path: root/Master/texmf-dist/doc/latex/lshort-finnish/src/asiat.tex

%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
% Contents: Things you need to know
% $Id: asiat.tex,v 1.2 2005/04/05 08:05:09 hellgren Exp $
%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
 
\chapter{Asiat, jotka tulisi tietää}
\begin{intro}
Tämän luvun ensimmäisessä osassa tehdään lyhyt katsaus
\LaTeX:n filosofiaan ja historiaan. Luvun toisessa osassa keskitytään
\LaTeX-dokumentin perusrakenteeseen. Luvun jälkeen lukijalla pitäisi
olla karkea yleiskuva \LaTeX:n toiminnasta. Jatkossa tämä auttaa
yhdistämään uutta tietoa kokonaiskuvaan.
\end{intro}

\section{Pelin henki}
\subsection{\TeX}

\TeX{} on \index{Knuth, Donald E.}Donald E.~Knuthin~\cite{texbook}
tekemä tietokoneohjelma. Se on tarkoitettu tekstin ja matemaattisten
kaavojen ladontaan. Knuth alkoi koodata \TeX:iä 1977 tutkiakseen
silloin julkasualalle ilmaantuneiden digitaalisten laitteiden mahdollisuuksia.
Hänen tarkoituksenaan oli lopettaa kehityssuunta, jossa  painojälki huononi
huononemistaan ja joka vaikutti myös hänen omien kirjojensa ja artikkeleidensa
ulkoasuun. Nykyinen \TeX{} julkaistiin 1982 ja siihen lisättiin 1989
useiden kielten ja 8-bittisen merkistön tuki.
\TeX{} on tunnetusti hyvin vakaa ohjelma, saatavilla hyvin erilaisille
tietokoneille sekä lähestulkoon virheetön. \TeX:n versionumero lähestyy $\pi$:n arvoa, sen
ollessa nyt $3,14159$.

\TeX{} luetaan 'Teh', jossa 'h' äännetään kuten 'ch' saksan
sanassa ''Ach''\footnote{Saksassa on itse asiassa kaksi tapaa
lausua 'ch' ja voisi luulla, että tähän sopisi paremmin
sanan ''Pech'' pehmeä 'ch'. Kun tätä kysyttiin Knuthilta,
hän kirjoitti saksankieliseen Wikipediaan: ''minua ei ärsytä,
vaikka ihmiset lausuvat {\TeX}:n oman mieltymyksensä mukaan{\ldots}
Saksassa monet käyttävät pehmeää ch:ta, koska X seuraa tässä e-vokaalia,
eikä kovaa ch:ta, joka seuraa yleensä a-vokaalia. Venäjällä 'tex' on hyvin
yleinen sana, joka lausutaan 'tjeh'. Uskoakseni oikea ääntämys
löytyy kuitenkin kreikan kielestä, jossa käytetään ach- ja Loch-sanan
kovempaa ch:ta.}
tai skotlantilaisessa sanassa ''Loch''. Tuo 'h' tai 'ch'
juontuu kreikan kielen aakkostosta, jossa X-kirjain vastaa
kyseistä äännettä. {\TeX} on myös ensimmäinen tavu kreikan
kielen sanasta texnologia (teknologia tai tekniikka).
ASCII-ympäristössä \TeX{} kirjoitetaan \texttt{TeX}.

\subsection{\LaTeX}

\LaTeX{} on makropakkaus, jonka avulla kirjoittajat voivat latoa
ja tulostaa typografialtaan korkealaatuisia töitä. Pakkaus käyttää
etukäteen määriteltyä, ammattimaista taittomallia. \LaTeX:n teki
alunperin \index{Lamport, Leslie}Leslie Lamport~\cite{manual}.
\LaTeX{} käyttää ladonnassa \TeX{}-ohjelmaa. Nykyisellään
{\LaTeX}ia ylläpitää Frank Mittelbach.\index{Mittelbach, Frank}

%1994 \index{Mittelbach, Frank}Frank Mittelbachin
%johtama \index{LaTeX3@\LaTeX 3}\LaTeX 3 ryhmä teki uuden
%version \LaTeX{}-makroista. Mukaan otettiin pitkään kaivattuja
%parannuksia ja kaikki korjaukset, jotka olivat kasaantuneet
%sitten \index{LaTeX 2.09@\LaTeX{} 2.09}\LaTeX{} 2.09:n julkaisemisen.
%Jotta uusi versio erottuisi vanhasta, sitä kutsutaan nimellä
%\index{LaTeX 2e@\LaTeXe}\LaTeXe. Tämä ohje käsittelee
%\LaTeXe-makropakkausta.

\LaTeX{} luetaan 'lateh'. \texttt{ASCII}-ympäristössä
\LaTeX{} kirjoitetaan muodossa \texttt{LaTeX}. \LaTeXe{}
luetaan 'lateh kaksi epsilon' tai 'lateh kaks e' ja
kirjoitetaan \texttt{LaTeX2e}.

%Kaavio \ref{components} % sivulla \pageref{components}
%näyttää miten \TeX{} ja \LaTeXe{} toimivat yhdessä. Alkuperäinen kaavio on
%Kees van der Laanin tiedostosta \texttt{wots.tex}.

%\begin{figure}[btp]
%\begin{lined}{0.8\textwidth}
%\begin{center}
%\input{keesin.fig}
%\end{center}
%\end{lined}
%\caption{\TeX-järjestelmän osat} \label{components}
%\end{figure}

\section{Perusteita}
 
\subsection{Kirjoittaja, taittaja ja latoja}

Ennen vanhaan kirjoittajat lähettivät kirjoituskoneella
kirjoitetut käsikirjoituksensa kustantamolle. Kustantajan taittaja
suunnitteli sitten teoksen ulkoasun eli leiskan (palstan leveys, kirjasimet,
välit ennen otsikoita ja niiden jälkeen,~\ldots). Taittaja kirjoitti
ohjeensa käsikirjoitukseen ja antoi sen sitten latojalle, joka latoi
kirjan näiden ohjeiden perusteella.

Kun ihminen toimii taittajana hän yrittää selvittää mitä kirjoittajalla
oli mielessään käsikirjoitusta tehdessään. Hän päättää lukujen
otsikoista, lainauksista, esimerkeistä, kaavoista jne.\ ammatillisen
kokemuksensa ja käsikirjoituksen sisällön pohjalta.

\LaTeX-systeemissä \LaTeX:lla on taittajan rooli ja \TeX{} on
latojana. Mutta koska \LaTeX{} on ''vain'' ohjelma, se tarvitsee
enemmän työohjeita. Kirjoittajan täytyy lisätä ylimääräistä tietoja,
joka kuvaa työn loogista rakennetta. Nämä tiedot kirjoitetaan tekstiin
''\LaTeX{}:n käskyinä.''

Tällainen lähestymistapa eroaa huomattavasti useimpien nykyisten
\emph{MS Wordin} tai \emph{Corelin WordPerfectin} kaltaisten
tekstinkäsittelyohjelmien
ns. \wi{WYSIWYG}\footnote{'What you see is what you get' eli
suomeksi suunnilleen 'Näet mitä saat'} ideologiasta. Näissä
ohjelmissa kirjoittaja määrittelee kirjoittaessaan dokumentin
ulkoasun interaktiivisesti. Samalla kirjoittaja näkee näytöllä, miltä
lopullinen työ näyttää tulostettuna.

Normaalisti \LaTeX:ssa ei ole mahdollista nähdä lopullista tulosta
tekstiä kirjoitettaessa. Kun tiedosto on käsitelty \LaTeX:lla, on
kuitenkin mahdollista nähdä esikatselun avulla lopullinen tulos näytöllä.
Näin korjaukset voidaan tehdä ennen dokumentin tulostamista.

\subsection{Taiton suunnittelu}

Typografinen suunnittelu vaatii käsityötaitoa. Kokemattomat kirjoittajat
tekevät usein pahoja muotoiluvirheitä olettaessaan, että kirjan
suunnittelussa on kyse lähinnä estetiikasta: ''jos dokumentti näyttää
taiteellisessa mielessä hyvältä, on se hyvin suunniteltu''. Mutta
painettua tekstiä luetaan eikä ripusteta taidegallerian seinille.
Luettavuus ja ymmärrettävyys on paljon tärkeämpää kuin kaunis ulkonäkö.
Esimerkkejä:
\begin{itemize}
\item Otsikoiden kirjasimen koon ja numeroinnin tarkoituksena on
  selventää lukijalle tekstin rakennetta.
\item Rivin pituuden tulisi olla kyllin lyhyt, jotta se ei rasittaisi
  lukijan silmiä, ja samalla kyllin pitkä, jotta se täyttäisi sivun
  kauniisti.
\end{itemize}

\wi{WYSIWYG}-systeemeissä kirjoittajat saavat usein aikaan
esteettisesti miellyttäviä dokumentteja, joilla on kuitenkin
epäjohdonmukainen rakenne tai ei lainkaan rakennetta. \LaTeX{}
estää tämäntapaiset muotoiluvirheet pakottamalla kirjoittajan
määrittelemään työn \emph{loogisen} rakenteen. \LaTeX{} puolestaan
valitsee sopivimman ulkoasun.

\subsection{Etuja ja haittoja}

Kun \wi{WYSIWYG}- ja \LaTeX{}-kirjoittajat kohtaavat, käydään usein
keskusteluita \index{LaTeX:n edut} \LaTeX:n eduista tavallisiin
tekstinkäsittelyohjelmiin verrattuna ja päinvastoin. Sellaisen
keskustelun alkaessa on parasta
pitää matalaa profiilia, sillä homma yleensä karkaa käsistä. Joskus
on kuitenkin vastattava mielipiteistään \ldots

\medskip\noindent Niinpä tässä on hieman ruutia keskusteluun.
\LaTeX:n edut tavallisiin tekstinkäsittelyohjelmiin verrattuna ovat
seuraavat:

\begin{itemize}

\item Saatavilla on ammattilaisten tekemiä taittopohjia, jotka saavat
  dokumentin näyttämään todella ''painetulta''.
\item Matemaattisten kaavojen ladonta onnistuu vaivattomasti.
\item Käyttäjän ei tarvitse oppia kuin muutama dokumentin loogisen
 rakenteen määrittelevä komento. Itse ulkoasuun tarvitsee tuskin koskaan
 puuttua.
\item Jopa monimutkaiset rakenteet, kuten alaviitteet, ristiviitteet,
  sisällysluettelot ja kirjallisuusluettelot voidaan generoida
  helposti.
\item Monille typografisille ongelmille, joita perus-\LaTeX ei tue,
  löytyy ilmaisia lisämakroja. On olemassa esimerkiksi makropakkauksia
  \textsc{PostScript}-kuvien lisäämistä tai tiettyjen tarkkojen
  standardien mukaisten kirjallisuusluetteloiden latomista varten. Monia
  näistä lisäpakkauksista kuvataan kirjassa \companion.
\item \LaTeX{} kannustaa kirjoittamaan rakenteellisesti hyviä tekstejä,
  sillä tämä on \LaTeX:n tapa toimia.
\item \LaTeXe:n ladontaohjelma, \TeX, on ilmainen ja saatavilla melkein
  kaikkin mahdollisiin käyttöjärjestelmiin.

%
% Add examples ...
%
\end{itemize}

\medskip

\noindent\LaTeX:lla on myös puutteensa, mutta minun taitaa olla hieman
vaikea löytää yhtään vakavasti otettavaa. Muut varmaankin pystyvät
kertomaan niitä sadoittain \texttt{;-)}

\begin{itemize}
\item \LaTeX:sta ei ole apua niille, jotka ovat myyneet sielunsa \ldots 
\item Vaikka valmiin taittopohjan joitakin määrityksiä voidaan muuttaa,
  on kokonaan uuden taittomallin suunnittelu vaikeaa ja aikaa
  vievää.\footnote{Huhu kertoo, että tämä on yksi pääongelmista, joita
  yritetään ratkoa tulevassa \LaTeX 3 "=järjestelmässä}\index{LaTeX3@\LaTeX 3} 
\item Epäloogisten ja sekavien dokumenttien kirjoittaminen on hyvin
  vaikeaa.
\item Lupaavista alkuaskelista huolimatta lemmikkihamsterisi ei koskaan tule
täysin ymmärtämään loogisen merkkaamisen käsitettä.
\end{itemize}
 
\section{\LaTeX:n käsikirjoitustiedostot}

Käsikirjoitus syötetään \LaTeX:lle tavallisina \texttt{ASCII}-tekstitiedostoina.
Sellaisen voi tehdä millä tahansa tekstieditorilla. Tiedosto sisältää dokumentin
tekstin ja komennot, jotka kertovat miten \LaTeX:n tulee latoa teksti.

\subsection{Välilyönnit}

Välilyöntiä ja tabulaattoria eli ''tyhjän tilan'' merkkejä käsitellän
\LaTeX:ssa yhtäläisesti \index{välilyönnit} välilyöntinä. \emph{Useat peräkkäiset}
\wi{välilyönnit} käsitetään \emph{yhtenä} välilyöntinä. Rivin alussa
olevia välilyöntejä ei yleensä huomioida ja yksittäinen rivinvaihto
käsitetään myös ''välilyönniksi''.\index{välilyönnit!rivin alussa}

Tyhjä rivi tekstissä määrittelee kappaleenvaihdon paikan. \emph{Usea}
tyhjä rivi vastaa \emph{yhtä} tyhjää riviä. Alapuolella oleva teksti
käyköön esimerkistä. Vasemmalla puolella on käsikirjoituksen teksti ja
oikealla on muotoiltu lopputulos.

\begin{example}
Sillä ei ole merkitystä lisäätkö
sanan jälkeen yhden vai
monta     välilyöntiä.

Tyhjä rivi aloittaa
uuden kappaleen.
\end{example}


\subsection{Erikoismerkit}

Seuraavat symbolit ovat \index{varatut merkit} varattuja merkkejä,
joilla on joko erityinen merkitys \LaTeX:ssa tai sitten niitä ei ole
saatavilla kaikissa kirjasimissa. Ne eivät tulostu, vaikka ne lisäisikin
tekstiin sellaisenaan, Ne panevat \LaTeX:n tekemään asioita, joita et
alunperin tarkoittanut.

\begin{code}
\verb.#  $  %  ^  &  _  {  } ~  \ . %$
\end{code}

Näitä merkkejä voidaan kuitenkin käyttää tekstissä lisäämällä niiden
eteen kenoviiva:

\begin{example}
\# \$ \% \^ \& \_ \{ \} \~{}
\end{example}

Lisää symboleja voidaan tulostaa erityisillä komennoilla
matemaattisissa kaavoissa tai tekstissä ja uusia voidaan kehitellä
aksenttien avulla. Kenoviiva-merkkiä ($\backslash$) \emph{ei} voi
tulostaa lisäämällä sen eteen toinen kenoviiva (\verb|\\|) sillä
kyseinen merkkiyhdistelmä tarkoittaa
rivinvaihtoa.\footnote{Käytä ennemmin komentoa \$\ci{backslash}\$.
se tuottaa '$\backslash$'-merkin.}

\subsection{\LaTeX:n käskyt}

\LaTeX:n \wi{käskyt} erottavat pienet ja isot kirjaimet toisistaan.
Niitä on kahdenlaisia:

\begin{itemize}
\item Käsky voi alkaa \index{kenoviiva} kenoviivalla \verb|\|, jonka perässä
  on pelkästään kirjaimista koostuva komennon nimi. Välilyönti tai
  jokin muu merkki kuin kirjain päättää komennon nimen. 
\item Käsky voi koostua kenoviivasta ja tasan yhdestä %numerosta tai
 erikoismerkistä.
\end{itemize}

%
% \\* doesn't comply !
%

%
% Can \3 be a valid command ? (jacoboni)
%
\label{whitespace}

\LaTeX{} ei noteeraa komentojen perässä olevaa välilyöntiä. Jos komennon
jälkeen pitäisi tulostua \index{välilyönti!komentojen perässä} välilyönti,
on komennon perään lisättävä joko \verb|{}| ja välilyönti tai erityinen
välilyöntikomento. \verb|{}| estää \LaTeX:ia syömästä komennon jälkeisiä
välilyöntejä.

\begin{example}
Knuth kuulemma jakaa
\TeX:llä työskentelevät
\TeX{}nikoihin ja \TeX pertteihin.\\
Tänään on \today.
\end{example}

Jotkut komennot tarvitsevat \index{lisämääreet} lisämääreitä, jotka kirjoitetaan
\index{aaltosulkeet} aaltosulkeiden \verb|{ }| sisään komennon nimen perään.
Jotkut komennot tukevat \index{vaihtoehtoisia määreitä} vaihtoehtoisia määreitä,
jotka lisätään komennon nimen perään \index{hakasulkeet} hakasulkeisiin~\verb|[ ]|.
Seuraavassa esimerkissä on joitain \LaTeX-komentoja. Älä välitä niistä, niiden
merkitys selitetään myöhemmin.

\begin{example}
\textsl{Nojaa} mun olkaan!
\end{example}
\begin{example}
Aloita uusi rivi
tästä näin!\newline
Kiitos!
\end{example}

\subsection{Kommentit}
\index{kommentit}

Kun käsikirjoitustiedostossa on \verb|%|-merkki, \LaTeX{} jättää käsittelemättä
sen merkin jälkeen tulevan rivin osan. Tätä voi hyödyntää lisäämällä
käsikirjoitukseen muistiinpanoja, jotka eivät näy tulostetussa versiossa.

\begin{example}
Tämä on % tyhmä
% Ennemminkin hyödyllinen <---
esimerkki: Perään%
		antamatto%
	muudellansakaan
\end{example}

\texttt{\%}-merkkiä voidaan käyttää myös jakamaan pitkä, yhtenäiseksi
tarkoitettu, rivi.

Pitempiä kommentteja varten voidaan käyttää \pai{verbatim}-makrokokoelman
\ei{comment}-ympäristöä. Tämä tarkoittaa sitä, että \ei{comment}-ympäristön
käyttämiseksi on dokumentin esittelyosaan lisättävä komento \verb|\usepackage{verbatim}|.

\begin{example}
Tässäpä toinen
\begin{comment}
melko typerä,
mutta hyödyllinen,
\end{comment}
esimerkki kommenttien
lisäämisestä dokumenttiin.
\end{example}

Huomaa, että tämä ei toimi esimerkiksi matematiikan ladonnassa tai muissa monimutkaisissa
ympäristöissä.

\section{Käsikirjoitustiedoston rakenne}

\LaTeXe{} olettaa käsikirjoitustiedoston noudattavan tiettyä
rakennetta. Niinpä jokaisen käsikirjoituksen tulee alkaa
komennolla
\begin{code}
\verb|\documentclass{...}|
\end{code}
Komento määrittää dokumentin tyypin. Sen jälkeen voidaan lisätä
komentoja, jotka vaikuttavat koko dokumentin ulkoasuun tai
sitten voidaan ottaa käyttöön \index{makropakkaukset} makropakkauksia, jotka lisäävät
uusia ominaisuuksia \LaTeX-systeemiin. Pakkaus otetaan
käyttöön komennolla
\begin{code}
\verb|\usepackage{...}|
\end{code}

Kun asetukset on tehty\footnote{\texttt{\bs documentclass}:n ja
\texttt{\bs begin$\mathtt{\{}$document$\mathtt{\}}$}:n välissä
olevaa aluetta nimitetään \index{esittelyosa}\emph{esittelyosaksi}.}, tekstiosa
aloitetaan komennolla

\begin{code}
\verb|\begin{document}|
\end{code}

Nyt voidaan kirjoittaa \LaTeX:n käskyillä höystettyä tekstiä.
Dokumentin loppuun lisätään käsky

\begin{code}
\verb|\end{document}|
\end{code}
joka pyytää \LaTeX:ia lopettamaan. \LaTeX{} ei noteeraa
mitään tämän käskyn perässä tulevaa.

Kuva~\ref{mini} esittää minimaalisen englanninkielisen
\LaTeXe{}-tiedoston sisällön. Kuvan~\ref{document}
suomenkielinen \wi{käsikirjoitustiedosto}
onkin sitten jo hieman mutkikkaamman näköinen.
Siihen liittyviä käskyjä selitetään jäljempänä.

\begin{figure}[!bp]
\begin{lined}{6cm}
\begin{verbatim}
\documentclass{article}
\begin{document}
Small is beautiful.
\end{document}
\end{verbatim}
\end{lined}
\caption{Minimaalinen \LaTeX-tiedosto} \label{mini}
\end{figure}
 
\begin{figure}[!tp]
\begin{lined}{10cm}
\begin{verbatim}
\documentclass[a4paper]{article}
\usepackage[latin1]{inputenc}
\usepackage[T1]{fontenc}
\usepackage[finnish]{babel}
\begin{document}
Vähän mitään sanottavaa, pöh..
\end{document}
\end{verbatim}
\end{lined}
\caption{Minimalistinen suomalainen teksti} \label{document}
\end{figure}

\section{Tyypillinen sessio komentotulkin kanssa}

Haluat varmaankin kuollaksesi kokeilla sivulla \pageref{mini} esitettyä
pientä \LaTeX:n käsikirjoitustiedostoa. Tässä hieman ohjeita:
\LaTeX{} itse tulee ilman mitään graafista käyttöliittymää. Se on
yksinkertaisesti ohjelma, joka rouskuttaa käsikirjoitustiedostoja.
Joissakin järjestelmissä \LaTeX{} on asennettu niin, että käytettävissä on
graafinen käyttöliittymä, jossa \LaTeX{} voidaan panna töihin hiirtä klikkaamalla.
Mutta tosimies ei klikkaile, joten tässä kerrotaan miten \LaTeX{} saadaan
käsittelemään käsikirjoitustiedostoa tekstipohjaisessa järjestelmässä.
Tässä oletetaan, että koneeseen on jo asennettu toimiva \LaTeX-järjestelmä.\footnote{Näin
on yleensä ainakin Unix-järjestelmissä ja{\ldots} tosimiehet käyttävät Unixia,
joten{\ldots} ;-)}

\begin{enumerate}
\item Kirjoita/muokkaa \LaTeX-käsikirjoitustiedostoa. Tämä tiedosto on
yksinkertainen ASCII-tiedosto. Unixissa tämä voidaan tehdä millä tahansa
editorilla. Windowsissa pitänee varmistua, että tiedosto tallentuu ASCII-
tai tekstimuodossa. Kun nimeät tiedoston, varmistu, että se saa päätteen
\eei{.tex}.

\item Pane \LaTeX{} kääntämään käsikirjoitustiedosto \texttt{.dvi}-tiedostoksi.
Voi olla tarpeen ajaa \LaTeX muutaman kerran, jotta sisällysluettelo ja kaikki
ristiviittaukset saadaan aikaiseksi. Kun käsikirjoituksessa on virhe, \LaTeX{}
huomauttaa siitä ja lopettaa tiedoston käsittelyn. Kirjoita \texttt{ctrl-D},
jotta pääset takaisin komentotulkkiin.

\begin{lscommand}
\verb+latex foo.tex+
\end{lscommand}

\item Nyt voit katsella DVI-tiedostoa. Siihen on useampia tapoja. Voit esittää tiedoston
näytöllä komennolla:
\begin{lscommand}
\verb+xdvi foo.dvi &+
\end{lscommand}
Tämä toimii ainoastaan Unixissa, jossa on X11. Windowsissa voit kokeilla ohjelmaa nimeltä
\texttt{yap} (yet another previewer).

Voit myös muuntaa dvi-tiedoston PostScript-tiedostoksi, jolloin sitä voidaan katsella
Ghostscriptillä.
\begin{lscommand}
\verb+dvips -Pcmz foo.dvi -o foo.ps+
\end{lscommand}

Jos sinulla on onnea, on \LaTeX{}-järjestelmässä \texttt{dvipdf}, jolla
\texttt{.dvi}-tiedostot voi muuntaa suoraan pdf-muotoon.\footnote{Tai sitten voit
muuntaa \LaTeX{}-tiedoston suoraan pdf:ksi \texttt{pdflatex}:lla (suom. huom.).}
\begin{lscommand}
\verb+dvipdf foo.dvi+
\end{lscommand}

\end{enumerate}

\section{Dokumentin ulkoasu}
 
\subsection{Dokumenttiluokat}\label{sec:documentclass}

Kun \LaTeX{} alkaa käsitellä käsikirjoitustiedostoa, se tarvitsee
ensin tiedon dokumentin tyypistä. Tämä määritellään
\ci{documentclass}-komennolla.
\begin{lscommand}
\ci{documentclass}\verb|[|\emph{optiot}\verb|]{|\emph{luokka}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent Tässä \emph{luokka} määrittää dokumentin tyypin.
Taulukko~\ref{documentclasses} listaa tässä johdannossa selitetyt
luokat. \LaTeXe-järjestelmä sisältää myös muita dokumenttiluokkia.
Näitä ovat kirjeet ja kalvot. \emph{\wi{optiot}} toimivat lisämääreinä
dokumenttiluokalle. Optiot erotetaan toisistaan pilkulla.
Taulukossa~\ref{options} listataan standardiluokkien yleisimmät optiot.

\begin{table}[!bp]
\caption{Dokumenttiluokat} \label{documentclasses}
\begin{lined}{12cm}
\begin{description}
 
\item [\normalfont\texttt{article}] sopii tiedelehtien artikkeleille, esitelmille,
lyhyille raporteille, ohjelmien käyttöohjeisiin, kutsuihin, \ldots \index{article-luokka}
\item [\normalfont\texttt{proc}] esitelmäartikkeli, perustuu artikkeliluokkaan.
  \index{proc-luokka}
\item [\normalfont\texttt{minimal}] määrittelee ainoastaan sivun koon ja peruskirjasimen.
Tätä käytetään lähinnä virheiden etsimiseen.
  \index{minimal-luokka}
\item [\normalfont\texttt{report}] sopii pitemmille raporteille, jotka sisältävät
   useita lukuja, pienille kirjoille, opinnäytteille, \ldots \index{report-luokka}
\item [\normalfont\texttt{book}] sopii oikeille kirjoille \index{book-luokka}
\item [\normalfont\texttt{slides}] sopii piirtoheitinkalvoille. Luokka käyttää
	isoja groteskikirjaimia. Tämän luokan tilalla voidaan käyttää
Foil\TeX:iä\footnote{\CTAN|macros/latex/contrib/supported/foiltex|}.
        \index{slides-luokka}\index{foiltex}
\end{description}
\end{lined}
\end{table}

\begin{table}[!bp]
\caption{Dokumenttiluokkien optiot} \label{options}
\begin{lined}{12cm}
\begin{flushleft}
\begin{description}
\item[\normalfont\texttt{10pt}, \texttt{11pt}, \texttt{12pt}] \quad Nämä optiot
	asettavat dokumentin peruskirjasimen koon. Mikäli kokoa ei määritellä,
	käyttöön tulee \texttt{10pt}.  \index{dokumentin kirjasimen koko}
	\index{peruskirjasimen koko}
\item[\normalfont\texttt{a4paper}, \texttt{letterpaper}, \ldots] \quad Nämä
	optiot määrittelevät paperin koon. Oletuksena on amerikkalainen
	\texttt{letterpaper}. Näiden lisäksi optiona voidaan antaa \texttt{a5paper},
	\texttt{b5paper}, \texttt{executivepaper} ja \texttt{legalpaper}.
	\index{legal paper} \index{paper size}\index{A4 paper}\index{letter paper} \index{A5
    paper}\index{B5 paper}\index{executive paper}

\item[\normalfont\texttt{fleqn}] \quad Optio latoo matemaattiset kaavat vasempaan
	reunaan tasattuina eikä keskitettyinä.

\item[\normalfont\texttt{leqno}] \quad Asettaa kaavojen numeroinnnin vasempaan reunaan
	oikean sijasta.

\item[\normalfont\texttt{titlepage}, \texttt{notitlepage}] \quad Optiolla voidaan
	muuttaa oletuskäytäntöä siitä, tuleeko \wi{dokumentin nimiö} omalle
	sivulleen vai ei. \texttt{article}-luokassa nimiö ei tule omalle sivulleen
	oletusarvoisesti, kuten \texttt{report}- ja \texttt{book}-luokissa. \index{nimiö}

\item[\normalfont\texttt{twocolumn}] \quad Panee \LaTeX:n latomaan tekstin
	\index{kaksipalstainen teksti} kahdelle palstalle.

\item[\normalfont\texttt{twoside, oneside}] \quad Määrittelee käyttöön joko
	kaksi- tai yksipuolisen tulostuksen. Luokissa \texttt{article} ja
	\texttt{report} tulostus on oletusarvoisesti \index{yksipuolinen tulostus}
	yksipuolista ja \texttt{book}-luokassa tulostus on \index{kaksipuolinen tulostus}
	kaksipuolista. Huomaa, että tämä vaikuttaa ainoastaan dokumentin taittoon.
        Lisämääre \texttt{twoside} \emph{ei} vaikuta siihen, tulostaako tulostin dokumentin
        todella kaksipuoleisena.

\item[\normalfont\texttt{landscape}] \quad Latoo tekstin vaaka-asennossa olevalle sivulle.

\item[\normalfont\texttt{openright, openany}] \quad Luvut alkavat joko vain
	oikeanpuoleiselta sivulta tai miltä tahansa seuraavalta sivulta.
	Tämä ei toimi \texttt{article}-luokassa, sillä siinä ei lukuja ole
	käytössä lainkaan. \texttt{report}-luokka aloittaa luvut oletusarvoisesti
	heti seuraavalla sivulla ja \texttt{book}-luokka aloittaa luvut
	oikeanpuoleisilta sivuilta.

\end{description}
\end{flushleft}
\end{lined}
\end{table}

Esimerkki: käsikirjoitustiedosto voisi alkaa rivillä:
\begin{code}
\ci{documentclass}\verb|[11pt,twoside,a4paper]{article}|
\end{code}
joka pyytää \LaTeX:ia latomaan dokumentin \emph{artikkelina}, jonka
peruskirjasimen koko on \emph{11 pistettä} sekä määrittelemään taiton
\emph{kaksipuoleiselle} tulostukselle \emph{A4-kokoiselle paperille}.
\pagebreak[2]
\subsection{Makropakkaukset}
\index{Makropakkukset} Dokumenttia kirjoitettaessa huomataan mahdollisesti,
että \LaTeX{} ei pysty tekemään kaikkea. Jos mukaan pitää saada
\index{grafiikka} grafiikkaa, \index{värillinen teksti} värillistä tekstiä
tai jonkin tiedoston lähdekoodia,
täytyy \LaTeX:n ominaisuuksia lisätä. Tällaisia lisäyksiä kutsutaan
makropakkauksiksi. Pakkaukset otetaan käyttöön
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|[|\emph{optiot}\verb|]{|\emph{pakkaus}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent komennolla, jossa \emph{pakkaus} on makropakkauksen nimi ja
\emph{optiot} ovat lisämääreitä, jotka käynnistävät pakkauksen tietyt
toiminnot. Osa pakkauksista tulee perus-\LaTeXe:n mukana (Katso
taulukkoa~\ref{packages}). Loput voi hankkia erikseen. Paikallisessa
systeemissä käytössä olevista makropakkauksista löytyy lisätietoa
mahdollisesti \guide:ssa. \LaTeX-pakkausten pääasiallinen tiedonlähde
on \companion. Se sisältää kuvaukset sadoista makropakkauksista sekä
tietoa siitä, miten voidaan tehdä omia lisäyksiä \LaTeXe:iin.

Nykyisten {\TeX}-järjestelmien mukana asentuu suuri joukko makropakkauksia.
Unix-järjestelmässä näiden dokumentaatioon päästään käsiksi komennolla
\texttt{texdoc}.

\begin{table}[!hbp]
\caption{Joitakin \LaTeX:n mukana tulevia makropakkauksia} \label{packages}
\begin{lined}{11cm}
\begin{description}
\item[\normalfont\pai{doc}] \LaTeX-ohjelmien dokumentointiin.\\
 Kuvataan tiedostossa \texttt{doc.dtx}\footnote{Tämä tiedosto pitäisi olla
  asennettuna paikallisessa järjestelmässä ja siitä pitäisi pystyä saamaan
  \texttt{dvi}-tiedosto antamalla komento \texttt{latex doc.dtx} missä
  tahansa hakemistossa, johon sinulla on kirjoitusoikeus. Sama pätee
  myös muihin tässä taulukossa mainittuihin tiedostoihin.} ja 
 \companion:ssa.

\item[\normalfont\pai{exscale}] Tarjoaa matemaattisista lisäkirjasimista
  skaalatut versiot.\\ 
  Kuvataan tiedostossa \texttt{ltexscale.dtx}.

\item[\normalfont\pai{fontenc}] Määrää \LaTeX:n käyttämän
  kirjasimen \index{merkkivalikoima} merkkivalikoiman.\\
  Kuvataan tiedostossa \texttt{ltoutenc.dtx}.

\item[\normalfont\pai{ifthen}] Lisää käyttöön komennot\\
  'jos\ldots niin sitten\ldots muuten\ldots.'\\ Kuvataan
  \texttt{ifthen.dtx}-tiedostossa ja \companion:ssa.

\item[\normalfont\pai{latexsym}] Mahdollistaa erityisten
   \LaTeX-symbolien käytön. Kuvataan tiedostossa \texttt{latexsym.dtx}
   ja \companion:ssa.
 
\item[\normalfont\pai{makeidx}] Ottaa käyttöön käskyt hakemistojen
	tekemiseksi. Kuvataan kohdassa~\ref{sec:indexing} ja  \companion:ssa.

\item[\normalfont\pai{syntonly}] Tarkistaa dokumentin rakenteen sitä latomatta.
  
\item[\normalfont\pai{inputenc}] Käyttäjä voi määritellä mitä merkistöä
   käsikirjoitus käyttää. Valittavana on mm.~ASCII, ISO Latin-1, ISO Latin-2,
   437/859 MS-DOS:n merkistöistä, Apple Macintosh, Next, ANSI-Windows tai käyttäjän
   määrittelemä. Hyödyllinen mm.~suomenkielissä dokumenteissa.
   Kuvataan tiedostossa \texttt{inputenc.dtx} ja suomen osalta
   kohdassa~\ref{sec:suomi}.
\end{description}
\end{lined}
\end{table}

\subsection{Sivujen tyylit}

\LaTeX:ssa on kolme etukäteen määriteltyä
\wi{ylätunniste}/\wi{alatunniste}"-yhdistelmää eli ns.~\wi{sivutyyli}ä.
Käskyn \index{sivun tyylit!yksinkertainen@\texttt{plain}}\index{plain@\texttt{plain}}
\index{sivun tyylit!ylä- ja alatunnisteet@\texttt{headings}}\index{ylä- ja alatunnisteet@texttt{headings}}
\index{sivun tyylit!tyhjä@\texttt{empty}}\index{tyhjä@\texttt{empty}}
\begin{lscommand}
\ci{pagestyle}\verb|{|\emph{tyyli}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent \emph{tyyli}-parametri määrittelee mitä tyyliä käytetään.
Taulukko~\ref{pagestyle}
listaa etukäteen määritellyt sivutyylit.

\begin{table}[!hbp]
\caption{\LaTeX:n sivutyylit} \label{pagestyle}
\begin{lined}{12cm}
\begin{description}

\item[\normalfont\texttt{plain}] tulostaa sivunumerot sivun alaosaan, keskelle.
  Tämä sivutyyli on oletuksena.

\item[\normalfont\texttt{headings}] tulostaa luvun nimen ja sivunumeron sivun yläosaan.
	Sivun alaosa jää tyhjäksi. (Tämä tyyli on käytössä tässä dokumentissa.)
\item[\normalfont\texttt{empty}] sekä ylä- että alatunniste ovat tyhjiä.

\end{description}
\end{lined}
\end{table}

Kirjoitettavana olevan sivun tyyli voidaan muuttaa käskyllä
\begin{lscommand}
\ci{thispagestyle}\verb|{|\emph{tyyli}\verb|}|
\end{lscommand}

Osassa~\ref{sec:fancy}, sivulla~\pageref{sec:fancy} sekä teoksessa \companion{} kerrotaan miten
voidaan määritellä omia ylä- ja alatunnisteita.

%
% Pointer to the Fancy headings Package description !
%

\section{Eteen osuvia tiedostoja}

\LaTeX:lla työskenneltäessä on pian eksyksissä eri tiedostopäätteiden
kanssa. Alla on lista, joka kertoo eri tiedostotyypeistä,\index{tiedostotyypit}
joihin voi törmätä \TeX:n kanssa työskenneltäessä. Huomaa, että tämä
ole olevinaan täydellinen lista kaikista päätteistä, mutta jos huomaat
jonkin puuttuvan, pane tulemaan viestiä.

\begin{description}
  
\item[\eei{.tex}] \LaTeX:n tai \TeX:n käsikirjoitustiedosto. Voidaan
 ajaa \texttt{latex}:lla.
\item[\eei{.sty}] \LaTeX:n makrokokoelma. Tällaisen tiedoston voi
 ottaa käyttöön \LaTeX-dokumentissa \ci{usepackage}-komennolla.
\item[\eei{.dtx}] Dokumentoitua \TeX:iä. \LaTeX:n makrokokoelmatiedostot
 toimitetaan pääasiassa tässä muodossa. Jos .dtx-tiedoston ajaa
 \LaTeX:lla, saa tulostettua makrokokoelman ohjeen.
\item[\eei{.ins}] Asennustiedosto, jota vastaa .dtx-tiedosto.
 Kun \LaTeX-makrokokoelman lataa verkosta, saa normaalisti .dtx- ja
.ins-tiedoston. Kun .ins-tiedoston ajaa \LaTeX:lla, saa .dtx-tiedostosta
 purettua makrotiedostot eli .sty-tiedostot. 
\item[\eei{.cls}] Luokkatiedosto määrittelee dokumentin ulkoasun.
 Ne valitaan käyttöön \ci{documentclass}-komennolla.
\item[\eei{.fd}] kertoo {\LaTeX}:lle mitä kirjasintiedostoja käytetään.
\end{description}
Kun \LaTeX:lle syötetään käsikirjoitustiedosto, syntyy seuraavia
tiedostoja:

\begin{description}
\item[\eei{.dvi}] Device Independent file eli laitteistoriippumaton tiedosto.
 Tämä on pääasiallisin tulos \LaTeX:n käsittelystä. Sisältöä voidaan
 tarkastella DVI esikatseluohjelmalla tai se voidaan lähettää tulostimelle
 \texttt{dvips}:llä tai vastaavalla ohjelmalla.
\item[\eei{.log}] Lokitiedosto, joka kertoo yksityiskohtaisesti mitä
  käännösprosessin aikana tapahtui.
\item[\eei{.toc}] Varastoi kaikki väliotsikot. Tiedosto luetaan
 seuraavan ajon aikana ja siitä muodostetaan sisällysluettelo.
\item[\eei{.lof}] Sama kuin .toc, mutta tästä saadaan kuvitusluettelo.
\item[\eei{.lot}] Edelleen samaa, mutta nyt taulukoiden listaamista varten.
\item[\eei{.aux}] Vielä yksi tiedosto, joka välittää tietoa käännöskerrasta
 toiseen. .aux-tiedostoa käytetään muun muassa ristiviitteiden sisältämän
informaation säilyttämiseen.
\item[\eei{.idx}] Jos dokumentissa on hakemisto, \LaTeX{} varastoi kaikki
hakemistoon menevät sanat tähän tiedostoon. Tämä tiedosto prosessoidaan
\texttt{makeindex}:llä. Katso lisätietoja hakemiston tekemisestä
kohdasta \ref{sec:indexing}, sivulla \pageref{sec:indexing}
\item[\eei{.ind}] On prosessoitu .idx-tiedosto, jonka sisältö on
valmiina liitettäväksi dokumenttiin seuraavan ajon aikana.
\item[\eei{.ilg}] Lokitiedosto, joka kertoo mitä \texttt{makeindex} teki.
\end{description}


% Package Info pointer
%
%


%
% Add Info on page-numbering, ...
% \pagenumbering

\section{Suuret projektit}

Isoja dokumentteja tehtäessä voidaan käsikirjoitus jakaa useampaan
tiedostoon. \LaTeX:ssa on kaksi komentoa tämän tekemiseen.

\begin{lscommand}
\ci{include}\verb|{|\emph{tiedosto}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent Tätä käskyä voidaan käyttää itse tekstiosassa lisäämään
toisen tiedoston sisältö. Huomaa, että \LaTeX{} aloittaa uuden
sivun ennen kuin se alkaa käsitellä \emph{tiedoston} sisältöä.

Toista käskyä voidaan käyttää esittelyosassa. Se antaa mahdollisuuden
ohjata \LaTeX{} lukemaan ainoastaan tietyt tiedostot.
\begin{lscommand}
\ci{includeonly}\verb|{|\emph{tiedosto1}\verb|,|\emph{tiedosto2}%
\verb|,|\ldots\verb|}|
\end{lscommand}

Kun tämä käsky on annettu esittelyosassa, suoritetaan vain
\ci{includeonly}-komennon listassa mainittujen tiedostojen \ci{include}-komennot.
Huomaa, että tiedoston nimen ja pilkun välissä ei saa olla välilyöntiä.

\ci{include}-käsky aloittaa tiedoston sisällön latomisen uudelta sivulta.
Tästä on hyötyä \ci{includeonly}-käskyä käytettäessä, sillä sivun vaihdot
eivät muuta paikkaa, vaikka kaikkia tiedostoja ei luettaisi. 
Joskus tämä ei ole toivottavaa. Silloin voidaan käyttää käskyä
\begin{lscommand}
\ci{input}\verb|{|\emph{tiedosto}\verb|}|
\end{lscommand}
\noindent Se yksinkertaisesti ottaa mukaan tiedoston sisällön siihen paikkaan,
ilman mitään kommervenkkejä.

Jos halutaan, että \LaTeX{} ei tee muuta kuin tarkistaa nopeasti
dokumentin, voidaan käyttää makropakettia \pai{syntonly}. Se panee
\LaTeX:n tarkastamaan, että dokumentissa on käytetty oikeaa syntaksia
ja komentoja on käytetty oikein, mutta ei tulosta mitään (DVI) tulostustiedostoa.

Koska \LaTeX toimii nopeammin tässä tilassa, voidaan säästää aikaa.
Käyttö on hyvin yksinkertaista:

\begin{verbatim}
\usepackage{syntonly}
\syntaxonly
\end{verbatim}

Kun halutaan tuottaa ladottuja sivuja, voidaan yksinkertaisesti
kommentoida jälkimmäinen rivi (lisäämällä sen eteen prosenttimerkki).

\section{Suomenkieliset dokumentit}\label{sec:suomi}

Kun dokumenttia ei kirjoiteta englanniksi, vaan esimerkiksi suomeksi,
\LaTeX:n asetuksia täytyy muuttaa hieman:

\begin{enumerate}
\item Kaikki automaattisesti generoitavat tekstit\footnote{Sisällysluettelo,
Kuvaluettelo, \ldots} täytyy muuttaa suomenkielisiksi. Käyttämällä
Johannes Braamsin \pai{babel}-makropakettia nämä muuttuvat automaattisesti
halutun kieliseksi.
\item \LaTeX:n täytyy saada tietoonsa jostain suomen kielen tavutussäännöt.
Tavutussääntöjen lisääminen on hieman hankalampi juttu. Jotta eri tavutussäännöt
tulisivat käyttöön täytyy ne lisätä formaattitiedostoon. \guide:n pitäisi antaa
tarvittava informaatio.
\end{enumerate}

Jos järjestelmääsi on jo lisätty suomalaiset tavutussäännöt, voit käynnistää
suomalaiset \pai{babel}-makrot lisäämällä \verb|\documentclass|-käskyn jälkeen:
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|[|\emph{finnish}\verb|]{babel}| 
\end{lscommand}
\noindent Suomen tilalla voidaan käyttää myös muita kieliä. \guide:n pitäisi
kertoa mitä kieliä järjestelmäsi tukee. Babel ottaa samalla käyttöön suomalaiset
tavutussäännöt. Jos järjestelmäsi \LaTeX-formaatti ei tue suomen tavutusta,
babel toimii kyllä, mutta se ottaa tavutuksen pois päältä. Tämä vaikuttaa
heikentävästi dokumentin ulkoasuun.

\textsf{Babel} lisää käyttöön myös muita käskyjä, jotka liittyvät merkkien
syöttöön, tavutukseen jne. Niistä kerrotaan tarkemmin edempänä tässä dokumentissa.

\subsection{Ääkköset käsikirjoituksesa}

\LaTeX:ssa on useita tapoja kirjoittaa suomessa käytettävät
kirjaimet 'ä' ja 'ö'. Helpointa on luonnollisesti käyttää
suomalaisen näppäimistön vastaavia kirjaimia suoraan.
Tämä onnistuu kyllä \LaTeX:ssa, vaikka se onkin amerikkalaista
alkuperää ja olettaa, että käytössä on vain englanninkielen
aakkoset.

Ongelmana on kuitenkin se, että eri tietokonesysteemeissä
käytetään ainakin vielä toistaiseksi erilaisia merkistöjä,
joissa 'ä' ja 'ö' sijaitsevat eri paikoissa. Niinpä
\LaTeX:lle täytyy kertoa mitä merkistöä käytetään. Se tehdään
käskyllä:
 
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|[|\emph{merkistö}\verb|]{|inputenc\verb|}|
\end{lscommand}

joka kannattaa lisätä heti \ci{documentclass}-komennon jälkeen.

Hakasulkeiden sisään tulee käytetyn merkistön nimi.
Vaikka kirjoittaja ei tietäisi mitään tietokoneiden merkistöistä,
voi hän valita helposti oikean merkistön, kunhan
käyttöjärjestelmän nimi on tiedossa. Taulukossa~\ref{inputencs}
on lueteltu eri käyttöjärjestelmissä käytetyt merkistöt
suomen kieltä varten.

%Input Encoding
\newcommand{\ieih}[1]{%
\index{merkistöt!syöttömerkistö!#1@\texttt{#1}}%
\index{syöttömerkistöt!#1@\texttt{#1}}%
\index{#1@\texttt{#1}}}
\newcommand{\iei}[1]{%
\ieih{#1}\texttt{#1}}
%Font Encoding
\newcommand{\feih}[1]{%
\index{merkistöt!kirjasin!#1@\texttt{#1}}%
\index{kirjasimen merkistövalikoima!#1@\texttt{#1}}%
\index{#1@\texttt{#1}}}
\newcommand{\fei}[1]{%
\feih{#1}\texttt{#1}}

\begin{table}[!bp]
\caption{Eri käyttöjärjestelmien merkistöt} \label{inputencs}
\begin{lined}{12cm}
\begin{description}
\item[\normalfont\texttt{ansinew}] on Windowsin käyttäjille.
\item[\normalfont\texttt{cp1252}] on vaihtoehtoinen tapa ilmaista, että
	käytetään Windowsin merkistöä. Tämä vaihtoehto tuli käyttöön
	\LaTeXe:ssa vuoden 1997 joulukuun päivityksessä.
\item[\normalfont\texttt{latin1}] on \textsc{unix}in, Linuxin ja Amigan käyttäjille.
\item[\normalfont\texttt{cp850}] on suomalaisille MS-DOSin
	käyttäjille.
\item[\normalfont\texttt{applemac}] on Macintoshin käyttäjille.
\item[\normalfont\texttt{next}] on Next-työasemien käyttäjille.
\item[\normalfont\texttt{decmulti}] on DEC-systeemien käyttäjille.
\end{description}
\end{lined}
\end{table}

Lisäksi uusimmmissa Windowsin versioissa voidaan käyttää
Unicode-merkistöä. Tämä mahdollistaa useiden eri kirjoitusjärjestelmien
käyttämisen samassa dokumentissa. Mikäli tekstieditori tukee
Unicode-merkistöä, voidaan myös {\LaTeX}:ssa käyttää
sitä \pai{ucs}-makropakkauksen avulla.
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|{ucs}|\\ 
\ci{usepackage}\verb|[|\iei{utf8}\verb|]{inputenc}| 
\end{lscommand}

Nyt {\LaTeX}:n käsikirjoitustiedostoissa voidaan
käyttää \iei{utf8}-koodattua Unicodea. Tässä koodauksessa
yhtä merkkiä vastaa yhdestä neljään tavua. 

Suomessa \TeX-järjestelmä on joskus asennettu niin, että
yllämainittua makropakettia ei tarvitse kirjoittaa dokumentin
esittelyosaan. Lisätietoja pitäisi saada
\guide:sta tai kokeilemalla toimivatko ääkköset ilman mitään
erityisiä käskyjä.

Lisäksi tulee huomioida, että kaikki järjestelmät eivät ehkä
pysty lukemaan sellaisia käsikirjoitustiedostoja, joissa
ääkköset ovat mukana. Jo pelkästään MS-DOSissa ja Windowsissa
ääkköset on koodattu eri paikkoihin. Ääkkösistä voi myös olla harmia,
jos käsikirjoitus lähetetään amerikkalaiselle kustantajalle,
joka haluaa pelkkiä ASCII-tiedostoja ilman mitään eurooppalaisia kirjaimia.
Näiden kirjainten esittämiseen on \LaTeX:ssa kuitenkin muitakin
tapoja, joista kerrotaan edempänä.

\subsection{Oikean merkistön valinta}

LaTeX2e käyttää oletusarvoisesti Donald Knuthin tekemiä
\emph{Computer Modern} "=kirjasimia,\label{OT1} joilla voidaan kyllä
esittää 'ä' ja 'ö' "=kirjaimet, mutta suomalainen tavutus
ei suostu toimimaan näillä kirjasimilla. Syynä on se, että
Knuthin kirjasimissa 'ä' ja 'ö' tulostetaan yhdistämällä
'a' tai 'o' ja ne kaksi pistettä, joita saksalaiset kutsuvat
nimellä 'umlaut'. Lopputulos on tulostettuna suht oikean
näköinen, mutta tavutusmekanismi ei ymmärrä tällaisia
yhdistelmäkirjaimia.

Knuthin merkistöä käytettäessä ei tavutus toimi missään
muussakaan kielessä, jossa käytetään aksentteja. Niinpä
\LaTeXe:ta varten tehtiin uusi merkistö, jolle annettiin nimeksi
\fei{T1} (Text Encoding 1) ja uudet kirjasimet,
joiden nimeksi tuli \emph{European Computer Modern} eli EC.
Tässä merkistössä on kirjaimia, joissa aksentit ovat valmiina
mukana, niinpä tavutus suostuu jälleen toimimaan.
T1-merkistö otetaan käyttöön käskyllä:

\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|[T1]{fontenc}|
\end{lscommand}

Muitakin merkistöjä on olemassa kuin {T1}, esim.~Knuthin merkistön
tunnus on \fei{OT1} Old Text Encoding 1) ja kyrillisten LH-kirjasinten
merkistöjen tunnuksia ovat \fei{T2A}, \fei{T2B}, \fei{T2C} ja \fei{X2}.\footnote{Lista kielistä,
joita nämä merkistöt tukevat löytyy teoksesta \cite{cyrguide}.}
Kreikkalaista merkistöä varten on olemassa CB-paketti, joka sisältää \fei{LGR}-merkistöä
käyttävät kirjasimet.

Oletuksena T1-merkistössä käytetään siis EC-kirjasimia, mutta
näistä ei ensin ollut olemassa ilmaisia Postscript-versioita ja tästä
tuli ongelma, kun dokumenteista piti tehdä PDF-versio. Ongelma
ratkaistiin yleensä ottamalla käyttöön jokin Postscript-kirjasin.
Esimerkiksi Times otetaan käyttöön seuraavasti:
\begin{lscommand}
\ci{usepackage}\verb|{times}|
\end{lscommand}

Toinen vaihtoehto oli käyttää makropakettia \pai{ae}, joka
huijasi \LaTeX:n käyttämään \emph{Computer Modern} "=kirjasinta
\fei{T1}-merkistön tavoin.

Kummassakin tavassa on vikana se, että aivan kaikkia T1-merkistön
kirjainmerkkejä ei löydy kuin EC-kirjasimista. Näitä ei yleensä
kuitenkaan tarvita suomenkielisssä dokumenteissa.

Vuoden 2002 aikana CTAN-hakemistoon kuitenkin ilmaantui
fonttikokoelma nimeltä \emph{Super Computer Modern}, joka
sisältää EC-kirjasinten Post\-script"-kopiot sekä mm.~kyrilliset
kirjainmerkit. Suomenkielisen version PDF-tiedostoissa on
käytetty juuri näitä Super Computer Modern "=kirjasimia.

%%% Local Variables: 
%%% mode: latex
%%% TeX-master: "lyhyt2e"
%%% End: