summaryrefslogtreecommitdiff
path: root/info/kaytannollista-latexia/luku-merkintakieli.tex
blob: 4c18794a4211904bac530544867caf83786a0cb9 (plain)
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
130
131
132
133
134
135
136
137
138
139
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
152
153
154
155
156
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
239
240
241
242
243
244
245
246
247
248
249
250
251
252
253
254
255
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296
297
298
299
300
301
302
303
304
305
306
307
308
309
310
311
312
313
314
315
316
317
318
319
320
321
322
323
324
325
326
327
328
329
330
331
332
333
334
335
336
337
338
339
340
341
342
343
344
345
346
347
348
349
350
351
352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
362
363
364
365
366
367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
378
379
380
381
382
383
384
385
386
387
388
389
390
391
392
393
394
395
396
397
398
399
400
401
402
403
404
405
406
407
408
409
410
411
412
413
414
415
416
417
418
419
420
421
422
423
424
425
426
427
428
429
430
431
432
433
434
435
436
437
438
439
440
441
442
443
444
445
446
447
448
449
450
451
452
453
454
455
456
457
458
459
460
461
462
463
464
465
466
467
468
469
470
471
472
473
474
475
476
477
478
479
480
481
482
483
484
485
486
487
488
489
490
491
492
493
494
495
496
497
498
499
500
501
502
503
504
505
506
507
508
509
510
511
512
513
514
515
516
517
518
519
520
521
522
523
524
525
526
527
528
529
530
531
532
533
534
535
536
537
538
539
540
541
542
543
544
545
546
547
548
549
550
551
552
553
554
555
556
557
558
559
560
561
562
563
564
565
566
567
568
569
570
571
572
573
574
575
576
577
578
579
580
581
582
583
584
585
586
587
588
589
590
591
592
593
594
595
596
597
598
599
600
601
602
603
604
605
606
607
608
609
610
611
612
613
614
615
616
617
618
619
620
621
622
623
624
625
626
627
628
629
630
631
632
633
634
635
636
637
638
639
640
641
642
643
644
645
646
647
648
649
650
651
652
653
654
655
656
657
658
659
660
661
662
663
664
665
666
667
668
669
670
671
672
673
674
675
676
677
678
679
680
681
682
683
684
685
686
687
688
689
690
691
692
693
694
695
696
697
698
699
700
701
702
703
704
705
706
707
708
709
710
711
712
713
714
715
716
717
718
719
720
721
722
723
724
725
726
727
728
729
730
731
732
733
734
735
736
737
738
739
740
741
742
743
744
745
746
747
748
749
750
751
752
753
754
755
756
757
758
759
760
761
762
763
764
765
766
767
768
769
770
771
772
773
774
775
776
777
778
779
780
781
782
783
784
785
786
787
788
789
790
791
792
793
794
795
796
797
798
799
800
801
802
803
804
805
806
807
808
809
810
811
812
813
814
815
816
817
818
819
820
821
822
823
824
825
826
827
828
829
830
831
832
833
834
835
836
837
838
839
840
841
842
843
844
845
846
847
848
849
850
851
852
853
854
855
856
857
858
859
860
861
862
863
864
865
866
867
868
869
870
871
872
873
874
875
876
877
878
879
880
881
882
883
884
885
886
887
888
889
890
891
892
893
894
895
896
897
898
899
900
901
902
903
904
905
906
907
908
909
910
911
912
913
914
915
916
917
918
919
920
921
922
923
924
925
926
927
928
929
930
931
932
933
934
935
936
937
938
939
940
941
942
943
944
945
946
947
948
949
950
951
952
953
954
955
956
957
958
959
960
961
962
963
964
965
966
967
968
969
970
971
972
973
974
975
976
977
978
979
980
981
982
983
984
985
986
987
988
989
990
991
992
993
994
995
996
997
998
999
1000
1001
1002
1003
1004
1005
1006
1007
1008
1009
1010
1011
1012
1013
1014
1015
1016
1017
1018
1019
1020
1021
1022
1023
1024
1025
1026
1027
1028
1029
1030
1031
1032
1033
1034
1035
1036
1037
1038
1039
1040
1041
1042
1043
1044
1045
1046
1047
1048
1049
1050
1051
1052
1053
1054
1055
1056
1057
1058
1059
1060
1061
1062
1063
1064
1065
1066
1067
1068
1069
1070
1071
1072
1073
1074
1075
1076
1077
1078
1079
1080
1081
1082
1083
1084
1085
1086
1087
1088
1089
1090
1091
1092
1093
1094
1095
1096
1097
1098
1099
1100
1101
1102
1103
1104
1105
1106
1107
1108
1109
1110
1111
1112
1113
1114
1115
1116
1117
1118
1119
1120
1121
1122
1123
1124
1125
1126
1127
1128
1129
1130
1131
1132
1133
1134
1135
1136
1137
1138
1139
1140
1141
1142
1143
1144
1145
1146
1147
1148
1149
1150
1151
1152
1153
1154
1155
1156
1157
1158
1159
1160
1161
1162
1163
1164
1165
1166
1167
1168
1169
1170
1171
1172
1173
1174
1175
1176
1177
1178
1179
1180
1181
1182
1183
1184
1185
1186
1187
1188
1189
1190
1191
1192
1193
1194
1195
1196
1197
1198
1199
1200
1201
1202
1203
1204
1205
1206
1207
1208
1209
1210
1211
1212
1213
1214
1215
1216
1217
1218
1219
1220
1221
1222
1223
1224
1225
1226
1227
1228
1229
1230
1231
1232
1233
1234
1235
1236
1237
1238
1239
1240
1241
1242
1243
1244
1245
1246
1247
1248
1249
1250
1251
1252
1253
1254
1255
1256
1257
1258
1259
1260
1261
1262
1263
1264
1265
1266
1267
1268
1269
1270
1271
1272
1273
1274
1275
1276
1277
1278
1279
1280
1281
1282
1283
1284
1285
1286
1287
1288
1289
1290
1291
1292
1293
1294
1295
1296
1297
1298
1299
1300
1301
1302
1303
1304
1305
1306
1307
1308
1309
1310
1311
1312
1313
1314
1315
1316
1317
1318
1319
1320
1321
1322
1323
1324
1325
1326
1327
1328
1329
1330
1331
1332
1333
1334
1335
1336
1337
1338
1339
1340
1341
1342
1343
1344
1345
1346
1347
1348
1349
1350
1351
1352
1353
1354
1355
1356
1357
1358
1359
1360
1361
1362
1363
1364
1365
1366
1367
1368
1369
1370
1371
1372
1373
1374
1375
1376
1377
1378
1379
1380
1381
1382
1383
1384
1385
1386
1387
1388
1389
1390
1391
1392
1393
1394
1395
1396
1397
1398
1399
1400
1401
1402
1403
1404
1405
1406
1407
1408
1409
1410
1411
1412
1413
1414
1415
1416
1417
1418
1419
1420
1421
1422
1423
1424
1425
1426
1427
1428
1429
1430
1431
1432
1433
1434
1435
1436
1437
1438
1439
1440
1441
1442
1443
1444
1445
1446
1447
1448
1449
1450
1451
1452
1453
1454
1455
1456
1457
1458
1459
1460
1461
1462
1463
1464
1465
1466
1467
1468
1469
1470
1471
1472
1473
1474
1475
1476
1477
1478
1479
1480
1481
1482
1483
1484
1485
1486
1487
1488
1489
1490
1491
1492
1493
1494
1495
1496
1497
1498
1499
1500
1501
1502
1503
1504
1505
1506
1507
1508
1509
1510
1511
1512
1513
1514
1515
1516
1517
1518
1519
1520
1521
1522
1523
1524
1525
1526
1527
1528
1529
1530
1531
1532
1533
1534
1535
1536
1537
1538
1539
1540
1541
1542
1543
1544
1545
1546
1547
1548
1549
1550
1551
1552
1553
1554
1555
1556
1557
1558
1559
1560
1561
1562
1563
1564
1565
1566
1567
1568
1569
1570
1571
1572
1573
1574
1575
1576
1577
1578
1579
1580
1581
1582
1583
1584
1585
1586
1587
1588
1589
1590
1591
1592
1593
1594
1595
1596
1597
1598
1599
1600
1601
1602
1603
1604
1605
1606
1607
1608
1609
1610
1611
1612
1613
1614
1615
1616
1617
1618
1619
1620
1621
1622
1623
1624
1625
1626
1627
1628
1629
1630
1631
1632
1633
1634
1635
1636
1637
1638
1639
1640
1641
1642
1643
1644
1645
1646
1647
1648
1649
1650
1651
1652
1653
1654
1655
1656
1657
1658
1659
1660
1661
1662
1663
1664
1665
1666
1667
1668
1669
1670
1671
1672
1673
1674
1675
1676
1677
1678
1679
1680
1681
1682
1683
1684
1685
1686
1687
1688
1689
1690
1691
1692
1693
1694
1695
1696
1697
1698
1699
1700
1701
1702
1703
1704
1705
1706
1707
1708
1709
1710
1711
1712
1713
1714
1715
1716
1717
1718
1719
1720
1721
1722
1723
1724
1725
1726
1727
1728
1729
1730
1731
1732
1733
1734
1735
1736
1737
1738
1739
1740
1741
1742
1743
1744
1745
1746
1747
1748
1749
1750
1751
1752
1753
1754
1755
1756
1757
1758
1759
1760
1761
1762
1763
1764
1765
1766
1767
1768
1769
1770
1771
1772
1773
1774
1775
1776
1777
1778
1779
1780
1781
1782
1783
1784
1785
1786
1787
1788
1789
1790
1791
1792
1793
1794
1795
1796
1797
1798
1799
1800
1801
1802
1803
1804
1805
1806
1807
1808
1809
1810
1811
1812
1813
1814
1815
1816
1817
1818
1819
1820
1821
1822
1823
1824
1825
1826
1827
1828
1829
1830
1831
1832
1833
1834
1835
1836
1837
1838
1839
1840
1841
1842
1843
1844
1845
1846
1847
1848
1849
1850
1851
1852
1853
1854
1855
1856
1857
1858
1859
1860
1861
1862
1863
1864
1865
1866
1867
1868
1869
1870
1871
1872
1873
1874
1875
1876
1877
1878
1879
1880
1881
1882
1883
1884
1885
1886
1887
1888
1889
1890
1891
1892
1893
1894
1895
1896
1897
1898
1899
1900
1901
1902
1903
1904
1905
1906
1907
1908
1909
1910
1911
1912
1913
1914
1915
1916
1917
1918
1919
1920
1921
1922
1923
1924
1925
1926
1927
1928
1929
1930
1931
1932
1933
1934
1935
1936
1937
1938
1939
1940
1941
1942
1943
1944
1945
1946
1947
1948
1949
1950
1951
1952
1953
1954
1955
1956
1957
1958
1959
1960
1961
1962
1963
1964
1965
1966
1967
1968
1969
1970
1971
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
1979
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
1988
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
2017
2018
2019
2020
2021
2022
2023
2024
2025
2026
2027
2028
2029
2030
2031
2032
2033
2034
2035
2036
2037
2038
2039
2040
2041
2042
2043
2044
2045
2046
2047
2048
2049
2050
2051
2052
2053
2054
2055
2056
2057
2058
2059
2060
2061
2062
2063
2064
2065
2066
2067
2068
2069
2070
2071
2072
2073
2074
2075
2076
2077
2078
2079
2080
2081
2082
2083
2084
2085
2086
2087
2088
2089
2090
2091
2092
2093
2094
2095
2096
2097
2098
2099
2100
2101
2102
2103
2104
2105
2106
2107
2108
2109
2110
2111
2112
2113
2114
2115
2116
2117
2118
2119
2120
2121
2122
2123
2124
2125
2126
2127
2128
2129
2130
2131
2132
2133
2134
2135
2136
2137
2138
2139
2140
2141
2142
2143
2144
2145
2146
2147
2148
2149
2150
2151
2152
2153
2154
2155
2156
2157
2158
2159
2160
2161
2162
2163
2164
2165
2166
2167
2168
2169
2170
2171
2172
2173
2174
2175
2176
2177
2178
2179
2180
2181
2182
2183
2184
2185
2186
2187
2188
2189
2190
2191
2192
2193
2194
2195
2196
2197
2198
2199
2200
2201
2202
2203
2204
2205
2206
2207
2208
2209
2210
2211
2212
2213
2214
2215
2216
2217
2218
2219
2220
2221
2222
2223
2224
2225
2226
2227
2228
2229
2230
2231
2232
2233
2234
2235
2236
2237
2238
2239
2240
2241
2242
2243
2244
2245
2246
2247
2248
2249
2250
2251
2252
2253
2254
2255
2256
2257
2258
2259
2260
2261
2262
2263
2264
2265
2266
2267
2268
2269
2270
2271
2272
2273
2274
2275
2276
2277
2278
2279
2280
2281
2282
2283
2284
2285
2286
2287
2288
2289
2290
2291
2292
2293
2294
2295
2296
2297
2298
2299
2300
2301
2302
2303
2304
2305
2306
2307
2308
2309
2310
2311
2312
2313
2314
2315
2316
2317
2318
2319
2320
2321
2322
2323
2324
2325
2326
2327
2328
2329
2330
2331
2332
2333
2334
2335
2336
2337
2338
2339
2340
2341
2342
2343
2344
2345
2346
2347
2348
2349
2350
2351
2352
2353
2354
2355
2356
2357
2358
2359
2360
2361
2362
2363
2364
2365
2366
% Tekijä:   Teemu Likonen <tlikonen@iki.fi>
% Lisenssi: Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen (CC BY-SA 4.0)
% https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/legalcode.fi

\chapter{Merkintäkieli ja perustekniikka}

Latex on merkintäkieli, mikä tarkoittaa, että se sisältää omat tapansa
dokumentin rakenteen ja sisällön kuvaamiseen. Kaikkea ei kirjoiteta
lähdedokumenttiin sellaisenaan, vaan täytyy käyttää tiettyjä kielen
sääntöjen mukaisia merkintätapoja tai komentoja.

Tässä luvussa käsitellään merkintäkielen perusasioita, joita on tarpeen
ymmärtää ennen kuin voi tehokkaasti toimia Latexin parissa. Kaikkea ei
tarvitse opetella ulkoa, mutta tähän lukuun on hyvä palata välillä
kertaamaan perustekniikkaa.

\section{Merkistö}

Latex\-/lähdetiedostoon voi kirjoittaa tekstiä Unicode\-/ merkistöllä ja
sen \textsc{utf}\=/8\-/ koodauksella, jos kääntäjänä on Unicoden osaava
ohjelma kuten Lualatex tai Xelatex. Pääasiassa siis merkit kirjoitetaan
sellaisenaan lähdetiedostoon, mutta on kuitenkin monenlaisia
poikkeuksia, ja niitä käsitellään tässä alaluvussa.

\subsection{Varatut erikoismerkit}

Muutamalla merkillä on perus Latexissa erikoismerkitys, eikä niitä voi
käyttää normaalilla tavalla. Merkit ovat seuraavat:

\begin{koodilohkosis}
% $ ^ _ # & { } ~ \
\end{koodilohkosis}

\noindent
Useimmat näistä merkeistä voi suojata erikoismerkitykseltään
kirjoittamalla niiden eteen kenoviivan (\koodi{\keno}). Tildeä
(\textasciitilde), sirkumfleksia (\textasciicircum) eikä kenoviivaa
itseään ei voi suojata pelkän kenoviivan avulla, koska kenoviivan kanssa
ne muodostavat eräitä muita komentoja. Taulukossa
\ref{tlk/merkkien-suojaus} on koottuna, kuinka edellä mainitut
erikoismerkit suojataan eli saadaan ladottua dokumenttiin sellaisenaan.

