path: root/Master/texmf-doc/doc/finnish/lshort-finnish/src/erikois.tex

%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
% Contents: Specialities of the LaTeX system
% $Id: erikois.tex,v 1.2 2005/04/05 08:05:09 hellgren Exp $
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
 
\chapter{Lisukkeet}
\begin{intro}
  Ison dokumentin työstämisessä \LaTeX{} auttaa erityisominaisuuksillaan.
  Näitä ovat mm.~hakemiston luominen ja kirjallisuusviitteiden hallinta.
  Täydellisempi kuvaus \LaTeX:n erikoistoiminnoista ja lisukkeista
  on saatavilla teoksissa {\normalfont\manual{}} ja {\normalfont \companion}.
\end{intro}

\section{\EPSi-grafiikan lisääminen}\label{eps}

\LaTeX{} tarjoaa kuvien ja grafiikan kaltaisten objektien käsittelyyn
perustarpeet ympäristöjen \texttt{figure} ja \texttt{table} muodossa.

Perus-\LaTeX{} tai \LaTeX:n laajennuspakkaukset tarjoavat useita mahdollisuuksia
tehdä varsinaista grafiikkaa.\index{grafiikka} Valitettavasti ne ovat
useimmille käyttäjille vaikeatajuisia. Niinpä niitä ei selitetä sen
tarkemmin tässä oppaassa. Asiasta saa lisätietoa teoksista {\companion} ja
{\manual}.

On paljon helpompaa saada grafiikkaa dokumenttiin tekemällä se
siihen erikoistuneella ohjelmalla\footnote{Näitä ovat mm.~XFig, CorelDraw!,
Freehand, Gnuplot, \ldots}. Valmis grafiikka voidaan sitten lisätä
dokumenttiin. \LaTeX tarjoaa jälleen tähän useita tapoja. Tässä
tekstissä käsitellään ainoastaan \EPSi{} eli
EPS-kuvia, koska niiden tekeminen on helppoa
ja ne ovat yleisiä. EPS-kuvien tulostamiseksi täytyy käytössä olla
\PSi-tulostin\footnote{Toinen vaihtoehto on hoitaa tulostus
\textsc{\wi{GhostScript}}-ohjelman kautta. Se on saatavilla osoitteesta
\CTANref|support/ghostscript|. Windows- ja OS/2-käyttäjät
voisivat vilkaista myös ohjelmaa nimeltä \textsc{GSview}.}

D.P.~Carlislen tekemässä \pai{graphicx}-makropakkauksessa on joukko
hyviä komentoja grafiikan lisäämiseksi. Se on osa makropakkausten joukkoa
nimeltä ''graphics''.\footnote{\CTANref|macros/latex/required/graphics|}

Jos oletetaan, että systeemin käytössä on \PSi-tulostin ja
\textsf{graphicx}-pakkaus on asennettu, voidaan dokumenttiin lisätä kuvia
seuraavasti:

\begin{enumerate}
\item Tallenna kuva piirustusohjelmassasi EPS-formaattiin.\footnote{Jos ohjelmassa
 ei voi tallentaa EPS-muotoon, voidaan yritää asentaa \PSi-tulostimen
 ajuri (esim.~Apple LaserWriter) ja tulostaa kuva tiedostoon tällä ajurilla.
 On huomattava, että EPS-kuvassa saa olla vain yksi sivu. Jotkut tulostinajurit
 voidaan säätää tulostamaan erityisesti EPS-formaatissa.}
\item Ladataan \textsf{graphicx}-paketti tiedoston esittelyosassa käskyllä
\begin{lscommand}
\verb|\usepackage[|\emph{ajuri}\verb|]{graphicx}|
\end{lscommand}
jossa \emph{ajuri} on systeemisi ohjelma, jolla dvi-tiedostot muunnetaan Post\-Scriptiksi.
Yleisin tällainen ohjelma on \texttt{dvips}. Ajurin nimi tarvitaan, koska
\TeX:ssä ei ole mitään standarditapaa lisätä kuvia. Kun \textsf{gra\-phicx}-paketti
tietää ajurin nimen se voi valita oikean tavan lisätä tietoa kuvasta
\texttt{.dvi}-tiedostoon niin, että tulostin ymmärtää sen ja lisää \texttt{.eps}-tiedoston
oikein.
\item Käyttämällä komentoa
\begin{lscommand}
\ci{includegraphics}\verb|[|\emph{avain}=\emph{arvo}, \ldots\verb|]{|\emph{tiedosto}\verb|}|
\end{lscommand}
\emph{tiedosto} lisätään dokumenttiin. Vaihtoehtoinen parametri hyväksyy
pilkulla erotetun \emph{avainten} listan niihin liittyvine \emph{arvoineen}.
\emph{Avaimia} voidaan käyttää muuttamaan kuvan leveyttä, korkeutta tai kuvan kääntämiseen.
Taulukko~\ref{keyvals} luettelee tärkeimmät avaimet.
\end{enumerate}

\begin{table}[htb]
\caption{Avainsanat \textsf{graphicx}-pakkaukselle}
\label{keyvals}
\begin{lined}{9cm}
\begin{tabular}{@{}ll}
\texttt{width}& kuvan leveydeksi tulee \emph{arvo}\\
\texttt{height}& kuvan korkeudeksi tulee \emph{arvo}\\
\texttt{angle}& kääntää kuvan vastapäivään\\
\texttt{scale}& suurentaa tai pienentää kuvaa \\
\end{tabular}

\bigskip
\end{lined}
\end{table}

Seuraava esimerkki toivottavasti selvittää asioita:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\begin{figure}
\begin{center}
\includegraphics[angle=90, width=0.5\textwidth]{testi.eps}
\end{center}
\end{figure}
\end{verbatim}
\end{code}
Tämä lisää kuvan tiedostosta \texttt{testi.eps}. Kuvaa käännetään \emph{ensin} 90 astetta
ja \emph{sitten} leveydeksi annetaan puolet normaalin kappaleen leveydestä. Sivujen
suhde on $1,0$, sillä korkeudelle ei ole määritelty mitään erityistä arvoa. Leveys
ja korkeus voidaan antaa myös absoluuttisina mittoina. Katso taulukosta~\ref{units}
sivulla \pageref{units} lisätietoja. Lisää informaatiota tästä aiheestä löytyy
ohjeista \cite{graphics} ja \cite{eps}.

