path: root/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex

% Tekijä:   Teemu Likonen <tlikonen@iki.fi>
% Lisenssi: Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen (CC BY-SA 4.0)
% https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/legalcode.fi

\chapter{Merkintäkieli ja perustekniikka}

Latex on merkintäkieli, mikä tarkoittaa, että se sisältää omat tapansa
dokumentin rakenteen ja sisällön kuvaamiseen. Kaikkea ei kirjoiteta
lähdedokumenttiin sellaisenaan, vaan täytyy käyttää tiettyjä kielen
sääntöjen mukaisia merkintätapoja tai komentoja.

Tässä luvussa käsitellään merkintäkielen perusasioita, joita on tarpeen
ymmärtää ennen kuin voi tehokkaasti toimia Latexin parissa. Kaikkea ei
tarvitse opetella ulkoa, mutta tähän lukuun on hyvä palata välillä
kertaamaan perustekniikkaa.

\section{Merkistö}

Latex\-/lähdetiedostoon voi kirjoittaa tekstiä Unicode\-/ merkistöllä ja
sen \textsc{utf}\=/8\-/ koodauksella, jos kääntäjänä on Unicoden osaava
ohjelma kuten Lualatex tai Xelatex. Pääasiassa siis merkit kirjoitetaan
sellaisenaan lähdetiedostoon, mutta on kuitenkin monenlaisia
poikkeuksia, ja niitä käsitellään tässä alaluvussa.

\subsection{Varatut erikoismerkit}

Muutamalla merkillä on perus Latexissa erikoismerkitys, eikä niitä voi
käyttää normaalilla tavalla. Merkit ovat seuraavat:

\begin{koodilohkosis}
% $ ^ _ # & { } ~ \
\end{koodilohkosis}

\noindent
Useimmat näistä merkeistä voi suojata erikoismerkitykseltään
kirjoittamalla niiden eteen kenoviivan (\koodi{\keno}). Tildeä
(\textasciitilde), sirkumfleksia (\textasciicircum) eikä kenoviivaa
itseään ei voi suojata pelkän kenoviivan avulla, koska kenoviivan kanssa
ne muodostavat eräitä muita komentoja. Taulukossa
\ref{tlk/merkkien-suojaus} on koottuna, kuinka edellä mainitut
erikoismerkit suojataan eli saadaan ladottua dokumenttiin sellaisenaan.

\leijutlk{
  \begin{tabular}{cll}
    \toprule
    \ots{Merkki} & \multicolumn{2}{l}{\ots{Kirjoittaminen}} \\
    \midrule
    \koodi{\%} & \komento{\%} \\
    \koodi{\$} & \komento{\$} & \komento{textdollar} \\
    \koodi{\^{}} & \komento{\^{}}\komentoarg{} & \komento{textasciicircum} \\
    \koodi{\_} & \komento{\_} & \komento{textunderscore} \\
    \koodi{\#} & \komento{\#} \\
    \koodi{\&} & \komento{\&} \\
    \koodi{\{} & \komento{\{} & \komento{textbraceleft} \\
    \koodi{\}} & \komento{\}} & \komento{textbraceright} \\
    \koodi{\~{}} & \komento{\~{}}\komentoarg{} & \komento{textasciitilde} \\
    \koodi{\keno} && \komento{textbackslash} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Varattujen erikoismerkkien kirjoittaminen}
  \label{tlk/merkkien-suojaus}
}

Jotkin paketit määrittelevät muitakin erikoismerkkejä. Esimerkiksi
kieliasetuksiin (luku \ref{luku/kieliasetukset}) liittyvät
\paketti{polyglossia}\-/{} ja \paketti{babel}\-/paketit voivat
määritellä pari lainausmerkillä (\koodi{\textquotedbl}) alkavaa,
tavutuksen hallintaan liittyvää komentoa tai erikoismerkkiä.

\subsection{Sanaväli}
\label{luku/sanaväli}

Välilyönti, sarkainmerkki ja yksi rivinvaihto ovat kaikki tavallisia
sanavälejä Latex\-/dokumentissa, ja näillä kolmella on sama merkitys.
Esimerkiksi rivin lopussa oleva rivinvaihto tarkoittaa samaa kuin
sanojen välissä oleva välilyönti. Välilyöntejä ja sarkainmerkkejä voi
kirjoittaa useita peräkkäin, mutta ne ovat sama asia kuin yksi väli.

\begin{koodilohkosis}
Nämä      kaikki
     ovat            vain
sanoja  peräkkäin  ja               kuuluvat
    samaan kappaleeseen.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Nämä kaikki ovat vain sanoja peräkkäin ja kuuluvat samaan
  kappaleeseen.
\end{tulossis}

\noindent
Sanavälien leveys ei ole vakio. Silloin kun tekstipalsta tasataan
molemmista reunoista -- kuten tämänkin oppaan leipätekstissä \==,
rivillä olevia sanavälejä venytetään sopivasti, jotta tekstipalstan
molemmat reunat saadaan tasaiseksi.

Sanavälit eivät kuitenkaan veny loputtomasti, ainakaan
oletusasetuksilla, koska kovin suuret sanavälit olisivat
tekstikappaleessa rumia. Jos sanaväleille haluaa antaa
''hätätilanteissa'' lisää venymisvaraa, täytyy käyttää mittaa
\mitta{emergencystretch}, jota käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden
yhteydessä luvussa \ref{luku/kappale}. Mittoihin liittyvää tekniikkaa
käsitellään puolestaan luvussa \ref{luku/mitat}.

Matalatasoinen sanavälejä ja niiden venymistä säätelevä mitta on
\mitta{spaceskip}, johon voi asettaa haluamansa leveyden ja mahdolliset
venymisen rajat. Tätä mittaa ei ole suositeltavaa käyttää tavallisen
tekstin kanssa, mutta se sopii tilanteisiin, joihin tarvitaan hyvin
poikkeukselliset sanavälit.

\komentoi{setlength}
\mittai{spaceskip}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\spaceskip}{0.8em plus 0.3em minus 0.2em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Myös kirjainperheelle voi asettaa oman sanavälikertoimensa fontin
asetusten \koodi{Word\-Space}\-/valitsimella. Tätä asetusta käsitellään
fonttien yhteydessä luvussa \ref{luku/fontit-välistys}.

\subsection{Rivinvaihto lähdedokumentissa}
\label{luku/rivinvaihtomerkit}

Lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan vain sanaväleiksi
eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos ladottuun
dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan lähdedokumenttiin kaksi
kenoviivaa (\komento{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
tekstikappaleiden yhteydessä luvussa \ref{luku/rivinvaihtokomennot}.

On kuitenkin mahdollista saada myös lähdedokumentin rivinvaihdot
toteutumaan automaattisesti ladotussa tekstissä. Sellainen tila
kytketään päälle komennolla \komento{obeycr}; normaaliin tilaan
palataan taas komennolla \komento{restorecr}. Näistä komennoista voi
olla hyötyä väliaikaisesti ja erityistilanteissa, mutta pysyväksi koko
dokumentin tilaksi \komento{obeycr} ei yleensä sovi.

\subsection{Kappaleen vaihtuminen}
\label{luku/kappaleen-vaihtuminen}

Tyhjä rivi lähdetiedostossa tarkoittaa kappaleen vaihtumista. Rivi on
tyhjä silloin, kun se ei sisällä mitään muuta kuin rivinvaihdon tai kun
se sisältää vain välilyöntejä tai sarkainmerkkejä ja lopuksi
rivinvaihdon. Tyhjiä rivejä voi olla useita peräkkäin, mutta ne
tarkoittavat samaa kuin yksi tyhjä rivi. Uuden tekstikappaleen voi
aloittaa myös komennolla \komento{par}.

\begin{koodilohkosis}
Nämä rivit kuuluvat
samaan kappaleeseen.

Tässä on toinen tekstikappale.
Nyt ei oteta kantaa siihen, miten
rivit ja kappaleet muotoillaan.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ladotuissa teksteissä uuden tekstikappaleen alkaminen ilmaistaan usein
sisennetyllä rivillä, mutta sisennyksiä eikä muitakaan muotoiluja ei
tehdä tekstieditorissa välien avulla. Kappaleiden muotoiluun on omat
keinonsa, ja niistä käsitellään luvussa \ref{luku/kappale}.

\subsection{Kommentit ja muistiinpanot}

Latex\-/dokumentissa prosentin merkki (\koodi{\%}) on kommenttimerkki,
jonka jälkeisen rivinosan kääntäjä jättää huomioimatta. Merkki on
tarkoitettu kirjoittajan omien kommenttien ja muistiinpanojen
kirjoittamiseen.

\begin{koodilohkosis}
% Nyt ei tosin ole
% mitään kommentoitavaa.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kommenttimerkki vaikuttaa kääntäjään myös siten, että se syö kaikki
välilyönnit ja sarkainmerkit, jotka tulevat kyseisen kommentin jälkeen.
Tämän vuoksi kommenttimerkin avulla voi yhdistää eri riveillä olevan
tekstin. Seuraava esimerkki tuottaa ladottuna ehjän sanan \emph{Latex}:

\begin{koodilohkosis}
La% Nämä rivit
  t% yhdistyvät.
    ex
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  La% Nämä rivit
    t% yhdistyvät.
      ex
\end{tulossis}

\subsection{Aaltosulkeet}
\label{luku/aaltosulkeet}

Aaltosulkeet \mbox{\koodi{\{\}}} muodostavat eräänlaisen näkymättömän
ympäristön, jonka sisällä voi olla väliaikaisesti voimassa erilaiset
asetukset kuin ulkopuolella. Aaltosulkeiden sisällä suoritetut komennot,
uusien komentojen määrittelyt (luku \ref{luku/komennot}) tai asetetut
mittojen arvot (luku \ref{luku/mitat}) ovat voimassa vain kyseisen
ympäristön sisäpuolella. Seuraavassa esimerkissä aaltosulkeilla rajataan
kursivointikomennon \komento{itshape} vaikutusaluetta.

\begin{koodilohkosis}
tavallinen {\itshape kursiivi} tavallinen
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  tavallinen {\itshape kursiivi} tavallinen
\end{tulossis}

\subsection{Sitova välilyönti}

Sitova välilyönti on samanlainen tyhjä merkki kuin tavallinenkin
välilyönti, mutta rivinvaihtoa ei sallita sen kohdalta. Sitovalla
välilyönnillä kannattaa estää esimerkiksi pienistä osista koostuvan
ilmauksen hajoaminen eri riveille (esimerkki: \emph{osa~5}). Latexissa
sitova välilyönti saadaan joko tildemerkillä (\koodi{\textasciitilde})
tai nimenomaan siihen tarkoitetulla merkillä, jonka Unicode\-/tunnus on
\uctunnus{u+00a0 no-break space}.

Nämä kaksi eri merkkiä, tilde ja \uctunnus{u+00a0}, toimivat hieman eri
tavoin. Molemmat estävät rivinvaihdon, mutta tildemerkki sallii välin
venymisen samalla tavalla kuin tavallinenkin sanaväli sallii (luku
\ref{luku/sanaväli}). Sen sijaan merkki \uctunnus{u+00a0} on
vakiolevyinen eikä siis veny muiden sanavälien tavoin. Merkkiä
\uctunnus{u+00a0} täytyy käyttää ainakin vuorosanaviivan (\==) ja sitä
seuraavan sanan välissä, koska se väli ei saa venyä.

\subsection{Ohuke}
\label{luku/ohuke}

Ohuke on tavallista sanaväliä kapeampi väli, ja se tehdään
komennolla~\komento{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
on \murtoluku{1}{6} typografisen neliön leveydestä eli em-mitasta (luku
\ref{luku/mitat}). Ohuke on tasalevyinen ja sitova, eli se ei veny
muiden sanavälien tavoin, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
esimerkiksi pitkien lukujen ja puhelinnumeroiden ryhmittelyyn paremmin
kun sanaväli.

\komentoi{,}
\begin{koodilohkosis}
12\,750\,000
J.\,R.\,R. Tolkien
\end{koodilohkosis}

\noindent
Myös henkilön etunimen alkukirjainten välissä voi käyttää ohuketta, jos
tavallinen sanaväli vie kirjaimet turhan kauas toisistaan. Sukunimi
erotetaan kuitenkin aina sanavälillä. Joskus myös päiväyksissä käytetään
ohuketta järjestysluvun pisteiden jälkeen. Taulukossa \ref{tlk/ohuke}
vertaillaan sanaväliä, ohuketta ja yhteen kirjoittamista.

\leijutlk{
  \komentoi{,}
  \begin{tabular}{lrll}
    \toprule
    & \ots{Luku} & \ots{Päiväys} & \ots{Nimi} \\
    \midrule
    \otsrivi{Sanaväli} & 12 750 000 & \sout{9. 5. 2020} & J. R. R. Tolkien \\
    \otsrivi{Ohuke} & 12\,750\,000 & 9.\,5.\,2020 & J.\,R.\,R. Tolkien \\
    \otsrivi{Yhteen} & 12750000 & 9.5.2020 & \sout{J.R.R. Tolkien} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Sanavälin, ohukkeen ja yhteen kirjoittamisen vertailu. Suomen
    kielen vastaiset kirjoitusasut on viivattu yli}
  \label{tlk/ohuke}
}

\subsection{Lainausmerkit ja heittomerkki}
\label{luku/lainausmerkit}

Suomalaisessa näppäinasettelussa \textsc{shift} eli vaihtonäppäin ja 2
tuottaa yleislainausmerkin eli niin sanotun \textsc{ascii}\-/
lainausmerkin (\textquotedbl), mutta se ei taida olla minkään kielen
varsinainen lainausmerkki. On siis syytä käyttää oikeita
lainausmerkkejä, ja se käy Latexissa varsin helposti.