\leijutlk{
  \begin{tabular}{cll}
    \toprule
    \ots{Merkki} & \multicolumn{2}{l}{\ots{Kirjoittaminen}} \\
    \midrule
    \koodi{\%} & \komento{\%} \\
    \koodi{\$} & \komento{\$} & \komento{textdollar} \\
    \koodi{\^{}} & \komento{\^{}}\komentoarg{} & \komento{textasciicircum} \\
    \koodi{\_} & \komento{\_} & \komento{textunderscore} \\
    \koodi{\#} & \komento{\#} \\
    \koodi{\&} & \komento{\&} \\
    \koodi{\{} & \komento{\{} & \komento{textbraceleft} \\
    \koodi{\}} & \komento{\}} & \komento{textbraceright} \\
    \koodi{\~{}} & \komento{\~{}}\komentoarg{} & \komento{textasciitilde} \\
    \koodi{\keno} && \komento{textbackslash} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Varattujen erikoismerkkien kirjoittaminen}
  \label{tlk/merkkien-suojaus}
}

Jotkin paketit määrittelevät muitakin erikoismerkkejä. Esimerkiksi
kieliasetuksiin (luku \ref{luku/kieliasetukset}) liittyvät
\paketti{polyglossia}\-/{} ja \paketti{babel}\-/paketit voivat
määritellä pari lainausmerkillä (\koodi{\textquotedbl}) alkavaa,
tavutuksen hallintaan liittyvää komentoa tai erikoismerkkiä (luvut
\ref{luku/tavutus-polyglossia} ja \ref{luku/tavutus-babel}).

\subsection{Sanaväli}
\label{luku/sanaväli}

Välilyönti, sarkainmerkki ja yksi rivinvaihto ovat kaikki tavallisia
sanavälejä Latex\-/dokumentissa, ja näillä kolmella on sama merkitys.
Esimerkiksi rivin lopussa oleva rivinvaihto tarkoittaa samaa kuin
sanojen välissä oleva välilyönti. Välilyöntejä ja sarkainmerkkejä voi
kirjoittaa useita peräkkäin, mutta ne ovat sama asia kuin yksi väli.

\begin{koodilohkosis}
Nämä      kaikki
     ovat            vain
sanoja  peräkkäin  ja               kuuluvat
    samaan kappaleeseen.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Nämä kaikki ovat vain sanoja peräkkäin ja kuuluvat samaan
  kappaleeseen.
\end{tulossis}

\noindent
Sanavälien leveys ei ole vakio. Silloin kun tekstipalsta tasataan
molemmista reunoista -- kuten tämänkin oppaan leipätekstissä \==,
rivillä olevia sanavälejä venytetään sopivasti, jotta tekstipalstan
molemmat reunat saadaan tasaiseksi.

Sanavälit eivät kuitenkaan veny loputtomasti, ainakaan
oletusasetuksilla, koska kovin suuret sanavälit olisivat
tekstikappaleessa rumia. Jos sanaväleille haluaa antaa
''hätätilanteissa'' lisää venymisvaraa, täytyy käyttää mittaa
\mitta{emergencystretch}, jota käsitellään tarkemmin tekstikappaleiden
yhteydessä luvussa \ref{luku/kappale}. Mittoihin liittyvää tekniikkaa
käsitellään puolestaan luvussa \ref{luku/mitat}.

Matalatasoinen sanavälejä ja niiden venymistä säätelevä mitta on
\mitta{spaceskip}, johon voi asettaa haluamansa leveyden ja mahdolliset
venymisen rajat. Tätä mittaa ei ole suositeltavaa käyttää tavallisen
tekstin kanssa, mutta se sopii tilanteisiin, joihin tarvitaan hyvin
poikkeukselliset sanavälit.

\komentoi{setlength}
\mittai{spaceskip}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\spaceskip}{0.8em plus 0.3em minus 0.2em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Myös kirjainperheelle voi asettaa oman sanavälikertoimensa fontin
asetusten \koodi{Word\-Space}\-/valitsimella. Tätä asetusta käsitellään
fonttien yhteydessä luvussa \ref{luku/fontit-välistys}.

\subsection{Rivinvaihto lähdedokumentissa}
\label{luku/rivinvaihtomerkit}

Lähdedokumentissa olevat rivinvaihdot tulkitaan vain sanaväleiksi
eivätkä ne vaihda riviä lopullisessa dokumentissa. Jos ladottuun
dokumenttiin tarvitaan rivinvaihto, kirjoitetaan lähdedokumenttiin kaksi
kenoviivaa (\komento{\keno}). Tätä komentoa käsitellään tarkemmin
tekstikappaleiden yhteydessä luvussa \ref{luku/rivinvaihtokomennot}.

On kuitenkin mahdollista saada myös lähdedokumentin rivinvaihdot
toteutumaan automaattisesti ladotussa tekstissä. Sellainen tila
kytketään päälle komennolla \komento{obeycr}; normaaliin tilaan
palataan taas komennolla \komento{restorecr}. Näistä komennoista voi
olla hyötyä väliaikaisesti ja erityistilanteissa, mutta pysyväksi koko
dokumentin tilaksi \komento{obeycr} ei yleensä sovi.

\subsection{Kappaleen vaihtuminen}
\label{luku/kappaleen-vaihtuminen}

Tyhjä rivi lähdetiedostossa tarkoittaa kappaleen vaihtumista. Rivi on
tyhjä silloin, kun se ei sisällä mitään muuta kuin rivinvaihdon tai kun
se sisältää vain välilyöntejä tai sarkainmerkkejä ja lopuksi
rivinvaihdon. Tyhjiä rivejä voi olla useita peräkkäin, mutta ne
tarkoittavat samaa kuin yksi tyhjä rivi. Uuden tekstikappaleen voi
aloittaa myös komennolla \komento{par}.

\begin{koodilohkosis}
Nämä rivit kuuluvat
samaan kappaleeseen.

Tässä on toinen tekstikappale.
Nyt ei oteta kantaa siihen, miten
rivit ja kappaleet muotoillaan.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ladotuissa teksteissä uuden tekstikappaleen alkaminen ilmaistaan usein
sisennetyllä rivillä, mutta sisennyksiä eikä muitakaan muotoiluja ei
tehdä tekstieditorissa välien avulla. Kappaleiden muotoiluun on omat
keinonsa, ja niistä käsitellään luvussa \ref{luku/kappale}.

\subsection{Kommentit ja muistiinpanot}

Latex\-/dokumentissa prosentin merkki (\koodi{\%}) on kommenttimerkki,
jonka jälkeisen rivinosan kääntäjä jättää huomioimatta. Merkki on
tarkoitettu kirjoittajan omien kommenttien ja muistiinpanojen
kirjoittamiseen.

\begin{koodilohkosis}
% Nyt ei tosin ole
% mitään kommentoitavaa.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Kommenttimerkki vaikuttaa kääntäjään myös siten, että se syö kaikki
välilyönnit ja sarkainmerkit, jotka tulevat kyseisen kommentin jälkeen.
Tämän vuoksi kommenttimerkin avulla voi yhdistää eri riveillä olevan
tekstin. Seuraava esimerkki tuottaa ladottuna ehjän sanan \emph{Latex}:

\begin{koodilohkosis}
La% Nämä rivit
  t% yhdistyvät.
    ex
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  La% Nämä rivit
    t% yhdistyvät.
      ex
\end{tulossis}

\subsection{Aaltosulkeet}
\label{luku/aaltosulkeet}

Aaltosulkeet \mbox{\koodi{\{\}}} muodostavat eräänlaisen näkymättömän
ympäristön, jonka sisällä voi olla väliaikaisesti voimassa erilaiset
asetukset kuin ulkopuolella. Aaltosulkeiden sisällä suoritetut komennot,
uusien komentojen määrittelyt (luku \ref{luku/komennot}) tai asetetut
mittojen arvot (luku \ref{luku/mitat}) ovat voimassa vain kyseisen
ympäristön sisäpuolella. Seuraavassa esimerkissä aaltosulkeilla rajataan
kursivointikomennon \komento{itshape} vaikutusaluetta.

\begin{koodilohkosis}
tavallinen {\itshape kursiivi} tavallinen
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  tavallinen {\itshape kursiivi} tavallinen
\end{tulossis}

\subsection{Sitova välilyönti}

Sitova välilyönti on samanlainen tyhjä merkki kuin tavallinenkin
välilyönti, mutta rivinvaihtoa ei sallita sen kohdalta. Sitovalla
välilyönnillä kannattaa estää esimerkiksi pienistä osista koostuvan
ilmauksen hajoaminen eri riveille (esimerkki: \emph{osa~5}). Latexissa
sitova välilyönti saadaan joko tildemerkillä (\koodi{\textasciitilde})
tai nimenomaan siihen tarkoitetulla merkillä, jonka Unicode\-/tunnus on
\uctunnus{u+00a0 no-break space}.

Nämä kaksi eri merkkiä, tilde ja \uctunnus{u+00a0}, toimivat hieman eri
tavoin. Molemmat estävät rivinvaihdon, mutta tildemerkki sallii välin
venymisen samalla tavalla kuin tavallinenkin sanaväli sallii (luku
\ref{luku/sanaväli}). Sen sijaan merkki \uctunnus{u+00a0} on
vakiolevyinen eikä siis veny muiden sanavälien tavoin. Merkkiä
\uctunnus{u+00a0} täytyy käyttää ainakin vuorosanaviivan (\==) ja sitä
seuraavan sanan välissä, koska se väli ei saa venyä.

\subsection{Ohuke}
\label{luku/ohuke}

Ohuke on tavallista sanaväliä kapeampi väli, ja se tehdään
komennolla~\komento{,} (kenoviiva ja pilkku). Ohukkeen leveys Latexissa
on \murtoluku{1}{6} typografisen neliön leveydestä eli em-mitasta (luku
\ref{luku/mitat}). Ohuke on tasalevyinen ja sitova, eli se ei veny
muiden sanavälien tavoin, ja se estää rivinvaihdon. Siksi ohuke sopii
esimerkiksi pitkien lukujen ja puhelinnumeroiden ryhmittelyyn paremmin
kun sanaväli.

\komentoi{,}
\begin{koodilohkosis}
12\,750\,000
J.\,R.\,R. Tolkien
\end{koodilohkosis}

\noindent
Myös henkilön etunimen alkukirjainten välissä voi käyttää ohuketta, jos
tavallinen sanaväli vie kirjaimet turhan kauas toisistaan. Sukunimi
erotetaan kuitenkin aina sanavälillä. Joskus myös päiväyksissä käytetään
ohuketta järjestysluvun pisteiden jälkeen. Taulukossa \ref{tlk/ohuke}
vertaillaan sanaväliä, ohuketta ja yhteen kirjoittamista.

\leijutlk{
  \komentoi{,}
  \begin{tabular}{lrll}
    \toprule
    & \ots{Luku} & \ots{Päiväys} & \ots{Nimi} \\
    \midrule
    \otsrivi{Sanaväli} & 12 750 000 & \sout{9. 5. 2020} & J. R. R. Tolkien \\
    \otsrivi{Ohuke} & 12\,750\,000 & 9.\,5.\,2020 & J.\,R.\,R. Tolkien \\
    \otsrivi{Yhteen} & 12750000 & 9.5.2020 & \sout{J.R.R. Tolkien} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Sanavälin, ohukkeen ja yhteen kirjoittamisen vertailu. Suomen
    kielen vastaiset kirjoitusasut on viivattu yli}
  \label{tlk/ohuke}
}

\subsection{Lainausmerkit ja heittomerkki}
\label{luku/lainausmerkit}

Suomalaisessa näppäinasettelussa \textsc{shift} eli vaihtonäppäin ja 2
tuottaa yleislainausmerkin eli niin sanotun \textsc{ascii}\-/
lainausmerkin (\textquotedbl), mutta se ei taida olla minkään kielen
varsinainen lainausmerkki. On siis syytä käyttää oikeita
lainausmerkkejä, ja se käy Latexissa varsin helposti.

Eri kielissä lainausmerkkikäytännöt ovat erilaiset. Suomen kielessä
käytetään ''tällaisia'' lainausmerkkejä ja joskus >>tällaisia>>
kulmalainausmerkkejä. Jos lainauksen sisään tarvitaan lainaus, täytyy
sisempi lainaus kirjoittaa 'tällaisten' puolilainausmerkkien avulla.
Yksittäin käytettynä se on nimeltään heittomerkki. Englannin kielessä
lainauksen alussa ja lopussa on erilainen merkki, ja ``tässä'' siitä
esimerkki. Samoin on puolilainausmerkin kohdalla: `näin'.

Latexissa voi käyttää Unicode\-/merkistöä ja lähdedokumenttiin voi
kirjoittaa suoraan ne lainausmerkit, jotka halutaan ladottavaksi, mutta
edellä mainituille merkeille on myös omat merkintätapansa.
Näppäimistöltä kirjoitettava yleisheittomerkki (\koodi{'}) tuottaa
ladottuna automaattisesti oikean kaarevan heittomerkin ('). Kun
kirjoittaa kaksi heittomerkkiä peräkkäin (\koodi{''}), on
lopputuloksena yksi kaareva lainausmerkki (''). Kahdella suurempi kuin
\=/merkillä (\koodi{>>}) saadaan kulmalainausmerkki~(>>).

\begin{koodilohkosis}
''Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.'' \\
>>Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.>>
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  ''Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.'' \\
  >>Lainaus, jonka 'sisällä' on lainaus.>>
\end{tulossis}

\noindent
Edellä mainitut riittävät suomen kieleen, mutta englantia ja muita
kieliä varten tarvitaan myös toisinpäin oleva merkki (``), joka tehdään
kahdella gravisaksentilla (\koodi{``}). Vastaava puolilainausmerkki (`)
tehdään yhdellä aksentilla (\koodi{`}). Joissakin kielissä käytetään
erilaisia kulmalainausmerkkejä lainauksen alussa ja lopussa. Vasemmalle
osoittava merkki (<<) tehdään kahdella pienempi kuin \=/merkillä
(\koodi{<<}).

Joskus todella halutaan latoa yleislainausmerkki (\textquotedbl) tai
yleisheittomerkki (\textquotesingle). Ne saadaan komennoilla
\komento{textquotedbl} ja \komento{textquotesingle}. Yksittäinen
gravisaksentti (\`{}) tehdään komennolla \komento{`}\komentoarg{}.
Lainausmerkkien merkintätapoja ja komentoja on koottu taulukkoon
\ref{tlk/erikoismerkit-lainaus}
(s.~\pageref{tlk/erikoismerkit-lainaus}). Toisaalta kielikohtaiset
asetukset (luku \ref{luku/kieliasetukset}) voivat tuoda mukanaan myös
kielikohtaisia keinoja lainausmerkkien kirjoittamiseen.

Edellä kuvatut Latexin omat lainausmerkkien merkintätavat (\koodi{''},
\koodi{>>} ym.) eli niin sanotut Tex\-/ligatuurit voi kytkeä päälle ja
pois päältä fontin asetuksista eli \paketti{fontspec}\-/ pakettiin
kuuluvien toimintojen avulla. Fonteissa on yleensä oletuksena päällä
Tex\-/ligatuurit eli asetus \koodi{Liga\-tures=\katk TeX}, mutta sen saa
poistettua asetuksella \koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Asetusta
muutetaan kirjainperheen määrittelyn yhteydessä tai väliaikaisesti
komennolla \komento{addfontfeatures}.

\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
{\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} `` '' >> '}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  {\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} `` '' >> '}
\end{tulossis}

\noindent
Tasalevyisessä fontissa Tex\-/ligatuurit eivät ole päällä oletuksena,
joten yksittäisissä sanoissa tai lyhyissä ilmauksissa voi estää
Tex\-/ligatuurit esimerkiksi komennolla \komento{texttt}. Samalla
tietysti fonttikin vaihtuu tasalevyiseksi. Fontteja käsitellään
tarkemmin luvussa \ref{luku/kirjaintyypit}.

\komentoi{texttt}
\begin{koodilohkosis}
\texttt{`` '' >> '}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \texttt{`` '' >> '}
\end{tulossis}

\noindent
Paketti \pakettictan{csquotes} sisältää lainausmerkkeihin liittyviä
komentoja ja kielikohtaista logiikkaa. Paketissa olevan
\komento{enquote}\-/ komennon avulla voi jättää paketin huoleksi, miten
aloittava ja lopettava lainausmerkki tai ulommat ja sisemmät
lainausmerkit kirjoitetaan missäkin kielessä. Kielipaketti
\paketti{polyglossia} tai \paketti{babel} täytyy olla ladattuna.

\komentoi{usepackage}
\pakettii{polyglossia}
\pakettii{csquotes}
\komentoi{setdefaultlanguage}
\komentoi{enquote}
\begin{koodilohkosis}
\usepackage{polyglossia} \setdefaultlanguage{finnish}
\usepackage[autostyle=true]{csquotes}
% ...
\enquote{Lainauksen \enquote{sisällä} lainaus.}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \enquote{Lainauksen \enquote{sisällä} lainaus.}
\end{tulossis}

\subsection{Yhdysmerkki, ajatusviiva ja miinusmerkki}
\label{luku/yhdys-ajatus-miinus}

Yhdyssanan osien välissä käytettävä yhdysmerkki on Latexissa tavallinen
näppäimistöltä saatava yleisyhdysmerkki (\=/). Merkillä on vaikutusta
myös sanan tavutukseen, josta on tarkempaa tietoa luvussa
\ref{luku/tavutus}.

Ajatusviivaa tarvitaan esimerkiksi äärikohtien (27--29,
Oulu--Rova\-niemi), luetelmien, vuorosanojen ja virkkeen irrallisen
lisäysten merkitseminen. Suomen kielessä käytetään yleensä vain lyhyttä
ajatusviivaa \mbox{(--)}, joka tehdään Latexissa kahdella peräkkäisellä
yhdysmerkillä (\koodi{--}). Pitkä ajatusviiva \mbox{(---)} tehdään
kolmella yhdysmerkillä (\koodi{---}). Ajatusviivat vaikuttavat sanan
tavutukseen samoin kuin yhdysmerkki.

\begin{koodilohkosis}
Oulu--Rovaniemi-yhteys
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Oulu--Rovaniemi-yhteys
\end{tulossis}

\noindent
Myös Unicoden ajatusviivamerkit \uctunnus{u+2013 en dash} ja
\uctunnus{u+2014 em dash} toimivat, mutta tavutuksen kannalta ne ovat
käyttäytyneet eri tavoin Lualatex\-/\ ja Xelatex\-/ kääntäjillä.
Yhteensopivuussyistä on parasta tehdä ajatusviivat Texin omilla
merkintätavoilla eikä Unicode\-/ merkeillä.

Silloin kun todella täytyy latoa kaksi tai kolme peräkkäistä
yhdysmerkkiä, voi käyttää tasalevyistä fonttia
(\komento{texttt}\komentoarg{--}), joka oletuksena kytkee pois Latexin
ajatusviivatoiminnon. Saman asetuksen saa kyllä mihin tahansa fonttiin,
kun poistaa fontista niin sanotut Tex\-/ligatuurit asetuksella
\koodi{Liga\-tures=\katk TeX\-Reset}. Väliaikaisesti asetus tehdään
seuraavasti:

\komentoi{addfontfeatures}
\begin{koodilohkosis}
{\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} -- ---}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  {\addfontfeatures{Ligatures=TeXReset} -- ---}
\end{tulossis}

\noindent
Miinusmerkille (−) ei Latexissa ole erityistä merkintätapaa muuten kuin
matematiikkatilassa (luku \ref{luku/matematiikka}). Tavallisessa
tekstitilassa lyhyttä ajatusviivaa voi ja saa käyttää myös
miinusmerkkinä, mutta vielä parempi olisi käyttää varsinaista Unicoden
miinusmerkkiä \uctunnus{u+2212 minus sign}, koska se on fonteissa
suunniteltu typografisesti yhteensopivaksi muiden matemaattisten
merkkien kanssa.

\subsection{Kolme pistettä eli ellipsi}

Ajatuksen katkeamista ja muuta sellaista ilmaisevalle kolmelle pisteelle
eli ellipsille (\ldots) on oma merkkinsä, ja fontissa se saattaa näyttää
hieman erilaiselta kuin kolme peräkkäistä pistemerkkiä. Tyypillisesti
ellipsimerkissä pisteet ovat hieman harvemmassa ja erottuvat toisistaan
paremmin kuin kolmena erillisenä merkkinä ladotut pisteet. Ellipsi
tehdään Latexissa komennoilla \komento{dots}, \komento{ldots},
\komento{textellipsis} tai Unicode\-/merkillä \uctunnus{u+2026
  horizontal ellipsis}.

\subsection{Ylä- ja alaindeksi}
\label{luku/ylä-alaindeksit}

Yläindeksit (a\textsuperscript{2}) tehdään komennolla
\komento{textsuperscript} ja alaindeksit (a\textsubscript{2})
komennolla \komento{textsubscript}.

\komentoi{textsuperscript}
\komentoi{textsubscript}
\begin{koodilohkosis}
a\textsuperscript{2} a\textsubscript{2}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Oletusasetuksilla Latex toteuttaa indeksit mekaanisesti pienentämällä
fonttia ja sijoittamalla pienennetyn tekstin alas peruslinjan tuntumaan
tai ylös gemenalinjan yläpuolelle.\footnote{Katso typografinen viivasto
  eli kuva \ref{kuva/kirjainmitat} sivulla \pageref{kuva/kirjainmitat}.}
Lopputulos ei ole typografisesti välttämättä kovin hyvä, koska fontin
pienentäminen ohentaa samalla merkkien viivoja ja ohuimmat hiusviivat
voivat lähes kadota.

\englanti{Open Type} \=/fontit sisältävät usein tuen oikeille ylä- ja
alaindekseille, jotka fontin suunnittelija on toteuttanut. Niitä
kannattaa käyttää, koska suunnittelija tuntee oman fonttinsa ja on
saanut todennäköisesti parempaa jälkeä kuin Latex mekaanisesti.
\englanti{Open Type} \=/fonttien indeksit on kätevintä ottaa käyttöön
\pakettictan{realscripts}\-/ paketin avulla.

Paketti \paketti{realscripts} määrittelee uudelleen Latexin ylä- ja
alaindeksikomennot, niin että ne ensisijaisesti pyrkivät käyttämään
\englanti{Open Type} \=/fontin ominaisuutta. Jos käytössä oleva fontti
ei sisällä haluttujen merkkien ylä- tai alaindeksiä,
\paketti{realscripts}\-/ paketin komennot käyttävät automaattisesti
Latexin mekaanista keinoa. Paketti määrittelee pari muutakin hyödyllistä
komentoa, muun muassa tähdelliset versiot edellä mainituista:
\komento{textsuperscript*} ja \komento{textsubscript*}. Nämä komennot
toteuttavat aina mekaanisen ylä- tai alaindeksin eli toimivat kuten
Latexin alkuperäiset komennot.

\leijutlk{
  \gemenanum
  \begin{tabular}{lll}
    \toprule
    \ots{Komento}
    & \ots{\englanti{Open Type}}
    & \ots{Mekaaninen} \\
    \midrule
    \komento{textsuperscript}
    & \Large x\textsuperscript{ab36}
    & \Large x\textsuperscript*{ab36} \\
    \midrule
    \komento{textsubscript}
    & \Large H\textsubscript{2}SO\textsubscript{4}
    & \Large H\textsubscript*{2}SO\textsubscript*{4} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Ylä- ja alaindeksien vertailua. Oikeat Open Type \=/fonttien
    indeksit saadaan \paketti{realscripts}\-/ paketin avulla. Mekaaninen
    toteutus perustuu fontin pienentämiseen}
  \label{tlk/indeksien-vertailu}
}

Taulukossa \ref{tlk/indeksien-vertailu} vertaillaan oikeita ja
mekaanisia ylä- ja alaindeksejä. Taulukon esimerkit paljastavat, että
lopputuloksessa on eroa. Mekaaninen ylä- ja alaindeksitoiminto jättää
merkit turhan suurikokoisiksi mutta saattaa silti ohentaa merkkien
viivoja liian paljon. Se ei myöskään ymmärrä poistaa gemenanumeroita
(3624) käytöstä vaan latoo ne sellaisenaan suunnilleen oikeaan paikkaan.

Ylä- ja alaindeksejä käytettäessä on siis syytä ladata
\paketti{realscripts}\-/ paketti ja käyttää indeksit hallitsevaa
\englanti{Open Type} \=/fonttia. Fonttien ominaisuuksia voi tutkia
käyttöjärjestelmän komentotulkissa komennolla \koodi{otfinfo}. Toisaalta
fonttiin sisältyviä ylä- ja alaindeksejä voi myös kirjoittaa
Unicode\-/merkistön avulla sellaisenaan. Lopputulos on sama.

\subsection{Tavutusvihje}

Komento \komento{-} on tavutusvihje, joka neuvoo rivejä latovalle
algoritmille, että sanan voi katkaista tästä kohdasta rivin lopussa.
Tavutusvihje ei normaalisti näy ladotussa dokumentissa, mutta jos sana
katkaistaan sen kohdalta rivin lopussa, ladotaan yhdysmerkki~(-).
Tavutusvihjeen käyttö voi estää sanan katkaisemisen muista kohdista.

\begin{koodilohkosis}
tavutus\-algo\-ritmi
\end{koodilohkosis}

\noindent
Myös sanassa olevat yhdysmerkit ja ajatusviivat vaikuttavat sanan
tavuttamiseen. Perusteellisemmin tavutusta ja sen asetuksia käsitellään
luvussa \ref{luku/tavutus}.

\subsection{Tarkkeet ja erikoismerkit}
\label{luku/tarkkeet}

Latexissa on useita komentoja tarkkeellisten kirjainten
(\'a\,\v{s}\,\c{c}\,\~o) kirjoittamiseen sekä muille merkeille, joita ei
ehkä ihan helposti saa suoraan näppäimistöltä. Komentoja on koottu
taulukoihin \ref{tlk/tarkkeet}, \ref{tlk/erikoismerkit-lainaus} ja
\ref{tlk/erikoismerkit-muut}. Taulukon tarkekomennoissa on käytetty
a\=/kirjainta esimerkkinä, mutta tarke voi liittyä muihinkin kirjaimiin.
Merkit voi kirjoittaa Latex\-/lähdedokumenttiin myös sellaisenaan, eli
näiden komentojen käyttö ei ole välttämätöntä.

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[4][]{#3 & \komento{#2}\komentojatko{#1} & #4}
  \begin{tabular}{*{2}{cll}}
    \toprule
    \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki}}
    & \ots{Merkitys}
    & \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki}}
    & \ots{Merkitys} \\
    \cmidrule(r){1-3}
    \cmidrule(l){4-6}
    \rivi[a]{`}{\`a}{gravis}
    & \rivi{O}{\O}{poikkiviiva-O} \\
    \rivi[a]{'}{\'a}{akuutti}
    & \rivi{o}{\o}{poikkiviiva-o} \\
    \rivi[a]{\^{}}{\^a}{sirkumfleksi}
    & \rivi{DJ}{\DJ}{poikkiviiva-D} \\
    \rivi[a]{\~{}}{\~a}{tilde}
    & \rivi{dj}{\dj}{poikkiviiva-d} \\
    \rivi[a]{\textquotedbl}{\"a}{treema}
    & \rivi{DH}{\DH}{versaali-eth} \\
    \rivi[ a]{H}{\H a}{kaksoisakuutti}
    & \rivi{dh}{\dh}{gemena-eth} \\
    \rivi[ a]{r}{\r a}{yläympyrä}
    & \rivi{NG}{\NG}{versaali-äng} \\
    \rivi[ a]{v}{\v a}{hattu}
    & \rivi{ng}{\ng}{gemena-äng} \\
    \rivi[ a]{u}{\u a}{lyhyysmerkki}
    & \rivi{SS}{\SS}{versaali kaksois-s} \\
    \rivi[a]{=}{\=a}{pituusmerkki}
    & \rivi{ss}{\ss}{gemena kaksois-s} \\
    \rivi[ a]{b}{\b a}{alaviiva}
    & \rivi{TH}{\TH}{versaali thorn} \\
    \rivi[ a]{c}{\c a}{sedilji}
    & \rivi{th}{\th}{gemena thorn} \\
    \rivi[a]{.}{\.a}{yläpiste}
    & \rivi{i}{\i}{pisteetön i} \\
    \rivi[ a]{d}{\d a}{alapiste}
    & \rivi{j}{\j}{pisteetön j} \\
    \rivi[ a]{k}{\k a}{ogonek}
    & \rivi{AE}{\AE}{AE-ligatuuri} \\
    % \rivi{t\{ae\}}{\t{ae}}{sidontakaari}
    &&& \rivi{ae}{\ae}{ae-ligatuuri} \\
    \rivi{L}{\L}{poikkiviiva-L}
    & \rivi{OE}{\OE}{OE-ligatuuri} \\
    \rivi{l}{\l}{poikkiviiva-l}
    & \rivi{oe}{\oe}{oe-ligatuuri} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komentoja tarkkeellisten ja muiden kirjainten
    kirjoittamiseen}
  \label{tlk/tarkkeet}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}

  \begin{tabular}{cll}
    \toprule
    \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
    & \ots{Merkitys} \\
    \midrule

    \textquotedblleft
    & \komento{textquotedblleft}, \koodi{`{}`}
    & vasen lainausmerkki \\

    \textquotedblright
    & \komento{textquotedblright}, \koodi{'{}'}
    & oikea lainausmerkki \\

    \rivi{\textquotedbl}{textquotedbl}{yleislainausmerkki}

    \textquoteleft
    & \komento{textquoteleft}, \komento{lq}, \koodi{`}
    & vasen puolilainausmerkki \\

    \textquoteright
    & \komento{textquoteright}, \komento{rq}, \koodi{'}
    & oikea puolilainausmerkki, heittomerkki \\

    \rivi{\textquotesingle}{textquotesingle}
    {yleispuolilainausmerkki ja -heittomerkki}

    \guillemotleft
    & \komento{guillemotleft}, \koodi{<{}<}
    & vasen kulmalainausmerkki \\

    \guillemotright
    & \komento{guillemotright}, \koodi{>{}>}
    & oikea kulmalainausmerkki \\

    \rivi{\guilsinglleft}{guilsinglleft}{vasen kulmapuolilainausmerkki}
    \rivi{\guilsinglright}{guilsinglright}
    {oikea kulmapuolilainausmerkki}
    \rivi{\quotedblbase}{quotedblbase}{rivinalinen lainausmerkki}
    \rivi{\quotesinglbase}{quotesinglbase}{rivinalinen puolilainausmerkki}

    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komentoja lainausmerkkien kirjoittamiseen}
  \label{tlk/erikoismerkit-lainaus}
}

\leijutlk{
  \providecommand{\rivi}{}
  \renewcommand{\rivi}[3]{ #1 & \komento{#2} & #3 \\}
  \providecommand{\textbigcirclekorvike}{}
  \renewcommand{\textbigcirclekorvike}{%
    \begin{tikzpicture}
      \draw (0,0) circle [radius=.65ex];
    \end{tikzpicture}}

  \begin{tabular}{cll}
    \toprule
    \multicolumn{2}{l}{\ots{Merkki ja komennot}}
    & \ots{Merkitys} \\
    \midrule

    \textendash
    & \komento{textendash}, \koodi{--}
    & lyhyt ajatusviiva \\

    \textemdash
    & \komento{textemdash}, \koodi{---}
    & pitkä ajatusviiva \\

    \textexclamdown
    & \komento{textexclamdown}, \koodi{!`}
    & ylösalainen huutomerkki \\

    \textquestiondown
    & \komento{textquestiondown}, \koodi{?`}
    & ylösalainen kysymysmerkki \\

    \rivi{\textgreater}{textgreater}{suurempi kuin -merkki}
    \rivi{\textless}{textless}{pienempi kuin -merkki}

    \textellipsis
    & \komento{textellipsis}, \komento{ldots}, \komento{dots}
    & kolme pistettä, ellipsi \\

    \rivi{\texteuro}{texteuro}{euron merkki}

    \textsterling
    & \komento{textsterling}, \komento{pounds}
    & punnan merkki \\

    \textdollar
    & \komento{textdollar}, \komento{\$}
    & dollarin merkki \\

    \textsection
    & \komento{textsection}, \komento{S}
    & pykälän merkki \\

    \textparagraph
    & \komento{textparagraph}, \komento{P}
    & kappaleen merkki \\

    \textcopyright
    & \komento{textcopyright}, \komento{copyright}
    & tekijänoikeusmerkki \\

    \rivi{\textregistered}{textregistered}{rekisteröity tavaramerkki}
    \rivi{\texttrademark}{texttrademark}{tavaramerkki}

    \textdagger
    & \komento{textdagger}, \komento{dag}
    & risti \\

    \textdaggerdbl
    & \komento{textdaggerdbl}, \komento{ddag}
    & kaksoisristi \\

    \textasciicircum
    & \komento{textasciicircum}, \komento{\^{}}\komentoarg{}
    & sirkumfleksi \\

    \textasciitilde
    & \komento{textasciitilde}, \komento{\~{}}\komentoarg{}
    & tilde \\

    \rivi{\textasteriskcentered}{textasteriskcentered}
    {rivinkeskinen asteriski, tähti}
    \rivi{\textbackslash}{textbackslash}{kenoviiva}
    \rivi{\textbar}{textbar}{pystyviiva}
    \rivi{\textbardbl}{textbardbl}{kaksoispystyviiva}

    \textbraceleft
    & \komento{textbraceleft}, \komento{\{}
    & vasen aaltosulje \\

    \textbraceright
    & \komento{textbraceright}, \komento{\}}
    & oikea aaltosulje \\

    \rivi{\textbullet}{textbullet}{luetelmaympyrä}
    \rivi{\textbigcirclekorvike}{textbigcircle}{suuri ympyrä}
    \rivi{\textleftarrow}{textleftarrow}{nuoli vasemmalle}
    \rivi{\textrightarrow}{textrightarrow}{nuoli oikealle}
    \rivi{\textordfeminine}{textordfeminine}
    {feminiininen järjestysluvun merkki}
    \rivi{\textordmasculine}{textordmasculine}
    {maskuliininen järjestysluvun merkki}
    \rivi{\textperiodcentered}{textperiodcentered}{rivinkeskinen piste}

    \textunderscore
    & \komento{textunderscore}, \komento{\_}
    & alaviiva \\

    \rivi{\textvisiblespace}{textvisiblespace}{näkyvä välilyönti}
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komentoja erikoismerkkien kirjoittamiseen}
  \label{tlk/erikoismerkit-muut}
}

Tarke- ja erikoismerkkikomentojen lisäksi on olemassa sekalaisia muita
komentoja erikoisempien asioiden latomiseen. \marginaali{\TeX}
\marginaali{\LaTeX} Ladontajärjestelmän logojen kirjoittamiseen on
komennot \komento{TeX} ja \komento{LaTeX}. Suorakulmioita voi tehdä
\komento{rule}\-/ komennolla, jolle annetaan argumenteiksi ainakin kaksi
mittaa: leveys ja korkeus. Myös yksi hakasulkeissa annettu valinnainen
argumentti on mahdollinen. Sekin on mitta ja ilmaisee, kuinka paljon
suorakulmiota nostetaan tekstin peruslinjasta. Negatiivinen mitta laskee
suorakulmiota alaspäin. Latexin mittoja ja mittayksiköitä käsitellään
luvussa \ref{luku/mitat}.

\komentoi{rule}
\begin{koodilohkosis}
\rule{1ex}{1ex} abc \rule{3em}{.5bp} abc \rule[1ex]{3em}{.5bp}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \rule{1ex}{1ex} abc \rule{3em}{.5bp} abc \rule[1ex]{3em}{.5bp}
\end{tulossis}

\noindent
Komento \komento{strut} latoo näkymättömän, leveydettömän merkin, jonka
korkeus on rivikorkeuden eli mitan \mitta{baselineskip} mukainen.
Komentoa voi tarvita joskus esimerkiksi laatikoiden sisällä (luku
\ref{luku/laatikot}).

Käytännössä \komento{strut}\-/ komento hyödyntää sisäisesti
\komento{rule}\-/ komentoa ja latoo sen avulla leveydettömän
suorakulmion. Tarkemmin sanottuna korkeus eli tekstin peruslinjan
yläpuolinen osa on 0,7 kertaa \mitta{baselineskip}\-/ mitta ja syvyys
eli peruslinjan alapuolinen osa on 0,3 kertaa \mitta{baselineskip}.

\komentoi{rule}
\mittai{baselineskip}
\begin{koodilohkosis}
\rule[-0.3\baselineskip]{0bp}{\baselineskip}
\end{koodilohkosis}

\section{Komennot}
\label{luku/komennot}

Latexin komennot alkavat kenoviivalla (\koodi{\textbackslash}), jonka
jälkeen tulee komennon nimi. Nimi koostuu yleensä pienistä tai isoista
kirjaimista, mutta komento voi koostua myös muista merkeistä.

Komennot voivat ottaa vastaan argumentteja eli lisätietoa, jota komento
käsittelee ja tarvitsee toimintaansa. Jotkin argumentit voivat olla
pakollisia ja jotkin valinnaisia. Pakolliset kirjoitetaan
aaltosulkeisiin \koodi{\{}\ldots\koodi{\}} ja valinnaiset hakasulkeisiin
\koodi{[}\ldots\koodi{]}.

\begin{koodilohkosis}
\komento
\komento{argu}{mentteja}
\komento[valinnainen]{argu}{mentteja}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Jos pakolliseen argumenttiin haluaa sisällyttää aaltosulkeen, täytyy sen
eteen kirjoittaa kenoviiva \komento{\{}~\komento{\}}, tai voi myös
käyttää taulukossa \ref{tlk/erikoismerkit-muut} mainittuja komentoja
aaltosulkeiden tuottamiseen. Sama pätee aaltosulkeiden latomiseen
muutenkin.

Hakasulkeet sen sijaan ladotaan tekstiin normaalisti, eikä niiden kanssa
käytetä kenoviivaa. Poikkeustilanne on komennon valinnaisen argumentin
sisällä, koska valinnainen argumentti jo sinänsä kirjoitetaan
hakasulkeiden sisään. Hakasulkeita ei voi suojata kenoviivalla, koska
\komento{[} ja \komento{]} ovat jo muuhun tarkoitettuja komentoja:
niillä luodaan matematiikkatilassa (luku \ref{luku/matematiikka}) oleva
tekstilohko. Valinnaisen argumentin sisään saa hakasulkeen, kun sen
kirjoittaa aaltosulkeiden sisään. Esimerkiksi komennon
\komentox{komento}\komentoargv{\{]\}} valinnaiseksi argumentiksi tulee
lopulta yksi \koodi{]}-merkki.

Komennon yhteydessä sanavälejä käsitellään hieman poikkeuksellisesti.
Esimerkiksi komennon nimen perässä olevat sanavälit syödään pois, jos
komennolle ei anneta yhtään argumenttia. Seuraavassa esimerkissä sana
\emph{Latex} ladotaan ehjänä, jos vain \komentox{komento} itsessään ei
kirjoita mitään eikä vaikuta tekstin latomiseen.

\begin{koodilohkosis}
La\komento   tex
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Latex
\end{tulossis}

\noindent
Jos täytyy saada komennon nimen jälkeinen sanaväli näkyviin, täytyy
kirjoittaa komennon nimen perään aaltosulkeet
(\komentox{komento}\komentoarg{}) tai kenoviiva
(\komentox{komento}\komentojatko{\keno}).

Komennon nimen ja argumenttien välissä voi olla sanavälejä, ja ne kaikki
syödään pois. Komennon ja sen argumentit voi siis kirjoittaa vaikka
seuraavalla tavalla:

\begin{koodilohkosis}
\komento  [valinnainen]
   {argu-}   {mentteja}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Omat komennot ja abstrahointi}
\label{luku/komennot-abst}

Omien komentojen tärkein tarkoitus on merkintätapojen abstrahointi eli
teknisen toteutuksen ja yksityiskohtien piilottaminen. Sopiva
abstrahointi helpottaa lähdedokumentin käsittelemistä.

Esimerkiksi jos kirjoittaa Latexia käsittelevää kirjaa, kannattaa heti
aluksi luoda komento, jolla merkitään kaikki Latexin komennot. Komennon
nimi voisi olla vaikka \komentox{komento}, ja sen voisi määritellä
siten, että se lisää automaattisesti komennon nimen alkuun kenoviivan
(\koodi{\keno}) ja latoo koko ilmauksen tasalevyisellä fontilla.
Seuraavassa on esimerkki tällaisen komennon määrittelemisestä ja
käytöstä:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{texttt}
\komentoi{textbackslash}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[1]{\texttt{\textbackslash #1}}

Komennolla \komento{section} tehdään otsikoita.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Komennolla \texttt{\textbackslash section} tehdään otsikoita.
\end{tulossis}

\noindent
Edellä mainitun komennon määritelmään voi olla tarpeen lisätä myöhemmin
muitakin asioita. Latexin komentojen nimet ovat suunnilleen englantia,
ja jos nimen tavuttaa, täytyisi se tehdä englannin sääntöjen mukaisesti.
Esimerkkinä olleen \komentox{komento}\-/ komennon määritelmässä voisi
siis vaihtaa myös kielen komennolla \komento{textenglish}.%
\footnote{Kieliasetuksista käsitellään luvussa
  \ref{luku/kieliasetukset}.}

Jos ollaan kirjoittamassa laajaa tietoteosta, Latex\-/ komennot halutaan
ehkä lisätä automaattisesti kirjan lopussa olevaan asiahakemistoon (ks.
s.~\pageref{luku/asiahakemisto}). Niinpä komennon määritelmään lisätään
vielä sitäkin varten komento \komento{index}.%
\footnote{Asiahakemistoja käsitellään luvussa \ref{luku/asiasanat}.}
Lopulta Latex\-/ komentojen merkitsemiseen tarkoitettu
\komentox{komento} määriteltäisiin seuraavalla tavalla:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{textbackslash}
\komentoi{texttt}
\komentoi{textenglish}
\komentoi{index}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[1]{%
  \texttt{\textbackslash\textenglish{#1}}%
  \index[komennot]{#1@\texttt{\textbackslash #1}}}
\end{koodilohkosis}

% Asiahakemistot-luvussa on viittaus tähän lukuun ja maininta
% \index-komennon sisällyttämisestä toisen komennon määritelmään.

\noindent
Näin oma \komentox{komento} ilmaisee tiiviisti ja havainnollisesti
tarkoituksen eli sen, että kyseessä on Latex\-/ komento. Se piilottaa
monimutkaisen teknisen toteutuksen eli fontin ja kielen vaihtamiseen
sekä asiahakemistoon liittyvät toiminnot. Lisäksi komennon teknistä
toteutusta on helppoa muuttaa myöhemmin, koska komennon määrittely on
vain yhdessä paikassa lähdedokumentin alussa.

\subsection{Komentojen määrittely}
\label{luku/komennot-määrittely}

Komentojen määrittelyyn on kolme erilaista komentoa, ja niille kaikille
annetaan samanlaiset argumentit. Komennot ovat seuraavat:

\komentoi{newcommand}
\komentoi{renewcommand}
\komentoi{providecommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand     {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\renewcommand   {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\providecommand {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ensimmäinen pakollinen argumentti on komennon nimi (\komentox{nimi}), ja
se voi koostua vain kirjaimista. Komento \komento{newcommand}
määrittelee uuden komennon. Mikäli komento on jo olemassa, annetaan
virheilmoitus. Toinen komento \komento{renewcommand} määrittelee
olemassa olevan komennon uudelleen. Se antaa virheilmoituksen, jos
komentoa ei ollut olemassa. Kolmas komento \komento{providecommand}
puolestaan määrittelee uuden komennon vain siinä tapauksessa, että
sellaista ei ollut ennen olemassa. Se ei anna virheilmoitusta.

Komentojen toinen pakollinen argumentti \koodi{määritelmä} sisältää
komennon määritelmän eli mitä tahansa tekstiä tai komentoja.
Suoritusvaiheessa komento ikään kuin vaihdetaan sen määritelmäksi.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}{Minua komennettiin!}
\komento
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Minua komennettiin!
\end{tulossis}

\noindent
Komentojen ensimmäinen valinnainen argumentti \koodi{n} on luku, joka
kertoo, kuinka monta argumenttia määriteltävä komento käsittelee.
Määritelmässä voi käyttää parametreja \koodi{\#1}, \koodi{\#2},
\koodi{\#3} jne., ja ne korvautuvat komennon suoritusvaiheessa
ensimmäisellä, toisella, kolmannella jne. argumentilla.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[2]{Sanoit #1 ja #2!}
\komento{hip}{hei}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Sanoit hip ja hei!
\end{tulossis}

\noindent
Toinen valinnainen argumentti \koodi{oletus} -- jos se on mukana --
kertoo, että määriteltävän komennon ensimmäinen argumentti on
valinnainen ja että tämä on sen oletusarvo. Oletusarvoa käytetään
silloin, kun valinnaista argumenttia ei ole annettu.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[3][tyyppi]{Hei #1, sanoit #2 ja #3!}
\komento{hip}{hei} \\
\komento[Leslie]{hip}{hei}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Hei tyyppi, sanoit hip ja hei! \\
  Hei Leslie, sanoit hip ja hei!
\end{tulossis}

\noindent
Joskus yhden komennon määritelmä sisältää komennon
\komento{renewcommand}, joka sitten määrittelee uudelleen jonkin toisen
komennon. Silloin parametrit \koodi{\#1}, \koodi{\#2} jne. on
tarkoitettu ensimmäisen eli uloimman kerroksen käsiteltäväksi. Sisempi
kerros käyttää parametreja \koodi{\#\#1}, \koodi{\#\#2} jne.