\section{Bibliografia}
 
Bibliografia\index{bibliografia} voidaan tehdä \ei{thebibliography}-ympäristöllä.
Jokainen nimeke alkaa komennolla
\begin{lscommand}
\ci{bibitem}\verb|[|\emph{viitetunnus}\verb|]{|\emph{tunniste}\verb|}|
\end{lscommand}
\emph{Tunnistetta} käytetään dokumentissa viitattaessa kirjaan tai artikkeliin.
\begin{lscommand}
\ci{cite}\verb|{|\emph{tunniste}\verb|}|
\end{lscommand}
Jos \emph{viitetunnus} jätetään pois kirjallisuusluettelon kohdat numeroidaan automaattisesti.
Numeroiden tai muiden tunnusten maksimileveys asetetaan komennon
\verb|\begin{thebibliography}| jälkeen tulevalla parametrilla. Alla olevassa
esimerkissä \verb|{99}| kertoo \LaTeX:lle, että yksikään bibliografian nimekkeiden
numeroista ei ole leveämpi kuin 99.

\begin{example}
Partl~\cite{pa} on
esittänyt, että \ldots
\begin{thebibliography}{99}
\bibitem{pa} H.~Partl: 
\emph{German \TeX},
TUGboat Vol.~9, No.~1 ('88)
\end{thebibliography}
\end{example}

\chaptermark{Lisukkeet} % w need to fix the damage done by the
                           %bibliography example.
\thispagestyle{fancyplain}

Laajempia projekteja ajatellen kannattaa tutustua Bib\TeX-ohjelmaan.
Se sisältyy useimpiin \TeX-järjestelmiin. Ohjelma antaa mahdollisuuden
ylläpitää tietokantaa kirjallisuudesta ja ottaa siitä mukaan tekstissä
viitatut nimekkeet. Bib\TeX:n ulkoasu perustuu tyylimäärityksiin, jotka
antavat mahdollisuuden tehdä erityyppisiä kirjallisuusluetteloita.

\section{Hakemiston tekeminen} \label{sec:indexing}

Hakemisto\index{hakemisto} on monissa kirjoissa hyödyllinen ominaisuus.
\LaTeX:lla ja apuohjelmalla \texttt{makeindex}\footnote{Niissä järjestelmissä, jotka
tukevat korkeintaan 8 merkin mittaisia tiedostonimiä, ohjelman nimenä saattaa
olla \texttt{makeidx}.} voidaan generoida helposti hakemisto. Tässä
tekstissä selitetään hakemiston teosta vain peruskomennot. Syvällisempi
selvitys löytyy kirjasta \companion. \index{makeindex-ohjelma} \index{makeidx-paketti}

Jotta \LaTeX{} osaisi tehdä hakemistoja, täytyy esittelyosassa ottaa
käyttöön \pai{makeidx}-makropaketti komennolla:
\begin{lscommand}
\verb|\usepackage{makeidx}|
\end{lscommand}
\noindent lisäksi hakemiston tekemiseksi täytyy esittelyosaan panna komento:
\begin{lscommand}
  \ci{makeindex}
\end{lscommand}

\noindent Hakemiston sisältö määritellään komennoilla:
\begin{lscommand}
  \ci{index}\verb|{|\emph{avain}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent joissa \emph{avain} on hakemistoon tuleva hakusana. Hakemistokomennot
pannaan tekstiin siihen kohtaan, johon hakemiston halutaan viittaavan.
Taulukossa~\ref{index} selitetään \emph{avain}-argumentin syntaksia
muutaman esimerkin voimin.

\begin{table}[!tp]
\caption{Hakemiston avainsanojen syntaksin esimerkkejä}
\label{index}
\begin{center}
\begin{tabular}{@{}lll@{}}
  \textbf{Esimerkki} &\textbf{Hakemiston rivi} &\textbf{Kommentti}\\\hline
  \rule{0pt}{1.05em}\verb|\index{morjens}| &morjens, 1 &Yksinkertainen hakusana\\ 
\verb|\index{morjens!Petri}|   &\hspace*{2ex}Petri, 3 &morjenksen alle tuleva hakusana\\ 
\verb|\index{Sam@\textsl{Sami}}|     &\textsl{Sami}, 2& Muotoiltu hakusana\\ 
\verb|\index{Lin@\textbf{Liinu}}|     &\textbf{Liinu}, 7& Sama kuin yllä\\ 
\verb.\index{Jaana|textbf}.     &Jaana, \textbf{3}& Muotoiltu sivunnumero\\
\verb.\index{Jussi|textit}.     &Jussi, \textit{5}& Sama kuin yllä\\
\verb.\index{eolienne@\'eolienne}.     &\'eolienne, 4& Aksenttien käsittely
\end{tabular}
\end{center}
\end{table}

Kun \LaTeX{} käy läpi käsikirjoitustiedostoa, jokainen \verb|\index|-komento
kirjoittaa hakemiston hakusanan yhdessä sivunumeron kanssa erityiseen
tiedostoon. Tiedostolla on sama nimi kuin \LaTeX:n käsikirjoitustiedostolla,
mutta eri pääte (\verb|.idx|). Seuraavaksi \texttt{makeindex}-ohjelma käsittelee
tätä \texttt{.idx}-tiedostoa.

\begin{lscommand}
  \texttt{makeindex} \emph{tiedosto}
\end{lscommand}

\texttt{Makeindex}-ohjelma generoi aakkostetun hakemiston jolla on sama
tiedostonimi, mutta nyt päätteenä on \texttt{.ind}. Jos \LaTeX:n
käsikirjoitustiedosto käsitellään jälleen kerran, aakkostettu hakemisto
tulee mukaan dokumenttiin siihen kohtaan, josta \LaTeX{} löytää komennon
\begin{lscommand}
  \ci{printindex}
\end{lscommand}

\LaTeXe:n mukana tuleva \pai{showidx}-makropakkaus tulostaa kaikki
hakemiston hakusanat tekstin vasempaan marginaaliin. Tästä on apua
oikoluettaessa dokumenttia ja hakemistoa tarkistettaessa.

Huomaa, että \ci{index}-komento voi vaikuttaa ulkoasuun huolimattomasti
käytettynä.

\begin{example}
Minun sanani \index{sana}.
Vastaan sinun sanasi\index{sana}.
Huomaa pisteen sijoittuminen.
\end{example}
   
\section{Tyylikkäät ylä- ja alatunnisteet}
\label{sec:fancy}

Piet van Oostrumin kirjoittama makropakkaus \pai{fancyhdr}\footnote{Saatavilla
osoitteesta \CTANref|macros/latex/contrib/supported/fancyhdr|}
lisää muutaman yksinkertaisen komennon, jolla voidaan määritellä
dokumentin ylä- ja alatunnisteiden ulkoasu. Tämän sivun yläosassa nähdään
käytännön toteutus makropakkauksen käytöstä.

\begin{figure}[!htbp]
\begin{lined}{\textwidth}
\begin{verbatim}
\documentclass{book}
\usepackage{fancyhdr}
\pagestyle{fancy}
% tämä varmistaa, että otsikoiden tunnisteet
% ovat pienillä kirjaimilla.
\renewcommand{\chaptermark}[1]{\markboth{#1}{}}
\renewcommand{\sectionmark}[1]{\markright{\thesection\ #1}}
\fancyhf{}  % poista ylä- ja alatunnisteen nykyiset asetukset
\fancyhead[LE,RO]{\bfseries\thepage}
\fancyhead[LO]{\bfseries\rightmark}
\fancyhead[RE]{\bfseries\leftmark}
\renewcommand{\headrulewidth}{0.5pt}
\renewcommand{\footrulewidth}{0pt}
\addtolength{\headheight}{0.5pt} % tilaa vaakaviivalle
\fancypagestyle{plain}{%
   \fancyhead{} % perussivuille ei tule tunnisteita
   \renewcommand{\headrulewidth}{0pt} % eikä viivaa
}
\end{verbatim}
\end{lined}
\caption{Esimerkki \pai{fancyhdr}:n käytöstä} \label{fancyhdr}
\end{figure}

Hankalinta ylä- ja alatunnisteiden määrittelemisessä on otsikkotekstien
saaminen sinne. \LaTeX:ssa tämä saadaan aikaan kaksivaiheisella
tempulla. Ylä- ja alatunnisteen määrittelyissä käytetään komentoja \ci{rightmark}
ja \ci{leftmark} esittämään vastaavaa luvun ja osion otsikkoa.
Näiden komentojen arvot kirjoitetaan uusiksi aina kun vastaan tulee uusi
luku tai osio.

