-versionhallintajärjestelmässä säilytettävä opas sisältää tiedoston
-`Makefile`, joka puolestaan sisältää kääntämisohjeet `make`-komennolle.
-PDF-tiedoston saa ladottua yhdellä komennolla:
+[Git][Github]-versionhallintajärjestelmässä säilytettävä opas sisältää
+tiedoston `Makefile`, joka puolestaan sisältää kääntämisohjeet
+`make`-komennolle. PDF-tiedoston saa ladottua yhdellä komennolla:
make
Kääntämisessä syntyneen PDF-tiedoston voi siirtää haluamaansa paikkaan
käyttöä varten. Oppaan voi myös asentaa Texin standardiin
-hakemistorakenteeseen, josta muut ohjelmat voivat sen löytää. Se tehdään
-seuraavalla komennolla:
+hakemistorakenteeseen, josta muut ohjelmat voivat sen löytää. Sen voi
+tehdä seuraavalla komennolla:
make install
@@ -122,10 +115,10 @@ Edellisen asennuskomennon voi suorittaa ilman erillistä
kääntämisvaihettakin, koska ennen asentamista se varmistaa, että
tarvittavat tiedostot on käännetty. Asennuskohde on käyttäjän
kotihakemistossa eli polussa `$HOME/texmf`. Kohteeseen asentuu paitsi
-oppaan PDF-tiedosto myös Latexin lähdetiedostot ja tämä käsillä oleva
+oppaan PDF-tiedosto myös lähdetiedostot ja tämä käsillä oleva
`README.md`. Asentamisen jälkeen esimerkiksi Texliveen sisältyvä komento
`texdoc` osaa löytää ja avata oppaan, kun komennolle antaa argumentiksi
-joitakin oppaan nimen kirjaimia, esimerkiksi `texdoc kaytannoll`.
+joitakin oppaan nimen kirjaimia, esimerkiksi `texdoc kaytann`.
Asennus poistetaan komennolla `make uninstall`. Komento tosin säilyttää
polun `$HOME/texmf`, koska siellä voi edelleen sijaita muita Texiin ja
@@ -143,11 +136,12 @@ poistaa kaikki syntyneet tiedostot.
Puutteita ja suunnitelmia
-------------------------
+ - Lisätään biblatex-lukuun päiväysten muuttaminen (mm. urldate).
- Lisätään Muuta tekniikkaa -luku, jonka sisällöksi esimerkiksi:
päiväykset ja kellonajat (datetime2), textpos-paketti, omien
makropakettien ja dokumenttiluokkien tekeminen.
- Marginaalihuomautusluvussa voisi mainita `\marginpar`-komennon
puutteet ja vaihtoehdon `marginnote`.
- - Mahdollisesti käsitellään wrapfig-paketti.
+ - Mahdollisesti käsitellään wrapfig-paketti (myös wrapfig2).
- Uusi `fi-x-school`-tavutuskaava.
- Mittojen käsittelyn yhteydessä voisi käsitellä calc-paketin.
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
index aa204101a9..0c86917772 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
+++ b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.pdf
Binary files differ
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
index f983d70bd0..69586c7964 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/kaytannollista-latexia.tex
@@ -23,15 +23,14 @@
\usepackage{multirow}
\usepackage[normalem]{ulem}
\usepackage[makeindex, splitindex]{indextools}
-% \usepackage{ifthen}
\usepackage{chngcntr}
\usepackage{realscripts}
\usepackage{csquotes}
-\usepackage[style=authoryear, dashed=false, maxbibnames=99]{biblatex}
+\usepackage[style=authoryear, dashed=false, maxbibnames=99,
+datezeros=false]{biblatex}
\usepackage{tikz}
\usepackage{totcount}
\usepackage{nowidow} \setnowidow \setnoclub
-%\usepackage{showhyphens}
\usepackage{hanging}
\usepackage{lettrine}
\usepackage{multicol}
@@ -71,15 +70,12 @@
\setdefaultlanguage{finnish}
\setotherlanguage{english}
-\newcommand{\englishfont}{}
\newcommand{\englanti}[1]{\textenglish{#1}}
\newcommand{\englantik}[1]{\textenglish{\emph{#1}}}
\defaultfontfeatures[\ttfamily]{Ligatures={TeXReset, NoCommon}}
\usepackage[oldstyle,semibold,ScaleSF=MatchLowercase,StretchTT=.8]
{libertinus-otf}
-\newcommand{\erikoisfontti}{\rmfamily}
-\newcommand{\viivastofontti}{\rmfamily}
\renewcommand{\scriptsize}{\fontsize{7bp}{7bp}\selectfont}
\renewcommand{\footnotesize}{\fontsize{8bp}{9bp}\selectfont}
@@ -123,6 +119,9 @@
\DeclareNameAlias{sortname}{family-given}
\DeclareNameAlias{default}{family-given}
\DefineBibliographyStrings{finnish}{andothers = {ym.}}
+\DefineBibliographyExtras{finnish}{
+ \renewcommand{\mkbibdateshort}[3]{%
+ \thefield{#3}.\thefield{#2}.\thefield{#1}}}
\DeclareNewFloatType{esimerkki}{name=Esimerkki, within=chapter}
@@ -155,7 +154,7 @@ columnsep=1em]
\small\seurausnuoli
\end{textblock*}
\begin{minipage}{\linewidth}
- \linespread{1}\erikoisfontti\small
+ \linespread{1}\small
}{%
\end{minipage}
\par\addvspace{\baselineskip}
@@ -164,7 +163,7 @@ columnsep=1em]
\newenvironment{tulossis}{%
\begin{list}{}{
\setlength{\leftmargin}{\sisennys}
- \erikoisfontti\small
+ \small
}\item[\seurausnuoli]}{%
\end{list}}
@@ -235,6 +234,7 @@ columnsep=1em]
\newcommand{\koodimargin}[1]{}
\newcommand{\koodim}[1]{\koodi{#1}\koodimargin{#1}}
\newcommand{\koodil}[1]{\enquote{\texttt{#1}}}
+\newcommand{\yipilkku}{\textsuperscript*{,}}
\newcommand{\luokkax}[1]{\textcolor{luokka}{\textsf{#1}}}
\newcommand{\luokkai}[1]{\index[dokumenttiluokat]{#1@\luokkax{#1}}}
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib b/info/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib
index 0b193a5841..192bc8cf33 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib
+++ b/info/kaytannollista-latexia/kirjallisuutta.bib
@@ -66,13 +66,13 @@
}
@article{tuhoajana,
- author = {Korpela, Jukka K.},
- title = {Tietokone typografian tuhoajana},
- journaltitle = {Skrolli},
- journalsubtitle ={Tietokonekulttuurin erikoislehti},
- date = 2015,
- volume = 2015,
- number = 3,
- pages = {10-14},
- url = {https://www.skrolli.fi/numerot/2015-3/}
+ author = {Korpela, Jukka K.},
+ title = {Tietokone typografian tuhoajana},
+ journaltitle = {Skrolli},
+ journalsubtitle = {Tietokonekulttuurin erikoislehti},
+ date = 2015,
+ volume = 2015,
+ number = 3,
+ pages = {10-14},
+ url = {https://www.skrolli.fi/numerot/2015-3/}
}
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
index 0f136267c2..6f527aa79a 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-asetukset.tex
@@ -43,18 +43,18 @@ dokumenttien kirjoittamiseen. Seuraavissa alaluvuissa käsitellään
tavallisimpia dokumenttiluokkia ja niiden asetuksia.
% Dokumenttiluokkia voi tehdä itsekin, ja sitä aihetta käsitellään
-% luvussa X.Y.
+% luvussa \ref{luku/xxxx}.
\subsection{Perusdokumenttiluokat}
\label{luku/perusdokumenttiluokat}
Muutama dokumenttiluokka kuuluu Latexin perusvalikoimaan, eli ne ovat
-aina saatavilla ja asennettuna, kun itse Latexkin on. Niitä kutsutaan
-välillä standardeiksi dokumenttiluokiksi, ja ne ovat ikään kuin
-muuttumattomia perusluokkia, joiden varaan on turvallista rakentaa omia
-dokumentteja tai muita dokumenttiluokkia. Muita dokumenttiluokkia
-kehitetään Latexin perusosien ulkopuolella, ja niiden ominaisuudet
-voivat muuttua ja kehittyä nopeammin ajan myötä.
+aina saatavilla ja asennettuna. Niitä kutsutaan välillä standardeiksi
+dokumenttiluokiksi, ja ne ovat ikään kuin muuttumattomia perusluokkia,
+joiden varaan on turvallista rakentaa omia dokumentteja tai muita
+dokumenttiluokkia. Muita dokumenttiluokkia kehitetään Latexin perusosien
+ulkopuolella, ja niiden ominaisuudet voivat muuttua ja kehittyä
+nopeammin ajan myötä.
Normaalit paperisivuihin perustuvat dokumentit tehdään luokkien
\luokkam{article}, \luokkam{report} tai \luokkam{book} avulla. Ne ovat
@@ -67,7 +67,7 @@ piirteitä.
Suurin edellä mainittujen perusluokkien ero on otsikoinnissa ja
dokumentin jäsentämisessä: \luokka{report} ja \luokka{book} sisältävät
-suuret pääluvut (\komento{chapter}) eli otsikot, jotka alkavat tyhjältä
+suuret pääluvut (\komento{chapter}) eli otsikot, jotka alkavat uudelta
sivulta; \luokka{article} ei sisällä samanlaisia päälukuja vaan
ainoastaan tavalliset leipätekstin mukana kulkevat väliotsikot
(\komento{section}, \komento{subsection} jne.). Tekstin jäsentämistä
@@ -80,14 +80,14 @@ luokka sisältää komennot \komento{frontmatter}, \komento{mainmatter} ja
erityyppiset osat: esittely\-/, sisältö\-/{} ja liitesivut. Näitä
käsitellään luvussa \ref{luku/frontmainbackmatter}. Lisäksi
\luokka{report}\-/ luokka sisältää ympäristön \ymparisto{abstract}, joka
-on tarkoitettu tekstin tiivistelmäosan tekemiseen; \luokka{book}\-/
-luokassa sitä ei ole.
+on tarkoitettu tutkimusraportin tai vastaavan dokumentin tiivistelmäosan
+tekemiseen; \luokka{book}\-/ luokassa sitä ei ole.
Muut erot koskevat lähinnä oletusasetuksia, mutta asetukset ovat
tietenkin muutettavissa, eivätkä ne siten ole määräävä tekijä
valittaessa luokkien \luokka{article}, \luokka{report} ja \luokka{book}
-välillä. Dokumenttiluokkien asetuksia käsitellään seuraavassa
-alaluvussa.
+välillä. Dokumenttiluokkien asetuksia käsitellään luvussa
+\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}.
Muita perusdokumenttiluokkia ovat \luokkam{letter} ja \luokka{slides}.
Nimensä mukaisesti \luokka{letter} on kirjeiden kirjoittamista varten.
@@ -112,9 +112,9 @@ luvussa \ref{luku/esitysgrafiikka}.
\label{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}
Taulukkoon \ref{tlk/luokkavalitsimet} on koottu perusdokumenttiluokkien
-valitsimet. Sivun koko asetetaan valitsimilla \koodi{a4\-paper} (210 ×
-297 mm), \koodimargin{*paper} \koodi{a5\-paper} (148 × 210 mm),
-\koodi{b5\-paper} (176 × 250 mm), \koodi{execu\-tive\-paper} (7,25 ×
+asetusten valitsimet. Sivun koko asetetaan valitsimilla
+\koodi{a4\-paper} (210 × 297\,mm), \koodi{a5\-paper} (148 × 210\,mm),
+\koodi{b5\-paper} (176 × 250\,mm), \koodi{execu\-tive\-paper} (7,25 ×
10,5 tuumaa), \koodi{legal\-paper} (8,5 × 14 tuumaa) tai
\koodi{letter\-paper} (8,5 × 11 tuumaa). Latexin oletuksena on
\koodi{letterpaper}, mutta oletusta voi olla muutettu Latexin
@@ -224,7 +224,7 @@ oletuksena sivun oikeaan reunaan, mutta valitsimella \koodim{leqno} ne
saa ladottua sivun vasempaan reunaan. Matematiikkatilaa käsitellään
luvussa \ref{luku/matematiikka}.
-Kansisivun tai dokumentin perustietojen esitystapaan vaikutetaan
+Nimiösivun tai dokumentin perustietojen esitystapaan vaikutetaan
valitsimilla \koodim{title\-page} ja \koodim{no\-title\-page}. Latexissa
on yksinkertaiset komennot dokumentin perustietojen eli pääotsikon,
tekijöiden nimien ja päiväyksen latomiseen (luku
@@ -335,12 +335,12 @@ komennolla \komentom{restoregeometry}.
\noindent
Valmiiksi määriteltyjä standardipaperikokoja on useita.
\textsc{iso}\-/standardin mukaiset koot \textsc{a0}--\textsc{a6}
-valitaan valitsimilla kuten \koodimargin{*paper} \koodi{a3paper},
-\koodi{a4paper} tai \koodi{a5paper}. Samoin käytetään myös kokoja
-\textsc{b0}--\textsc{b6} ja \textsc{c0}--\textsc{c6}, esimerkiksi
-\koodi{b2paper} tai \koodi{c6paper}. Lisäksi on valittavissa useita
-japanilaisia ja yhdysvaltalaisia standardeja käyttämällä valitsimia
-kuten \koodi{b0j}--\koodi{b6j}, \koodi{ansi\-a\-paper} tai
+valitaan valitsimilla kuten \koodi{a3paper}, \koodi{a4paper} tai
+\koodi{a5paper}. Samoin käytetään myös kokoja \textsc{b0}--\textsc{b6}
+ja \textsc{c0}--\textsc{c6}, esimerkiksi \koodi{b2paper} tai
+\koodi{c6paper}. Lisäksi on valittavissa useita japanilaisia ja
+yhdysvaltalaisia standardeja käyttämällä valitsimia kuten
+\koodi{b0j}--\koodi{b6j}, \koodi{ansi\-a\-paper} tai
\koodi{letter\-paper}.
Mikäli standardit koot eivät riitä, voi sivun mitat määrittää vapaasti
@@ -355,10 +355,20 @@ korkeusmitta.
\noindent
Sivu on oletuksena pystyasennossa (\koodim{portrait}), mutta sen voi
asettaa vaaka\-/asentoon valitsimella \koodim{landscape}. Tämä asetus on
-voimassa koko dokumentin ajan. Jos haluaa asettaa vain yksittäisiä
-sivuja vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää \pakettictan{pdflscape}\-/
-pakettia ja sen tarjoamaa ympäristöä.
+voimassa koko dokumentin ajan. Jos sen sijaan haluaa asettaa vain
+yksittäisiä sivuja vaaka\-/asentoon, täytyy käyttää
+\pakettictan{pdflscape}\-/ pakettia ja sen tarjoamaa
+\ymparisto{landscape}\-/ ympäristöä. Ympäristön sisältö ladotaan
+vaakasuuntaisille sivuille.
+\ymparistoi{landscape}
+\begin{koodilohkosis}
+\begin{landscape}
+ ...
+\end{landscape}
+\end{koodilohkosis}
+
+\noindent
Sivun asetusten suunnittelussa voi olla avuksi valitsin
\koodim{show\-frame}, joka piirtää viivat marginaalien kohdalle ja
merkitsee myös ylä- ja alatunnisteiden sekä marginaalihuomautusten
@@ -367,16 +377,14 @@ rajoja.
Taulukkoon \ref{tlk/sivun-marginaalit} on koottu tärkeimpiä valitsimia
marginaalien mittojen asettamiseksi. Valitsimille annetaan arvoksi Texin
mittayksikkö, jotka ovat taulukossa \ref{tlk/mittayksiköt}
-(s.~\pageref{tlk/mittayksiköt}). Kaksipuolisessa
-\koodimargin{twoside=\katk true} \koodimargin{twoside=\katk false}
-asettelussa (\koodi{twoside=\katk true}) sivut muodostavat aukeaman eli
-on erikseen vasemmanpuoleinen ja oikeanpuoleinen sivu. Tällöin vasen ja
-oikea marginaali vuorottelevat, ja niitä on havainnollisempaa kutsua
-sisä- ja ulkomarginaaliksi. Marginaalien määrittelyssä voi käyttää
-valitsimen \koodi{left} sijasta valitsinta \koodi{inner}, ja vastaavasti
+(s.~\pageref{tlk/mittayksiköt}). Kaksipuolisessa asettelussa
+(\koodi{twoside=\katk true}) sivut muodostavat aukeaman eli on erikseen
+vasemmanpuoleinen ja oikeanpuoleinen sivu. Tällöin vasen ja oikea
+marginaali vuorottelevat, ja niitä on havainnollisempaa kutsua sisä- ja
+ulkomarginaaliksi. Marginaalien määrittelyssä voi käyttää valitsimen
+\koodi{left} sijasta valitsinta \koodi{inner}, ja vastaavasti
\koodi{right}\-/ valitsin voidaan korvata \koodi{outer}\-/ valitsimella.
-Teknisesti näillä ei ole mitään eroa, mutta nimet ovat ihmisille
-havainnollisempia.
+Teknisesti näillä ei ole mitään eroa.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
@@ -431,9 +439,9 @@ taulukkoon \ref{tlk/sivun-marginaalit-suhd}.
Klassisessa kirjatypografiassa, jossa teksti ladotaan yhdelle palstalle,
marginaalien suuruusjärjestys on suurimmasta pienimpään seuraavanlainen:
-ala-, ulko-, ylä- ja sisämarginaali. Suhdeluvut samassa järjestyksessä:
-32, 28, 20, 17. \paketti{geometry}\-/paketin valitsimilla tämä
-ilmaistaan seuraavasti:
+ala-, ulko-, ylä- ja sisämarginaali. Marginaalien suhdeluvut ovat
+samassa järjestyksessä: 32, 28, 20, 17. \paketti{geometry}\-/paketin
+valitsimilla tämä ilmaistaan seuraavasti:
\komentoi{geometry}
\begin{koodilohkosis}
@@ -463,7 +471,7 @@ sivun vastakkaiseen marginaaliin, lisätään mukaan valitsin
Perus Latex osaa latoa tekstin yhdelle tai kahdelle palstalle, ja
\paketti{geometry}\-/ paketin valitsimella \koodim{onecolumn} tai
\koodim{twocolumn} asetetaan, kumpi tila on oletuksena päällä.
-Useampikin palsta on mahdollista paketin avulla. Valitsimen
+Useampikin palsta on mahdollista laajennuspaketin avulla. Valitsimen
\koodim{columnsep} avulla asetetaan palstojen välinen etäisyys.
Käytännössä tämä valitsin on asettaa mitan \mitta{columnsep}, jota voi
muokata myös komennolla \komento{setlength}, kuten muitakin mittoja
@@ -492,13 +500,13 @@ muokata myös komennolla \komento{setlength}, kuten muitakin mittoja
\label{tlk/sivun-mittoja}
}
-Sivun kokoasetusten määrittämisen jälkeenkin voi olla tarpeen viitata
-joihinkin sivun mittoihin. Usein esimerkiksi halutaan piirtää sivun
-tekstialueen levyinen tai siihen suhteutettu taulukko tai kuva. Silloin
-on kätevää käyttää mittaa, jonka arvona on juuri tekstialueen leveys.
-Tärkeimmät sivun mitat on koottu taulukkoon \ref{tlk/sivun-mittoja},
-mutta perusteellisemmin niitä käsitellään \pakettictan{geometry}\-/
-paketin ohjekirjassa.
+Sivun kokoasetusten määrittämisen jälkeenkin voi dokumentissa olla
+tarpeen hyödyntää joitakin sivun mittoja. Usein esimerkiksi halutaan
+piirtää taulukko tai kuva, joka on sivun tekstialueen levyinen tai
+siihen suhteutettu. Silloin on kätevää käyttää mittaa, jonka arvona on
+juuri tekstialueen leveys. Tärkeimmät sivun mitat on koottu taulukkoon
+\ref{tlk/sivun-mittoja}, mutta perusteellisemmin niitä käsitellään
+\pakettictan{geometry}\-/ paketin ohjekirjassa.
Taulukossa \ref{tlk/sivun-mittoja} mainittu mitta \mitta{linewidth}
eroaa tekstialueen (\mitta{textwidth}) tai palstan (\mitta{columnwidth})
@@ -530,9 +538,9 @@ leikatuissa paperiarkeissa kuva varmasti yltää reunaan saakka.
Jos dokumenttiin tarvitaan sivun ulkopuoliset leikkuuvarat, määritellään
dokumentin ulommaiset mitat edelleen samalla tavalla kuin
tavallisestikin eli esimerkiksi valitsimella \koodi{paper\-size} (luku
-\ref{luku/sivun-mitat}). \koodimargin{layout} \koodimargin{layout\-size}
-Sen sijaan sivun sisäiset mitat täytyy määritellä toisella tavalla,
-käyttämällä valitsinta \koodi{lay\-out} tai \koodi{layout\-size}.
+\ref{luku/sivun-mitat}). Sen sijaan sivun sisäiset mitat täytyy
+määritellä toisella tavalla, käyttämällä valitsinta \koodi{lay\-out} tai
+\koodi{layout\-size}.
\begin{esimerkki*}
\komentoi{geometry}
@@ -550,9 +558,9 @@ käyttämällä valitsinta \koodi{lay\-out} tai \koodi{layout\-size}.
\end{esimerkki*}
Esimerkissä \ref{esim/leikkuuvarat} käytetään sisäisesti \textsc{a4}\-/
-kokoista (210 × 297~mm) sivua, mutta sivulle on määritetty joka puolelle
-5\,mm:n leikkuuvarat. Niinpä ulkoisesti sivu on 10\,mm leveämpi ja
-korkeampi, eli ulkoiset mitat ovat 220 × 307~mm. Valitsimella
+kokoista (210 × 297\,mm) sivua, mutta sivulle on määritetty joka
+puolelle 5\,mm:n leikkuuvarat. Niinpä ulkoisesti sivu on 10\,mm leveämpi
+ja korkeampi, eli ulkoiset mitat ovat 220 × 307\,mm. Valitsimella
\koodi{layout\-offset} asetetaan sisäisen sivun etäisyys ulkoisen sivun
vasemmasta ylänurkasta. Esimerkissä on mukana myös valitsin
\koodi{show\-crop}, joka merkitsee sisäisen ja ulkoisen sivun rajakohdan
@@ -611,8 +619,8 @@ Edellä mainittu sivutyyli \koodim{plain} latoo alatunnisteeseen
sivunumeron. Se on yleensä oletustyyli. Sivunumero on peräisin
laskurista \laskuri{page} ja sen arvon tulostavasta komennosta
\komento{thepage} (luku \ref{luku/laskurit}). Toinen hyödyllinen tyyli
-on \koodim{empty}, joka nimensä mukaisesti tarkoittaa tyhjää, eli ylä-
-eikä alatunnisteeseen ei ladota mitään.
+on \koodim{empty}, joka tarkoittaa tyhjää, eli ylä- eikä
+alatunnisteeseen ei ladota mitään.
Yksittäiselle sivulle voi asettaa muusta dokumentista poikkeavan
sivutyylin komennolla \komentom{thispagestyle}. Komento siis vaikuttaa
@@ -917,9 +925,8 @@ komentoihin. Paketin voisi ladata esimerkiksi seuraavalla tavalla:
\noindent
Esimerkissä käytetty valitsin \koodi{unicode} aiheuttaa sen, että pdf\-/
tiedoston sisäisissä merkkijonoissa käytetään Unicode\-/ merkistöä ja
-sen \textsc{utf\=/8}\-/ koodausta. Ilman tätä valitsinta Lualatex\-/
-kääntäjän kanssa pdf\-/ tiedoston sisäinen sisällysluettelon merkistö ei
-näy välttämättä oikein.
+sen \textsc{utf\=/8}\-/ koodausta. Ilman tätä valitsinta pdf\-/
+tiedoston sisäisen sisällysluettelon merkistö ei välttämättä näy oikein.
\paketti{hyperref}\-/ paketin asetuksia voi määritellä valitsimien
avulla \komento{usepackage}\-/ komennon yhteydessä mutta myös
@@ -928,6 +935,8 @@ yksi argumentti, joka sisältää pilkuilla erotettuna erilaisia valitsimia
ja niiden arvoja.
\begin{esimerkki*}
+ \komentoi{hypersetup}
+
\begin{koodilohko}
\hypersetup{
hidelinks, bookmarksopen, bookmarksnumbered,
@@ -944,18 +953,19 @@ ja niiden arvoja.
\label{esim/hypersetup}
\end{esimerkki*}
-Esimerkissä \ref{esim/hypersetup} valitsin \koodi{hidelinks} saa aikaan
-sen, että pdf:ssä olevia linkkejä ja ristiviitteitä ei merkitä millään
-tavalla. Oletuksena linkit kehystetään eri väreillä riippuen linkin
-tyypistä. Valitsin \koodi{bookmarksopen} näyttää pdf:n sisällysluettelon
-kokonaan avattuna. Oletuksena alaluvut on piilotettuna, ja ne joutuu
-avaamaan napsauttamalla hiirellä ylemmäntasoisen otsikon
-avauspainiketta. Valitsin \koodi{bookmarksnumbered} näyttää pdf:n
-sisällysluettelossa lukujen numeroinnin (kuten 1.1, 1.2, 2.1 tms.).
-Valitsimella \koodi{pdfinfo} määritellään pdf:n metatietoja kuten
-otsikko, aihe ja tekijä mutta omiakin metatietoja voi lisätä. Paljon
-muitakin asetuksia on olemassa, ja niistä voi lukea lisää
-\paketti{hyperref}\-/ paketin ohjekirjasta.
+Esimerkki \ref{esim/hypersetup} havainnollistaa \komento{hypersetup}\-/
+komennon käyttöä. Komennon argumentissa valitsin \koodi{hidelinks} saa
+aikaan sen, että pdf:ssä olevia linkkejä ja ristiviitteitä ei merkitä
+millään tavalla. Oletuksena linkit kehystetään eri väreillä riippuen
+linkin tyypistä. Valitsin \koodi{bookmarksopen} näyttää pdf:n
+sisällysluettelon kokonaan avattuna. Oletuksena alaluvut on
+piilotettuna, ja ne joutuu avaamaan napsauttamalla hiirellä
+ylemmäntasoisen otsikon avauspainiketta. Valitsin
+\koodi{bookmarksnumbered} näyttää pdf:n sisällysluettelossa lukujen
+numeroinnin (kuten 1.1, 1.2, 2.1 tms.). Valitsimella \koodi{pdfinfo}
+määritellään pdf:n metatietoja kuten otsikko, aihe ja tekijä mutta
+omiakin metatietoja voi lisätä. Paljon muitakin asetuksia on olemassa,
+ja niistä voi lukea lisää \paketti{hyperref}\-/ paketin ohjekirjasta.
Pdf\-/ tiedoston sisäiseen sisällysluetteloon tulevat automaattisesti
mukaan samat otsikot (luku \ref{luku/otsikot}) kuin ladottavaan
@@ -1094,9 +1104,9 @@ Libertinus\-/ kirjainperheet saa käyttöön lataamalla paketti
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Valmiita paketteja on kuitenkin vain harvoille fonteille, ja
-käytännössä lähes aina \englanti{True Type}- ja \englanti{Open Type}
-\=/muodossa olevat fontit otetaan käyttöön \paketti{fontspec}\-/paketin
+Valmiita paketteja on kuitenkin vain harvoille fonteille, ja käytännössä
+lähes aina \englanti{True Type}- ja \englanti{Open Type} \=/muodossa
+olevat fontit otetaan käyttöön \pakettictan{fontspec}\-/ paketin
komennoilla seuraavan esimerkin mukaisesti:
\komentoi{setmainfont}
@@ -1120,11 +1130,11 @@ fontin ominaisuuksia. Edellisessä esimerkissä käytetään vain
\koodi{Scale}\-/ valitsinta, jolla fontin voi skaalata haluttuun kokoon.
Peruskirjainperheen (\komentom{setmainfont}) skaalaukseksi asetetaan
-\koodi{Scale=1}, eli sille ei tehdä mitään, ja koko valitsimen voisi
-jättää pois. Sen sijaan kahdella muulla kirjainperheellä
-(\komentom{setsansfont}, \komentom{setmonofont}) käytetään
-kerroinasetusta \koodi{MatchLowercase}, joka skaalaa fontin siten, että
-gemenakirjaimet eli pienet kirjaimet ovat yhtä korkeita kuin
+esimerkissä \koodi{Scale=1}, eli sille ei tehdä mitään, ja koko
+valitsimen voisi jättää pois. Sen sijaan kahdella muulla
+kirjainperheellä (\komentom{setsansfont}, \komentom{setmonofont})
+käytetään kerroinasetusta \koodi{MatchLowercase}, joka skaalaa fontin
+siten, että gemenakirjaimet eli pienet kirjaimet ovat yhtä korkeita kuin
peruskirjainperheessä. Mikäli skaalausasetus \koodi{MatchLowercase} ei
tuota ihan toivottua tulosta, voi kirjainperheen skaalausta hienosäätää
vielä \koodi{Scale\-Again}\-/ valitsimella seuraavalla tavalla:
@@ -1149,7 +1159,7 @@ perusvahvuudeksi ja mikä lihavoiduksi.
Esimerkki \ref{esim/fontit-leik-omin} selventää, kuinka kirjainperheen
eri leikkausten nimet tai fonttitiedostot määritellään. Kullekin
leikkaukselle voi määrittää myös omat asetuksensa \koodi{Fea\-tures}\-/
-loppuisella valitsimella. Samaa asiaa havainnollistetaan myös
+sanaan päättyvällä valitsimella. Samaa asiaa havainnollistetaan myös
konkreettisemmin esimerkissä \ref{esim/fontit-leik-omin-käyt}.
Leikkauksen nimessä voi käyttää tähteä (\koodi{*}), joka korvautuu
kirjainperheen nimellä (\englanti{Macklin Text}).
@@ -1224,13 +1234,13 @@ kulttuureissa.
Myös Latexissa fonttien koot voi määritellä pistemittojen avulla. Niitä
ja muitakin Latexin mittayksiköitä käsitellään tarkemmin luvussa
-\ref{luku/mitat}. Fonteissa oletusmittayksikkönä on vanha
-pica\-/järjestelmän piste, jonka pituus on noin 0,3515 millimetriä. Sen
-lyhenne Latexissa on~\emph{pt}. Tämän oppaan esimerkeissä käytetään
-kuitenkin Post Script \=/standardin mukaista, julkaisuohjelmiin
-vakiintunutta uudempaa pica\-/pistettä, joka on hieman edellistä
-pidempi: noin 0,3528 millimetriä. Latexissa sen lyhenne on~\emph{bp}.
-Ero näiden kahden pistemitan välillä on hyvin pieni, tavallisilla
+\ref{luku/mitat}. Fonteissa oletusmittayksikkönä on vanha pica\-/
+järjestelmän piste, jonka pituus on noin 0,3515 millimetriä. Sen lyhenne
+Latexissa on~pt. Tämän oppaan esimerkeissä käytetään kuitenkin
+\englanti{Post Script} \=/standardin mukaista, julkaisuohjelmiin
+vakiintunutta uudempaa pica\-/ pistettä, joka on hieman edellistä
+pidempi: noin 0,3528 millimetriä. Latexissa sen lyhenne on~bp. Ero
+näiden kahden pistemitan välillä on hyvin pieni, tavallisilla
fonttiko'oilla käytännössä merkityksetön.
Kirjainleikkauksen koko mitataan merkistön ylimmän ja alimman kohdan
@@ -1246,8 +1256,8 @@ Latexin normaaleissa dokumenttiluokissa vain kolme: \koodi{10pt}
(oletus), \koodi{11pt} ja \koodi{12pt}. Dokumenttiluokan kokoasetus
vaikuttaa myös sivun marginaaleihin, koska Latex pyrkii pitämään rivin
merkkimäärän lukijalle sopivana: yhdelle riville ei kannata latoa ihan
-mahdottomasti merkkejä, koska rivin seuraaminen vaatii enemmän
-keskittymistä.
+mahdottomasti merkkejä, koska kovin pitkän rivin seuraaminen rasittaa
+lukijaa ja vaatii enemmän keskittymistä.
Fontin koon määrittäminen dokumenttiluokan valitsimella ehkä kuuluu jo
vähän menneisyyteen, mutta voi sitä edelleen käyttää, jos se riittää ja
@@ -1687,11 +1697,10 @@ säätämiseen yleisesti kaikkialla.
Fonttikokojen määrittelyn lopuksi rivillä 22 suoritetaan komento
\komento{normalsize}, jotta se tulee heti voimaan. Dokumentin
-esittelyosassa voidaan käyttää fonttikokoon viittaavia mittayksiköitä
-\emph{em} ja \emph{ex}, ja ne viittaavat nyt tähän kokoon.
-\komento{normalsize}\-/ komento suoritetaan kyllä myöhemmin
-automaattisesti dokumentin tekstiosan eli \ymparistox{document}\-/
-ympäristön alussa.
+esittelyosassa voidaan käyttää fonttikokoon viittaavia mittayksiköitä em
+ja ex, ja ne viittaavat nyt tähän kokoon. \komento{normalsize}\-/
+komento suoritetaan kyllä myöhemmin automaattisesti dokumentin
+tekstiosan eli \ymparistox{document}\-/ ympäristön alussa.
Edellä kuvatun absoluuttisen koonmääritystavan etuna on se, että
kirjoittaja hallitsee fonttien kokoa ja rivikorkeuksia tarkasti ja että
@@ -1750,6 +1759,10 @@ Yleensä tasalevyisestä kirjainperheestä kannattaa kytkeä typografiset
ligatuurit pois päältä asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk No\-Common}.
Tasalevyisen fontin ajatukseen nimenomaan kuuluu, että merkit ovat
samanlevyisiä eikä yhden merkin tilaan sovi sulloa useampaa kirjainta.
+Kaikki tasalevyiset kirjainperheet eivät edes sisällä ligatuurimerkkejä,
+joten ominaisuus näyttää olevan automaattisesti pois päältä. Varmuuden
+vuoksi on kuitenkin hyvä lisätä asetus \koodi{Liga\-tures=\katk
+ No\-Common} tasalevyiselle perheelle.
Oletuksena tavutus on kytketty pois päältä tasalevyiseltä
kirjainperheeltä, koska sitä käytetään tavallisesti tietokoneisiin
@@ -1796,8 +1809,7 @@ s.~\pageref{tlk/fonttimallikomennot}) tai komennolla
Typografiset ligatuurit ovat fontissa olevia yhdistelmämerkkejä, joissa
on typografisista syistä yhdistetty kaksi tai useampia kirjaimia yhteen
-merkkiin.%
-\footnote{Typografisten ligatuurien lisäksi on olemassa myös
+merkkiin.\footnote{Typografisten ligatuurien lisäksi on olemassa myös
luonnollisten kielten ligatuureja, jotka muodostavat kieleen kuuluvan
kirjaimen, kuten æ norjan kielessä. Niillä on jokin luonnolliseen
kieleen liittyvä merkitys, eikä eri merkkejä ei ole yhdistetty
@@ -1817,7 +1829,7 @@ ffl, fj ja ffj, mutta jotkin fontit sisältävät muitakin. Kuvaan
\ref{kuva/ligatuurit} on koottu esimerkkejä.
\leijukuva{
- \erikoisfontti
+ \rmfamily
\addfontfeatures{Scale=3.4, Ligatures={Common, Historic,
Discretionary}}
fi ff ffi fl ffl fj ffj Th st ct
@@ -1869,12 +1881,15 @@ tai historiallisen kirjoitustavan jäljittely. Harvinaisia ligatuureja ei
ole tarkoitus käyttää joka tilanteessa vaan ainoastaan erityisestä
syystä. Kuvassa \ref{kuva/ligatuurit} ja tässäkin tekstikappaleessa
olevat {%
- \newcommand{\hlig}[1]{{\erikoisfontti
- \addfontfeatures{Ligatures=Historic}#1}}%
+ \newcommand{\hlig}[1]{{\addfontfeatures{Ligatures=Historic}#1}}%
\hlig{st}- ja \hlig{ct}\-/ligatuurit%
} on saatu fontin asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk His\-toric}.
Joissakin fonteissa sama tehdään asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk
- Discretionary}. Useitakin ligatuurityyppejä voi kytkeä päälle
+ Discretionary}. Nämä ligatuurit sopivat niin sanotun humanistisen
+antiikvaperheen (mm. \englanti{Adobe Jenson}) ja renessanssityylisen
+sisällön kanssa käytettäväksi.
+
+Teknisesti on mahdollista kytkeä päälle useitakin ligatuurityyppejä
samanaikaisesti:
\begin{koodilohkosis}
@@ -2183,26 +2198,25 @@ leijuvien taulukoiden ja kuvien nimet ''\tablename'' ja ''\figurename''.
Myös muita asetuksia tai komentoja saattaa tulla kieliasetusten mukana,
mutta ne vaihtelevat eri kielissä.
-Kielipaketteja on kaksi -- \pakettictan{babel} ja
-\pakettictan{polyglossia} \==, ja kirjoittajan täytyy valita niistä
-jompikumpi. Pakettien historia ja kehitys on suunnilleen
-seuraavanlainen: \paketti{babel} on paljon vanhempi, ja monet vanhat
-oppaat ja esimerkit käsittelevät pelkästään sitä. Kun Latex siirtyi
-Unicode\-/aikaan Xelatex\-/kääntäjän ja \paketti{fontspec}\-/paketin
-myötä, \paketti{babel} ei pysynyt kehityksessä mukana. Syntyi
-\paketti{polyglossia}, joka hallitsee Unicoden sekä muitakin kuin
-latinalaiseen kirjaimistoon perustuvia kieliä ja kirjoitusjärjestelmiä.
-\paketti{babel}\-/paketin kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt, ja nykyään
-myös se toimii Unicode\-/merkistön kanssa ainakin latinalaiseen
-kirjaimistoon perustuvien kielten osalta.
-
-Suomen kielen kannalta on aika lailla sama, kumpaa kielipakettia
-käyttää. Meidän näkökulmastamme ''erikoisemmat'' kielet ja
-kirjoitusjärjestelmät voivat vaatia \paketti{polyglossia}\-/paketin sekä
-Lualatex\-/{} tai Xelatex\-/kääntäjän käyttöä. \paketti{babel} sisältää
-enemmän ominaisuuksia, esimerkiksi omien komentojen ja muiden viritysten
-tekemiseen; \paketti{polyglossia} on yksinkertaisempi paketti, jonka
-kehitys tuntuisi keskittyvän vain ydintehtävään.
+Kielipaketteja on kaksi -- \paketti{babel} ja \paketti{polyglossia} \==,
+ja kirjoittajan täytyy valita niistä jompikumpi. Pakettien historia ja
+kehitys on suunnilleen seuraavanlainen: \paketti{babel} on paljon
+vanhempi, ja monet vanhat oppaat ja esimerkit käsittelevät pelkästään
+sitä. Kun Latex siirtyi Unicode\-/aikaan Xelatex\-/kääntäjän ja
+\paketti{fontspec}\-/paketin myötä, \paketti{babel} ei pysynyt
+kehityksessä mukana. Syntyi \paketti{polyglossia}, joka hallitsi
+Unicoden sekä muitakin kuin latinalaiseen kirjaimistoon perustuvia
+kieliä ja kirjoitusjärjestelmiä. \paketti{babel}\-/paketin kehitys ei
+kuitenkaan pysähtynyt, ja sittemmin myös se on kehittynyt Unicode\-/
+aikakaudelle.
+
+Suomen kielen kannalta ei ole merkitystä, kumpaa kielipakettia käyttää,
+mutta meidän näkökulmastamme ''erikoisemmat'' kielet ja
+kirjoitusjärjestelmät voivat vaatia selvittämistä, kumpi kielipaketti
+soveltuu paremmin. \paketti{babel} sisältää enemmän ominaisuuksia,
+esimerkiksi omien komentojen ja muiden viritysten tekemiseen;
+\paketti{polyglossia} on yksinkertaisempi paketti, jonka kehitys
+tuntuisi keskittyvän vain ydintehtävään.
Seuraavissa alaluvuissa käsitellään kummankin kielipaketin tärkeimmät
toiminnot eli kielen valintaan liittyvät asiat. Yleinen ajatus on se,
@@ -2213,12 +2227,12 @@ täytyy käyttää erityisiä komentoja tai ympäristöjä, joilla kerrotaan
Latexille, mistä kielestä on kyse.
\subsection{Polyglossia}
+\label{luku/polyglossia}
-Kielipaketti \paketti{polyglossia} on tyypillinen valinta, jos halutaan
-varmistaa, että Unicode\-/merkistöä (\textsc{utf\=/8}\-/merkistökoodaus)
-voi käyttää vapaasti. Samalla se tarkoittaa, että kääntäjän on oltava
-Lualatex tai Xelatex. Kielipaketin käyttöönotto dokumentin
-esittelyosassa näyttää seuraavanlaiselta:
+Kielipaketti \pakettictan{polyglossia} vaatii toimiakseen Lualatex\-/\
+tai Xelatex\-/ kääntäjän. Se ei siis toimi perinteisillä Latexin
+kääntäjillä. Kielipaketin käyttöönotto dokumentin esittelyosassa näyttää
+esimerkiksi seuraavanlaiselta:
\komentoi{usepackage}
\komentoi{setdefaultlanguage}
@@ -2272,96 +2286,59 @@ samalta kuin muukin teksti. Tavutuksessa kuitenkin käytetään eri
kielissä eri asetuksia, ja joissakin kielissä voi olla myös pieniä
typografisia yksityiskohtia eri tavalla.
-Kirjoittaja voi määritellä eri kielille eri fontin. Oletuksena käytetään
-peruskirjainperhettä, mikä samalla tarkoittaa, että kielen vaihtuessa
-pois oletuskielestä suoritetaan \komento{rmfamily}\-/komento (taulukko
-\ref{tlk/fonttimallikomennot}, s.~\pageref{tlk/fonttimallikomennot}).
-Tätä havainnollistaa seuraava esimerkki, jossa \komento{textenglish}\-/
-komennon vaikutuksen ajaksi tulee käyttöön perusfontti
-\komento{rmfamily} eikä ympärillä oleva pääteviivaton
-\komento{sffamily}.
+Oletuksena kaikilla kielillä käytetään samoja fontteja, mutta
+kirjoittaja voi määritellä fontin myös kielikohtaisesti. Tietyn kielen
+fontti pitää määrittää komentoon, jonka nimessä on ensin kielen nimi ja
+lopuksi sana \koodi{font} (peruskirjainperhe), \koodi{fontsf}
+(pääteviivaton) tai \koodi{fonttt} (tasalevyinen). Esimerkiksi
+fonttikomennot englannin kielelle ja kolmelle eri kirjainperheelle ovat
+\komento{englishfont}, \komento{englishfontsf} ja
+\komento{englishfonttt}.
-\komentoi{sffamily}
-\komentoi{textenglish}
-\begin{koodilohkosis}
-\sffamily
-pääteviivaton \textenglish{main font} pääteviivaton
-\end{koodilohkosis}
-
-\begin{tulossis}
- \sffamily pääteviivaton {\rmfamily main font} pääteviivaton
-\end{tulossis}
-
-\noindent
-Erikielisten tekstikatkelmien fonttiin voi vaikuttaa määrittelemällä
-komennon, jonka nimessä on ensin kielen nimi ja lopuksi sana
-\koodi{font}, esimerkiksi \komento{englishfont} tai \komento{greekfont}.
-Komennon määritelmään kirjoitetaan yleensä kirjainperheeseen tai
-\=/leikkaukseen vaikuttavia komentoja.
-
-Seuraavassa esimerkissä \komento{englishfont}\-/ komento määritellään
-tyhjäksi, mikä saa aikaan sen, että englanninkieliseksi merkitty teksti
-ei muuta fonttia millään tavalla vaan käytetään samaa kirjainperhettä
-kuin muutenkin siinä kohdassa dokumenttia.
-
-\begin{koodilohkosis}
-\newcommand{\englishfont}{}
-\end{koodilohkosis}
-
-\noindent
-Mikäli haluaa jollekin kielelle kokonaan eri kirjainperheen, kannattaa
-käyttää \paketti{fontspec}\-/paketin komentoa \komento{newfontfamily}
-(luku \ref{luku/fontin-valinta}) ja määritellä kielen fonttikomennot
-sillä. Tällainen on tarpeen ainakin silloin, kun dokumentin
-peruskirjainperhe ei sisällä kyseisen kielen kirjaimia.
+Näiden fonttikomentojen ja kirjainperheiden määrittämiseen kannattaa
+käyttää \paketti{fontspec}\-/ paketin komentoa \komento{newfontfamily}
+(luku \ref{luku/fontin-valinta}). Seuraavassa esimerkissä asetetaan
+kaikki kolme kirjainperhettä kreikan kielelle:
\komentoi{newfontfamily}
+\komentoi{greekfont}
+\komentoi{greekfontsf}
+\komentoi{greekfonttt}
\begin{koodilohkosis}
-\newfontfamily{\greekfont}{GFS Artemisia}[Scale=MatchLowercase]
+\newfontfamily{\greekfont} {GFS Artemisia} [Scale=MatchLowercase]
+\newfontfamily{\greekfontsf}{GFS Neohellenic}[Scale=MatchLowercase]
+\newfontfamily{\greekfonttt}{TeX Gyre Cursor}[Scale=MatchLowercase]
\end{koodilohkosis}
-% Seuraat eivät tunnu toimivan:
-
-% \newfontfamily{\greekfontsf}{GFS Neohellenic} [Scale=MatchLowercase]
-% \newfontfamily{\greekfonttt}{DejaVu Sans Mono}[Scale=MatchLowercase]
-%
-% Edellisen esimerkin \koodi{fontsf}\-/loppuinen komento tarkoittaa
-% pääteviivatonta kirjainperhettä ja \koodi{fonttt}\-/loppuinen
-% tasalevyistä perhettä.
-
-% \textenglish{englantia \textsf{englantia} englantia}
+\noindent
+Kirjoittajan ei tarvitse itse käyttää edellä mainittuja komentoja kuten
+\komento{englishfont}, \komento{greekfont} jne. Riittää, että
+kirjoittaja käyttää vain kielenvaihtokomentoja, ja fontti vaihtuu
+samalla itsestään, jos vain kohdekielelle ja \=/kirjainperheelle on
+määritelty sopiva fonttikomento.
\subsection{Babel}
-Vanha kunnon \paketti{babel} toimii useiden eri Latex\-/kääntäjien
-kanssa. Dokumentit kirjoitettiin ennen kahdeksanbittisillä merkistöillä
-(kuten \textsc{iso-8859\=/1}), jotka sisältävät vain reilut kaksisataa
-merkkiä%
-\footnote{Teknisesti kahdeksanbittiset merkistöt sisältävät
- 2\textsuperscript8 eli 256 merkkipaikkaa, mutta osa merkeistä on
- teknisiä ohjauskoodeja, jotka eivät liity ihmiskieliin.} %
-ja soveltuvat rajallisen kielijoukon kirjoittamiseen. Nykyään
-\paketti{babel} toimii myös Unicode\-/merkistön ja \textsc{utf\=/8}\-/
-merkistökoodauksen kanssa ainakin latinalaiseen kirjaimistoon
-perustuvien kielten osalta.
+Vanha kunnon \pakettictan{babel}\yipilkku\footnote{Katso myös
+ \paketti{babel}\-/ paketin mukana toimitettavat kielikohtaiset
+ dokumentit, esimerkiksi tiedosto \koodi{finnish.pdf}.} toimii useiden
+eri Latex\-/ kääntäjien kanssa. Ennen dokumentit kirjoitettiin
+rajallisilla merkistöillä (kuten \textsc{iso-8859\=/1}), jotka
+sisältävät vain reilut kaksisataa ihmiskielten kirjoitusmerkkiä.
+\paketti{babel} kuitenkin toimii myös Lualatex\-/\ ja Xelatex\-/
+kääntäjillä eli Unicode\-/ merkistön kanssa.
Kieliasetukset otetaan käyttöön \paketti{babel}\-/paketissa seuraavan
-esimerkin tavoin. Paketin valinnaiseen argumenttiin kirjoitetaan
-ladattavien kielten nimet ja viimeisenä mainitaan se kieli, joka
-halutaan pääasialliseksi kieleksi.
+esimerkin tavoin. Paketin lataamisessa valinnaiseen argumenttiin
+kirjoitetaan ladattavien kielten nimet ja viimeisenä mainitaan se kieli,
+joka halutaan pääasialliseksi kieleksi. Toisaalta pääasiallisen kielen
+voi valita myös \koodi{main}\-/ valitsimella. Seuraavassa on esimerkki
+kummastakin kieltenvalintatavasta:
\komentoi{usepackage}
\pakettii{babel}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage[english,greek,finnish]{babel}
-\end{koodilohkosis}
-
-\noindent
-Pääasiallisen kielen voi valita myös \koodi{main}\-/valitsimella:
-
-\komentoi{usepackage}
-\pakettii{babel}
-\begin{koodilohkosis}
\usepackage[main=finnish,english,greek]{babel}
\end{koodilohkosis}
@@ -2456,26 +2433,9 @@ Tex tavuttaa eli katkaisee sanoja automaattisesti rivien lopussa, jotta
se saa tekstikappaleet näyttämään tasapainoisilta. Lähtökohtaisesti
tavutus määräytyy kielikohtaisten tavutussääntöjen ja \=/asetusten
perusteella, mutta kirjoittaja voi tehdä poikkeuksia kirjoittamalla
-tavutusvihjeitä. Käytännössä tavutusvihjeitä tarvitaan välillä.
-
-Kielen valintaa ja yleisiä kieliasetuksia käsitellään tarkemmin luvussa
-\ref{luku/kieliasetukset}, mutta mainitaan tässäkin, että suomen kieli
-ja sen mukainen tavutus saadaan päälle, kun dokumentin esittelyosaan
-kirjoittaa seuraavat komennot:
-
-\komentoi{usepackage}
-\komentoi{setdefaultlanguage}
-\pakettii{polyglossia}
-\begin{koodilohkosis}
-\usepackage{polyglossia}
-\setdefaultlanguage{finnish}
-\end{koodilohkosis}
-
-\noindent
-Tavutusta käsitellään tässä yhteydessä lähinnä
-\paketti{polyglossia}\-/kielipaketin näkökulmasta. Toinen kielipaketti
-\paketti{babel} toimii joissakin tavutukseen liittyvissä asioissa eri
-tavalla, ja pakettien eroja mainitaan tekstin lomassa.
+tavutusvihjeitä. Käytännössä tavutusvihjeitä tarvitaan välillä. Kielen
+valintaa ja yleisiä kieliasetuksia käsitellään tarkemmin luvussa
+\ref{luku/kieliasetukset}.
\subsection{Yleiset tavutussäännöt}
@@ -2485,12 +2445,12 @@ sääntöihin. Säännöt pyrkivät kuvaamaan kielen tavujen rakenteen ja
huomioimaan myös typografiaan liittyviä suosituksia.
Automaattinen tavutus auttaa paljon, mutta se ei yksinään riitä, koska
-se tekee välillä virheitä tai tuottaa muuten suositusten vastaista
-jälkeä. Kirjoittajan täytyy auttaa välillä eli kirjoittaa
-tavutusvihjeitä. Yksi tapa tavutusvihjeiden kirjoittamiseen on
-\komento{hyphenation}\-/ komento, jolla määritellään yksittäisten
-sanojen tavutuskohdat kaikkialla dokumentissa. Seuraava esimerkki
-selventää komennon käyttöä:
+se tavuttaa välillä kielen kannalta väärin tai tuottaa muuten
+suositusten vastaista jälkeä. Kirjoittajan täytyy siis auttaa välillä
+eli kirjoittaa tavutusvihjeitä. Yksi tapa tavutusvihjeiden
+kirjoittamiseen on \komento{hyphenation}\-/ komento, jolla määritellään
+yksittäisten sanojen tavutuskohdat kaikkialla dokumentissa. Seuraava
+esimerkki selventää komennon käyttöä:
\komentoi{hyphenation}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2523,23 +2483,20 @@ Tietyt sanassa mukana olevat merkit kytkevät muut tavutussäännöt pois
päältä ja muuttavat sanan tavutuksen yksilölliseksi. Jos sanassa on
mukana yksikin tavutusvihje (\komento{-}), yhdysmerkki (\koodi{\=/}),
lyhyt ajatusviiva (\mbox{\koodi{--}}) tai pitkä ajatusviiva
-(\mbox{\koodi{---}}), sana katkaistaan vain näiden kohdalta
-(\koodi{\keno\=/}) tai jälkeen.%
-\footnote{\paketti{polyglossia}\-/kielipaketti ja Tex toimivat tekstissä
- kuvatulla tavalla. Sen sijaan \paketti{babel}\-/paketti määrittelee
- ainakin suomen kielelle tavutusvihjeen (\komento{-}) siten, että se
- sallii sanan tavutuksen muistakin kohdista kuin tavutusvihjeen
- kohdalta. Tavutusvihjeen molemmin puolin sanan osat tavutetaan
- yleisten sääntöjen mukaisesti, ellei tavutuksen estäviä merkkejä kuten
- yhdysmerkkejä tai ajatusviivoja ole. \paketti{babel}\-/paketissa on
- myös tavutusvihje \koodi{\textquotedbl\textbar}, joka estää tavutuksen
- muualta.}
+(\mbox{\koodi{---}}), sana katkaistaan vain näiden kohdalta tai
+jälkeen.\footnote{Kielipaketti \paketti{polyglossia} ja Tex toimivat
+ tekstissä kuvatulla tavalla. Sen sijaan \paketti{babel}\-/ paketti
+ määrittelee ainakin suomen kielelle tavutusvihjeen (\komento{-})
+ siten, että se sallii sanan tavutuksen muistakin kohdista kuin
+ tavutusvihjeen kohdalta. Tavutusvihjeen molemmin puolin sanan osat
+ tavutetaan yleisten sääntöjen mukaisesti, ellei tavutuksen estäviä
+ merkkejä kuten yhdysmerkkejä tai ajatusviivoja ole.}
Myös Unicoden ajatusviivamerkit \uctunnus{u+2013 en dash} ja
-\uctunnus{u+2014 em dash} toimivat, mutta ne käyttäytyvät tavutuksen
-kannalta eri tavalla Lualatex\-/{} ja Xelatex\-/kääntäjillä.
-Yhteensopivuussyistä kannattanee välttää Unicoden ajatusviivoja
-Latex\-/lähdetiedostossa.
+\uctunnus{u+2014 em dash} toimivat, mutta ne ovat käyttäytyneet
+tavutuksen kannalta eri tavalla Lualatex\-/\ ja Xelatex\-/ kääntäjillä.
+Yhteensopivuussyistä kannattanee välttää Unicoden ajatusviivoja Latex\-/
+lähdetiedostossa.
\leijutlk{
\begin{tabular}{lll}
@@ -2601,9 +2558,9 @@ seuraavassa alaluvussa.
Unicode\-/merkistön sitova yhdysmerkki \uctunnus{u+2011 non\-/breaking
hyphen} näkyy tavallisena yhdysmerkkinä, mutta se estää sanan
katkaisemisen yhdysmerkin vierestä. \uctunnus{u+2011}\-/merkkiä voi siis
-käyttää, mutta se ei ole aina toiminut luotettavasti ja yhdenmukaisesti
-eri kääntäjissä. Yhteensopivuussyistä voi olla järkevää käyttää muita
-vaihtoehtoja sitovalle yhdysmerkille.
+käyttää, mutta se ei ole aina toiminut luotettavasti eikä
+yhdenmukaisesti eri kääntäjissä. Yhteensopivuussyistä voi olla järkevää
+käyttää muita vaihtoehtoja sitovalle yhdysmerkille.
Paketti \pakettictan{extdash} tuo uusia komentoja ja mahdollisuuksia
tavutuksen hallintaan. Komennot ovat sellaisia kuin \komento{Hyphdash}
@@ -2617,13 +2574,13 @@ jos paketin lataa käyttämällä \koodi{short\-cuts}\-/ valitsinta.
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Paketti sisältää kaksi lisävaihtoehtoa kolmelle viivavälimerkille
-eli yhdysmerkille, lyhyelle ajatusviivalle ja pitkälle ajatusviivalle.
-Kun Texin viivavälimerkit (luku \ref{luku/tavutuksen-merkit}) aina
-estävät tavutuksen muualta kuin välimerkin jälkeen,
-\paketti{extdash}\-/paketin perusvaihtoehdot sallivat tavutuksen
-muualtakin. Lisäksi kaikille kolmelle viivavälimerkille on sitova
-versio, joka estää tavutuksen välimerkin jälkeen (mutta sallii muualta).
+Paketti sisältää kaksi lisävaihtoehtoa kolmelle viivavälimerkille eli
+yhdysmerkille, lyhyelle ajatusviivalle ja pitkälle ajatusviivalle. Kun
+Texin viivavälimerkit (luku \ref{luku/tavutuksen-merkit}) aina estävät
+tavutuksen muualta kuin välimerkin jälkeen, \paketti{extdash}\-/ paketin
+perusvaihtoehdot sallivat tavutuksen muualtakin. Lisäksi kaikille
+kolmelle viivavälimerkille on sitova versio, joka estää tavutuksen
+välimerkin kohdalta (mutta sallii muualta).
Taulukossa \ref{tlk/extdash} ovat \paketti{extdash}\-/paketin tärkeimmät
komennot ja niiden merkitykset. Taulukossa \ref{tlk/extdash-vertailu}
@@ -2754,42 +2711,39 @@ esittelyosassa.
\label{luku/tavutus-muut}
Aiemmin mainittu \paketti{extdash}\-/paketti sisältää tavutuksen
-hallintaan liittyviä välimerkkejä, mutta sellaisia on myös
-kielipaketeissa \paketti{polyglossia} ja \paketti{babel}. Kielipakettien
-englanninkielisissä ohjekirjoissa niitä kutsutaan nimellä
-\englantik{short\-hands}.
-
-\paketti{babel}\-/paketti tuo suomen kieleen sitovan, tavutuksen
-sallivan yhdysmerkin \koodi{\textquotedbl\=/}, joka toimii samoin kuin
-\paketti{extdash}\-/paketin komento \komento{=/}. Lisäksi on
-tavutusvihje (\koodi{\textquotedbl\textquotedbl}), joka ei tee
-yhdysmerkkiä tavutuskohtaan. Sitä voi käyttää joidenkin teknisten
-ilmausten tavutusvihjeenä, jotta ilmaus säilyy täsmälleen samanlaisena
-myös rivien katkaisemisessa. \paketti{babel}\-/paketin toiminnot
-vaihtelevat eri kielten välillä.
-
-\paketti{polyglossia}\-/pakettiin saa samat lisätoiminnot ja eräitä
-muitakin, kun paketin lataa käyttämällä valitsinta
-\koodi{babel\-short\-hands}. Edellä mainittujen ''Baabelin lyhenteiden''
-lisäksi tulee yhdysmerkki \koodi{\textquotedbl\textasciitilde}, joka on
-sitova ja samalla kaiken tavutuksen estävä yhdysmerkki. Tälle merkille
-ei ole vastinetta \paketti{extdash}\-/paketissa. Pari muutakin
-lainausmerkillä alkavaa, tavutukseen liittyvää merkkiä on mukana.
+hallintaan liittyviä välimerkkejä, mutta kielestä riippuen sellaisia on
+myös kielipaketeissa \paketti{babel} ja \paketti{polyglossia}.
+Jälkimmäiseen pakettiin lisävälimerkit täytyy kytkeä erikseen päälle
+käyttämällä valitsinta \koodi{babelshorthands} (luku
+\ref{luku/polyglossia}).
+
+Molemmat kielipaketit tuovat suomen kieleen muun muassa sitovan,
+tavutuksen sallivan yhdysmerkin \koodi{\textquotedbl\=/}, joka toimii
+samoin kuin \paketti{extdash}\-/ paketin komento \komento{=/}. Lisäksi
+on tavutusvihje \koodi{\textquotedbl\textquotedbl}, joka ei tee
+yhdysmerkkiä katkaisukohtaan. Sitä voi käyttää teknisten ilmausten
+tavutusvihjeenä, koska niihin ei välttämättä haluta yhdysmerkkiä edes
+katkaisutilanteessa. Muitakin yleislainausmerkillä
+(\koodi{\textquotedbl}) alkavia erikoismerkkejä sisältyy
+kieliasetuksiin.
Varsinainen tavutuksen peruskomento on \komentom{discretionary}, joka
mahdollistaa omanlaisten tavutuskohtien määrittelyn. Komento
-kirjoitetaan sanassa juuri siihen kohtaan, johon tavutuskohta halutaan.
-Komennolle annetaan kolme argumenttia järjestyksessä seuraavasti:
+kirjoitetaan sanassa juuri siihen kohtaan, johon tavutuskohta halutaan,
+ja komennon argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
-\begin{nluetelma}
-\item katkaisutilanteessa rivin loppuun ladottavat merkit
-\item katkaisutilanteessa seuraavan rivin alkuun ladottavat merkit
-\item katkaisemattomaan sanaan ladottavat merkit.
-\end{nluetelma}
+\komentoi{discretionary}
+\begin{koodilohkosis}
+\discretionary{loppu}{alku}{katkaisematon}
+\end{koodilohkosis}
\noindent
-Normaali tavutuskohta sanaan \emph{tavu} määriteltäisiin alla olevan
-esimerkin tavoin:
+Komennon ensimmäinen argumentti \koodi{loppu} ilmaisee
+katkaisutilanteessa rivin loppuun ladottavat merkit. Toinen argumentti
+\koodi{alku} ilmaisee katkaisutilanteessa seuraavan rivin alkuun
+ladottavat merkit, ja kolmas argumentti tarkoittaa katkaisemattomaan
+sanaan ladottavia merkkejä. Normaali tavutuskohta sanaan \emph{tavu}
+määriteltäisiin seuraavan esimerkin tavoin:
\komentoi{discretionary}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2806,10 +2760,10 @@ mitään merkkiä tavujen väliin.
\komento{discretionary}\-/komennolla voi luoda myös tavutuskohtia,
joihin ei ilmesty yhdysmerkkiä eikä mitään muutakaan merkkiä
-katkaisutilanteessa. Se saadaan aikaan jättämällä kaikki argumentit
-tyhjäksi. Tällainen sopii tavutusvihjeeksi teknisiin ilmauksiin, joihin
-ei selvyyden vuoksi haluta mitään ylimääräisiä merkkejä edes sanan
-katkaisutilanteessa.
+katkaisutilanteessa. Tämä vastaa kielipakettien tavutusvihjettä
+\koodi{\textquotedbl\textquotedbl} (luku \ref{luku/tavutus-muut}).
+\komento{discretionary}\-/ komennolla sama toteutetaan jättämällä kaikki
+argumentit tyhjäksi:
\komentoi{discretionary}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2821,8 +2775,9 @@ Joissakin kielissä sanan katkaiseminen yhdysmerkin kohdalta vaatii, että
rivin loppuun kirjoitetaan yksi yhdysmerkki ja seuraavan rivin alkuun
toinen. Näin ilmaistaan, että sanassa on pysyvä yhdysmerkki eikä vain
väliaikaisesti katkaisun merkkinä. Tällaisia kieliä varten saattaa
-kielipaketissa (tai muualla) olla omat yhdysmerkkitoiminnot, mutta
-edellä kuvatun tavutuskohdan saa myös seuraavalla tavalla:
+kielipaketissa olla omat yhdysmerkkitoiminnot tai oikeanlainen
+tavutuslogiikka voi jo sisältyä kieliasetuksiin, mutta tällaisen
+tavutuskohdan saa myös seuraavalla tavalla:
\komentoi{discretionary}
\begin{koodilohkosis}
@@ -2839,22 +2794,23 @@ kääntäjien kanssa.
\subsection{Suomen kielen tavutus}
-Texin kirjainyhdistelmiin perustuvat säännöt eivät yksinään riitä suomen
-kieleen, ja esimerkiksi yhdyssanojen rajakohdat tuottavat usein
-ongelmia. Sana \emph{alku\-osa} katkaistaan sääntöjen mukaan kohdista
+Texin kirjainyhdistelmiin perustuvat tavutussäännöt eivät yksinään riitä
+suomen kieleen, ja esimerkiksi yhdyssanojen rajakohdat tuottavat usein
+ongelmia. Sana \emph{alku\-osa} katkaistaan Latexissa kohdista
\emph{al-kuo-sa}. Se on kyllä oikein tavurakenteen kannalta mutta
-käytännössä ongelmallinen. Tässä ei ole kyse \emph{uo}\-/diftongista,
-vaan yhdyssanan rajalla on myös tavutuskohta (\emph{al-ku-o-sa}).
-Lisäksi sanaa ei saa katkaista siten, että siitä jää yksittäinen kirjain
-eri riville (\emph{o-sa}).
+käytännössä ongelmallinen. Tässä ei ole kyse \emph{uo}\-/ diftongista
+eli samaan tavuun kuuluvista vokaaleista, vaan yhdyssanan rajalla on
+myös tavutuskohta (\emph{al-ku-o\=/sa}). Lisäksi sanaa ei saisi
+katkaista siten, että siitä jää yksittäinen kirjain eri riville (ei:
+\emph{o\=/sa}).
Parasta olisi katkaista suomen kielen yhdyssanat vain yhdysosien välistä
(\emph{alku-osa}). Muualtakin voi katkaista (\emph{al-ku-osa}), kunhan
sanasta eikä sen yhdysosasta ei jää yksittäinen kirjain eri riville.
Mielellään ei katkaista myöskään kahden vokaalin välistä, jos ne
-kuuluvat samaan sanaan (\emph{kau-emmin}). Joskus halutaan välttää myös
-niin sanottuja orpotavuja eli sitä, että tekstikappaleen viimeiselle
-riville jää vain yksi tavu.
+kuuluvat samaan sanaan (ei: \emph{kau-emmin}). Joskus halutaan välttää
+myös niin sanottuja orpotavuja eli sitä, että tekstikappaleen
+viimeiselle riville jää vain yksi tavu.
Käytännössä siis suomenkielinen teksti ja hyvä typografia vaativat
välillä tavutusvihjeiden kirjoittamista. Yhdyssanojen osien väliin
@@ -2870,17 +2826,18 @@ alku\-osa pusku\-traktori
\noindent
Yhdysmerkin tai ajatusviivan sisältävät pitkät yhdyssanat voivat vaatia
-tavutuskohtien lisäämistä, koska Texin yhdysmerkki ja ajatusviivat
-estävät tavutuksen muualta kuin näiden merkkien jälkeen. Ilman
-tavutuskohtien lisäämistä Texillä ei ehkä ole riittävästi vaihtoehtoja
-tekstikappaleen rivittämiseen. Voi syntyä liian suuria sanavälejä, tai
-joistakin riveistä tulee ylipitkiä, eli ne yltävät marginaalin puolelle.
+tavutuskohtien lisäämistä, koska yhdysmerkki ja ajatusviivat estävät
+tavutuksen muualta kuin näiden merkkien jälkeen. Ilman tavutuskohtien
+lisäämistä Texillä ei ehkä ole riittävästi vaihtoehtoja tekstikappaleen
+rivittämiseen. Voi syntyä liian suuria sanavälejä, tai joistakin
+riveistä tulee ylipitkiä, eli ne yltävät marginaalin puolelle.
-Tavutuskohtia voi lisätä sopiviin kohtiin omilla tavutusvihjeillä
+Tavutuskohtia voi lisätä sopiviin kohtiin tavutusvihjeillä
(\komento{-}). Vaihtoehtoisesti kaikki yleisten tavutussääntöjen
-mukaiset tavutuskohdat saa käyttöön \paketti{extdash}\-/paketin
-komennoilla (taulukko \ref{tlk/extdash}). Seuraavassa esimerkissä on
-tavutuksen hallintaa sanalle \emph{Molo\-tov--Ribben\-trop-sopi\-mus}:
+mukaiset tavutuskohdat saa käyttöön \paketti{extdash}\-/ paketin
+välimerkkikomennoilla (taulukko \ref{tlk/extdash}). Seuraavassa
+esimerkissä on tavutuksen hallintaa sanalle
+\emph{Molo\-tov--Ribben\-trop-sopi\-mus}:
\komentoi{-}
\komentoi{--}
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex
index 5807e21d8f..1be2f3759e 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-erikoiset.tex
@@ -7,8 +7,8 @@
Kaikki dokumentit ja painotuotteet eivät ole samanlaista tekstivirtaa,
joka koostuu jäsennellystä rakenteesta, väliotsikoista ynnä muusta
sellaisesta. Tässä luvussa käsitellään dokumentteja, jotka vaativat
-osittain toisenlaista tekniikkaa kuin luvussa \ref{luku/rakenne} on
-käsitelty.
+osittain toisenlaista rakennetta ja tekniikkaa kuin luvussa
+\ref{luku/rakenne} on käsitelty.
\section{Esitysgrafiikka}
\label{luku/esitysgrafiikka}
@@ -100,17 +100,17 @@ ovat diojen mittasuhteet. Tässä esimerkissä arvoksi annetaan
Oletusarvo on \koodi{43} eli kuvasuhde 4:3. Muita mahdollisia arvoja
ovat esimerkiksi \koodi{1610} (16:10) ja \koodi{54} (5:4).
