summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/Master/texmf-dist/doc/latex/lshort-finnish/src/viritys.tex
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat (limited to 'Master/texmf-dist/doc/latex/lshort-finnish/src/viritys.tex')
-rw-r--r--Master/texmf-dist/doc/latex/lshort-finnish/src/viritys.tex886
1 files changed, 886 insertions, 0 deletions
diff --git a/Master/texmf-dist/doc/latex/lshort-finnish/src/viritys.tex b/Master/texmf-dist/doc/latex/lshort-finnish/src/viritys.tex
new file mode 100644
index 00000000000..5a0eea1c5ce
--- /dev/null
+++ b/Master/texmf-dist/doc/latex/lshort-finnish/src/viritys.tex
@@ -0,0 +1,886 @@
+%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
+% Contents: Customising LaTeX output
+% $Id: viritys.tex,v 1.1.1.1 2002/12/01 08:05:09 hellgren Exp $
+%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%%
+\chapter{\LaTeX:n virittely}
+
+\begin{intro}
+Tähän asti opetuilla käskyillä tehdyt dokumentit ovat järjellisen
+näköisiä suurimmalle osalle. Vaikka ne eivät ole mitenkään erikoisen
+näköisiä, ne noudattavat korkealaatuisen typografian vakiintuneita
+sääntöjä, jotka tekevät dokumenteista helppolukuisia ja silmää
+miellyttäviä.
+
+On kuitenkin tilanteita, joissa \LaTeX{} ei tarjoa tarpeisiin
+sopivia käskyjä tai ympäristöjä tai sitten käytössä olleilla
+käskyillä tuotettu ulkoasu ei täytä sille asetettuja vaatimuksia.
+
+Tässä luvussa annetaan joitakin vinkkejä siitä, miten
+\LaTeX:lle opetetaan uusia temppuja ja miten sen tulostama
+ulkoasu saadaan näyttämään erilaiselta.
+\end{intro}
+
+\section{Uudet käskyt, ympäristöt ja makropakkaukset}
+
+Lukija on varmaankin huomannut, että kaikki tässä kirjasessa
+esitetyt komennot on ladottu laatikon sisään ja ne esiintyvät
+kirjasen lopussa olevassa hakemistossa. Tätä varten kirjoittaja
+on luonut makropaketin \index{makropaketti}, jossa on
+määritelty uusia komentoja ja ympäristöjä tätä tarkoitusta varten.
+Nyt voidaan kirjoittaa yksinkertaisesti:
+
+\begin{example}
+\begin{lscommand}
+\ci{esim}
+\end{lscommand}
+\end{example}
+
+Tässä esimerkissä käytetään sekä uutta \ei{lscommand}-ympäristöä,
+joka vastaa laatikon piirtämisestä komennon ympärille, että
+uutta \ci{ci}-komentoa, joka latoo komennon nimen ja lisää
+vastaavan hakusanan hakemistoon. Tämän voi tarkistaa etsimällä
+\ci{esim}-komentoa tämän kirjasen hakemistosta, josta löytyy
+hakusana \ci{esim}, joka viittaa joka sivulle, jossa esim-komento
+on mainittu.
+
+Jos tekijä päättää, ettei halua enää komentoja ladottavan laatikon
+sisään, voidaan \texttt{command}-ympäristön määrittelyjä muuttaa.
+Tämä on helpompaa kuin etsiä dokumentista kaikki ne kohdat, joissa
+sanojen ympärille on piirretty laatikko \LaTeX:n
+peruskäskyillä.
+
+
+\subsection{Uudet käskyt}
+
+Omien käskyjen lisäämiseen käytetään
+\begin{lscommand}
+\ci{newcommand}\verb|{|%
+ \emph{nimi}\verb|}[|\emph{numero}\verb|]{|\emph{määritelmä}\verb|}|
+\end{lscommand}
+\noindent "=komentoa.
+Komento tarvitsee vähintään kaksi argumenttia: uuden komennon \emph{nimen}
+ja komennon \emph{määritelmän}. Hakasulkeissa oleva \emph{numero} on
+vaihtoehtoinen. Sitä voidaan käyttää määrittelemään komentoja, jotka
+saavat maksimissaan 9 argumenttia. Jos se puuttuu, argumenttien määräksi
+oletataan 0 eli ei lainkaan argumentteja.
+
+Asia pitäisi selvitä seuraavasta kahdesta esimerkistä. Ensimmäinen
+esimerkki määrittelee uuden \ci{pjlk}-komennon. Se on lyhenne
+sanoista ''Pitkänpuoleinen johdanto \LaTeX2e:n käyttöön''. Kyseinen
+komento voi olla tarpeen, jos tämän kirjasen nimi pitäisi latoa
+yhä uudelleen ja uudelleen.
+
+\begin{example}
+\newcommand{\pjlk}{Pitkänpuoleinen
+ johdanto \LaTeX2e:n
+ käyttöön}
+Tämä on ''\pjlk'' \ldots{}
+''\pjlk''
+\end{example}
+
+Seuraava esimerkki esittää \emph{numero}-argumentin käyttöä.
+\verb|#1|:n tilalle tulee käyttäjän antama argumentti. Jos halutaan
+käyttää useampia argumentteja, jatketaan numerointia \verb|#2| jne.
+
+\begin{example}
+\newcommand{\txsit}[1]
+ {Tämä on \emph{#1} johdanto
+ \LaTeX2e:n käyttöön}
+% varsinaisessa dokumentissa:
+\begin{itemize}
+\item \txsit{pitkänpuoleinen}
+\item \txsit{hyvin lyhyt}
+\end{itemize}
+\end{example}
+
+\LaTeX{} ei anna määritellä uutta komentoa, jolla on sama nimi
+kuin jollain jo määritellyllä. Tätä varten on kuitenkin olemassa
+erityinen komento: \ci{renewcommand}.
+Sen syntaksi on sama kuin \verb|\newcommand|-komennon.
+
+Tietyissä tilanteissa halutaan ehkä käyttää
+\ci{providecommand}-komentoa. Se toimii kuten \ci{newcommand},
+mutta jos samanniminen komento on jo määritelty \LaTeX{}
+jättää uuden määrittelyn huomiotta.
+
+\LaTeX:n komentoja seuraavissa välilyönneissä on tiettyjä seikkoja,
+jotka tulee ottaa huomioon. Katso sivulta \pageref{whitespace} lisätietoja.
+
+\subsection{Uudet ympäristöt}
+
+Ympäristöjen määrittelemiseksi on samantapainen komento kuin
+\verb|\newcommand|. \ci{newenvironment}-komennon syntaksi on seuraava:
+
+\begin{lscommand}
+\ci{newenvironment}\verb|{|%
+ \emph{nimi}\verb|}[|\emph{numero}\verb|]{|%
+ \emph{ennen}\verb|}{|\emph{jälkeen}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+Myös \ci{newenvironment}-komentoa voidaan käyttää vaihtoehtoisen
+argumentin kanssa tai ilman. \emph{ennen}-argumentin materiaali
+käsitellään ennen kuin ympäristössä olevaa tekstiä käsitellään.
+\emph{jälkeen}-argumentin materiaali käsitellään sen jälkeen
+kun vastaan on tullut \verb|\end{|\emph{nimi}\verb|}|-komento.
+
+Alla oleva esimerkki kuvaa \ci{newenvironment}-komennon käyttöä.
+\begin{example}
+\newenvironment{kuningas}
+ {\rule{1ex}{1ex}%
+ \hspace{\stretch{1}}}
+ {\hspace{\stretch{1}}%
+ \rule{1ex}{1ex}}
+
+\begin{kuningas}
+Uskolliset alamaiseni \ldots
+\end{kuningas}
+\end{example}
+
+Argumenttia \emph{numero} käytetään samalla tavoin kuin
+\verb|\newcommand|"-komennossa. \LaTeX{} varmistaa, ettei jo
+olemassa olevaa ympäristöä aleta määritellä. Jos olemassa olevaa
+ympäristöä pitää muuttaa, siihen voidaan käyttää komentoa \ci{renewenvironment}.
+Se käyttää samaa syntaksia kuin komento \ci{newenvironment}.
+
+Esimerkissä käytetyt komennot selitetään myöhemmin: katso komentoa
+\ci{rule} sivulta \pageref{sec:rule}, \ci{stretch} sivulta \pageref{cmd:stretch}
+ja lisätietoa \ci{hspace}:sta saa sivulta \pageref{sec:hspace}.
+
+\subsection{Ylimääräiset välit}
+
+Uuteen ympäristöön tulee helposti mukaan ylimääräisiä tyhjiä välejä, joilla
+voi olla kohtalokkaat vaikutukset. Otetaan esimerkiksi
+otsikkoympäristö, jossa ei käytetään sisennystä eikä myöskään sitä
+seuraavassa kappaleessa. Komento \ci{ignorespaces} ymäpäristön aloituksen
+määrittelyissä estää rivinvaihtoja tekemästä tyhjiä välejä.
+Ympäristön lopetuksen määrittely on hankalampi tapaus. Komennolla
+\ci{ignorespacesafterend} panee {\LaTeX}:n lisäämään komennon
+\ci{ignorespaces} kun ympäristö on päättynyt.
+
+\begin{example}
+\newenvironment{simple}%
+ {\noindent}%
+ {\par\noindent}
+
+\begin{simple}
+Huomaa välilyönti\\vasemmalla.
+\end{simple}
+Tässä\\myös.
+\end{example}
+
+\begin{example}
+\newenvironment{correct}%
+ {\noindent\ignorespaces}%
+ {\par\noindent\ignorespacesafterend}
+
+\begin{correct}
+Vasemmalla ei ole\\välilyöntiä.
+\end{correct}
+Sama\\tässä.
+\end{example}
+
+\subsection{\LaTeX{} komentorivillä}
+
+Unixin tapaisissa käyttöjärjestelmissä voidaan {\LaTeX}-projektien
+koostamiseen käyttää Makefile-tiedostoja. Tähän liittyen voisi olla
+mielenkiintoista tuottaa erilaisia versioita samasta dokumentista
+kutsumalla {\LaTeX}:ia erilaisilla komentorivin parametreilla. Mikäli
+dokumenttiin lisätään seuraava rakenne:
+
+\begin{verbatim}
+\usepackage{ifthen}
+\ifthenelse{\equal{\blackandwhite}{true}}{
+ % mustavalkotila; jotain tehdään..
+}{
+ % väritila; jotain muuta tehdään..
+}
+\end{verbatim}
+
+Nyt {\LaTeX}:ia voidaan kutsua näin:
+\begin{verbatim}
+latex '\newcommand{\blackandwhite}{true}\input{test.tex}'
+\end{verbatim}
+
+Ensin määritellään komento \verb|\blackandwhite| ja sitten luetaan varsinainen tiedosto.
+Mikäli \verb|\blackandwhite| saa arvon \texttt{false}, dokumentista tehdään väriversio.
+
+\subsection{Omat makropakkaukset}
+
+Jos dokumentissa määritellään paljon uusia ympäristöjä ja komentoja, tulee
+esittelyosasta pitkän puoleinen. Silloin on parempi tehdä makropakkaus,
+joka sisältää kaikki uudet määrittelyt. Makropakkaus saadaan käyttöön
+komennolla \ci{usepackage}.