Eri kielissä lainausmerkkikäytännöt ovat erilaiset. Suomen kielessä
käytetään ''tällaisia'' lainausmerkkejä ja joskus >>tällaisia>>
kulmalainausmerkkejä. Jos lainauksen sisään tarvitaan lainaus, täytyy
sisempi lainaus kirjoittaa 'tällaisten' puolilainausmerkkien avulla.
Yksittäin käytettynä se on nimeltään heittomerkki. Englannin kielessä
lainauksen alussa ja lopussa on erilainen merkki, ja ``tässä'' siitä
esimerkki. Samoin on puolilainausmerkin kohdalla: `näin'.

Latexissa voi käyttää Unicode\-/merkistöä ja lähdedokumenttiin voi
kirjoittaa suoraan ne lainausmerkit, jotka halutaan ladottavaksi, mutta
edellä mainituille merkeille on myös omat merkintätapansa.
Näppäimistöltä kirjoitettava yleisheittomerkki (\koodi{'}) tuottaa
ladottuna automaattisesti oikean kaarevan heittomerkin ('). Kun
kirjoittaa kaksi heittomerkkiä peräkkäin (\koodi{''}), on
lopputuloksena yksi kaareva lainausmerkki (''). Kahdella suurempi kuin
\=/merkillä (\koodi{>>}) saadaan kulmalainausmerkki~(>>).

\begin{koodilohkosis}
''Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.'' \\
>>Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.>>
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  ''Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.'' \\
  >>Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.>>
\end{tulossis}

\noindent
Edellä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita
kieliä varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
kahdella gravisaksentilla (\koodi{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
tehdään yhdellä aksentilla (\koodi{`}). Joissakin kielissä käytetään
erilaisia kulmalainausmerkkejä lainauksen alussa ja lopussa. Vasemmalle
osoittava merkki (<<) tehdään kahdella pienempi kuin \=/merkillä
(\koodi{<<}).

Joskus todella halutaan latoa yleislainausmerkki (\textquotedbl) tai
yleisheittomerkki (\textquotesingle). Ne saadaan komennoilla
\komento{textquotedbl} ja \komento{textquotesingle}. Yksittäinen
gravisaksentti (\`{}) tehdään komennolla \komento{`}\komentoarg{}.
Lainausmerkkien merkintätapoja ja komentoja on koottu taulukkoon
\ref{tlk/erikoismerkit-lainaus}
(s.~\pageref{tlk/erikoismerkit-lainaus}). Toisaalta kielikohtaiset
asetukset (luku \ref{luku/kieliasetukset}) voivat tuoda mukanaan myös
kielikohtaisia keinoja lainausmerkkien kirjoittamiseen.

Edellä kuvatut Latexin omat lainausmerkkien merkintätavat (\koodi{''},
\koodi{>>} ym.) eli niin sanotut Tex\-/ligatuurit voi kytkeä päälle ja
pois päältä fontin asetuksista eli \paketti{fontspec}\-/ pakettiin
kuuluvien toimintojen avulla. Fonteissa on yleensä oletuksena päällä
Tex\-/ligatuurit eli asetus \koodi{Liga\-tures=\katk TeX}, mutta sen saa
poistettua asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Asetusta
muutetaan kirjainperheen määrittelyn yhteydessä tai väliaikaisesti
komennolla \komento{addfontfeatures}.

\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
{\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} `` '' >> '}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  {\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} `` '' >> '}
\end{tulossis}

\noindent
Tasalevyisessä fontissa Tex\-/ligatuurit eivät ole päällä oletuksena,
joten yksittäisissä sanoissa tai lyhyissä ilmauksissa voi estää
Tex\-/ligatuurit esimerkiksi komennolla \komento{texttt}. Samalla
tietysti fonttikin vaihtuu tasalevyiseksi. Fontteja käsitellään
tarkemmin luvussa \ref{luku/kirjaintyypit}.

\komentoi{texttt}
\begin{koodilohkosis}
\texttt{`` '' >> '}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \texttt{`` '' >> '}
\end{tulossis}

\noindent
Paketti \pakettictan{csquotes} sisältää lainausmerkkeihin liittyviä
komentoja ja kielikohtaista logiikkaa. Paketissa olevan
\komento{enquote}\-/ komennon avulla voi jättää paketin huoleksi, miten
aloittava ja lopettava lainausmerkki tai ulommat ja sisemmät
lainausmerkit kirjoitetaan missäkin kielessä. Kielipaketti
\paketti{polyglossia} tai \paketti{babel} täytyy olla ladattuna.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{polyglossia}
\pakettii{csquotes}
\komentoi{setdefaultlanguage}
\komentoi{enquote}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage{polyglossia} \setdefaultlanguage{finnish}
\usepackage[autostyle=true]{csquotes}
% ...
\enquote{Lainauksen \enquote{sisällä} lainaus.}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \enquote{Lainauksen \enquote{sisällä} lainaus.}
\end{tulossis}

\subsection{Yhdysmerkki, ajatusviiva ja miinusmerkki}
\label{luku/yhdys-ajatus-miinus}

Yhdyssanan osien välissä käytettävä yhdysmerkki on Latexissa tavallinen
näppäimistöltä saatava yleisyhdysmerkki (\=/). Merkillä on vaikutusta
myös sanan tavutukseen, josta on tarkempaa tietoa luvussa
\ref{luku/tavutus}.

Ajatusviivaa tarvitaan esimerkiksi äärikohtien (27--29,
Oulu--Rova\-niemi), luetelmien, vuorosanojen ja virkkeen irrallisen
lisäysten merkitseminen. Suomen kielessä käytetään yleensä vain lyhyttä
ajatusviivaa \mbox{(--)}, joka tehdään Latexissa kahdella peräkkäisellä
yhdysmerkillä (\koodi{--}). Pitkä ajatusviiva \mbox{(---)} tehdään
kolmella yhdysmerkillä (\koodi{---}). Ajatusviivat vaikuttavat sanan
tavutukseen samoin kuin yhdysmerkki.

\begin{koodilohkosis}
Oulu--Rovaniemi-yhteys
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Oulu--Rovaniemi-yhteys
\end{tulossis}

\noindent
Myös Unicoden ajatusviivamerkit \uctunnus{u+2013 en dash} ja
\uctunnus{u+2014 em dash} toimivat, mutta tavutuksen kannalta ne ovat
käyttäytyneet eri tavoin Lualatex\-/\ ja Xelatex\-/ kääntäjillä.
Yhteensopivuussyistä on parasta tehdä ajatusviivat Latexin omilla
merkintätavoilla eikä Unicode\-/ merkeillä.

Silloin kun todella täytyy latoa kaksi tai kolme peräkkäistä
yhdysmerkkiä, voi käyttää tasalevyistä fonttia
(\komento{texttt}\komentoarg{--}), joka oletuksena kytkee pois Latexin
ajatusviivatoiminnon. Saman asetuksen saa kyllä mihin tahansa fonttiin,
kun poistaa fontista niin sanotut Tex\-/ligatuurit asetuksella
\koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Väliaikaisesti asetus tehdään
seuraavasti:

\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
{\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} -- ---}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  {\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} -- ---}
\end{tulossis}

\noindent
Miinusmerkille (−) ei Latexissa ole erityistä merkintätapaa muuten kuin
matematiikkatilassa (luku \ref{luku/matematiikka}). Tavallisessa
tekstitilassa lyhyttä ajatusviivaa voi ja saa käyttää myös
miinusmerkkinä, mutta vielä parempi olisi käyttää varsinaista Unicoden
miinusmerkkiä \uctunnus{u+2212 minus sign}, koska se on fonteissa
suunniteltu typografisesti yhteensopivaksi muiden matemaattisten
merkkien kanssa.

\subsection{Kolme pistettä eli ellipsi}

Ajatuksen katkeamista ja muuta sellaista ilmaisevalle kolmelle pisteelle
eli ellipsille (\ldots) on oma merkkinsä, ja fontissa se saattaa näyttää
hieman erilaiselta kuin kolme peräkkäistä pistemerkkiä. Tyypillisesti
ellipsimerkissä pisteet ovat hieman harvemmassa ja erottuvat toisistaan
paremmin kuin kolmena erillisenä merkkinä ladotut pisteet. Ellipsi
tehdään Latexissa komennoilla \komento{dots}, \komento{ldots},
\komento{textellipsis} tai Unicode\-/merkillä \uctunnus{u+2026
  horizontal ellipsis}.

\subsection{Ylä- ja alaindeksi}
\label{luku/ylä-alaindeksit}

Yläindeksit (a\textsuperscript{2}) tehdään komennolla
\komento{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
komennolla \komento{textsubscript}.

\komentoi{textsuperscript}
\komentoi{textsubscript}
\begin{koodilohkosis}
a\textsuperscript{2} a\textsubscript{2}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Oletusasetuksilla Latex toteuttaa indeksit mekaanisesti pienentämällä
fonttia ja sijoittamalla pienennetyn tekstin alas peruslinjan tuntumaan
tai ylös gemenalinjan yläpuolelle.\footnote{Katso typografinen viivasto
  eli kuva \ref{kuva/kirjainmitat} sivulla \pageref{kuva/kirjainmitat}.}
Lopputulos ei ole typografisesti välttämättä kovin hyvä, koska fontin
pienentäminen ohentaa samalla merkkien viivoja ja ohuimmat hiusviivat
voivat lähes kadota.

\englanti{Open Type} \=/fontit sisältävät usein tuen oikeille ylä- ja
alaindekseille, jotka fontin suunnittelija on toteuttanut. Niitä
kannattaa käyttää, koska suunnittelija tuntee oman fonttinsa ja on
saanut todennäköisesti parempaa jälkeä kuin Latex mekaanisesti.
\englanti{Open Type} \=/fonttien indeksit on kätevintä ottaa käyttöön
\pakettictan{realscripts}\-/ paketin avulla.

Paketti \paketti{realscripts} määrittelee uudelleen Latexin ylä- ja
alaindeksikomennot, niin että ne ensisijaisesti pyrkivät käyttämään
\englanti{Open Type} \=/fontin ominaisuutta. Jos käytössä oleva fontti
ei sisällä haluttujen merkkien ylä- tai alaindeksiä,
\paketti{realscripts}\-/ paketin komennot käyttävät automaattisesti
Latexin mekaanista keinoa. Paketti määrittelee pari muutakin hyödyllistä
komentoa, muun muassa tähdelliset versiot edellä mainituista:
\komento{textsuperscript*} ja \komento{textsubscript*}. Nämä komennot
toteuttavat aina mekaanisen ylä- tai alaindeksin eli toimivat kuten
Latexin alkuperäiset komennot.

\leijutlk{
  \gemenanum
  \begin{tabular}{lll}
    \toprule
    \ots{Komento}
    & \ots{\englanti{Open Type}}
    & \ots{Mekaaninen} \\
    \midrule
    \komento{textsuperscript}
    & \Large x\textsuperscript{ab36}
    & \Large x\textsuperscript*{ab36} \\
    \midrule
    \komento{textsubscript}
    & \Large H\textsubscript{2}SO\textsubscript{4}
    & \Large H\textsubscript*{2}SO\textsubscript*{4} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Ylä- ja alaindeksien vertailua. Oikeat Open Type \=/fonttien
    indeksit saadaan \paketti{realscripts}\-/ paketin avulla. Mekaaninen
    toteutus perustuu fontin pienentämiseen}
  \label{tlk/indeksien-vertailu}
}

Taulukossa \ref{tlk/indeksien-vertailu} vertaillaan oikeita ja
mekaanisia ylä- ja alaindeksejä. Taulukon esimerkit paljastavat, että
lopputuloksessa on eroa. Mekaaninen ylä- ja alaindeksitoiminto jättää
merkit turhan suurikokoisiksi mutta saattaa silti ohentaa merkkien
viivoja liian paljon. Se ei myöskään ymmärrä poistaa gemenanumeroita
(3624) käytöstä vaan latoo ne sellaisenaan suunnilleen oikeaan paikkaan.

Ylä- ja alaindeksejä käytettäessä on siis syytä ladata
\paketti{realscripts}\-/ paketti ja käyttää indeksit hallitsevaa
\englanti{Open Type} \=/fonttia. Fonttien ominaisuuksia voi tutkia
käyttöjärjestelmän komentotulkissa komennolla \koodi{otfinfo}. Toisaalta
fonttiin sisältyviä ylä- ja alaindeksejä voi myös kirjoittaa
Unicode\-/merkistön avulla sellaisenaan. Lopputulos on sama.

\subsection{Tavutusvihje}

Komento \komento{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
algoritmille, että sanan voi katkaista tästä kohdasta rivin lopussa.
Tavutusvihje voi estää sanan katkaisemisen muista kohdista.

\begin{koodilohkosis}
tavutus\-algo\-ritmi
\end{koodilohkosis}

\noindent
Myös sanassa olevat yhdysmerkit ja ajatusviivat vaikuttavat sanan
tavuttamiseen. Perusteellisemmin tavutusta ja sen asetuksia käsitellään
luvussa \ref{luku/tavutus}.

\subsection{Tarkkeet ja erikoismerkit}
\label{luku/tarkkeet}

Latexissa on useita komentoja tarkkeellisten kirjainten
(\'a\,\v{s}\,\c{c}\,\~o) kirjoittamiseen sekä muille merkeille, joita ei
ehkä ihan helposti saa suoraan näppäimistöltä. Komentoja on koottu
taulukoihin \ref{tlk/tarkkeet}, \ref{tlk/erikoismerkit-lainaus} ja
\ref{tlk/erikoismerkit-muut}. Taulukon tarkekomennoissa on käytetty
a\=/kirjainta esimerkkinä, mutta tarke voi liittyä muihinkin kirjaimiin.
Merkit voi kirjoittaa Latex\-/lähdedokumenttiin myös sellaisenaan, eli
näiden komentojen käyttö ei ole välttämätöntä.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[4][]{#3 & \komento{#2}\komentojatko{#1} & #4}
  \begin{tabular}{*{2}{cll}}
    \toprule
    \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki}}
    & \ots{Merkitys}
    & \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki}}
    & \ots{Merkitys} \\
    \cmidrule(r){1-3}
    \cmidrule(l){4-6}
    \rivi[a]{`}{\`a}{gravis}
    & \rivi{O}{\O}{poikkiviiva-O} \\
    \rivi[a]{'}{\'a}{akuutti}
    & \rivi{o}{\o}{poikkiviiva-o} \\
    \rivi[a]{\^{}}{\^a}{sirkumfleksi}
    & \rivi{DJ}{\DJ}{poikkiviiva-D} \\
    \rivi[a]{\~{}}{\~a}{tilde}
    & \rivi{dj}{\dj}{poikkiviiva-d} \\
    \rivi[a]{\textquotedbl}{\"a}{treema}
    & \rivi{DH}{\DH}{versaali-eth} \\
    \rivi[ a]{H}{\H a}{kaksoisakuutti}
    & \rivi{dh}{\dh}{gemena-eth} \\
    \rivi[ a]{r}{\r a}{yläympyrä}
    & \rivi{NG}{\NG}{versaali-äng} \\
    \rivi[ a]{v}{\v a}{hattu}
    & \rivi{ng}{\ng}{gemena-äng} \\
    \rivi[ a]{u}{\u a}{lyhyysmerkki}
    & \rivi{SS}{\SS}{versaali kaksois-s} \\
    \rivi[a]{=}{\=a}{pituusmerkki}
    & \rivi{ss}{\ss}{gemena kaksois-s} \\
    \rivi[ a]{b}{\b a}{alaviiva}
    & \rivi{TH}{\TH}{versaali thorn} \\
    \rivi[ a]{c}{\c a}{sedilji}
    & \rivi{th}{\th}{gemena thorn} \\
    \rivi[a]{.}{\.a}{yläpiste}
    & \rivi{i}{\i}{pisteetön i} \\
    \rivi[ a]{d}{\d a}{alapiste}
    & \rivi{j}{\j}{pisteetön j} \\
    \rivi[ a]{k}{\k a}{ogonek}
    & \rivi{AE}{\AE}{AE-ligatuuri} \\
    % \rivi{t\{ae\}}{\t{ae}}{sidontakaari}
    &&& \rivi{ae}{\ae}{ae-ligatuuri} \\
    \rivi{L}{\L}{poikkiviiva-L}
    & \rivi{OE}{\OE}{OE-ligatuuri} \\
    \rivi{l}{\l}{poikkiviiva-l}
    & \rivi{oe}{\oe}{oe-ligatuuri} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komentoja tarkkeellisten ja muiden kirjainten
    kirjoittamiseen}
  \label{tlk/tarkkeet}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}

  \begin{tabular}{cll}
    \toprule
    \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
    & \ots{Merkitys} \\
    \midrule

    \textquotedblleft
    & \komento{textquotedblleft}, \koodi{`{}`}
    & vasen lainausmerkki \\

    \textquotedblright
    & \komento{textquotedblright}, \koodi{'{}'}
    & oikea lainausmerkki \\

    \rivi{\textquotedbl}{textquotedbl}{yleislainausmerkki}

    \textquoteleft
    & \komento{textquoteleft}, \komento{lq}, \koodi{`}
    & vasen puolilainausmerkki \\

    \textquoteright
    & \komento{textquoteright}, \komento{rq}, \koodi{'}
    & oikea puolilainausmerkki, heittomerkki \\

    \rivi{\textquotesingle}{textquotesingle}
    {yleispuolilainausmerkki ja -heittomerkki}

    \guillemotleft
    & \komento{guillemotleft}, \koodi{<{}<}
    & vasen kulmalainausmerkki \\

    \guillemotright
    & \komento{guillemotright}, \koodi{>{}>}
    & oikea kulmalainausmerkki \\

    \rivi{\guilsinglleft}{guilsinglleft}{vasen kulmapuolilainausmerkki}
    \rivi{\guilsinglright}{guilsinglright}
    {oikea kulmapuolilainausmerkki}
    \rivi{\quotedblbase}{quotedblbase}{rivinalinen lainausmerkki}
    \rivi{\quotesinglbase}{quotesinglbase}{rivinalinen puolilainausmerkki}

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komentoja lainausmerkkien kirjoittamiseen}
  \label{tlk/erikoismerkit-lainaus}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}
  \providecommand{\textbigcirclekorvike}{}
  \renewcommand{\textbigcirclekorvike}{%
    \begin{tikzpicture}
      \draw (0,0) circle [radius=.65ex];
    \end{tikzpicture}}

  \begin{tabular}{cll}
    \toprule
    \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
    & \ots{Merkitys} \\
    \midrule

    \textendash
    & \komento{textendash}, \koodi{--}
    & lyhyt ajatusviiva \\

    \textemdash
    & \komento{textemdash}, \koodi{---}
    & pitkä ajatusviiva \\

    \textexclamdown
    & \komento{textexclamdown}, \koodi{!`}
    & ylösalainen huutomerkki \\

    \textquestiondown
    & \komento{textquestiondown}, \koodi{?`}
    & ylösalainen kysymysmerkki \\

    \rivi{\textgreater}{textgreater}{suurempi kuin -merkki}
    \rivi{\textless}{textless}{pienempi kuin -merkki}

    \textellipsis
    & \komento{textellipsis}, \komento{ldots}, \komento{dots}
    & kolme pistettä, ellipsi \\

    \rivi{\texteuro}{texteuro}{euron merkki}

    \textsterling
    & \komento{textsterling}, \komento{pounds}
    & punnan merkki \\

    \textdollar
    & \komento{textdollar}, \komento{\$}
    & dollarin merkki \\

    \textsection
    & \komento{textsection}, \komento{S}
    & pykälän merkki \\

    \textparagraph
    & \komento{textparagraph}, \komento{P}
    & kappaleen merkki \\

    \textcopyright
    & \komento{textcopyright}, \komento{copyright}
    & tekijänoikeusmerkki \\

    \rivi{\textregistered}{textregistered}{rekisteröity tavaramerkki}
    \rivi{\texttrademark}{texttrademark}{tavaramerkki}

    \textdagger
    & \komento{textdagger}, \komento{dag}
    & risti \\

    \textdaggerdbl
    & \komento{textdaggerdbl}, \komento{ddag}
    & kaksoisristi \\

    \textasciicircum
    & \komento{textasciicircum}, \komento{\^{}}\komentoarg{}
    & sirkumfleksi \\

    \textasciitilde
    & \komento{textasciitilde}, \komento{\~{}}\komentoarg{}
    & tilde \\

    \rivi{\textasteriskcentered}{textasteriskcentered}
    {rivinkeskinen asteriski, tähti}
    \rivi{\textbackslash}{textbackslash}{kenoviiva}
    \rivi{\textbar}{textbar}{pystyviiva}
    \rivi{\textbardbl}{textbardbl}{kaksoispystyviiva}

    \textbraceleft
    & \komento{textbraceleft}, \komento{\{}
    & vasen aaltosulje \\

    \textbraceright
    & \komento{textbraceright}, \komento{\}}
    & oikea aaltosulje \\

    \rivi{\textbullet}{textbullet}{luetelmaympyrä}
    \rivi{\textbigcirclekorvike}{textbigcircle}{suuri ympyrä}
    \rivi{\textleftarrow}{textleftarrow}{nuoli vasemmalle}
    \rivi{\textrightarrow}{textrightarrow}{nuoli oikealle}
    \rivi{\textordfeminine}{textordfeminine}
    {feminiininen järjestysluvun merkki}
    \rivi{\textordmasculine}{textordmasculine}
    {maskuliininen järjestysluvun merkki}
    \rivi{\textperiodcentered}{textperiodcentered}{rivinkeskinen piste}

    \textunderscore
    & \komento{textunderscore}, \komento{\_}
    & alaviiva \\

    \rivi{\textvisiblespace}{textvisiblespace}{näkyvä välilyönti}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komentoja erikoismerkkien kirjoittamiseen}
  \label{tlk/erikoismerkit-muut}
}

Tarke- ja erikoismerkkikomentojen lisäksi on olemassa sekalaisia muita
komentoja erikoisempien asioiden latomiseen. \marginaali{\TeX}
\marginaali{\LaTeX} Ladontajärjestelmän logojen kirjoittamiseen on
komennot \komento{TeX} ja \komento{LaTeX}. Suorakulmioita voi tehdä
\komento{rule}\-/ komennolla, jolle annetaan argumenteiksi ainakin kaksi
mittaa: leveys ja korkeus. Myös yksi hakasulkeissa annettu valinnainen
argumentti on mahdollinen. Sekin on mitta ja ilmaisee, kuinka paljon
suorakulmiota nostetaan tekstin peruslinjasta. Negatiivinen mitta laskee
suorakulmiota alaspäin. Latexin mittoja ja mittayksiköitä käsitellään
luvussa \ref{luku/mitat}.

\komentoi{rule}
\begin{koodilohkosis}
\rule{1ex}{1ex} abc \rule{3em}{.5bp} abc \rule[1ex]{3em}{.5bp}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \rule{1ex}{1ex} abc \rule{3em}{.5bp} abc \rule[1ex]{3em}{.5bp}
\end{tulossis}

\noindent
Komento \komento{strut} latoo näkymättömän, leveydettömän merkin, jonka
korkeus on rivikorkeuden eli mitan \mitta{baselineskip} mukainen.
Komentoa voi tarvita joskus esimerkiksi laatikoiden sisällä (luku
\ref{luku/laatikot}).

Käytännössä \komento{strut}\-/ komento hyödyntää sisäisesti
\komento{rule}\-/ komentoa ja latoo sen avulla leveydettömän
suorakulmion. Tarkemmin sanottuna korkeus eli tekstin peruslinjan
yläpuolinen osa on 0,7 kertaa \mitta{baselineskip}\-/ mitta ja syvyys
eli peruslinjan alapuolinen osa on 0,3 kertaa \mitta{baselineskip}.

\komentoi{rule}
\mittai{baselineskip}
\begin{koodilohkosis}
\rule[-0.3\baselineskip]{0bp}{\baselineskip}
\end{koodilohkosis}

\section{Komennot}
\label{luku/komennot}

Latexin komennot alkavat kenoviivalla (\koodi{\textbackslash}), jonka
jälkeen tulee komennon nimi. Nimi koostuu yleensä pienistä tai isoista
kirjaimista, mutta komento voi koostua myös muista merkeistä.

Komennot voivat ottaa vastaan argumentteja eli lisätietoa, jota komento
käsittelee ja tarvitsee toimintaansa. Jotkin argumentit voivat olla
pakollisia ja jotkin valinnaisia. Pakolliset kirjoitetaan
aaltosulkeisiin \koodi{\{}\ldots\koodi{\}} ja valinnaiset hakasulkeisiin
\koodi{[}\ldots\koodi{]}.

\begin{koodilohkosis}
\komento
\komento{argu}{mentteja}
\komento[valinnainen]{argu}{mentteja}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Jos pakolliseen argumenttiin haluaa sisällyttää aaltosulkeen, täytyy sen
eteen kirjoittaa kenoviiva \komento{\{}~\komento{\}}, tai voi myös
käyttää taulukossa \ref{tlk/erikoismerkit-muut} mainittuja komentoja
aaltosulkeiden tuottamiseen. Sama pätee aaltosulkeiden latomiseen
muutenkin.

Hakasulkeet sen sijaan ladotaan tekstiin normaalisti, eikä niiden kanssa
käytetä kenoviivaa. Poikkeustilanne on komennon valinnaisen argumentin
sisällä, koska valinnainen argumentti jo sinänsä kirjoitetaan
hakasulkeiden sisään. Hakasulkeita ei voi suojata kenoviivalla, koska
\komento{[} ja \komento{]} ovat jo muuhun tarkoitettuja komentoja:
niillä luodaan matematiikkatilassa (luku \ref{luku/matematiikka}) oleva
tekstilohko. Valinnaisen argumentin sisään saa hakasulkeen, kun sen
kirjoittaa aaltosulkeiden sisään. Esimerkiksi komennon
\komentox{komento}\komentoargv{\{]\}} valinnaiseksi argumentiksi tulee
lopulta yksi \koodi{]}-merkki.

Komennon yhteydessä sanavälejä käsitellään hieman poikkeuksellisesti.
Esimerkiksi komennon nimen perässä olevat sanavälit syödään pois, jos
komennolle ei anneta yhtään argumenttia. Seuraavassa esimerkissä sana
''Latex'' ladotaan ehjänä, jos vain \komentox{komento} itsessään ei
kirjoita mitään eikä vaikuta tekstin latomiseen.

\begin{koodilohkosis}
La\komento   tex
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Latex
\end{tulossis}

\noindent
Jos täytyy saada komennon nimen jälkeinen sanaväli näkyviin, täytyy
kirjoittaa komennon nimen perään aaltosulkeet
(\komentox{komento}\komentoarg{}) tai kenoviiva
(\komentox{komento}\komentojatko{\keno}).

Komennon nimen ja argumenttien välissä voi olla sanavälejä, ja ne kaikki
syödään pois. Komennon ja sen argumentit voi siis kirjoittaa vaikka
seuraavalla tavalla:

\begin{koodilohkosis}
\komento  [valinnainen]
   {argu-}   {mentteja}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Omat komennot ja abstrahointi}
\label{luku/komennot-abst}

Omien komentojen tärkein tarkoitus on merkintätapojen abstrahointi eli
teknisen toteutuksen ja yksityiskohtien piilottaminen. Sopiva
abstrahointi helpottaa lähdedokumentin käsittelemistä.

Esimerkiksi jos kirjoittaa Latexia käsittelevää kirjaa, kannattaa heti
aluksi luoda komento, jolla merkitään kaikki Latexin komennot. Komennon
nimi voisi olla vaikka \komentox{komento}, ja sen voisi määritellä
siten, että se lisää automaattisesti komennon nimen alkuun kenoviivan
(\koodi{\keno}) ja latoo koko ilmauksen tasalevyisellä fontilla.
Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelemisestä ja
käytöstä:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{texttt}
\komentoi{textbackslash}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[1]{\texttt{\textbackslash #1}}

Komennolla \komento{section} tehdään otsikoita.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Komennolla \texttt{\textbackslash section} tehdään otsikoita.
\end{tulossis}

\noindent
Edellä mainitun komennon määritelmään voi olla tarpeen lisätä myöhemmin
muitakin asioita. Latexin komentojen nimet ovat suunnilleen englantia,
ja jos nimen tavuttaa, täytyisi se tehdä englannin sääntöjen mukaisesti.
Esimerkkinä olleen \komentox{komento}\-/ komennon määritelmässä voisi
siis vaihtaa myös kielen komennolla \komento{textenglish}.%
\footnote{Kieliasetuksista käsitellään luvussa
  \ref{luku/kieliasetukset}.}

Jos ollaan kirjoittamassa laajaa tietoteosta, Latex\-/ komennot halutaan
ehkä lisätä automaattisesti kirjan lopussa olevaan asiahakemistoon (ks.
s.~\pageref{luku/asiahakemisto}). Niinpä komennon määritelmään lisätään
vielä sitäkin varten komento \komento{index}.%
\footnote{Asiahakemistoja käsitellään luvussa \ref{luku/asiasanat}.}
Lopulta Latex\-/ komentojen merkitsemiseen tarkoitettu
\komentox{komento} määriteltäisiin seuraavalla tavalla:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{textbackslash}
\komentoi{texttt}
\komentoi{textenglish}
\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[1]{%
  \texttt{\textbackslash\textenglish{#1}}%
  \index[komennot]{#1@\texttt{\textbackslash #1}}}
\end{koodilohkosis}

% Asiahakemistot-luvussa on viittaus tähän lukuun ja maininta
% \index-komennon sisällyttämisestä toisen komennon määritelmään.

\noindent
Näin oma \komentox{komento} ilmaisee tiiviisti ja havainnollisesti
tarkoituksen eli sen, että kyseessä on Latex\-/ komento. Se piilottaa
monimutkaisen teknisen toteutuksen eli fontin ja kielen vaihtamiseen
sekä asiahakemistoon liittyvät toiminnot. Lisäksi komennon teknistä
toteutusta on helppoa muuttaa myöhemmin, koska komennon määrittely on
vain yhdessä paikassa lähdedokumentin alussa.

\subsection{Komentojen määrittely}
\label{luku/komennot-määrittely}

Komentojen määrittelyyn on kolme erilaista komentoa, ja niille kaikille
annetaan samanlaiset argumentit. Komennot ovat seuraavat:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{providecommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand     {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\renewcommand   {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\providecommand {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ensimmäinen pakollinen argumentti on komennon nimi (\komentox{nimi}), ja
se voi koostua vain kirjaimista. Komento \komento{newcommand}
määrittelee uuden komennon. Mikäli komento on jo olemassa, annetaan
virheilmoitus. Toinen komento \komento{renewcommand} määrittelee
olemassa olevan komennon uudelleen. Se antaa virheilmoituksen, jos
komentoa ei ollut olemassa. Kolmas komento \komento{providecommand}
puolestaan määrittelee uuden komennon vain siinä tapauksessa, että
sellaista ei ollut ennen olemassa. Se ei anna virheilmoitusta.

Komentojen toinen pakollinen argumentti \koodi{määritelmä} sisältää
komennon määritelmän eli mitä tahansa tekstiä tai komentoja.
Suoritusvaiheessa komento ikään kuin vaihdetaan sen määritelmäksi.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}{Minua komennettiin!}
\komento
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Minua komennettiin!
\end{tulossis}

\noindent
Komentojen ensimmäinen valinnainen argumentti \koodi{n} on luku, joka
kertoo, kuinka monta argumenttia määriteltävä komento käsittelee.
Määritelmässä voi käyttää parametreja \koodi{\#1}, \koodi{\#2},
\koodi{\#3} jne., ja ne korvautuvat komennon suoritusvaiheessa
ensimmäisellä, toisella, kolmannella jne. argumentilla.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[2]{Sanoit #1 ja #2!}
\komento{hip}{hei}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Sanoit hip ja hei!
\end{tulossis}

\noindent
Toinen valinnainen argumentti \koodi{oletus} -- jos se on mukana --
kertoo, että määriteltävän komennon ensimmäinen argumentti on
valinnainen ja että tämä on sen oletusarvo. Oletusarvoa käytetään
silloin, kun valinnaista argumenttia ei ole annettu.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[3][tyyppi]{Hei #1, sanoit #2 ja #3!}
\komento{hip}{hei} \\
\komento[Leslie]{hip}{hei}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Hei tyyppi, sanoit hip ja hei! \\
  Hei Leslie, sanoit hip ja hei!
\end{tulossis}

\noindent
Joskus yhden komennon määritelmä sisältää komennon
\komento{renewcommand}, joka sitten määrittelee uudelleen jonkin toisen
komennon. Silloin parametrit \koodi{\#1}, \koodi{\#2} jne. on
tarkoitettu ensimmäisen eli uloimman kerroksen käsiteltäväksi. Sisempi
kerros käyttää parametreja \koodi{\#\#1}, \koodi{\#\#2} jne.

Kaikista kolmesta komentojen määrittelykomennosta on olemassa
tähdellinen versio eli sellainen, jonka komennon nimen lopussa on tähti
(\koodi{*}). Latexin komennoissa on tapana, että tähdellinen versio --
jos sellainen on olemassa -- tarjoaa samaan asiaan jonkin toisenlaisen
näkökulman.

\komentoi{newcommand*}
\komentoi{renewcommand*}
\komentoi{providecommand*}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand*     {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\renewcommand*   {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\providecommand* {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komentojen määrittelyssä tähdelliset versiot toimivat muuten samalla
tavalla, mutta ne antavat virheilmoituksen, jos komennolle annetut
argumentit sisältävät enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Niinpä
esimerkin \ref{esim/newcommand} koodi tuottaa käännettäessä virheen.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newcommand*}
\begin{koodilohko}
\newcommand*{\komento}[1]{Teksti: #1}

\komento{
  Ensimmäinen tekstikappale.

  Toinen tekstikappale.
}
\end{koodilohko}
  \caption{\komento{newcommand*}\-/ komennolla määritelty komento ei
    salli argumentteja, joissa on useita tekstikappaleita. Tämä
    esimerkki tuottaa käännettäessä virheilmoituksen}
  \label{esim/newcommand}
\end{esimerkki*}

\komento{newcommand*}\-/komennolla määritelty \komentox{komento} ei siis
suostu ottamaan vastaan argumentteja, jotka sisältävät kappaleen
vaihtumisen eli enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Tämä voi olla
hyödyllinen suojausominaisuus.

\subsection{Kestävät ja hauraat komennot}
\label{luku/komennot-hauraat}

Kaikki Latex\-/ komennot ovat joko kestäviä (\englanti{robust}) tai
hauraita (\englanti{fragile}). Tällä ei ole yleensä käytännön
merkitystä, mutta hauraat komennot eivät välttämättä toimi toisen
komennon argumentissa.

Hauraita komentoja ovat sellaiset, jotka sisältävät tietoa, jota Latex
kirjoittaa väliaikaistiedostoon ja lukee sieltä takaisin. Kyse on
esimerkiksi sisällysluetteloon tai muihin automaattisiin luetteloihin
kirjoitettavasta tiedosta. Hauraita ovat myös rivinvaihdot ja
valinnaisia argumentteja eli hakasulkeissa annettavia argumentteja
sisältävät komennot.

Käytännössä ongelmia aiheuttavat esimerkiksi otsikkokomennot
(\komento{section} ym.) sekä kuvatekstikomento \komento{caption}. Näiden
argumenttina oleva teksti (ja mahdolliset komennot) kirjoitetaan
tiedostoon ja ladataan sieltä myöhemmin takaisin. Hauraat komennot eivät
toimi edellä mainittujen komentojen argumentissa, ja lähdetiedoston
kääntäminen johtaa virheilmoitukseen. Ongelman voi ainakin joskus
korjata kirjoittamalla hauraan komennon eteen komennon
\komento{protect}.

\subsection{Muita vinkkejä}

Komennon viimeistä argumenttia ei välttämättä tarvitse kirjoittaa
aaltosulkeisiin, jos argumentiksi halutaan vain yksi merkki. Tällaisessa
tilanteessa komento poimii argumentiksi seuraavan merkin, joka ei ole
sanaväli.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\x}[1]{Argumentti: <#1>}
\x abc \\
\x.abc
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Argumentti: <a>bc \\
  Argumentti: <.>abc
\end{tulossis}

\noindent
Mikäli argumenttina on kenoviivalla alkava komento, sitäkään ei tarvitse
kirjoittaa aaltosulkeisiin. Latex\-/koodin lukemisen kannalta tällainen
ei välttämättä ole hyvä käytäntö, koska joskus voi hämärtyä, onko kyse
kahdesta peräkkäisestä komennosta vai onko toinen komento vain
argumenttina toiselle.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\x}[1]{Argumentti: <#1>}
\newcommand{\yyy}{abc}
\x\yyy
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Argumentti: <abc>
\end{tulossis}

\noindent
Tätä merkintätapaa esiintyy jokin verran komentojen määrittelyssä, niin
että jätetään \komento{newcommand}\-/komennon ensimmäisenä argumenttina
oleva komennon nimi ilman aaltosulkeita.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand\yyy{abc}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon määrittelyssä on välillä hyötyä \komento{ignorespaces}\-/
komennosta, joka jättää sanavälit huomioimatta komennon jälkeen. Ilman
tätä komentoa tulisi seuraavassa esimerkissä sanojen väliin yksi
välilyönti.

\komentoi{newcommand}
\komentoi{ignorespaces}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[1]{#1\ignorespaces}
\komento{yhdys}       sana
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  yhdyssana
\end{tulossis}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newcommand}
  \komentoi{renewcommand}
\begin{koodilohko}
\newcommand{\komento}{alkuperäinen}
\komento
{%
  \renewcommand{\komento}{\textit{muutettu}}
  \komento
}
\komento
\end{koodilohko}
\begin{tulos}
  alkuperäinen \textit{muutettu} alkuperäinen
\end{tulos}
\caption{Aaltosulkeilla voi rajata komennon määrittelyn
  vaikutusaluetta}
\label{esim/aaltosulkeet-rajaaminen}
\end{esimerkki*}

\noindent
Aaltosulkeilla (luku \ref{luku/aaltosulkeet}) voi rajata
komentomäärittelyn vaikutusaluetta. Esimerkin
\ref{esim/aaltosulkeet-rajaaminen} alussa asetetaan \komentox{komento}
tiettyyn alkuperäismääritelmään. Aaltosulkeiden sisällä se määritellään
väliaikaisesti uudestaan. Aaltosulkeilla rajatun ympäristön jälkeen
komennon uusi määritelmä lakkaa ja komento palautuu alkuperäiseksi.

Monimutkaisiin komentoihin voidaan tarvita ehtorakenteita. Ne saa
toteutettua \pakettictan{ifthen}\-/ paketin tarjoaman
\komento{ifthenelse}\-/ komennon avulla. Se on ohjelmointikielistä
tuttu ehtorakenne: jos annettu ehtolauseke on tosi, käsitellään
then\-/haara; muussa tapauksessa käsitellään else-haara.

\section{Ympäristöt}
\label{luku/ympäristöt}

Ympäristöt ovat rakenteita, joilla on aloittava \komento{begin}\-/
komento ja lopettava \komento{end}\-/ komento sekä nimi. Ympäristöjen
ajatuksena on, että jokin ominaisuus tai jotkin toiminnot ovat voimassa
vain ympäristön sisällä ja asiat palautuvat ennalleen ympäristön
jälkeen. Tässä mielessä ne toimivat samalla tavalla kuin aaltosulkeet
(luku \ref{luku/aaltosulkeet}). Jos esimerkiksi fonttiasetusta (luku
\ref{luku/kirjaintyypit}) muuttaa ympäristön sisäpuolella, asetus
palautuu ympäristön jälkeen samaksi kuin se oli ennen ympäristön alkua.
Samoin ympäristön sisällä määritellyt komennot ovat voimassa vain
kyseisessä ympäristössä.

\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\begin{nimi}
  % ympäristön
  % vaikutusalue
\end{nimi}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Yleisin ympäristö on nimeltään \ymparisto{document}, jonka sisään koko
dokumentin sisältö kirjoitetaan. Muita ympäristöjä käytetään
tavallisesta leipätekstistä poikkeavien rakenteiden ilmaisemiseen,
esimerkiksi luetelmiin ja taulukoihin (luvut \ref{luku/luetelmat} ja
\ref{luku/taulukot}). Ympäristöjä voi tehdä itsekin mihin hyvänsä
tarkoitukseen. Niitä määritellään seuraavilla komennoilla:

\komentoi{newenvironment}
\komentoi{renewenvironment}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment   {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\renewenvironment {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komento \komento{newenvironment} määrittelee uuden ympäristön. Se antaa
virheilmoituksen, jos samanniminen ympäristö on jo olemassa. Komento
\komento{renewenvironment} puolestaan määrittelee uudelleen ympäristön,
joka on jo olemassa. Se antaa virheilmoituksen, jos ympäristöä ei
ollutkaan olemassa.

Argumentit ovat lähes samanlaiset kuin komentojen määrittelyssä (luku
\ref{luku/komennot-määrittely}). Ympäristöjen määrittelykomennoilla on
kolme pakollista argumenttia: ensimmäinen on ympäristön nimi, toinen on
ympäristön aloitusmääritelmä (\koodi{aloitus}) ja kolmas on
lopetusmääritelmä (\koodi{lopetus}).

\komentoi{newenvironment}
\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment{ymp}{Tästä se alkaa.}{Tähän se päättyy.}

\begin{ymp}
  Ympäristön sisältöä.
\end{ymp}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Tästä se alkaa. Ympäristön sisältöä. Tähän se päättyy.
\end{tulossis}

\noindent
Tavallisesti ympäristön aloitusmääritelmään kirjoitetaan jonkin toisen
ympäristön aloituskomento sekä mahdollisesti suoritetaan joitakin
asetuskomentoja. Vastaavasti lopetusmääritelmässä lopetetaan ympäristö
eli palataan normaaliin tilaan. Tarkoituksena on abstrahoida jokin
monimutkaisempi kokonaisuus eli tehdä uusi helppokäyttöinen ympäristö, joka
piilottaa teknisen toteutuksen.

\komentoi{newenvironment}
\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment{ymp}
{\begin{mahtavuus}
    \omia\hienoja\asetuksia}
  {\end{mahtavuus}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Omille ympäristölle voi määritellä argumentteja samalla tavalla kuin
komennoillekin. Ensimmäinen valinnainen argumentti \koodi{n} on luku
joka kertoo, kuinka monta argumenttia määriteltävä ympäristö käsittelee.
Ympäristön aloitusmääritelmässä voi argumentteihin viitata parametreilla
\koodi{\#1}, \koodi{\#2}, \koodi{\#3} jne.

Jos toinen valinnainen argumentti \koodi{oletus} on mukana, se
ilmaisee, että määriteltävän ympäristön ensimmäinen argumentti on
valinnainen ja että tämä on sen oletusarvo. Oletusta käytetään silloin,
kun valinnaista argumenttia ei ole annettu. Argumentit annetaan
ympäristön aloittavan \komento{begin}\-/ komennon yhteydessä.

\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\begin{ymp}[valinnainen]{argu}{mentteja}
  % ympäristön
  % vaikutusalue
\end{ymp}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ympäristön määrittelykomennoille on myös tähdelliset versiot
\komento{newenvironment*} ja \komento{renewenvironment*}. Ne toimivat
samoin kuin edellä kuvatut tavallisetkin komentoversiot, mutta ne eivät
salli, että määritellylle ympäristölle annetut argumentit sisältävät
enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Toiminta on siis sama kuin
komentojenkin määrittelyn tähdellisissä versioissa (luku
\ref{luku/komennot-määrittely}).

\komentoi{newenvironment*}
\komentoi{renewenvironment*}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment*   {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\renewenvironment* {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\end{koodilohkosis}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newenvironment}
  \komentoi{ignorespaces}
  \komentoi{ignorespacesafterend}
  \komentoi{begin}
  \komentoi{end}

\begin{koodilohko}
\newenvironment{ymp}
{Yhdys\ignorespaces}
{esi\ignorespacesafterend}

\begin{ymp}
  sana% Kommentti poistaa seuraavan sanavälin.
\end{ymp}   merkki.
\end{koodilohko}
\begin{tulos}
  Yhdyssanaesimerkki.
\end{tulos}
\caption{Sanavälien käyttäytyminen ympäristöjen yhteydessä. Komennoilla
  \komento{ignorespaces} ja \komento{ignorespacesafterend} voi poistaa
  seuraavat sanavälit}
\label{esim/ignorespacesafterend}
\end{esimerkki*}

\noindent
Joskus ympäristöjen määrittelyyn on hyödyllistä sisällyttää komento
\komento{ignorespaces}, joka jättää huomioimatta tämän komennon
jälkeiset sanavälit. Toinen hyödyllinen on
\komento{ignorespacesafterend}, joka jättää huomioimatta ympäristön
lopettavan \komento{end}\-/ komennon jälkeiset sanavälit. Esimerkki
\ref{esim/ignorespacesafterend} selventää näiden toimintaa.

\section{Mitat}
\label{luku/mitat}

\subsection{Mittayksiköt}

Koska typografia on pitkälti teksti- ja muiden elementtien sijoittelua,
tarvitaan sitä varten mittavälineitä. Niinpä Texissäkin on pituusmittoja
ja useita pituuden mittayksiköitä. Taulukkoon \ref{tlk/mittayksiköt} on
koottu mittayksiköiden lyhenteet ja merkitykset. Teknisesti on
samantekevää, mitä yksiköitä käyttää, sillä ne ovat vain välineitä
pituuden ilmaisemiseen. Sisäisesti Tex käyttää sp-yksikköä, joka
ilmaisee samalla mittojen tarkkuuden: pienin jakamaton mitta on 1\,sp
(5,36\,nm).

\leijutlk{
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Lyh.} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    bp & piste uudessa pica-järjestelmässä, 1/72 tuumaa, 0,3528 mm \\
    pt & piste vanhassa pica-järjestelmässä, 1/72,27 tuumaa, 0,3515 mm \\
    pc & pica eli 12 pt-pistettä \\
    sp & 1/65536 pt-pistettä (5,36\,nm), Texin sisäisesti käyttämä yksikkö \\
    dd & piste Didot-järjestelmässä, 0,376 mm \\
    cc & cicero eli 12 dd-pistettä \\
    mm & millimetri \\
    cm & senttimetri \\
    in & tuuma, 25,4 mm \\
    ex & nykyisen fontin x-korkeus, perus- ja gemenalinjan etäisyys \\
    em & typografisen neliön sivun pituus, sama kuin fontin koko \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Texin mittayksiköiden lyhenteet ja merkitykset}
  \label{tlk/mittayksiköt}
}

Usein tietyt yksiköt ovat vakiintuneet tiettyihin tilanteisiin.
Esimerkiksi fonttien kokoja ja rivikorkeuksia on tapana mitata
pistemittojen avulla. Nykyään typografiassa käytetään lähinnä
bp\-/yksikön mukaista pistettä, joka tuli käyttöön Post Script
\=/standardin myötä vuonna 1984 ja jota käytetään julkaisuohjelmissa.
Sivun mittoja kuten leveyttä, korkeutta ja marginaaleja ilmaistaan
tavallisesti metrijärjestelmän avulla eli senttimetreissä tai
millimetreissä.

Latexin mittojen mittaluvuissa desimaalierottimena on piste, ja
mittayksikön lyhenne kirjoitetaan kiinni mittalukuun. Seuraavassa
esimerkissä tehdään vaakasuuntaisia ja pystysuuntaisia välejä
komennoilla \komento{hspace} ja \komento{vspace}:

\komentoi{hspace}
\komentoi{vspace}
\begin{koodilohkosis}
Sanat\hspace{1.2cm}hassusti
\vspace{2mm}

\hspace{1.75em}erillään.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Sanat\hspace{1.2cm}hassusti  \nopagebreak
  \vspace{2mm}

  \hspace{1.75em}erillään.
\end{tulossis}

\noindent
Jos pystysuuntaisen välin tekevä komento \komento{vspace} sattuu
sivunvaihdon kohdalle, väli jätetään kokonaan tekemättä. Komennosta on
olemassa tähtiversio \komento{vspace*}, joka tekee välin myös
sivunvaihdon kohdalle eli ennen tai jälkeen sivunvaihdon.

Vastaavalla tavalla toimii myös vaakasuuntainen väli \komento{hspace}.
Jos komento sattuu rivinvaihdon kohdalle, komentoa ei huomioida eli väli
jätetään tekemättä. Tähtiversio \komento{hspace*} tekee välin joka
tapauksessa.

\subsection{Mittakomennot ja typografinen viivasto}

Mittoja tallennetaan eräänlaisiin muuttujiin, jotka näyttävät päällepäin
komennoilta eli niiden alussa on kenoviiva (\koodi{\keno}) ja sitten
kirjaimista koostuva nimi. Esimerkiksi mitta \mitta{textwidth} on
tekstialueen leveys nykyisellä sivulla. Komentomaisesta ulkoasustaan
huolimatta mittoja ei voi suorittaa komentoina; ne sopivat vain komennon
argumentiksi, silloin kun tarvitaan mitta.

Uusia mittoja luodaan komennolla \komento{newlength} ja olemassa olevia
mittoja asetetaan esimerkiksi komennoilla \komento{setlength} ja
\komento{addtolength}. Omien mittoja on tarpeen luoda silloin, kun
halutaan määritellä tietynsuuruinen mitta, jota käytetään Latex\-/
koodissa useita kertoja.

\komentoi{newlength}
\komentoi{setlength}
\komentoi{addtolength}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\omamitta}         % Luodaan mitta.
\setlength{\omamitta}{2.3em}  % Asetetaan mitta.
\addtolength{\omamitta}{1em}  % Lisätään mittaan.
\addtolength{\omamitta}{-1em} % Vähennetään mitasta.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Näin luotuja mittoja voi käyttää mittayksiköiden tavoin, eli niille voi
asettaa eteen kertoimen. Esimerkiksi seuraava \komento{hspace}\-/
komento luo vaakasuuntaisen välin, jonka pituus on 0,7 kertaa
\mittax{omamitta}:

\komentoi{hspace}
\begin{koodilohkosis}
\hspace{0.7\omamitta}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Vaakasuuntaisten välien tekeminen on typografiassa varsin tavallista,
joten niitä varten on olemassa omia komentoja. Typografisen neliön
levyisen (1\,em) välin voi tehdä komennolla \komento{quad}. Sen
puolikkaan (\murtoluku{1}{2}\,em) saa komennolla \komento{enspace}.
Ohuke eli \murtoluku{1}{6}\,em-väli tehdään \komento{,}\-/ komennolla,
josta on tarkempaa tietoa luvussa \ref{luku/ohuke}.

Perus Latexissa ei voi tehdä laskutoimituksia mittojen avulla, mutta
\pakettictan{calc}\-/ paketti laajentaa \komento{setlength}\-/{} ja
\komento{addtolength}\-/ komentoja siten, että niiden argumentissa voi
toteuttaa yhteen\-/, vähennys\-/, kerto- ja jako\-las\-kuja
operaattoreilla \koodi{+-*/}. Myös sulkeita \koodi{()} voi käyttää
laskujärjestyksen muuttamiseen samoin kuin matemaattisissa lausekkeissa
tavallisestikin. Jos samassa lausekkeessa on sekä mittoja (esim.
\mitta{parindent} tai \koodi{1em}) että vakiotermejä (esim.~\koodi{2}),
täytyy mitta mainita lausekkeessa ensin. Seuraava esimerkki
havainnollistaa \paketti{calc}\-/ paketin laskutoimituksia:

\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\omamitta}{\parindent + 1em}
\setlength{\omamitta}{\parindent * 2}  % ei: 2 * \parindent
\end{koodilohkosis}

\noindent
Latex sisältää myös komennot mittojen poimimiseen kirjaimista tai muista
merkeistä. Mittoja on kolme: leveys (\englanti{width}), korkeus
(\englanti{height}) ja syvyys (\englanti{depth}). Leveys on merkin
viemä tila leveyssuunnassa. Korkeus tarkoittaa merkin korkeutta
peruslinjan yläpuolella, ja syvyys on merkin korkeus peruslinjan
alapuolella. Kuva \ref{kuva/kirjainmitat} havainnollistaa näitä kolmea
mittaa sekä typografista viivastoa.

\leijukuva{
  \rmfamily
  \begin{tikzpicture}
    [viiva/.style={line width=.7bp, densely dotted, color=apuviiva},
    nuoli/.style={<->, line width=1bp, color=mittanuoli}, xscale=1.1,
    yscale=1.9, baseline=0pt]

    \node at (.04,.25) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont p};

    \draw [viiva] (-1,.98) rectangle (1,-.5);
    \draw [viiva] (1,.98) -- (2.25,.98);
    \draw [viiva] (-1,.02) -- (2.25,.02);
    \draw [viiva] (1,-.5) -- (2.25,-.5);

    \draw [nuoli] (1.2,.02) -- (1.2,.98);
    \node at (1.9,.5) [color=mittanuoli] {korkeus};

    \draw [nuoli] (1.2,.02) -- (1.2,-.5);
    \node at (1.9,-.25) [color=mittanuoli] {syvyys};

    \draw [nuoli] (-1,1.1) -- (1,1.1);
    \node at (0,1.25) [color=mittanuoli] {leveys};

    \node at (3.13,1.64) {ylälinja};
    \node at (3.13,1.44) {versaalilinja};
    \node at (3.13,.98) {gemenalinja};
    \node at (3.13,.02) {peruslinja};
    \node at (3.13,-.5) {alalinja};

    \node at (6.52,.74) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont H};

    \draw [viiva] (5.05,1.47) rectangle (7.95,.02);
    \draw [viiva] (5.05,.02) -- (4,.02);
    \draw [viiva] (5.05,1.47) -- (4,1.47);
    \draw [viiva] (7.95,1.62) -- (4,1.62);
    \draw [viiva] (7.95,.98) -- (4,.98);

    \draw [nuoli] (4.86,.02) -- (4.86,1.47);
    \node at (4.1,.5) [color=mittanuoli] {korkeus};

    \draw [nuoli] (5.05,-.1) -- (7.95,-.1);
    \node at (6.5,-.3) [color=mittanuoli] {leveys};
  \end{tikzpicture}
}{
  \caption{Kirjainten mitat ja typografinen viivasto}
  \label{kuva/kirjainmitat}
}

Gemenalinja sijaitsee gemenakirjainten eli pienaakkosten korkeudella.
Peruslinjan ja gemenalinjan etäisyys on fontin x\=/korkeus (1\,ex).
Optisen vaikutelman vuoksi gemenalinja ei tarkoita ehdotonta
gemenakirjainten ylintä kohtaa. Esimerkiksi p\=/kirjaimen yläpääte ja
silmukan yläkaari voivat yltää hieman gemenalinjan yläpuolelle ja
silmukan alakaari peruslinjan alapuolelle. Fonttien suunnittelijat
tekevät tällaisia optisia korjauksia, jotta kirjainten hahmot näyttävät
yhtä korkeilta ja tasapainoisilta yhdessä.

Versaalilinja sijaitsee versaalikirjainten eli suuraakkosten
korkeudella. Jotkin kirjaimet voivat yltää hieman versaalilinjan
yläpuolellekin. Esimerkiksi joidenkin fonttien Hk\=/kirjaimia
vertailemalla näkee, että k\=/kirjaimen yläpääte yltää H\=/kirjaimen eli
versaalilinjan yläpuolelle, ylälinjan tuntumaan. Myös tarkemerkit (luku
\ref{luku/tarkkeet}) voivat sijaita versaalilinjan yläpuolella.

Merkkien leveyden, korkeuden ja syvyyden voi mitata seuraavan esimerkin
komennoilla. Esimerkin ensimmäisellä rivillä luodaan uudet mitat
\mittax{leveys}, \mittax{korkeus} ja \mittax{syvyys}, joihin sitten
tallennetaan merkkien mitat.

\komentoi{newlength}
\komentoi{settowidth}
\komentoi{settoheight}
\komentoi{settodepth}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\leveys} \newlength{\korkeus} \newlength{\syvyys}
\settowidth{\leveys}{abc} % merkkien ”abc” leveys
\settoheight{\korkeus}{H} % merkin ”H” korkeus
\settodepth{\syvyys}{p}   % merkin ”p” syvyys
\end{koodilohkosis}

\noindent
Mitat saa näkyviin kirjoittamalla mitan eteen komennon \komento{the}.
Näin mitan pituus ladotaan dokumenttiin. Yksikkönä on typografinen piste
(pt).

\komentoi{the}
\begin{koodilohkosis}
Leveys: \the\leveys, korkeus: \the\korkeus, syvyys: \the\syvyys.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Leveys: 14.62865pt, korkeus: 6.81897pt, syvyys: 2.4662pt.
\end{tulossis}

\noindent
Aiemmin mainituista optisista korjauksista johtuu, että gemenakirjaimet
eivät ole välttämättä täsmälleen samankorkuisia. Gemena\=/x asettuu
perus- ja gemenalinjojen väliin, mutta gemena\=/o voi yltää aavistuksen
verran linjojen ylä- ja alapuolelle. Ihmisen silmään ne näyttävät yhtä
korkeilta.

\subsection{Venyvät mitat ja välit}
\label{luku/venyvät-mitat}

Edellä on puhuttu vain kiinteistä mitoista, mutta Latex tuntee myös
venyvät mitat. Niiden ajatuksena on, että Latexille voi antaa luvan
kutistaa tai venyttää mittaa tietyissä rajoissa. Venyviä mittoja
käytettään usein pystysuuntaisissa väleissä, esimerkiksi väliotsikon
edellä ja jälkeen tai tekstikappaleiden välissä. Latex pystyy latomaan
sivut yleensä paremman näköiseksi, kun sille antaa venyvien mittojen
avulla hieman säätövaraa. Alla on esimerkki venyvän kappalevälin
(\mitta{parskip}) määrittämisestä. Samalla asetetaan kappaleen
ensimmäisen rivin sisennys (\mitta{parindent}) nollaan (\koodi{0em}).

\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{2ex plus 0.2ex minus 0.1ex}
\setlength{\parindent}{0em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Venyvissä mitoissa mainitaan ensin normaali pituus ja sitten sanoilla
\koodi{plus} ja \koodi{minus} ilmaistaan, kuinka paljon mitta voi venyä
tai kutistua. Molempia ei välttämättä tarvitse antaa.

Venyvät mitat voivat sisältää ''äärettömän'' mittayksikön \koodi{fill},
joka antaa luvan venyttää mittaa niin, että kaikki käytettävissä oleva
tila täyttyy. Äärettömän mittayksikön kanssa mittaluku ilmaisee
suhdeluvun muihin äärettömiin mittoihin. Seuraava esimerkki
havainnollistaa asiaa:

\komentoi{hspace}
\begin{koodilohkosis}
x\hspace{0mm plus 1fill}x\hspace{0mm plus 2fill}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{0mm plus 1fill}x\hspace{0mm plus 2fill}x
\end{tulossis}

\noindent
Edellisen esimerkin mittojen luonnollinen pituus on nolla (\koodi{0mm}),
mutta \koodi{plus} ja \koodi{fill} \=/mitan vuoksi ne voivat venyä ja
täyttää koko käytettävissä olevan tilan. Ensin mainitulla on suhdeluku 1
(\koodi{1fill}) ja jälkimmäisellä suhdeluku 2 (\koodi{2fill}), joten
jälkimmäinen väli on kaksinkertainen ensimmäiseen verrattuna. Saman
äärettömästi venyvän mitan ja suhdeluvut voi ilmaista myös
\komento{stretch}\-/ mittakomennon avulla seuraavasti:

\komentoi{hspace}
\komentoi{stretch}
\begin{koodilohkosis}
x\hspace{\stretch{1}}x\hspace{\stretch{2}}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{\stretch{1}}x\hspace{\stretch{2}}x
\end{tulossis}

\noindent
Äärettömästi venyvälle, koko tilan täyttävälle mittayksikölle on itse
asiassa kolme eri versiota: \koodi{fil}, \koodi{fill} ja \koodi{filll}.
Niiden erona on tärkeysjärjestys. Ensin mainittu \koodi{fil} on vähiten
tärkeä, ja viimeinen eli \koodi{filll} on tärkein. Jos samassa
yhteydessä käytetään eri tärkeysasteisia yksiköitä, ylemmäntasoiset
mitätöivät alemmantasoiset.

\komentoi{hspace}
\begin{koodilohkosis}
x\hspace{0mm plus 1filll}x\hspace{0mm plus 1fill}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{0mm plus 1filll}x\hspace{0mm plus 1fill}x
\end{tulossis}

\noindent
Edellisessä esimerkissä ensimmäinen venyvä mitta \koodi{1filll} mitätöi
jälkimmäisen \koodi{1fill} kokonaan. Yleensä lienee parasta käyttää
keskimmäistä (\koodi{fill}), mutta eri tärkeysasteille voi olla käyttöä
esimerkiksi laajennuspaketin koodissa: \koodi{fil} sallii, että
kirjoittaja tai muu koodi syrjäyttää asetuksen; \koodi{filll} on ehdoton
sääntö, joka syrjäyttää muut.

Käytännöllisyyssyistä äärettömästi venyvä pituus \koodi{0mm plus 1fill}
on jo valmiiksi asetettu mittaan \mitta{fill}. Sitä on kätevää käyttää
esimerkiksi vaaka- ja pystysuuntaisia välejä latovien komentojen
\komento{hspace} ja \komento{vspace} kanssa:

\komentoi{hspace}
\komentoi{vspace}
\mittai{fill}
\begin{koodilohkosis}
\hspace{\fill} % ääretön vaakasuuntainen väli
\vspace{\fill} % ääretön pystysuuntainen väli
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisen esimerkin komennoista on olemassa vieläkin lyhemmät versiot.
Vaakasuuntainen ääretön väli syntyy myös komennolla \komento{hfill} ja
pystysuuntainen väli komennolla \komento{vfill}. Seuraavassa toistetaan
eräs aiempi esimerkki yksinkertaisemmalla tavalla:

\komentoi{hfill}
\begin{koodilohkosis}
x\hfill x\hfill\hfill x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hfill x\hfill\hfill x
\end{tulossis}

\section{Laskurit}
\label{luku/laskurit}

Laskureiden avulla Latex pitää kirjaa esimerkiksi sivunumeroista,
lukujen ja alalukujen sekä kuvien ja muiden elementtien numeroinnista.
Esimerkiksi nyt olemme pääluvun~\arabic{chapter}
alaluvussa~\arabic{section}, ja mainitut luvut tulevat Latexin
laskureista automaattisesti.

\leijutlk{
  \laskurii{part}
  \laskurii{paragraph}
  \laskurii{figure}
  \laskurii{enumi}
  \laskurii{chapter}
  \laskurii{subparagraph}
  \laskurii{table}
  \laskurii{enumii}
  \laskurii{section}
  \laskurii{page}
  \laskurii{footnote}
  \laskurii{enumiii}
  \laskurii{subsection}
  \laskurii{equation}
  \laskurii{mpfootnote}
  \laskurii{enumiv}
  \laskurii{subsubsection}

  \begin{tabular}{llll}
    \toprule
    \laskuri{part} & \laskuri{paragraph}
    & \laskuri{figure} & \laskuri{enumi} \\
    \laskuri{chapter} & \laskuri{subparagraph}
    & \laskuri{table} & \laskuri{enumii} \\
    \laskuri{section} & \laskuri{page}
    & \laskuri{footnote} & \laskuri{enumiii} \\
    \laskuri{subsection} & \laskuri{equation}
    & \laskuri{mpfootnote} & \laskuri{enumiv} \\
    \laskuri{subsubsection} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Latexin laskurit}
  \label{tlk/latexin-laskurit}
}

Taulukossa \ref{tlk/latexin-laskurit} ovat Latexin perus laskurit. Monet
niistä ovat otsikoiden numerointia varten (\englanti{\laskuri{part},
  \laskuri{chapter}, \laskuri{section}, \laskuri{paragraph}}).
Sivunumeroita varten on \laskuri{page}\-/laskuri ja matemaattisten
kaavojen numerointiin \laskuri{equation}\-/laskuri. Leijuvista kuvista
ja taulukoista (luku \ref{luku/leijuosat}) pidetään kirjaa laskureissa
\laskuri{figure} ja \laskuri{table}, ja alaviitteiden (luku
\ref{luku/alaviitteet}) numerointi on laskureissa \laskuri{footnote} ja
\laskuri{mpfootnote}. Numeroidut luetelmat (luku \ref{luku/luetelmat})
käsitellään \laskurix{enum}\-/alkuisten laskureiden avulla siten, että
perustasolla käytetään laskuria \laskuri{enumi}, ja jos sen
luetelmakohta sisältää toisen numeroidun luetelman, käytetään siinä
laskuria \laskuri{enumii}, sen sisällä laskuria \laskuri{enumiii} jne.

Edellä mainituista laskureista ei tarvitse yleensä itse huolehtia, sillä
ne ovat vain tekniikkaa, joka toimii korkeamman tason toimintojen
taustalla. Joskus on kuitenkin käyttöä myös omille laskureille. Seuraava
esimerkki esittelee laskureiden käsittelyn peruskomennot. Niissä
käytetään laskuria nimeltä \laskurix{oma}. Laskurien nimet koostuvat
pelkistä kirjaimista, eikä niiden alussa ole kenoviivaa niin kuin
komentojen ja mittojen alussa.

\komentoi{newcounter}
\komentoi{setcounter}
\komentoi{addtocounter}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}       % Luodaan uusi laskuri ”oma”.
\setcounter{oma}{3}    % Asetetaan laskurin arvoksi 3.
\addtocounter{oma}{1}  % Lisätään laskurin arvoon 1.
\addtocounter{oma}{-1} % Vähennetään laskurin arvosta 1.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Laskuri on sisäisesti kokonaisluku, mutta sen arvon voi latoa eri
muodoissa: arabialaisena tai roomalaisena lukuna, kirjaimena tai
symbolien sarjana. Taulukossa \ref{tlk/laskurien-latominen} ovat komennot
laskurin arvon latomiseen. Komennon argumentiksi annetaan laskurin nimi.
Laskurin voi latoa kirjainmuodossa, jos sen arvo on 1--26; symbolit
toimivat vain lukualueella 1--9.

\leijutlk{
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Komento} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \komento{arabic} & arabialainen luku: 1, 2, 3\ldots \\
    \komento{roman} & roomalainen luku: i, ii, iii\ldots \\
    \komento{Roman} & roomalainen luku: I, II, III\ldots \\
    \komento{alph} & kirjain: a, b, c\ldots\ (vain 1--26) \\
    \komento{Alph} & kirjain: A, B, C\ldots\ (vain 1--26) \\
    \komento{fnsymbol} & symboli:
                         \textasteriskcentered
                         \textdagger
                         \textdaggerdbl\S\P\ldots\ (vain 1--9) \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komennot laskurien arvon latomiseen}
  \label{tlk/laskurien-latominen}
}

Taulukon \ref{tlk/laskurien-latominen} komentojen lisäksi laskuriin
liittyvän arvon voi latoa komennolla, joka alkaa kirjaimilla
\komentox{the} ja jatkuu laskurin nimellä. Esimerkiksi komento
\komento{thepage} latoo sivunumeron eli tekee käytännössä saman asian
kuin komento \komento{arabic}\komentoarg{page}. Aina nämä eivät
kuitenkaan ole sama asia, ja \komentox{the}\-/alkuinen komento voi olla
määritelty toisellakin tavalla. Esimerkiksi tämän oppaan leijuvat
taulukot numeroidaan laskurilla \laskuri{table}, mutta komento
\komento{thetable} latoo ensin pääluvun ja sen perään pisteen ja
taulukon numeron. Viimeisin taulukko on numeroltaan \thetable{} eli
pääluvun~\arabic{chapter} taulukko~\arabic{table}.

Jos laskurin arvoa tarvitaan Latexin teknisessä tilanteessa eikä
tarkoituksena ole latoa sitä näkyviin itse dokumenttiin, täytyy käyttää
komentoa \komento{value}. Seuraava esimerkki luo laskurin nimeltä
\laskurix{mitta}, jonka arvoa (3) käytetään \komento{hspace}\-/ komennon
argumenttina mitan ilmaisemiseen (3\,em).

\komentoi{newcounter}
\komentoi{setcounter}
\komentoi{hspace}
\komentoi{value}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{mitta}
\setcounter{mitta}{3}
x\hspace{\value{mitta}em}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{3em}x
\end{tulossis}

\noindent
Laskurien avulla voi suorittaa peruslaskutoimituksia, kun lataa paketin
\pakettictan{calc}. Paketti määrittelee uudelleen komennot
\komento{setcounter} ja \komento{addtocounter} siten, että komennon
argumentti voi sisältää yhteen\-/, vähennys\-/, kerto- ja
jako\-las\-kuja käyttämällä operaattoreita \koodi{+-*/}. Sulkeita
\koodi{()} voi käyttää lausekkeen laskujärjestyksen muuttamiseen.

\komentoi{setcounter}
\komentoi{value}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
\setcounter{oma}{\value{page} + 3}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Hierarkkiset laskurit}
\label{luku/hierarkkiset-laskurit}

Laskurit voivat olla hierarkkisia ja riippuvaisia toisista laskureista:
kun yhden laskurin arvo kasvaa, nollautuu jokin toinen laskuri
automaattisesti. Tällaista toimintoa käytetään dokumentin lukujen eli
otsikoiden numeroinnissa. Kirjan pääluvun~1 alaluvut ovat esimerkiksi
1.1, 1.2, 1.3 jne. Kun alkaa seuraava pääluku~2, nollautuu alaluvun
laskuri, jotta saadaan oikein numeroidut alaluvut 2.1, 2.2, 2.3 jne.
Latex huolehtii lukujen numeroinnista automaattisesti, mutta omille
laskureille täytyy määritellä riippuvuussuhteet itse. Seuraavassa
esimerkissä luodaan oma laskuri, joka nollautuu automaattisesti aina,
kun sivu vaihtuu eli laskurin \laskuri{page} arvo kasvaa.

\komentoi{newcounter}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}[page]
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ylemmän tason laskureita ei kannata kasvattaa komennolla
\komento{addtocounter}, koska se vain muuttaa laskurin arvoa mutta ei
huolehdi alemman tason laskurien nollaamisesta. Hierarkkisten laskurien
kasvattamiseen on seuraavat kaksi komentoa:

\komentoi{stepcounter}
\komentoi{refstepcounter}
\begin{koodilohkosis}
\stepcounter{laskuri}
\refstepcounter{laskuri}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainitut komennot kasvattavat argumenttina annetun laskurin arvoa
yhdellä ja nollaavat siitä riippuvaiset alemman tason laskurit.
Jälkimmäinen komento \komento{refstepcounter} asettaa lisäksi
ristiviitteen numeron, joten tämän komennon jälkeen mahdollisesti tuleva
\komento{label}\-/ komento luo ristiviitekohteen. Kun tähän kohtaan
viitataan muualta käyttämällä \komento{ref}\-/ komentoa, viitteessä
näkyy laskurin numero tai oikeastaan \komentox{thelaskuri}\-/ komennon
latoma teksti. Ristiviitteitä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/ristiviitteet}.

Paketti \pakettictan{chngcntr} helpottaa hierarkkisten laskurien
muuttamista jälkikäteen. Paketin komentojen avulla voi jälkikäteen
asettaa jonkin laskurin riippuvaiseksi toisesta laskurista tai poistaa
riippuvuuden.

\komentoi{newcounter}
\komentoi{counterwithin}
\komentoi{counterwithout}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}           % Luodaan laskuri ”oma”.
\counterwithin {oma}{page} % Asetetaan riippuvuus page-laskurista.
\counterwithout{oma}{page} % Poistetaan riippuvuus.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainitut \paketti{chngcntr}\-/paketin komennot määrittelevät
uudelleen myös \komentox{the\-oma}\-/ komennon, jolla \laskurix{oma}\-/
laskurin arvon voi latoa. Se latoo mukaan myös ylemmäntasoisen laskurin
arvon. Jos tätä \komentox{the}\-/ alkuista komentoa ei halua määritellä
uudelleen, täytyy käyttää tähdellisiä komennon versioita:
\komento{counterwithin*} ja \komento{counterwithout*}. Laskuriin
liittyvän \komentox{the}\-/ komennon voi aina itsekin määritellä
haluamansa laiseksi komennolla \komento{renewcommand} (luku
\ref{luku/komennot-määrittely}), esimerkiksi seuraavalla tavalla:

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{arabic}
\komentoi{alph}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\theoma}{\arabic{page}/\alph{oma}}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Kokonaislaskurit}

Latex ei tiedä etukäteen, mihin arvoon laskurit lopulta yltävät. Se vain
latoo sivuja peräkkäin eikä tiedä mitään tulevasta. Sen vuoksi
esimerkiksi dokumentin sivumäärää ei voi ihan yksinkertaisella
komennolla latoa dokumentin alkusivuille.

Tekninen vastaus tämäntyyppisiin ongelmiin löytyy ristiviitteistä (luku
\ref{luku/ristiviitteet}). Ne toimivat sisäisesti niin, että dokumentin
ensimmäisellä kääntökerralla kirjoitetaan väliaikaistiedostoon muistiin
tarpeellisia asioita ja seuraavalla kääntökerralla hyödynnetään
väliaikaistiedostoa. Dokumentin sivumäärän ja viimeisen sivunumeron
tallentamiseen on olemassa paketti \pakettictan{totpages}, joka lisää
viimeiselle sivulle automaattisesti ristiviitteen nimeltä
\koodi{Tot\-Pages}. Sivumäärän ja viimeisen sivun numeron voi latoa
komennoilla \komento{ref} ja \komento{pageref}. Esimerkki
\ref{esim/totpages} havainnollistaa niiden käyttöä.

\begin{esimerkki*}
  \luokkai{article}
  \komentoi{documentclass}
  \komentoi{usepackage}
  \pakettii{totpages}
  \komentoi{ref}
  \komentoi{pageref}
  \komentoi{addtocounter}
  \laskurii{page}
  \komentoi{newpage}

\begin{koodilohko}
\documentclass{article}
\usepackage{totpages}

\begin{document}
Sivumäärä: \ref{TotPages}. Viimeinen sivu: \pageref{TotPages}.

\addtocounter{page}{10} % Sivunumerot 11, 12, 13...
\newpage Jotain... \newpage ...sisältöä.
\end{document}
\end{koodilohko}
  \caption{Dokumentin sivumäärän ja viimeisen sivun numeron latominen}
  \label{esim/totpages}
\end{esimerkki*}

Muunlaisten kokonaislaskurien toteuttamiseen voi käyttää
\pakettictan{totcount}\-/ pakettia. Se tarjoaa komennon, jolla
rekisteröidään olemassa oleva laskuri kokonaislaskuriksi. Lisäksi on
komento, jolla ladotaan tai palautetaan laskurin lopullinen arvo.

\komentoi{newcounter}
\komentoi{regtotcounter}
\komentoi{addtocounter}
\komentoi{total}
\komentoi{totvalue}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}      % Luodaan laskuri ”oma”.
\regtotcounter{oma}   % Rekisteröidään ”oma” kokonaislaskuriksi.
\addtocounter{oma}{1} % Kasvatetaan laskurin arvoa.
\total{oma}           % Ladotaan laskurin lopullinen arvo.
\totvalue{oma}        % Palautetaan laskurin lopullinen arvo.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä olevan esimerkin viimeistä komentoa \komento{totvalue} ei käytetä
laskurin arvon latomiseen itse dokumenttiin vaan sitä käytetään
teknisissä yhteyksissä kuten toisen Latex\-/komennon argumenttina.

Myös Latexin valmiita laskureita voi rekisteröidä kokonaislaskureiksi.
Tässä oppaassa on yhteensä \total{chapter} numeroitua päälukua, ja
mainittu lukumäärä saatiin laskettua seuraavasti:

\komentoi{regtotcounter}
\komentoi{total}
\laskurii{chapter}
\begin{koodilohkosis}
\regtotcounter{chapter} % Sijoitetaan dokumentin esittelyosaan.
\total{chapter}         % Latoo päälukujen (chapter) lukumäärän.
\end{koodilohkosis}

\section{Laatikot}
\label{luku/laatikot}

Tex ajattelee ladottavan tekstin ja muun sisällön laatikoina eli
suorakulmioina, joilla on leveys ja korkeus. Esimerkiksi kirjaimet ovat
teknisesti laatikoita, joita ladotaan peräkkäin. Samoin monet valmiit
ympäristöt luovat laatikon, joka sisältää jotakin ja vie tietyn verran
tilaa sivulta.

Dokumentin kirjoittajalle on välillä hyötyä luoda omia laatikoita, koska
laatikko toimii yhtenä kokonaisuutena, jonka reunoja muut elementit ja
latomiskoneisto kunnioittavat.

\subsection{Pienet laatikot}
\label{luku/laatikot-pienet}

Yksinkertainen peruslaatikko tehdään \komento{mbox}\-/ komennolla, joka
latoo argumenttina annetun tekstin näkymättömän laatikon sisään. Näin
luotu laatikko pysyy koossa, eli sen sisältämiä sanoja ei esimerkiksi
tavuteta. Komento sopiikin hyvin tavutuksen estämiseen yksittäisessä
tilanteessa.

Toinen laatikkokomento \komento{makebox} toimii samalla tavalla kuin
\komento{mbox} mutta hyväksyy yhden tai kaksi valinnaista argumenttia.
Komentojen muoto on seuraava:

\komentoi{makebox}
\begin{koodilohkosis}
\makebox[leveys]{teksti}
\makebox[leveys][sijainti]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentti \koodi{leveys} on laatikon leveysmitta ja \koodi{sijainti} on
kirjainkoodi, joka ilmaisee laatikon sisällön vaakasuuntaisen
sijoittelun. Kirjain \koodi{c} (\englanti{center}) keskittää sisällön,
\koodi{l} (\englanti{left}) tasaa sisällön vasemmalle, \koodi{r}
(\englanti{right}) tasaa sisällön oikealle ja \koodi{s}
(\englanti{stretch}) tasaa sisällön molemmista reunoista eli venyttää
laatikon sisäisiä sanavälejä sopivasti.

\komentoi{makebox}
\begin{koodilohkosis}
\makebox[12em][s]{Laatikossa on tilaa.}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \makebox[12em][s]{Laatikossa on tilaa.}
\end{tulossis}

\noindent
\komento{makebox}\-/ komennon \koodi{leveys}\-/ argumentissa voi käyttää
apuna mittoja \mitta{width} (leveys), \mitta{height} (korkeus),
\mitta{depth} (syvyys) ja \mitta{totalheight} (kokonaiskorkeus:
\mitta{height} + \mitta{depth}), jotka määräytyvät laatikon sisällön
luontaisten mittojen perusteella. Kuvassa \ref{kuva/kirjainmitat}
(s.~\pageref{kuva/kirjainmitat}) oleva typografinen viivasto
havainnollistaa näitä mittoja.

Seuraava esimerkki latoo laatikon, jonka leveys on 1,5\-/ kertainen
sisällön luontaiseen leveyteen nähden, ja keskittää tekstin. Pystyviivat
ovat mukana rajojen hahmottamisen vuoksi.

\komentoi{makebox}
\mittai{width}
\begin{koodilohkosis}
|\makebox[1.5\width][c]{Keskitetty}|
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  |\makebox[1.5\width][c]{Keskitetty}|
\end{tulossis}

\noindent
Laatikkokomento \komento{fbox} toimii kuten \komento{mbox} mutta piirtää
laatikolle myös näkyvät kehykset. Komento \komento{framebox} on
puolestaan kehyksellinen versio \komento{makebox}\-/ komennosta.
Kehysviivan leveyden voi asettaa mitan \mitta{fboxrule} avulla, ja
kehysviivan etäisyys sisällöstä määritellään mitassa \mitta{fboxsep}.

\komentoi{fbox}
\komentoi{framebox}
\komentoi{setlength}
\mittai{fboxrule}
\mittai{fboxsep}
\mittai{width}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\fboxsep}{3bp}
\setlength{\fboxrule}{.5bp}
\framebox[1.2\width][c]{Laatikossa \fbox{laatikko}}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \setlength{\fboxsep}{3bp}
  \setlength{\fboxrule}{.5bp}
  \framebox[1.2\width][c]{Laatikossa \fbox{laatikko}}
\end{tulossis}

\noindent
Värillisten laatikoiden ja kehysten tekemistä neuvotaan luvussa
\ref{luku/korostus-värit}, joka käsittelee väriasioita muutenkin.

Tekstiä sisältävien laatikoiden korkeus vaihtelee kirjainten ja muiden
merkkien muodon mukaan. Esimerkiksi kirjainten ala- ja yläpidennykset
kasvattavat laatikon kokoa gemenalinjan yläpuolelle tai peruslinjan
alapuolelle. Seuraavasta esimerkistä voi vertailla tekstilaatikoiden
muodostumista:

\komentoi{setlength}
\komentoi{fbox}
\mittai{fboxsep}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\fboxsep}{0bp}
\fbox{sana} \fbox{kirja} \fbox{×}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \setlength{\fboxsep}{0bp}
  \fbox{sana} \fbox{kirja} \fbox{×}
\end{tulossis}

\noindent
Edellisen esimerkin kaltaisissa tilanteissa voi olla tarpeen käyttää
laatikon sisällä komentoa \komento{strut}. Se latoo näkymättömän,
leveydettömän merkin, jonka korkeus on rivikorkeuden mukainen (mitta
\mitta{baselineskip}).

\komentoi{setlength}
\komentoi{fbox}
\komentoi{strut}
\mittai{fboxsep}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\fboxsep}{0bp}
\fbox{\strut sana} \fbox{\strut kirja} \fbox{\strut ×}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \setlength{\fboxsep}{0bp}
  \fbox{\strut sana} \fbox{\strut kirja} \fbox{\strut ×}
\end{tulossis}

\subsection{Suuret laatikot}
\label{luku/laatikot-isot}

Jos laatikon täytyy sisältää useita tekstikappaleita tai muuta
pystysuuntaista sisältöä, tarvitaan esimerkiksi \komento{parbox}\-/
komentoa. Se tarvitsee ainakin kaksi argumenttia: laatikon leveyden ja
sisällön.

\komentoi{parbox}
\begin{koodilohkosis}
\parbox{leveys}{sisältö}
\end{koodilohkosis}

\noindent
\komento{parbox}\-/ laatikon sisällä teksti ladotaan samoin kuin teksti
normaalistikin eli rivit katkaistaan sanavälien kohdalta ja
mahdollisesti tavutuskohdista. Muutkin tekstikappaleen asetukset
pätevät, ja asetukset voi määrittää haluamikseen laatikon sisällä.
Lisätietoa tekstikappaleista on luvussa \ref{luku/kappale}.

Komento \komento{parbox} hyväksyy myös yhden, kaksi tai kolme
valinnaista argumenttia. Niillä määritellään laatikon pystysuuntainen
sijoittelu ympäristöönsä nähden, laatikon korkeus ja laatikon sisällön
pystysuuntainen sijoittelu. Valinnaiset argumentit toimivat seuraavasti:

\komentoi{parbox}
\begin{koodilohkosis}
\parbox[sijainti]{leveys}{sisältö}
\parbox[sijainti][korkeus]{leveys}{sisältö}
\parbox[sijainti][korkeus][sisäsijainti]{leveys}{sisältö}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentti \koodi{sijainti} on kirjain \koodi{c} (\englanti{center},
keskilinja), \koodi{t} (\englanti{top}, ylälinja) tai \koodi{b}
(\englanti{bottom}, alalinja). Näillä määritetään, miten laatikko
sijoitetaan pystysuunnassa suhteessa tekstiin. Seuraava esimerkki
havainnollistaa ensimmäisen valinnaisen argumentin toimintaa. Laatikon
sisällä on rivinvaihtokomentoja (\komento{\keno}) ja kolme tekstiriviä.

\komentoi{parbox}
\begin{koodilohkosis}
abc \parbox[c]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
abc \parbox[t]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
abc \parbox[b]{1em}{1 \\ 2 \\ 3} abc
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  abc \parbox[c]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
  abc \parbox[t]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
  abc \parbox[b]{1em}{1 \\ 2 \\ 3} abc
\end{tulossis}

\noindent
Komennon toinen valinnainen argumentti \koodi{korkeus} määrittää
laatikon korkeuden. Oletuksena korkeus määräytyy sisällön korkeuden
mukaan, mutta tällä argumentilla korkeus asetetaan kiinteästi. Se voi
olla hyödyllistä varsinkin silloin, kun sisältö halutaan tasata laatikon
sisällä ylös, keskelle tai alas.

Kolmas valinnainen argumentti \koodi{sisäsijainti} nimittäin asettaa
laatikon sisällön pystysuuntaisen tasauksen. Argumentiksi annetaan
kirjain \koodi{c} (\englanti{center}, keskelle), \koodi{t}
(\englanti{top}, ylös), \koodi{b} (\englanti{bottom}, alas) tai
\koodi{s} (\englanti{stretch}, ylös ja alas). Viimeksi mainittu eli ylös
ja alas tasaaminen vaatii, että laatikon sisällä on venyviä
pystysuuntaisia välejä. Niitä käsitellään luvussa
\ref{luku/venyvät-mitat}.

Ympäristö \ymparisto{minipage} vastaa toiminnallisesti
\komento{parbox}\-/ komentoa. Se hyväksyy täsmälleen samat argumentit.
Erona on se, että \ymparisto{minipage}\-/ ympäristön sisällä voi käyttää
laatikon omia alaviitteitä (luku \ref{luku/alaviitteet}), jotka ladotaan
laatikon alaosaan.

\ymparistoi{minipage}
\begin{koodilohkosis}
\begin{minipage}[sijainti][korkeus][sisäsijainti]{leveys}
  ...
\end{minipage}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Laatikoiden siirtely}

Komennolla \komento{raisebox} voi latoa laatikon tekstin ylemmäs tai
alemmas kuin se normaalisti sijoittuisi. Komennon ensimmäinen argumentti
on etäisyysmitta, kuinka paljon ylemmäs teksti ladotaan. Negatiivinen
mitta vie tekstin alemmas. Toinen argumentti on laatikon teksti.

\komentoi{raisebox}
\begin{koodilohkosis}
\raisebox{etäisyysmitta}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentissa \koodi{etäisyysmitta} voi käyttää apuna mittoja
\mitta{width}, \mitta{height}, \mitta{depth} ja \mitta{totalheight},
joiden merkitys on sama kuin \komento{makebox}\-/ komennolla (luku
\ref{luku/laatikot-pienet}). \komento{raisebox}\-/ komennolle voi antaa
yhden tai kaksi valinnaista argumenttia, joilla määritellään laatikolle
uusi korkeus ja syvyys. Molemmat ovat mittoja, ja ne korvaavat siirretyn
laatikon tekstin luonnollisen korkeuden ja syvyyden. Komennon argumentit
annetaan seuraavasti:

\komentoi{raisebox}
\begin{koodilohkosis}
\raisebox{etäisyysmitta}[korkeus]{teksti}
\raisebox{etäisyysmitta}[korkeus][syvyys]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Grafiikkaan kuten kuviin ja väreihin erikoistunut paketti
\pakettictan{graphicx} sisältää hyödyllisiä laatikkokomentoja:
\komento{scalebox}, \komento{resizebox} ja \komento{rotatebox}. Komento
\komento{scalebox} skaalaa tekstin eri kokoiseksi vaaka- tai
pystysuunnassa.

\komentoi{scalebox}
\begin{koodilohkosis}
\scalebox{vaakaskaalaus}[pystyskaalaus]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentit \koodi{vaakaskaalaus} ja \koodi{pystyskaalaus} ovat
kertoimia. Pystysuuntainen skaalausargumentti on valinnainen: jos sen
jättää pois, pystysuuntainen skaalaus on samansuuruinen kuin
vaakasuuntainen. Negatiivisella kertoimella voi kääntää tekstin
toisinpäin.

\komentoi{scalebox}
\begin{koodilohkosis}
\scalebox{2}[1]{leveä} \scalebox{-1}[1]{käännetty}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \scalebox{2}[1]{leveä} \scalebox{-1}[1]{käännetty}
\end{tulossis}

\noindent
Samantapainen skaalaustoiminto saadaan myös komennolla
\komento{resizebox}. Sen argumentiksi ei anneta kertoimia vaan mittoja,
eli teksti skaalataan annettuihin mittoihin.

\komentoi{resizebox}
\komentoi{resizebox*}
\begin{koodilohkosis}
\resizebox {vaakamitta}{pystymitta}{teksti}
\resizebox*{vaakamitta}{pystymitta}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon \komentoi{resizebox} normaali versio käsittelee
\koodi{pystymitta}\-/ argumentin siten, että se tulee olemaan tekstin
korkeus eli kirjainten peruslinjan yläpuolinen osa. Komennon
\komentoi{resizebox*} tähdellinen versio puolestaan toimii siten, että
pystymitta on tekstin kokonaiskorkeus eli peruslinjan yläpuolinen osa
(korkeus) ja alapuolinen osa (syvyys) yhdessä. Kuva
\ref{kuva/kirjainmitat} (s.~\pageref{kuva/kirjainmitat}) havainnollistaa
asiaa. \komento{resizebox}\-/ komennon argumenteissa voi käyttää apuna
mittoja \mitta{width}, \mitta{height}, \mitta{depth} ja
\mitta{totalheight} samoin kuin \komento{makebox}\-/ komennossa (luku
\ref{luku/laatikot-pienet}).

Laatikoiden pyörittely käy \komento{rotatebox}\-/ komennolla. Sen
argumentiksi täytyy antaa ainakin kääntökulma asteina ja käännettävä
teksti.

\komentoi{rotatebox}
\begin{koodilohkosis}
\rotatebox[asetuksia]{kääntökulma}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Valinnainen argumentti \koodi{asetuksia} voi sisältää asetusvalitsimia
ja niiden arvoja. Tärkein valitsin on \koodi{origin}, jolla määritetään
käännettävän tekstin kääntöpiste. Valitsimen arvoksi annetaan yksi tai
kaksi seuraavista kirjaimista: \koodi{c} (\englanti{center}, keski),
\koodi{l} (\englanti{left}, vasen), \koodi{r} (\englanti{right}, oikea),
\koodi{t} (\englanti{top}, ylä), \koodi{b} (\englanti{bottom}, ala) tai
\koodi{B} (\englanti{baseline}, peruslinja).

\komentoi{rotatebox}
\begin{koodilohkosis}
\rotatebox[origin=l] {25}{ylämäki}
\rotatebox[origin=r]{-25}{alamäki}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \rotatebox[origin=l] {25}{ylämäki}
  \rotatebox[origin=r]{-25}{alamäki}
\end{tulossis}

\noindent
\komento{rotatebox}\-/ komennon valinnaisen argumentin valitsin
\koodi{units} määrittelee käytetyn kulmayksikön. Valitsimelle annetaan
arvoksi täysympyrän yksikkömäärä, ja oletusasetus on \koodi{units=\katk
  360}. Jos haluaa käyttää radiaaneja, sopiva asetus on
\koodi{units=\katk 6.283185} (2π\,rad).