-Esimerkin ensimmäisellä rivillä oleva toinen valitsin \koodi{t} tulee
-englannin kielen sanasta \englantik{top}, ja tässä se tarkoittaa, että
-diojen sisältö sijoitetaan dian yläreunaan. Oletusasetus on \koodi{c}
-(\englanti{center}), joka keskittää dian sisällön pystysuunnassa. Tämän
-asetuksen voi muuttaa kuhunkin diaan käyttämällä \ymparisto{frame}\-/
-ympäristön valinnaista argumenttia, kuten esimerkin rivillä 34 on tehty.
-
-Riveillä 5--8 määritellään dokumentin perustiedot normaaliin tapaan
-(\ref{luku/dokumentin-perustiedot}), mutta lisänä perus Latexiin on
-\komento{institute}\-/ komento, jolla voi määritellä tekijän edustaman
-laitoksen. Nämä perustiedot ladotaan näkyviin vasta
+Esimerkin ensimmäisellä rivillä oleva toinen valitsin \koodi{t}
+(\englanti{top}) tarkoittaa, että diojen sisältö sijoitetaan dian
+yläreunaan. Oletusasetus on \koodi{c} (\englanti{center}), joka
+keskittää dian sisällön pystysuunnassa. Tämän asetuksen voi muuttaa
+kuhunkin diaan käyttämällä \ymparisto{frame}\-/ ympäristön valinnaista
+argumenttia, kuten esimerkin rivillä 34 on tehty.
+
+Riveillä 5--8 määritellään dokumentin perustiedot (luku
+\ref{luku/dokumentin-perustiedot}), mutta perus Latexiin verrattuna
+mukana on uusi komento \komento{institute}, jolla voi määritellä tekijän
+edustaman laitoksen. Nämä perustiedot ladotaan näkyviin vasta
\komento{maketitle}\-/ komennolla, joka on esimerkin rivillä~15.
Jokainen yksittäinen sivu eli dia täytyy kirjoittaa \ymparisto{frame}\-/
@@ -123,11 +123,12 @@ Sivun eli \ymparisto{frame}\-/ ympäristön sisällä voi olla tavallista
tekstiä ja käyttää suunnilleen normaaleja Latexin komentoja. Esimerkissä
\ref{esim/beamer-runko} on käytetty muutaman kerran \komento{pause}\-/
komentoa, joka tekee esitykseen tauon. Käytännössä se jakaa sivun
-sisällön erillisiksi pdf\-/ sivuiksi, ja siten sisällön voi paljastaa
-yleisölle vaihe vaiheelta. Esimerkin riveillä 24--28 käytetään luetelmaa
-eli \ymparisto{enumerate}. Se toimii suunnilleen samoin kuin perus
-Latexin vastaava ympäristö (luku \ref{luku/luetelma-perus}), mutta
-\luokka{beamer}\-/ versiossa on hieman enemmän ominaisuuksia.
+sisällön erillisiksi pdf\-/ sivuiksi, minkä avulla sisällön voi
+paljastaa yleisölle vaihe vaiheelta. Esimerkin riveillä 24--28 käytetään
+luetelmaa eli \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristöä. Se toimii suunnilleen
+samoin kuin perus Latexin vastaava ympäristö (luku
+\ref{luku/luetelma-perus}), mutta \luokka{beamer}\-/ versiossa on hieman
+enemmän ominaisuuksia.
Tästä esimerkistä puuttuu hyödyllinen \ymparisto{block}\-/ ympäristö,
jolla saa dian sisälle pienen väliotsikon ja siihen kuuluvan
@@ -151,13 +152,10 @@ Niiden tarkoituksena on helpottaa esimerkiksi pitkän diaesityksen
seuraamista ja jäsentämistä. Näistä ominaisuuksista voi lukea lisää
\luokka{beamer}\-/ luokan ohjekirjasta.
-Tämän luvun ohjeilla saa rakennettua selkeitä perussisältöisiä
-diaesityksiä. Dioihin voi lisätä kuvatiedostoja tai vektorigrafiikkaa
-normaalin Latexin tavoin eli luvun \ref{luku/grafiikka} ohjeilla.
-Palstoja ei kuitenkaan kannata toteuttaa luvun \ref{luku/palstat}
-keinoilla vaan \luokka{beamer}\-/ luokan oman \ymparisto{columns}\-/
-ympäristön avulla. Siihen ja kaikkeen muuhunkin saa apua
-dokumenttiluokan omasta ohjekirjasta.
+Dioihin voi lisätä kuvatiedostoja tai vektorigrafiikkaa normaalin
+Latexin tavoin eli luvun \ref{luku/grafiikka} ohjeilla. Palstoja ei
+kuitenkaan kannata toteuttaa luvun \ref{luku/palstat} keinoilla vaan
+\luokka{beamer}\-/ luokan oman \ymparisto{columns}\-/ ympäristön avulla.
\subsection{Ulkoasuteemat}
@@ -166,25 +164,25 @@ ulkoasuun vaikuttavia asetusten kokonaisuuksia. Käyttämällä valmista
teemaa saa helposti käyttöönsä jonkun henkilön suunnitteleman tyylikkään
kokonaisuuden.
-Korkeimman tason teemojen valintakomento on \komento{usetheme}. Sillä
-valitaan teema, joka voi määritellä vähän kaikkea diaesityksen ulkoasuun
-liittyvää: fontit, värit, sisällön asettelua ja dian reunoille
+Yleinen teemojen valintakomento on \komento{usetheme}. Sillä valitaan
+teema, joka voi määritellä vähän kaikkea diaesityksen ulkoasuun
+liittyvää: fontit, värit, sisällön asettelua ja diojen reunoille
ladottavaa lisätietoa. Alemmantasoisilla teemakomennoilla valitaan vain
-vain jonkin pienemmän osa\-/alueen teema. Esimerkiksi komennoilla
+jonkin pienemmän osa-alueen teema. Esimerkiksi komennoilla
\komento{usecolortheme} ja \komento{usefonttheme} valitaan vain väri-
tai fonttiteema.
Fontit tai kirjainperheet sinänsä määritellään ja otetaan käyttöön
samalla tavalla kuin Latexissa muutenkin (luku
-\ref{luku/kirjaintyypit}), mutta teema voi määritellä, mitä
-kirjainperhettä tai \=/leikkausta käytetään esimerkiksi diojen
-otsikoissa tai muissa tilanteisssa. Näiden asetusten muuttaminen voi
-vaatia \luokka{beamer}\-/ luokan omia komentoja, joista annetaan tietoa
-luvussa \ref{luku/beamer-asetuksia}.
+\ref{luku/kirjaintyypit}), mutta \luokka{beamer}\-/ luokan teema voi
+määritellä, mitä kirjainperhettä tai \=/leikkausta käytetään missäkin
+tilanteessa, esimerkiksi diojen otsikoissa tai leipätekstissä. Näiden
+asetusten muuttaminen voi vaatia \luokka{beamer}\-/ luokan omia
+komentoja, joista annetaan tietoa luvussa \ref{luku/beamer-asetuksia}.
Alemmantasoisia teemakomentoja ovat myös \komento{useinnertheme} ja
\komento{useoutertheme}. Niillä vaikutetaan erilaisiin diojen
-sisältöelementtien (\englanti{inner}) ulkoasuun ja dian reunoille
+sisältöelementtien (\englanti{inner}) ulkoasuun ja diojen reunoille
(\englanti{outer}) ladottavaan lisätietoon.
\leijutlk{
@@ -305,11 +303,10 @@ seuraavalla tavalla:
\noindent
Teemanvalintakomennoille voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
-joka sijoitetaan ensimmäiseksi eli ennen pakollista teeman nimeä.
-Valinnaisen argumentin avulla määritetään kyseisen teeman asetuksia, jos
-teema sellaisia tukee. Asetukset ovat täysin teemakohtaisia, ja niistä
-voi lukea lisää dokumenttiluokan ohjekirjasta. Seuraavassa on
-yleisluontoinen esimerkki:
+jonka avulla määritetään kyseisen teeman asetuksia, jos teema sellaisia
+tukee. Asetukset ovat teemakohtaisia, ja niistä voi lukea lisää
+dokumenttiluokan ohjekirjasta. Seuraavassa on yleisesimerkki komentojen
+rakenteesta:
\komentoi{usetheme}
\komentoi{useoutertheme}
@@ -320,13 +317,15 @@ yleisluontoinen esimerkki:
\noindent
Fonttiteema \koodi{serif} vaihtaa koko diaesityksen kirjainperheeksi
-antiikvan. Oletuksena olevaa groteskia (\englanti{sans serif}) ei siis
-käytetä enää missään. \koodi{serif}\-/ teema sisältää kuitenkin muutaman
-valitsimen, jolla tähän voi tehdä pieniä hyödyllisiä poikkeuksia.
-Valitsimia on koottu taulukkoon \ref{tlk/beamer-serif-teema}, ja niitä
-voi antaa useampia kerralla. Seuraava esimerkki asettaa groteskin
-suuriin elementteihin eli otsikoihin ja pieniin elementteihin eli dian
-reunojen mahdollisiin lisätietoihin. Muualla käytetään antiikvaa.
+antiikvan. Sen myötä oletuksena olevaa groteskia (\englanti{sans serif})
+ei siis käytetä enää missään. \koodi{serif}\-/ teema sisältää kuitenkin
+muutaman valitsimen, joilla tähän voi tehdä pieniä hyödyllisiä
+poikkeuksia. Valitsimia on koottu taulukkoon
+\ref{tlk/beamer-serif-teema}, ja niitä voi antaa useampia kerralla.
+
+Seuraava esimerkki asettaa groteskin suuriin elementteihin eli
+otsikoihin ja pieniin elementteihin eli dian reunojen mahdollisiin
+lisätietoihin. Muualla käytetään antiikvaa.
\komentoi{usefonttheme}
\begin{koodilohkosis}
@@ -411,8 +410,8 @@ tekstielementtejä on koottu taulukkoon
\ref{tlk/beamer-tekstielementtejä}.
Tekstielementtien väreihin vaikutetaan komennolla
-\komento{setbeamerfont}, joka toimii lähes samalla tavalla kuin edellä
-esitelty \komento{setbeamerfont}. Värin asettamisessa käytetään
+\komento{setbeamercolor}, joka toimii lähes samalla tavalla kuin edellä
+esitelty komento \komento{setbeamerfont}. Värin asettamisessa käytetään
valitsimia \koodi{fg} ja \koodi{bg}, joista ensin mainittu vaihtaa
varsinaisen värin (\englanti{foreground}) ja jälkimmäinen taustavärin
(\englanti{background}). Seuraavassa esimerkissä vaihdetaan diojen
@@ -447,10 +446,10 @@ tekstielementiltä, tässä tapauksessa normaalilta tekstiltä
(\koodi{\englanti{normal text}}). Toki tässäkin voi käyttää valitsimia
\koodi{fg} ja~\koodi{bg}.
-Normaalin tekstin (\koodi{normal text}) taustaväri tarkoittaa koko dian
-tekstialueen taustaväriä. Seuraavassa on käytännön esimerkki, joka
-muuttaa diojen otsikon taustan kirkkaan vihreäksi (70\,\%) ja
-tekstialueen taustan vaalean vihreäksi (30\,\%).
+Normaalin tekstin taustaväri tarkoittaa koko dian tekstialueen
+taustaväriä. Seuraavassa on käytännön esimerkki, joka muuttaa diojen
+otsikon taustan kirkkaan vihreäksi (70\,\%) ja tekstialueen taustan
+vaalean vihreäksi (30\,\%).
\komentoi{setbeamercolor}
\begin{koodilohkosis}
@@ -487,11 +486,10 @@ tuottamiseen.
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Samalla \komento{setbeamertemplate}\-/ komennolla voi asettaa myös
-diojen oikeaan alareunaan ladottaviin navigointisymboleihin. Tässä
-yhteydessä ei käsitellä niitä sen syvällisemmin, mutta
-navigointisymbolien poistaminen onnistuu helposti seuraavalla
-komennolla:
+\komento{setbeamertemplate}\-/ komennolla voi asettaa myös diojen
+oikeaan alareunaan ladottaviin navigointisymboleihin. Tässä yhteydessä
+ei käsitellä niitä sen syvällisemmin, mutta navigointisymbolien
+poistaminen onnistuu helposti seuraavalla komennolla:
\komentoi{setbeamertemplate}
\begin{koodilohkosis}
@@ -503,9 +501,9 @@ komennolla:
Latexin \luokka{letter}\-/ dokumenttiluokka on tarkoitettu kirjeiden
latomiseen. Tyylillisesti se soveltuu ehkä paremmin virallisiin
-kirjeisiin kuin henkilökohtaisiin. Myös joukkojakelukirjeiden tekemiseen
-se voi olla käytännöllinen, koska tietokoneohjelman avulla voi helposti
-tuottaa Latex\-/ koodia eli lähes samanlaisia kirjeitä eri
+kirjeisiin kuin henkilökohtaisiin. Esimerkiksi joukkojakelukirjeiden
+tekemiseen se voi olla käytännöllinen, koska tietokoneohjelman avulla
+voi helposti tuottaa Latex\-/ koodia eli lähes samanlaisia kirjeitä eri
vastaanottajille.
\begin{esimerkki*}
@@ -563,7 +561,7 @@ Esimerkissä \ref{esim/letter} on yhden kirjeen runko ja oleelliset
komennot. Dokumentin esittelyosassa olevalla \komento{address}\-/
komennolla määritellään lähettäjän nimi ja osoitetiedot. Ne ladotaan
jokaisen kirjeen alkuun. Myös komennolla \komento{signature} ilmaistaan
-lähettäjän nimi, tarkemmin allekirjoitus, joka ladotaan kirjeen loppuun.
+lähettäjän nimi eli allekirjoitus, joka ladotaan kirjeen loppuun.
Komento \komento{makelabels} aiheuttaa sen, että kaikkien kirjeiden
jälkeen ladotaan sivu (tai useampia), jossa ovat kaikkien
vastaanottajien osoitetiedot. Tämä on tarkoitettu osoitetarrojen
@@ -572,7 +570,7 @@ tulostamiseen.
Varsinainen kirjeen sisältö toteutetaan \ymparisto{letter}\-/ ympäristön
avulla. Ympäristölle annetaan yksi argumentti, jossa on kyseisen kirjeen
vastaanottajan nimi ja osoitetiedot. Itse kirje alkaa
-\komento{opening}\-/ komennolla, jolla ilmaistaan tervehdys tai muu
+\komento{opening}\-/ komennolla, jolla ilmaistaan tervehdys tai muut
kirjeen aloitussanat.
Kirjeen lopussa \komento{closing}\-/ komennolla on sopivaa ilmaista
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex
index f21b8cd4d8..db8c1618b8 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-esipuhe.tex
@@ -42,6 +42,6 @@ nykyaikainen fonttitekniikka ja tietokoneiden laajat merkistöt ovat myös
Latexin käyttäjän arkipäivää.
Jos siis typografia, laadukkaat julkaisut ja niihin liittyvä tekniikka
-kiinnostavat, on Latexilla varmasti paljon annettavaa nykyajan
-kirjoittajalle. Toivottavasti tästä oppaasta on apua tutustumismatkassa
--- ja sen jälkeenkin. Tervetuloa mukaan!
+kiinnostavat, on Latexilla varmasti paljon annettavaa nykyajallekin.
+Toivottavasti tästä oppaasta on apua tutustumismatkassa -- ja sen
+jälkeenkin. Tervetuloa mukaan!
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
index faebb7087b..55e4c1d83a 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
@@ -7,18 +7,19 @@
Latex on merkintäkieli, mikä tarkoittaa, että se sisältää omat tapansa
dokumentin rakenteen ja sisällön kuvaamiseen. Kaikkea ei kirjoiteta
lähdedokumenttiin sellaisenaan, vaan täytyy käyttää tiettyjä kielen
-sääntöjen mukaisia merkintätapoja tai komentoja. Tässä luvussa
-käsitellään merkintäkielen perusasioita, joita on tarpeen ymmärtää ennen
-kuin tehokkaasti toimia Latexin parissa. Kaikkea ei tarvitse päntätä
-kerralla muistiin, mutta tänne on hyvä palata välillä kertaamaan
-perustekniikkaa.
+sääntöjen mukaisia merkintätapoja tai komentoja.
+
+Tässä luvussa käsitellään merkintäkielen perusasioita, joita on tarpeen
+ymmärtää ennen kuin voi tehokkaasti toimia Latexin parissa. Kaikkea ei
+tarvitse opetella ulkoa, mutta tähän lukuun on hyvä palata välillä
+kertaamaan perustekniikkaa.
\section{Merkistö}
-Latex\-/dokumenttiin voi kirjoittaa tekstiä Unicode\-/merkistöllä ja sen
-\textsc{utf}\=/8\-/koodauksella, jos kääntäjänä on Unicoden osaava
+Latex\-/lähdetiedostoon voi kirjoittaa tekstiä Unicode\-/ merkistöllä ja
+sen \textsc{utf}\=/8\-/ koodauksella, jos kääntäjänä on Unicoden osaava
ohjelma kuten Lualatex tai Xelatex. Pääasiassa siis merkit kirjoitetaan
-sellaisenaan lähdedokumenttiin, mutta on kuitenkin kaikenlaisia
+sellaisenaan lähdetiedostoon, mutta on kuitenkin monenlaisia
poikkeuksia, ja niitä käsitellään tässä alaluvussa.
\subsection{Varatut erikoismerkit}
@@ -122,12 +123,11 @@ fonttien yhteydessä luvussa \ref{luku/fontit-välistys}.
\subsection{Rivinvaihto lähdedokumentissa}
\label{luku/rivinvaihtomerkit}
-Kuten edellä todettiin, lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan
-vain sanaväleiksi eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos
-ladottuun dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan
-lähdedokumenttiin kaksi kenoviivaa (\komentom{\keno}). Tätä komentoa
-käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden yhteydessä luvussa
-\ref{luku/rivinvaihtokomennot}.
+Lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan vain sanaväleiksi
+eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos ladottuun
+dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan lähdedokumenttiin kaksi
+kenoviivaa (\komentom{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
+tekstikappaleiden yhteydessä luvussa \ref{luku/rivinvaihtokomennot}.
On kuitenkin mahdollista saada myös lähdedokumentin rivinvaihdot
toteutumaan automaattisesti ladotussa tekstissä. Sellainen tila
@@ -139,11 +139,12 @@ dokumentin tilaksi \komento{obeycr} ei yleensä sovi.
\subsection{Kappaleen vaihtuminen}
\label{luku/kappaleen-vaihtuminen}
-Tyhjä rivi tarkoittaa kappaleen vaihtumista. Rivi on tyhjä silloin, kun
-se ei sisällä mitään muuta kuin rivinvaihdon tai kun se sisältää vain
-välilyöntejä tai sarkainmerkkejä ja lopuksi rivinvaihdon. Tyhjiä rivejä
-voi olla useita peräkkäin, mutta ne tarkoittavat samaa kuin yksi tyhjä
-rivi. Uuden tekstikappaleen voi aloittaa myös komennolla \komento{par}.
+Tyhjä rivi lähdetiedostossa tarkoittaa kappaleen vaihtumista. Rivi on
+tyhjä silloin, kun se ei sisällä mitään muuta kuin rivinvaihdon tai kun
+se sisältää vain välilyöntejä tai sarkainmerkkejä ja lopuksi
+rivinvaihdon. Tyhjiä rivejä voi olla useita peräkkäin, mutta ne
+tarkoittavat samaa kuin yksi tyhjä rivi. Uuden tekstikappaleen voi
+aloittaa myös komennolla \komento{par}.
\begin{koodilohkosis}
Nämä rivit kuuluvat
@@ -223,7 +224,7 @@ Nämä kaksi eri merkkiä, tilde ja \uctunnus{u+00a0}, toimivat hieman eri
tavoin. Molemmat estävät rivinvaihdon, mutta tildemerkki sallii välin
venymisen samalla tavalla kuin tavallinenkin sanaväli sallii (luku
\ref{luku/sanaväli}). Sen sijaan merkki \uctunnus{u+00a0} on
-vakiolevyinen eikä siis veny muiden sanavälien tapaan. Merkkiä
+vakiolevyinen eikä siis veny muiden sanavälien tavoin. Merkkiä
\uctunnus{u+00a0} täytyy käyttää ainakin vuorosanaviivan (\==) ja sitä
seuraavan sanan välissä, koska se väli ei saa venyä.
@@ -234,7 +235,7 @@ Ohuke on tavallista sanaväliä kapeampi väli, ja se tehdään
komennolla~\komentom{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
on \murtoluku{1}{6} typografisen neliön leveydestä eli em-mitasta (luku
\ref{luku/mitat}). Ohuke on tasalevyinen ja sitova, eli se ei veny
-muiden sanavälien tapaan, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
+muiden sanavälien tavoin, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
esimerkiksi pitkien lukujen ja puhelinnumeroiden ryhmittelyyn paremmin
kun sanaväli.
@@ -305,8 +306,8 @@ lopputuloksena yksi kaareva lainausmerkki (''). Kahdella suurempi kuin
\end{tulossis}
\noindent
-Yllä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita kieliä
-varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
+Edellä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita
+kieliä varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
kahdella gravisaksentilla (\koodim{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
tehdään yhdellä aksentilla (\koodim{`}). Joissakin kielissä käytetään
erilaisia kulmalainausmerkkejä lainauksen alussa ja lopussa. Vasemmalle
@@ -325,12 +326,12 @@ kielikohtaisia keinoja lainausmerkkien kirjoittamiseen.
Edellä kuvatut Latexin omat lainausmerkkien merkintätavat (\koodi{''},
\koodi{>>} ym.) eli niin sanotut Tex\-/ligatuurit voi kytkeä päälle ja
-pois päältä \paketti{fontspec}\-/pakettiin kuuluvien asetusten avulla.
-Fonteissa on yleensä oletuksena päällä Tex\-/ligatuurit eli asetus
-\koodi{Liga\-tures=\katk TeX}, mutta sen saa poistettua asetuksella
-\koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Asetusta muutetaan kirjainperheen
-määrittelyn yhteydessä tai väliaikaisesti komennolla
-\komento{addfontfeatures}.
+pois päältä fontin asetuksista eli \paketti{fontspec}\-/ pakettiin
+kuuluvien toimintojen avulla. Fonteissa on yleensä oletuksena päällä
+Tex\-/ligatuurit eli asetus \koodi{Liga\-tures=\katk TeX}, mutta sen saa
+poistettua asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Asetusta
+muutetaan kirjainperheen määrittelyn yhteydessä tai väliaikaisesti
+komennolla \komento{addfontfeatures}.
\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
@@ -345,8 +346,8 @@ määrittelyn yhteydessä tai väliaikaisesti komennolla
Tasalevyisessä fontissa Tex\-/ligatuurit eivät ole päällä oletuksena,
joten yksittäisissä sanoissa tai lyhyissä ilmauksissa voi estää
Tex\-/ligatuurit esimerkiksi komennolla \komento{texttt}. Samalla
-tietysti fonttikin vaihtuu. Fontteja käsitellään tarkemmin luvussa
-\ref{luku/kirjaintyypit}.
+tietysti fonttikin vaihtuu tasalevyiseksi. Fontteja käsitellään
+tarkemmin luvussa \ref{luku/kirjaintyypit}.
\komentoi{texttt}
\begin{koodilohkosis}
@@ -454,19 +455,28 @@ tehdään Latexissa komennoilla \komentom{dots}, \komento{ldots},
Yläindeksit (a\textsuperscript{2}) tehdään komennolla
\komentom{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
-komennolla \komentom{textsubscript}. Oletusasetuksilla Latex toteuttaa
-indeksit mekaanisesti pienentämällä fonttia ja sijoittamalla pienennetyn
-tekstin alas peruslinjan tuntumaan tai ylös gemenalinjan yläpuolelle.%
-\footnote{Katso typografinen viivasto, kuva \ref{kuva/kirjainmitat}
- sivulla \pageref{kuva/kirjainmitat}.} Lopputulos ei ole typografisesti
-välttämättä kovin hyvä, koska fontin pienentäminen ohentaa samalla
-merkkien viivoja ja ohuimmat hiusviivat voivat lähes kadota.
+komennolla \komentom{textsubscript}.
+
+\komentoi{textsuperscript}
+\komentoi{textsubscript}
+\begin{koodilohkosis}
+a\textsuperscript{2} a\textsubscript{2}
+\end{koodilohkosis}
+
+\noindent
+Oletusasetuksilla Latex toteuttaa indeksit mekaanisesti pienentämällä
+fonttia ja sijoittamalla pienennetyn tekstin alas peruslinjan tuntumaan
+tai ylös gemenalinjan yläpuolelle.\footnote{Katso typografinen viivasto
+ eli kuva \ref{kuva/kirjainmitat} sivulla \pageref{kuva/kirjainmitat}.}
+Lopputulos ei ole typografisesti välttämättä kovin hyvä, koska fontin
+pienentäminen ohentaa samalla merkkien viivoja ja ohuimmat hiusviivat
+voivat lähes kadota.
\englanti{Open Type} \=/fontit sisältävät usein tuen oikeille ylä- ja
alaindekseille, jotka fontin suunnittelija on toteuttanut. Niitä
-kannattaa käyttää, koska suunnittelija tuntee oman fonttinsa ja saa
-todennäköisesti parempaa jälkeä kuin Latex mekaanisesti. \englanti{Open
- Type} \=/fonttien indeksit on kätevintä ottaa käyttöön
+kannattaa käyttää, koska suunnittelija tuntee oman fonttinsa ja on
+saanut todennäköisesti parempaa jälkeä kuin Latex mekaanisesti.
+\englanti{Open Type} \=/fonttien indeksit on kätevintä ottaa käyttöön
\pakettictan{realscripts}\-/ paketin avulla.
Paketti \paketti{realscripts} määrittelee uudelleen Latexin ylä- ja
@@ -507,9 +517,9 @@ Latexin alkuperäiset komennot.
Taulukossa \ref{tlk/indeksien-vertailu} vertaillaan oikeita ja
mekaanisia ylä- ja alaindeksejä. Taulukon esimerkit paljastavat, että
lopputuloksessa on eroa. Mekaaninen ylä- ja alaindeksitoiminto jättää
-merkit turhan suurikoisiksi mutta saattaa silti ohentaa merkkien viivoja
-liian paljon. Se ei myöskään ymmärrä poistaa gemenanumeroita (3624)
-käytöstä vaan latoo ne sellaisenaan suunnilleen oikeaan paikkaan.
+merkit turhan suurikokoisiksi mutta saattaa silti ohentaa merkkien
+viivoja liian paljon. Se ei myöskään ymmärrä poistaa gemenanumeroita
+(3624) käytöstä vaan latoo ne sellaisenaan suunnilleen oikeaan paikkaan.
Ylä- ja alaindeksejä käytettäessä on siis syytä ladata
\paketti{realscripts}\-/ paketti ja käyttää indeksit hallitsevaa
@@ -520,9 +530,9 @@ Unicode\-/merkistön avulla sellaisenaan. Lopputulos on sama.
\subsection{Tavutusvihje}
-Komento \komentom{-} on tavutusvihje, joka neuvoo tavutusalgoritmia
-katkaisemaan sanan tästä kohdasta. Samalla se voi estää sanan
-katkaisemisen muista kohdista.
+Komento \komentom{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
+algoritmille, että sanan voi katkaista tästä kohdasta rivin lopussa.
+Tavutusvihje voi estää sanan katkaisemisen muista kohdista.
\begin{koodilohkosis}
tavutus\-algo\-ritmi
@@ -547,8 +557,7 @@ näiden komentojen käyttö ei ole välttämätöntä.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[4][]{{\erikoisfontti #3}
- & \komento{#2}\komentojatko{#1} & #4}
+ \renewcommand{\rivi}[4][]{#3 & \komento{#2}\komentojatko{#1} & #4}
\begin{tabular}{*{2}{cll}}
\toprule
\multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki}}
@@ -603,31 +612,49 @@ näiden komentojen käyttö ei ole välttämätöntä.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[4][]{{\erikoisfontti #2} & \komento{#3} #1 & #4 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}
+
\begin{tabular}{cll}
\toprule
- \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}} & \ots{Merkitys} \\
+ \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
+ & \ots{Merkitys} \\
\midrule
- \rivi[\koodi{`{}`}]{\textquotedblleft}{textquotedblleft}
- {vasen lainausmerkki}
- \rivi[\koodi{'{}'}]{\textquotedblright}{textquotedblright}
- {oikea lainausmerkki}
- \rivi{\textquotedbl}{textquotedbl}{yleislainausmerkki (\textsc{ascii})}
- \rivi[\komento{lq} \koodi{`}]{\textquoteleft}{textquoteleft}
- {vasen puolilainausmerkki}
- \rivi[\komento{rq} \koodi{'}]{\textquoteright}{textquoteright}
- {oikea puolilainausmerkki, heittomerkki}
+
+ \textquotedblleft
+ & \komento{textquotedblleft}, \koodi{`{}`}
+ & vasen lainausmerkki \\
+
+ \textquotedblright
+ & \komento{textquotedblright}, \koodi{'{}'}
+ & oikea lainausmerkki \\
+
+ \rivi{\textquotedbl}{textquotedbl}{yleislainausmerkki}
+
+ \textquoteleft
+ & \komento{textquoteleft}, \komento{lq}, \koodi{`}
+ & vasen puolilainausmerkki \\
+
+ \textquoteright
+ & \komento{textquoteright}, \komento{rq}, \koodi{'}
+ & oikea puolilainausmerkki, heittomerkki \\
+
\rivi{\textquotesingle}{textquotesingle}
- {yleispuolilainausmerkki ja -heittomerkki (\textsc{ascii})}
- \rivi[\koodi{<{}<}]{\guillemotleft}{guillemotleft}
- {vasen kulmalainausmerkki}
- \rivi[\koodi{>{}>}]{\guillemotright}{guillemotright}
- {oikea kulmalainausmerkki}
+ {yleispuolilainausmerkki ja -heittomerkki}
+
+ \guillemotleft
+ & \komento{guillemotleft}, \koodi{<{}<}
+ & vasen kulmalainausmerkki \\
+
+ \guillemotright
+ & \komento{guillemotright}, \koodi{>{}>}
+ & oikea kulmalainausmerkki \\
+
\rivi{\guilsinglleft}{guilsinglleft}{vasen kulmapuolilainausmerkki}
\rivi{\guilsinglright}{guilsinglright}
{oikea kulmapuolilainausmerkki}
\rivi{\quotedblbase}{quotedblbase}{rivinalinen lainausmerkki}
\rivi{\quotesinglbase}{quotesinglbase}{rivinalinen puolilainausmerkki}
+
\bottomrule
\end{tabular}
}{
@@ -637,7 +664,7 @@ näiden komentojen käyttö ei ole välttämätöntä.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[4][]{{\erikoisfontti #2} & \komento{#3} #1 & #4 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}
\providecommand{\textbigcirclekorvike}{}
\renewcommand{\textbigcirclekorvike}{%
\begin{tikzpicture}
@@ -646,41 +673,90 @@ näiden komentojen käyttö ei ole välttämätöntä.
\begin{tabular}{cll}
\toprule
- \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}} & \ots{Merkitys} \\
+ \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
+ & \ots{Merkitys} \\
\midrule
- \rivi[\koodi{--}]{\textendash}{textendash}{lyhyt ajatusviiva}
- \rivi[\koodi{---}]{\textemdash}{textemdash}{pitkä ajatusviiva}
- \rivi[\koodi{!`}]{\textexclamdown}{textexclamdown}{yläsalainen huutomerkki}
- \rivi[\koodi{?`}]{\textquestiondown}{textquestiondown}
- {ylösalainen kysymysmerkki}
+
+ \textendash
+ & \komento{textendash}, \koodi{--}
+ & lyhyt ajatusviiva \\
+
+ \textemdash
+ & \komento{textemdash}, \koodi{---}
+ & pitkä ajatusviiva \\
+
+ \textexclamdown
+ & \komento{textexclamdown}, \koodi{!`}
+ & ylösalainen huutomerkki \\
+
+ \textquestiondown
+ & \komento{textquestiondown}, \koodi{?`}
+ & ylösalainen kysymysmerkki \\
+
\rivi{\textgreater}{textgreater}{suurempi kuin -merkki}
\rivi{\textless}{textless}{pienempi kuin -merkki}
- \rivi[\komento{ldots} \komento{dots}]{\ldots}{textellipsis}
- {kolme pistettä, ellipsi}
+
+ \textellipsis
+ & \komento{textellipsis}, \komento{ldots}, \komento{dots}
+ & kolme pistettä, ellipsi \\
+
\rivi{\texteuro}{texteuro}{euron merkki}
- \rivi[\komento{pounds}]{\pounds}{textsterling}{punnan merkki}
- \rivi[\komento{\$}]{\textdollar}{textdollar}{dollarin merkki}
- \rivi[\komento{S}]{\S}{textsection}{pykälän merkki}
- \rivi[\komento{P}]{\P}{textparagraph}{kappaleen merkki}
- \rivi[\komento{copyright}]{\copyright}{textcopyright}{tekijänoikeusmerkki}
+
+ \textsterling
+ & \komento{textsterling}, \komento{pounds}
+ & punnan merkki \\
+
+ \textdollar
+ & \komento{textdollar}, \komento{\$}
+ & dollarin merkki \\
+
+ \textsection
+ & \komento{textsection}, \komento{S}
+ & pykälän merkki \\
+
+ \textparagraph
+ & \komento{textparagraph}, \komento{P}
+ & kappaleen merkki \\
+
+ \textcopyright
+ & \komento{textcopyright}, \komento{copyright}
+ & tekijänoikeusmerkki \\
+
\rivi{\textregistered}{textregistered}{rekisteröity tavaramerkki}
\rivi{\texttrademark}{texttrademark}{tavaramerkki}
- \rivi[\komento{dag}]{\dag}{textdagger}{risti}
- \rivi[\komento{ddag}]{\ddag}{textdaggerdbl}{kaksoisristi}
- \rivi[\komento{\^{}}\komentoarg{}]
- {\textasciicircum}{textasciicircum}{sirkumfleksi}
- \rivi[\komento{\~{}}\komentoarg{}]
- {\textasciitilde}{textasciitilde}{tilde}
+
+ \textdagger
+ & \komento{textdagger}, \komento{dag}
+ & risti \\
+
+ \textdaggerdbl
+ & \komento{textdaggerdbl}, \komento{ddag}
+ & kaksoisristi \\
+
+ \textasciicircum
+ & \komento{textasciicircum}, \komento{\^{}}\komentoarg{}
+ & sirkumfleksi \\
+
+ \textasciitilde
+ & \komento{textasciitilde}, \komento{\~{}}\komentoarg{}
+ & tilde \\
+
\rivi{\textasteriskcentered}{textasteriskcentered}
{rivinkeskinen asteriski, tähti}
\rivi{\textbackslash}{textbackslash}{kenoviiva}
\rivi{\textbar}{textbar}{pystyviiva}
\rivi{\textbardbl}{textbardbl}{kaksoispystyviiva}
- \rivi[\komento{\{}]{\textbraceleft}{textbraceleft}{vasen aaltosulje}
- \rivi[\komento{\}}]{\textbraceright}{textbraceright}{oikea aaltosulje}
+
+ \textbraceleft
+ & \komento{textbraceleft}, \komento{\{}
+ & vasen aaltosulje \\
+
+ \textbraceright
+ & \komento{textbraceright}, \komento{\}}
+ & oikea aaltosulje \\
+
\rivi{\textbullet}{textbullet}{luetelmaympyrä}
\rivi{\textbigcirclekorvike}{textbigcircle}{suuri ympyrä}
- % \rivi{\textcircled{a}}{textcircled\{\ldots\}}{ympyröity merkki}
\rivi{\textleftarrow}{textleftarrow}{nuoli vasemmalle}
\rivi{\textrightarrow}{textrightarrow}{nuoli oikealle}
\rivi{\textordfeminine}{textordfeminine}
@@ -688,7 +764,11 @@ näiden komentojen käyttö ei ole välttämätöntä.
\rivi{\textordmasculine}{textordmasculine}
{maskuliininen järjestysluvun merkki}
\rivi{\textperiodcentered}{textperiodcentered}{rivinkeskinen piste}
- \rivi[\komento{\_}]{\textunderscore}{textunderscore}{alaviiva}
+
+ \textunderscore
+ & \komento{textunderscore}, \komento{\_}
+ & alaviiva \\
+
\rivi{\textvisiblespace}{textvisiblespace}{näkyvä välilyönti}
\bottomrule
\end{tabular}
@@ -775,7 +855,7 @@ lopulta yksi \koodi{]}-merkki.
Komennon yhteydessä sanavälejä käsitellään hieman poikkeuksellisesti.
Esimerkiksi komennon nimen perässä olevat sanavälit syödään pois, jos
komennolle ei anneta yhtään argumenttia. Seuraavassa esimerkissä sana
-\emph{Latex} ladotaan ehjänä, jos vain \komentox{komento} itsessään ei
+''Latex'' ladotaan ehjänä, jos vain \komentox{komento} itsessään ei
kirjoita mitään eikä vaikuta tekstin latomiseen.
\begin{koodilohkosis}
@@ -812,7 +892,7 @@ Esimerkiksi jos kirjoittaa Latexia käsittelevää kirjaa, kannattaa heti
aluksi luoda komento, jolla merkitään kaikki Latexin komennot. Komennon
nimi voisi olla vaikka \komentox{komento}, ja sen voisi määritellä
siten, että se lisää automaattisesti komennon nimen alkuun kenoviivan
-(\keno) ja latoo koko ilmauksen tasalevyisellä kirjainperheellä.
+(\koodi{\keno}) ja latoo koko ilmauksen tasalevyisellä fontilla.
Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelemisestä ja
käytöstä:
@@ -835,7 +915,7 @@ muitakin asioita. Latexin komentojen nimet ovat suunnilleen englantia,
ja jos nimen tavuttaa, täytyisi se tehdä englannin sääntöjen mukaisesti.
Esimerkkinä olleen \komentox{komento}\-/ komennon määritelmässä voisi
siis vaihtaa myös kielen komennolla \komento{textenglish}.%
-\footnote{Lisätietoa kieliasetuksista voi lukea luvusta
+\footnote{Kieliasetuksista käsitellään luvussa
\ref{luku/kieliasetukset}.}
Jos ollaan kirjoittamassa laajaa tietoteosta, Latex\-/ komennot halutaan
@@ -1276,12 +1356,12 @@ lopettavan \komento{end}\-/ komennon jälkeiset sanavälit. Esimerkki
Koska typografia on pitkälti teksti- ja muiden elementtien sijoittelua,
tarvitaan sitä varten mittavälineitä. Niinpä Texissäkin on pituusmittoja
-(engl. \emph{length}) ja useita pituuden mittayksiköitä. Taulukkoon
-\ref{tlk/mittayksiköt} on koottu mittayksiköiden lyhenteet ja
-merkitykset. Teknisesti on samantekevää, mitä yksiköitä käyttää, sillä
-ne ovat vain välineitä pituuden ilmaisemiseen. Sisäisesti Tex käyttää
-sp-yksikköä, joka ilmaisee samalla mittojen tarkkuuden: pienin jakamaton
-mitta on 1\,sp (5,36\,nm).
+ja useita pituuden mittayksiköitä. Taulukkoon \ref{tlk/mittayksiköt} on
+koottu mittayksiköiden lyhenteet ja merkitykset. Teknisesti on
+samantekevää, mitä yksiköitä käyttää, sillä ne ovat vain välineitä
+pituuden ilmaisemiseen. Sisäisesti Tex käyttää sp-yksikköä, joka
+ilmaisee samalla mittojen tarkkuuden: pienin jakamaton mitta on 1\,sp
+(5,36\,nm).
\leijutlk{
\begin{tabular}{ll}
@@ -1335,6 +1415,17 @@ Sanat\hspace{1.2cm}hassusti
\hspace{1.75em}erillään.
\end{tulossis}
+\noindent
+Jos pystysuuntaisen välin tekevä komento \komento{vspace} sattuu
+sivunvaihdon kohdalle, väli jätetään kokonaan tekemättä. Komennosta on
+olemassa tähtiversio \komento{vspace*}, joka tekee välin myös
+sivunvaihdon kohdalle eli ennen tai jälkeen sivunvaihdon.
+
+Vastaavalla tavalla toimii myös vaakasuuntainen väli \komento{hspace}.
+Jos komento sattuu rivinvaihdon kohdalle, komentoa ei huomioida eli väli
+jätetään tekemättä. Tähtiversio \komento{hspace*} tekee välin joka
+tapauksessa.
+
\subsection{Mittakomennot ja typografinen viivasto}
Mittoja tallennetaan eräänlaisiin muuttujiin, jotka näyttävät päällepäin
@@ -1380,12 +1471,13 @@ Ohuke eli \murtoluku{1}{6}\,em-väli tehdään \komentom{,}\-/ komennolla,
josta on tarkempaa tietoa luvussa \ref{luku/ohuke}.
\leijukuva{
+ \rmfamily
\begin{tikzpicture}
[viiva/.style={line width=.7bp, densely dotted, color=apuviiva},
nuoli/.style={<->, line width=1bp, color=mittanuoli}, xscale=1.1,
yscale=1.9, baseline=0pt]
- \node at (.04,.25) {\fontsize{120bp}{120bp}\viivastofontti p};
+ \node at (.04,.25) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont p};
\draw [viiva] (-1,.98) rectangle (1,-.5);
\draw [viiva] (1,.98) -- (2.25,.98);
@@ -1407,7 +1499,7 @@ josta on tarkempaa tietoa luvussa \ref{luku/ohuke}.
\node at (3.13,.02) {peruslinja};
\node at (3.13,-.5) {alalinja};
- \node at (6.52,.74) {\fontsize{120bp}{120bp}\viivastofontti H};
+ \node at (6.52,.74) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont H};
\draw [viiva] (5.05,1.47) rectangle (7.95,.02);
\draw [viiva] (5.05,.02) -- (4,.02);
@@ -1568,9 +1660,9 @@ x\hspace{0mm plus 1filll}x\hspace{0mm plus 1fill}x
Edellisessä esimerkissä ensimmäinen venyvä mitta \koodi{1filll} mitätöi
jälkimmäisen \koodi{1fill} kokonaan. Yleensä lienee parasta käyttää
keskimmäistä (\koodi{fill}), mutta eri tärkeysasteille voi olla käyttöä
-esimerkiksi paketin koodissa: \koodi{fil} sallii, että kirjoittaja
-tai muu koodi syrjäyttää asetuksen; \koodi{filll} on ehdoton sääntö,
-joka syrjäyttää muut.
+esimerkiksi laajennuspaketin koodissa: \koodi{fil} sallii, että
+kirjoittaja tai muu koodi syrjäyttää asetuksen; \koodi{filll} on ehdoton
+sääntö, joka syrjäyttää muut.
Käytännöllisyyssyistä äärettömästi venyvä pituus \koodi{0mm plus 1fill}
on jo valmiiksi asetettu mittaan \mittam{fill}. Sitä on kätevää käyttää
@@ -2147,7 +2239,7 @@ annetaan seuraavasti:
\noindent
Grafiikkaan kuten kuviin ja väreihin erikoistunut paketti
-\paketti{graphicx} sisältää hyödyllisiä laatikkokomentoja:
+\pakettictan{graphicx} sisältää hyödyllisiä laatikkokomentoja:
\komento{scalebox}, \komento{resizebox} ja \komento{rotatebox}. Komento
\komento{scalebox} skaalaa tekstin eri kokoiseksi vaaka- tai
pystysuunnassa.
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
index 3d55ec708f..5cde997799 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-rakenne.tex
@@ -151,7 +151,7 @@ verran.
Silloin kun kappaleet ladotaan erilleen toisistaan, on yleensä hyvä
sallia kappalevälin venyä tai kutistua hieman, koska venyvät
pystysuuntaiset välit antavat Texille paremmat mahdollisuudet latoa
-hyvännäköisiä sivuja. Venyvien välien avulla esimerkiksi sivun
+hyvännäköisiä sivuja. Venyvien välien avulla esimerkiksi sivujen
tekstialueen ylä- ja alareunat saadaan aina samalle kohdalle. Toisaalta
myös liian suuret ja toisistaan liiaksi poikkeavat kappalevälit voivat
olla rumannäköisiä.
@@ -251,9 +251,8 @@ Oletusasetuksilla Latex latoo sisennyksen automaattisesti kappaleen
alkuun mutta ei kuitenkaan otsikoiden jälkeen.
Ensimmäisen rivin sisennyksen suuruus asetetaan mitan \mittam{parindent}
-avulla, esimerkiksi seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö
-tähän tarkoitukseen on \emph{em}, koska se viittaa suoraan nykyisen
-fontin kokoon.
+avulla, seuraavan esimerkin mukaisesti. Sopiva mittayksikkö tähän
+tarkoitukseen on em, koska se viittaa suoraan nykyisen fontin kokoon.
\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
@@ -338,7 +337,7 @@ erottumaan selvästi vasemmassa reunassa. Tämän oppaan lopussa sivulla
Myös virallisten asiakirjojen muotoilussa käytetään riippuvaa
sisennystä. Niissä kappaleen ensimmäinen rivi voi sisältää otsikon, joka
-on tasattu vasempaan marginaaliin. Otsikon perässä on sarkainhyppy
+on tasattu vasempaan reunaan. Otsikon perässä on sarkainhyppy
tekstikappaleen sisennyksen tasalle, ja kappaleen muut rivit on
sisennettynä samalla tasolle.
@@ -366,16 +365,15 @@ Helpoin tapa riippuvien sisennysten toteuttamiseen lienee
\pakettictan{hanging}\-/ paketin käyttö. Paketti tuo uuden komennon
\komentom{hangpara}, jonka käyttöä esimerkki
\ref{esim/riippuva-sis-hangpara} selventää. Komennon ensimmäinen
-argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti (positiivinen
-kokonaisluku) määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta jätetään
-sisentämättä. Jos taas toinen argumentti on negatiivinen luku, luvun
+argumentti on sisennyksen mitta ja toinen argumentti määrittää, kuinka
+monta riviä kappaleen alusta jätetään sisentämättä. Jos toinen
+argumentti on negatiivinen luku, on merkitys päinvastainen eli luvun
itseisarvo määrittää, kuinka monta riviä kappaleen alusta sisennetään.
Komennon \komento{hangpara} vaihtoehtona on ympäristö
\ymparistom{hangparas}, jonka sisällä kaikki kappaleet sisennetään
-riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristön
-aloituskomennolle annetaan samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/
-komennollekin.
+riippuvalla tyylillä samojen asetusten mukaisesti. Ympäristölle annetaan
+samat argumentit kuin \komento{hangpara}\-/ komennollekin.
\ymparistoi{hangparas}
\begin{koodilohkosis}
@@ -424,7 +422,7 @@ esimerkki:
\komentoi{ignorespaces}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\sarkain}
-\setlength{\sarkain}{2.3cm}
+\setlength{\sarkain}{23mm}
\newcommand{\kappale}[1][]{\par\hangpara{2\sarkain}{1}%
\makebox[2\sarkain][l]{\ignorespaces #1}\ignorespaces}
\end{koodilohkosis}
@@ -592,7 +590,7 @@ kolmas
\noindent
Rivinvaihtokomennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
joka ilmaisee rivien väliin ladottavan ylimääräisen pystysuuntaisen
-tilan. Argumentin on siis oltava mitta (luku \ref{luku/mitat}).
+tilan. Argumentin on siis oltava mitta.
\komentoi{\keno}
\begin{koodilohkosis}
@@ -607,7 +605,7 @@ ensimmäinen \\ toinen \\[1.3ex] kolmas
Komennosta on olemassa tähtiversio \komentom{\keno *}, joka edellisten
ominaisuuksien lisäksi estää sivun vaihtumisen tämän rivinvaihdon
kohdalla. Myös tähtiversiolle voi antaa valinnaiseksi argumentiksi
-mitan. Sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.
+mitan, ja sen merkitys on sama kuin komennon normaalilla versiollakin.
Rivin voi vaihtaa myös komennolla \komentom{newline}, mutta tämä komento
ei hyväksy valinnaista argumenttia eikä siitä ole tähdellistä versiota.
@@ -664,8 +662,8 @@ Ladonta\-/algoritmi käyttää leski- ja orporiveissä sisäisesti
haitallisuusarvoa tai sakkoarvoa (\englanti{penalty}), ja jos lesket ja
orvot halutaan estää, määritellään niiden haitallisuusarvo
mahdollisimman korkeaksi. Käytännössä arvo 10\,000 tarkoittaa samaa kuin
-ääretön, eli silloin lesken tai orvon haitallisuus on niin suuri, että
-sellaisia ei sallita.
+ääretön, eli silloin lesken tai orvon haitallisuus on niin suuri, ettei
+sellaisia sallita.
\komentoi{widowpenalty}
\komentoi{clubpenalty}
@@ -700,7 +698,7 @@ lyhyehköjä huomautuksia ja lisätietoa.
Marginaalihuomautukset tehdään komennolla \komentom{marginpar}, jonka
argumentiksi annetaan marginaaliin tuleva teksti. Marginaalin teksti
-ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin riippuen siitä, kumpi on
+ladotaan vasempaan tai oikeaan marginaaliin sen mukaan, kumpi on
aukeaman ulkoreunassa. Yksipuolisilla sivuilla teksti ladotaan
oletuksena oikeaan marginaaliin. Mikäli sivu on kaksipalstaisessa
tilassa (luku \ref{luku/palstat}), marginaalihuomautus ladotaan
@@ -716,13 +714,13 @@ joka ladotaan sivun normaalille tekstialueelle.
% Miten valinnainen argumentti toimii? \marginpar[left]{right}
\noindent
-Yleensä marginaalihuomautukset ladotaan erilaisella kirjainleikkauksella
-kuin leipäteksti, jotta ne erottuvat toisistaan. Jos leipätekstissä
-käytetään antiikvaa, voisi marginaalissa käyttää esimerkiksi pienempää
-groteskia. Tämän toteutusta varten kannattaa määritellä uusi komento,
-vaikkapa nimellä \komentox{huomautus}, jota käyttämällä
-marginaalihuomautukset saa helposti yhdenmukaiseksi. Seuraavassa on
-esimerkki tällaisen komennon määrittelystä:
+Yleensä marginaalihuomautukset kannattaa latoa erilaisella
+kirjainleikkauksella kuin leipäteksti, jotta ne erottuvat toisistaan.
+Jos leipätekstissä käytetään antiikvaa, voisi marginaalissa käyttää
+esimerkiksi pienempää groteskia. Tämän toteutusta varten kannattaa
+määritellä uusi komento, vaikkapa nimellä \komentox{huomautus}, jota
+käyttämällä marginaalihuomautukset saa helposti yhdenmukaiseksi.
+Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelystä:
\komentoi{newcommand}
\komentoi{marginpar}
@@ -749,14 +747,14 @@ erilainen kuin leipätekstissä, jotta huomautus ei häiritse liikaa
leipätekstin lukemista. \noclub[3]
Sivun marginaalissa olevan huomautuspalstan leveys voidaan määrittää
-sivun asetusten yhteydessä. Asetuksia hoitavan \paketti{geometry}\-/
+sivun asetusten yhteydessä. Asetuksia hoitavan \pakettictan{geometry}\-/
paketin valitsimella \koodi{marginparwidth} asetetaan palstan leveys ja
valitsimella \koodi{marginparsep} palstan etäisyys leipätekstistä.
Valitsimella \koodi{reversemarginpar} siirretään marginaalihuomautukset
päinvastaiseen marginaaliin. Näitä ja muitakin sivun asetuksia
käsitellään luvussa~\ref{luku/sivuasetukset}.
-Asetuksia voi muuttaa myös kesken dokumentin. Mitta
+Edellä mainittuja asetuksia voi muuttaa myös kesken dokumentin. Mitta
\mitta{marginparwidth} määrittää marginaalihuomautuspalstan leveyden ja
mitta \mitta{marginparsep} sen etäisyyden leipätekstistä. Lisäksi on
mitta \mitta{marginparpush}, jolla asetetaan peräkkäisten
@@ -769,8 +767,8 @@ esimerkki näiden mittojen asettamisesta:
\mittai{marginparpush}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\marginparwidth}{50bp}
-\setlength{\marginparsep}{10bp}
-\setlength{\marginparpush}{6bp}
+\setlength{\marginparsep} {10bp}
+\setlength{\marginparpush} {6bp}
\end{koodilohkosis}
\noindent
@@ -783,13 +781,13 @@ marginaalihuomautukset vastakkaiseen marginaaliin ja komennolla
\lettrine[lines=3, loversize=.06, lhang=.02, findent=-5bp, nindent=4bp,
slope=4bp]{A}{nfangit} ovat suurikokoisia tekstin alkukirjaimia.
Tyypillisesti kirjaimen korkeus on kahdesta viiteen riviä ja se
-upotetaan kappaleen sisään, mutta joskus se sijoitetaan kokonaan
-marginaalin puolelle tai yltää normaalin tekstirivin yläpuolelle.
+upotetaan kappaleen sisään. Joskus anfangi sijoitetaan kokonaan
+marginaalin puolelle tai se sijaitsee normaalisti tekstin peruslinjalla.
Anfangikirjain voidaan latoa erilaisella kirjainleikkauksella kuin
leipäteksti. Esimerkiksi vanhassa ja vanhantyylisessä typografiassa
anfangiin voi sopia erityisen koristeellinen kirjain.
-\smallskip
+\medskip
\lettrine[lines=2, lhang=1, nindent=0bp]{E\hspace{1.5bp}}{dellä
olevaan}, tähän ja seuraavaan tekstikappaleeseen anfangit sopivat
@@ -949,9 +947,10 @@ Melko rauhallinen typografinen keino on \textsc{pienversaali} eli
kapiteeli (\komentom{textsc}), jonka kirjaimet näyttävät
versaalikirjaimilta mutta ovat suunnilleen gemenakirjainten eli pienten
kirjainten korkuisia. Pienversaali on fonttiin sisältyvä erillinen
-kirjainmuotoilijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen
-mekaanisesti pienentämä versio versaalikirjaimista. Jos fonttiin ei
-sisälly pienversaalia ja sellaisen silti haluaa omaan
+suunnittelijan piirtämä leikkaus, eli se ei ole tietokoneen mekaanisesti
+pienentämä versio versaalikirjaimista.
+
+Jos fonttiin ei sisälly pienversaalia ja sellaisen silti haluaa omaan
keinovalikoimaansa, voi yrittää vähemmän tyylikästä mekaanista
toteutusta luvussa \ref{luku/fontit-keinopienversaali} kerrotuilla
asetuksilla. Luvuissa \ref{luku/fontit-välistys} ja
@@ -978,26 +977,40 @@ Typografisesta estetiikasta juontuu sekin, että pienversaali on sopiva
pari gemenanumeroiden kanssa erilaisiin teknisiin koodeihin ja muihin
ilmauksiin, jotka koostuvat kirjaimista ja numeroista. Sen sijaan
versaalikirjaimia ja gemenanumeroita ei sovi käyttää yhdessä, koska
-merkkien kokoero on häiritsevän suuri. Kuten seuraavista esimerkeistä
-näkyy, versaalit ovat joskus miltei kaksinkertaisia gemenanumeroihin
-verrattuna, ja muutenkin gemenanumerot asettuvat keskimäärin eri
-korkeustasolle.
+merkkien kokoero on häiritsevän suuri. Kuten taulukosta
+\ref{tlk/versaali-pienversaali-vertailu} näkyy, versaalit ovat joskus
+miltei kaksinkertaisia gemenanumeroihin verrattuna, ja muutenkin
+gemenanumerot asettuvat keskimäärin eri korkeustasolle.
-\begin{tulossis}
- \begin{tabular}[t]{@{}lll}
- Väärin:
+\leijutlk{
+ \setlength{\tabcolsep}{3bp}
+ \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
+ \begin{tabular}{llll}
+ \toprule
+ & \multicolumn{2}{l}{\ots{Esimerkit}}
+ & \ots{Kirjainten ja numeroiden muoto} \\
+ \midrule
+ \otsrivi{Väärin:}
& {\gemenanum ISO-8859-1}
- & {\gemenanum 2012 a.D.} \\[1ex]
- Oikein:
+ & {\gemenanum 2012 a.D.}
+ & versaalikirjaimet ja gemenanumerot \\
+ \otsrivi{Oikein:}
& {\gemenanum\scshape iso-8859-1}
- & {\gemenanum\scshape 2012 a.d.} \\[1ex]
- Oikein:
+ & {\gemenanum\scshape 2012 a.d.}
+ & pienversaalikirjaimet ja gemenanumerot \\
+ \otsrivi{Oikein:}
& {\versaalinum ISO-8859-1}
- & {\versaalinum 2012 A.D.} \\
+ & {\versaalinum 2012 A.D.}
+ & versaalikirjaimet ja versaalinumerot \\
+ \bottomrule
\end{tabular}
-\end{tulossis}
+}{
+ \caption{Versaalikirjainten, pienversaalin sekä gemena\-/\ ja
+ versaalinumeroiden vertailua. Versaalikirjaimet ja gemenanumerot
+ eivät sovi yhteen}
+ \label{tlk/versaali-pienversaali-vertailu}
+}
-\noindent
Fontin näkökulmasta gemenanumerot ovat erillinen ominaisuus, jonka
fontin suunnittelija on toteuttanut. Ominaisuuden käyttöönottoa ja muita
numeroihin liittyviä fonttiasetuksia käsitellään luvussa
@@ -1044,7 +1057,7 @@ sisältämiä komentoja.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
\renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2}
- % \setlength{\ULdepth}{.2ex}
+ \renewcommand{\arraystretch}{1.2}
\begin{tabular}{llll}
\toprule
\ots{Komento}
@@ -1293,10 +1306,10 @@ saatavilla.
Latexissa verkko\-/osoitteet kannattaa toteuttaa siihen tarkoitetun
paketin avulla. Paketti \pakettictan{hyperref} sisältää toimintoja
paitsi verkko\-/ osoitteiden latomiseen mutta myös pdf\-/tiedoston
-asetusten ja ristiviitteiden hallintaan (luku \ref{luku/pdf-asetukset}).
-Paketin avulla valmiin pdf\-/ tiedoston verkkolinkit toimivat, eli
-pdf\-/lukijassa linkkiä napsauttamalla pitäisi avautua verkkoselain ja
-linkin osoittama sivu.
+asetusten (luku \ref{luku/pdf-asetukset}) ja ristiviitteiden (luku
+\ref{luku/ristiviitteet}) hallintaan. Paketin avulla valmiin pdf\-/
+tiedoston verkkolinkit toimivat, eli pdf\-/ lukijassa linkkiä
+napsauttamalla pitäisi avautua verkkoselain ja linkin osoittama sivu.
Paketin käyttämisen typografinen hyöty on se, että rivin vaihdon
kohdalle sattuvat verkko\-/ osoitteet katkaistaan automaattisesti
@@ -1364,10 +1377,10 @@ argumentti, verkko\-/osoite.
\end{tulossis}
\noindent
-Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole
-pdf\-/dokumentissa napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa
-\komentom{nolinkurl}. Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite
-ainoastaan ladotaan osoitteiden tavoin.
+Joskus dokumenttiin voidaan tarvita verkko\-/osoite, joka ei ole pdf:ssä
+napsautettava linkki. Silloin käytetään komentoa \komentom{nolinkurl}.
+Tämän komennon argumenttina oleva verkko\-/osoite ainoastaan ladotaan
+osoitteiden tavoin.
Linkkinä toimivien sähköpostiosoitteiden latominen vaatii
\komento{href}- ja \komento{nolinkurl}\-/ komentojen yhdistämistä.
@@ -1430,7 +1443,7 @@ mahdollista käyttää värejä ilman etukäteismäärittelyäkin.
& \multicolumn{2}{l}{\ots{Esimerkki}} \\
\midrule
\rivi{rgb}{punainen, vihreä, sininen}{1,.7,.3}
- \rivi{HTML}{punainen, vihreä, sininen}{33aaf3}
+ \rivi{HTML}{punainen vihreä sininen}{33aaf3}
\rivi{cmyk}{syaani, magenta, keltainen, musta}{.1,1,.5,0}
\rivi{hsb}{sävy, kylläisyys, kirkkaus}{.2,1,.6}
\rivi{gray}{harmaa}{.55}
@@ -1444,7 +1457,7 @@ mahdollista käyttää värejä ilman etukäteismäärittelyäkin.
Omat värit määritellään komennolla \komentom{definecolor}. Se tarvitsee
kolme argumenttia: värin nimen, värimallin ja värikoodin. Komennon
-argumenttien rakenteesta on seuraavassa esimerkki:
+argumenttien rakenne on seuraavanlainen:
\komentoi{definecolor}
\begin{koodilohkosis}
@@ -1456,16 +1469,17 @@ Komennon argumentti \koodi{nimi} on kirjoittajan itse valitsema nimi,
ja se voi liittyä esimerkiksi värin käyttötarkoitukseen (''nuoli'') tai
värin yleiseen nimeen (''keltainen''). Argumentti \koodi{väri\-malli}
tarkoittaa värin ilmaisemisen tapaa. Niitä on useita erilaisia, mutta
-yleisimmät on koottu taulukkoon \ref{tlk/värimalleja}. Eri malleilla on
-eri määrä parametreja, joilla ilmaistaan värin ominaisuuksia. Kunkin
-parametrin arvo on yleensä desimaaliluku 0\==1, mutta \koodi{HTML}\-/
-värimallissa parametrit ilmaistaan yhtenä kolmen kaksinumeroisen
-heksadesimaaliluvun sarjana \textsc{html}\-/ merkintäkielen tavoin.
-Värin parametrit kirjoitetaan komennon argumenttiin
-\koodi{para\-metrit} ja ne erotetaan toisistaan pilkulla. Taulukon
-\ref{tlk/värimalleja} Esimerkki\-/sarakkeessa on parametrien antamisesta
-esimerkki. Muista värimalleista voi lukea \paketti{xcolor}\-/ paketin
-ohjekirjasta.
+yleisimmät on koottu taulukkoon \ref{tlk/värimalleja}.
+
+Eri värimalleilla on eri määrä parametreja, joilla ilmaistaan värin
+ominaisuuksia. Kunkin parametrin arvo on yleensä desimaaliluku 0\==1,
+mutta \koodi{HTML}\-/ värimallissa parametrit ilmaistaan yhtenä kolmen
+kaksinumeroisen heksadesimaaliluvun sarjana \textsc{html}\-/
+merkintäkielen tavoin. Värin parametrit kirjoitetaan komennon
+argumenttiin \koodi{para\-metrit} ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.
+Taulukon \ref{tlk/värimalleja} Esimerkki\-/sarakkeessa on parametrien
+antamisesta esimerkki. Muista värimalleista voi lukea
+\paketti{xcolor}\-/ paketin ohjekirjasta.
Kun värit on määritelty, niitä voi käyttää eri komentojen yhteydessä.
Tekstin väri vaihdetaan toiseksi komennolla \komentom{color}, josta on
@@ -1493,9 +1507,9 @@ vain kyseinen teksti.
\noindent
Tekstin taustaväri vaihdetaan komennoilla \komentom{colorbox} ja
-\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat ikään kuin laatikon, jonka sisällä
-taustaväri on voimassa. Ensin mainittu komento vahtaa vain taustavärin,
-ja jälkimäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille
+\komentom{fcolorbox}. Komennot luovat laatikon, jonka sisällä taustaväri
+on voimassa. Ensin mainittu komento vaihtaa vain taustavärin, ja
+jälkimmäinen sisältää lisäksi värillisen kehyksen, eli sille
määritellään kaksi väriä.
\begin{koodilohkosis}
@@ -1667,11 +1681,11 @@ tai kahdentasoisia otsikoita -- muuta ei tarvita. Tässä alaluvussa
käsitellään juuri tämäntyyppisiä asioita eli tekstikappaletta suurempien
kokonaisuuksien jäsentämistä.
-\subsection{Perustiedot, kansisivu ja tiivistelmä}
+\subsection{Perustiedot, nimiösivu ja tiivistelmä}
\label{luku/dokumentin-perustiedot}
Latexissa on yksinkertainen toiminto dokumentin perustietojen latomiseen
-dokumentin alkuun, mahdollisesti erilliselle kansisivulle. Perustietoja
+dokumentin alkuun, mahdollisesti erilliselle nimiösivulle. Perustietoja
ovat teoksen nimi, tekijä ja päiväys. Lähdedokumentin alussa perustiedot
ilmaistaan seuraavilla komennoilla:
@@ -1696,12 +1710,12 @@ Komennot eivät itse vielä lado mitään tekstiä dokumenttiin. Ne vain
tallentavat perustiedot muistiin mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Komennolla \komentom{maketitle} voi latoa kaikki edellä mainitut tiedot.
Ne voivat näkyä ensimmäisen sisältösivun alussa tai erillisellä
-kansisivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista
+nimiösivulla; se riippuu dokumenttiluokan asetuksista ja valitsimista
\koodi{titlepage} ja \koodi{notitlepage}. Se, kumpi asetus on oletuksena
-päällä, vaihtelee eri dokumenttiluokissa. Dokumenttiluokkia ja niiden
-asetuksia käsitellään tarkemmin luvussa \ref{luku/dokumenttiluokat}.
-Yksittäiset perustiedot saa ladottua seuraavilla komennoilla:
-\komento{thetitle}, \komento{theauthor} ja \komento{thedate}.
+päällä, vaihtelee eri dokumenttiluokissa (luku
+\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}). Yksittäiset perustiedot saa
+ladottua seuraavilla komennoilla: \komento{thetitle},
+\komento{theauthor} ja \komento{thedate}.
Perustietokomentoihin \komento{title}, \komento{author} ja
\komento{date} ei ole tarkoitus sisällyttää kovin monimutkaisia
@@ -1712,27 +1726,28 @@ ilman Latexin valmiita keinoja.
Hyödyllisiä ympäristöjä dokumentin alussa käytettäväksi voivat olla
\ymparistom{titlepage} ja \ymparistom{abstract}. Ensin mainittu luo
-tyhjän sivun kansisivun toteuttamiseen. Se myös aloittaa sivunumeroinnin
-alusta eli asettaa uudelleen \laskuri{page}\-/ laskurin arvon.
-\ymparisto{abstract}\-/ ympäristö on tarkoitettu tieteellisen artikkelin
-tiivistelmän kirjoittamiseen. Molempien edellä mainittujen ympäristöjen
-käyttö on vapaaehtoista. Kansisivun ja artikkelin tiivistelmän voi aivan
-hyvin toteuttaa ilman näitäkin.
-
-Teoksen kansisivu -- jos sellainen on -- kannattanee lisätä pdf\-/
+tyhjän sivun nimiösivun toteuttamista varten. Se myös aloittaa
+sivunumeroinnin alusta eli nollaa \laskuri{page}\-/ laskurin arvon.
+Ympäristö \ymparisto{abstract} toimii \luokka{article}\-/\ ja
+\luokka{report}\-/ dokumenttiluokissa ja on tarkoitettu tieteellisen
+artikkelin tiivistelmän kirjoittamiseen. Molempien edellä mainittujen
+ympäristöjen käyttö on vapaaehtoista. Nimiösivun ja artikkelin
+tiivistelmän voi aivan hyvin toteuttaa ilman näitäkin.
+
+Teoksen nimiösivu -- jos sellainen on -- kannattanee lisätä pdf\-/
tiedoston sisäiseen sisällysluetteloon, jotta lukija voi helposti palata
alkuun myös luettelon kautta. Normaaliin ladottavaan sisällysluetteloon
-tuskin koskaan merkitään kansisivua. Pdf:n sisällysluetteloon saa oman
+tuskin koskaan merkitään nimiösivua. Pdf:n sisällysluetteloon saa oman
merkinnän esimerkiksi seuraavalla komennolla:
\komentoi{pdfbookmark}
\begin{koodilohkosis}
-\pdfbookmark[0]{Kansi}{sivu/kansi}
+\pdfbookmark[0]{Nimiö}{sivu/nimiö}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Edellä mainittu komento \komento{pdfbookmark} täytyy sijoittaa Latex\-/
-lähdedokumentissa nimenomaan kansisivulle, koska
+lähdedokumentissa nimenomaan nimiösivulle, koska
sisällysluettelomerkintä on samalla linkki kyseiseen kohtaan
dokumentissa. Komento kuuluu \paketti{hyperref}\-/ pakettiin, ja sitä
käsitellään tarkemmin pdf:n asetusten yhteydessä luvussa
@@ -1787,32 +1802,33 @@ pakettia ja pdf\-/ tiedoston ominaisuuksia käsitellään tarkemmin luvussa
Latexissa eri otsikoiden tasoille on omat komentonsa, jotka on koottu
taulukkoon \ref{tlk/otsikkotasot} -- suurimmasta otsikosta pienimpään.
Ylin otsikkotaso on teoksen osa, ja sitä merkitään komennolla
-\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä on
-voi osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena
-roomalaisilla järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'',
-''\partname~III'' jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden
-numerointiin, eli osan vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa
-alemmantasoisten lukujen laskuria.
+\komentom{part}. Tämän komennon käyttö on vapaaehtoista, mutta sillä voi
+osoittaa laajan teoksen osia. Osat numeroidaan oletuksena roomalaisilla
+järjestysluvuilla: ''\partname~I'', ''\partname~II'', ''\partname~III''
+jne. Ne eivät vaikuta alemmantasoisten otsikoiden numerointiin, eli osan
+vaihtuminen ei oletusasetuksilla nollaa alemmantasoisten lukujen
+laskuria.
Otsikkotaso \komentom{chapter} tarkoittaa kirjan päälukua, joka alkaa
-oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen siis suoritetaan
-automaattisesti sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai
-\komento{cleardoublepage} (luku \ref{luku/sivunvaihdot}).
-\komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot saavat oletuksena numeroinnin
-''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'', ''\chaptername~3'' jne.
-Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä otsikkotasoa ole lainkaan.
+oletuksena puhtaalta sivulta. Otsikkoa ennen suoritetaan automaattisesti
+sivunvaihtokomento \komento{clearpage} tai \komento{cleardoublepage}
+(luku \ref{luku/sivunvaihdot}). \komento{chapter}\-/ tasoiset otsikot
+saavat oletuksena numeroinnin ''\chaptername~1'', ''\chaptername~2'',
+''\chaptername~3'' jne. Dokumenttiluokassa \luokka{article} ei tätä
+otsikkotasoa ole lainkaan.
Seuraavat otsikkotasot \komentom{section}, \komentom{subsection} ja
\komentom{subsubsection} ovat tavallisimpia tekstin väliotsikoita. Nekin
saavat oletuksena numeroinnin, jossa pisteellä erotetaan mahdolliset
-alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2 yms.
+alaluvut: 1.1, 1.2, 1.2.1, 1.2.2, 1.3 yms.
Otsikoinnissa on tärkeää säilyttää suora hierarkkinen suhde
otsikkotasojen välillä: alemmantasoista otsikkoa ei saa käyttää ennen
-kuin on ensin ollut yhtä astetta ylempi otsikkotaso. Täytyy siis olla
-ensin \komento{section} ennen kuin voi olla \komento{subsection}. Muuten
-otsikoiden numerointi ei toimi oikein. Poikkeus on \komento{part}, jota
-ei välttämättä tarvitse käyttää.
+kuin on käytetty yhtä astetta ylempää otsikkotasoa. Täytyy siis olla
+ensin \komento{section} ennen kuin voi olla \komento{subsection}\-/
+komentoja. Muuten otsikoiden numerointi ei toimi oikein. Poikkeus on
+\komento{part}, joka ei vaikuta numerointiin ja jonka käyttö on
+muutenkin vapaaehtoista.
Otsikkotasot \komentom{paragraph} ja \komentom{subparagraph} eivät ole
ihan perinteisiä otsikoita, vaan ne ladotaan tekstikappaleen alkuun.
@@ -1829,10 +1845,11 @@ Otsikkokomennoille annetaan tyypillisesti vain yksi argumentti, joka on
kyseisen otsikon teksti. Otsikkoon ei ole tarkoitus kirjoittaa kovin
monimutkaisia fontti- eikä muotoilukomentoja, vaan mieluiten ainoastaan
otsikon teksti. Typografinen muotoilu tehdään muilla keinoilla, joita
-esitellään alaluvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}. Yksinkertaiset
+esitellään luvussa \ref{luku/otsikot-ulkoasu}. Yksinkertaiset
korostuskomennot ja tavutusvihjeet (\komento{-}) kuitenkin toimivat
-yleensä. Hauraiden komentojen (luku \ref{luku/komennot-hauraat}) eteen
-täytyy kirjoitaa komento \komento{protect}.
+yleensä. Otsikkokomennon argumentissa olevien hauraiden komentojen (luku
+\ref{luku/komennot-hauraat}) eteen täytyy kirjoittaa komento
+\komento{protect}.
\komentoi{section}
\begin{koodilohkosis}
@@ -1842,10 +1859,9 @@ täytyy kirjoitaa komento \komento{protect}.
\noindent
Otsikko tulee automaattisesti mukaan teoksen sisällysluetteloon, jos
sellainen on olemassa (luku \ref{luku/sisällysluettelo}). Otsikko näkyy
-myös pdf\-/ tiedoston sisällysluettelossa, jos vain
-\paketti{hyperref}\-/ paketti on käytössä (luku
-\ref{luku/pdf-asetukset}). Lisäksi otsikon tekstiä voi käyttää
-ristiviittauksissa (luku~\ref{luku/ristiviitteet}).
+myös pdf\-/ tiedoston sisällysluettelossa, jos \paketti{hyperref}\-/
+paketti on käytössä (luku \ref{luku/pdf-asetukset}). Lisäksi otsikon
+tekstiä voi käyttää ristiviittauksissa (luku~\ref{luku/ristiviitteet}).
Otsikkokomennoille voi antaa yhden valinnaisen argumentin, jolla
ilmaistaan otsikosta lyhempi tai yksinkertaisempi versio. Tällöin
@@ -1861,8 +1877,8 @@ kirjoitetaan vain puhdasta tekstiä sisältävä versio otsikosta.
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Kaikille otsikkokomennoille on olemassa myös niin sanottu tähtiversio
-eli komentovaihtoehto, jonka nimen lopussa on tähti: \komento{part*},
+Kaikille otsikkokomennoille on olemassa myös tähtiversio eli
+komentovaihtoehto, jonka nimen lopussa on tähti: \komento{part*},
\komento{chapter*}, \komento{section*}, \komento{subsection*},
\komento{subsubsection*}, \komento{paragraph*}, \komento{subparagraph*}.
Nämä vaihtoehdot latovat otsikon, jolla ei ole numerointia ja jota ei
@@ -1870,12 +1886,10 @@ lisätä sisällysluetteloon.
Pelkän otsikon numeroinnin poistamiseen ei ehkä kannata käyttää näitä
tähtiversioita, koska yleensä otsikko kuitenkin halutaan
-sisällysluetteloon. Otsikoiden numeroinnin saa pois muilla keinoilla,
-jotka neuvotaan luvussa \ref{luku/otsikot-numerointi}.
-
-Jos kuitenkin jostain syystä haluaa käyttää tähdellistä otsikkokomentoa
-ja haluaa otsikon myös sisällysluetteloon, täytyy se tehdä seuraavalla
-tavalla:
+sisällysluetteloon. Otsikoiden numeroinnin saa pois keinoilla, jotka
+neuvotaan luvussa \ref{luku/otsikot-numerointi}. Jos kuitenkin haluaa
+käyttää tähdellistä otsikkokomentoa ja haluaa otsikon myös
+sisällysluetteloon, täytyy se tehdä seuraavalla tavalla:
\komentoi{section*}
\komentoi{addcontentsline}
@@ -1910,10 +1924,10 @@ ladotaan.
Laskuri \laskurim{secnumdepth} on tarkoitettu kirjoittajan
asetettavaksi, ja sillä määritetään, mihin otsikkotasoon saakka otsikot
-numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot}.
-Seuraava esimerkki määrittelee, että vain tasoon~1 (\komento{section})
-saakka otsikot numeroidaan. Alemmantasoiset otsikot
-(\komento{subsection} ym.) eivät saa numeroa.
+numeroidaan. Tasonumerot ovat taulukossa \ref{tlk/otsikkotasot}
+(s.~\pageref{tlk/otsikkotasot}). Seuraava esimerkki määrittelee, että
+vain tasoon~1 (\komento{section}) saakka otsikot numeroidaan.
+Alemmantasoiset otsikot (\komento{subsection} ym.) eivät saa numeroa.
\komentoi{setcounter}
\laskurii{secnumdepth}
@@ -1962,10 +1976,7 @@ komento \komento{arabic} latoo laskurin arvon arabialaisilla numeroilla.
Joskus ehkä halutaan, että otsikoissa eri tasojen numeroita ei eroteta
toisistaan pisteellä (2.1) vaan yhdysmerkillä tai ajatusviivalla
(2\==1). Tällainen asetus saadaan määrittelemällä alemmantasoisten
-laskurien latomiskomennot uudelleen, esimerkiksi seuraavasti:%
-\footnote{Parempi olisi ehkä käyttää sitovaa ajatusviivaa, jonka saa
- \paketti{extdash}\-/ paketin \komento{==}\-/ komennolla. Katso
- lisätietoa luvusta \ref{luku/tavutus-sallivat-sitovat}.}
+laskurien latomiskomennot uudelleen, esimerkiksi seuraavasti:
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{thesection}
@@ -1996,16 +2007,14 @@ Otsikoiden typografiaan eli esimerkiksi kirjainperheen ja \=/leikkauksen
valintaan ja välistyksiin on kätevintä käyttää \pakettictan{titlesec}\-/
pakettia. Perus Latexissakin on kyllä otsikoiden muotoiluun tarkoitettu
komento \komentox{@startsection}, mutta sen käyttö on hankalampaa eikä
-se toimi kaikilla otsikkotasoilla. Perus Latexin keinoihin voi tutustua
-esimerkiksi epävirallisen Latex\-/ hakuteoksen \textcite{unoffref}
-avulla. Tässä oppaassa sen sijaan keskitytään \paketti{titlesec}\-/
-pakettiin.
+se toimi kaikilla otsikkotasoilla. Tässä oppaassa keskitytään
+\paketti{titlesec}\-/ pakettiin.
Otsikoiden perusmuotoilu on helpointa toteuttaa
-\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumentiksi
-otsikkokomennon nimi ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava
-esimerkki vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen
-(\komento{sffamily}) ja hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.
+\komentom{titleformat*}\-/ komennon avulla. Sille annetaan argumenteiksi
+otsikkokomento ja sitä vastaavat muotoilukomennot. Seuraava esimerkki
+vaihtaa otsikoihin groteskin kirjainperheen (\komento{sffamily}) ja
+hieman toisistaan poikkeavan kirjainleikkauksen.
\komentoi{titleformat*}
\komentoi{section}
@@ -2077,7 +2086,7 @@ mikä hyvänsä. Sen perään esimerkissä asetetaan 1\,em:n suuruinen väli
Otsikoiden yhteydessä ladottavaan sisennykseen ja pystysuuntaiseen
väliin vaikutetaan komennolla \komentom{titlespacing*}. Sille annetaan
-argumentiksi otsikkokomennon nimi ja halutut mitat järjestyksessä vasen
+argumenteiksi otsikkokomento ja halutut mitat järjestyksessä vasen
sisennys, yläpuolinen väli ja alapuolinen väli.
\komentoi{titlespacing*}
@@ -2136,14 +2145,15 @@ ovat ''kausia'' ja pääluvut ovat ''päiviä''.
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Tässä \komento{renewcommand}\-/ komennot sijoitettiin \komento{addto}\-/
-komennon sisään, sen toiseen argumenttiin. Komento \komento{addto}
-täytyy suorittaa lähdedokumentin esittelyosassa, ja tässä se lisää uusia
-komentoja suomen kielen asetuksiin (\komento{captionsfinnish}), niin
-että ne tulevat voimaan samalla kun suomen kieliasetuksetkin.
-\komento{addto} kuuluu \paketti{polyglossia}\-/\ ja \paketti{babel}\-/
-paketteihin, joita käsitellään tarkemmin kieliasetusten yhteydessä
-luvussa \ref{luku/kieliasetukset}.
+Edellisessä esimerkissä \komento{renewcommand}\-/ komennot sijoitettiin
+\komento{addto}\-/ komennon toiseen argumenttiin. Komento
+\komento{addto} täytyy suorittaa lähdedokumentin esittelyosassa, ja
+tässä esimerkissä se lisää uusia komentoja suomen kielen asetuksiin
+(\komento{captionsfinnish}), niin että ne tulevat voimaan samalla kun
+suomen kieliasetuksetkin. \komento{addto} kuuluu
+\paketti{polyglossia}\-/\ ja \paketti{babel}\-/ paketteihin, joita
+käsitellään tarkemmin kieliasetusten yhteydessä luvussa
+\ref{luku/kieliasetukset}.
Otsikoiden yhteyteen saa automaattisen sivunvaihdon määrittämällä
komennon, jonka nimen alussa on otsikkokomennon nimi ja lopussa sana
@@ -2176,7 +2186,7 @@ tietokirjan rakennetta ja teknistä toteuttamista.
Dokumentin alkuun voi kirjoittaa komennon \komentom{frontmatter}, joka
asettaa sivunumeroiden tyyliksi roomalaiset numerot (i, ii, iii jne.) ja
poistaa pääluvuilta (\komento{chapter}) numeroinnin. Tässä osassa ovat
-teoksen kansi ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai
+teoksen nimiö ja perustiedot, sisällysluettelo, tietokirjan tai
tutkimuksen tiivistelmä ja mahdollisesti teoksen esipuhe tai muu
vastaava esittelyteksti, joka ei ole vielä varsinaista sisältöä.
@@ -2299,7 +2309,8 @@ Mikäli haluaa, että sisällysluettelossa ei vielä näytetä sivunumeroita,
joutuu dokumenttiluokissa \luokka{book} ja \luokka{report} käyttämään
vähän epätavallista keinoa halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Sellainen neuvotaan sisällysluettelon käsittelyn yhteydessä esimerkissä
-\ref{esim/sisällysluettelo-empty}.
+\ref{esim/sisällysluettelo-empty}
+(s.~\pageref{esim/sisällysluettelo-empty}).
\section{Sisällysluettelo}
\label{luku/sisällysluettelo}
@@ -2470,10 +2481,9 @@ alapuolinen väli (\komento{addvspace}, luku
verran muita komentoja, jotka on tarkoitettu nimenomaan tämän komennon
argumentteihin. Komento \komento{contentslabel} latoo kyseisen otsikon
numeron (1.2, 1.3 tms.) tietynlevyiseen tilaan ja sisennystason
-vasemmalle puolelle (ns. riippuva sisennys). Komento
-\komento{contentspage} latoo sivunumeron. Komennolla \komento{titlerule}
-voi tehdä katsetta ohjaavan viivan tai pisteviivan otsikkotekstin ja
-sivunumeron väliin.
+vasemmalle puolelle (riippuva sisennys). Komento \komento{contentspage}
+latoo sivunumeron. Komennolla \komento{titlerule} voi tehdä katsetta
+ohjaavan viivan tai pisteviivan otsikkotekstin ja sivunumeron väliin.
Paketin \paketti{titletoc} ohjekirjassa on paljon muitakin
toimintoja ja esimerkkejä sisällysluetteloiden ehostamiseen. Ohjeisiin
@@ -2486,7 +2496,7 @@ Latexissa on helppokäyttöiset ympäristöt kolmelle erilaiselle luetelman
perustyypille: numeroimaton (\ymparisto{itemize}), numeroitu
(\ymparisto{enumerate}) ja määritelmäluetelma (\ymparisto{description}).
Ne riittänevät perustarpeisiin ja ovat hieman myös muokattavissa
-typografisesti. Luetelmien perusympäristöjä käsitellään luvussa
+typografisesti. Näitä luetelmien perusympäristöjä käsitellään luvussa
\ref{luku/luetelma-perus}.
Perusluetelmien lisäksi on olemassa yleinen luetelmien rakenteluun
@@ -2511,12 +2521,12 @@ sama kuin tekstikappaleen riippuva sisennys (luku
\ref{luku/riippuva-sisennys}), jossa kappale alkaa määriteltävällä
ilmauksella.
-Luetelmien perusrakenne on samanlainen: luetelmaympäristön sisällä
-käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka aloittaa uuden
-luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia: se vain
-aloittaa uuden luetelmakohdan. Seuraavassa on esimerkki
-\ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta \ymparisto{enumerate}\-/
-ympäristöäkin käytetään samalla tavalla:
+Lähdetiedostossa kaikkien luetelmatyyppien rakenne on samanlainen:
+luetelmaympäristön sisällä käytetään \komentom{item}\-/ komentoa, joka
+aloittaa uuden luetelmakohdan. Komennolle ei tarvitse antaa argumenttia,
+vaan komennon jälkeinen teksti muodostaa luetelman kohdan. Seuraavassa
+on esimerkki \ymparisto{itemize}\-/ ympäristöstä, mutta
+\ymparisto{enumerate}\-/ ympäristöäkin käytetään samalla tavalla:
\ymparistoi{itemize}
\komentoi{item}
@@ -2531,11 +2541,11 @@ ympäristöäkin käytetään samalla tavalla:
\noindent
\komento{item}\-/ komennolle voi antaa hakasulkeissa valinnaisen
argumentin. Silloin ei ladota tavanomaista luetelmamerkkiä vaan
-argumentin sisältämä teksti tai koodi.
+argumentin sisältämä teksti.
\komentoi{item}
\begin{koodilohkosis}
-\item[--] Tässä kohdassa onkin ajatusviiva (--).
+\item[--] Tässä kohdassa onkin ajatusviiva.
\end{koodilohkosis}
\begin{esimerkki*}
@@ -2578,9 +2588,9 @@ luetelmaympäristön. Latex osaa käsitellä neljä sisäkkäistä luetelmaa.
Latex sisentää sisäkkäiset luetelmat automaattisesti loogisella tavalla
ja vaihtaa eri tasoilla luetelmakohtien merkkiä tai numerointitapaa.
-Esimerkiksi ulommaisin \ymparisto{itemize}\-/ ympäristö käyttää
+Esimerkiksi uloimmainen \ymparisto{itemize}\-/ ympäristö käyttää
luetelmaympyrää~(\textbullet), mutta sen sisällä oleva käyttää
-ajatusviivaa~(\==). Ulommaisin \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristö
+ajatusviivaa~(\==). Uloimmainen \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristö
käyttää arabialaisia numeroita (1, 2, 3 jne.) mutta sen sisällä oleva
kirjaimia (a, b, c jne.).
@@ -2611,13 +2621,13 @@ kirjaimia (a, b, c jne.).
\begin{koodilohko}
% itemize-ympäristön luetelmamerkki
-\renewcommand{\labelitemi} {\textbullet} % ulommainen luetelma
+\renewcommand{\labelitemi} {\textbullet} % uloimmainen luetelma
\renewcommand{\labelitemii} {\normalfont\bfseries\textendash}
\renewcommand{\labelitemiii}{\textasteriskcentered}
\renewcommand{\labelitemiv} {\textperiodcentered}
% enumerate-ympäristön numerointitapa
-\renewcommand{\labelenumi} {\arabic{enumi}.} % ulommainen luetelma
+\renewcommand{\labelenumi} {\arabic{enumi}.} % uloimmainen luetelma
\renewcommand{\labelenumii} {(\alph{enumii})}
\renewcommand{\labelenumiii}{\roman{enumiii}.}
\renewcommand{\labelenumiv} {\Alph{enumiv}.}
@@ -2646,8 +2656,8 @@ selventää asiaa.
Numeroiduista luetelmakohdista huolehtivat laskurit nollataan
automaattisesti aina ympäristön alussa. Joskus voi kuitenkin olla
-tarpeen aloittaa luetelmakohdat jostain muusta kuin luvusta~1,
-kirjaimesta~\textit{a} tms. Silloin kirjoittajan täytyy asettaa laskuri
+tarpeen aloittaa luetelmakohdat jostain muusta kuin luvusta~1 tai
+kirjaimesta~\textit{a}. Silloin kirjoittajan täytyy asettaa laskuri
haluamaansa arvoon \ymparisto{enumerate}\-/ ympäristön sisällä. Seuraava
esimerkki asettaa uloimman luetelman \laskuri{enumi}\-/ laskurin
arvoon~3, joten ensimmäiseksi luetelmakohdaksi tulee~4.
@@ -2667,7 +2677,7 @@ arvoon~3, joten ensimmäiseksi luetelmakohdaksi tulee~4.
Kirjoittaja voi vaikuttaa myös luetelmakohtien sisennykseen ja
pystysuuntaisiin väleihin. Sisennykseen vaikuttavat mitat alkavat
sanoilla \mittax{leftmargin} ja jatkuvat roomalaisella numerolla
-\koodi{i}\==\koodi{iv}, joka ilmaisee luetelman tasoa. Ulommaisen
+\koodi{i}\==\koodi{iv}, joka ilmaisee luetelman tasoa. Uloimmaisen
luetelman sisennys ilmaistaan suhteessa sivun tekstialueen reunaan;
sisempien luetelmien sisennys ilmaistaan suhteessa edellisen tason
sisennykseen. Oletuksena Latexin sisennykset ovat melko suuria, joten
@@ -2680,7 +2690,7 @@ mukaisesti:
\mittai{leftmarginiii}
\mittai{leftmarginiv}
\begin{koodilohkosis}
-\setlength{\leftmargini} {1.5em} % ulommainen luetelma
+\setlength{\leftmargini} {1.5em} % uloimmainen luetelma
\setlength{\leftmarginii} {1.5em}
\setlength{\leftmarginiii}{1.5em}
\setlength{\leftmarginiv} {1.5em}
@@ -2689,11 +2699,12 @@ mukaisesti:
\noindent
Edellä olevat sisennysasetukset toimivat ympäristöissä
\ymparisto{itemize}, \ymparisto{enumerate} ja \ymparisto{description}.
-Mainituissa ympäristöissä voi säätää pystysuuntaisia välejä kolmen
-seuraavassa esimerkissä mainitun mitan avulla. Mittojen sijainti
-luetelmassa on nähtävissä kuvassa \ref{kuva/list-mitat}
-(s.~\pageref{kuva/list-mitat}). Seuraavat komennot on syytä sijoittaa
-luetelmaympäristön sisään heti \komento{begin}\-/ komennon jälkeen.
+Mainituissa ympäristöissä voi säätää pystysuuntaisia välejä mittojen
+\mitta{parsep}, \mitta{itemsep} ja \mitta{parskip} avulla. Mittojen
+sijainti luetelmassa on nähtävissä kuvassa \ref{kuva/list-mitat}
+(s.~\pageref{kuva/list-mitat}). Mittojen asettamiskomennot on syytä
+sijoittaa luetelmaympäristön sisään heti \komento{begin}\-/ komennon
+jälkeen.
\komentoi{setlength}
\mittai{parsep}
@@ -2720,8 +2731,8 @@ Tyypillisesti \ymparisto{list}\-/ ympäristöä ei käytetä dokumentin
kirjoittamisessa sellaisenaan, vaan kirjoittaja määrittelee oman
helppokäyttöisen luetelma\-/\ tai muun ympäristön, ja
\ymparisto{list}\-/ ympäristöä hyödynnetään ympäristön
-määrittelemisessä. Omien ympäristöjen tekemistä käsitellään tarkemmin
-luvussa \ref{luku/ympäristöt}, mutta tämänkin alaluvun loppupuolella on
+määrittelemisessä. Omien ympäristöjen tekemistä käsitellään yleisesti
+luvussa \ref{luku/ympäristöt}, mutta tämän alaluvun loppupuolella on
esimerkki, joka liittyy nimenomaan \ymparisto{list}\-/ ympäristöön.
Seuraavassa on esimerkki \ymparisto{list}\-/ ympäristön rakenteesta. Se
@@ -2737,7 +2748,7 @@ vaikutetaan luetelman asetuksiin.
\noindent
Edellisen esimerkin argumentti \koodi{merk\-ki} sisältää tekstiä tai
-koodia, jonka muodostaa luetelmakohdan merkin. Numeroimattomassa
+koodia, joka muodostaa luetelmakohdan merkin. Numeroimattomassa
luetelmassa siihen voi laittaa esimerkiksi luetelmaympyrän eli komennon
\komento{textbullet} tai ajatusviivan (\koodi{--}). Numeroidussa
luetelmassa siihen kirjoitetaan komento, joka latoo jonkin laskurin
@@ -2967,9 +2978,9 @@ seuraavassa on lisätietoa niiden merkityksestä.
\item [labelwidth] Luetelmamerkin leveys. Merkki ladotaan oletuksena
tämän alueen oikeaan reunaan, mutta se riippuu \komento{makelabel}\-/
komennon on määrittelystä. Jos luetelmamerkki on leveämpi kuin
- \mitta{labelwidth}\-/ mitta, luetelman teksti siirtyy oikealle siten,
- että merkki mahtuu kokonaan. Luetelmamerkin alueen vasen reuna
- sijaitsee kohdassa, jonka voi laskea seuraavasta kaavasta:
+ \mitta{labelwidth}\-/ mitta, luetelmamerkin jälkeinen teksti siirtyy
+ oikealle siten, että merkki mahtuu kokonaan. Luetelmamerkin alueen
+ vasen reuna sijaitsee kohdassa, jonka voi laskea seuraavasta kaavasta:
\mitta{leftmargin} − \mitta{labelwidth} + \mitta{itemindent} −
\mitta{labelsep}. Mikäli haluaa, että luetelmamerkin vasen reuna on
sisennyksen nollakohdassa, täytyy edellä mainitut mitat asettaa siten,
@@ -2979,7 +2990,7 @@ seuraavassa on lisätietoa niiden merkityksestä.
luetelman sisältötekstiä. Oletusarvo on 0,5\,em.
\item [itemindent] Ylimääräinen luetelmakohtien ensimmäisen rivin
sisennys. Tätä voi tarvita, kun haluaa säätää luetelmamerkin vasemman
- reunan tiettyyn kohtaa. Katso mitta \mitta{labelwidth} edellä.
+ reunan tiettyyn kohtaan. Katso mitta \mitta{labelwidth} edellä.
Oletusarvo on nolla.
\item [listparindent] Luetelmakohtien toisen ja sitä seuraavien
tekstikappaleiden ensimmäisen rivin sisennys. Oletusarvo on nolla.
@@ -3068,29 +3079,29 @@ luetelmanumerot ladotaan lihavoituna (\komento{bfseries}) ja suuremmalla
fontilla (\komento{large}). Numerot myös tasataan luetelmamerkille
varatun tilan oikeaan reunaan (\komento{hfill}). Huomaa, että parametri
\koodi{\#1} kuuluu \ymparistox{numeroitu}\-/ ympäristön määritelmään ja
-parametri \koodi{\#\#1} kuuluu sisempään, \komento{renewcommand}\-/
-komennolla tehtävään määritelmään. Katso lisätietoa komentojen
-määrittelyä käsittelevästä luvusta \ref{luku/komennot-määrittely}.
+parametri \koodi{\#\#1} kuuluu sisempään, \komento{makelabel}\-/
+komennon määritelmään. Katso lisätietoa komentojen määrittelemistä
+käsittelevästä luvusta \ref{luku/komennot-määrittely}.
\section{Taulukot}
\label{luku/taulukot}
-Taulukoiden tekemiseen on perus Latexissa kaksi ympäristöä
+Taulukoiden tekemiseen on perus Latexissa kaksi ympäristöä,
\ymparisto{tabular} ja \ymparisto{tabular*}, joskin jälkimmäisen tilalle
sopii yleensä paremmin \paketti{tabularx}\-/ paketin ympäristö
-\ymparisto{tabularx}. Ennen varsinaista taulukoiden tekniikkaa
-käsitellään kuitenkin niiden sijoittamista ja typografiaa.
+\ymparisto{tabularx}. Ennen kuin käsitellään taulukoiden teknisiä
+ohjeita on kuitenkin syytä puhua niiden sijoittelusta ja typografiasta.
Taulukon voi sijoittaa dokumenttiin eri tavoin. Yksi mahdollisuus on
-sijoittaa taulukot normaalin tekstivirran mukaan omiksi
-tekstikappaleikseen. Pieni pystysuuntainen väli on silloin tarpeen ennen
-ja jälkeen taulukon. Jos tekstikappaleiden välissä ei ole normaalisti
-ole väliä (\mitta{parskip}\-/ mitta), täytyy sellainen lisätä käsin.
-Pystysuuntaisia välejä käsitellään luvussa
-\ref{luku/pystysuuntaiset-välit}. Taulukolle tulee oletuksena sama
-sisennys kuin tekstikappaleiden ensimmäisellä rivillä on eli mitta
-\mitta{parindent} (luku \ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Jos
-sisennyksen haluaa pois, täytyy käyttää komentoa \komento{noindent}.
+sijoittaa ne normaalin tekstivirran sekaan omiksi tekstikappaleikseen.
+Pieni pystysuuntainen väli on silloin tarpeen ennen ja jälkeen taulukon.
+Jos tekstikappaleiden välissä ei ole normaalisti väliä
+(\mitta{parskip}), täytyy sellainen lisätä käsin. Pystysuuntaisia välejä
+käsitellään luvussa \ref{luku/pystysuuntaiset-välit}. Taulukolle tulee
+oletuksena sama sisennys kuin tekstikappaleiden ensimmäisellä rivillä on
+eli mitta \mitta{parindent} (luku
+\ref{luku/ensimmäisen-rivin-sisennys}). Jos sisennyksen haluaa pois,
+täytyy käyttää komentoa \komento{noindent}.
Toinen tyypillinen vaihtoehto on sijoittaa taulukko vaakasuunnassa sivun
keskelle, jolloin se erottuu muusta tekstistä vielä selvemmin. Tämän voi
@@ -3121,8 +3132,8 @@ riittää.
\subsection{Perustoiminnot}
-Taulukoiden perusympäristö on \ymparisto{tabular}, jonka rakenne on
-seuraava:
+Taulukoiden perusympäristö on \ymparisto{tabular}, jolle täytyy antaa
+ainakin yksi argumentti. Ympäristön rakenne on seuraavanlainen:
\komentoi{\keno}
\ymparistoi{tabular}
@@ -3164,18 +3175,18 @@ peruslinja on sen keskellä. Muut vaihtoehdot ovat \koodi{t}
\label{tlk/taulukko-sarakemerkit}
}
-Ensimmäinen pakollinen argumentti \koodi{sarakkeet} määrittelee
-taulukon sarakkeiden määrän ja tyypin. Ne ilmaistaan tietyillä
-kirjaimilla tai muilla merkeillä, jotka on koottu taulukkoon
-\ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}. Taulukon neljä ensimmäistä tyyppiä
-\koodi{lcrp} määrittelevät, millaisesta sarakkeesta on kyse. Syntyvässä
-taulukossa tulee olemaan niin monta saraketta kuin näitä on ympäristön
-\koodi{sarakkeet}\-/ argumentissa. Kolme ensin mainittua luovat
-sarakkeen, jonka leveys määräytyy sarakkeen leveimmän solun perusteella.
-Neljäs eli saraketyyppi \koodi{p} tarvitsee aaltosulkeissa argumentiksi
-mitan (luku \ref{luku/mitat}), ja sillä ilmaistaan sarakkeen kiinteä
-leveys. Tässä saraketyypissä teksti tasataan solun molemmista reunoista
-eli sanavälit voivat venyä.
+Pakollinen argumentti \koodi{sarakkeet} määrittelee taulukon sarakkeiden
+määrän ja tyypin. Ne ilmaistaan tietyillä kirjaimilla tai muilla
+merkeillä, jotka on koottu taulukkoon \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}.
+Taulukon neljä ensimmäistä tyyppiä \koodi{lcrp} määrittelevät,
+millaisesta sarakkeesta on kyse. Syntyvässä taulukossa tulee olemaan
+niin monta saraketta kuin näitä on ympäristön \koodi{sarakkeet}\-/
+argumentissa. Kolme ensin mainittua luovat sarakkeen, jonka leveys
+määräytyy sarakkeen leveimmän solun perusteella. Neljäs eli saraketyyppi
+\koodi{p} tarvitsee aaltosulkeissa argumentiksi mitan (luku
+\ref{luku/mitat}), ja sillä ilmaistaan sarakkeen kiinteä leveys. Tässä
+saraketyypissä teksti tasataan solun molemmista reunoista eli sanavälit
+voivat venyä.
Merkit \koodi{|} ja \koodi{@} voi sijoittaa edellä mainittujen
saraketyyppien väliin tai ennen ensimmäistä saraketta tai viimeisen
@@ -3275,11 +3286,11 @@ uudelleen, ja se tehdään seuraavan esimerkin mukaisesti:
\noindent
Sarakkeiden määrittelyssä voi kirjoittaa useita pystyviivoja eli
-\koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja ladotaan
-taulukkoon useita vierekkäin. Viivojen väliseen etäisyyteen voi
-vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on 2\,pt.
-Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa \mittam{arrayrulewidth},
-jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
+\koodi{|}\=/ merkkejä peräkkäin. Silloin pystyviivoja myös ladotaan
+taulukkoon useita vierekkäin. Ladottujen viivojen väliseen etäisyyteen
+voi vaikuttaa mitan \mittam{doublerulesep} avulla. Sen oletusarvo on
+2\,pt. Kaikkien viivoja paksuus puolestaan on mitassa
+\mittam{arrayrulewidth}, jonka oletusarvo on 0,4\,pt.
Jos sarakkeiden välissä ei ole \koodi{@}\=/ merkillä tehtyjä
poikkeuksia, ladotaan joka solun vasempaan ja oikeaan reunaan väli, joka
@@ -3300,9 +3311,9 @@ koonti edellä mainittujen mittojen asettamisesta ja niiden oletusarvot.
\noindent
Sarakemääritelmässä voi \koodi{@}\=/ merkillä säätää sarakkeiden välit
-täysin haluamansa laiseksi. Esimerkiksi merkeillä \koodi{@\{\}}
-sarakeväli poistetaan kokonaan. Jos \koodi{@\{\dots\}}\=/ määrittelyyn
-halutaan mukaan normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa
+haluamansa laiseksi. Merkeillä \koodi{@\{\}} sarakeväli poistetaan
+kokonaan. Jos \koodi{@\{\dots\}}\=/ määrittelyyn halutaan mukaan
+normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa
\komento{vline}, esimerkiksi seuraavasti:
\komentoi{\keno}
@@ -3318,7 +3329,7 @@ halutaan mukaan normaali sarakkeiden pystyviiva, täytyy käyttää komentoa
\subsection{Poikkeuksellisia sarakkeita ja rivejä}
Taulukkoympäristön argumenteissa määritellään taulukon sarakkeiden määrä
-tyypit, mutta siihen on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia
+ja tyypit, mutta niihin on mahdollista tehdä yksittäisiä poikkeuksia
taulukon sisällä. Sarakekohtaiset poikkeukset tehdään komennolla
\komentom{multicolumn} ja rivikohtaiset poikkeukset komennolla
\komentom{multirow}, joka kuuluu pakettiin \pakettictan{multirow}.
@@ -3392,7 +3403,7 @@ Edellä on käsitelty vain soluja, joissa on yksirivinen teksti, mutta
tietyissä tilanteissa yhteen soluun voidaan latoa useampia rivejä.
Saraketyyppi~\koodi{p} (taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}) on
leveydeltään kiinteä, ja jos solun sisältö ei mahdu kyseiseen tilaan, se
-pyritään jakamaan useammalle riville. Sanoja mahdollisesti katkaistaan
+jaetaan useammalle riville ja sanoja mahdollisesti katkaistaan
tavurajojen kohdalta. Myös \komentom{newline}\-/ komennolla voi vaihtaa
riviä yksittäisen solun sisällä. Sekin toimii vain kiinteäleveyksisillä
\koodi{p}\-/ tyypin sarakkeilla.
@@ -3496,7 +3507,7 @@ alapuolelta täytyy jättää riittävä määrä soluja tyhjäksi.
Latexin toinen taulukkoympäristö \ymparistom{tabular*} toimii muuten
samalla tavalla kuin \ymparisto{tabular}, mutta se tarvitsee yhden
-argumentin lisää, taulukon leveysmitan:
+argumentin enemmän, taulukon leveysmitan:
\ymparistoi{tabular*}
\begin{koodilohkosis}
@@ -3508,7 +3519,7 @@ argumentin lisää, taulukon leveysmitan:
\noindent
Valitettavasti taulukon leveysmittaa voi hyödyntää vain rajallisesti. Se
vaikuttaa taulukon leveyteen silloin, kun sarakkeiden välit on
-määritelty venyviksi käyttämällä seuraavaa sarakevälin määritystä:
+määritelty venyviksi käyttämällä seuraavanlaista sarakevälin määritystä:
\komentoi{extracolsep}
\mittai{fill}
@@ -3534,12 +3545,12 @@ versio \ymparisto{tabular*}\-/ ympäristöstä. Sen käyttö on samanlaista:
\noindent
Ympäristö \ymparisto{tabularx} sisältää yhden uuden
-saraketyypin:~\koodi{X} (vrt. taulukko
-\ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}). Tämä saraketyyppi toimii kuten
-tyyppi~\koodi{p}, mutta sille ei anneta argumentiksi mittaa, vaan sen
-leveys on äärettömästi venyvä. Tämäntyyppiset sarakkeet täyttävät siis
-kaiken vapaana olevan tilan, ja jos niitä on useita, ne ovat oletuksena
-keskenään yhtä leveitä. Tämä ilmenee seuraavasta esimerkistä:
+saraketyypin:~\koodi{X} (vrt. taulukko \ref{tlk/taulukko-sarakemerkit}).
+Tämä saraketyyppi toimii kuten tyyppi~\koodi{p}, mutta sille ei anneta
+argumentiksi mittaa, vaan sen leveys on äärettömästi venyvä.
+Tämäntyyppiset sarakkeet täyttävät siis kaiken vapaana olevan tilan, ja
+jos niitä on useita, ne ovat oletuksena keskenään yhtä leveitä. Tämä
+ilmenee seuraavasta esimerkistä:
\komentoi{hline}
\mittai{linewidth}
@@ -3660,9 +3671,9 @@ yltävien taulukon kaltaisten rakenteiden tekemiseen ovat sarkaimet,
joita käsitellään luvussa \ref{luku/sarkaimet}.
Hyödyllinen taulukoiden apupaketti on \pakettictan{booktabs}, jonka
-avulla saa tyylikkäämpiä ja erilaisia vaakaviivoja. Paketin komennot
+avulla saa erilaisia ja tyylikkäämpiä vaakaviivoja. Paketin komennot
\komento{toprule}, \komento{midrule}, \komento{bottomrule} ja
-\komento{cmidrule} piirtävät rivien väliin erilaisia viivoja ja
+\komento{cmidrule} piirtävät rivien väliin erivahvuisia viivoja ja
huolehtivat myös niiden ylä- ja alapuolisesta välistä paremmin kuin
Latexin omat viivakomennot.
@@ -3691,13 +3702,13 @@ asiakirjaa, voi kirjoittaja määrittää sarkainkohdat niin kuin haluaa.
Ajatus sarkaimista on vanha, sillä mekaanisissa kirjoituskoneissakin oli
sarkainnäppäin (\englanti{tab, tabular}), joka siirsi telaa eteenpäin
-seuraavaan sarkainkohtaan. Se helpotti tekstirivien tasaamista tiettyyn
+seuraavaan sarkainkohtaan. Se helpotti tekstin tasaamista tiettyyn
kohtaan ja sen myötä taulukoiden kirjoittamista.
Latexissa on taulukoita varten omatkin ympäristönsä (luku
\ref{luku/taulukot}), mutta jos ei tarvitse varsinaista taulukkoa vaan
ainoastaan yksittäisiä tasauskohtia, voi olla kätevämpää käyttää
-\ymparisto{tabbing}\-/ sarkainympäristöä tai rakentaa sisennykset
+\ymparisto{tabbing}\-/ sarkainympäristöä tai rakentaa tasaukset
näkymättömien laatikoiden avulla. Näitä käsitellään seuraavissa
alaluvuissa.
@@ -3708,11 +3719,11 @@ Sarkaimet voi toteuttaa niitä varten tehdyn ympäristön eli
\ref{esim/tabbing-perus} havainnollistaa ympäristön peruskäyttöä.
Rivillä~2 asetetaan kaikki sarkainkohdat eli tehdään vaakasuuntaisia
välejä \komento{hspace}\-/ komennolla ja merkitään sarkainkohdat
-\komento{=}\=/ komennoilla. Tämän rivin lopussa on komento
-\komento{kill}, joka hylkää rivin eli jättää sen latomatta. Seuraavien
-rivien lopussa on aina \komento{\keno}\-/ komento -- paitsi viimeisellä
-rivillä ennen ympäristön lopetuskomentoa. Rivin sisällä seuraavaan
-sarkainkohtaan hypätään \komento{>}\-/ komennolla.
+\komento{=}\=/ komennoilla. Sen rivin lopussa on komento \komento{kill},
+joka hylkää rivin eli jättää sen latomatta. Seuraavien rivien lopussa on
+\komento{\keno}\-/ komento -- paitsi viimeisellä rivillä ennen
+ympäristön lopetuskomentoa. Rivin sisällä seuraavaan sarkainkohtaan
+hypätään \komento{>}\-/ komennolla.
\begin{esimerkki*}
\ymparistoi{tabbing}
@@ -3746,7 +3757,7 @@ sarkainkohtaan hypätään \komento{>}\-/ komennolla.
\end{esimerkki*}
\ymparisto{tabbing}\-/ ympäristön sisällä on käytettävissä muutama
-muukin erikoiskomento, joilla vaikutetaan sarkainten käsittelyyn.
+muukin erityiskomento, joilla vaikutetaan sarkainten käsittelyyn.
Seuraavassa kerrotaan ympäristön kaikkien erityiskomentojen merkitys, ja
esimerkissä \ref{esim/tabbing-erikois} havainnollistetaan joidenkin
komentojen käyttöä.
@@ -3754,10 +3765,10 @@ komentojen käyttöä.
\begin{maaritelma}{\komento{#1}}
\item [\keno] Rivinvaihto, joka täytyy kirjoittaa jokaisen rivin
loppuun, lukuun ottamatta viimeistä riviä ennen ympäristön
- lopetuskomentoa (\komento{end}).
+ lopetuskomentoa \komento{end}.
\item [kill] Rivinvaihto, joka hylkää kyseisen rivin. Tämä on
käyttökelpoinen sarkainkohtien määrittelyrivillä, jota itsessään ei
- ehkä haluta latoa näkyviin.
+ haluta latoa näkyviin.
\item [=] Sarkainkohdan määrittäminen komennon kohdalle.
\item [>] Hyppää seuraavaan sarkainkohtaan nykyisellä rivillä.
\item [+] Siirtää seuraavan rivin aloituskohtaa yhden sarkaimen verran
@@ -3768,7 +3779,7 @@ komentojen käyttöä.
vasemmalla. Tätä komentoa voi käyttää vain rivin alussa ja vain
silloin, kun rivin aloituskohtaa on sisennetty aiemmin \komento{+}\-/
komennolla. Tämä komento ei muuta pysyvästi rivin aloituskohdan
- asetusta, joka on tehty komennolla \komento{+} tai \komento{-}.
+ asetusta, joka on tehty komennoilla \komento{+} ja \komento{-}.
\item ['] Latoo komentoa edeltävän tekstin nykyisen sarkainkohdan
vasemmalle puolelle ja tasaa tekstin oikeasta reunasta. Tekstin oikean
reunan ja sarkainkohdan väliin tulee mitan \mitta{tabbingsep}
@@ -3914,7 +3925,7 @@ laatikoiden avulla.
Leijuvat osat ovat sellaisia dokumentin osia -- käytännössä
ympäristöjä~--, joita ei ladota normaalin leipätekstin sekaan tiettyyn
-kohtaan. Ne ''leijuvat'' irrallaan muusta tekstivirrasta, ja Latex
+kohtaan. Ne ''leijuvat'' irrallaan tavallisesta tekstivirrasta, ja Latex
huolehtii niiden sijoittelusta. Leijuvilla osilla on yleensä kuvateksti,
jonka alussa on sen tyyppi ja numero, esimerkiksi ''\figurename~1'' tai
''\tablename\ 4.2''. Näiden perässä on varsinainen kuvateksti, joka
@@ -3925,19 +3936,19 @@ kuten ''kuvassa~1''. Näissä hyödynnetään Latexin ristiviittaustoimintoja
Perus Latex sisältää kaksi erityyppistä leijuvaa osaa, kuvat ja taulukot
(luku \ref{luku/leijuosat-latex}), mutta \pakettim{floatrow}\-/ paketin
-avulla niitä voi tehdä muitakin (luku \ref{luku/leijuosat-omat}).
+avulla voi tehdä muunkinlaisia (luku \ref{luku/leijuosat-omat}).
Esimerkiksi tässä oppaassa on käytössä myös tyyppi ''Esimerkki'', jota
käytetään leijuvien Latex\-/ koodiesimerkkien toteuttamiseen.
Koska Latex huolehtii leijuvien osien sijoittamisesta, niiden lopullinen
-järjestyskin voi hieman poiketa siitä, miten ne ovat Latex\-/
-lähdedokumentissa. Tosin samantyyppiset leijuvat osat, esimerkiksi
-kuvat, ladotaan aina siinä järjestyksessä kuin ne ovat
-lähdedokumentissa. Sen sijaan erityyppiset leijuvat osat saatetaan latoa
-eri järjestyksessä: esimerkiksi jokin taulukko saatetaan latoa ennen
-tiettyä kuvaa, vaikka ne olisivat lähdedokumentissa päinvastaisessa
-järjestyksessä. Latex pyrkii latomaan hyvännäköisiä sivuja, ja leijuvien
-osien sijoittelulla se voi vaikuttaa asiaan.
+järjestyskin voi hieman poiketa siitä, miten ne ovat lähdetiedostossa.
+Tosin samantyyppiset leijuvat osat, esimerkiksi kuvat, ladotaan aina
+siinä järjestyksessä kuin ne ovat lähdetiedostossa. Sen sijaan
+erityyppiset leijuvat osat saatetaan latoa eri järjestyksessä:
+esimerkiksi jokin taulukko saatetaan latoa ennen tiettyä kuvaa, vaikka
+ne olisivat lähdedokumentissa päinvastaisessa järjestyksessä. Latex
+pyrkii latomaan hyvännäköisiä sivuja, ja leijuvien osien sijoittelulla
+se voi vaikuttaa asiaan.
\subsection{Leijuvat taulukot ja kuvat}
\label{luku/leijuosat-latex}
@@ -3981,7 +3992,7 @@ leijuvat osat tehdään samalla tavalla, ympäristö on vain eri.
\label{esim/leijuosat-perus}
\end{esimerkki*}
-Latex sinänsä ei ota kantaa siihen, mitä leijuva ympäristö sisältää, eli
+Latex ei sinänsä ota kantaa siihen, mitä leijuva ympäristö sisältää, eli
\ymparisto{table}\-/ ympäristön sisällä ei tarvitse olla
taulukkoympäristöä (luku \ref{luku/taulukot}), eikä
\ymparisto{figure}\-/ ympäristön sisällä ole pakko olla kuvaa (luku
@@ -3999,8 +4010,8 @@ seuraavalla tavalla:
\komentoi{tablename}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
- \renewcommand{\tablename}{Taulukko}
- \renewcommand{\figurename}{Kuva}
+ \renewcommand{\tablename}{Hökötys}
+ \renewcommand{\figurename}{Himmeli}
}
\end{koodilohkosis}
@@ -4021,7 +4032,7 @@ valinnaisen argumentin, jolla ilmaistaan kuvatekstistä lyhempi versio:
\komentoi{caption}
\begin{koodilohkosis}
-\caption[lyhyt kuvateksti]{varsinainen pitkä kuvateksti}
+\caption[Lyhyt kuvateksti.]{Varsinainen pitkä kuvateksti.}
\end{koodilohkosis}
\noindent
@@ -4029,9 +4040,9 @@ Varsinainen (pitkä) kuvateksti ladotaan aina leijuvan osan yhteyteen ja
lyhempää versiota käytetään mahdollisesti luettelossa (luku
\ref{luku/leijuosat-luettelot}) ja ristiviitteissä. Kuvatekstin eli
\komento{caption}\-/ komennon jälkeen leijuvaan ympäristöön lisätään
-usein yksilöllinen tunniste ristiviittausta varten. Se tehdään
-\komento{label}\-/ komennolla, jota käsitellään ristiviitteiden
-yhteydessä luvussa \ref{luku/ristiviitteet}.
+usein \komento{label}\-/ komennolla yksilöllinen tunniste
+ristiviittausta varten. Komentoa käsitellään ristiviitteiden yhteydessä
+luvussa \ref{luku/ristiviitteet}.
Leijuvista ympäristöistä on olemassa myös tähdelliset versiot,
\ymparistom{table*} ja \ymparistom{figure*}. Ympäristöjen eri versioilla
@@ -4078,8 +4089,7 @@ toisistaan pilkulla, eli komentoa käytetään esimerkin
\end{tabular}
}{
\caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon valitsimia, joilla
- vaikutetaan leijuvan osan ominaisuuksiin. Komento kuuluu
- \paketti{floatrow}\-/ pakettiin}
+ vaikutetaan leijuvan osan ominaisuuksiin}
\label{tlk/declarenewfloat}
}
@@ -4095,8 +4105,7 @@ toisistaan pilkulla, eli komentoa käytetään esimerkin
}
\end{koodilohko}
-\caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon käyttö. Komento
- kuuluu \paketti{floatrow}\-/ pakettiin}
+\caption{\komento{DeclareNewFloatType}\-/ komennon käyttö}
\label{esim/declarenewfloat}
\end{esimerkki*}
@@ -4106,14 +4115,14 @@ joita käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-sijoittelu}. Käytännössä
ne ovat tiettyjä kirjaimia, joilla vaikutetaan leijuvan osan
sijoitteluun. Oletusarvo on \koodi{tbp}.
-Valitsin \koodi{file\-ext} on tiedoston pääte. Leijuvien osien
-luetteloita tehtäessä Latex käyttää väliaikaistiedostoa, ja sen päätteen
-voi valita tällä valitsimella. Luetteloissa on tapana käyttää
-tiedostopäätettä, joka alkaa kirjaimilla \koodi{lo} (\englanti{list
- of}). Latexin omissa leijuvissa osissa päätteet ovat \koodi{lot}
-(\englanti{list of tables}) ja \koodi{lof} (\englanti{list of figures}).
-Oletuksena omille leijuville osille tulee päätteeksi \koodi{lo}, jonka
-perässä on osan tyyppi.
+Valitsin \koodi{file\-ext} määrittelee tiedoston päätteen. Nimittäin
+leijuvien osien luetteloita tehtäessä Latex käyttää väliaikaistiedostoa,
+ja sen päätteen voi valita tällä valitsimella. Luetteloissa on tapana
+käyttää tiedostopäätettä, joka alkaa kirjaimilla \koodi{lo}
+(\englanti{list of}). Latexin omissa leijuvissa osissa päätteet ovat
+\koodi{lot} (\englanti{list of tables}) ja \koodi{lof} (\englanti{list
+ of figures}). Oletuksena omille leijuville osille tulee päätteeksi
+\koodi{lo}, jonka perässä on osan tyyppi.
Valitsimen \koodi{within} avulla vaikutetaan leijuvien osien numeroinnin
riippuvuuteen muista laskureista. Oletuksena leijuvan osan laskuri ei
@@ -4123,8 +4132,8 @@ nimen: mielekkäitä arvoja ovat esimerkiksi \laskuri{chapter} ja
\laskuri{section}. Vaikutus on se, että leijuvan osan laskuri on
riippuvainen näistä laskureista ja nollautuu aina, kun toisen laskurin
arvo kasvaa. Lisäksi kuvateksteissä näkyy kaksiosainen numerointi (4.1,
-4.2, 4.3 jne.), jossa ensimmäinen luku on ylemmäntasoisen laskurin arvo
--- esimerkiksi kirjan pääluvun numero -- ja toinen on leijuvan osan
+4.2 jne.), jossa ensimmäinen luku on ylemmäntasoisen laskurin arvo --
+esimerkiksi kirjan pääluvun numero -- ja toinen on leijuvan osan
laskurin arvo. Tällaisia hierarkkisia laskureita käsitellään tarkemmin
luvussa \ref{luku/hierarkkiset-laskurit}. Leijuvan osan numeroinnin
ulkoasun muokkaamista käsitellään luvussa \ref{luku/leijuosat-ulkoasu}.
@@ -4173,8 +4182,9 @@ kuvatekstit sekä tietysti sivunumerot.
{~\small\titlerule*[3mm]{.}\contentspage} % pisteviiva ja sivunumero
[] % alapuolinen koodi
\end{koodilohko}
- \caption{Leijuvien osien ulkoasua muokataan \komento{titlecontents}\-/
- komennolla, joka on peräisin \paketti{titletoc}\-/ paketista}
+ \caption{Leijuvien osien luettelon ulkoasua muokataan
+ \komento{titlecontents}\-/ komennolla, joka on peräisin
+ \paketti{titletoc}\-/ paketista}
\label{esim/leijuosat-titlecontents}
\end{esimerkki*}
@@ -4198,8 +4208,8 @@ asetuksiin.
\komentoi{listtablename}
\begin{koodilohkosis}
\addto{\captionsfinnish}{
- \renewcommand{\listtablename}{Omat taulukot}
- \renewcommand{\listfigurename}{Omat kuvat}
+ \renewcommand{\listtablename}{Taulukkoluettelo}
+ \renewcommand{\listfigurename}{Kuvaluettelo}
}
\end{koodilohkosis}
@@ -4209,8 +4219,8 @@ sisällysluetteloihinkin eli komennolla \komento{addcontentsline}.
Komennon ensimmäinen argumentti on luettelon tyyppiä vastaavan tiedoston
pääte. Tyyppi \koodi{lot} (\englanti{list of tables}) on taulukoille ja
tyyppi \koodi{lof} (\englanti{list of figures}) on kuville. Omilla
-leijuvilla osilla (luku \ref{luku/leijuosat-omat}) se on jotakin muuta
-ja valitaan osan määrittelyn yhteydessä.
+leijuvilla osilla (luku \ref{luku/leijuosat-omat}) tiedoston pääte on
+jotakin muuta ja valitaan osan määrittelyn yhteydessä.
\komentoi{addcontentsline}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4269,7 +4279,7 @@ yhdistelmä, jolla vaikutetaan leijuvan osan sijoitteluun. Taulukossa
Oletusarvo on \koodi{tbp}, eli sen mukaan leijuva osa pyritään
sijoittamaan ensisijaisesti sivun yläosaan (\koodi{t}) mutta
mahdollisesti myös alaosaan (\koodi{b}) tai omalle sivulleen (\koodi{p})
-muiden leijuvien osien kanssa.
+mahdollisesti muiden leijuvien osien kanssa.
Vaihtoehto \koodi{h} pyrkii latomaan leijuvan osan siihen kohtaan kuin
se on lähdetiedostossa. Se on kuitenkin vain ehdotus eikä useinkaan
@@ -4329,7 +4339,7 @@ väleihin. Mitat asetetaan komennolla \komento{setlength} (luku
minus 4pt}. Kahden palstan tilassa käytetään mittaa
\mitta{dbltextfloatsep}.
\item [intextsep] Pystysuuntainen väli leipätekstin ja leijuvan osan
- välissä silloin, kun leijuva osa sijoitetaan tekstivirran sekaan. Tämä
+ välissä silloin, kun leijuva osa sijoitetaan osaksi tekstivirtaa. Tämä
koskee sijoitteluasetuksia \koodi{h} ja \koodi{H} (taulukko
\ref{tlk/leijuosat-sijoittelukirjaimet}). Oletusarvo vaihtelee
dokumenttiluokan fonttikokoasetusten (luku
@@ -4363,7 +4373,7 @@ vaikutuksen voi poistaa kokonaan leijuvan ympäristön valitsimella
\item [floatpagefraction] Omalle sivulleen sijoitettavien leijuvien
osien vähimmäistila sivun tekstialueen korkeudesta. Toisin sanoen
leijuvien osien täytyy viedä vähintään tämän verran tilaa sivulta,
- ennen kuin ne sijoitetaan omalle sivulleen, jossa ei ole leipätekstiä
+ jotta ne voidaan sijoittaa omalle sivulleen, jossa ei ole leipätekstiä
lainkaan. Oletusarvo on~\koodi{0.5} (50\,\%). Kahden palstan tilassa
käytetään komentoa \komento{dblfloatpagefraction}.
\end{maaritelma}
@@ -4380,8 +4390,7 @@ Paketin \pakettictan{placeins} avulla voi tehdä omiakin rajakohtia,
jonka yli leijuvat osat eivät voi siirtyä. Paketin komennolla
\komento{FloatBarrier} tehdään raja kyseiseen kohtaan lähdedokumentissa.
Jos paketin lataamisessa antaa argumentin \koodi{section}, asetetaan
-tällainen raja automaattisesti \komento{section}\-/ tasoisille
-otsikoille.
+tällainen raja automaattisesti \komento{section}\-/ otsikoille.
\komentoi{usepackage}
\pakettii{placeins}
@@ -4445,36 +4454,43 @@ tavalla.
\end{esimerkki*}
\noindent
-Valinnaisen argumentin \koodi{leveys} voi jättää poiskin, jolloin
-leijuva osa varaa itselleen sivun leveyden verran tilaan. Argumentiksi
-on joskus hyödyllistä antaa mitta \mitta{FBwidth}, joka on leijuvan osan
-sisällön levyinen. Käyttämällä tätä mittaa kuvatekstit rivitetään vain
-sisällön levyiseksi. Esimerkki \ref{esim/floatbox-perus} selventää,
-miten \komento{floatbox}\-/ komento toimii käytännössä.
+Valinnaisen \koodi{leveys}\-/ argumentin voi jättää poiskin, jolloin
+leijuva osa varaa itselleen sivun (tai palstan) leveyden verran tilaa.
+Argumentiksi on joskus hyödyllistä antaa mitta \mitta{FBwidth}, joka on
+leijuvan osan sisällön levyinen. Käyttämällä tätä mittaa kuvatekstit
+rivitetään sisällön levyiseksi. Esimerkki \ref{esim/floatbox-perus}
+selventää, miten \komento{floatbox}\-/ komento toimii käytännössä.
-Yksi leijuva ympäristö voi sisältää rinnakkain useampia taulukoita,
-kuvia tms., joilla jokaisella on oma kuvatekstinstä. Se tehdään
-ympäristöllä \ymparisto{floatrow}, jonka valinnainen argumentti
-ilmaisee, kuinka monta kuvaa tms. ladotaan rinnakkain. Oletusarvo on~2.
-Ympäristön sisällä täytyy olla yhtä monta \komento{floatbox}\-/
-komentoa. Seuraavasta esimerkistä selviää perusajatus kahden taulukon
-latomiseksi rinnakkain:
+\begin{esimerkki*}
+ \komentoi{caption}
+ \komentoi{floatbox}
+ \mittai{FBwidth}
+ \ymparistoi{floatrow}
+ \ymparistoi{table}
-\komentoi{caption}
-\komentoi{floatbox}
-\mittai{FBwidth}
-\ymparistoi{floatrow}
-\ymparistoi{table}
-\begin{koodilohkosis}
+\begin{koodilohko}
\begin{table}
\begin{floatrow}[2] % kaksi rinnakkain
\floatbox{table}[\FBwidth]{\caption{Vasen}}{…}
\floatbox{table}[\FBwidth]{\caption{Oikea}}{…}
\end{floatrow}
\end{table}
-\end{koodilohkosis}
+\end{koodilohko}
+ \caption{Rinnakkaisten leijuvien osien toteutus
+ \ymparisto{floatrow}\-/ ympäristön ja \komento{floatbox}\-/ komennon
+ avulla. Kohdassa ''\koodi{\ldots}'' olisi varsinainen sisältö eli
+ taulukon toteutus}
+ \label{esim/floatrow-floatbox}
+\end{esimerkki*}
+
+Yksi leijuva ympäristö voi sisältää rinnakkain useampia taulukoita,
+kuvia tms., joilla jokaisella on oma kuvatekstinsä. Se tehdään
+ympäristöllä \ymparisto{floatrow}, jonka valinnainen argumentti
+ilmaisee, kuinka monta kuvaa tms. ladotaan rinnakkain. Oletusarvo on~2.
+Ympäristön sisällä täytyy olla yhtä monta \komento{floatbox}\-/
+komentoa. Esimerkistä \ref{esim/floatrow-floatbox} selviää perusajatus
+kahden taulukon latomiseksi rinnakkain.
-\noindent
Kun leijuvat osat on toteutettu \komento{floatbox}\-/ komennon avulla,
voi niiden ulkoasuun vaikuttaa komennolla \komento{floatsetup}. Sille
annetaan ainakin yksi argumentti, joka voi sisältää useita pilkulla
@@ -4517,8 +4533,8 @@ toisistaan erotettuja valitsimia ja niiden arvoja.
\end{tabularx}
}{
\caption{Muutama \komento{floatsetup}\-/ komennon valitsin, joilla
- vaikutetaan leijuvien osien ulkoasuun. Osa tarvitsee paketin
- \paketti{ragged2e}}
+ vaikutetaan leijuvien osien ulkoasuun. Osa asetuksista tarvitsee
+ paketin \paketti{ragged2e}}
\label{tlk/floatsetup-valitsimia}
}
@@ -4550,9 +4566,9 @@ osan asetukset voisivat näyttää vaikka seuraavanlaiselta:
Kuvatekstien fonttia ja rivittämistä hallitaan \pakettictan{caption}\-/
paketin avulla. Tärkein komento on \komento{captionsetup}, joka yleensä
sijoitetaan dokumentin esittelyosaan tai muuten alkuun, koska silloin se
-vaikuttaa koko dokumentissa. Komennon voi sijoittaa myös esimerkiksi
-yksittäisen leijuvan ympäristön sisään, jolloin se vaikuttaa vain
-kyseisessä ympäristössä.
+vaikuttaa koko dokumentissa. Komennon voi sijoittaa myös yksittäisen
+leijuvan ympäristön sisään, jolloin se vaikuttaa vain kyseisessä
+ympäristössä.
\komentoi{captionsetup}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4614,11 +4630,11 @@ kyseisessä ympäristössä.
}
\noindent
-Komennon valinnainen argumentti \koodi{tyyppi} on leijuvan osan tyyppi,
-esimerkiksi \ymparisto{table} tai \ymparisto{figure}, johon halutaan
-vaikuttaa. Jos sen jättää pois, asetukset vaikuttavat kaikkien leijuvien
-osien kuvateksteihin. Pakollinen argumentti on \koodi{valitsimet},
-johon kirjoitetaan valitsimia eli avainsanoja ja niiden arvoja.
+Komennon valinnainen \koodi{tyyppi}\-/ argumentti on leijuvan osan
+tyyppi, esimerkiksi \ymparisto{table} tai \ymparisto{figure}, johon
+halutaan vaikuttaa. Jos sen jättää pois, asetukset vaikuttavat kaikkien
+leijuvien osien kuvateksteihin. Pakollinen argumentti on
+\koodi{valitsimet}, johon kirjoitetaan valitsimia ja niiden arvoja.
Tärkeimpiä valitsimia on koottu taulukkoon
\ref{tlk/captionsetup-valitsimia}. Käytännössä komento voisi näyttää
esimerkiksi seuraavanlaiselta:
@@ -4657,13 +4673,13 @@ kuvateksteihin.
\end{table}
\end{koodilohko}
- \caption{Usealle leijuvalle osalle saa saman numeroinin käyttämällä
- komentoa \komento{ContinuedFloat}}
+ \caption{Usealle leijuvalle osalle saa saman numeron käyttämällä
+ jälkimmäisissä ympäristöissä komentoa \komento{ContinuedFloat}}
\label{esim/continuedfloat}
\end{esimerkki*}
Joskus halutaan, että useampi taulukko, kuva tai muu leijuva osa
-muodostavat kokonaisuuden, jolla on sama numero, esimerkiksi
+muodostaa kokonaisuuden, jolla on sama numero, esimerkiksi
''\tablename~3''. Ajatuksena on, että sama sisältö on jakautunut
useampaan osaan. Se onnistuu sijoittamalla \paketti{caption}\-/ paketin
komento \komento{ContinuedFloat} ensimmäisen jälkeisiin leijuviin
@@ -4680,7 +4696,7 @@ komennolla, jonka perässä on laskurin nimi, esimerkiksi
\komento{thetable}. Oletuksena nämä komennot latovat laskurin
arabialaisilla numeroilla. Jos laskuri on riippuvainen teoksen
pääluvuista (\komento{chapter}), ladotaan ensin pääluvun numero,
-erotinpiste ja leijuvan osan numero: 2.1, 2.2, 2.3 jne.
+erotinpiste ja leijuvan osan numero: 2.1, 2.2 jne.
Kirjoittaja voi määritellä laskurien latomiskomennon haluamallaan
tavalla. Seuraavassa esimerkissä leijuville kuville (\ymparisto{figure})
@@ -4702,12 +4718,12 @@ ja leijuvan kuvan numero:
Ristiviittaukset tarkoittavat dokumentin sisäisiä viittauksia eli
viittauksia toisiin kohtiin samassa dokumentissa. Lukijalle ne ilmenevät
ilmauksina kuten ''luvussa 4.2'' tai ''kuvassa~5''. Kirjoittajan ei
-kuitenkaan kannata naputella luvun numeroa (esim. ''4.2'') käsin
+kuitenkaan kannata naputella luvun numeroa (esim. 4.2) käsin
lähdedokumenttiin, koska lukujen järjestys ja numerointi voi muuttua
kirjoittamisen edetessä. Joutuisi korjaamaan muuttuneet numerot
mahdollisesti useitakin kertoja ennen kuin työ on valmis.
-Latex osaa numeroida dokumentin otsikot (luvut) ja leijuvat osat
+Latex numeroi dokumentin otsikot (luvut) ja leijuvat osat
automaattisesti, eli se tietää, minkä numeron mikäkin dokumentin osa
saa. Niinpä Latex osaa myös -- kirjoittajan pienellä avustuksella --
ylläpitää ajantasaisia ristiviittauksia dokumentin eri osiin. Teknisesti
@@ -4732,22 +4748,22 @@ komennossa. Jos sama tunniste sattuu olemaan useassa paikassa, vain
viimeinen jää käytännössä voimaan.
Järkevää on kirjoittaa tunnisteeseen sana tai sanoja, jotka kertovat
-jotakin kyseisen osan sisällöstä. Hyödyllistä voi olla myös kirjoittaa
-tunnisteen tieto, onko kyse luvusta, taulukosta, kuvasta vai muusta
+jotakin kyseisen osan sisällöstä. Hyödyllistä voi olla myös liittää
+mukaan tieto, onko kyse luvusta, taulukosta, kuvasta vai muusta
leijuvasta osasta, koska erityyppiset osat voivat käsitellä samaa
aihetta. Seuraavassa on esimerkkejä \komento{label}\-/ komennoista:
\komentoi{label}
\begin{koodilohkosis}
\label{luku/fonttien-valinta} % otsikkokomennon jälkeen
-\label{taulukko/fonttikomentoja} % taulukon \caption-komennon jälkeen
+\label{tlk/fonttikomentoja} % taulukon \caption-komennon jälkeen
\label{kuva/kirjainleikkauksia} % kuvan \caption-komennon jälkeen
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Ristiviittauksissa vähimmällä vaivalla selviää, kun muistaa kaksi asiaa:
+Ristiviittauksissa vähimmällä vaivalla selviää, kun huomioi kaksi asiaa:
1)~kirjoittaa \komento{label}\-/ komentoja vain niihin kohtiin, joihin
-täytyy viitata muualta, 2)~valitsee tunnisteet siten, ettei niitä
+täytyy viitata muualta, 2)~yrittää valita tunnisteet siten, ettei niitä
tarvitse muuttaa enää sen jälkeen, kun ne on kerran valinnut.
Tavallisimmat ristiviittaukset tehdään \komento{ref}\-/ komennolla,
@@ -4761,8 +4777,8 @@ lähdedokumentissa esimerkiksi seuraavasti:
\komentoi{ref}
\komentoi{pageref}
\begin{koodilohkosis}
-Katso taulukko \ref{taulukko/fonttimallikomennot} sivulla
-\pageref{taulukko/fonttimallikomennot}.
+Katso taulukko \ref{tlk/fonttimallikomennot} sivulla
+\pageref{tlk/fonttimallikomennot}.
\end{koodilohkosis}
\begin{tulossis}
@@ -4797,17 +4813,17 @@ merkittyjä huomautuksia. Niihin viitataan sanojen tai virkkeiden perässä
olevalla yläindeksinumerolla, \=/kirjaimella tai
\=/symbolilla.\footnote{Tässä on esimerkki alaviitteestä.} Alaviitteiden
tarkoituksena on lisätä tekstiin lähes huomaamaton lisätieto, joka ei
-häiritse lukemista. Se sopii esimerkiksi lisätietoihin, joilla ei ole
-kovin suurta merkitystä tai jotka sopivat huonosti ladottavaksi
-leipätekstiin. Joskus myös tiedonlähteet ilmaistaan alaviitteiden
+häiritse lukemista. Se sopii asioille, joilla ei ole suurta merkitystä
+useimmille lukijoille tai jotka muuten sopivat huonosti leipätekstiin.
+Varsin usein myös tiedonlähteet ilmaistaan alaviitteiden
avulla.\footcites[162]{kt_oik}[127--128]{typokk}
Alaviite tehdään komennolla \komento{footnote}, jonka argumentiksi
kirjoitetaan alaviitteeseen tuleva teksti. Oletuksena Latex latoo
komennon paikalle yläindeksinumeron, joka tulee automaattisesti
-kasvavasta laskurista \laskuri{footnote}. Komennolle voi antaa myös
-valinnaisen argumentin, joka on kyseisen alaviitteen numero. Tässä
-tapauksessa komento ei kasvata \laskuri{footnote}\-/ laskuria.
+laskurista \laskuri{footnote}. Komennolle voi antaa myös valinnaisen
+argumentin, joka on kyseisen alaviitteen numero. Tässä tapauksessa
+komento ei kasvata \laskuri{footnote}\-/ laskuria.
\komentoi{footnote}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4817,11 +4833,11 @@ tapauksessa komento ei kasvata \laskuri{footnote}\-/ laskuria.
\noindent
Itse alaviite ladotaan samalla kirjaintyypillä kuin leipätekstikin mutta
-pienempänä: sen koko tulee komennosta \komento{footnotesize} (luku
-\ref{luku/fontit-korkea}). Samalle sivulle voi sattua useampikin
-alaviite, ja ne erotetaan leipätekstistä pienellä pystysuuntaisella
-välillä sekä oletuksena myös lyhyellä vaakaviivalla. Jos alaviitteen
-tekee leijuvaan osaan (luku \ref{luku/leijuosat}) tai
+selvästi pienempänä: sen koko tulee komennosta \komento{footnotesize}
+(luku \ref{luku/fontit-korkea}). Alaviitteet erotetaan leipätekstistä
+pienellä pystysuuntaisella välillä sekä oletuksena myös lyhyellä
+vaakaviivalla. Samalle sivulle voi sattua useampikin alaviite. Jos
+alaviitteen tekee leijuvaan osaan (luku \ref{luku/leijuosat}) tai
\ymparisto{minipage}\-/ ympäristöön (luku \ref{luku/laatikot-isot}), se
merkitään oletuksena kirjaimen avulla, ja alaviitteen teksti ladotaan
kyseisen osan alapuolelle.
@@ -4865,14 +4881,16 @@ välillä. Laskurin voi määritellä riippuvaiseksi toisesta laskurista,
jolloin se nollautuu itsestään, kun toisen laskurin arvo kasvaa.
Esimerkiksi dokumenttiluokassa \luokka{book} alaviitteiden laskuri
nollautuu oletuksena aina päälukujen (\komento{chapter}) vaihtuessa.
+
Joskus voi olla tarpeen tehdä alaviitteiden laskuri sivukohtaiseksi eli
riippuvaiseksi \laskuri{page}\-/ laskurista. Sen voi toteuttaa
-\paketti{chngcntr}\-/ paketin ja \komento{counterwithin*}\-/ komennon
-(luku \ref{luku/hierarkkiset-laskurit}) avulla seuraavan esimerkin
-mukaisesti. Toinen vaihtoehto on paketti \paketti{footmisc} ja valitsin
-\koodi{perpage}, jota käsitellään myöhemmin tässä luvussa.
+esimerkiksi paketin \paketti{footmisc} ja valitsimen \koodi{perpage}
+avulla. Näitä käsitellään myöhemmin tässä luvussa. Toinen vaihtoehto
+sivukohtaiseen alaviitenumerointiin on \paketti{chngcntr}\-/ paketin
+komento \komento{counterwithin*} (luku
+\ref{luku/hierarkkiset-laskurit}). Seuraavassa on siitä esimerkki:
-\komentoi{counterwithin}
+\komentoi{counterwithin*}
\laskurii{footnote}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
@@ -4885,8 +4903,7 @@ Edellisissä esimerkeissä on käsitelty koko dokumentin alaviitelaskuria
ympäristöissä (luku \ref{luku/laatikot-isot}) alaviitteet numeroidaan
laskurin \laskuri{mpfootnote} avulla. Tämän laskurin arvo ladotaan
käytännössä komennolla \komento{thempfootnote}, jonka kirjoittaja voi
-määritellä uudelleen tarpeen mukaan. Laskureihin liittyvää tekniikkaa
-käsitellään tarkemmin luvussa \ref{luku/laskurit}.
+määritellä uudelleen tarpeen mukaan.
Leipäteksti ja alaviitteet erotetaan pystysuuntaisella välillä, jonka
voi asettaa sivun asetusten yhteydessä (luku \ref{luku/sivuasetukset}).
@@ -4895,15 +4912,14 @@ jota käytetään esimerkiksi \komento{geometry}\-/ komennon kanssa:
\komentoi{geometry}
\begin{koodilohkosis}
-\geometry{ footnotesep=14bp }
+\geometry{footnotesep=14bp}
\end{koodilohkosis}
\noindent
Välin täytyy olla ainakin niin suuri, ettei lukija sekoita alaviitteitä
-leipätekstin kappaleeseen. Ehkä riittävä väli on noin yhden
-rivikorkeuden verran tai vähän enemmän. Sopivan välin suuruus voi
-riippua siitäkin, erotetaanko leipäteksti ja alaviitteet toisistaan myös
-vaakaviivalla.
+leipätekstin kappaleeseen. Riittävä väli on noin yhden rivikorkeuden
+verran tai vähän enemmän. Sopivan välin suuruus voi riippua siitäkin,
+erotetaanko leipäteksti ja alaviitteet toisistaan myös vaakaviivalla.
Muunlaiset alaviitteisiin vaikuttavat asetukset täytyy tehdä paketin
\pakettictan{footmisc} avustuksella. Sen avulla voi esimerkiksi poistaa
@@ -4948,11 +4964,11 @@ tai jos sivun alareunan tasaaminen on pois päältä
(\komento{raggedbottom}, luku \ref{luku/sivunvaihdot}).
Oletuksena alaviitekappaleet ladotaan samalla tavalla kuin
-tekstikappaleet oletuksena muutenkin: alaviitteen ensimmäinen rivi on
-sisennetty ja sen alussa on alaviitteen numero. Seuraavia rivejä ei
-sisennetä. Tällainen asetus sopii hyvin pitkien alaviitetekstien
-latomiseen. Usein ne ovat kuitenkin lyhyitä, ja silloin voi sopia
-paremmin luetelmatyyppiset alaviitekappaleet (riippuva sisennys), joissa
+tekstikappaleet oletuksena muutenkin, eli alaviitteen ensimmäinen rivi
+on sisennetty, ja sen alussa on alaviitteen numero. Seuraavia rivejä ei
+sisennetä. Tällainen asetus sopii pitkien alaviitetekstien latomiseen.
+Usein viitteet ovat kuitenkin lyhyitä, ja silloin voi sopia paremmin
+luetelmatyyppiset alaviitekappaleet (riippuva sisennys), joissa
alaviitteen numero on omalla alueellaan ja varsinainen alaviiteteksti on
sisennetty. Tällainen asetus tehdään \paketti{footmisc}\-/ paketin
valitsimella \koodi{hang}. Sisennyksen suuruuteen voi vaikuttaa mitan
@@ -4980,7 +4996,7 @@ sana\footnote{…}\footnote{…}
\begin{tulossis}
sana\textsuperscript{7}%
- \textsuperscript*{,}%
+ \yipilkku%
\textsuperscript{8}
\end{tulossis}
@@ -5012,9 +5028,9 @@ ulkoasun säätämiseen. Lisätietoa saa paketin ohjekirjasta.
\section{Palstat}
\label{luku/palstat}
-Latexissa on perustoiminnot usean palstan käsittelyyn, mutta mihinkään
-sanoma- tai aikakauslehden kaltaiseen monipuoliseen tekstin, kuvien ja
-muiden osien sommitteluun se ei kykene. Verrattain yksinkertaiset
+Latex pystyy usean palstan käsittelyn perusasioihin, mutta mihinkään
+sanoma\-/\ tai aikakauslehden kaltaiseen monipuoliseen tekstin, kuvien
+ja muiden osien sommitteluun se ei kykene. Verrattain yksinkertaiset
monipalstaiset tekstit kuitenkin onnistuvat Latexissakin varsin
mukavasti.
@@ -5036,7 +5052,7 @@ lataamisen yhteydessä tai sivun asetuksissa (luku
\ref{luku/sivuasetukset}) käyttämällä valitsinta \koodi{onecolumn}
(oletus) tai \koodi{twocolumn}. Dokumentin keskellä tilaa voi vaihtaa
komennoilla \komento{onecolumn} ja \komento{twocolumn}. Kumpikin komento
-aloittaa uuden sivun, jossa valittu tila on voimassa. Komennolle
+aloittaa uuden sivun, josta alkaen valittu tila on voimassa. Komennolle
\komento{twocolumn} voi antaa hakasulkeissa valinnaisen argumentin,
jolla ilmaistaan sivun alkuun ladottava koko sivun levyinen sisältö:
@@ -5059,7 +5075,7 @@ tähdelliset versiot kuten \ymparisto{table*} ja \ymparisto{figure*}
ladotaan koko sivun levyisenä sivun yläosaan tai kokonaan omalle
sivulleen, jossa on vain leijuvia osia. Leijuvien osien sijoitteluun
kahden palstan tilassa voi vaikuttaa tiettyjen laskurien, mittojen ja
-komentojen avulla. Näitä käsitellään luvussa
+komentojen avulla. Niitä käsitellään luvussa
\ref{luku/leijuosat-sijoittelu}.
Palstojen välissä olevan tyhjän tilan leveys on mitassa
@@ -5093,10 +5109,9 @@ pituus on mitassa \mitta{linewidth}.
Perus Latex osaa vain yhden ja kahden palstan tilan, ja ne ovat voimassa
koko sivulla. Paketti \pakettictan{multicol} tuo käyttöön myös
ympäristön \ymparisto{multicols}, jonka sisällä tietty palstamäärä on
-voimassa. Ympäristön avulla samallakin sivulla voi olla eri tavoin
-palstoitettua sisältöä. Esimerkki \ref{esim/multicols} havainnollistaa
-ympäristön käyttöä ja ladottua lopputulosta. Oleelliset tiedot ovat
-seuraavat:
+voimassa. Samallakin sivulla voi olla eri tavoin palstoitettua sisältöä.
+Esimerkki \ref{esim/multicols} havainnollistaa ympäristön käyttöä ja
+ladottua lopputulosta. Oleelliset tiedot ovat seuraavat:
\ymparistoi{multicols}
\begin{koodilohkosis}
@@ -5110,10 +5125,10 @@ Argumentti \koodi{palstamäärä} on kokonaisluku, joka ilmaisee, kuinka
monelle palstalle ympäristön sisältö ladotaan. Palstojen korkeus
pyritään tasaamaan automaattisesti, niin että kaikki palstat ovat yhtä
korkeita. Käytännössä palstaympäristön viimeisen sivun viimeinen palsta
-jää hieman vajaaksi, mutta se on normaalia muutenkin. Jos käyttää
-ympäristön tähtiversiota \ymparisto{multicols*}, ei viimeisen sivun
-palstojen korkeuksia tasata, vaan ensin täytetään vasemmanpuoleinen
-palsta kokonaan, sitten seuraava jne.
+jää hieman vajaaksi. Jos käyttää ympäristön tähtiversiota
+\ymparisto{multicols*}, ei viimeisen sivun palstojen korkeuksia tasata,
+vaan ensin täytetään vasemmanpuoleinen palsta kokonaan, sitten seuraava
+jne.
\begin{esimerkki*}
\ymparistoi{multicols}
@@ -5173,10 +5188,11 @@ alku.
\noindent
Ennen palstaympäristöä ja sen jälkeen ladotaan mitan \mitta{multicolsep}
suuruinen pystysuuntainen väli. Väliä ei kuitenkaan ladota, jos se
-sattuu sivunvaihdon kohdalle. Palstojen välissä oleva tyhjä tila
-asetetaan mitan \mitta{columnsep} avulla, ja väliin mahdollisesti
-ladottavan pystyviivan leveys on mitassa \mitta{columnseprule}. Tämän
-mitan oletusarvo on nolla, eli pystyviivaa ei ladota.
+sattuu sivunvaihdon kohdalle. Palstojen välissä oleva vaakasuuntainen
+tyhjä tila asetetaan mitan \mitta{columnsep} avulla, ja väliin
+mahdollisesti ladottavan pystyviivan leveys on mitassa
+\mitta{columnseprule}. Tämän mitan oletusarvo on nolla, eli pystyviivaa
+ei ladota.
\komentoi{setlength}
\mittai{multicolsep}
@@ -5267,14 +5283,14 @@ Edellisessä esimerkissä viittaustyyli valitaan \komento{setcitestyle}\-/
komennon argumentissa valitsimella \koodi{author\-year}
(tekijä\--vuosi). Valitsimella \koodi{aysep} määritetään, mikä
välimerkki ladotaan tekijän nimen ja vuosiluvun väliin. Tässä se
-jätetään tyhjäksi \koodi{\{\}}. \koodi{note\-sep}\-/ valitsimella
-asetetaan merkit, jotka ladotaan vuosiluvun ja sitä seuraavan
-huomautuksen kuten sivunumeroiden väliin; tässä tapauksessa määritettiin
-kaksoispiste ja väli \koodi{\{:~\}}, mutta pilkkukin on yleinen
-käytäntö. \komento{setcitestyle}\-/ komennon valitsimet erotetaan
-toisistaan pilkulla, eikä erotinpilkkujen ympärillä saa olla
-välilyöntejä. Lopputuloksena lähdemerkinnät näyttävät esimerkiksi
-seuraavanlaisilta:
+jätetään tyhjäksi. \koodi{note\-sep}\-/ valitsimella asetetaan merkit,
+jotka ladotaan vuosiluvun ja sitä seuraavan huomautuksen kuten
+sivunumeroiden väliin; tässä tapauksessa määritettiin kaksoispiste ja
+väli \koodi{\{:~\}}, mutta pilkkukin on yleinen käytäntö.
+
+\komento{setcitestyle}\-/ komennon valitsimet erotetaan toisistaan
+pilkulla, eikä erotinpilkkujen ympärillä saa olla välilyöntejä.
+Lopputuloksena lähdemerkinnät näyttävät esimerkiksi seuraavanlaisilta:
\komentoi{citet*}
\begin{koodilohkosis}
@@ -5310,11 +5326,11 @@ kappaletta jne.
\bibitem[Meikäläinen ym.(2020)Meikäläinen \& Teikäläinen]{johdatus}
Meikäläinen, Matti \& Teikäläinen, Teija (2020): Johdatus alkeiden
- perusteisiin. Toinen painos. Kustantaja Oy.
+ perusteisiin. Toinen painos. Kustantaja oy.
\bibitem[Itkonen(2019)]{typografia} Itkonen, Markus (2019): Typografian
käsikirja. Viides, tarkistettu painos. Typoteekki. Graafinen
- suunnittelu Markus Itkonen Oy.
+ suunnittelu Markus Itkonen oy.
\end{thebibliography}
\end{koodilohko}
@@ -5340,10 +5356,10 @@ vuosiluku ja sen perään vapaavalintainen lähdeviittauksen pitkä
merkintä, joka näkyisi esimerkiksi tekstinä ''Meikäläinen \&
Teikäläinen''. Vuosiluvun sulkeiden ympärillä ei saa olla välilyöntejä.
-Komennon pakollinen argumentti on kyseisen lähdeteoksen yksilöllinen
-tunniste, jonka avulla kyseiseen teokseen viitataan. Komennon
-argumenttien jälkeen kirjoitetaan samaan tekstikappaleeseen teksti, joka
-tulee näkymään lähdeluettelossa.
+\komento{bibitem}\-/ komennon pakollinen argumentti on kyseisen
+lähdeteoksen yksilöllinen tunniste, jonka avulla teokseen viitataan.
+Komennon argumenttien jälkeen kirjoitetaan samaan tekstikappaleeseen
+teksti, joka tulee näkymään lähdeluettelossa.
Lähdeteoksiin viittaamiseen on useita eri komentoja, jotka eroavat
toisistaan siinä, mitä tietoa lähdeviittauksessa näytetään ja onko
@@ -5354,7 +5370,7 @@ esimerkkiteos on peräisin esimerkistä \ref{esim/thebibliography}.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1}\komentoarg{\dots} & #2 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2 \\}
\begin{tabular}{ll}
\toprule
\ots{Komento} & \ots{Esimerkki} \\
@@ -5379,8 +5395,7 @@ esimerkkiteos on peräisin esimerkistä \ref{esim/thebibliography}.
Lähdeluettelon ulkoasuun voi vaikuttaa mittojen \mittam{bibhang} ja
\mittam{bibsep} avulla. Ensin mainittu on lähdemerkinnän vaakasuuntaisen
riippuvan sisennyksen suuruus, ja jälkimmäinen on lähdemerkintöjen
-välinen pystysuuntainen tila. Mitat asetetaan \komento{setlength}\-/
-komennolla (luku \ref{luku/mitat}):
+välinen pystysuuntainen tila.
\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
@@ -5448,8 +5463,8 @@ uudelleen komento \komentom{bibsection}.
Edellisessä esimerkissä komennolla \komento{setcounter} määritetään,
mille otsikkotasolle dokumentin otsikoiden eli lukujen numerointi yltää.
Pieni arvo \mbox{(\koodi{-1})} käytännössä tarkoittaa, että seuraaviin
-otsikoihin ei tule numerointia; lähdeluettelon otsikkoon ei numerointia
-välttämättä haluta. Komento \komento{section} tekee itse otsikon.
+otsikoihin ei tule numerointia. Komento \komento{section} tekee itse
+otsikon.
Jos ei halua, että \ymparisto{thebibliography}\-/ ympäristö tekee
otsikon automaattisesti, voi \komento{bibsection}\-/ komennon määrittää
@@ -5462,14 +5477,13 @@ tyhjäksi.
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Tässä alaluvussa on käsitelty lähdeluettelon ja lähdeviitteiden
-tekemistä \paketti{natbib}\-/paketin toimintojen avulla. Paketti
-sisältää muitakin ominaisuuksia, joihin kannattaa tutustua paketin
-ohjekirjan avulla. On muun muassa mahdollista tehdä lähdeteoksista
-tietokanta Bibtex\-/järjestelmän avulla. Jos kuitenkin siihen suuntaan
-haluaa edetä, ei kannata käyttää \paketti{natbib}\-/pakettia eikä
-Bibtexiä vaan monipuolisempaa pakettia \paketti{biblatex}, jota
-käsitellään seuraavassa alaluvussa.
+Paketti \paketti{natbib} sisältää edellä kuvattujen lisäksi muitakin
+ominaisuuksia, joihin voi tutustua paketin ohjekirjan avulla. On muun
+muassa mahdollista tehdä lähdeteoksista tietokanta Bibtex\-/
+järjestelmän avulla. Jos kuitenkin siihen suuntaan haluaa edetä, ei ehkä
+kannata käyttää \paketti{natbib}\-/ pakettia eikä vanhaa Bibtexiä vaan
+monipuolisempaa pakettia \paketti{biblatex}, jota käsitellään
+seuraavassa alaluvussa.
\subsection{Vaativaan käyttöön (biblatex)}
\label{luku/biblatex}
@@ -5492,8 +5506,8 @@ ei tarvitse kirjoittaa lopulliseen lähdeluetteloon käsin.
\paketti{biblatex}\-/paketin käyttö vaatii hieman opettelua -- varsinkin
jos on tarve muokata lähdeluettelon ja lähdeviittausten ulkoasua.
Muutaman tiedonlähteen ylläpito on todennäköisesti paljon helpompaa ja
-nopeampaa niillä keinoilla, jotka on kuvattu luvussa \ref{luku/natbib}
-(\paketti{natbib}). Sen sijaan laajoja tieteellisiä artikkeleita
+nopeampaa \ref{luku/natbib}\-/ paketin keinoilla (luku
+\ref{luku/natbib}). Sen sijaan laajoja tieteellisiä artikkeleita
kirjoittaville \paketti{biblatex} voi olla suuri apu, koska
artikkeleissa on yleensä paljon lähteitä ja useissakin artikkeleissa
viitataan yleensä samoihin lähteisiin.
@@ -5508,7 +5522,7 @@ tietueista, joiden yleinen muoto on seuraavanlainen:
\begin{koodilohkosis}
@teostyyppi{tunniste,
author = {...},
- title = "..."
+ title = "..."
}
\end{koodilohkosis}
@@ -5561,7 +5575,8 @@ näyttää.
title = {Comprehensive TeX Archive Network},
shorttitle = {CTAN},
date = {1992/},
- url = {https://www.ctan.org/}
+ url = {https://www.ctan.org/},
+ urldate = {2021-07-14}
}
\end{koodilohko}
\caption{Lähdeteosten tietokantatiedosto}
@@ -5609,10 +5624,10 @@ etunimet tulevat pilkun jälkeen; jos pilkkua ei ole, etunimet ovat
ensin, ja sukunimi on lopussa.
Jos kuitenkin teoksen tekijänä on yritys tai yhteisö, täytyy sen nimi
-kirjoittaa kokonaan aaltosulkeisiin, jottei sitä tulkittaisi
-henkilönnimeksi. Tällaisten aaltosulkeiden sisällä voi käyttää
-\koodi{and}\-/ sanaa normaalisti, eikä sitä tulkita eri tekijöiden
-erottimeksi. Seuraavassa on näistä esimerkit:
+kirjoittaa kokonaan aaltosulkeisiin, jottei sitä tulkittaisi henkilön
+nimeksi. Tällaisten aaltosulkeiden sisällä voi käyttää \koodi{and}\-/
+sanaa normaalisti, eikä sitä tulkita eri tekijöiden erottimeksi.
+Seuraavassa on näistä esimerkit:
\begin{koodilohkosis}
author = {Meikäläinen, Matti and Teikäläinen, Teija}
@@ -5623,7 +5638,7 @@ author = {{Org. of Latex and Typography} and Meikäläinen, Matti}
Muunkinlaisia useasta osasta koostuvia kenttiä on olemassa.
Asiasanakentän (\koodi{keywords}) eri sanat erotetaan toisistaan
pilkulla, ja sivunumeroissa (\koodi{pages}) voi olla myös lukualueita,
-jotka ilmaistaan yhdysmerkillä~\mbox{(\koodi{-})}.
+jotka ilmaistaan yhdysmerkillä.
\begin{koodilohkosis}
keywords = {eri, sanoja, peräkkäin}
@@ -5643,18 +5658,18 @@ esimerkin rivillä 13 on tehty.
\begin{esimerkki*}
\begin{koodilohko}
@string{
- oma = {Meikäläinen, Matti},
+ itse = {Meikäläinen, Matti},
lehti = {Hienon hieno aikakauslehti}
}
@article{hieno_artikkeli,
- author = oma,
+ author = itse,
journaltitle = lehti,
...
}
@article{toinen_artikkeli,
- author = oma # { and Teikäläinen, Teija},
+ author = itse # { and Teikäläinen, Teija},
journaltitle = lehti,
...
}
@@ -5666,12 +5681,11 @@ esimerkin rivillä 13 on tehty.
\subsubsection{Käyttöönotto}
\paketti{biblatex}\-/paketti otetaan käyttöön esimerkin
-\ref{esim/biblatex-käyttöönotto} rivien avulla. Mukana ovat myös paketit
-\paketti{polyglossia} ja \paketti{csquotes}. Jälkimmäinen sisältää
-lainausmerkkien käyttöön liittyvää logiikkaa (luku
-\ref{luku/lainausmerkit}), jota ilman \paketti{biblatex} ei saa eri
-kielten erilaisia lainausmerkkejä oikein vaan käyttää pelkästään
-amerikkalaisia (``~'').
+\ref{esim/biblatex-käyttöönotto} rivien avulla. Mukana on myös
+kielipaketti sekä \paketti{csquotes}, joka sisältää lainausmerkkeihin
+liittyvää logiikkaa (luku \ref{luku/lainausmerkit}). Ilman sitä
+\paketti{biblatex} ei saa eri kielten erilaisia lainausmerkkejä oikein
+vaan käyttää pelkästään amerikkalaisia (``~'').
\begin{esimerkki*}
\komentoi{usepackage}
@@ -5680,8 +5694,9 @@ amerikkalaisia (``~'').
\pakettii{biblatex}
\begin{koodilohko}
-% Polyglossia tai babel on ladattava ennen biblatexia.
-\usepackage{polyglossia}
+% Kielipaketti polyglossia tai babel on ladattava ennen biblatexia.
+\usepackage{polyglossia} \setdefaultlanguage{finnish}
+%\usepackage[main=finnish]{babel}
% Kielikohtaiset lainausmerkit oikein csquoten avulla.
\usepackage{csquotes}
@@ -5704,23 +5719,21 @@ viittaustyylit ovat nimeltään \koodi{nu\-mer\-ic} ja
\koodi{al\-pha\-bet\-ic}. Muitakin tyylejä on olemassa, mutta tämän
oppaan esimerkeissä käsitellään tekijä--vuosi-tyyliä.
-Paketin omien lähdeluettelo\-/{} ja viittaustyylien lisäksi
-Latex\-/jakelupaketissa on todennäköisesti mukana myös ulkopuolisten
-tahojen tekemiä tyylejä. Tyylikokonaisuus nimeltä
-\pakettictan{biblatex-ext} laajentaa \paketti{biblatex}\-/ paketin
-tavallisten tyylien ominaisuuksia. Laajennettujen tyylien käyttäminen ei
-vaadi erillisen paketin lataamista, vaan tyylin saa käyttöön
-yksinkertaisesti vain kirjoittamalla sen nimen
-\paketti{biblatex}\-/paketin lataamisen yhteydessä. Laajennetut tyylit
-alkavat kirjaimilla \mbox{\koodi{ext-},} esimerkiksi
-\koodi{ext-author\-year} tai \koodi{ext-author\-year-comp}.
-
-Esimerkin \ref{esim/biblatex-käyttöönotto} komentojen lisäksi täytyy
-komennolla \komento{addbibresource} nimetä kaikki käyttöön otettavat
-teostietokantatiedostot. Komentoja ja tiedostoja voi olla useampiakin,
-ja tietokanta voi olla myös verkko\-/osoitteen takana oleva tiedosto.
-\komento{addbibresource}\-/ komennot täytyy kirjoittaa Latex\-/
-dokumentin esittelyosaan.
+Paketin omien lähdeluettelo\-/\ ja viittaustyylien lisäksi Latex\-/
+jakelupaketissa on todennäköisesti mukana myös ulkopuolisten tahojen
+tekemiä tyylejä. Tyylikokonaisuus nimeltä \pakettictan{biblatex-ext}
+laajentaa \paketti{biblatex}\-/ paketin tavallisten tyylien
+ominaisuuksia. Laajennustyylien käyttäminen ei vaadi erillisen paketin
+lataamista, vaan tyylin saa käyttöön yksinkertaisesti vain
+kirjoittamalla sen nimen \paketti{biblatex}\-/ paketin lataamisen
+yhteydessä. Laajennetut tyylit alkavat kirjaimilla \mbox{\koodi{ext-},}
+esimerkiksi \koodi{ext-author\-year} tai \koodi{ext-author\-year-comp}.
+
+Kaikki käyttöön otettavat teostietokantatiedostot täytyy esitellä
+komennolla \komento{addbibresource}. Tietokantatiedostoja voi olla
+useampiakin, ja tietokanta voi olla myös verkko\-/ osoitteen takana
+oleva tiedosto. \komento{addbibresource}\-/ komennot täytyy kirjoittaa
+Latex\-/ lähdedokumentin esittelyosaan.
\komentoi{addbibresource}
\begin{koodilohkosis}
@@ -5735,9 +5748,10 @@ Lähdeluettelo ladotaan dokumenttiin komennolla
argumentin, jonka valitsimilla vaikutetaan esimerkiksi lähdeluettelon
otsikon tekstiin tai poistetaan automaattinen otsikointi kokonaan. On
myös olemassa erilaisia lähdeteosten rajaamisvalitsimia, joiden avulla
-voi määrittää, mitä teoksia kyseiseen luetteloon halutaan. Näin voidaan
-esimerkiksi rajata painetut lähteet yhteen luetteloon, julkaisemattomat
-toiseen ja verkkolähteet kolmanteen.
+voi määrittää, mitä teoksia kyseiseen luetteloon halutaan. Sen avulla
+voidaan esimerkiksi rajata painetut lähteet yhteen luetteloon,
+julkaisemattomat toiseen ja verkkolähteet kolmanteen. Seuraavassa on
+erilaisia esimerkkejä:
\komentoi{printbibliography}
\begin{koodilohkosis}
@@ -5758,7 +5772,7 @@ viittausta.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
- \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1}\komentoarg{\dots} & #2 \\}
+ \renewcommand{\rivi}[2]{\komento{#1} & #2 \\}
\begin{tabular}{ll}
\toprule
\ots{Komento} & \ots{Esimerkki} \\
@@ -5779,7 +5793,8 @@ viittausta.
}
Taulukkoon \ref{tlk/biblatex-cite} on koottu tavallisimpia
-\paketti{biblatex}\-/paketin viittauskomentoja. Komennoille voi antaa
+\paketti{biblatex}\-/paketin viittauskomentoja. Komennon argumentiksi
+annetaan teoksen yksilöllinen tunniste. Komennoille voi antaa myös
valinnaisen argumentin, jolla kerrotaan täsmentävää tietoa
lähdeviittauksesta. Yleensä se on viitattavan teoksen sivunumero.
Viittaus näkyy dokumentissa esimerkiksi seuraavalla tavalla:
@@ -5959,14 +5974,14 @@ käytetään \textit{ja}\-/sanaa.
\noindent
Useiden saman teoksen tekijöiden luettelot lyhennetään automaattisesti
esimerkiksi muotoon ''Meikäläinen et~al.'', ja lyhentämisen säännöt
-määritellään tiettyjen \koodi{max}- ja \koodi{min}\-/alkuisten paketin
+määritellään tiettyjen \koodi{max}- ja \koodi{min}\-/ alkuisten paketin
valitsimien avulla. Lähdeluettelossa teoksen tekijäluetteloon
vaikutetaan valitsimilla \koodi{max\-bib\-names} ja
\koodi{min\-bib\-names}, kun taas lähdeviittausten tekijäluetteloon
vaikutetaan valitsimilla \koodi{max\-cite\-names} ja
\koodi{min\-cite\-names}. Asetukset toimivat siten, että jos
-enimmäismäärä (max) ylittyy, typistetään tekijäluettelo vähimmäismäärään
-(min) ja lisätään ilmaus ''et al.'' tms.
+enimmäismäärä (\englanti{max}) ylittyy, typistetään tekijäluettelo
+vähimmäismäärään (\englanti{min}) ja lisätään ilmaus ''et al.'' tms.
Tekijäluetteloa ei kuitenkaan välttämättä lyhennetä, jos luettelosta
tulisi täsmälleen samanlainen kuin jollakin toisella teoksella. Tähän
@@ -6009,9 +6024,8 @@ jos tekijä on sama kuin luettelon edelliselläkin teoksella. Mikäli tätä
\noindent
Joskus on tapana latoa lähdeluettelossa tekijöiden nimet esimerkiksi
pienversaalilla, jotta ne erottuvat luettelosta paremmin. Tällainen
-muutos vaatii, että lähdeluettelon latomisen yhteydessä määritellään
-uudelleen henkilön nimiin liittyvät latomiskomennot
-\komento{mkbibnamefamily}, \komento{mkbibnamegiven},
+muutos vaatii, että määritellään uudelleen henkilön nimiin liittyvät
+latomiskomennot \komento{mkbibnamefamily}, \komento{mkbibnamegiven},
\komento{mkbibnameprefix} ja \komento{mkbibnamesuffix}. Se saadaan
automaattiseksi seuraavilla komennoilla:
@@ -6035,9 +6049,9 @@ automaattiseksi seuraavilla komennoilla:
\end{tulossis}
\noindent
-Lähdeluettelon eri osien erottimena on yleensä piste. Joskus kuitenkin
-tekijöiden nimien ja vuosiluvun jälkeen halutaan kaksoispiste. Se
-saadaan toteutettua seuraavalla komennolla:
+Lähdeluettelossa yhden lähdemerkinnän eri osien erottimena on piste.
+Joskus kuitenkin tekijöiden nimien ja vuosiluvun jälkeen halutaan
+kaksoispiste. Se saadaan toteutettua seuraavalla komennolla:
\komentoi{DeclareDelimFormat}
\begin{koodilohkosis}
@@ -6196,11 +6210,11 @@ käsitellään. Asiahakemistojen tarkoituksena on helpottaa tiedon
löytämistä. Tämän oppaan luku \enquote{\nameref{luku/asiahakemisto}}
alkaa sivulta \pageref{luku/asiahakemisto}.
-Latex tarvitsee asiahakemistojen tekemiseen paketin. Niitä tehty
+Latex tarvitsee asiahakemistojen tekemiseen paketin. Niitä on tehty
useampia, mutta parhaita taitavat olla \pakettictan{indextools} ja
-\pakettictan{imakeidx}. Ne ovat käytännössä lähes sama paketti:
-\paketti{indextools} perustuu \paketti{imakeidx}\-/ pakettiin ja korjaa
-joitakin sen puutteita.
+\pakettictan{imakeidx}, joihin tämä opas keskittyy. Paketit ovat
+käytännössä lähes samanlaisia: \paketti{indextools} perustuu
+\paketti{imakeidx}\-/ pakettiin ja korjaa joitakin sen puutteita.
\begin{esimerkki*}
\komentoi{documentclass}
@@ -6245,14 +6259,11 @@ käsitellään tarkemmin erillisissä alaluvuissa, mutta esimerkissä
Ennen asiasanojen ja \=/hakemistojen käyttöä täytyy hakemistot
määritellä. Yksinkertaisimmillaan määrittelyksi riittää pelkkä yksi
\komento{makeindex}\-/ komento lähdedokumentin esittelyosassa, kuten
-esimerkissä \ref{esim/asiasanat-perus} on tehty. Jos haluaa vaikuttaa
-asetuksiin tai jos dokumenttiin tarvitaan useampia asiahakemistoja,
-täytyy tietää \komento{makeindex}\-/ komennosta enemmän. Tässä luvussa
-käsitellään \komento{makeindex}\-/ komennon muita ominaisuuksia
-pakettien \paketti{indextools} ja \paketti{imakeidx} näkökulmasta.
-Komennolla vaikutetaan yksittäisen hakemiston ominaisuuksiin. Yleisiä,
-kaikkien hakemistojen latomiseen liittyviä asetuksia käsitellään luvussa
-\ref{luku/asiasanat-asetukset}.
+esimerkissä \ref{esim/asiasanat-perus} on tehty. Jos dokumenttiin
+tarvitaan useampia asiahakemistoja tai jos haluaa vaikuttaa yksittäisten
+hakemistojen asetuksiin, täytyy tietää \komento{makeindex}\-/ komennosta
+enemmän. Sen sijaan yleisiä, kaikkien hakemistojen latomiseen liittyviä
+asetuksia käsitellään luvussa \ref{luku/asiasanat-asetukset}.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
@@ -6264,9 +6275,9 @@ kaikkien hakemistojen latomiseen liittyviä asetuksia käsitellään luvussa
\rivi{name}{asiahakemiston tekninen nimi}
\rivi{title}{asiahakemistolle ladottava otsikko}
\rivi{intoc}{sisällysluetteloon lisääminen}
- \rivi{columns}{asiahakemiston sarakkeiden lukumäärä}
- \rivi{columnsep}{asiahakemiston sarakkeiden väli (mitta)}
- \rivi{columnseprule}{pystyviiva sarakkeiden väliin}
+ \rivi{columns}{asiahakemiston palstojen lukumäärä}
+ \rivi{columnsep}{asiahakemiston palstojen väli (mitta)}
+ \rivi{columnseprule}{pystyviiva palstojen väliin}
\rivi{program}{asiahakemiston tekemisestä vastaava ohjelma:
\koodi{makeindex} (oletus), \koodi{xindy} ym.}
\rivi{options}{ohjelman komentorivin valitsimia}
@@ -6285,9 +6296,9 @@ valitsimia ja niiden arvoja. Valitsimia on koottu taulukkoon
Valitsin \koodi{name} on asiahakemiston tekninen nimi, jota käytetään
Latexissa sisäisesti. Valitsinta ei tarvitse käyttää, jos tarvitaan vain
yksi asiahakemisto. Tällöin nimeksi tulee sama kuin Latex\-/
-lähdedokumentin eli tiedoston nimi. Jos asiahakemistoja tarvitaan
-useita, on järkevää nimetä jokainen erikseen \koodi{name}\-/ valitsimen
-avulla. Seuraavassa esimerkissä määritellään kolme eri hakemistoa, jotka
+lähdedokumentin tiedoston nimi. Jos asiahakemistoja tarvitaan useita, on
+järkevää nimetä jokainen erikseen \koodi{name}\-/ valitsimen avulla.
+Seuraavassa esimerkissä määritellään kolme eri hakemistoa, jotka
voisivat olla Latexin komennoille, mitoille ja laskureille:
\komentoi{makeindex}
@@ -6298,23 +6309,21 @@ voisivat olla Latexin komennoille, mitoille ja laskureille:
\end{koodilohkosis}
\noindent
-\komento{makeindex}\-/ komennon valitsin \koodi{title} antaa otsikon
+\komento{makeindex}\-/ komennon valitsin \koodi{title} nimeää otsikon
hakemistolle, joka ladotaan \komento{printindex}\-/ komennolla (luku
\ref{luku/asiasanat-asetukset}). Jos \koodi{title}\-/ valitsinta ei ole
annettu, otsikko tulee komennosta \komento{indexname}, joka puolestaan
määräytyy kieliasetusten perusteella (luku \ref{luku/kieliasetukset}).
-Se on \paketti{polyglossia}\-/ kielipaketissa suomen kieliasetuksilla
-''\indexname''.
-
-Jos valitsin \koodi{intoc} on mukana, kyseinen asiahakemisto eli sen
-otsikko lisätään myös sisällysluetteloon. Valitsimella \koodi{columns}
-asetetaan hakemiston sarakkeiden lukumäärää ja valitsimella
-\koodi{columnsep} mitta, joka on sarakkeiden välinen tyhjä tila.
-Sarakkeiden väliin saa pystyviivan antamalla valitsimen
-\koodi{columnseprule}. Teknisesti sarakkeet toteutetaan
-\paketti{multicol}\-/ paketin avulla, joten sen paketin mitat ovat
-käytettävissä myös asiahakemistojen latomisessa. Katso lisätietoa
-sarakkeista ja \paketti{multicol}\-/ paketista luvusta
+Se on suomen kieliasetuksilla ''\indexname''.
+
+Jos valitsin \koodi{intoc} on mukana, kyseisen asiahakemiston otsikko
+lisätään myös sisällysluetteloon. Valitsimella \koodi{columns} asetetaan
+hakemiston palstojen lukumäärää ja valitsimella \koodi{columnsep} mitta,
+joka on palstojen välinen tyhjä tila. Palstojen väliin saa pystyviivan
+antamalla valitsimen \koodi{columnseprule}. Teknisesti palstat
+toteutetaan \paketti{multicol}\-/ paketin avulla, joten sen paketin
+mitat ovat käytettävissä myös asiahakemistojen latomisessa. Katso
+lisätietoa palstoista ja \paketti{multicol}\-/ paketista luvusta
\ref{luku/multicol}.
Asiahakemiston järjestelystä vastaa erillinen tietokoneohjelma, joka
@@ -6326,10 +6335,10 @@ Ohjelmalle on olemassa pari vaihtoehtoa, ja sen voi valita valitsimella
lataamisen yhteydessä. Katso luku \ref{luku/asiasanat-asetukset}.} ja
\koodi{xindy}, joka käytännössä suorittaa \koodi{texindy}\-/ nimisen
ohjelman. Näillä ohjelmilla on omat ohjekirjansa, joita pääsee lukemaan
-GNU/\katk Linux\-/ järjestelmissä \koodi{man}\-/ komennolla. Jos käyttää
-vaihtoehtoa \koodi{program=\katk xindy}, täytyy Latexin kääntäjälle
-(\koodi{lualatex} tai \koodi{xelatex}) antaa komentorivivalitsin
-\koodi{\=/shell-escape}, joka kytkee päälle erään
+\textsc{gnu}/\katk Linux\-/ järjestelmissä \koodi{man}\-/ komennolla.
+Jos käyttää vaihtoehtoa \koodi{program=\katk xindy}, täytyy Latexin
+kääntäjälle (\koodi{lualatex} tai \koodi{xelatex}) antaa
+komentorivivalitsin \koodi{\=/shell-escape}, joka kytkee päälle erään
lisäominaisuuden.\footnote{Lisätietoa \koodi{tex}\-/ komennon
ohjekirjasta, komennolla \koodi{man tex}.}
@@ -6531,7 +6540,7 @@ sivunumero jätetään käsittelemättä.
\komentoi{index}
\begin{koodilohko}
-\newcommand{\katso}[2]{\textrightarrow{} #1}
+\newcommand{\katso}[2]{\textrightarrow\ #1}
% Seuraavat komennot tarvitaan vain kerran dokumentissa, koska ne vain
% viittaavat toisiin asiasanoihin.
@@ -6548,8 +6557,8 @@ sivunumero jätetään käsittelemättä.
fontit \\*
\makebox[\sisennys]{}kirjainleikkaus, \arabic{page} \\*
\makebox[\sisennys]{}kirjainperhe, \arabic{page} \\*
- kirjainleikkaus, \textrightarrow{} fontit \\*
- kirjainperhe, \textrightarrow{} fontit
+ kirjainleikkaus, \textrightarrow\ fontit \\*
+ kirjainperhe, \textrightarrow\ fontit
\end{tulos}
\caption{Oman \komentox{katso}\-/ komennon määrittely. Komennon nimeä
@@ -6609,7 +6618,7 @@ erikoismerkiksi.
\label{luku/asiasanat-asetukset}
Hakemistot ladotaan komennolla \komento{printindex}. Tyypillisesti
-komento sijaitsee dokumentin lopussa eli lähinnä artikkelin tai
+komento sijaitsee dokumentin lopussa eli esimerkiksi artikkelin tai
tietokirjan viimeisillä sivuilla. Jos komennon suorittaa ilman
argumentteja, se latoo oletushakemiston eli sen, jolle ei ole annettu
teknistä nimeä \komento{makeindex}\-/ komennon \koodi{name}\-/
@@ -6705,16 +6714,14 @@ ennen asiasanojen luetteloa. Oletuksena väliksi tulee komennon
valinnaiseen argumenttiin esimerkiksi \komento{vspace}\-/ komennon ja
sen argumentiksi halutun mitan.
-Asiahakemistopaketin -- \paketti{indextools} tai \paketti{imakeidx} --
+Asiahakemistopaketin (\paketti{indextools} tai \paketti{imakeidx})
lataamisen yhteydessä voi määrittää asetuksia tiettyjen valitsimien
-avulla. \komento{usepackage}\-/ komennon valinnaiseen argumenttiin
-kirjoittaa useita valitsimia, ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.
-Mahdollisia valitsimia on useita, mutta tässä oppaassa käsitellään vain
-pari tärkeintä.
-
-Esimerkiksi valitsin \koodi{xindy}, aiheuttaa sen, että
-\komento{makeindex}\-/ komennoilla määritetyille asiahakemistoille tulee
-oletuksena asetus \koodi{program=\katk xindy}. Muutoin oletus on
+avulla. Asetusvalitsimet kirjoitetaan \komento{usepackage}\-/ komennon
+valinnaiseen argumenttiin ja ne erotetaan toisistaan pilkulla.
+
+Esimerkiksi valitsin \koodi{xindy} aiheuttaa sen, että
+\komento{makeindex}\-/ komennoilla määritellyille asiahakemistoille
+tulee oletuksena asetus \koodi{program=\katk xindy}. Muutoin oletus on
\koodi{program=\katk makeindex} (luku \ref{luku/asiasanat-määrittely}).
\komentoi{usepackage}
@@ -6743,7 +6750,7 @@ valitsimen käyttö vaatii, että Latexin kääntäjäohjelmalle
\label{luku/grafiikka}
Perus Latex ei pysty juuri minkäänlaiseen kuvien eli tietokonegrafiikan
-käsittelyyn, mutta avuksi on tehty monipuolisia paketteja. Niiden
+käsittelyyn, mutta avuksi on tehty monipuolisia paketteja. Niiden avulla
voidaan esimerkiksi ladata ja latoa kuvatiedostoja sekä piirtää
vektorigrafiikkakuvia Latex\-/ komentojen avulla.
@@ -6761,12 +6768,13 @@ seuraavasti:
\noindent
Tällä tavoin lisätty kuvatiedosto käyttäytyy tekstikappaleessa kuin mikä
-tahansa kirjain. Edellisen esimerkin pakollisessa argumentissa oleva
-\koodi{kuvatiedosto.\katk jpg} on tiedoston nimi. Se voi sisältää myös
-hakemistopolun, jos tiedosto ei sijaitse samassa hakemistossa Latex\-/
-lähdetiedostojen kanssa. Kaikki käyttöjärjestelmän hyväksymät
-tiedostonnimet eivät Latexissa toimi, vaan kannattaa jättää välilyönnit
-pois ja pitäytyä suppeassa latinalaisessa merkkivalikoimassa.
+tahansa kirjain tai laatikko. Edellisen esimerkin pakollisessa
+argumentissa oleva \koodi{kuvatiedosto.\katk jpg} on tiedoston nimi. Se
+voi sisältää myös hakemistopolun, jos tiedosto ei sijaitse samassa
+hakemistossa Latex\-/ lähdetiedostojen kanssa. Kaikki käyttöjärjestelmän
+hyväksymät tiedostonnimet eivät Latexissa toimi, vaan kannattaa jättää
+välilyönnit pois ja pitäytyä suppeassa latinalaisessa
+merkkivalikoimassa.
\leijutlk{
\providecommand{\rivi}{}
@@ -6814,10 +6822,10 @@ ja valitsimen arvoksi annetaan taulukossa
yhdistelmiä. Esimerkiksi \koodi{origin=\katk lt} tarkoittaa vasenta
(\koodi{l}) ylänurkkaa (\koodi{t}).
-Kuvaa voi rajata sivuilta käyttämällä yhdessä valitsimia \koodi{trim} ja
+Kuvaa voi rajata käyttämällä yhdessä valitsimia \koodi{trim} ja
\koodi{clip}. \koodi{trim}\-/ valitsimen arvoksi annetaan neljä
välilyönnillä erotettua mittaa, joiden järjestys on seuraava: vasen,
-ala, oikea, ylä. Tämä valitsin vain siirtää kuvan reunojen sijaintia,
+ala, oikea, ylä. Tämä valitsin vain siirtää kuvan reunoja sisäänpäin,
mutta kun mukaan ottaa valitsimen \koodi{clip}, kuvasta myös leikataan
reunojen ulkopuolinen alue pois. Seuraavassa esimerkissä kuvaa leikataan
vasemmalta 1\,mm, alhaalta 2\,mm, oikealta 3\,mm ja ylhäältä 4\,mm.
@@ -6844,9 +6852,8 @@ Runsasta sivumäärää ei kannata säikähtää: ei opasta tarvitse kokonaan
lukea, ja alkupuolella teksti johdattelee lukijaa eteenpäin helppojen ja
käytännöllisten esimerkkien avulla.
-Vektorigrafiikkaan erikoistunut kieli ja komennot toimivat ympäristön
-\ymparisto{tikzpicture} sisällä. Se ei ole mikä tahansa Latexin tekstiä
-ja merkintätapoja sisältävä ympäristö, vaan se on tarkoitettu vain
+Vektorigrafiikka toteutetaan ympäristön \ymparisto{tikzpicture} sisällä.
+Se ei ole tavallinen Latexin ympäristö, vaan se on tarkoitettu vain
piirtokomennoille, joilla on oma, muusta Latexista hieman poikkeava
kielioppinsa. Seuraavassa on pieni esimerkki:
@@ -6878,8 +6885,8 @@ koordinaatit tulevat juuri näiden mittojen mukaiseksi. Piirustusalustan
origo eli koordinaatti (0,~0) sijaitsee vasemmassa alanurkassa, ja
koordinaatisto kasvaa ylös ja oikealle.
-Edellä olleessa esimerkissä piirretään komennolla \komento{draw}
-viivakuvio, jonka välipisteiden kordinaatit ilmaistaan sulkeissa.
+Edellä olevassa esimerkissä piirretään komennolla \komento{draw}
+viivakuvio, jonka välipisteiden koordinaatit ilmaistaan sulkeissa.
Lopussa oleva \koodi{cycle} piirtää viivan takaisin saman
\komento{draw}\-/ komennon alkupisteeseen. Tätä kokonaisuutta kutsutaan
poluksi, ja sen lopussa täytyy olla puolipiste
@@ -6887,14 +6894,14 @@ poluksi, ja sen lopussa täytyy olla puolipiste
joka ei piirrä mitään, ellei sille anna valinnaista argumenttia
\koodi{draw}. Komento \komento{draw} on itse asiassa sama kuin
\komento{path}\komentoargv{draw}.} Esimerkissä on toinenkin polku eli
-toinen \komento{draw}\-/ komento piirtää pystyviivan suuren kolmion
-keskelle ja jakaa sen kahdeksi pienemmäksi kolmioksi.
+toinen \komento{draw}\-/ komento, joka piirtää pystyviivan suuren
+kolmion keskelle ja jakaa sen kahdeksi pienemmäksi kolmioksi.
Koordinaatit voi ilmaista suhteessa polun edelliseen pisteeseen
-lisäämällä koordinaatin eteen kaksi plusmerkkiä. Seuraavassa esimerkissä
-havainnollistetaan sitä. Kuvion (polun) neljä ensimmäistä pistettä
-ilmaistaan x- ja y\=/ koordinaateilla mutta viimeinen piste ilmaistaan
-kulman (25°) ja pituuden (8) avulla.
+lisäämällä koordinaattisulkeiden eteen kaksi plusmerkkiä. Seuraavassa
+esimerkissä havainnollistetaan sitä. Kuvion (polun) neljä ensimmäistä
+pistettä ilmaistaan x- ja y\=/ koordinaateilla mutta viimeinen piste
+ilmaistaan kulman (25°) ja pituuden (8) avulla.
\ymparistoi{tikzpicture}
\komentoi{draw}
@@ -6950,7 +6957,7 @@ suuntaan viivaa taivutetaan, sekä loppupisteen.
Kuten esimerkki \ref{esim/tikz-kuvioita} osoittaa, piirtokomennoille voi
antaa hakasulkeissa lisätietoja. Mahdollisuuksia on valtavan paljon:
esimerkiksi värit, viivojen paksuus, nuolenkärjet ja kulmien pyöristys
-ilmaistaan tällaisten listätietojen avulla. Esimerkki
+ilmaistaan tällaisten lisätietojen avulla. Esimerkki
\ref{esim/tikz-asetuksia} havainnollistaa tavallisimpia valinnaisia
argumentteja. Värivalitsimien \koodi{draw} ja \koodi{fill} arvoksi voi
antaa mitä hyvänsä nimettyjä värejä, joita käsitellään tarkemmin luvussa
@@ -7030,8 +7037,7 @@ piirtävät usein tarvittavia kuvan osia.
\end{tikzpicture}
\end{tulos}
- \caption{Tekstiä tai muuta sisältäviä solmuja tehdään
- \komento{node}\-/ komennolla}
+ \caption{Solmuja tehdään \komento{node}\-/ komennolla}
\label{esim/tikz-solmut}
\end{esimerkki*}
@@ -7041,7 +7047,7 @@ solmuja. Komento tarvitsee ainakin solmun sijaintikoordinaatit ja
ladottavan sisällön. Esimerkissä \ref{esim/tikz-solmut} on kolme
erityyppistä solmua.
-Kuten esimerkistä näkyy, laatikolle voi määrittää kehykset ja niiden
+Kuten esimerkistä näkyy, solmulle voi määrittää kehykset ja niiden
värin, (\koodi{draw}), täyttövärin (\koodi{fill}), sisällön värin
(\koodi{color}), kehyksen kulmien pyöristyksen (\koodi{\englanti{rounded
corners}}) ja sisäisen tyhjän tilan suuruuden (\koodi{inner sep}).
@@ -7054,13 +7060,13 @@ paketin omasta ohjekirjasta.
\komentoi{node}
\komentoi{draw}
-\begin{koodilohkosis}
+\begin{koodilohko}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
\node (ympyrä) at (0,0) [draw, circle] {vasen};
\node (suorakulmio) at (20,0) [draw, rectangle] {oikea};
\draw [->, shorten >=1mm] (ympyrä) to [out=45, in=135] (suorakulmio);
\end{tikzpicture}
-\end{koodilohkosis}
+\end{koodilohko}
\begin{tulossis}
\begin{tikzpicture}[x=1mm, y=1mm]
@@ -7075,10 +7081,10 @@ paketin omasta ohjekirjasta.
\end{esimerkki*}
Solmulle voi määrittää yksilöllisen nimen, jota voi sitten käyttää
-esimerkiksi viivojen piirtämiseen solmujen välille. Viivojen
-piirtämisessä \komento{draw}\-/ komennon koordinaattien sijasta
-käytetäänkin solmulle annettua nimeä. Tätä havainnollistetaan
-esimerkissä \ref{esim/tikz-solmujen-yhdistäminen}, jossa esitellään myös
+esimerkiksi viivojen piirtämiseen solmujen välille. Ei siis tarvitse
+käyttää tavallisia \komento{draw}\-/ komennon koordinaatteja vaan voi
+käyttää solmulle annettua nimeä. Tätä havainnollistetaan esimerkissä
+\ref{esim/tikz-solmujen-yhdistäminen}, jossa esitellään myös
\komento{draw}\-/ komennon \koodi{to}\-/ operaatio. Se mahdollistaa
solmujen välisen viivan lähtö- ja tulokulman valinnan valitsimilla
\koodi{out} ja \koodi{in}. Esimerkissä myös lyhennetään nuolta
@@ -7094,41 +7100,39 @@ ovat valtavat.
\label{luku/matematiikka}
Latexin matematiikkatila on suunniteltu matemaattisten kaavojen
-latomiseen eli matematiikan syntaksia varten. Matematiikkatila on aivan
-oma todellisuutensa, joka ei pintapuolisesti tarkastellessa tunnu
-noudattavan samoja sääntöjä kuin tekstitila.
-
-Matematiikkatilassa ovat voimassa eri komennot, eri fontit, erilainen
-merkkien käyttäytyminen ja erilaiset välistykset. Tässä luvussa
-käsitellään matematiikkatilan käyttöä ja matemaattisen syntaksin
+latomiseen eli matematiikan syntaksia varten. Se on aivan oma
+todellisuutensa, joka ei tunnu noudattavan samoja sääntöjä kuin
+tekstitila. Matematiikkatilassa ovat voimassa eri komennot, eri fontit,
+erilainen merkkien käyttäytyminen ja erilaiset välistykset. Tässä
+luvussa käsitellään tilan käyttöä ja matemaattisen syntaksin
kirjoittamista. Fonttiasetuksia käsitellään luvussa
\ref{luku/matematiikka-fontit}.
\subsection{Matematiikkatilan käyttö}
\label{luku/matematiikka-käyttö}
-Matematiikkatila voidaan kytkeä päälle joko tavallisen tekstitilassa
+Matematiikkatila voidaan kytkeä päälle joko tavallisen, tekstitilassa
toimivan rivin sisällä tai omassa tekstikappaleessaan. Tekstirivillä
-matemaattinen teksti lisätään komentojen \komento{(} ja \komento{)}
+matemaattiset kaavat lisätään komentojen \komento{(} ja \komento{)}
väliin, kahden \koodi{\$}\-/ merkin väliin tai ympäristön
\ymparisto{math} sisälle. Seuraavassa on esimerkki kaikista kolmesta:
\begin{koodilohkosis}
Kaava \( y = 2x + 3 \) on suoran yhtälö.
-Kaava $ y = 2x + 3 $ on suoran yhtälö.
+Kaava $y = 2x + 3$ on suoran yhtälö.
Kaava \begin{math} y = 2x + 3 \end{math} on suoran yhtälö.
\end{koodilohkosis}
\begin{tulossis}
Kaava \( y = 2x + 3 \) on suoran yhtälö.
-Kaava $ y = 2x + 3 $ on suoran yhtälö.
+Kaava $y = 2x + 3$ on suoran yhtälö.
Kaava \begin{math} y = 2x + 3 \end{math} on suoran yhtälö.
\end{tulossis}
\noindent
Kuten edellä olevasta esimerkistä näkyy, matematiikkatilassa kirjaimet
ladotaan kursiivilla. Tavalliset lähdetiedostoon kirjoitetut kirjaimet
-on tarkoitettu muuttujiksi kuten tässä esimerkissä $x$ ja $y$.
+on tarkoitettu muuttujien nimiksi, kuten tässä esimerkissä $x$ ja~$y$.
Jos matemaattiset kaavat ovat pitkiä tai vievät pystysuuntaista tilaa
enemmän kuin tavallisen rivikorkeuden verran, on parasta latoa ne omaksi
@@ -7152,7 +7156,7 @@ latoo kaavan viereen myös järjestysnumeron ristiviittauksia varten.
Ympäristön sisälle voi kirjoittaa \komento{label}\-/ komennon, jonka
argumentissa annetaan kaavalle yksilöllinen tunniste. Tekstistä voi
viitata kaavaan \komento{ref}\-/ komennolla, jonka argumenttina on
-kaavan tunniste. Ristiviittauksista on tarkempaa tietoa luvussa
+kaavan tunniste. Ristiviittauksia käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/ristiviitteet}.
Kaavojen numerot tulevat laskurista \laskuri{equation}, ja numeron
@@ -7171,13 +7175,14 @@ ja lopuksi kyseisen kaavan numero.
\end{koodilohkosis}
\noindent
-Latexin lähdedokumentissa matematiikkatilassa kaiken täytyy sisältyä
+Latexin lähdedokumentissa matematiikkatilassa kaavojen täytyy sisältyä
yhteen kappaleeseen eli tyhjiä rivejä ei sallita. Matemaattiset kaavat
-ladotaan oletuksena sivun keskelle, mutta jos asettaa Latexin
-dokumenttiluokalle (luku \ref{luku/perusdokumenttiluokat}) valitsimen
-\koodi{fleqn}, ne ladotaan sivun vasempaan reunaan. Kaavojen numerot
-ladotaan oletuksena sivun oikeaan reunaan, mutta vasemmalle ne saa
-käyttämällä dokumenttiluokan valitsinta \koodi{leqno}.
+ladotaan oletuksena sivun keskelle vaakasuunnassa, mutta jos asettaa
+Latexin dokumenttiluokalle (luku
+\ref{luku/perusdokumenttiluokat-asetukset}) valitsimen \koodi{fleqn}, ne
+ladotaan sivun vasempaan reunaan. Kaavojen numerot ladotaan oletuksena
+sivun oikeaan reunaan, mutta vasemmalle ne saa käyttämällä
+dokumenttiluokan valitsinta \koodi{leqno}.
Matematiikkaympäristössä on käytettävissä taulukkoympäristö
\mymparisto{array}, joka toimii pitkälti samalla tavalla kuin
@@ -7201,15 +7206,15 @@ yhtäsuuruusmerkin kohdalta.
\noindent
Pidemmälle kehitettyjä matematiikkaympäristöjä on paketissa
-\pakettictan{amsmath}. Esimerkiksi \mymparisto{align}\-/\ ja
-\mymparisto{align*}\-/ ympäristöt pystyvät tasaamaan allekkaiset kaavat
+\pakettictan{amsmath}. Esimerkiksi \ymparisto{align}\-/\ ja
+\ymparisto{align*}\-/ ympäristöt pystyvät tasaamaan allekkaiset kaavat
tietystä kohdasta, eikä taulukon sarakkeita tarvitse erikseen
-määritellä. Tasauskohta ilmaistaan lähdedokumentissa \koodi{\&}\-/
+määritellä. Tasauskohta ilmaistaan lähdedokumentissa \koodi{\&}\=/
merkillä normaalien taulukoiden tavoin. Ympäristön tähtiversio
-\mymparisto{align*} ei lado kaavan numeroa mukaan. Edellä olleen
+\ymparisto{align*} ei lado kaavan numeroa mukaan. Edellä olleen
yhtälöesimerkin voi toteuttaa yksinkertaisemmin seuraavasti:
-\mymparistoi{align*}
+\ymparistoi{align*}
\begin{koodilohkosis}
\begin{align*}
4x - 2 &= 6 \\
@@ -7218,6 +7223,11 @@ yhtälöesimerkin voi toteuttaa yksinkertaisemmin seuraavasti:
\end{koodilohkosis}
\noindent
+Edellä mainittuja \ymparisto{align}\-/\ ja \ymparisto{align*}\-/
+ympäristöjä ei kirjoiteta komentojen \komento{[} ja \komento{]} sisään,
+eli nämä ympäristöt on tarkoitettu tekstitilassa käytettäväksi.
+Ympäristön sisältö on matematiikkatilassa.
+
Paketti \paketti{amsmath} sisältää paljon muitakin hyödyllisiä
ympäristöjä ja komentoja matematiikan latomiseen. Paketin ohjekirjaan on
erittäin suositeltavaa tutustua.
@@ -7249,10 +7259,10 @@ katsotaan desimaalierottimeksi.
Plus-, jako- ja yhtäsuuruusmerkki sekä pienempi kuin ja suurempi kuin
\=/merkit ($+ : / = \; < \; >$) kirjoitetaan näppäimistöltä
sellaisenaan. Miinusmerkki ($-$) kirjoitetaan yhdysmerkin (\koodi{-})
-avulla, eli se ladotaan dokumenttiin Unicode\-/ merkistön miinusmerkkinä
-\uctunnus{u+2212 minus sign}. Kertomerkit voi kirjoittaa
-lähdedokumenttiin sellaisenaan mutta myös komennolla \mkomento{cdot}
-($\cdot$) tai \mkomento{times} ($\times$).
+avulla, eli yhdysmerkki ladotaan dokumenttiin Unicode\-/ merkistön
+miinusmerkkinä \uctunnus{u+2212 minus sign}. Kertomerkit voi kirjoittaa
+lähdedokumenttiin sellaisenaan mutta myös komennoilla \mkomento{cdot}
+($\cdot$) ja \mkomento{times} ($\times$).
Pienet sulkeetkin voi kirjoittaa näppäimistöltä suoraan, mutta
matematiikassa tarvitaan usein erikokoisia, tilanteeseen mukautuvia
@@ -7342,8 +7352,8 @@ derivaattafunktiota, ja Unicode\-/ merkistössä merkin tunnus
\[ f(x) = 3x^2 - 2x \quad f'(x) = 6x - 2 \]
\noindent
-Murtoluvuille ja murtoviivan latomiseen on komento \mkomento{frac},
-jolle annetaan kaksi argumenttia: osoittaja ja nimittäjä. Neliö- ja muut
+Murtoluvuille ja jakoviivan latomiseen on komento \mkomento{frac}, jolle
+annetaan kaksi argumenttia: osoittaja ja nimittäjä. Neliö- ja muut
juuret tehdään \mkomento{sqrt}\-/ komennolla, jolle annetaan ainakin
yksi argumentti. Komennolle voi antaa hakasulkeissa toisenkin
argumentin, joka ilmaisee juuriluvun. Seuraavassa on esimerkki
@@ -7607,9 +7617,9 @@ Matematiikkatilan erikoismerkkejä on koottu oheisiin taulukoihin
& \koodi{:} \\
$\leq$
- & \mkomento{leq} \mkomento{le}
+ & \mkomento{leq}, \mkomento{le}
& $\geq$
- & \mkomento{geq} \mkomento{ge}
+ & \mkomento{geq}, \mkomento{ge}
& \rivi{\ll}{ll}
& \rivi{\gg}{gg} \\
@@ -7654,7 +7664,7 @@ Matematiikkatilan erikoismerkkejä on koottu oheisiin taulukoihin
& \rivi{\notin}{notin} \\
$\neq$
- & \mkomento{neq} \mkomento{ne} \\
+ & \mkomento{neq}, \mkomento{ne} \\
\bottomrule
\end{tabular}
@@ -7731,8 +7741,10 @@ Matematiikkatilan erikoismerkkejä on koottu oheisiin taulukoihin
\begin{tabular}{*{2}{cl}}
\toprule
- \rivi{\leftarrow}{leftarrow}
- & \rivi{\rightarrow}{rightarrow} \\
+ $\leftarrow$
+ & \mkomento{leftarrow}, \mkomento{gets}
+ & $\rightarrow$
+ & \mkomento{rightarrow}, \mkomento{to} \\
\rivi{\longleftarrow}{longleftarrow}
& \rivi{\longrightarrow}{longrightarrow} \\
@@ -7801,9 +7813,9 @@ Matematiikkatilan erikoismerkkejä on koottu oheisiin taulukoihin
\rivi{\rceil}{rceil}
& \rivi{\lceil}{lceil}
& $|$
- & \koodi{|} \mkomento{vert}
+ & \koodi{|}, \mkomento{vert}
& $\|$
- & \mkomentox{|} \mkomento{Vert} \\
+ & \mkomentox{|}, \mkomento{Vert} \\
\rivi{\lgroup}{lgroup}
& \rivi{\rgroup}{rgroup}
@@ -7829,7 +7841,7 @@ Matematiikkatilan erikoismerkkejä on koottu oheisiin taulukoihin
\toprule
$\neg$
- & \mkomento{neg} \mkomento{lnot}
+ & \mkomento{neg}, \mkomento{lnot}
& \rivi{\angle}{angle}
& \rivi{\emptyset}{emptyset} \\
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex b/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
index 5913cf0c88..43e494df0b 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/luku-valmistautuminen.tex
@@ -104,8 +104,7 @@ Joissakin tilanteissa eri kääntäjien tekemissä pdf\-/ dokumenteissa
näkyy pieniä eroja. Ainakin yksittäisissä fonttien asetuksissa ja
joidenkin Unicode\-/ merkkien käsittelyssä on eroja. Tämänkin oppaan
tekstissä mainitaan pari pientä ominaisuutta, jotka toimivat vain
-toisella kääntäjällä: toiset Lualatexilla, toiset Xelatexilla. Itse
-oppaan lähdetiedostot kääntyvät ja toimivat yhtä lailla molemmilla.
+toisella kääntäjällä: toiset Lualatexilla, toiset Xelatexilla.
\subsection{Latex yläkäsitteenä}
@@ -148,7 +147,7 @@ asentaminen. Jakelupaketti sisältää Latexin perusosien lisäksi paljon
laajennuspaketteja ja niiden ohjekirjoja. Kaikkea ei koskaan tarvitse,
mutta kun yllättävä tarve tulee tai lukee vinkkejä verkkokeskusteluista,
on mukavaa huomata, että paketti olikin itsellä jo valmiina. Siksi
-suosittelen kokonaisen jakelupaketin asentamista.
+kokonaisen jakelupaketin asentaminen on helpoin tapa.
\textsc{gnu}/Linuxissa ja muissa Unix\-/ tyyppisissä
käyttöjärjestelmissä käytetään yleensä Tex Live \=/nimistä jakelua. Se
@@ -202,7 +201,7 @@ Hyvän tekstieditorin ja pdf\-/ katselimen kanssa työskentely on sujuvaa.
Parhaimmillaan editorissa tietty näppäinkomento tallentaa ja kääntää
dokumentin, ja pian pdf\-/ katselin lataa muuttuneen pdf:n
automaattisesti näkyviin. Sekä editorin että pdf\-/ katselimen voi pitää
-samanaikaisesti esillä.
+esillä samanaikaisesti.
\subsection{Latexmk}
\label{luku/latexmk}
@@ -237,11 +236,10 @@ Latexmk kääntää sen aina itsestään.
Muitakin hyödyllisiä toimintoja on mukana. Seuraavista esimerkeistä
ensimmäinen komento poistaa kääntämisen aikana luodut
-väliaikaistiedostot,%
-\footnote{Kääntäjän luomien väliaikaistiedostojen nimien päätteitä:
- \koodi{log}, \koodi{aux}, \koodi{out} ym.} ja jälkimmäinen komento
-poistaa kaikki luodut tiedostot eli väliaikaistiedostojen lisäksi myös
-valmiin pdf\-/ tiedoston.
+väliaikaistiedostot\footnote{Kääntäjän luomien väliaikaistiedostojen
+ nimien päätteitä: \koodi{log}, \koodi{aux}, \koodi{out} ym.}, ja
+jälkimmäinen komento poistaa kaikki luodut tiedostot eli
+väliaikaistiedostojen lisäksi myös valmiin pdf\-/ tiedoston.
\begin{koodilohkosis}
latexmk -c teksti.tex
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex b/info/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex
index 1cd01665d7..c4ed5f4eea 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/tavutusvihjeet.tex
@@ -34,6 +34,7 @@ an-tiik-va
an-tiik-vaa
an-tiik-vaan
an-tiik-van
+an-tiik-va-per-heen
an-tiik-vas-sa
an-tiik-vat
an-tiik-vo-jen
@@ -47,6 +48,7 @@ as-pect-ra-tio
author
babel
babel-font
+babel-short-hands
babel-tags
back-ground
back-mat-ter
@@ -135,6 +137,8 @@ en-able-hy-phen-ation
Endash
end-tab-u-larx
en-glish-font
+en-glish-font-sf
+en-glish-font-tt
en-large-this-page
en-space
enu-mer-ate
@@ -410,6 +414,7 @@ nyky-aikai-nen
nyky-aikai-set
nyky-aikai-sia
nyky-aika-na
+nyky-ajal-le-kin
nyky-ajan
näp-päin-aset-te-lus-sa
obey-cr
@@ -468,6 +473,7 @@ pe-rus-aja-tus
pe-rus-ase-tuk-set
pe-rus-ase-tuk-sia
pe-rus-asiat
+pe-rus-asioi-hin
pe-rus-asioi-ta
pe-rus-osas-ta
pe-rus-osat
@@ -703,6 +709,7 @@ ty-po-gra-fiaa
ty-po-gra-fiaan
ty-po-gra-fian
ty-po-gra-fias-sa
+ty-po-gra-fias-ta
ty-po-gra-fi-seen
ty-po-gra-fi-sen
ty-po-gra-fi-se-na
@@ -782,6 +789,7 @@ Xe-latex
yh-dys-osas-ta
yh-dys-osien
yh-tä-lö-esi-mer-kin
+yleis-esi-merk-ki
yleis-ohje
yleis-yhdys-merk-ki
ylä-in-dek-si
diff --git a/info/kaytannollista-latexia/versio.tex b/info/kaytannollista-latexia/versio.tex
index 1f9bae2ceb..45fd5ee813 100644
--- a/info/kaytannollista-latexia/versio.tex
+++ b/info/kaytannollista-latexia/versio.tex
@@ -1 +1 @@
-\newcommand{\versio}{2021.12}
+\newcommand{\versio}{2022}