% Tekijä: Teemu Likonen % Lisenssi: Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 4.0 Kansainvälinen (CC BY-SA 4.0) % https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/legalcode.fi \chapter{Valmistautuminen} Tämän pääluvun tarkoituksena on johdatella uudet ihmiset Latexin pariin. Tämän luettuasi sinun pitäisi olla valmis aloittamaan Latexin käyttö ja opiskelemaan sen tekniikkaa eteenpäin. Jos taas olet jo tottunut kääntämään Latex\-/ lähdetiedostoja, voit aivan hyvin hypätä tämän luvun yli tai ehkä vain silmäillä tekstiä lisävinkkien toivossa. \section{Käsitteet ja nimet} Latex ja sen ympärille rakentuneet ohjelmistot ovat aika monimutkainen kokonaisuus, johon kuuluu eri\-/ikäisiä ja abstraktiotasoltaan erilaisia osia. Mukaan kuuluu tietenkin konkreettisia tietokoneohjelmia, jotka tekevät konkreettisia, ennalta määriteltyjä asioita. Mukaan kuuluu kuitenkin myös ihmisten luomia abstrakteja käsitteitä, jotka ovat vaikeammin määriteltävissä. Internetissä näkyy silloin tällöin termi- ja käsitekeskusteluja, jossa ihmetellään, mihin mikäkin Latexiin liittyvä palikka kuuluu käsitteellisesti. Millainen suhde joillakin uudemmilla osilla on vanhempiin? Oikeiden termien ja käsitteiden osaamisesta on hyötyä ainakin silloin, kun pyytää verkossa apua suurelta yleisöltä. Viestintähän aina vaatii, että puhutaan suunnilleen samaa kieltä, joten seuraavaksi selvennetään hieman Latexiin liittyviä peruskäsitteitä. \subsection{Tex ja Latex} Tex on tekstin ladontaan erikoistunut ohjelmointikieli. Kielen avulla voidaan antaa ladontaohjeita ja ilmaista muuta siihen liittyvää logiikkaa. Ohjelmointikielellä kirjoitettujen ohjeiden perusteella tietokoneohjelma osaa latoa tekstidokumentin ihmisten luettavaksi. Niinpä Tex on myös tietokoneohjelma (\koodi{tex}), joka osaa lukea Tex\-/ ohjelmointikieltä sisältävän tekstitiedoston ja tuottaa sen perusteella valmiin julkaistavan dokumentin. Yleensä Tex\-/ ohjelmointikieltä ei kuitenkaan käytetä suoraan tekstidokumenttien toteuttamiseen. Ohjelmointikieltä kirjoittavat tavallisimmin vain ne, jotka haluavat kehittää itse ladontajärjestelmää paremmaksi muita ihmisiä varten. Latex toimii korkeammalla abstraktiotasolla kuin Tex. Se on laaja kokoelma toimintoja, jotka piilottavat monimutkaiset tekniset yksityiskohdat ja tarjoavat ihmisille varsin helppokäyttöisen merkintäkielen, jolla omat tekstidokumentit voi toteuttaa. Latex\-/ merkintäkielen kirjoittaminen ei ole ohjelmointia, vaan se on oman dokumentin sisällön, rakenteen ja ulkoasun kuvailua tietynlaisten merkintätapojen avulla. Latex\-/ merkintäkielellä kuvatut dokumentit välitetään tietokoneohjelmalle jatkokäsiteltäväksi. Niinpä Latex on myös tietokoneohjelma (\koodi{latex}, \koodi{pdflatex}), jolla merkintäkielinen lähdetiedosto käännetään julkaistavaksi dvi- tai pdf\-/ dokumentiksi.% \footnote{\textsc{dvi} = device independent file format; \textsc{pdf} = portable document format.} Latex\-/ järjestelmästä käytetään tällä hetkellä versiota Latex~2ε, joka julkaistiin jo vuonna 1994 ja johon ilmestyy pieniä parannuksia vuosittain. Perusosat ovat kuitenkin varsin muuttumattomia. Varsinainen kiinnostava kehitys tapahtuukin esimerkiksi Latexin kääntäjissä (Lualatex ja Xelatex) sekä eri tekijöiden dokumenttiluokissa (luku \ref{luku/dokumenttiluokat}) ja laajennuspaketeissa. Viimeksi mainitut laajentavat perus\-/ Latexia tuomalla niihin lisää helppokäyttöisiä toimintoja. \subsection{Lualatex ja Xelatex} Nykyaikana Latex\-/ dokumentteja ei juuri käännetä alkuperäisillä kääntäjillä (\koodi{latex}, \koodi{pdflatex}, \koodi{tex}) vaan kehittyneemmillä kääntäjäohjelmilla.% \footnote{Englannin kielellä Latexin kääntäjiä on tapana kutsua yleisnimellä \englantik{engine} 'kone, moottori'.} Niistä tärkeimmät ovat Lualatex ja Xelatex.% \footnote{Tietokoneohjelmat \koodi{lualatex} ja \koodi{luatex} sekä \koodi{xelatex} ja \koodi{xetex}.} Ne muun muassa osaavat lukea Unicode\-/ merkistöllä kirjoitettuja lähdedokumentteja ja käyttää nykyaikaisia \englanti{True Type}- ja \englanti{Open Type} \=/fontteja, mitä alkuperäinen Latex ja Tex eivät osaa. Lualatexilla ja Xelatexilla ei ole ohjelmien käyttäjän kannalta suurtakaan eroa -- ei välttämättä mitään näkyvää eroa. Miksi sitten on olemassa kaksi, ulkoisesti lähes samanlaista kääntäjää? Xelatex tehtiin ensin. Tarkoituksena oli saada Unicode\-/ merkistön tuki ja fonttiasiat ajan tasalle. Myöhemmin jotkut ajattelivat, että Lua\-/ ohjelmointikieli täytyy saada mukaan: ominaisuudella on merkitystä joillekuille laajennuspakettien tekijöille. Lua\-/ kielen sisällyttäminen oikeastaan pakotti kirjoittamaan koko kääntäjän koodin uusiksi, ja syntyi Lualatex. Toteutuksissa on muitakin sisäisiä eroja. Xelatex oli pitkään suositumpi ja paremmin tuettu eri laajennuspaketeissa, mutta erot ovat sittemmin tasoittuneet. Latexin käytön alkutaipaleella voi vaikka arpoa kolikon avulla, kumpaa kääntäjää käyttää, sillä niiden erot eivät ihan helposti tule esiin. Jotkin harvat laajennuspaketit eivät toimi Lualatexissa, kun taas toiset eivät toimi Xelatexissa. Joskus saattaa jopa tulla vastaan yksittäinen, kehityksestä ehkä jälkeen jäänyt paketti, joka ei toimi kummassakaan vaan ainoastaan perinteisillä kääntäjillä (\koodi{latex}, \koodi{pdflatex}). Tässäkin oppaassa mainitaan siellä täällä ominaisuuksia, jotka toimivat vain toisella kääntäjällä: toiset Lualatexilla, toiset Xelatexilla. \subsection{Latex yläkäsitteenä} Jotta kaikki olisi mahdollisimman sekavaa, ''Latex'' toimii myös yleisnimityksenä tälle kaikelle. Se esiintyy ilmauksissa kuten ''Toteutin dokumentin Latexilla'' tai ''Tämä artikkeli on tehty Latexilla''. Ilmaukset sitten tarkoittavat suunnilleen seuraavanlaista: Henkilöllä on asennettuna tietokoneelle jokin Latex\-/ jakelukokonaisuus (kuten Tex Live). Hän on kirjoittanut tekstieditorilla (kuten \textsc{gnu} Emacsilla) tekstitiedoston, jossa on dokumentin sisältö ja Latex\-/ merkintäkielisiä komentoja mutta ehkä myös joitakin Tex\-/ komentoja. Sitten hän on kääntänyt eli ladotuttanut tekstitiedostonsa pdf\-/ tiedostoksi Latex\-/ ladontaohjelman jollakin toteutuksella kuten Lualatexilla tai Xelatexilla. Meille taitaa riittää vain Latexista puhuminen, mutta siitäkin on mainittava vielä yksi asia. Latexin harrastajat tykkäävät käyttää dokumenttiensa leipätekstissä ladontajärjestelmän logoja kuten \TeX{} ja \LaTeX{}. Usein teksteissä näkyy myös logojen pohjalta mukailtuja kirjoitusasuja TeX ja LaTeX. Kielenhuollon suositusten\footnote{Kotimaisten kielten keskus: \url{https://www.kotus.fi/}} mukaan logojen eikä erikoisten kIRjoiTusAsuJen paikka ei ole asiatyylisten tekstilajien leipätekstissä. Nimet ovat osa kielen järjestelmää ja käyttäytyvät normaalissa tekstissä sen mukaisesti. Niinpä tässä oppaassa käytetään erisnimiä kielenhuollon normien mukaisesti, esimerkiksi Tex ja Latex. Koodi ja komennot ovat siinä muodossa kuin ne tietokoneelle annetaan, esimerkiksi \koodi{lualatex}. Tasalevyinen, kirjoituskonetyylinen fontti on merkkinä siitä, että kyse on tietokonekoodista. \section{Asentaminen tietokoneelle} \label{luku/asentaminen} Tavallisin tapa Latexin käyttöönottoon on jonkin Latexin jakelupaketin asentaminen. Jakelupaketti sisältää Latexin perusosien lisäksi paljon laajennuspaketteja ja niiden ohjekirjoja. Kaikkea ei kukaan tarvitse, mutta kun yllättävä tarve tulee tai lukee vinkkejä verkkokeskusteluista, on mukavaa huomata, että paketti olikin itsellä jo valmiina. Siksi kokonaisen jakelupaketin asentaminen on helpoin tapa. Linuxissa ja muissa Unix\-/ tyyppisissä käyttöjärjestelmissä käytetään yleensä Tex Live \=/nimistä jakelua. Se on todennäköisesti saatavilla käyttöjärjestelmäjakelun pakettivarastoista. Esimerkiksi Debianiin% \footnote{\url{https://www.debian.org/}} ja sen kaltaisiin järjestelmiin on asennuspaketti ''texlive-full'', joka asentaa kaiken helposti ja kerralla. Windows\-/ käyttöjärjestelmälle on saatavilla Tex Liven lisäksi Miktex ja Protext. Mac \textsc{os} \=/käyttöjärjestelmän kanssa käytettäneen yleensä Mactex\-/ nimistä jakelua. \section{Apuohjelmia} \subsection{Tekstieditori} Lähdetiedostot eli Latex\-/ merkintäkieltä sisältävät tiedostot (luku \ref{luku/lähdetiedosto}) ovat puhdasta tekstiä, tekstitiedostoja, joita kirjoitetaan ja muokataan tekstieditorilla. Kirjoittamiseen kannattaa käyttää kunnollista tekstieditoria, koska se on tärkein työkalu ja sen kanssa ollaan eniten tekemisissä. Pyri löytämään sellainen editori, joka osaa värjätä tekstiä Latexin tai Texin tekstipiirteiden mukaisesti. Väreillä ei sinänsä ole merkitystä, mutta editorin laadusta se yleensä kertoo paljon. Jos editori tuntee erilaisten ohjelmointi\-/{} ja merkintäkielten luonnetta ja osaa merkitä kielen avainsanoja havainnollisilla väreillä, se todennäköisesti on tehty tehokkaaseen ohjelmointiin ja muuhun vastaavaan työskentelyyn. Ihan yksinkertaisiin editoreihin ei tuollaisia ominaisuuksia yleensä tehdä. \subsection{Pdf-katselin} Latex\-/ kääntäjät eli \=/moottorit kuten Lualatex ja Xelatex tuottavat pdf\-/ tiedoston, ja niiden katselemiseen tarvitaan tietenkin oma ohjelmansa. Sellaisia on saatavilla paljon erilaisia, ja melkein mikä tahansa kelpaa, mutta yksi tietty ominaisuus olisi toivottavaa olla: muuttuneen pdf\-/ tiedoston automaattinen lataaminen. Välillä työskentely on sitä, että tehdään Latex\-/ dokumenttiin pieni muutos, käännetään se ja katsotaan pdf:ää. Lopputulos ei ehkä ihan miellytä. Muokataan tekstiä tai asetuksia vähän, käännetään ja katsotaan, miltä ladottu pdf nyt näyttää. On suuri apu, jos pdf\-/ katselimessa ei tarvitse joka kerta valikoiden kautta avata samaa tiedostoa uudelleen, vaan ohjelma itse huomaa, että jo avattu tiedosto muuttui tiedostojärjestelmässä, ja lataa sen automaattisesti uudelleen. Jotkin pdf\-/ ohjelmat osaavat tämän. Jotkin ohjelmat eivät ihan osaa mutta osaavat sentään yhdellä näppäinpainalluksella avata saman pdf:n uudelleen tiedostojärjestelmästä. Hyvän tekstieditorin ja pdf\-/ katselimen kanssa työskentely on sujuvaa. Parhaimmillaan editorissa tietty näppäinkomento tallentaa ja kääntää dokumentin, ja pian pdf\-/ katselin lataa muuttuneen pdf:n automaattisesti näkyviin. Sekä editorin että pdf\-/ katselimen voi pitää esillä samanaikaisesti. \subsection{Latexmk} \label{luku/latexmk} Erinomaisen hyödyllinen apuohjelma on Latexmk, koska se helpottaa dokumenttien kääntämistä ja muutakin työskentelyä. Varsin usein Latex\-/ dokumentit täytyy kääntää useita kertoja ennen kuin pdf\-/ tiedosto on valmis. Tämä johtuu siitä, että dokumentit sisältävät usein ristiviitteitä eli viittauksia dokumentin toisiin osiin. Latex ei saa ristiviitteitä kohdalleen yhdellä kääntämisellä, vaan ensin se kirjoittaa viittausten kohteet muistiin väliaikaistiedostoon ja seuraavilla kääntökerroilla käyttää väliaikaistiedostoa apunaan. Tavallinenkin Latexin kääntäjä kyllä huomauttaa tietokoneen käyttäjää, kun uusintakäännös on tarpeen, mutta Latexmk\-/ ohjelma käynnistää uusintakäännöksen itse, aina kun se on tarpeellista. Alla ovat esimerkkikomennot Latex\-/ dokumentin kääntämiseen Lualatexilla ja Xelatexilla. \begin{koodilohkosis} latexmk -lualatex teksti.tex latexmk -xelatex teksti.tex \end{koodilohkosis} \noindent Työskentelyä erityisen paljon helpottava valitsin on \koodi{\=/pvc}. Kun tuo valitsin on mukana komennossa, Latexmk jää tarkkailemaan annettua Latex\-/ tiedostoa, ja kun se huomaa tiedoston muuttuneen, se kääntää tiedoston automaattisesti uudelleen. Kirjoittajan ei siis tarvitse muuta kuin tallentaa tiedosto tekstieditorista, ja tarkkailutilassa oleva Latexmk kääntää sen aina itsestään. Muitakin hyödyllisiä toimintoja on mukana. Seuraavista esimerkeistä ensimmäinen komento poistaa kääntämisen aikana luodut väliaikaistiedostot\footnote{Kääntäjän luomien väliaikaistiedostojen nimien päätteitä: \koodi{log}, \koodi{aux}, \koodi{out} ym.}, ja jälkimmäinen komento poistaa kaikki luodut tiedostot eli väliaikaistiedostojen lisäksi myös valmiin pdf\-/ tiedoston. \begin{koodilohkosis} latexmk -c teksti.tex latexmk -C teksti.tex \end{koodilohkosis} \noindent Edellisissä esimerkeissä käsitellään lähdetiedostoa nimeltä \koodi{teksti.\katk tex}, mutta jos lähdetiedostoa ei anna komennolle lainkaan, käännetään kaikki nykyisessä hakemistossa olevat \koodi{tex}\-/ päätteiset tiedostot. Latexmk\-/ ohjelmalle voi tehdä asetustiedoston, johon voi kirjoittaa omaan käyttöön sopivat asetukset. Asetustiedosto sijoitetaan tiedostojärjestelmässä käyttäjän kotihakemistossa olevaan asetustiedostohakemistoon (\koodi{\textasciitilde /.config}). Esimerkki \ref{esim/latexmkrc} näyttää, mitä se voisi ehkä sisältää. \begin{esimerkki*} \begin{koodilohko} $pdf_mode = 4; # 4=lualatex, 5=xelatex $lualatex = 'lualatex -interaction=nonstopmode -shell-escape %O %S'; $xelatex = 'xelatex -interaction=nonstopmode -shell-escape %O %S'; push @generated_exts, "run.xml"; push @generated_exts, "nav"; push @generated_exts, "snm"; $pdf_previewer = 'okular %S'; \end{koodilohko} \caption{Latexmk\-/ ohjelman asetustiedosto (\koodi{\textasciitilde /.config/\katk latexmk/\katk latexmkrc})} \label{esim/latexmkrc} \end{esimerkki*} Esimerkin ensimmäisen rivin asetus määrittää, miten pdf\-/ tiedostot tuotetaan tai mitä kääntäjää käytetään oletuksena. Toisella ja kolmannella rivillä määritellään, millä tavoin Lualatex ja Xelatex suoritetaan. Tässä esimerkissä oletusasetuksiin on lisätty \koodi{-inter\-action=\katk non\-stop\-mode}, joka estää kaiken vuorovaikutteisen toiminnan. Asetus on tarpeen ainakin silloin, kun kääntäjä käynnistetään toisesta ohjelmasta kuten tekstieditorista eikä vuorovaikutus kääntäjän kanssa ole mahdollista. Valitsin \koodi{-shell-escape} kytkee päälle ominaisuuden, jota tarvitaan joidenkin laajennuspakettien toimintaan.\footnote{Ainakin asiahakemistopaketit \paketti{indextools} ja \paketti{imakeidx} tarvitsevat \koodi{-shell-escape}\-/ toiminnon (luku \ref{luku/asiasanat}).} Esimerkin \ref{esim/latexmkrc} riveillä 4--6 on komennot, joilla lisätään kääntämisen aikana mahdollisesti syntyvien väliaikaistiedostojen päätteitä. Latexmk\-/ ohjelma tuntee yleisimmät väliaikaistiedostot (\koodi{log}, \koodi{aux}, \koodi{out} ym.), mutta näillä komennoilla mukaan voi lisätä harvinaisempia, joita se ei tunne. Viimeinen rivi määrittää pdf\-/ katseluohjelman, joka käynnistetään, kun käytetään valitsimia \koodi{\=/pv} tai \koodi{\=/pvc}. \subsection{Texdoc} Latexin kirjoittajan täytyy silloin tällöin lukea ohjekirjoja. Vaikka Latexin perusosat joskus oppisikin ulkoa, ei voi koskaan muistaa kaikkien hyödyllisten laajennuspakettien kaikkia ominaisuuksia. Tex Live \=/jakelun (luku \ref{luku/asentaminen}) mukana tulee mainio komentotulkissa toimiva komento \koodi{texdoc}, jolla voi hakea ja avata omaan järjestelmään asennettuja Latex\-/ aiheisia ohjeita. Jos vaikka haluaa tutustua esimerkissä \ref{esim/ensimmäinen} mainittavaan \paketti{fontspec}\-/ pakettiin syvällisemmin, tarvitsee vain komentaa \koodi{texdoc fontspec}, ja paketin pdf\-/ muotoinen ohjekirja avautuu. \section{Lähdetiedostot} \label{luku/lähdetiedosto} Latexin lähdetiedostot eli lähdedokumentit ovat tekstitiedostoja eli puhdasta tekstiä. Esimerkki \ref{esim/ensimmäinen} näyttää, mitä tiedosto voisi sisältää. Siinä on tyypillisen dokumentin vähimmäissisältö, jota voi käyttää harjoitteluun sekä myöhemminkin pohjana omille töille. Tallenna esimerkin sisältö tekstieditorin avulla tiedostoon vaikkapa nimellä \koodi{teksti.\katk tex}. Käännä eli lado se pdf\-/ tiedostoksi käyttämällä jotakin seuraavista komennoista (valitse yksi): \begin{koodilohkosis} lualatex teksti.tex xelatex teksti.tex latexmk -lualatex teksti.tex latexmk -xelatex teksti.tex \end{koodilohkosis} \noindent Tuloksena pitäisi olla tiedosto \koodi{teksti.\katk pdf}, jota voi ihailla jollakin pdf\-/ tiedostojen katseluohjelmalla. Kääntämisen aikana syntyy automaattisesti muitakin tiedostoja, jotka on tarkoitettu lähinnä kääntäjän omaan väliaikaiseen käyttöön. Niitä ei tarvitse säilyttää. Esimerkin \ref{esim/ensimmäinen} ensimmäisellä rivillä määritellään dokumenttiluokka \luokka{article}, joka on tietynlainen sivupohja tai asetusten kokoelma, jonka perustalle aletaan rakentaa omaa dokumenttia. Luokka \luokka{article} on tyypillinen valinta lyhyehköille teksteille. Lisätietoa dokumenttiluokista on luvussa \ref{luku/dokumenttiluokat}. Riveillä 2--4 käytetään komentoa \komento{usepackage}, jonka avulla otetaan käyttöön sivun asetuksista huolehtiva \paketti{geometry}\-/ paketti, fonttiasetuksia hoitava \paketti{fontspec}\-/ paketti ja kieliasetuksista vastaava \paketti{polyglossia}\-/ paketti. Näitä kolmea tarvitaan melkein joka kerta dokumenteissa, ja niihin palataan tarkemmin luvuissa \ref{luku/sivuasetukset}, \ref{luku/kirjaintyypit} ja \ref{luku/kieliasetukset}. Seuraavilla riveillä asetetaan kieleksi suomi (\koodi{finnish}) ja määritetään oletuksena käytettävä fontti tai oikeastaan kokonainen kirjainperhe. \englanti{Latin Modern Roman} \=/kirjainperheen tilalle voi toki asettaa jonkin muunkin. Fontin oletuskoko on 10 typografista pistettä, mutta tässä esimerkissä se venytetään 1,3\-/ kertaiseksi eli 13 pisteeseen. Riviväliin liittyvä kerroin asetetaan rivillä 8. \begin{esimerkki*} \komentoi{begin} \komentoi{documentclass} \komentoi{end} \komentoi{linespread} \komentoi{setdefaultlanguage} \komentoi{setmainfont} \komentoi{usepackage} \luokkai{article} \pakettii{fontspec} \pakettii{geometry} \pakettii{polyglossia} \ymparistoi{document} \begin{koodilohko} \documentclass{article} \usepackage[a4paper,top=20mm,bottom=30mm,left=20mm,right=20mm]{geometry} \usepackage{fontspec} \usepackage{polyglossia} \setdefaultlanguage{finnish} \setmainfont{Latin Modern Roman}[Scale=1.3] \linespread{1.4} \begin{document} Minun Latex-dokumenttini! \end{document} \end{koodilohko} \caption{Latex\-/ lähdedokumentin runko ja perusasetukset} \label{esim/ensimmäinen} \end{esimerkki*} Dokumentin alkuosaa riville 9 saakka kutsutaan esittelyosaksi (\englanti{preamble}). Tässä osassa ladataan tarvittavat paketit ja määritetään dokumentin asetuksia ja taustatietoja. Riviltä 10 alkaa varsinainen tekstiosa eli dokumentin sivuille ladottava sisältö. Se osa kirjoitetaan \ymparisto{document}\-/ ympäristön sisään eli riveillä 10 ja 14 olevien ympäristön aloitus\-/\ ja lopetuskomentojen väliin (\komento{begin}, \komento{end}). Tällaisen merkintäkielen avulla dokumentit kirjoitetaan. Osa merkintäkielen komennoista tulee Latexin perusosasta ja osa tulee erikseen ladattavista paketeista (\paketti{geometry}, \paketti{fontspec}, \paketti{polyglossia} ym.). Komentoja voi luoda itsekin. Myöhempää käyttöä varten voisi olla hyödyllistä tallentaa tämänkaltainen pohjadokumentti. Välttyy samojen perusjuttujen kirjoittamiselta, kun voi aloittaa työt valmiista dokumenttipohjasta. Lähdetiedoston nimissä kannattaa pitäytyä melko suppeassa merkkivalikoimassa, ja varsinkin välilyöntejä kannattaa välttää. Nimittäin kääntämisen aikana Latex ja sen paketit luovat väliaikaistiedostoja, joilla on sama nimen osa kuin lähdetiedostossa, ja näitä tiedostoja saattavat käsitellä monet erilaiset taustalla vaikuttavat työkaluohjelmat. Tiedoston nimissä olevat välilyönnit ja ehkä muutkin erikoisemmat merkit aiheuttavat ongelmia. Pitkä lähdedokumentti voi olla mielekästä jakaa useammaksi tiedostoksi. Yhteen lähdetiedostoon voi sisällyttää toisen tiedoston käyttämällä \komento{input}\-/ komentoa. Komennon argumentiksi annetaan ladattavan lähdetiedoston nimi: \komentoi{input} \begin{koodilohkosis} \input{toinen.tex} \end{koodilohkosis} \noindent Hieman vastaava komento on \komento{include}, joka myös lisää automaattisen sivunvaihdon (\komento{clearpage}, luku \ref{luku/sivunvaihdot}) komennon kohdalle. Nyt lienee sopiva aika alkaa opiskella itse Latexia eli merkintäkieltä ja kokeilla sen ominaisuuksia itse. Tätä opasta ei tarvitse lukea järjestyksessä luku luvulta eteenpäin, vaan eri aiheita voi vapaasti opiskella mielenkiinnon ja tarpeiden mukaan. Onnea matkaan!