+
+\begin{figure}[!htbp]
+\begin{lined}{\textwidth}
+\begin{verbatim}
+% Tobias Oetikerin demopaketti
+\ProvidesPackage{demopack}
+\newcommand{\pjlk}{Pitkänpuoleinen johdanto \LaTeXe:n käyttöön}
+\newcommand{\txsit}[1]{The \emph{#1} Johdanto
+ \LaTeXe:n käyttöön}
+\newenvironment{king}{\begin{quote}}{\end{quote}}
+\end{verbatim}
+\end{lined}
+\caption{Esimerkkipakkaus} \label{package}
+\end{figure}
+
+Makropaketin kirjoittaminen vastaa oikeastaan dokumentin johdanto-osan
+sisällön kopioimista erilliseen tiedostoon, jolla on \texttt{.sty}-pääte.
+Makropakettitiedoston alussa annetaan erityinen
+\begin{lscommand}
+\ci{ProvidesPackage}\verb|{|\emph{makropaketin nimi}\verb|}|
+\end{lscommand}
+\noindent komento. \verb|\ProvidesPackage| kertoo \LaTeX:lle paketin
+nimen. LaTeX{} antaa virheilmoituksen, mikäli makropaketti yritetään
+ottaa käyttöön toistamiseen. Kuvassa \ref{package} on pieni esimerkkimakropakkaus,
+joka sisältää edellisissä esimerkeissä esitetyt komennot.
+
+\section{Kirjasinmalli ja "=koko}
+
+\subsection{Kirjasimen vaihtokomennot}
+
+\index{kirjasin}\index{kirjasimen koko} \LaTeX{} valitsee kirjasimen leikkauksen
+ja koon dokumentin loogisen rakenteen (otsikot, alaviitteet \ldots) perusteella.
+Joissain tapauksissa kirjasinleikkaus ja "=koko halutaan ehkä muuttaa käsin.
+Se voidaan tehdä taulukoissa~\ref{fonts} ja \ref{sizes} listatuilla komennoilla.
+Jokaisen kirjasimen varsinainen koko riippuu dokumentin luokasta ja sen optioista.
+Taulukossa~\ref{tab:pointsizes} esitetään näitä komentoja vastaavat absoluuttiset
+pistekoot, sellaisina kuin ne on määritelty dokumenttien standardiluokissa.
+
+\begin{example}
+{\small Pienet ja
+\textbf{lihavat} latinot}
+{\Large isottelivat käyttäen
+\textit{kursiivia}.}
+\end{example}
+
+\LaTeXe:n eräs tärkeä ominaisuus on se, että kirjasinten määreet ovat
+toisistaan riippumattomia. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjasimen kokoa
+ja jopa leikkausta voidaan muuttaa ja samalla säilyttää aikaisemmin
+määritellyt lihavoinnin tai vinouden määreet.
+
+\emph{Matematiikkatilassa} voidaan kirjasimen vaihtokomentoja käyttää
+poistumiseen \emph{matematiikkatilasta} normaaliin tekstitilaan. Jos
+kirjasinta halutaan vaihtaa matematiikkaa ladottaessa, on sitä varten
+toinen kokoelma komentoja. Katso talukosta~\ref{mathfonts}.
+
+\begin{table}[!bp]
+\caption{Kirjasimet} \label{fonts}
+\begin{lined}{12cm}
+%
+% Alan suggested not to tell about the other form of the command
+% eg \verb|\sffamily| or \verb|\bfseries|. This seems a good thing to me.
+%
+\begin{tabular}{@{}rl@{\qquad}rl@{}}
+\ci{textrm}\verb|{...}| & \textrm{\wi{antiikva}}&
+\ci{textsf}\verb|{...}| & \textsf{\wi{groteski}}\\
+\ci{texttt}\verb|{...}| & \texttt{kirjoituskone}\\[6pt]
+\ci{textmd}\verb|{...}| & \textmd{keskivahva}&
+\ci{textbf}\verb|{...}| & \textbf{\wi{lihavoitu}}\\[6pt]
+\ci{textup}\verb|{...}| & \textup{\wi{pysty}}&
+\ci{textit}\verb|{...}| & \textit{\wi{kursiivi}}\\
+\ci{textsl}\verb|{...}| & \textsl{\wi{vino}}&
+\ci{textsc}\verb|{...}| & \textsc{\wi{kapiteelit}}\\[6pt]
+\ci{emph}\verb|{...}| & \emph{korostettu} &
+\ci{textnormal}\verb|{...}| & \textnormal{dokumentin} kirjasin
+\end{tabular}
+
+\bigskip
+\end{lined}
+\end{table}
+
+
+\begin{table}[!bp]
+\index{kirjasinkoot}
+\caption{Kirjasinkoot} \label{sizes}
+\begin{lined}{12cm}
+\begin{tabular}{@{}ll}
+\ci{tiny} & \tiny pikkuruinen kirjasin \\
+\ci{scriptsize} & \scriptsize hyvin pieni kirjasin\\
+\ci{footnotesize} & \footnotesize melko pieni kirjasin\\
+\ci{small} & \small pieni kirjasin \\
+\ci{normalsize} & \normalsize normaali kirjasin \\
+\ci{large} & \large iso kirjasin
+\end{tabular}%
+\qquad\begin{tabular}{ll@{}}
+\ci{Large} & \Large isompi kirjasin \\[5pt]
+\ci{LARGE} & \LARGE hyvin iso kirjasin \\[5pt]
+\ci{huge} & \huge valtava \\[5pt]
+\ci{Huge} & \Huge suurin
+\end{tabular}
+
+\bigskip
+\end{lined}
+\end{table}
+
+\begin{table}[!tbp]
+\caption{Absoluuttiset pistekoot standardiluokissa}\label{tab:pointsizes}
+\label{tab:sizes}
+\begin{lined}{12cm}
+\begin{tabular}{lrrr}
+\multicolumn{1}{c}{koko} &
+\multicolumn{1}{c}{10pt (oletusarvo) } &
+ \multicolumn{1}{c}{11pt optio} &
+ \multicolumn{1}{c}{12pt optio}\\
+\verb|\tiny| & 5pt & 6pt & 6pt\\
+\verb|\scriptsize| & 7pt & 8pt & 8pt\\
+\verb|\footnotesize| & 8pt & 9pt & 10pt \\
+\verb|\small| & 9pt & 10pt & 11pt \\
+\verb|\normalsize| & 10pt & 11pt & 12pt \\
+\verb|\large| & 12pt & 12pt & 14pt \\
+\verb|\Large| & 14pt & 14pt & 17pt \\
+\verb|\LARGE| & 17pt & 17pt & 20pt\\
+\verb|\huge| & 20pt & 20pt & 25pt\\
+\verb|\Huge| & 25pt & 25pt & 25pt\\
+\end{tabular}
+
+\bigskip
+\end{lined}
+\end{table}
+
+
+\begin{table}[!bp]
+\caption{Matemaattiset kirjasimet} \label{mathfonts}
+\begin{lined}{0.7\textwidth}
+\begin{tabular}{@{}ll@{}}
+\fni{mathrm}\verb|{...}|& $\mathrm{Antiikva\ kirjasin}$\\
+\fni{mathbf}\verb|{...}|& $\mathbf{Lihavoitu\ kirjasin}$\\
+\fni{mathsf}\verb|{...}|& $\mathsf{Groteski\ kirjasin}$\\
+\fni{mathtt}\verb|{...}|& $\mathtt{Konekirjoituskirjasin}$\\
+\fni{mathit}\verb|{...}|& $\mathit{Kursiivi\ kirjasin}$\\
+\fni{mathcal}\verb|{...}|& $\mathcal{KALLIGRAFINEN\ KIRJASIN}$\\
+\fni{mathnormal}\verb|{...}|& $\mathnormal{Normaali\ kirjasin}$\\
+\end{tabular}
+
+%\begin{tabular}{@{}lll@{}}
+%\textit{Komento}&\textit{Esimerkki}& \textit{Tulos}\\[6pt]
+%\ci{mathcal}\verb|{...}|& \verb|$\mathcal{B}=c$|& $\mathcal{B}=c$\\
+%\ci{mathrm}\verb|{...}|& \verb|$\mathrm{K}_2$|& $\mathrm{K}_2$\\
+%\ci{mathbf}\verb|{...}|& \verb|$\sum x=\mathbf{v}$|& $\sum x=\mathbf{v}$\\
+%\ci{mathsf}\verb|{...}|& \verb|$\mathsf{G\times R}$|& $\mathsf{G\times R}$\\
+%\ci{mathtt}\verb|{...}|& \verb|$\mathtt{L}(b,c)$|& $\mathtt{L}(b,c)$\\
+%\ci{mathnormal}\verb|{...}|& \verb|$\mathnormal{R_{19}}\neq R_{19}$|&
+%$\mathnormal{R_{19}}\neq R_{19}$\\
+%\ci{mathit}\verb|{...}|& \verb|$\mathit{ffi}\neq ffi$|& $\mathit{ffi}\neq ffi$
+%\end{tabular}
+
+\bigskip
+\end{lined}
+\end{table}
+
+Kirjasinkokojen yhteydessä aaltosulkeilla \index{aaltosulkeet} on
+merkittävä rooli. Niitä käytetään \emph{ryhmittelyyn}. Ryhmittely rajoittaa
+useimpien \LaTeX:n komentojen vaikutusaluetta. \index{ryhmittely}
+
+\begin{example}
+Hän pitää {\LARGE Suurista ja
+{\small pienistä} kirjaimista}.
+\end{example}
+
+Kirjasinkoon muutos vaikuttaa myös riviväleihin, mutta vain jos
+kappale päättyy ennen kuin kirjasinkokoa vaihtavan komennon vaikutus
+päättyy. Lopettavaa suljetta \verb|}| ei pitäisi siis käyttää liian
+aikaisin. Huomaa seuraavissa kahdessa esimerkissä \verb|\par|-komennon
+sijainti.\footnote{\texttt{\bs{}par}
+vastaa kappaleiden välissä olevaa tyhjää riviä.}
+
+\begin{example}
+{\Large Älä lue tätä! Se ei ole
+totta. Usko huviksesi!\par}
+\end{example}
+
+\begin{example}
+{\Large Tämäkään ei ole totta.
+Mutta minä olenkin valehtelija.}\par
+\end{example}
+
+Jos kirjasinkokoa halutaan vaihtaa koko kappaleessa tai vielä suuremmassa
+osassa tekstiä, halutaan ehkä käyttää ympäristöä kirjasinkoon vaihtamiseksi.
+
+\begin{example}
+\begin{Large}
+Tämä ei ole totta.
+Mutta mikä nykyään
+on \ldots
+\end{Large}
+\end{example}
+
+\noindent Tämä säästää sulkeiden laskemiselta.
+
+\subsection{Vaaksa väärään voi olla virsta vaaraan}
+
+Kuten tämän luvun alussa todettiin, voi olla vaarallista sorkkia
+dokumenttia tällaisilla komennoilla, sillä ne toimivat vastoin
+\LaTeX:n perusajatusta, joka on dokumentin loogisen ja visuaalisen
+muotoilun erottaminen toisistaan. Tämä tarkoittaa sitä, että
+kun samaa kirjasinta vaihtavaa komentoa käytetään useammassa paikassa
+tietyn tyyppistä tietoa ladottaessa, pitäisi käyttää
+\verb|\newcommand|-määritystä määrittelemään ''looginen peitekomento'',
+joka käyttää kyseistä kirjasinkomentoa.
+
+\begin{example}
+\newcommand{\hups}[1]{\textbf{#1}}
+Älä \hups{tule} tähän huoneeseen,
+siinä on tuntematonta alkuperää
+oleva \hups{kone}.
+\end{example}
+
+Tällä tavalla on se etu, että myöhemmin voidaan päättää, halutaanko
+vaaraa ilmaisemaan jokin muu visuaalinen keino kuin \verb|\textbf|
+ilman, että täytyisi etsiä dokumentista kaikki kohdat, joissa
+on \verb|\textbf| ja joissa sitä on käytetty nimenomaan ilmaisemaan
+vaaraa.
+
+\subsection{Neuvo}
+
+Tämän matkan kirjasinten ja kirjasinkokojen maailmaan päättää
+muutama neuvon sananen:\nopagebreak
+
+\begin{quote}
+ \underline{\textbf{Muista\Huge!}} \textit{Mitä}
+ \textsf{EN\textbf{\LARGE EM} \texttt{M}\textsl{ÄN}} kirjasimia \Huge
+ dokumentissa \tiny käytetään \footnotesize \textbf{sitä} \small \texttt{luettavampi},
+ \large \textit{ja} \normalsize \textsc{kauniimpi}
+ \textsl{\textsf{siitä} t\large u\Large l\LARGE e\huge e}.
+\end{quote}
+
+\section{Välistys}
+
+\subsection{Rivivälit}
+
+\index{riviväli} Mikäli dokumentissa halutaan käyttää isompaa riviväliä,
+voidaan sitä muuttaa panemalla
+\begin{lscommand}
+\ci{linespread}\verb|{|\emph{kerroin}\verb|}|
+\end{lscommand}
+\noindent "=komento dokumentin esittelyosaan. \verb|\linespread{1.3}|
+käytetään ''yhden ja puolen'' riviväliin ja \verb|\linespread{1.6}| ''kakkosen''
+riviväliin. Normaalisti riviväliä ei levitetä, joten kerroin on silloin 1.
+\index{kakkosen riviväli}
+
+Komennon \ci{linespread} huomattavat vaikutukset eivät sovi julkaistaviin töihin.
+Mikäli rivivälin muuttamiseen on hyvät syyt, on ehkä syytä käyttää
+komentoa:
+\begin{lscommand}
+\verb|\setlength{\baselineskip}{1.5\baselineskip}|
+\end{lscommand}
+
+\begin{example}
+{\setlength{\baselineskip}%
+ {1.5\baselineskip}
+Tämä kappale on ladottu 1,5 kertaa
+leveämmällä rivivälillä. Huomaa
+par-komento kappaleen lopussa.\par}
+
+Tämän kappaleen tarkoitus on esittää,
+että sulkeen jälkeen riviväli on
+taas normaali.
+\end{example}
+
+\subsection{Kappaleen muotoilu}\label{parsp}
+
+\LaTeX:ssa on kaksi kappaleen ulkoasuun vaikuttavaa parametria.
+Panemalla käsikirjoitustiedoston esittelyosaan määrittelyn
+\begin{code}
+\ci{setlength}\verb|{|\ci{parindent}\verb|}{0pt}| \\
+\verb|\setlength{|\ci{parskip}\verb|}{1ex plus 0.5ex minus 0.2ex}|
+\end{code}
+voidaan kappaleiden ulkoasua muuttaa. Nämä kaksi komentoa kasvattavat
+kappaleiden väliä ja samalla asettavat ensimmäisen rivin sisennyksen
+nollaksi.
+
+Yllä olevan esimerkin \texttt{plus} ja \texttt{minus} kertovat
+\TeX:lle, että kappaleiden väliä voidaan kasvattaa tai kutistaa
+kerrottu määrä, jos näin kappaleet sopivat sivulle paremmin.
+
+Mannereurooppalaisessa typografiassa (myös Suomessa) kappaleiden
+väliin tulee usein tyhjä rivi eikä ensimmäistä riviä sisennetä. Tämä
+vaikuttaa myös sisällysluetteloon. Sen rivit ladotaan myös väljemmin.
+Tämän välttämiseksi voi olla parempi siirtää nämä kaksi komentoa
+esittelyosasta johonkin kohtaan \verb|\tableofcontents|-käskyn jälkeen
+tai sitten jättää käyttämästä niitä, sillä useimmissa ammattilaisen
+tekemissä kirjoissa ensimmäinen rivi on sisennetty eikä kappaleiden
+välissä ole tyhjää riviä.
+
+Jos halutaan sisentää sellaisen kappaleen ensimmäinen rivi, jossa se
+ei ole sisennetty voidaan käyttää
+\begin{lscommand}
+\ci{indent}
+\end{lscommand}
+\noindent "=komentoa kappaleen alussa.\footnote{Jos halutaan sisentää otsikon jälkeinen
+ensimmäinen kappale, kannattaa käyttää 'tools'-kokoelman \pai{indentfirst}-makropakkausta.}
+Tämä toimii luonnollisesti vain silloin kuin \verb|\parindent| ei ole saanut
+arvoa nolla.
+
+Jos halutaan luoda sisentämätön kappale, voidaan käyttää
+\begin{lscommand}
+\ci{noindent}
+\end{lscommand}
+\noindent "=käskyä kappaleen alussa. Tästä voi olla hyötyä silloin kun
+dokumentti alkaa suoraan leipätekstillä eikä jollain otsikolla.
+
+\subsection{Vaakasuora välistys}
+
+\label{sec:hspace}
+\LaTeX{} määrittelee sanojen ja lauseiden välit automaattisesti.
+Vaakavälistyksen lisäämiseksi käytetään komentoa\index{vaakavälistys}
+\begin{lscommand}
+\ci{hspace}\verb|{|\emph{mitta}\verb|}|
+\end{lscommand}
+Jos tämä välistys tulee säilyttää vaikka se osuisi rivin loppuun tai
+alkuun, käytetään \verb|\hspace*|"=komentoa \verb|\hspace|"=komennon
+sijasta. \emph{Mitta} on yksinkertaisimmillaan vain numero ja mittayksikkö.
+Tärkeimmät mittayksiköt on listattu taulukossa~\ref{units}.
+\index{mittayksiköt}
+
+\begin{example}
+Tämä\hspace{1.5cm} on 1,5 cm:n
+mittainen väli.
+\end{example}
+\suppressfloats
+\begin{table}[tbp]
+\caption{\TeX:n mittayksiköt} \label{units}
+\begin{lined}{9.5cm}
+\begin{tabular}{@{}ll@{}}
+\texttt{mm} & millimetri $\approx 1/25$~tuumaa \quad \demowidth{1mm} \\
+\texttt{cm} & senttimetri = 10~mm \quad \demowidth{1cm} \\
+\texttt{in} & tuuma $=$ 25.4~mm \quad \demowidth{1in} \\
+\texttt{pt} & piste $\approx 1/72$~tuumaa $\approx \frac{1}{3}$~mm \quad\demowidth{1pt}\\
+\texttt{em} & käytössä olevan kirjasimen 'M':n leveys \quad \demowidth{1em}\\
+\texttt{ex} & käytössä olevan kirjasimen 'x':n korkeus \quad \demowidth{1ex}
+\end{tabular}
+
+\bigskip
+\end{lined}
+\end{table}
+
+\label{cmd:stretch}
+Komento
+\begin{lscommand}
+\ci{stretch}\verb|{|\emph{n}\verb|}|
+\end{lscommand}
+\noindent luo erityisen kumisen välin. Se venyy niin pitkälle, että
+rivillä jäljellä oleva tila tulee täyteen. Jos samalla rivillä
+annetaan kaksi \verb|\hspace{\stretch{|\emph{n}\verb|}}|"-komentoa,
+kasvavat välit venymiskertoimen mukaisesti.
+
+\begin{example}
+x\hspace{\stretch{1}}
+x\hspace{\stretch{3}}x
+\end{example}
+
+Tekstiä välistettäessä voi olla järkevää, että välit riippuvat
+käytetyn kirjasimen koosta. Tätä varten on olemessa suhteelliset
+mittayksiköt \texttt{em} ja \texttt{ex}.:
+
+\begin{example}
+{\Large{}iso\hspace{1em}y}\\
+{\tiny{}pieni\hspace{1em}y}
+\end{example}
+
+\subsection{Pystysuora välistys}
+
+Kappaleiden, otsikoiden \ldots\ välit \LaTeX{} määrittää automaattisesti.
+Tarvittaessa \emph{kahden kappaleen väliin} voidaan lisätä ylimääräinen
+väli komennolla
+\begin{lscommand}
+\ci{vspace}\verb|{|\emph{mitta}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+Tätä komentoa pitäisi normaalisti käyttää kahden tyhjän rivin välissä.
+Jos tämä väli pitäisi säilyttää myös sivun ylä"- tai alareunassa, käytetään
+komennon tähtiversiota \verb|\vspace*|.
+\index{pystysuora välistys}
+
+Komentoa \verb|\stretch| voidaan käyttää \verb|\pagebreak|:n yhteydessä
+latomaan sivun viimeinen rivi tai keskittämään teksti sivulla pystysuunnassa.
+\begin{code}
+\begin{verbatim}
+Vähän tekstiä \ldots
+
+\vspace{\stretch{1}}
+Tämä menee sivun viimeiselle riville.\pagebreak
+\end{verbatim}
+\end{code}
+
+Ylimääräistä väliä lisätään \emph{saman} kappaleen kahden rivin väliin
+\begin{lscommand}
+\ci{\bs}\verb|[|\emph{mitta}\verb|]|
+\end{lscommand}
+\noindent "=komennolla.
+
+Mikäli väliä ei haluta määritellä tarkkaan, voidaan käyttää komentoja
+\ci{bigskip} (isoon väliin) ja \ci{smallskip} (pieneen väliin).
+
+\section{Sivun ulkoasu}
+
+\begin{figure}[!hp]
+\begin{center}
+\makeatletter\@layout\makeatother
+\end{center}
+\vspace*{1.8cm}
+\caption{Sivun ulkoasun asetukset.}
+\label{fig:layout}
+\cih{footskip}
+\cih{headheight}
+\cih{headsep}
+\cih{marginparpush}
+\cih{marginparsep}
+\cih{marginparwidth}
+\cih{oddsidemargin}
+\cih{paperheight}
+\cih{paperwidth}
+\cih{textheight}
+\cih{textwidth}
+\cih{topmargin}
+\end{figure}
+\index{page layout}
+
+\index{sivun ulkoasu}
+\LaTeXe{} antaa mahdollisuuden määritellä arkkikoon \index{arkin koko}
+\verb|\documentclass|"-komennossa. \LaTeXe{} valitsee sitten automaattisesti
+\wi{marginaalit}. Joskus kuitenkin ennalta määrätyt arvot eivät tyydytä.
+Niitä voidaan luonnollisesti muuttaa.
+%no idea why this is needed here ...
+\thispagestyle{fancyplain}
+Kuvassa~\ref{fig:layout} näytetään kaikki muutettavissa olevat parametrit.
+Kuva on tehty 'tools' kokoelman \pai{layout}-makropakkauksella.%
+\footnote{\CTANref|tex-archive/macros/latex/required/tools|}.
+
+\textbf{SEIS!} \ldots ennenkuin syöksytään ''kapeat sivut leveämmäksi kiihkoon''
+kannattaa asiaa miettiä ensin muutama sekunti. Kuten muillakin asioissa \LaTeX:ssa,
+on sivun ulkoasulla tarkoituksensa.
+
+Niinpä, MS Wordilla tehtyihin sivuihin verrattuna ne näyttävät hyvinkin kapeilta.
+Katsotaanpa kuitenkin lukijan mielikirjaa\footnote{Nyt on kyse vakavaraisen kustantajan
+julkaisemasta oikeasta painetusta kirjasta.} ja lasketaan rivillä keskimäärin
+olevien merkkien määrä. Huomataan, että rivillä on vain noin 66 merkkiä.
+Tehdäänpä sama myös \LaTeX:n sivulla. Huomataan, että myös siinä on 66 merkkiä
+rivillä. Kokemus osoittaa, että lukeminen vaikeutuu heti kun rivillä on
+enemmän merkkejä. Tämä johtuu siitä, että silmiä on vaikea siirtää
+rivin lopusta seuraavan rivin alkuun. Samasta syystä sanomalehdet ladotaan
+useammalla palstalla.
+
+Eli jos leipätekstin leveyttä lisätään on muistettava, että lukijoiden
+elämä tehdään vaikeammaksi. Riittäköön tämä kuitenkin varoituksista,
+lupasinhan kertoa miten se tehdään \ldots
+
+\LaTeX{} tarjoaa näiden parametrien muuttamiseksi kaksi komentoa. Niitä
+käytetään tavallisesti dokumentin johdanto-osassa.
+
+Ensimmäinen komento liittää johonkin parametreista tietyn arvon:
+\begin{lscommand}
+\ci{setlength}\verb|{|\emph{parametri}\verb|}{|\emph{mitta}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+Seuraava komento lisää pituutta johonkin parametreista.
+\begin{lscommand}
+\ci{addtolength}\verb|{|\emph{parametri}\verb|}{|\emph{mitta}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+Tämä toinen komento on oikeastaan hyödyllisempi kuin \ci{setlength}-komento,
+sillä nyt tullaan työskentelemään yksinomaan aikaisemmin määritellyillä
+asetuksilla. Koko tekstin levyden kasvattamiseksi yhden senttimetrin verran,
+dokumentin johdanto-osaan pannaan:
+\begin{code}
+\verb|\addtolength{\hoffset}{-0.5cm}|\\
+\verb|\addtolength{\textwidth}{1cm}|
+\end{code}
+
+Tässä yhteydessä voitaisiin tutustua \pai{calc}-makropakettiin,
+joka antaa mahdollisuuden käyttää aritmeettisia operaatioita aina
+kun funktioiden argumenteille annetaan jotain arvoja.
+
+\section{Lisää hupia mitoista}
+
+Aina kuin vain mahdollista on \LaTeX"-dokumenteissa parasta välttää
+absoluuttisia mittoja. On parempi perustaa asiat muiden elementtien
+leveydelle tai korkeudelle. Kuvan leveys voisi olla \verb|\textwidth|,
+jotta se täyttäisi sivun.
+
+Seuraavat kolme komentoa mahdollistavat tekstijonon leveyden, korkeuden
+ja syvyyden määrittämisen.
+
+\begin{lscommand}
+\ci{settoheight}\verb|{|\emph{komento}\verb|}{|\emph{teksti}\verb|}|\\
+\ci{settodepth}\verb|{|\emph{komento}\verb|}{|\emph{teksti}\verb|}|\\
+\ci{settowidth}\verb|{|\emph{komento}\verb|}{|\emph{teksti}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+\noindent Seuraava esimerkki esittää tavan käyttää näitä komentoja.
+
+\begin{example}
+\flushleft
+\newenvironment{vardesc}[1]{%
+ \settowidth{\parindent}{#1:\ }
+ \makebox[0pt][r]{#1:\ }}{}
+
+\begin{displaymath}
+a^2+b^2=c^2
+\end{displaymath}
+
+\begin{vardesc}{Jossa}$a$,
+$b$ -- ovat suorakulmaisen kolmion
+suoran kulman adjunkteja.
+
+$c$ -- on kolmion
+yksinäinen hypotenuusa.
+
+$d$ -- ei lopulta esiinny tässä
+lainkaan. Eiko olekin hämäävää?
+\end{vardesc}
+\end{example}
+
+\section{Laatikot}
+
+\LaTeX{} rakentaa sivuja työntelemällä laatikoita sinne tänne. Ensinnäkin
+jokainen kirjain on pieni laatikko, joka sitten liimataan muihin kirjaimiin
+muodostamaan sanoja. Nämä liimataan edelleen muihin sanoihin, mutta erityisellä
+elastisella liimalla, jotta joukko sanoja voidaan ahtaa tai levittää täyttämään
+sivun yksi rivi.
+
+Myönnettäköön, että tämä oli yksinkertaistettu kuvaus siitä, mitä todella
+tapahtuu, mutta ajatus on se, että \TeX{} operoi liimalla ja laatikoilla.
+Eikä ainoastaan kirjain ole laatikko. Mitä tahansa voidaan panna laatikkoon,
+myös muita laatikoita. \LaTeX{} käsittelee sitten jokaista laatikkoa aivan
+kuin yksittäistä kirjainta.
+
+Menneissä luvuissa olemme jo törmänneet joihinkin laatikoihin, vaikka
+niitä ei erikseen mainittu. Esimerkiksi \ei{tabular}"-ympäristö ja komento
+\ci{includegraphics} saa aikaan laatikon. Tämä tarkoittaa sitä, että kaksi
+taulukkoa tai kuvaa voidaan helposti asemoida vierekkäin. On vain varmistettava,
+että niiden yhteisleveys ei ylitä tekstin leveyttä.
+
+Tietty kappale voidaan myös pakata laatikkoon joko
+
+\begin{lscommand}
+\ci{parbox}\verb|[|\emph{sijainti}\verb|]{|\emph{leveys}\verb|}{|\emph{teksti}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+\noindent "=komennolla tai
+
+\begin{lscommand}
+\verb|\begin{|\ei{minipage}\verb|}[|\emph{sijainti}\verb|]{|\emph{leveys}\verb|}| teksti
+\verb|\end{|\ei{minipage}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+\noindent "=ympäristöllä. \texttt{Sijainti} voi olla jokin kirjaimista
+\texttt{c, t} tai \texttt{b}, jolla määritellään laatikon pystysuora sijainti
+suhteessa ympäröivän tekstin peruslinjaan. \texttt{leveys} ilmaisee
+laatikon leveyden. Pääero on siinä, että parboxin sisällä ei voida käyttää
+kaikkia komentoja, kun taas minipagessa kaikki on mahdollista.
+
+Vaikka \ci{parbox} pakkaa koko kappaleen rivinvaihtoineen kaikkineen,
+on olemassa myös laatikointikomentoja, jotka toimivat vaakasuoralla
+asemoidulla materiaalilla. Yksi niistä onkin jo tuttu eli \ci{mbox}.
+Se yksinkertaisesti pakkaa joukon laatikoita toiseen laatikkoon, ja
+sitä voidaan käyttää estämään \LaTeX:ia panemasta rivinvaihtoa tiettyjen
+sanojen väliin. Koska kerran laatikoiden sisään voidaan panna laatikoita,
+ovat nämä vaakasuorat laatikonpakkaajat äärimmäisen joustavia käyttää.
+
+\begin{lscommand}
+\ci{makebox}\verb|[|\emph{leveys}\verb|][|\emph{sijainti}\verb|]{|\emph{teksti}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+\noindent \emph{leveys} määrittää tuloksena saatavan laatikon leveyden ulkoa
+nähtynä.\footnote{Tämä tarkoittaa sitä, että se voi olla pienempi kuin
+laatikon sisällä oleva materiaali. Leveydeksi voidaan antaa jopa 0 pt, jolloin
+laatikon sisällä oleva teksti ladotaan niin, ettei se vaikuta ympäröiviin
+laatikoihin.} Mittayksiköiden lisäksi leveytenä voidaan antaa \ci{width},
+\ci{height}, \ci{depth} ja \ci{totalheight}. Ne saavat arvon ladotun
+\emph{tekstin} mitoista. \emph{sijainti}"-parametri saa yksikirjaimisen arvon:
+\textbf{c} keskitetty, \textbf{l} vasemmalle tasattu, \textbf{r} oikealle tasattu
+tai \textbf{s}, joka tasaa tekstin laatikon koko alalle.
+
+\ci{framebox} toimii samalla tavoin kuin \ci{makebox}, mutta se piirtää
+tekstin ympärille kehyksen.
+
+Seuraavat esimerkit näyttävät mitä \ci{makebox}:lla ja \ci{framebox}:lla
+voidaan muun muassa tehdä.
+
+\begin{example}
+\makebox[\textwidth]{%
+ k e s k i n e n}\par
+\makebox[\textwidth][s]{%
+ l e v i t e t t y}\par
+\framebox[1.1\width]{Näin sitä
+ ollaan kehyksissä!} \par
+\framebox[0.8\width][r]{Hitto,
+ tuli liian leveä} \par
+\framebox[1cm][l]{Hällä
+ väliä, eiks je?}
+Pystytkö lukemaan tämän?
+\end{example}
+
+Nyt kun vaakasuorat asiat ovat hallinassa, voidaan siirtyä
+pystysuoriin.\footnote{Täydellinen kontrolli saavutetaan vain hallitsemalla
+ sekä vaakasuoraa että pystysuoraa materiaalia \ldots} Se ei ole ongelma
+\LaTeX:lle.
+
+\begin{lscommand}
+\ci{raisebox}\verb|{|\emph{nosto}\verb|}[|\emph{syvyys}\verb|][|\emph{korkeus}\verb|]{|\emph{teksti}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+\noindent "=komennolla voidaan määritellä laatikon ominaisuuksia pystysuoralla akselilla.
+Kolmessa ensimmäisessä parametrissa voidaan käyttää muuttujia \ci{width}, \ci{height},
+\ci{depth} ja \ci{totalheight}, jolloin laatikon kokoon vaikuttaa \emph{teksti}-argumentti.
+
+\begin{example}
+\raisebox{0pt}[0pt][0pt]{\Large%
+\textbf{Aaaa\raisebox{-0.3ex}{a}%
+\raisebox{-0.7ex}{aa}%
+\raisebox{-1.2ex}{r}%
+\raisebox{-2.2ex}{g}%
+\raisebox{-4.5ex}{h}}}
+hän huusi, mutta ei edes seuraava
+rivissä huomannut, että jotain
+kauheaa oli tapahtunut hänelle.
+\end{example}
+
+\section{Linjat ja välikkeet}
+\label{sec:rule}
+
+Muutama sivu sitten nähtiin komento
+
+\begin{lscommand}
+\ci{rule}\verb|[|\emph{noste}\verb|]{|\emph{leveys}\verb|}{|\emph{korkeus}\verb|}|
+\end{lscommand}
+
+\noindent Normaalikäytössä se tekee mustan laatikon.
+
+\begin{example}
+\rule{3mm}{.1pt}%
+\rule[-1mm]{5mm}{1cm}%
+\rule{3mm}{.1pt}%
+\rule[1mm]{1cm}{5mm}%
+\rule{3mm}{.1pt}
+\end{example}
+
+\noindent Siitä on hyötyä piirrettäessä pysty"- ja vaakasuoria viivoja.
+Kansisivulla oleva viiva on esimerkiksi tehty \ci{rule}-komennolla.
+
+Erityistapaus on linja, jolla ei ole leveyttä, mutta kylläkin tietty korkeus.
+Painoalalla tätä kutsutaan välikkeeksi. \index{välike} Sitä käytetään
+varmistamaan, että sivulla olevalla elementillä on tietty minimikorkeus.
+Sitä voidaan käyttää \texttt{tabular}-ympäristössä varmistamaan, että
+rivillä on tietty minimikorkeus.
+
+\begin{example}
+\begin{tabular}{|c|}
+\hline
+\rule{1pt}{4ex}Tukipalkki \ldots\\
+\hline
+\rule{0pt}{4ex}Välike\\
+\hline
+\end{tabular}
+\end{example}
+
+\bigskip
+{\flushright Loppu.\par}
+
+%%% Local Variables:
+%%% mode: latex
+%%% TeX-master: "lyhyt2e"
+%%% End:
+