Joustavuuden nimissä \verb|\chapter|-komento kumppaneineen ei määrittele
itse \ci{rightmark}:ia ja \ci{leftmark}:ia uusiksi, vaan se kutsuu komentoja
\ci{chaptermark}, \ci{sectionmark} tai \ci{subsectionmark}, jotka sitten
määrittelevät \ci{rightmark}:n ja \ci{leftmark}:n.

Niinpä, mikäli luvun nimen ulkoasua halutaan muuttaa tunnisteessa,
riittää, että \ci{chaptermark} määritellään uusiksi. \cih{sectionmark}\cih{subsectionmark}

Kuva \ref{fancyhdr} näyttää tavan käyttää \pai{fancyhdr}-makroja
niin, että ylätunnisteet näyttävät samalta kuin tässä kirjasessa.
Joka tapauksessa on suositeltavaa hankkia käsiinsä alaviitteessä mainitussa
osoitteessa olevan makropakkauksen käyttöohjeet. 

\section{Verbatim-makropakkaus}

Aikaisemmin tässä kirjasessa tutustuttiin \ei{verbatim}-\emph{ympäristöön}.
Tässä osiossa tutustutaan \pai{verbatim}-\emph{makropakkaukseen}, joka
periaatteessa määrittelee \ei{verbatim}-ympäristön uusiksi. Makropakkaus
pyrkii eroon joistakin alkuperäisen ympäristön rajoituksista. Tässä ei
sinänsä ole mitään mullistavaa, mutta \pai{verbatim}-pakkauksen käyttö
lisää myös uusia ominaisuuksia, mikä on syy sen mainitsemiseen tässä.
\pai{verbatim}-pakkauksen lisää käyttöön

\begin{lscommand}
\ci{verbatiminput}\verb|{|\emph{tiedosto}\verb|}|
\end{lscommand}

\noindent komennon, jolla tekstiin voidaan lisätä ASCII tiedosto
sellaisenaan, aivan kuin \ei{verbatim}-ympäristössä ladottuna. 

Koska \pai{verbatim}-makropakkaus on osa 'tools'-kokoelmaa, se
pitäisi olla asennettu valmiiksi useimmissa järjestelmissä.
Lisätietoja tästä pakkauksesta saa lukemalla \cite{verbatim}:n.

\section{\LaTeX:n pakkausten imurointi ja asentaminen}

Useimmat \LaTeX-järjestelmiin on asennettu valmiiksi iso joukko
erilaisia makropakkauksia, mutta lisää löytyy verkosta. Pakkauksia
kannattaa etsiä Internetissä pääasiassa  CTAN:sta (\verb|http://www.ctan.org/|).

Eräät pakkauksista kuten \pai{geometry}, \pai{hyphenat} ja monet
muut koostuvat kahdesta tiedostosta: toisella on \texttt{.ins}-pääte ja toisella
\texttt{.dtx}. Usein mukana on \texttt{readme.txt}-tiedosto, joka sisältää
lyhyen kuvauksen pakkauksesta. Tämä tiedosto tulisi lukea ensin.

Joka tapauksessa kun tiedostot on kopioitu koneeseen, ne pitää
prosessoida niin, että (a) \TeX-järjestelmä tietää uusien pakkausten
olemassaolosta ja (b) dokumentaatio saadaan käyttöön. Ensimmäinen
toimenpide suoritetaan seuraavasti:

\begin{enumerate}
\item Aja \texttt{.ins}-tiedosto \LaTeX:lla, jotta \eei{.sty}-tiedosto
saadaan purettua paketista.
\item Siirrä \eei{.sty}-tiedosto paikkaan, josta järjestelmä löytää
sen. Yleensä tämä on hakemisto \texttt{\ldots/\emph{localtexmf}/tex/latex}
(Windowsin ja OS/2:n käyttäjät voivat tietysti vaihtaa tilalle kenoviivat)
\item \TeX-järjestelmän tiedostotietokanta päivitetään. Komennon nimi
riippuu käytettävästä \LaTeX-järjestelmästä: teTeX, fpTeX -- \texttt{texhash};
web2c  -- \texttt{maktexlsr}; MikTeX -- \texttt{initexmf -update-fndb} tai
sitten voidaan käyttää graafista käyttöliittymää.
\end{enumerate}

\noindent Nyt \texttt{.dtx}-tiedostosta voidaan purkaa dokumentaatio.

\begin{enumerate}
\item Aja \texttt{.dtx}-tiedosto \LaTeX:lla. Tämä luo \texttt{.dvi}-tiedoston.
Huomaa, että \LaTeX:ia joudutaan ehkä ajamaan useamman kerran, jotta
ristiviittaukset saadaan kohdalleen.
\item Tarkista, onko \LaTeX\ tehnyt muiden tiedostojen joukkoon 
\texttt{.idx}-tiedoston. Jos tätä tiedostoa ei löydy, voidaan
siirtyä kohtaan \ref{step:final}
\item Hakemiston luomiseksi anna seuraava komento:\\
\fbox{\texttt{makeindex -s gind.ist \textit{nimi}}}\\
jossa \textit{nimi} on pakettitiedoston nimi ilman mitään päätettä.

\item Aja vielä kerran \texttt{.dtx}-tiedosto \LaTeX:lla.\label{step:next}
    
\item Tee vielä lopuksi \texttt{.ps}- tai \texttt{.pdf}-tiedosto
lukunautinnon kasvattamiseksi.\label{step:final}
  
\end{enumerate}

Joskus tiedostojen joukkoon on ilmestynyt \texttt{.glo}-tiedosto
(eli sanasto). Aja seuraava komento kohtien \ref{step:next} ja
\ref{step:final} välissä:

\noindent\texttt{makeindex -s gglo.ist -o \textit{nimi}.gls \textit{nimi}.glo}

\noindent Muista ajaa \texttt{.dtx}-tiedosto vielä kerran \LaTeX:lla
ennen siirtymistä kohtaan \ref{step:final}.

%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
% Contents: Chapter on pdfLaTeX
% French original by Daniel Flipo 14/07/2001
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%

\section{pdf{\LaTeX}:n kanssa työskentely} \label{sec:pdftex}\index{PDF}
\secby{Daniel Flipo}{Daniel.Flipo@univ-lille1.fr}%
PDF on \wi{hyperteksti}dokumenttiformaatti. WWW-sivujen tapaan
jotkin dokumentin sanoista ovat hyperlinkkejä. Ne toimivat linkkeinä
eri osiin dokumenttia tai jopa toisiin dokumentteihin. Jos hyperlinkkiä
klikkaa päätyy linkin osoittamaan kohteeseen.  {\LaTeX}:n tapauksessa
tämä tarkoittaa sitä, että kaikki \ci{ref} ja \ci{pageref} viittaukset
ovat muuttuneet hyperlinkeiksi. Tämän lisäksi sisällysluettelosta,
hakemistosta ja muista vastaavista luetteloista tulee hyperlinkkiluetteloita.