Kaikista kolmesta komentojen määrittelykomennosta on olemassa
tähdellinen versio eli sellainen, jonka komennon nimen lopussa on tähti
(\koodi{*}). Latexin komennoissa on tapana, että tähdellinen versio --
jos sellainen on olemassa -- tarjoaa samaan asiaan jonkin toisenlaisen
näkökulman.

\komentoi{newcommand*}
\komentoi{renewcommand*}
\komentoi{providecommand*}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand*     {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\renewcommand*   {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\providecommand* {\nimi}[n][oletus]{määritelmä}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komentojen määrittelyssä tähdelliset versiot toimivat muuten samalla
tavalla, mutta ne antavat virheilmoituksen, jos komennolle annetut
argumentit sisältävät enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Niinpä
esimerkin \ref{esim/newcommand} koodi tuottaa käännettäessä virheen.

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newcommand*}
\begin{koodilohko}
\newcommand*{\komento}[1]{Teksti: #1}

\komento{
  Ensimmäinen tekstikappale.

  Toinen tekstikappale.
}
\end{koodilohko}
  \caption{\komento{newcommand*}\-/ komennolla määritelty komento ei
    salli argumentteja, joissa on useita tekstikappaleita. Tämä
    esimerkki tuottaa käännettäessä virheilmoituksen}
  \label{esim/newcommand}
\end{esimerkki*}

\komento{newcommand*}\-/komennolla määritelty \komentox{komento} ei siis
suostu ottamaan vastaan argumentteja, jotka sisältävät kappaleen
vaihtumisen eli enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Tämä voi olla
hyödyllinen suojausominaisuus.

\subsection{Kestävät ja hauraat komennot}
\label{luku/komennot-hauraat}

Kaikki Latex\-/ komennot ovat joko kestäviä (\englanti{robust}) tai
hauraita (\englanti{fragile}). Tällä ei ole yleensä käytännön
merkitystä, mutta hauraat komennot eivät välttämättä toimi toisen
komennon argumentissa.

Hauraita komentoja ovat sellaiset, jotka sisältävät tietoa, jota Latex
kirjoittaa väliaikaistiedostoon ja lukee sieltä takaisin. Kyse on
esimerkiksi sisällysluetteloon tai muihin automaattisiin luetteloihin
kirjoitettavasta tiedosta. Hauraita ovat myös rivinvaihdot ja
valinnaisia argumentteja eli hakasulkeissa annettavia argumentteja
sisältävät komennot.

Käytännössä ongelmia aiheuttavat esimerkiksi otsikkokomennot
(\komento{section} ym.) sekä kuvatekstikomento \komento{caption}. Näiden
argumenttina oleva teksti (ja mahdolliset komennot) kirjoitetaan
tiedostoon ja ladataan sieltä myöhemmin takaisin. Hauraat komennot eivät
toimi edellä mainittujen komentojen argumentissa, ja lähdetiedoston
kääntäminen johtaa virheilmoitukseen. Ongelman voi ainakin joskus
korjata kirjoittamalla hauraan komennon eteen komennon
\komento{protect}.

\subsection{Muita vinkkejä}

Komennon viimeistä argumenttia ei välttämättä tarvitse kirjoittaa
aaltosulkeisiin, jos argumentiksi halutaan vain yksi merkki. Tällaisessa
tilanteessa komento poimii argumentiksi seuraavan merkin, joka ei ole
sanaväli.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\x}[1]{Argumentti: <#1>}
\x abc \\
\x.abc
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Argumentti: <a>bc \\
  Argumentti: <.>abc
\end{tulossis}

\noindent
Mikäli argumenttina on kenoviivalla alkava komento, sitäkään ei tarvitse
kirjoittaa aaltosulkeisiin. Latex\-/koodin lukemisen kannalta tällainen
ei välttämättä ole hyvä käytäntö, koska joskus voi hämärtyä, onko kyse
kahdesta peräkkäisestä komennosta vai onko toinen komento vain
argumenttina toiselle.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\x}[1]{Argumentti: <#1>}
\newcommand{\yyy}{abc}
\x\yyy
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Argumentti: <abc>
\end{tulossis}

\noindent
Tätä merkintätapaa esiintyy jokin verran komentojen määrittelyssä, niin
että jätetään \komento{newcommand}\-/komennon ensimmäisenä argumenttina
oleva komennon nimi ilman aaltosulkeita.

\komentoi{newcommand}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand\yyy{abc}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon määrittelyssä on välillä hyötyä \komento{ignorespaces}\-/
komennosta, joka jättää sanavälit huomioimatta komennon jälkeen. Ilman
tätä komentoa tulisi seuraavassa esimerkissä sanojen väliin yksi
välilyönti.

\komentoi{newcommand}
\komentoi{ignorespaces}
\begin{koodilohkosis}
\newcommand{\komento}[1]{#1\ignorespaces}
\komento{yhdys}       sana
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  yhdyssana
\end{tulossis}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newcommand}
  \komentoi{renewcommand}
\begin{koodilohko}
\newcommand{\komento}{alkuperäinen}
\komento
{%
  \renewcommand{\komento}{\textit{muutettu}}
  \komento
}
\komento
\end{koodilohko}
\begin{tulos}
  alkuperäinen \textit{muutettu} alkuperäinen
\end{tulos}
\caption{Aaltosulkeilla voi rajata komennon määrittelyn
  vaikutusaluetta}
\label{esim/aaltosulkeet-rajaaminen}
\end{esimerkki*}

\noindent
Aaltosulkeilla (luku \ref{luku/aaltosulkeet}) voi rajata
komentomäärittelyn vaikutusaluetta. Esimerkin
\ref{esim/aaltosulkeet-rajaaminen} alussa asetetaan \komentox{komento}
tiettyyn alkuperäismääritelmään. Aaltosulkeiden sisällä se määritellään
väliaikaisesti uudestaan. Aaltosulkeilla rajatun ympäristön jälkeen
komennon uusi määritelmä lakkaa ja komento palautuu alkuperäiseksi.

Monimutkaisiin komentoihin voidaan tarvita ehtorakenteita. Ne saa
toteutettua \pakettictan{ifthen}\-/ paketin tarjoaman
\komento{ifthenelse}\-/ komennon avulla. Se on ohjelmointikielistä
tuttu ehtorakenne: jos annettu ehtolauseke on tosi, käsitellään
then\-/haara; muussa tapauksessa käsitellään else-haara.

\section{Ympäristöt}
\label{luku/ympäristöt}

Ympäristöt ovat rakenteita, joilla on aloittava \komento{begin}\-/
komento ja lopettava \komento{end}\-/ komento sekä nimi. Ympäristöjen
ajatuksena on, että jokin ominaisuus tai jotkin toiminnot ovat voimassa
vain ympäristön sisällä ja asiat palautuvat ennalleen ympäristön
jälkeen. Tässä mielessä ne toimivat samalla tavalla kuin aaltosulkeet
(luku \ref{luku/aaltosulkeet}). Jos esimerkiksi fonttiasetusta (luku
\ref{luku/kirjaintyypit}) muuttaa ympäristön sisäpuolella, asetus
palautuu ympäristön jälkeen samaksi kuin se oli ennen ympäristön alkua.
Samoin ympäristön sisällä määritellyt komennot ovat voimassa vain
kyseisessä ympäristössä.

\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\begin{nimi}
  % ympäristön
  % vaikutusalue
\end{nimi}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Yleisin ympäristö on nimeltään \ymparisto{document}, jonka sisään koko
dokumentin sisältö kirjoitetaan. Muita ympäristöjä käytetään
tavallisesta leipätekstistä poikkeavien rakenteiden ilmaisemiseen,
esimerkiksi luetelmiin ja taulukoihin (luvut \ref{luku/luetelmat} ja
\ref{luku/taulukot}). Ympäristöjä voi tehdä itsekin mihin hyvänsä
tarkoitukseen. Niitä määritellään seuraavilla komennoilla:

\komentoi{newenvironment}
\komentoi{renewenvironment}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment   {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\renewenvironment {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komento \komento{newenvironment} määrittelee uuden ympäristön. Se antaa
virheilmoituksen, jos samanniminen ympäristö on jo olemassa. Komento
\komento{renewenvironment} puolestaan määrittelee uudelleen ympäristön,
joka on jo olemassa. Se antaa virheilmoituksen, jos ympäristöä ei
ollutkaan olemassa.

Argumentit ovat lähes samanlaiset kuin komentojen määrittelyssä (luku
\ref{luku/komennot-määrittely}). Ympäristöjen määrittelykomennoilla on
kolme pakollista argumenttia: ensimmäinen on ympäristön nimi, toinen on
ympäristön aloitusmääritelmä (\koodi{aloitus}) ja kolmas on
lopetusmääritelmä (\koodi{lopetus}).

\komentoi{newenvironment}
\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment{ymp}{Tästä se alkaa.}{Tähän se päättyy.}

\begin{ymp}
  Ympäristön sisältöä.
\end{ymp}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Tästä se alkaa. Ympäristön sisältöä. Tähän se päättyy.
\end{tulossis}

\noindent
Tavallisesti ympäristön aloitusmääritelmään kirjoitetaan jonkin toisen
ympäristön aloituskomento sekä mahdollisesti suoritetaan joitakin
asetuskomentoja. Vastaavasti lopetusmääritelmässä lopetetaan ympäristö
eli palataan normaaliin tilaan. Tarkoituksena on abstrahoida jokin
monimutkaisempi kokonaisuus eli tehdä uusi helppokäyttöinen ympäristö, joka
piilottaa teknisen toteutuksen.

\komentoi{newenvironment}
\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment{ymp}
{\begin{mahtavuus}
    \omia\hienoja\asetuksia}
  {\end{mahtavuus}}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Omille ympäristölle voi määritellä argumentteja samalla tavalla kuin
komennoillekin. Ensimmäinen valinnainen argumentti \koodi{n} on luku
joka kertoo, kuinka monta argumenttia määriteltävä ympäristö käsittelee.
Ympäristön aloitusmääritelmässä voi argumentteihin viitata parametreilla
\koodi{\#1}, \koodi{\#2}, \koodi{\#3} jne.

Jos toinen valinnainen argumentti \koodi{oletus} on mukana, se
ilmaisee, että määriteltävän ympäristön ensimmäinen argumentti on
valinnainen ja että tämä on sen oletusarvo. Oletusta käytetään silloin,
kun valinnaista argumenttia ei ole annettu. Argumentit annetaan
ympäristön aloittavan \komento{begin}\-/ komennon yhteydessä.

\komentoi{begin}
\komentoi{end}
\begin{koodilohkosis}
\begin{ymp}[valinnainen]{argu}{mentteja}
  % ympäristön
  % vaikutusalue
\end{ymp}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ympäristön määrittelykomennoille on myös tähdelliset versiot
\komento{newenvironment*} ja \komento{renewenvironment*}. Ne toimivat
samoin kuin edellä kuvatut tavallisetkin komentoversiot, mutta ne eivät
salli, että määritellylle ympäristölle annetut argumentit sisältävät
enemmän kuin yhden tekstikappaleen. Toiminta on siis sama kuin
komentojenkin määrittelyn tähdellisissä versioissa (luku
\ref{luku/komennot-määrittely}).

\komentoi{newenvironment*}
\komentoi{renewenvironment*}
\begin{koodilohkosis}
\newenvironment*   {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\renewenvironment* {nimi}[n][oletus]{aloitus}{lopetus}
\end{koodilohkosis}

\begin{esimerkki*}
  \komentoi{newenvironment}
  \komentoi{ignorespaces}
  \komentoi{ignorespacesafterend}
  \komentoi{begin}
  \komentoi{end}

\begin{koodilohko}
\newenvironment{ymp}
{Yhdys\ignorespaces}
{esi\ignorespacesafterend}

\begin{ymp}
  sana% Kommentti poistaa seuraavan sanavälin.
\end{ymp}   merkki.
\end{koodilohko}
\begin{tulos}
  Yhdyssanaesimerkki.
\end{tulos}
\caption{Sanavälien käyttäytyminen ympäristöjen yhteydessä. Komennoilla
  \komento{ignorespaces} ja \komento{ignorespacesafterend} voi poistaa
  seuraavat sanavälit}
\label{esim/ignorespacesafterend}
\end{esimerkki*}

\noindent
Joskus ympäristöjen määrittelyyn on hyödyllistä sisällyttää komento
\komento{ignorespaces}, joka jättää huomioimatta tämän komennon
jälkeiset sanavälit. Toinen hyödyllinen on
\komento{ignorespacesafterend}, joka jättää huomioimatta ympäristön
lopettavan \komento{end}\-/ komennon jälkeiset sanavälit. Esimerkki
\ref{esim/ignorespacesafterend} selventää näiden toimintaa.

\section{Mitat}
\label{luku/mitat}

\subsection{Mittayksiköt}

Koska typografia on pitkälti teksti- ja muiden elementtien sijoittelua,
tarvitaan sitä varten mittavälineitä. Niinpä Texissäkin on pituusmittoja
ja useita pituuden mittayksiköitä. Taulukkoon \ref{tlk/mittayksiköt} on
koottu mittayksiköiden lyhenteet ja merkitykset. Teknisesti on
samantekevää, mitä yksiköitä käyttää, sillä ne ovat vain välineitä
pituuden ilmaisemiseen. Sisäisesti Tex käyttää sp-yksikköä, joka
ilmaisee samalla mittojen tarkkuuden: pienin jakamaton mitta on 1\,sp
(5,36\,nm).

\leijutlk{
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Lyh.} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    bp & piste uudessa pica-järjestelmässä, 1/72 tuumaa, 0,3528 mm \\
    pt & piste vanhassa pica-järjestelmässä, 1/72,27 tuumaa, 0,3515 mm \\
    pc & pica eli 12 pt-pistettä \\
    sp & 1/65536 pt-pistettä (5,36\,nm), Texin sisäisesti käyttämä yksikkö \\
    dd & piste Didot-järjestelmässä, 0,376 mm \\
    cc & cicero eli 12 dd-pistettä \\
    mm & millimetri \\
    cm & senttimetri \\
    in & tuuma, 25,4 mm \\
    ex & nykyisen fontin x-korkeus, perus- ja gemenalinjan etäisyys \\
    em & typografisen neliön sivun pituus, sama kuin fontin koko \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Texin mittayksiköiden lyhenteet ja merkitykset}
  \label{tlk/mittayksiköt}
}

Usein tietyt yksiköt ovat vakiintuneet tiettyihin tilanteisiin.
Esimerkiksi fonttien kokoja ja rivikorkeuksia on tapana mitata
pistemittojen avulla. Nykyään typografiassa käytetään lähinnä
bp\-/yksikön mukaista pistettä, joka tuli käyttöön Post Script
\=/standardin myötä vuonna 1984 ja jota käytetään julkaisuohjelmissa.
Sivun mittoja kuten leveyttä, korkeutta ja marginaaleja ilmaistaan
tavallisesti metrijärjestelmän avulla eli senttimetreissä tai
millimetreissä.

Latexin mittojen mittaluvuissa desimaalierottimena on piste, ja
mittayksikön lyhenne kirjoitetaan kiinni mittalukuun. Seuraavassa
esimerkissä tehdään vaakasuuntaisia ja pystysuuntaisia välejä
komennoilla \komento{hspace} ja \komento{vspace}:

\komentoi{hspace}
\komentoi{vspace}
\begin{koodilohkosis}
Sanat\hspace{1.2cm}hassusti
\vspace{2mm}

\hspace{1.75em}erillään.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Sanat\hspace{1.2cm}hassusti  \nopagebreak
  \vspace{2mm}

  \hspace{1.75em}erillään.
\end{tulossis}

\noindent
Jos pystysuuntaisen välin tekevä komento \komento{vspace} sattuu
sivunvaihdon kohdalle, väli jätetään kokonaan tekemättä. Komennosta on
olemassa tähtiversio \komento{vspace*}, joka tekee välin myös
sivunvaihdon kohdalle eli ennen tai jälkeen sivunvaihdon.

Vastaavalla tavalla toimii myös vaakasuuntainen väli \komento{hspace}.
Jos komento sattuu rivinvaihdon kohdalle, komentoa ei huomioida eli väli
jätetään tekemättä. Tähtiversio \komento{hspace*} tekee välin joka
tapauksessa.

\subsection{Mittakomennot ja typografinen viivasto}

Mittoja tallennetaan eräänlaisiin muuttujiin, jotka näyttävät päällepäin
komennoilta eli niiden alussa on kenoviiva (\koodi{\keno}) ja sitten
kirjaimista koostuva nimi. Esimerkiksi mitta \mitta{textwidth} on
tekstialueen leveys nykyisellä sivulla. Komentomaisesta ulkoasustaan
huolimatta mittoja ei voi suorittaa komentoina; ne sopivat vain komennon
argumentiksi, silloin kun tarvitaan mitta.

Uusia mittoja luodaan komennolla \komento{newlength} ja olemassa olevia
mittoja asetetaan esimerkiksi komennoilla \komento{setlength} ja
\komento{addtolength}. Omien mittoja on tarpeen luoda silloin, kun
halutaan määritellä tietynsuuruinen mitta, jota käytetään Latex\-/
koodissa useita kertoja.

\komentoi{newlength}
\komentoi{setlength}
\komentoi{addtolength}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\omamitta}         % Luodaan mitta.
\setlength{\omamitta}{2.3em}  % Asetetaan mitta.
\addtolength{\omamitta}{1em}  % Lisätään mittaan.
\addtolength{\omamitta}{-1em} % Vähennetään mitasta.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Näin luotuja mittoja voi käyttää mittayksiköiden tavoin, eli niille voi
asettaa eteen kertoimen. Esimerkiksi seuraava \komento{hspace}\-/
komento luo vaakasuuntaisen välin, jonka pituus on 0,7 kertaa
\mittax{omamitta}:

\komentoi{hspace}
\begin{koodilohkosis}
\hspace{0.7\omamitta}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Vaakasuuntaisten välien tekeminen on typografiassa varsin tavallista,
joten niitä varten on olemassa omia komentoja. Typografisen neliön
levyisen (1\,em) välin voi tehdä komennolla \komento{quad}. Sen
puolikkaan (\murtoluku{1}{2}\,em) saa komennolla \komento{enspace}.
Ohuke eli \murtoluku{1}{6}\,em-väli tehdään \komento{,}\-/ komennolla,
josta on tarkempaa tietoa luvussa \ref{luku/ohuke}.

Perus Latexissa ei voi tehdä laskutoimituksia mittojen avulla, mutta
\pakettictan{calc}\-/ paketti laajentaa \komento{setlength}\-/{} ja
\komento{addtolength}\-/ komentoja siten, että niiden argumentissa voi
toteuttaa yhteen\-/, vähennys\-/, kerto- ja jako\-las\-kuja
operaattoreilla \koodi{+-*/}. Myös sulkeita \koodi{()} voi käyttää
laskujärjestyksen muuttamiseen samoin kuin matemaattisissa lausekkeissa
tavallisestikin. Jos samassa lausekkeessa on sekä mittoja (esim.
\mitta{parindent} tai \koodi{1em}) että vakiotermejä (esim.~\koodi{2}),
täytyy mitta mainita lausekkeessa ensin. Seuraava esimerkki
havainnollistaa \paketti{calc}\-/ paketin laskutoimituksia:

\komentoi{setlength}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\omamitta}{\parindent + 1em}
\setlength{\omamitta}{\parindent * 2}  % ei: 2 * \parindent
\end{koodilohkosis}

\noindent
Latex sisältää myös komennot mittojen poimimiseen kirjaimista tai muista
merkeistä. Mittoja on kolme: leveys (\englanti{width}), korkeus
(\englanti{height}) ja syvyys (\englanti{depth}). Leveys on merkin
viemä tila leveyssuunnassa. Korkeus tarkoittaa merkin korkeutta
peruslinjan yläpuolella, ja syvyys on merkin korkeus peruslinjan
alapuolella. Kuva \ref{kuva/kirjainmitat} havainnollistaa näitä kolmea
mittaa sekä typografista viivastoa.

\leijukuva{
  \rmfamily
  \begin{tikzpicture}
    [viiva/.style={line width=.7bp, densely dotted, color=apuviiva},
    nuoli/.style={<->, line width=1bp, color=mittanuoli}, xscale=1.1,
    yscale=1.9, baseline=0pt]

    \node at (.04,.25) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont p};

    \draw [viiva] (-1,.98) rectangle (1,-.5);
    \draw [viiva] (1,.98) -- (2.25,.98);
    \draw [viiva] (-1,.02) -- (2.25,.02);
    \draw [viiva] (1,-.5) -- (2.25,-.5);

    \draw [nuoli] (1.2,.02) -- (1.2,.98);
    \node at (1.9,.5) [color=mittanuoli] {korkeus};

    \draw [nuoli] (1.2,.02) -- (1.2,-.5);
    \node at (1.9,-.25) [color=mittanuoli] {syvyys};

    \draw [nuoli] (-1,1.1) -- (1,1.1);
    \node at (0,1.25) [color=mittanuoli] {leveys};

    \node at (3.13,1.64) {ylälinja};
    \node at (3.13,1.44) {versaalilinja};
    \node at (3.13,.98) {gemenalinja};
    \node at (3.13,.02) {peruslinja};
    \node at (3.13,-.5) {alalinja};

    \node at (6.52,.74) {\fontsize{120bp}{120bp}\selectfont H};

    \draw [viiva] (5.05,1.47) rectangle (7.95,.02);
    \draw [viiva] (5.05,.02) -- (4,.02);
    \draw [viiva] (5.05,1.47) -- (4,1.47);
    \draw [viiva] (7.95,1.62) -- (4,1.62);
    \draw [viiva] (7.95,.98) -- (4,.98);

    \draw [nuoli] (4.86,.02) -- (4.86,1.47);
    \node at (4.1,.5) [color=mittanuoli] {korkeus};

    \draw [nuoli] (5.05,-.1) -- (7.95,-.1);
    \node at (6.5,-.3) [color=mittanuoli] {leveys};
  \end{tikzpicture}
}{
  \caption{Kirjainten mitat ja typografinen viivasto}
  \label{kuva/kirjainmitat}
}

Gemenalinja sijaitsee gemenakirjainten eli pienaakkosten korkeudella.
Peruslinjan ja gemenalinjan etäisyys on fontin x\=/korkeus (1\,ex).
Optisen vaikutelman vuoksi gemenalinja ei tarkoita ehdotonta
gemenakirjainten ylintä kohtaa. Esimerkiksi p\=/kirjaimen yläpääte ja
silmukan yläkaari voivat yltää hieman gemenalinjan yläpuolelle ja
silmukan alakaari peruslinjan alapuolelle. Fonttien suunnittelijat
tekevät tällaisia optisia korjauksia, jotta kirjainten hahmot näyttävät
yhtä korkeilta ja tasapainoisilta yhdessä.

Versaalilinja sijaitsee versaalikirjainten eli suuraakkosten
korkeudella. Jotkin kirjaimet voivat yltää hieman versaalilinjan
yläpuolellekin. Esimerkiksi joidenkin fonttien Hk\=/kirjaimia
vertailemalla näkee, että k\=/kirjaimen yläpääte yltää H\=/kirjaimen eli
versaalilinjan yläpuolelle, ylälinjan tuntumaan. Myös tarkemerkit (luku
\ref{luku/tarkkeet}) voivat sijaita versaalilinjan yläpuolella.

Merkkien leveyden, korkeuden ja syvyyden voi mitata seuraavan esimerkin
komennoilla. Esimerkin ensimmäisellä rivillä luodaan uudet mitat
\mittax{leveys}, \mittax{korkeus} ja \mittax{syvyys}, joihin sitten
tallennetaan merkkien mitat.

\komentoi{newlength}
\komentoi{settowidth}
\komentoi{settoheight}
\komentoi{settodepth}
\begin{koodilohkosis}
\newlength{\leveys} \newlength{\korkeus} \newlength{\syvyys}
\settowidth{\leveys}{abc} % merkkien ”abc” leveys
\settoheight{\korkeus}{H} % merkin ”H” korkeus
\settodepth{\syvyys}{p}   % merkin ”p” syvyys
\end{koodilohkosis}

\noindent
Mitat saa näkyviin kirjoittamalla mitan eteen komennon \komento{the}.
Näin mitan pituus ladotaan dokumenttiin. Yksikkönä on typografinen piste
(pt).

\komentoi{the}
\begin{koodilohkosis}
Leveys: \the\leveys, korkeus: \the\korkeus, syvyys: \the\syvyys.
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  Leveys: 14.62865pt, korkeus: 6.81897pt, syvyys: 2.4662pt.
\end{tulossis}

\noindent
Aiemmin mainituista optisista korjauksista johtuu, että gemenakirjaimet
eivät ole välttämättä täsmälleen samankorkuisia. Gemena\=/x asettuu
perus- ja gemenalinjojen väliin, mutta gemena\=/o voi yltää aavistuksen
verran linjojen ylä- ja alapuolelle. Ihmisen silmään ne näyttävät yhtä
korkeilta.

\subsection{Venyvät mitat ja välit}
\label{luku/venyvät-mitat}

Edellä on puhuttu vain kiinteistä mitoista, mutta Latex tuntee myös
venyvät mitat. Niiden ajatuksena on, että Latexille voi antaa luvan
kutistaa tai venyttää mittaa tietyissä rajoissa. Venyviä mittoja
käytettään usein pystysuuntaisissa väleissä, esimerkiksi väliotsikon
edellä ja jälkeen tai tekstikappaleiden välissä. Latex pystyy latomaan
sivut yleensä paremman näköiseksi, kun sille antaa venyvien mittojen
avulla hieman säätövaraa. Alla on esimerkki venyvän kappalevälin
(\mitta{parskip}) määrittämisestä. Samalla asetetaan kappaleen
ensimmäisen rivin sisennys (\mitta{parindent}) nollaan (\koodi{0em}).

\komentoi{setlength}
\mittai{parskip}
\mittai{parindent}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\parskip}{2ex plus 0.2ex minus 0.1ex}
\setlength{\parindent}{0em}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Venyvissä mitoissa mainitaan ensin normaali pituus ja sitten sanoilla
\koodi{plus} ja \koodi{minus} ilmaistaan, kuinka paljon mitta voi venyä
tai kutistua. Molempia ei välttämättä tarvitse antaa.

Venyvät mitat voivat sisältää ''äärettömän'' mittayksikön \koodi{fill},
joka antaa luvan venyttää mittaa niin, että kaikki käytettävissä oleva
tila täyttyy. Äärettömän mittayksikön kanssa mittaluku ilmaisee
suhdeluvun muihin äärettömiin mittoihin. Seuraava esimerkki
havainnollistaa asiaa:

\komentoi{hspace}
\begin{koodilohkosis}
x\hspace{0mm plus 1fill}x\hspace{0mm plus 2fill}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{0mm plus 1fill}x\hspace{0mm plus 2fill}x
\end{tulossis}

\noindent
Edellisen esimerkin mittojen luonnollinen pituus on nolla (\koodi{0mm}),
mutta \koodi{plus} ja \koodi{fill} \=/mitan vuoksi ne voivat venyä ja
täyttää koko käytettävissä olevan tilan. Ensin mainitulla on suhdeluku 1
(\koodi{1fill}) ja jälkimmäisellä suhdeluku 2 (\koodi{2fill}), joten
jälkimmäinen väli on kaksinkertainen ensimmäiseen verrattuna. Saman
äärettömästi venyvän mitan ja suhdeluvut voi ilmaista myös
\komento{stretch}\-/ mittakomennon avulla seuraavasti:

\komentoi{hspace}
\komentoi{stretch}
\begin{koodilohkosis}
x\hspace{\stretch{1}}x\hspace{\stretch{2}}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{\stretch{1}}x\hspace{\stretch{2}}x
\end{tulossis}

\noindent
Äärettömästi venyvälle, koko tilan täyttävälle mittayksikölle on itse
asiassa kolme eri versiota: \koodi{fil}, \koodi{fill} ja \koodi{filll}.
Niiden erona on tärkeysjärjestys. Ensin mainittu \koodi{fil} on vähiten
tärkeä, ja viimeinen eli \koodi{filll} on tärkein. Jos samassa
yhteydessä käytetään eri tärkeysasteisia yksiköitä, ylemmäntasoiset
mitätöivät alemmantasoiset.

\komentoi{hspace}
\begin{koodilohkosis}
x\hspace{0mm plus 1filll}x\hspace{0mm plus 1fill}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{0mm plus 1filll}x\hspace{0mm plus 1fill}x
\end{tulossis}

\noindent
Edellisessä esimerkissä ensimmäinen venyvä mitta \koodi{1filll} mitätöi
jälkimmäisen \koodi{1fill} kokonaan. Yleensä lienee parasta käyttää
keskimmäistä (\koodi{fill}), mutta eri tärkeysasteille voi olla käyttöä
esimerkiksi laajennuspaketin koodissa: \koodi{fil} sallii, että
kirjoittaja tai muu koodi syrjäyttää asetuksen; \koodi{filll} on ehdoton
sääntö, joka syrjäyttää muut.

Käytännöllisyyssyistä äärettömästi venyvä pituus \koodi{0mm plus 1fill}
on jo valmiiksi asetettu mittaan \mitta{fill}. Sitä on kätevää käyttää
esimerkiksi vaaka- ja pystysuuntaisia välejä latovien komentojen
\komento{hspace} ja \komento{vspace} kanssa:

\komentoi{hspace}
\komentoi{vspace}
\mittai{fill}
\begin{koodilohkosis}
\hspace{\fill} % ääretön vaakasuuntainen väli
\vspace{\fill} % ääretön pystysuuntainen väli
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellisen esimerkin komennoista on olemassa vieläkin lyhemmät versiot.
Vaakasuuntainen ääretön väli syntyy myös komennolla \komento{hfill} ja
pystysuuntainen väli komennolla \komento{vfill}. Seuraavassa toistetaan
eräs aiempi esimerkki yksinkertaisemmalla tavalla:

\komentoi{hfill}
\begin{koodilohkosis}
x\hfill x\hfill\hfill x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hfill x\hfill\hfill x
\end{tulossis}

\section{Laskurit}
\label{luku/laskurit}

Laskureiden avulla Latex pitää kirjaa esimerkiksi sivunumeroista,
lukujen ja alalukujen sekä kuvien ja muiden elementtien numeroinnista.
Esimerkiksi nyt olemme pääluvun~\arabic{chapter}
alaluvussa~\arabic{section}, ja mainitut luvut tulevat Latexin
laskureista automaattisesti.

\leijutlk{
  \laskurii{part}
  \laskurii{paragraph}
  \laskurii{figure}
  \laskurii{enumi}
  \laskurii{chapter}
  \laskurii{subparagraph}
  \laskurii{table}
  \laskurii{enumii}
  \laskurii{section}
  \laskurii{page}
  \laskurii{footnote}
  \laskurii{enumiii}
  \laskurii{subsection}
  \laskurii{equation}
  \laskurii{mpfootnote}
  \laskurii{enumiv}
  \laskurii{subsubsection}

  \begin{tabular}{llll}
    \toprule
    \laskuri{part} & \laskuri{paragraph}
    & \laskuri{figure} & \laskuri{enumi} \\
    \laskuri{chapter} & \laskuri{subparagraph}
    & \laskuri{table} & \laskuri{enumii} \\
    \laskuri{section} & \laskuri{page}
    & \laskuri{footnote} & \laskuri{enumiii} \\
    \laskuri{subsection} & \laskuri{equation}
    & \laskuri{mpfootnote} & \laskuri{enumiv} \\
    \laskuri{subsubsection} \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Latexin laskurit}
  \label{tlk/latexin-laskurit}
}

Taulukossa \ref{tlk/latexin-laskurit} ovat Latexin perus laskurit. Monet
niistä ovat otsikoiden numerointia varten (\englanti{\laskuri{part},
  \laskuri{chapter}, \laskuri{section}, \laskuri{paragraph}}).
Sivunumeroita varten on \laskuri{page}\-/laskuri ja matemaattisten
kaavojen numerointiin \laskuri{equation}\-/laskuri. Leijuvista kuvista
ja taulukoista (luku \ref{luku/leijuosat}) pidetään kirjaa laskureissa
\laskuri{figure} ja \laskuri{table}, ja alaviitteiden (luku
\ref{luku/alaviitteet}) numerointi on laskureissa \laskuri{footnote} ja
\laskuri{mpfootnote}. Numeroidut luetelmat (luku \ref{luku/luetelmat})
käsitellään \laskurix{enum}\-/alkuisten laskureiden avulla siten, että
perustasolla käytetään laskuria \laskuri{enumi}, ja jos sen
luetelmakohta sisältää toisen numeroidun luetelman, käytetään siinä
laskuria \laskuri{enumii}, sen sisällä laskuria \laskuri{enumiii} jne.

Edellä mainituista laskureista ei tarvitse yleensä itse huolehtia, sillä
ne ovat vain tekniikkaa, joka toimii korkeamman tason toimintojen
taustalla. Joskus on kuitenkin käyttöä myös omille laskureille. Seuraava
esimerkki esittelee laskureiden käsittelyn peruskomennot. Niissä
käytetään laskuria nimeltä \laskurix{oma}. Laskurien nimet koostuvat
pelkistä kirjaimista, eikä niiden alussa ole kenoviivaa niin kuin
komentojen ja mittojen alussa.

\komentoi{newcounter}
\komentoi{setcounter}
\komentoi{addtocounter}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}       % Luodaan uusi laskuri ”oma”.
\setcounter{oma}{3}    % Asetetaan laskurin arvoksi 3.
\addtocounter{oma}{1}  % Lisätään laskurin arvoon 1.
\addtocounter{oma}{-1} % Vähennetään laskurin arvosta 1.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Laskuri on sisäisesti kokonaisluku, mutta sen arvon voi latoa eri
muodoissa: arabialaisena tai roomalaisena lukuna, kirjaimena tai
symbolien sarjana. Taulukossa \ref{tlk/laskurien-latominen} ovat komennot
laskurin arvon latomiseen. Komennon argumentiksi annetaan laskurin nimi.
Laskurin voi latoa kirjainmuodossa, jos sen arvo on 1--26; symbolit
toimivat vain lukualueella 1--9.

\leijutlk{
  \begin{tabular}{ll}
    \toprule
    \ots{Komento} & \ots{Merkitys} \\
    \midrule
    \komento{arabic} & arabialainen luku: 1, 2, 3\ldots \\
    \komento{roman} & roomalainen luku: i, ii, iii\ldots \\
    \komento{Roman} & roomalainen luku: I, II, III\ldots \\
    \komento{alph} & kirjain: a, b, c\ldots\ (vain 1--26) \\
    \komento{Alph} & kirjain: A, B, C\ldots\ (vain 1--26) \\
    \komento{fnsymbol} & symboli:
                         \textasteriskcentered
                         \textdagger
                         \textdaggerdbl\S\P\ldots\ (vain 1--9) \\
    \bottomrule
  \end{tabular}
}{
  \caption{Komennot laskurien arvon latomiseen}
  \label{tlk/laskurien-latominen}
}

Taulukon \ref{tlk/laskurien-latominen} komentojen lisäksi laskuriin
liittyvän arvon voi latoa komennolla, joka alkaa kirjaimilla
\komentox{the} ja jatkuu laskurin nimellä. Esimerkiksi komento
\komento{thepage} latoo sivunumeron eli tekee käytännössä saman asian
kuin komento \komento{arabic}\komentoarg{page}. Aina nämä eivät
kuitenkaan ole sama asia, ja \komentox{the}\-/alkuinen komento voi olla
määritelty toisellakin tavalla. Esimerkiksi tämän oppaan leijuvat
taulukot numeroidaan laskurilla \laskuri{table}, mutta komento
\komento{thetable} latoo ensin pääluvun ja sen perään pisteen ja
taulukon numeron. Viimeisin taulukko on numeroltaan \thetable{} eli
pääluvun~\arabic{chapter} taulukko~\arabic{table}.

Jos laskurin arvoa tarvitaan Latexin teknisessä tilanteessa eikä
tarkoituksena ole latoa sitä näkyviin itse dokumenttiin, täytyy käyttää
komentoa \komento{value}. Seuraava esimerkki luo laskurin nimeltä
\laskurix{mitta}, jonka arvoa (3) käytetään \komento{hspace}\-/ komennon
argumenttina mitan ilmaisemiseen (3\,em).

\komentoi{newcounter}
\komentoi{setcounter}
\komentoi{hspace}
\komentoi{value}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{mitta}
\setcounter{mitta}{3}
x\hspace{\value{mitta}em}x
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  x\hspace{3em}x
\end{tulossis}

\noindent
Laskurien avulla voi suorittaa peruslaskutoimituksia, kun lataa paketin
\pakettictan{calc}. Paketti määrittelee uudelleen komennot
\komento{setcounter} ja \komento{addtocounter} siten, että komennon
argumentti voi sisältää yhteen\-/, vähennys\-/, kerto- ja
jako\-las\-kuja käyttämällä operaattoreita \koodi{+-*/}. Sulkeita
\koodi{()} voi käyttää lausekkeen laskujärjestyksen muuttamiseen.

\komentoi{setcounter}
\komentoi{value}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
\setcounter{oma}{\value{page} + 3}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Hierarkkiset laskurit}
\label{luku/hierarkkiset-laskurit}

Laskurit voivat olla hierarkkisia ja riippuvaisia toisista laskureista:
kun yhden laskurin arvo kasvaa, nollautuu jokin toinen laskuri
automaattisesti. Tällaista toimintoa käytetään dokumentin lukujen eli
otsikoiden numeroinnissa. Kirjan pääluvun~1 alaluvut ovat esimerkiksi
1.1, 1.2, 1.3 jne. Kun alkaa seuraava pääluku~2, nollautuu alaluvun
laskuri, jotta saadaan oikein numeroidut alaluvut 2.1, 2.2, 2.3 jne.
Latex huolehtii lukujen numeroinnista automaattisesti, mutta omille
laskureille täytyy määritellä riippuvuussuhteet itse. Seuraavassa
esimerkissä luodaan oma laskuri, joka nollautuu automaattisesti aina,
kun sivu vaihtuu eli laskurin \laskuri{page} arvo kasvaa.

\komentoi{newcounter}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}[page]
\end{koodilohkosis}

\noindent
Ylemmän tason laskureita ei kannata kasvattaa komennolla
\komento{addtocounter}, koska se vain muuttaa laskurin arvoa mutta ei
huolehdi alemman tason laskurien nollaamisesta. Hierarkkisten laskurien
kasvattamiseen on seuraavat kaksi komentoa:

\komentoi{stepcounter}
\komentoi{refstepcounter}
\begin{koodilohkosis}
\stepcounter{laskuri}
\refstepcounter{laskuri}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainitut komennot kasvattavat argumenttina annetun laskurin arvoa
yhdellä ja nollaavat siitä riippuvaiset alemman tason laskurit.
Jälkimmäinen komento \komento{refstepcounter} asettaa lisäksi
ristiviitteen numeron, joten tämän komennon jälkeen mahdollisesti tuleva
\komento{label}\-/ komento luo ristiviitekohteen. Kun tähän kohtaan
viitataan muualta käyttämällä \komento{ref}\-/ komentoa, viitteessä
näkyy laskurin numero tai oikeastaan \komentox{thelaskuri}\-/ komennon
latoma teksti. Ristiviitteitä käsitellään tarkemmin luvussa
\ref{luku/ristiviitteet}.

Paketti \pakettictan{chngcntr} helpottaa hierarkkisten laskurien
muuttamista jälkikäteen. Paketin komentojen avulla voi jälkikäteen
asettaa jonkin laskurin riippuvaiseksi toisesta laskurista tai poistaa
riippuvuuden.

\komentoi{newcounter}
\komentoi{counterwithin}
\komentoi{counterwithout}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}           % Luodaan laskuri ”oma”.
\counterwithin {oma}{page} % Asetetaan riippuvuus page-laskurista.
\counterwithout{oma}{page} % Poistetaan riippuvuus.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä mainitut \paketti{chngcntr}\-/paketin komennot määrittelevät
uudelleen myös \komentox{the\-oma}\-/ komennon, jolla \laskurix{oma}\-/
laskurin arvon voi latoa. Se latoo mukaan myös ylemmäntasoisen laskurin
arvon. Jos tätä \komentox{the}\-/ alkuista komentoa ei halua määritellä
uudelleen, täytyy käyttää tähdellisiä komennon versioita:
\komento{counterwithin*} ja \komento{counterwithout*}. Laskuriin
liittyvän \komentox{the}\-/ komennon voi aina itsekin määritellä
haluamansa laiseksi komennolla \komento{renewcommand} (luku
\ref{luku/komennot-määrittely}), esimerkiksi seuraavalla tavalla:

\komentoi{renewcommand}
\komentoi{arabic}
\komentoi{alph}
\laskurii{page}
\begin{koodilohkosis}
\renewcommand{\theoma}{\arabic{page}/\alph{oma}}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Kokonaislaskurit}

Latex ei tiedä etukäteen, mihin arvoon laskurit lopulta yltävät. Se vain
latoo sivuja peräkkäin eikä tiedä mitään tulevasta. Sen vuoksi
esimerkiksi dokumentin sivumäärää ei voi ihan yksinkertaisella
komennolla latoa dokumentin alkusivuille.

Tekninen vastaus tämäntyyppisiin ongelmiin löytyy ristiviitteistä (luku
\ref{luku/ristiviitteet}). Ne toimivat sisäisesti niin, että dokumentin
ensimmäisellä kääntökerralla kirjoitetaan väliaikaistiedostoon muistiin
tarpeellisia asioita ja seuraavalla kääntökerralla hyödynnetään
väliaikaistiedostoa. Dokumentin sivumäärän ja viimeisen sivunumeron
tallentamiseen on olemassa paketti \pakettictan{totpages}, joka lisää
viimeiselle sivulle automaattisesti ristiviitteen nimeltä
\koodi{Tot\-Pages}. Sivumäärän ja viimeisen sivun numeron voi latoa
komennoilla \komento{ref} ja \komento{pageref}. Esimerkki
\ref{esim/totpages} havainnollistaa niiden käyttöä.

\begin{esimerkki*}
  \luokkai{article}
  \komentoi{documentclass}
  \komentoi{usepackage}
  \pakettii{totpages}
  \komentoi{ref}
  \komentoi{pageref}
  \komentoi{addtocounter}
  \laskurii{page}
  \komentoi{newpage}

\begin{koodilohko}
\documentclass{article}
\usepackage{totpages}

\begin{document}
Sivumäärä: \ref{TotPages}. Viimeinen sivu: \pageref{TotPages}.

\addtocounter{page}{10} % Sivunumerot 11, 12, 13...
\newpage Jotain... \newpage ...sisältöä.
\end{document}
\end{koodilohko}
  \caption{Dokumentin sivumäärän ja viimeisen sivun numeron latominen}
  \label{esim/totpages}
\end{esimerkki*}

Muunlaisten kokonaislaskurien toteuttamiseen voi käyttää
\pakettictan{totcount}\-/ pakettia. Se tarjoaa komennon, jolla
rekisteröidään olemassa oleva laskuri kokonaislaskuriksi. Lisäksi on
komento, jolla ladotaan tai palautetaan laskurin lopullinen arvo.

\komentoi{newcounter}
\komentoi{regtotcounter}
\komentoi{addtocounter}
\komentoi{total}
\komentoi{totvalue}
\begin{koodilohkosis}
\newcounter{oma}      % Luodaan laskuri ”oma”.
\regtotcounter{oma}   % Rekisteröidään ”oma” kokonaislaskuriksi.
\addtocounter{oma}{1} % Kasvatetaan laskurin arvoa.
\total{oma}           % Ladotaan laskurin lopullinen arvo.
\totvalue{oma}        % Palautetaan laskurin lopullinen arvo.
\end{koodilohkosis}

\noindent
Edellä olevan esimerkin viimeistä komentoa \komento{totvalue} ei käytetä
laskurin arvon latomiseen itse dokumenttiin vaan sitä käytetään
teknisissä yhteyksissä kuten toisen Latex\-/komennon argumenttina.

Myös Latexin valmiita laskureita voi rekisteröidä kokonaislaskureiksi.
Tässä oppaassa on yhteensä \total{chapter} numeroitua päälukua, ja
mainittu lukumäärä saatiin laskettua seuraavasti:

\komentoi{regtotcounter}
\komentoi{total}
\laskurii{chapter}
\begin{koodilohkosis}
\regtotcounter{chapter} % Sijoitetaan dokumentin esittelyosaan.
\total{chapter}         % Latoo päälukujen (chapter) lukumäärän.
\end{koodilohkosis}

\section{Laatikot}
\label{luku/laatikot}

Tex ajattelee ladottavan tekstin ja muun sisällön laatikoina eli
suorakulmioina, joilla on leveys ja korkeus. Esimerkiksi kirjaimet ovat
teknisesti laatikoita, joita ladotaan peräkkäin. Samoin monet valmiit
ympäristöt luovat laatikon, joka sisältää jotakin ja vie tietyn verran
tilaa sivulta.

Dokumentin kirjoittajalle on välillä hyötyä luoda omia laatikoita, koska
laatikko toimii yhtenä kokonaisuutena, jonka reunoja muut elementit ja
latomiskoneisto kunnioittavat.

\subsection{Pienet laatikot}
\label{luku/laatikot-pienet}

Yksinkertainen peruslaatikko tehdään \komento{mbox}\-/ komennolla, joka
latoo argumenttina annetun tekstin näkymättömän laatikon sisään. Näin
luotu laatikko pysyy koossa, eli sen sisältämiä sanoja ei esimerkiksi
tavuteta. Komento sopiikin hyvin tavutuksen estämiseen yksittäisessä
tilanteessa.

Toinen laatikkokomento \komento{makebox} toimii samalla tavalla kuin
\komento{mbox} mutta hyväksyy yhden tai kaksi valinnaista argumenttia.
Komentojen muoto on seuraava:

\komentoi{makebox}
\begin{koodilohkosis}
\makebox[leveys]{teksti}
\makebox[leveys][sijainti]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentti \koodi{leveys} on laatikon leveysmitta ja \koodi{sijainti} on
kirjainkoodi, joka ilmaisee laatikon sisällön vaakasuuntaisen
sijoittelun. Kirjain \koodi{c} (\englanti{center}) keskittää sisällön,
\koodi{l} (\englanti{left}) tasaa sisällön vasemmalle, \koodi{r}
(\englanti{right}) tasaa sisällön oikealle ja \koodi{s}
(\englanti{stretch}) tasaa sisällön molemmista reunoista eli venyttää
laatikon sisäisiä sanavälejä sopivasti.

\komentoi{makebox}
\begin{koodilohkosis}
\makebox[12em][s]{Laatikossa on tilaa.}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \makebox[12em][s]{Laatikossa on tilaa.}
\end{tulossis}

\noindent
\komento{makebox}\-/ komennon \koodi{leveys}\-/ argumentissa voi käyttää
apuna mittoja \mitta{width} (leveys), \mitta{height} (korkeus),
\mitta{depth} (syvyys) ja \mitta{totalheight} (kokonaiskorkeus:
\mitta{height} + \mitta{depth}), jotka määräytyvät laatikon sisällön
luontaisten mittojen perusteella. Kuvassa \ref{kuva/kirjainmitat}
(s.~\pageref{kuva/kirjainmitat}) oleva typografinen viivasto
havainnollistaa näitä mittoja.

Seuraava esimerkki latoo laatikon, jonka leveys on 1,5\-/ kertainen
sisällön luontaiseen leveyteen nähden, ja keskittää tekstin. Pystyviivat
ovat mukana rajojen hahmottamisen vuoksi.

\komentoi{makebox}
\mittai{width}
\begin{koodilohkosis}
|\makebox[1.5\width][c]{Keskitetty}|
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  |\makebox[1.5\width][c]{Keskitetty}|
\end{tulossis}

\noindent
Laatikkokomento \komento{fbox} toimii kuten \komento{mbox} mutta piirtää
laatikolle myös näkyvät kehykset. Komento \komento{framebox} on
puolestaan kehyksellinen versio \komento{makebox}\-/ komennosta.
Kehysviivan leveyden voi asettaa mitan \mitta{fboxrule} avulla, ja
kehysviivan etäisyys sisällöstä määritellään mitassa \mitta{fboxsep}.

\komentoi{fbox}
\komentoi{framebox}
\komentoi{setlength}
\mittai{fboxrule}
\mittai{fboxsep}
\mittai{width}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\fboxsep}{3bp}
\setlength{\fboxrule}{.5bp}
\framebox[1.2\width][c]{Laatikossa \fbox{laatikko}}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \setlength{\fboxsep}{3bp}
  \setlength{\fboxrule}{.5bp}
  \framebox[1.2\width][c]{Laatikossa \fbox{laatikko}}
\end{tulossis}

\noindent
Värillisten laatikoiden ja kehysten tekemistä neuvotaan luvussa
\ref{luku/korostus-värit}, joka käsittelee väriasioita muutenkin.

Tekstiä sisältävien laatikoiden korkeus vaihtelee kirjainten ja muiden
merkkien muodon mukaan. Esimerkiksi kirjainten ala- ja yläpidennykset
kasvattavat laatikon kokoa gemenalinjan yläpuolelle tai peruslinjan
alapuolelle. Seuraavasta esimerkistä voi vertailla tekstilaatikoiden
muodostumista:

\komentoi{setlength}
\komentoi{fbox}
\mittai{fboxsep}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\fboxsep}{0bp}
\fbox{sana} \fbox{kirja} \fbox{×}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \setlength{\fboxsep}{0bp}
  \fbox{sana} \fbox{kirja} \fbox{×}
\end{tulossis}

\noindent
Edellisen esimerkin kaltaisissa tilanteissa voi olla tarpeen käyttää
laatikon sisällä komentoa \komento{strut}. Se latoo näkymättömän,
leveydettömän merkin, jonka korkeus on rivikorkeuden mukainen (mitta
\mitta{baselineskip}).

\komentoi{setlength}
\komentoi{fbox}
\komentoi{strut}
\mittai{fboxsep}
\begin{koodilohkosis}
\setlength{\fboxsep}{0bp}
\fbox{\strut sana} \fbox{\strut kirja} \fbox{\strut ×}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \setlength{\fboxsep}{0bp}
  \fbox{\strut sana} \fbox{\strut kirja} \fbox{\strut ×}
\end{tulossis}

\subsection{Suuret laatikot}
\label{luku/laatikot-isot}

Jos laatikon täytyy sisältää useita tekstikappaleita tai muuta
pystysuuntaista sisältöä, tarvitaan esimerkiksi \komento{parbox}\-/
komentoa. Se tarvitsee ainakin kaksi argumenttia: laatikon leveyden ja
sisällön.

\komentoi{parbox}
\begin{koodilohkosis}
\parbox{leveys}{sisältö}
\end{koodilohkosis}

\noindent
\komento{parbox}\-/ laatikon sisällä teksti ladotaan samoin kuin teksti
normaalistikin eli rivit katkaistaan sanavälien kohdalta ja
mahdollisesti tavutuskohdista. Muutkin tekstikappaleen asetukset
pätevät, ja asetukset voi määrittää haluamikseen laatikon sisällä.
Lisätietoa tekstikappaleista on luvussa \ref{luku/kappale}.

Komento \komento{parbox} hyväksyy myös yhden, kaksi tai kolme
valinnaista argumenttia. Niillä määritellään laatikon pystysuuntainen
sijoittelu ympäristöönsä nähden, laatikon korkeus ja laatikon sisällön
pystysuuntainen sijoittelu. Valinnaiset argumentit toimivat seuraavasti:

\komentoi{parbox}
\begin{koodilohkosis}
\parbox[sijainti]{leveys}{sisältö}
\parbox[sijainti][korkeus]{leveys}{sisältö}
\parbox[sijainti][korkeus][sisäsijainti]{leveys}{sisältö}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentti \koodi{sijainti} on kirjain \koodi{c} (\englanti{center},
keskilinja), \koodi{t} (\englanti{top}, ylälinja) tai \koodi{b}
(\englanti{bottom}, alalinja). Näillä määritetään, miten laatikko
sijoitetaan pystysuunnassa suhteessa tekstiin. Seuraava esimerkki
havainnollistaa ensimmäisen valinnaisen argumentin toimintaa. Laatikon
sisällä on rivinvaihtokomentoja (\komento{\keno}) ja kolme tekstiriviä.

\komentoi{parbox}
\begin{koodilohkosis}
abc \parbox[c]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
abc \parbox[t]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
abc \parbox[b]{1em}{1 \\ 2 \\ 3} abc
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  abc \parbox[c]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
  abc \parbox[t]{1em}{1 \\ 2 \\ 3}
  abc \parbox[b]{1em}{1 \\ 2 \\ 3} abc
\end{tulossis}

\noindent
Komennon toinen valinnainen argumentti \koodi{korkeus} määrittää
laatikon korkeuden. Oletuksena korkeus määräytyy sisällön korkeuden
mukaan, mutta tällä argumentilla korkeus asetetaan kiinteästi. Se voi
olla hyödyllistä varsinkin silloin, kun sisältö halutaan tasata laatikon
sisällä ylös, keskelle tai alas.

Kolmas valinnainen argumentti \koodi{sisäsijainti} nimittäin asettaa
laatikon sisällön pystysuuntaisen tasauksen. Argumentiksi annetaan
kirjain \koodi{c} (\englanti{center}, keskelle), \koodi{t}
(\englanti{top}, ylös), \koodi{b} (\englanti{bottom}, alas) tai
\koodi{s} (\englanti{stretch}, ylös ja alas). Viimeksi mainittu eli ylös
ja alas tasaaminen vaatii, että laatikon sisällä on venyviä
pystysuuntaisia välejä. Niitä käsitellään luvussa
\ref{luku/venyvät-mitat}.

Ympäristö \ymparisto{minipage} vastaa toiminnallisesti
\komento{parbox}\-/ komentoa. Se hyväksyy täsmälleen samat argumentit.
Erona on se, että \ymparisto{minipage}\-/ ympäristön sisällä voi käyttää
laatikon omia alaviitteitä (luku \ref{luku/alaviitteet}), jotka ladotaan
laatikon alaosaan.

\ymparistoi{minipage}
\begin{koodilohkosis}
\begin{minipage}[sijainti][korkeus][sisäsijainti]{leveys}
  ...
\end{minipage}
\end{koodilohkosis}

\subsection{Laatikoiden siirtely}

Komennolla \komento{raisebox} voi latoa laatikon tekstin ylemmäs tai
alemmas kuin se normaalisti sijoittuisi. Komennon ensimmäinen argumentti
on etäisyysmitta, kuinka paljon ylemmäs teksti ladotaan. Negatiivinen
mitta vie tekstin alemmas. Toinen argumentti on laatikon teksti.

\komentoi{raisebox}
\begin{koodilohkosis}
\raisebox{etäisyysmitta}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentissa \koodi{etäisyysmitta} voi käyttää apuna mittoja
\mitta{width}, \mitta{height}, \mitta{depth} ja \mitta{totalheight},
joiden merkitys on sama kuin \komento{makebox}\-/ komennolla (luku
\ref{luku/laatikot-pienet}). \komento{raisebox}\-/ komennolle voi antaa
yhden tai kaksi valinnaista argumenttia, joilla määritellään laatikolle
uusi korkeus ja syvyys. Molemmat ovat mittoja, ja ne korvaavat siirretyn
laatikon tekstin luonnollisen korkeuden ja syvyyden. Komennon argumentit
annetaan seuraavasti:

\komentoi{raisebox}
\begin{koodilohkosis}
\raisebox{etäisyysmitta}[korkeus]{teksti}
\raisebox{etäisyysmitta}[korkeus][syvyys]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Grafiikkaan kuten kuviin ja väreihin erikoistunut paketti
\pakettictan{graphicx} sisältää hyödyllisiä laatikkokomentoja:
\komento{scalebox}, \komento{resizebox} ja \komento{rotatebox}. Komento
\komento{scalebox} skaalaa tekstin eri kokoiseksi vaaka- tai
pystysuunnassa.

\komentoi{scalebox}
\begin{koodilohkosis}
\scalebox{vaakaskaalaus}[pystyskaalaus]{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Argumentit \koodi{vaakaskaalaus} ja \koodi{pystyskaalaus} ovat
kertoimia. Pystysuuntainen skaalausargumentti on valinnainen: jos sen
jättää pois, pystysuuntainen skaalaus on samansuuruinen kuin
vaakasuuntainen. Negatiivisella kertoimella voi kääntää tekstin
toisinpäin.

\komentoi{scalebox}
\begin{koodilohkosis}
\scalebox{2}[1]{leveä} \scalebox{-1}[1]{käännetty}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \scalebox{2}[1]{leveä} \scalebox{-1}[1]{käännetty}
\end{tulossis}

\noindent
Samantapainen skaalaustoiminto saadaan myös komennolla
\komento{resizebox}. Sen argumentiksi ei anneta kertoimia vaan mittoja,
eli teksti skaalataan annettuihin mittoihin.

\komentoi{resizebox}
\komentoi{resizebox*}
\begin{koodilohkosis}
\resizebox {vaakamitta}{pystymitta}{teksti}
\resizebox*{vaakamitta}{pystymitta}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Komennon \komentoi{resizebox} normaali versio käsittelee
\koodi{pystymitta}\-/ argumentin siten, että se tulee olemaan tekstin
korkeus eli kirjainten peruslinjan yläpuolinen osa. Komennon
\komentoi{resizebox*} tähdellinen versio puolestaan toimii siten, että
pystymitta on tekstin kokonaiskorkeus eli peruslinjan yläpuolinen osa
(korkeus) ja alapuolinen osa (syvyys) yhdessä. Kuva
\ref{kuva/kirjainmitat} (s.~\pageref{kuva/kirjainmitat}) havainnollistaa
asiaa. \komento{resizebox}\-/ komennon argumenteissa voi käyttää apuna
mittoja \mitta{width}, \mitta{height}, \mitta{depth} ja
\mitta{totalheight} samoin kuin \komento{makebox}\-/ komennossa (luku
\ref{luku/laatikot-pienet}).

Laatikoiden pyörittely käy \komento{rotatebox}\-/ komennolla. Sen
argumentiksi täytyy antaa ainakin kääntökulma asteina ja käännettävä
teksti.

\komentoi{rotatebox}
\begin{koodilohkosis}
\rotatebox[asetuksia]{kääntökulma}{teksti}
\end{koodilohkosis}

\noindent
Valinnainen argumentti \koodi{asetuksia} voi sisältää asetusvalitsimia
ja niiden arvoja. Tärkein valitsin on \koodi{origin}, jolla määritetään
käännettävän tekstin kääntöpiste. Valitsimen arvoksi annetaan yksi tai
kaksi seuraavista kirjaimista: \koodi{c} (\englanti{center}, keski),
\koodi{l} (\englanti{left}, vasen), \koodi{r} (\englanti{right}, oikea),
\koodi{t} (\englanti{top}, ylä), \koodi{b} (\englanti{bottom}, ala) tai
\koodi{B} (\englanti{baseline}, peruslinja).

\komentoi{rotatebox}
\begin{koodilohkosis}
\rotatebox[origin=l] {25}{ylämäki}
\rotatebox[origin=r]{-25}{alamäki}
\end{koodilohkosis}

\begin{tulossis}
  \rotatebox[origin=l] {25}{ylämäki}
  \rotatebox[origin=r]{-25}{alamäki}
\end{tulossis}

\noindent
\komento{rotatebox}\-/ komennon valinnaisen argumentin valitsin
\koodi{units} määrittelee käytetyn kulmayksikön. Valitsimelle annetaan
arvoksi täysympyrän yksikkömäärä, ja oletusasetus on \koodi{units=\katk
  360}. Jos haluaa käyttää radiaaneja, sopiva asetus on
\koodi{units=\katk 6.283185} (2π\,rad).