Useimmat WWW-sivuista on kirjoitettu HTML:llä \emph{(HyperText
Markup Language)}. Luonnontieteellisiä dokumentteja kirjoitettaessa tällä
formaatilla on pari merkittävää puutetta:
\begin{enumerate}
\item HTML ei tue matemaattisia kaavoja. Niitä varten on kyllä olemassa
oma standardi, mutta usemmat nykyiset selaimet eivät tue sitä, tai
järjestelmistä puuttuvat tarvittavat kirjasimet.
\item HTML-dokumenttien tulostaminen on mahdollista, mutta tulokset
riippuvat käyttöjärjestelmästä ja selaimesta. Tulokset ovat kilometrien
päässä siitä, mihin on totuttu {\LaTeX}:n maailmassa.
\end{enumerate}

Useasti on yritetty tehdä käännösohjelmia {\LaTeX}:sta HTML:ään.
Eräät ovat jopa onnistuneet melko hyvin siinä mielessä, että ne ovat
pystyneet tuottamaan hyväksyttäviä WWW-sivuja normaalista {\LaTeX}:n
käsikirjoitustiedostosta. Mutta kaikki kääntäjät oikaisevat vähän
sieltä sun täältä. Heti jos aletaan käyttää vähän mutkikkaampia
{\LaTeX}:n piirteitä ja makropakkauksia, homma menee pieleen.
Ne kirjoittajat, jotka haluavat esittää dokumenttinsa typografisesti
laadukkaina myös verkossa, käyttävät PDF:ää \emph{(Portable Document Format)},
joka säilyttää dokumenttien ulkoasun ja mahdollistaa linkkien käytön.
Useimmissa nykyisissä selaimissa on apuohjelma, joka sallii PDF-dokumentin
avaamisen suoraan selaimeen.

Vaikka DVI ja PS katseluohjelmia on olemassa melkein kaikille käyttöjärjestelmille,
on kuitenkin todettava, että PDF-dokumenttien katseluun tarkoitetut \wi{acrobat reader}
ja \wi{xpdf} ovat vielä näitäkin yleisempiä. Niinpä PDF-version tarjoaminen
mahdollistaa suuremman lukijakunnan hankkimisen.

\subsection{PDF-dokumentteja verkkoon}

PDF-tiedoston tuottaminen {\LaTeX}:n lähdetiedostosta on hyvin helppoa
kiitos H\`an~Th\'{\^e}~Th\`anhin kehittämän ohjelman pdf{\TeX}:n.
Se tuottaa {\TeX}:n normaalisti tuottaman DVI-tulosteen sijasta
PDF-tulosteen. Lisäksi {\LaTeX}-dokumentteja varten on olemassa
pdf\LaTeX. \index{pdftex@pdf\TeX}\index{pdftex@pdf\LaTeX}

Useimmissa {\TeX}-järjestelmissä (mm.~te\TeX{}, fp\TeX{},
Mik\TeX, \TeX{}Live ja CMac\TeX{}) on mukana sekä pdf\TeX{} että pdf\LaTeX{}.

PDF:n tuottamiseksi DVI:n sijasta riittää, että korvataan komento
\texttt{latex tiedosto.tex} komennolla \texttt{pdflatex tiedosto.tex}.
Niissä järjestelmissä, joissa \LaTeX{}:ia ei käytetä komentotulkista käsin,
on ilmeisesti tätä varten erityinen graafinen valintanäppäin.

\LaTeX:ssa voidaan määritellä paperin koko käyttämällä documentclassin
parametreina esim.~\texttt{a4paper} tai \texttt{letterpaper}.
Tämä toimii myös pdf\LaTeX:ssa, mutta tämän lisäksi pdf\TeX{} tarvitsee
tiedon myös paperin fyysisestä koosta eikä pelkästään latomiseen käytetystä
alueesta.
\index{paper size}
Jos käytetään \pai{hyperref}-makropakkausta (ks. sivu \pageref{ssec:pdfhyperref}),
paperin koko määräytyy automaattisesti. Muutoin tämä pitää tehdä käsin
lisäämällä määrittelyosaan seuraavat rivit:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\pdfpagewidth=\paperwidth
\pdfpageheight=\paperheight
\end{verbatim}
\end{code}

Seuraavassa osiossa käsitellään yksityiskohtaisemmin normaalin
\LaTeX:n ja pdf\LaTeX:n välisiä eroja, jotka voidaan jakaa kolmeen kategoriaan:
käytettävät kirjasimet, kuvien mahdollinen tiedostomuoto, ja hyperlinkkien
lisääminen käsin.

\subsection{Kirjasimet}

\wi{pdf\LaTeX} hyväksyy kaikki mahdolliset kirjasintyypit (PK bittikartat, TrueType,
\PSi{} type~1\dots), mutta \LaTeX:n pääasiallinen kirjasintyyppi eli bittikarttoina
toteutetut PK-kirjasimet tuottavat ruman lopputuloksen kun dokumenttia
katsellaan Acrobat Readerilla. On parasta käyttää ainoastaan \PSi{} Type 1 kirjasimia,
jotta dokumentit näyttäisivät myös näytöllä hyviltä.
\emph{Nykyisissä TeX-järjestelmissä tämä tapahtuu automaattisesti. Kannattaa
kokeilla. Mikäli kaikki toimii oikein, voidaan tämä kohta jättää lukematta.}

Computern Modernin  ja AMS-kirjasinten \PSi{} Type 1 versiot on tehnyt
Blue Sky Research ja Y\&Y, Inc., jotka siirsivät tekijänoikeudet American Mathematical
Societylle. Kirjasimet julkistettiin alkuvuodesta 1997 ja ne sisältyvät useimpiin
\TeX-järjestelmiin. 

Mikäli kuitenkin {\LaTeX}:ia käytetään muiden kuin englanninkielisten
dokumenttien kirjoittamiseen, joudutaan käyttämään EC, LH, tai CB kirjasimia (ks.
huomioita \texttt{OT1}-kirjasimesta sivulla~\pageref{OT1}).
Vladimir Volovich on tehnyt cm-super font kokoelman, joka kattaa kokonaan
kirjasinkokoelmat EC/TC, EC Concrete, EC Bright ja LH. Se on saatavilla
osoitteesta \texttt{CTAN:/fonts/ps"-type1/cm-super} ja sisältyy \TeX{}Live7-
and Mik\TeX-järjestelmiin. Vastaavasti Apostolos Syropouloksen tekemät
type~1 kreikkalaiset CB-kirjasimet ovat saatavilla osoitteesta
\texttt{CTAN:/tex-archive/fonts/greek/cb}.
Valitettavasti kumpikaan kirjasinkokoelma ei typografiselta laadultaan
vastaa Blue Sky/Y\&Y:n Type~1 CM kirjasimia. Niiden muunnos tehtiin täysin
automaattisesti, eikä dokumentti näytä näytöllä välttämättä yhtä hyvältä
kuin sellaiset, jotka käyttävät Blue Sky/Y\&Y:n type 1 CM-kirjasimia.
Tulostuslaitteilla, joiden resoluutio on tarkempi, tulokset ovat kuitenkin identtiset
alkuperäisten bittikartta EC/LH/CB-kirjasinten kanssa. 

Mikäli dokumentti tehdään yhdellä latinalaista kirjaimistoa käyttävällä
kielellä, on mahdollista käyttää muita vaihtoehtoja.
\begin{itemize}
\item On mahdollista käyttää \pai{aeguill}-makropakettia eli \emph{Almost
 European Computer Modern with Guillemets}.\footnote{Lähes European Computer Modern
 lisättynä ranskalaisin lainausmerkein} Riittää kun dokumentin määrittelyosaan
 lisätään rivi \verb+\usepackage{aeguill}+\paih{aeguill}, jolloin virtuaaliset
 AE-kirjasimet korvaavat EC-kirjasimet.
\item Voidaan käyttää myös \pai{mltex}-makropakettia, mutta tämä toimii vain
jos pdf\TeX-ohjelma on käännetty \wi{mltex}-optiolla.
\end{itemize}
Virtuaalinen AE-kirjasinkokoelma saa {Ml\TeX}-systeemin tavoin {\TeX}:n
luulemaan, että käytössä on täysi 256 merkin merkistö lisäämällä puuttuvat
merkit CM-kirjasimesta ja järjestelemällä ne EC-kirjasimen merkistöksi. Tämä
mahdollistaa type 1 muotoa olevien CM~kirjasinten käytön. Koska kirjasin
noudattaa nyt T1-merkistöä, tavutus toimii useimmissa latinalaista kirjaimistoa
käyttävissä Euroopan kielissä. Ainoa haittapuoli on, että keinotekoisesti luotuja
AE-merkkejä ei voi hakea Acrobat Readerin \texttt{Find}-toiminnolla, joten
sanoja, joiden kirjaimissa on aksentti ei pysty hakemaan
PDF"-dokumentissa.\footnote{Lisäksi AE-kirjasimista puuttuu muutama T1-merkistön
kirjain. Tästä syystä tämän dokumentin PDF-tuloste käyttää yllämainittua
cm-super kirjasinkokoelmaa. (suom. huom.)}

Venäjänkielisille dokumenteille vastaava ratkaisu on käyttää C1"-virtuaalikirjasimia,
jotka löytyvät osoitteesta \texttt{ftp://ftp.vsu.ru/pub/tex/font-packs/c1fonts}.
Nämä yhdistävät normaalit Blueskyn CM type~1 kirjasimet Paradissan ja BaKoMan
CMCYR type~1 kirjasimiin. Kaikki ovat saatavilla CTAN:ssa. Koska Paradissa
sisältää ainoastaan venäläiset kirjaimet, ei C1-kirjasimessa ole
lainkaan muita kyrillisiä kirjaimia.\footnote{Tahtoo sanoa sitä, että
kirjasimella voidaan latoa venäjän lisäksi bulgariaa, muttei muita
kyrillistä kirjaimistoa käyttäviä kieliä.}

Toinen vaihtoehto on käyttää jotain muuta \PSi{} type~1 kirjasinta.
Itseasiassa jopa Acrobat Readerin mukana tulee muutama.
Koska näiden kirjasinten mittasuhteet ovat erilaiset, tekstin ulkoasu
muuttuu. Yleensä muut kirjasimet vievät enemmän tilaa kuin CM-kirjasimet.
Lisäksi dokumentin visuaalinen yhtenäisyys kärsii, koska Timesia, Helveticaa
ja Courieria (joita yleensä käytetään korvaavina kirjasimina) ei ole
suunniteltu käytettäväksi yhdessä samalla tavoin kuin Computer Modern
kirjasinten vastaavia kirjasinleikkauksia.

Tähän tarkoitukseen on valmiina kaksi kirjasinkokoelmaa:
\pai{pxfonts}, joka perustuu \emph{Palatinoon}, on leipätekstin kirjasin,
ja \pai{txfonts}-makropaketti, joka perustuu \emph{Timesiin}. Niiden
käyttöön riittää seuraavien rivien lisääminen dokumentin määrittelyosaan:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\usepackage[T1]{fontenc}
\usepackage{pxfonts}
\end{verbatim}
\end{code}

HUOM: \texttt{.log}-tiedostossa saattaa esiintyä dokumentin kääntämisen
jälkeen seuraavanlaisia rivejä
\begin{verbatim}
Warning: pdftex (file eurmo10): Font eurmo10 at ... not found
\end{verbatim}
Ne tarkoittavat, että jotakin dokumentissa käytettyä kirjasinta ei löydetty.
Tämä ongelma vaatii ehdottomasti korjaamista, koska voi olla, että
PDF dokumentissa \emph{eivät näy lainkaan ne sivut, joista puuttuu kirjasimia}.

Koko tämä kirjasinhomma ja erityisesti laadukkaiden EC type~1 kirjasinten
puute vaivaa useita tahoja. Vähän aikaa sitten saataville tulivat uudet
korkealaatuiset Latin Modern (LM) "=kirjasimet. Mikäli käytössä on tuore
{\TeX}-järjestelmä, on mahdollista, että kirjasimet on jo asennettu ja
riittää, että dokumentin määrittelyosaan lisätään rivit:

\begin{code}
\begin{verbatim}  
\userpackage{lmodern}
\usepackage[T1]{fontenc} 
\usepackage{textcomp}
\end{verbatim}
\end{code}
ja käytössä on nyt koko latinalainen T1-merkistö pdf-tulostusta varten.

\subsection{Grafiikan käyttö}
\label{ssec:pdfgraph}

Grafiikan lisääminen dokumenttiin onnistuu parhaiten
\pai{graphicx}-makropakkauksella (ks.~\pageref{eps}).
Erityistä \emph{driver}-optiota käyttämällä \texttt{pdftex}
toimii myös pdf{\LaTeX}:ssa:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\usepackage[pdftex]{color,graphicx}
\end{verbatim}
\end{code}
Yllä olevassa esimerkissä on käytetty värioptiota, koska värin käyttäminen
on luontevaa verkkodokumenteissa.

Se hyvistä uutisista. Huono uutinen on se, että {\EPSi}-grafiikka ei
toimi Pdf{\LaTeX}:ssa. Mikäli \ci{includegraphics}-komento ei määrittele
tiedostopäätettä, \pai{graphicx} alkaa etsiä sopivaa tiedostoa omin päin
\emph{driver}-option asetuksista riippuen. \texttt{pdftex}:ssä haettavat
päätteet ovat \texttt{.png}, \texttt{.pdf}, \texttt{.jpg}, \texttt{.mps} (
\MP\index{metapost@\MP}) ja \texttt{.tif}, \emph{muttei} \texttt{.eps}.

Helpoin tapa selvitä tästä ongelmasta on muuntaa EPS-tiedosto PDF-muotoon
käyttämällä useimista järjestelmistä löytyvää \texttt{epstopdf}-työkalua.
Vektorigrafiikalle (piirustuksille) tämä on hyvä ratkaisu. Bittikarttakuville
(valokuvat, skannatut kuvat) tämä ei ole paras mahdollinen ratkaisu, sillä
PDF-formaatti tukee itsessään PNG- ja JPEG-kuvia. PNG sopii näyttökaappauksille
ja muille vähävärisille kuville. JPEG sopii tilaa säästävänä valokuville.

Voi olla parempi jättää joidenkin geometristen kuvioiden piirtäminen ja
sen sijasta kuvata ne erityisellä komentokielellä, kuten useimmista {\TeX}-järjestelmistä
löytyvällä \MP-kielellä.\index{metapost@\MP} Siihen on saatavissa kattava
käyttöopas.

\subsection{Hypertekstilinkit}
\label{ssec:pdfhyperref}

\pai{hyperref}-makropaketti muuttaa kaikki dokumentin ristiittaukset
hyperlinkeiksi. Jotta tämä toimisi kunnolla, pitää dokumentin esittelyosaan
panna viimeiseksi kommennoksi \verb+\usepackage[pdftex]{hyperref}+

\pai{hyperref}-makrojen toiminnan virittelyyn on olemassa lukuisia optioita:
\begin{itemize}
\item joko pilkuin erotettuna listana pdftex-option jälkeen\\
  \verb+\usepackage[pdftex]{hyperref}+
\item tai omilla riveillään komennon
  \verb+\hypersetup{+\emph{options}\verb+}+ yhteydessä.
\end{itemize}

Ainoa pakollinen optio on \texttt{pdftex}; loput ovat vapaavalintaisia
ja ne vaikuttavat hyperref-paketin toimintaan.\footnote{On syytä huomata,
että \pai{hyperref}-makropakettia voidaan käyttää myös muutoinkin kuin
pdf{\TeX}:n kanssa. Sitä voidaan käyttää myös erityisen PDF-informaation
lisäämiseksi normaalin {\LaTeX}:n DVI-tulosteeseen, joka voidaan sitten
muuntaa PS-tiedostoksi \texttt{dvips}:llä ja se voidaan lopuksi muuntaa
PDF:ksi Adobe Distillerillä.} Seuraavassa listassa oletusarvot eivät
ole kursiivissa.

\begin{description}
  \item [\texttt{bookmarks (=true,\textit{false})}] näytä tai piilota
    PDF:n sisällysluettelo kun dokumentti avataan katseltavaksi
  \item [\texttt{unicode (=false,\textit{true})}] mahdollistaa
    muidenkin kuin latinalaisen perusmerkistön käytön Acrobatin
    sisällysluettelossa
  \item [\texttt{pdftoolbar (=true,\textit{false})}] näytä tai
    piilota Acrobatin työkalupalkki
  \item [\texttt{pdfmenubar (=true,\textit{false})}] näytä tai
    piilota Acrobatin valikot
  \item [\texttt{pdffitwindow (=true,\textit{false})}] säätää
    pdf-dokumentin suurennossuhdetta näyttöön avattaessa
  \item [\texttt{pdftitle (=\{teksti\})}] määrittelee Acrobatin
    \texttt{Document Info}-ikkunassa näkyvän tekstin, joka kertoo
     dokumentin nimen
  \item [\texttt{pdfauthor (=\{teksti\})}] PDF-dokumentin tekijän nimi
  \item [\texttt{pdfnewwindow (=true,\textit{false})}] määrittelee
    pitääkö dokumentin linkin kautta avattu uusi dokumentti avata
    uuteen ikkunaan
  \item [\texttt{colorlinks (=false,\textit{true})}] ympäröi linkit
     värillisellä kehyksellä (\texttt{false}) tai esittää linkkien
     tekstin värillisenä (\texttt{true}). Väri voidaan määritellä
     seuraavilla optioilla (tässä on esitetty oletusvärit):
    \begin{description}
    \item [\texttt{linkcolor (=red)}] ristiviittausten väri,
    \item [\texttt{citecolor (=green)}] kirjallisuusviittausten väri
    \item [\texttt{filecolor (=magenta)}] toiseen tiedostoon johtavien
      linkkien väri
    \item [\texttt{urlcolor (=cyan)}] URL-linkkien väri (sähköposti, webbilinkit)
    \end{description}
\end{description}

\vspace{\baselineskip}

Mikäli oletusarvot kelpaavat käytä:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\usepackage[pdftex]{hyperref}
\end{verbatim}
\end{code}

Jos sisällysluettelo halutaan esiin ja linkit väreissä
(\texttt{=true}-arvoa ei ole pakko käyttää):
\begin{code}
\begin{verbatim}
\usepackage[pdftex,bookmarks,colorlinks]{hyperref}
\end{verbatim}
\end{code}

Kun PDF on tarkoitettu tulostamiseen, värilliset linkit näkyvät
lopputuloksessa harmaina ja ne vaikeuttavat lukemista. Voidaan käyttää
värillisiä kehyksiä, jotka eivät näy tulostettaessa:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\usepackage{hyperref}
\hypersetup{colorlinks=false}
\end{verbatim}
\end{code}
\noindent tai linkit voidaan esittää mustina:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\usepackage{hyperref}
\hypersetup{colorlinks,%
            citecolor=black,%
            filecolor=black,%
            linkcolor=black,%
            urlcolor=black,%
            pdftex}
\end{verbatim}
\end{code}

Kun halutaan ainoastaan tallentaa tietoa PDF-tiedoston
\texttt{Document Info} -osaan:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\usepackage[pdfauthor={Pierre Desproges}%
            pdftitle={Des femmes qui tombent},%
            pdftex]{hyperref}
\end{verbatim}
\end{code}

\vspace{\baselineskip}

Ristiviittauksissa voidaan käyttää automaattisten linkkien sijasta myös
käsin määriteltyjä linkkejä komennolla
\begin{lscommand}
\ci{href}\verb|{|\emph{url}\verb|}{|\emph{tekstiä}\verb|}|
\end{lscommand}

Koodi
\begin{code}
\begin{verbatim}
\href{http://www.ctan.org}{CTAN} webbiosoite.
\end{verbatim}
\end{code}
tuottaa tekstin ``\href{http://www.ctan.org}{CTAN}'';
Kun sanaa ``\textcolor{magenta}{CTAN}'' klikataan,
päädytään CTAN:n WWW-sivulle.

Jos linkin kohden on paikallinen tiedosto, voidaan käyttää
komentoa:
\begin{verbatim}
  Täydellinen dokumentaatio on \href{manual.pdf}{tässä}
\end{verbatim}
Mikä tuottaa tekstin ``Täydellinen dokumentaatio on \textcolor{cyan}{tässä}''.
Kun sanaa 
``\textcolor{cyan}{tässä}'' klikataan
avautuu tiedosto \texttt{manual.pdf}. (Tiedostopolku riippuu lähtödokumentin
sijainnista).

Artikkelin tekijä ehkä haluaa, että lukijat voivat helposti lähettää
sähköpostiviestejä. Tähän voidaan käyttää \ci{href}-komentoa nimiösivulla
olevan \ci{author}-komennon sisällä:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\author{Timo Hellgren $<$\href{mailto:timo.hellgren@vtt.fi}%
       {timo.hellgren@vtt.fi}$>$
\end{verbatim}
\end{code}
Linkki on tässä esitetty niin, että sähköpostiosoite näkyy linkin
sijasta myös itse sivulla. Tämä sen vuoksi, että linkki\\
\verb+\href{mailto:timo.hellgren@vtt.fi}{Timo Hellgren}+\\
toimisi kyllä Acrobatissa, mutta tulostettaessa paperille sähköpostiosoite
ei olisi enää näkyvissä.

\subsection{Linkkiongelmia}

Esimerkin:\footnote{pdfTeX varoitus: kohde, jolla on sama tunniste,
 on jo käytössä, duplikaattia ei huomioida}
\begin{verbatim}
! pdfTeX warning (ext4): destination with the same identifier
  (name{page.1}) has been already used, duplicate ignored
\end{verbatim}
mukaisia viestejä tulee, kun laskurit on nollattu esim. käyttämällä
\texttt{book}-dokumenttiluokassa komentoa \ci{mainmatter}.
Se asettaa sivunnumerolaskurin takaisin arvoon 1 kirjan ensimmäisen
luvun kohdalla. Koska kuitenkin kirjan alkuosassa on myös sivu, jonka
numero on 1, eivät mahdolliset linkit sivulle 1 enää ole yksiselitteisiä.
Tästä johtuen tulee ilmoitus, että duplikaatti on jätetty huomiotta.

Tämä voidaan välttää, tosin vain sivunnumerolaskurin osalta,
lisäämällä \texttt{plainpages=false} hyperrefin optioiden joukkoon.
Radikaalimpi ratkaisu on \texttt{hypertexnames=false}-option käyttäminen, mutta
tämä aiheuttaa sen, että hakemiston linkit dokumentin sivuille lakkaavat toimimasta.

\subsection{Sisällysluettelo-ongelmia}

PDF-sisällysluettelon teksti ei aina näytä halutulta. Koska sisällysluettelon
linkkitekstit ovat ``vain tekstiä'', on käytössä vähemmän merkkejä kuin
{\LaTeX}:n normaalitekstissä. Hyperref huomioi nämä ongelmat varoituksella:
\begin{code}
\begin{verbatim}
Package hyperref Warning: 
Token not allowed in a PDFDocEncoded string:
\end{verbatim}
\end{code}
Ongelma voidaan kiertää määrittelemällä ongelmallisen tekstin tilalle
uusi teksti:
\begin{lscommand}
\ci{texorpdfstring}\verb|{|\emph{\TeX{} teksti}\verb|}{|\emph{sisällysluettelon teksti}\verb|}|
\end{lscommand}

Matemaattiset ilmaisut ovat tyypillinen ongelmatapaus:
\begin{code}
\begin{verbatim}
\section{\texorpdfstring{$E=mc^2$}%
        {E\ =\ mc\texttwosuperior}}
\end{verbatim}
\end{code}
mikä muuttaa tekstin \verb+\section{$E=mc^2$}+ sisällysluettelossa muotoon ``E=mc2''.

Värien käyttö ei myöskään toimi sisällysluettelossa:
\begin{code}
\verb+\section{\textcolor{red}{Punainen !}}+
\end{code}
tuottaa tekstin ``redPunainen!''. Komentoa \verb+\textcolor+ ei huomioida,
mutta sen argumentti {red} tulostetaan näkyviin.

Käyttämällä
\begin{code}
\verb+\section{\texorpdfstring{\textcolor{red}{Punainen !}}{Punainen\ !}}+
\end{code}
lopputuloksesta tulee luettavampi.

\subsubsection{Yhteensopivuus {\LaTeX}:n ja pdf{\LaTeX}:n välillä}
\label{sec:pdfcompat}

Ideaalitapauksessa dokumentin pitäisi toimia yhtä hyvin {\LaTeX}:n
ja pdf{\LaTeX}:n kanssa. Suurin ongelma tässä on grafiikan käyttäminen.
Yksinkertainen ratkaisu on \emph{jättää järjestelmällisesti} 
\ci{includegraphics}-komennosta pois tiedostopääte. Silloin sopivaa
tiedostoa haetaan automaattisesti työhakemistosta. Riittää, että
grafiikkatiedostoista on tehty tarkoitukseen sopivat versiot.
\LaTeX{} etsii \texttt{.eps}-tiedostoja, ja pdf\LaTeX{}
yrittää löytää tiedostoa, jonka pääte on 
\texttt{.png}, \texttt{.pdf}, \texttt{.jpg}, \texttt{.mps} tai \texttt{.tif}
(tässä järjestyksessä).

Mikäli PDF-versiota varten tarvitaan eri koodausta, voidaan
esittelyosaan lisätä \pai{idpdf}"-pakkaus\footnote{Selitys sille,
miksi pitää käyttää tätä pakkausta löytyy {\TeX}-FAQ:sta kohdasta
\url{http://www.tex.ac.uk/cgi-bin/texfaq2html?label=ifpdf}.}
Pakkaus on mahdollisesti jo asennettu valmiiksi. Mikäli näin ei
kuitenkaan ole on käytössä luultavasti MiK{\TeX}, joka asentaa
puuttuvan pakkauksen ensimmäisellä käyttökerralla. Tämä pakkaus
määrittelee erityisen komennon \ci{ifpdf}, joka mahdollistaa
ehtolauseiden kirjoittamisen. Esimerkissä PostScript"-versiosta
halutaan mustavalkoinen tulostuskustannusten vuoksi, mutta
PDF-versiosta halutaan värillinen näytöllä selailua varten.
\begin{code}
\begin{verbatim}
\ifpdf
   \usepackage[T1]{fontenc}
   \usepackage{aeguill}
   \usepackage[pdftex]{graphicx,color}
   \usepackage[pdftex,colorlinks]{hyperref}
\else
   \usepackage[T1]{fontenc}
   \usepackage[dvips]{graphicx}
   \usepackage[dvips]{hyperref}
\fi
\end{verbatim}
\end{code}

Esimerkissä on hyperref-pakkausta on käytetty myös silloin kun
lopputulos ei ole PDF-tiedosto. Tämä tekee mahdolliseksi käyttää
\ci{href}-komentoa kummassakin tapauksessa, jolloin ehtolausetta
ei tarvitse kirjoittaa joka kerta kun komentoa käytetään.

On huomattava, että uusimmissa {\TeX}-järjestelmissä (kuten {\TeX}Live),
kun käytetään makropakkauksia \pai{graphicx} ja \pai{color} valinta
\texttt{pdftex}:n ja \texttt{dvips}:n välillä tapahtuu automaattisesti
\texttt{graphics.cfg}- ja \texttt{color.cfg}-tiedoston asetuksista
riippuen.

\section{Esitelmien tekeminen dokumenttiluokalla \pai{beamer}}
\label{sec:beamer}
\secby{Daniel Flipo}{Daniel.Flipo@univ-lille1.fr}
Tieteellisen työn tulokset voidaan esittää liitutaululla, kalvoilla
tai suoraan kannettavalla tietokoneella sopivaa ohjelmistoa käyttämällä.

Kun \wi{pdf\LaTeX}:ia käytetään dokumenttiluokan \pai{beamer} kanssa
voidaan luoda PDF-esityksiä, jotka näyttävät tehdyn PowerPointilla.
Acrobat Reader on kuitenkin saatavilla useammille käyttöjärjestelmille kuin PowerPoint.

\pai{beamer}-luokka käyttää makropakkauksia \pai{graphicx}, \pai{color} ja
\pai{hyperref} optiolla, jotka soveltuvat esitelmiin.
%La figure~\ref{fig:pdfscr} contient un exemple de fichier minimal à
%compiler avec \wi{pdf\LaTeX} et le 
%résultat produit.

% Écran capturé par ImageMagick (man ImageMagick) fonction « import »
% et convertie en jpg toujours par ImageMagick.
\begin{figure}[htbp]
\begin{verbatim}
\documentclass[10pt]{beamer}
\usepackage[latin1]{inputenc}
\usepackage[finnish]{babel}
\usepackage[T1]{fontenc}
\mode<beamer>{%
  \usetheme[hideothersubsections,right,width=22mm]{Goettingen}
}

\title{Yksinkertainen esitelmä}
\author[D. Flipo]{Daniel Flipo}
\institute{U.S.T.L. \& GUTenberg}
\titlegraphic{\includegraphics[width=20mm]{USTL}}
\date{2005}

\begin{document}

\begin{frame}<handout:0>
  \titlepage
\end{frame}

\section{Esimerkki}

\begin{frame}
  \frametitle{Tekemistä lepopäivän ratoksi}
  \begin{block}{Sitä voi vaikka \ldots}
    \begin{itemize}
      \item ulkoiluttaa koiraa\dots \pause
      \item lukea kirjaa\pause
      \item kiusata kissaa\pause
    \end{itemize}
  \end{block}
  ja paljon muuta 
\end{frame}
\end{document}
\end{verbatim}
  \caption{Esimerkkikoodia \pai{beamer}-luokan esittelemiseksi}
  \label{fig:code-beamer}
\end{figure}

Kun PDF{LaTeX}:lla käännetään kuvassa \ref{fig:code-beamer} esitetty
koodi, saadaan PDF-tiedosto, jossa on nimiösivu ja toinen sivu, jossa
on lista, jonka kohdat tulevat esiin yksi kerrallaan.

Eräs \pai{beamer}-luokan eduista on sen tuottama PDF-tiedosto. Näin
ei tarvita ensin esim. \pai{prosper}-makropakkauksen tuottamaa
PostScript-tiedostovaihetta tai \pai{ppower4}-paketin tarvitsemaa
ylimääräistä jälkikäsittelyvaihetta.

Käyttämällä \pai{beamer}-luokkaa, voidaan tuottaa samasta dokumentista
erilaisia versioita. Käsikirjoitustiedossa voi olla hakasulkeiden sisällä
erityisiä ohjeita näitä eri versioita varten. Seuraavat versiota ovat
käytössä:

\begin{description}
\item[beamer] yllä mainitun PDF-esitelmän tekemiseksi.
\item[trans] kalvoja varten.
\item[handout] tulosteiden jakamiseksi osanottajille.
\end{description}
Oletusarvoinen versio on \texttt{beamer}, joka voidaan vaihtaa
esim. tulosteiden tuottamiseksi seuraavasti:
\verb|\documentclass[10pt,handout]{beamer}|.

Esitelmän ulkoasu riippuu valitusta ulkoasutyylistä. Näitä voidaan valita
\pai{beamer}-luokan mukana tulevista tai sitten voidaan tehdä omia
ulkoasutyylejä. Lisätietoja on saatavilla dokumentista 
\texttt{beameruserguide.pdf}.

Tutkitaanpa tarkemmin kuvan~\ref{fig:code-beamer} koodia.

Näytön versiota varten on valittu \emph{Goettingen}-ulkoasutyyli,
jossa sisällysluetteloon on liitetty navigointipaneeli. Optioilla
voidaan määritellä paneelin koko (tässä tapauksessa 22~mm) ja sen
sijainti (tekstin oikealla puolella). Optio \emph{hideothersubsections}
näyttää kaikkien lukujen otsikot, mutta ainoastaan parhaillaan läpi
käytävän luvun alaosiot. Versioille \verb|\mode<trans>| ja
\verb|\mode<handout>| ei ole mitään erityisiä ulkoasumäärityksiä.
Niissä on käytetty oletusulkoasua.

Komennot  \verb|\title{}|, \verb|\author{}|, \verb|\institute{}|,
ja \verb|\titlegraphic{}| määrittelevät nimiösivun sisällön.
Vapaavalintaiset argumentit komennoissa \verb|\title[]{}| ja \verb|\author[]{}|
antavat mahdollisuuden määritellä \emph{Goettingen}-tyylin navigointipalkkiin
esitelmän ja tekijän nimistä eri versiot.

Paneelin otsikot ja alaotsikot luodaan komennoilla 
\verb|\section{}| ja \verb|\subsection{}|,  jotka sijoitetaan
\ei{frame}-ympäristön \emph{ulkopuolelle}.

Näytön alareunssa olevia pieniä navigointikuvakkeita voidaan myös
käyttää siirtymiseen sivulta toiselle. Niiden sijainti ei riipu
käytetystä ulkoasutyylistä. 

Jokaisen kalvon tai näytöllisen sisältö pitää olla \ei{frame}-ympäristön
sisällä. Kulmasulkeissa (\verb|<| ja \verb|>|) voidaan antaa argumentti,
joka sallii tietyn kalvon jättämisen pois jossain esitelmän versioista.
Esimerkissä ensimmäistä sivua ei näytetä tulostetussa veriossa, koska
siinä on käytetty argumenttia \verb|<handout:0>|.

On suositeltavaa antaa otsikko jokaiselle kalvolle, ensimmäistä lukuunottamatta.
Tämä tehdään komennolla \verb|\frametitle{}|. Mikäli tarvitaan alaotsikkoa,
voidaan käyttää \ei{block}-ympäristöä esimerkissä kuvatulla tavalla.
Komennot \verb|\section{}| ja \verb|\subsection{}| eivät toimi kalvoilla.

Luettelon kohdat saadaan näkyviin yksi kerrallaan komennolla \verb|\pause|.
Muita tehokeinoja varten on komennot \verb|\only|, \verb|\uncover|, \verb|\alt| ja
\verb|\temporal|. Useimmissa tapauksissa kulmasulkeilla voidaan myös
räätälöidä esitelmää.

Ohjedokumentti \texttt{beameruserguide.pdf} on syytä lukea täydellisen
kuvan saamiseksi. Näitä makroja kehitetään jatkuvasti. Viimeisin tieto
löytyy WWW-osoitteesta \href{http://latex-beamer.sourceforge.net/}{http://latex-beamer.sourceforge.net/}

%%% Local Variables: 
%%% mode: latex 
%%% TeX-master: "lyhyt2e" 
%%% End: